Mitä sanoa syöpää sairastavalle

neuvoton tolvana

Anoppini on parhaillaan sairaalassa hoidettavana syöpänsä takia. Aivoista löytyi etäpesäke. En ole ikinä ollut läheinen hänen kanssaan. Mieheni haluaisi, että soittaisin hänelle, että hän piristyisi. Mutta mitä sanoa ihmiselle, joka on juuri kuullut huonoja uutisia? Kaiken tuon lisäksi olen itse hirvittävän herkkä ihminen, pillahdan itkuun hirvittävän herkästi joten eipä sitä taida syöpäpotilaalle olla paljoa apua pillittävästä sukulaisesta. Miten kohdata syöpäpotilas?

39

4836

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • yx syövälle menettän

      Hei en ole neuvoja,mutta,kerron oman mielipiteeni.

      Varmaan paras ratkaisu olisi,että menet miehesi kans käymään ja otat anoppisi halaukseen ja pidät hetken halausta päällä...niin että toinen tuntee,että merkitsee sinulle paljon...sanat tulevat sitten ittestänsä...ja kuuntelet ja kuuntelet...jne...sillä eihän oikeita sanoja olekkaan...vai onko???

      Tästä ei ehkä ole apua,mutta kaikesta huolimatta voimia sinulle ja miehellesi ja perhe/tuttavapiirille.

    • halusin vain puhua

      jollekin, joka kuunteli, ei pelotellut, ei vähätellyt, vaan antoi minun puhua. Kuunteleminen on harvinaista. Juuri tuollaisen shokin jälkeen kuuntelijaa eniten tarvitsee. Älä kuvittele, että sinulla pitäisi olla jotain valmiita vastauksia, tiivistettynä pikku lausahduksiin. Sellainen on tavattoman ärsyttävää. Mieluummin kysele häneltä. Ole läsnä. Tarjoa käytännön apua vaikka lääkärikäynteihin tai kodinhoitoon. Etsi netistä ihmisiä, jotka ovat parantuneet kyseisenlaisesta syövästä ja kerro anopillesi noista tapauksista. Muistuta, että vaikka 99% kuolisi, yksi pelastuu joka sadasta, ja se yksi voi olla hän. Elämäntapojen muutos voi parantaa, uskon, mutta ei ehkä kannata tuputtaa sitä toiselle, ellei hän itse ole sinne päin kallellaan.

      Älä pelkää kyyneleitä, omiasi tai hänen.

      • vaikeaa on

        Ihmeparantumissita puhuminen ei ehkä ole paras vaihtoehto ihmiselle, jolla on etäpesäkkeitä ehkä jo muuallakin.

        Ystäväni on atistellut syöpää vastaan 13 v., tällä viikolla hän sai tietää, että rintasyövästä luihin ja äskettäin myös maksaan levinnyttä syöpää ei voi enää hoitaa, nyt siirrytään vain kivunpoistoon ja olon vähemmän tukalaksi tekeviin hoitoihin. Tiedämme, että aikaa ei ole enää paljoa. On todella vaikeaa löytä sanoja edes rakkaalle ystäväle, joka on jaksanut tsempata vuosikaudet, mutat on nyt lopun edessä. Läsnäolo lienee parasta. Olemme myös ystäväpiirissä sopineet ensi viikonlopuksi hänen luokseen tapaamisen, vaikka hän onkin ehkä sairaalassa. Hoidamme laskuja yms- paperi- ja käytännön asioita, jottei hänen tarvitse niistä huolehtia ja murehtia.


      • vaan...
        vaikeaa on kirjoitti:

        Ihmeparantumissita puhuminen ei ehkä ole paras vaihtoehto ihmiselle, jolla on etäpesäkkeitä ehkä jo muuallakin.

        Ystäväni on atistellut syöpää vastaan 13 v., tällä viikolla hän sai tietää, että rintasyövästä luihin ja äskettäin myös maksaan levinnyttä syöpää ei voi enää hoitaa, nyt siirrytään vain kivunpoistoon ja olon vähemmän tukalaksi tekeviin hoitoihin. Tiedämme, että aikaa ei ole enää paljoa. On todella vaikeaa löytä sanoja edes rakkaalle ystäväle, joka on jaksanut tsempata vuosikaudet, mutat on nyt lopun edessä. Läsnäolo lienee parasta. Olemme myös ystäväpiirissä sopineet ensi viikonlopuksi hänen luokseen tapaamisen, vaikka hän onkin ehkä sairaalassa. Hoidamme laskuja yms- paperi- ja käytännön asioita, jottei hänen tarvitse niistä huolehtia ja murehtia.

        elämäntapamuutos. Luen juuri Max Gersonin kirjaa, jossa hän näyttää läpivalaisukuvat ja antaa (USA:n suurissa sairaaloissa tehdyt) diagnoosit ennen ja jälkeen parantumisen. 50 tapausta kuvailtu. Heihin kuuluu ihmisiä, joilla oli syöpä aivolisäkkeessä, muualla aivoissa, kohdussa, munasarjoissa, rinnassa jne, levinnyt keuhkoihin, vatsaan jne. Siis standardisairaalalaitos oli pessyt kätensä heistä, ja he paranivat luomukasveilla ja vihanneksilla plus muilla Gersonin terapian käyttämillä jutuilla. Ei se ole mikään ihme. Ihme, tai paremminkin rikos, on se, että sairausteollisuus yhä, Gersonin klinikan 60 vuoden menestyksekkään toiminnan jälkeen, kiistää Gersonin tulokset. Syyn ymmärtää: jos ihmiset paranevat kasviksilla, syöpäteollisuus luhistuu. Käyttäkää ihmiset aivojanne. Ottakaa selvää asioista, itse, ennenkuin hyväksytte valmiiksipurrut teoriat. Lukekaa, kuunnelkaa, ajatelkaa. Syövästä voi parantua. Siihen ei tarvitse sairastua. Minä sairastuin, mutta olen sen jälkeen muuttanut ruokatottumukseni täysin.


      • Ravinnolla vehtaaja
        vaan... kirjoitti:

        elämäntapamuutos. Luen juuri Max Gersonin kirjaa, jossa hän näyttää läpivalaisukuvat ja antaa (USA:n suurissa sairaaloissa tehdyt) diagnoosit ennen ja jälkeen parantumisen. 50 tapausta kuvailtu. Heihin kuuluu ihmisiä, joilla oli syöpä aivolisäkkeessä, muualla aivoissa, kohdussa, munasarjoissa, rinnassa jne, levinnyt keuhkoihin, vatsaan jne. Siis standardisairaalalaitos oli pessyt kätensä heistä, ja he paranivat luomukasveilla ja vihanneksilla plus muilla Gersonin terapian käyttämillä jutuilla. Ei se ole mikään ihme. Ihme, tai paremminkin rikos, on se, että sairausteollisuus yhä, Gersonin klinikan 60 vuoden menestyksekkään toiminnan jälkeen, kiistää Gersonin tulokset. Syyn ymmärtää: jos ihmiset paranevat kasviksilla, syöpäteollisuus luhistuu. Käyttäkää ihmiset aivojanne. Ottakaa selvää asioista, itse, ennenkuin hyväksytte valmiiksipurrut teoriat. Lukekaa, kuunnelkaa, ajatelkaa. Syövästä voi parantua. Siihen ei tarvitse sairastua. Minä sairastuin, mutta olen sen jälkeen muuttanut ruokatottumukseni täysin.

        Kun kuulin syöpäni taas kerran uusituneen. Itse asiassa hälyytyksiä on ennenkin ollut kaksi, vaan loppujen lopuksi on päädytty, ettei se sittenkään ole uusitunut. Nyt oli. Ei kasvaimia missään, mutta soluja ja vaivoja paljon.

        Ennekuin edes asia syöpäklinikalle asti ehti, tartuin oitis toimeen. Hankin KISSANKYNTTÄ, COLOSTRUMIA nestemäisenä, Hainmaksaöljyä, KOIVUNTUHKAUUTETTA ja NONI-mehua. Muuten Ruotsissa Lundin yliopistossa olisi jonkinlaista tutkimusta Colostrumista tehty, ja havaittu sen myönteiset vaikutukset syöpäsolukkoon.

        Toinen keuhkoni oli veden sisällä, eli keuhkopussi puristi keuhkon kasaan, kun keuhkopussissa oli yli 5 litraa vettä ja sitä syöpä tuotti koko ajan kiivasta tahia lisää. Ajattelin, että näillä ravitsemuksen keinoilla voisin ainakin yrittää hillita sen agressiivista toimintaa, ja vähentää nesteen tuuppaamista.

        Ilmeisesti onnistuin, koska nestettä ei olekkaan enää uutta tullut, vaikkei saatu suljettu keuhkopussia niillä talkkiaineilla, joilla on tarkoitus sulkea, ettei nestettä pääse kehittymään kun poistoputki tukkeutui ennen aikojaan.
        Nyt aloitettiin riskialtis syöpähoito mutta puoliteholla. Koska kokotehoa ei voida muiden sairauksien takia käyttää.

        Kun systostaatti on käyty läpi, otan ohjelmaani hainrustouutteen colostrumin ja koivuntuhkan oheen. Ja juuri sain ohjeen ystävältäni, tai kopion jostain lehdestä, jossa neuvotaan: TEE ITSE SYÖPÄLÄÄKKEESI!

        Professori Erkki Halmeen öljy-jugurtin voit valmistaa kätevästi myös itse, tässä resepti:

        Vajaa purkillinen bulgarian jugurttia, n. 1 desi ja siihen sekoita runsas ruokalusikallinen pellavansiemenöljyä. Jatka sekoittamista esimerkiksi sähkövatkaimella, kunnes öljystä ei ole enää havaittavissa jälkiä. Säilytä tarvittaessa jääkaapissa.

        Syöpäpotilaille suositellaan seosta kaksi purkillista päivässä.

        Muun terveyden ylläpitämiseen riittää yksi purkillinen joka toinen tai kolmas päivä.


      • Ravinnolla vehtailij
        vaan... kirjoitti:

        elämäntapamuutos. Luen juuri Max Gersonin kirjaa, jossa hän näyttää läpivalaisukuvat ja antaa (USA:n suurissa sairaaloissa tehdyt) diagnoosit ennen ja jälkeen parantumisen. 50 tapausta kuvailtu. Heihin kuuluu ihmisiä, joilla oli syöpä aivolisäkkeessä, muualla aivoissa, kohdussa, munasarjoissa, rinnassa jne, levinnyt keuhkoihin, vatsaan jne. Siis standardisairaalalaitos oli pessyt kätensä heistä, ja he paranivat luomukasveilla ja vihanneksilla plus muilla Gersonin terapian käyttämillä jutuilla. Ei se ole mikään ihme. Ihme, tai paremminkin rikos, on se, että sairausteollisuus yhä, Gersonin klinikan 60 vuoden menestyksekkään toiminnan jälkeen, kiistää Gersonin tulokset. Syyn ymmärtää: jos ihmiset paranevat kasviksilla, syöpäteollisuus luhistuu. Käyttäkää ihmiset aivojanne. Ottakaa selvää asioista, itse, ennenkuin hyväksytte valmiiksipurrut teoriat. Lukekaa, kuunnelkaa, ajatelkaa. Syövästä voi parantua. Siihen ei tarvitse sairastua. Minä sairastuin, mutta olen sen jälkeen muuttanut ruokatottumukseni täysin.

        Kun solunsalpaajahoito saadaan ohi, nyt on korkein aika siirtyä myös oitis elävään ravintoon. Elävä ravinto on tuttua, mutta perheen kasvaessa sen hoitaminen kävi kovin hankalaksi, ja se jäi itseltänikin unohlaan. Nyt on sen paikka. Solunsalpaajien aikana ei voi rajuja muutoksia nyt tehdä. Mutta ravintoon nimenomaan USKON.

        Minulla on tukilääkäreitä kaksikin, joilta saan apua, mitä lisäravinteita voi tuvallisesti ottaa solunsalpaajahoitojen aikana.

        Todella ymmärrän, miksi suut halutaan tukkia luontaisilta syövän torjujilta. Syöpälääkkeet takovat mielettömiä summia rahaa lääketeollisuudelle. Eilenkin pistin yhden pienen pienen pisaran lääkeainetta kehooni, jonka hinta on 2 183 500,00 €/litralta, ja yksi pieni pisara 6 mg maksaa 1 310,10 €. Saan toiseen sairauteeni solunsalpaajaa, joka maksaa yhdeltä tiputuskerralta n. 500 €.

        Eräs keuhkosyöpäpilleri yksi kappale maksaa 72,27 €/kpl.


      • gersonisti
        Ravinnolla vehtailij kirjoitti:

        Kun solunsalpaajahoito saadaan ohi, nyt on korkein aika siirtyä myös oitis elävään ravintoon. Elävä ravinto on tuttua, mutta perheen kasvaessa sen hoitaminen kävi kovin hankalaksi, ja se jäi itseltänikin unohlaan. Nyt on sen paikka. Solunsalpaajien aikana ei voi rajuja muutoksia nyt tehdä. Mutta ravintoon nimenomaan USKON.

        Minulla on tukilääkäreitä kaksikin, joilta saan apua, mitä lisäravinteita voi tuvallisesti ottaa solunsalpaajahoitojen aikana.

        Todella ymmärrän, miksi suut halutaan tukkia luontaisilta syövän torjujilta. Syöpälääkkeet takovat mielettömiä summia rahaa lääketeollisuudelle. Eilenkin pistin yhden pienen pienen pisaran lääkeainetta kehooni, jonka hinta on 2 183 500,00 €/litralta, ja yksi pieni pisara 6 mg maksaa 1 310,10 €. Saan toiseen sairauteeni solunsalpaajaa, joka maksaa yhdeltä tiputuskerralta n. 500 €.

        Eräs keuhkosyöpäpilleri yksi kappale maksaa 72,27 €/kpl.

        Minä syön vain luomuvihanneksia ja hedelmiä nyt, vuosikymmenten roskaruoan jälkeen. En vielä tiedä, onko syöpäni paranemassa, mutta olo on hyvä. En tiedä noista mainitsemistasi luomuaineista, mutta toivon, että niistä on apua. Luin jostain, että jo se, että uskoo johonkin, plasebovaikutus, voi auttaa enemmän kuin sytot, joilla niilläkin voi olla pieni parantava vaikutus joissain tapauksissa, vaikka ne saattavat aiheuttaa vaurioitakin.

        Onkohan Gersonin kirjaa käännetty suomeksi? Se on sellainen projekti, jonka mielelläni tekisin vaikka itse, jos vaan olisi aikaa.


      • että silleen

        Mielenkiintoista. Aivan kuin kaikilla syöpään sairastuneilla olisi elämäntapojen suhteen jotakin vinksallaan. Minä sairastuin vaikka olen ollut aktiiviliikkuja, kilpaurheilu-ura takana, ei siis ylipainoa, hyvin vähän alkoholia, ei tupakkaa edes maistiaisksi koskaan, ruokavalio erittäin kasvisvoitooinen , ei edes valmisruokia jne. Mutta syöpä vain tuli......siis mitä minä tein väärin? Olen käsittänyt ettei mitään varmaa tietoa kuitenkaan ole muuta kuin se että "vähäsyöpäisistä maista muuttaneet esim. pohjoismaissa sairastuvat yhtä helposti kuin aluperäisväestö. Kun omalta onkologiltani kysyin voivatko lisäaineet olla yksi syy vastausta ei saanut. Itse uskon että sieltä löytyy yksi merkittävä tekijä, sillä aika merkittäviän pitkiä ovat nuo E-listaukset useissa tuotteissa ja nyt onkin myyntiin alkanut tulla lisäaineettomia tuotteita. Mikähän tämän kääänteen olisi voimut aiheuttaa......


      • Ympäristösaasteet
        että silleen kirjoitti:

        Mielenkiintoista. Aivan kuin kaikilla syöpään sairastuneilla olisi elämäntapojen suhteen jotakin vinksallaan. Minä sairastuin vaikka olen ollut aktiiviliikkuja, kilpaurheilu-ura takana, ei siis ylipainoa, hyvin vähän alkoholia, ei tupakkaa edes maistiaisksi koskaan, ruokavalio erittäin kasvisvoitooinen , ei edes valmisruokia jne. Mutta syöpä vain tuli......siis mitä minä tein väärin? Olen käsittänyt ettei mitään varmaa tietoa kuitenkaan ole muuta kuin se että "vähäsyöpäisistä maista muuttaneet esim. pohjoismaissa sairastuvat yhtä helposti kuin aluperäisväestö. Kun omalta onkologiltani kysyin voivatko lisäaineet olla yksi syy vastausta ei saanut. Itse uskon että sieltä löytyy yksi merkittävä tekijä, sillä aika merkittäviän pitkiä ovat nuo E-listaukset useissa tuotteissa ja nyt onkin myyntiin alkanut tulla lisäaineettomia tuotteita. Mikähän tämän kääänteen olisi voimut aiheuttaa......

        Jotakuinkin samalainen historia minulla, mutta minä en ole urheilija, vaan kuntoliikkuja - eräretkeilijä. Lääkäritkin nuoruudessani sanoivat, että Sinulla ei ole sairastumisen vaaraa, mutta siinä erehtyivät ja radikaalisti.

        Nyt olen huomannut, ettei lääkäreilläkään ole ollut kyky aistia geneettisiä heikkouksia jotka ovat siirtyneet minun "synneikseni".

        Syöpään sairastumisessa kallistun aika vahvasti samoihin ajatuksiin, että kaikenlaiset lisäaineet, ja ympäristömyrkyt, jotka kehoon joutuessaan alkavat käyttäytyä hormonien tavoin, ja koska ne ovat niin lähellä hormonien molekyylejä, elimistön suojamekanismit eivät niitä tunnista, eivätkä täten pysty niitä poistamaan aineenvaihdunnan kautta.

        Näin ne myrkyt saavat rauhassa muhia elimistössä. Vaikka minäkin olen teetättänyt analyysiin, joka näyttää myös toksiset aiineet, ja siitä huolimatta, vaikka olen kova kalan syöjä, ja pelkäsin, että elohopeaa on paljin, niin eleohopeapitoisuus oli olematon verrattuna keskivertoiseen suomalaiseen. Samoin muut toksiset aineet. Analysoija sanoi, että et ole valmiiden einesten syöjä selvästikkään, sillä jos olisit, se näkyisi näissä arvoissa.

        Totta, en todellakaan ole einesten ja valmisruokien syöjä. Matkallakin etsin kasvisravintoloita ja syön siellä. Niissä vielä saa tervettä elävää raviintoa ja supi suomalaista porkkanaraastetta, kaalisalaatteja yms. kotimaisista vihanneksista tuoreraasteita ja salaatteja, joita muut ruokakapikat eivät enää näytä edes tunnistavankaan.

        Minä lukisin vielä lisäaineiden lisäksi ympäristömyrkyt, jotka saartavat meitä. Olen esim. naapurille sanonut, että kun alat ruiskuttamaan peltojasi tuossa meidän ikkunan alla, soita ensin meillä, että tiedän sulkea ikkunat.

        Kertaakaan ei ole soittanut. Siinä on sitten mukava "myrkkyaromi" ruokapöydässä, kun yllättäen myrkkypilvi tupsahtaa ikkunasta sisälle. Näin on tapahtunut jo 25 vuoden ajan, ja ei puhettakaan, että naapuri asiasta millään lailla invormoisi tulevasta myrkkypilvest.

        Kun ennen EU:ta tiettyjen kasvimyrkkyjen osalta varoaika oli vuosi, niin nyt EU:n ansiosta samalla myrkyllä jopa tuleennutetaan viljaa, eli varoaika on enintään 2 viikkoa.

        En usko, että asia olisi muuttunut niin radikaalisti turvallisemmaksi, että entiinen vuoden varoaika äkkiä muuttuisikin turvalliseksi jo 2:ssa viikossa. EU:n johdosta tulemme sammaan mielettömät määrät lisää ympäristömyrkkyjä.

        Mutta kodeissamme leijjuu hillitön määrä saasteita, kemikaalisaasteita. Griinbiisin tekemän sisäilmatutkimuksen mukaan saasteita on mielettömästi. Niitä tulee pesuaineista, tekstiileistä, rakennusmateriaaleista vuosia.

        Mulla on tuolla jossain kätköissä se Griinbiisin (en tiedä miten tää nyt pitäs kirjoittaa) tutkimusraportti, kunhan se jossain vaiheessa törmää käteeni.


      • luomuvihannes
        Ympäristösaasteet kirjoitti:

        Jotakuinkin samalainen historia minulla, mutta minä en ole urheilija, vaan kuntoliikkuja - eräretkeilijä. Lääkäritkin nuoruudessani sanoivat, että Sinulla ei ole sairastumisen vaaraa, mutta siinä erehtyivät ja radikaalisti.

        Nyt olen huomannut, ettei lääkäreilläkään ole ollut kyky aistia geneettisiä heikkouksia jotka ovat siirtyneet minun "synneikseni".

        Syöpään sairastumisessa kallistun aika vahvasti samoihin ajatuksiin, että kaikenlaiset lisäaineet, ja ympäristömyrkyt, jotka kehoon joutuessaan alkavat käyttäytyä hormonien tavoin, ja koska ne ovat niin lähellä hormonien molekyylejä, elimistön suojamekanismit eivät niitä tunnista, eivätkä täten pysty niitä poistamaan aineenvaihdunnan kautta.

        Näin ne myrkyt saavat rauhassa muhia elimistössä. Vaikka minäkin olen teetättänyt analyysiin, joka näyttää myös toksiset aiineet, ja siitä huolimatta, vaikka olen kova kalan syöjä, ja pelkäsin, että elohopeaa on paljin, niin eleohopeapitoisuus oli olematon verrattuna keskivertoiseen suomalaiseen. Samoin muut toksiset aineet. Analysoija sanoi, että et ole valmiiden einesten syöjä selvästikkään, sillä jos olisit, se näkyisi näissä arvoissa.

        Totta, en todellakaan ole einesten ja valmisruokien syöjä. Matkallakin etsin kasvisravintoloita ja syön siellä. Niissä vielä saa tervettä elävää raviintoa ja supi suomalaista porkkanaraastetta, kaalisalaatteja yms. kotimaisista vihanneksista tuoreraasteita ja salaatteja, joita muut ruokakapikat eivät enää näytä edes tunnistavankaan.

        Minä lukisin vielä lisäaineiden lisäksi ympäristömyrkyt, jotka saartavat meitä. Olen esim. naapurille sanonut, että kun alat ruiskuttamaan peltojasi tuossa meidän ikkunan alla, soita ensin meillä, että tiedän sulkea ikkunat.

        Kertaakaan ei ole soittanut. Siinä on sitten mukava "myrkkyaromi" ruokapöydässä, kun yllättäen myrkkypilvi tupsahtaa ikkunasta sisälle. Näin on tapahtunut jo 25 vuoden ajan, ja ei puhettakaan, että naapuri asiasta millään lailla invormoisi tulevasta myrkkypilvest.

        Kun ennen EU:ta tiettyjen kasvimyrkkyjen osalta varoaika oli vuosi, niin nyt EU:n ansiosta samalla myrkyllä jopa tuleennutetaan viljaa, eli varoaika on enintään 2 viikkoa.

        En usko, että asia olisi muuttunut niin radikaalisti turvallisemmaksi, että entiinen vuoden varoaika äkkiä muuttuisikin turvalliseksi jo 2:ssa viikossa. EU:n johdosta tulemme sammaan mielettömät määrät lisää ympäristömyrkkyjä.

        Mutta kodeissamme leijjuu hillitön määrä saasteita, kemikaalisaasteita. Griinbiisin tekemän sisäilmatutkimuksen mukaan saasteita on mielettömästi. Niitä tulee pesuaineista, tekstiileistä, rakennusmateriaaleista vuosia.

        Mulla on tuolla jossain kätköissä se Griinbiisin (en tiedä miten tää nyt pitäs kirjoittaa) tutkimusraportti, kunhan se jossain vaiheessa törmää käteeni.

        Se on Green Peace.

        Kerro naapurillesi haastavasi hänet oikeuteen. Uskomattoman häikäilemätöntä toimintaa häneltä, tai typerää.

        Meillä isäni käytti torjuntamyrkkyjä pikku peltotilkullamme ja kasvimaalla hyvin liberaalisti. Jo viidellä perheestämme on ollut syöpä, kaksi kuoli, isä mukaanluettuna.

        Yritän nyt välttää kemikaaleja, mutta kuten sanoit, niitä hengitetään jatkuvasti kokolattiamatoista, maaleista, kankaista, rakennuslevyistä, liikenteestä jne, vaikkei käyttäisi hammastahnaa, shampoita, pyykinpesuaineita, tiskiaineita eikä muita puhdistusaineita. Minulle ruokasooda ja etikka ovat yleiseen siivoukseen sopivia. Vaatetusta yritän muuttaa luonnonkuituihin päin. Valitettavasti asun pienessä asunnossa, jossa minun on pakko pitää pakoittain kankaita, työni takia. Ne haisevat kauan. Sitä kai vähitellen myrkyttää itseään.


    • neuvoton tolvana

      Ongelma onkin juuri tämä, että hän asuu 400km päässä meistä. Juuri viiime viikonloppuna vietimme aikaa hänen seuranaan, ja hän selkeästi piristyikin vierailustamme. Mutta, juuri tuon etäisyyden takia siellä ei voi alvariinsa ravata, varsinkin, kun itse teen vielä vuorotyötä. Olen toki miehelleni sanonut, että hän voi ilman muuta mennä äitinsä seuraksi. On vaan niin toivoton olo itsellä, kun ei löydä sanoja. Onneksi hänellä asuu naapuritalossa ystävä, joka on vieraillut tämän luona joka toinen päivä, vaikka anoppini itse oli torppaamassa hänen vierailujaan. Harmittaa vain, kun anoppini on yksinäinen ihminen ja miehelläni ei taas ole ketään muuta sukulaista kuin äitinsä ja minä. Tiedän kyllä, että pelkkä läsnäolo ja kuuntelu helpottaa, mutta en vaan osaa tehdä sitä puhelimitse. Kiitos kuitenkin hyvistä neuvoista.

      • yx syövälle menettän

        Tosi pitkä matka teillä potilaan luokse,mutta varmaan hyvä,jos miehesi menisi äitinsä tykö nyt...(miehet on monesti "umpisolmussa"...eivät osaa kertoa,niin kun me naiset...mutta kuitenkin miehetkin tuntee kait, kuin me naiset).

        Paras kai on,kun ei mene asioiden editse, ja katsoo mitä tulemaan pitää. Puhelimessa on todella vaikea saada "se oma asia ilmaistua",mitä todella tarkoittaa...tue miestäsi,se varmaan on todella tärkeää,että hän tuntee,että ei jää yksin "äidin syöpädiagnoosin kans"...edelleenkin voimia teille.


    • vgthejk4666677

      Toivota hyvää vointia ja kerro että jos haluaa jutella niin voi soittaa milloin vain. Kysy lisäksi onko kaikki muuten sairaalassa ok, tarvisteeko jotain esim. kirjoja, lehtiä ym. Ei kai siinä voi paljoa muuta kuin ilmaista sen, että välittää ja että on valmis kuunetelemaan jos haluaa keskustella. Tsemppiä sinne!

    • Haimasyöpää seuraava

      Ole oma itsesi juuri samanlainen kuin hän sinut tuntee se vie hänen ajatukset hetkeksi pois sairaudesta. Soittaminen ei hyvä. Henkilökohtainen vierailu ja samalla näet kuinka paljon hänellä on voimia jutella.

      • Soitostakin iloa

        Kiinnostuksen välittäminen on sairaalle parasta läheisten ihmisten antamaa tukea. Kaikki arkipäiväisetkin asiat ja kokemukset, muistelut ja avun tarjoaminen kiinnostavat sairaalassa olevaa. Jos potilas on kovin huonossa kunnossa, eikä jaksaa puhua puhelimeen, kannattaa soittaa parempana ajankohtana. Kyllä soittokin ilahduttaa kun soittaja on aidosti ajatuksella mukana. Säälittely masentaa!!!


    • Haluatko puhua siitä

      Itseäni auttoi kun oli ihmisiä, jotka jaksoivat soittaa ja jutella pari kertaa viikossa, kiireistään huolimatta. Ihminen, joka on sairastunut syöpään, ei oikein voi alkaa soitella ja vaivata lähimmäisiään omalla suurella murheellaan. Siis soitat vaan, kysyt kuulumiset, ja jos toinen mainitsee syövän, kysy: "Haluatko puhua siitä?". Kyllä sitä juttua stten tulee, jos on tarve puhua. Useinhan puhuminen auttaa ja on ihanaa, jos on ihmisiä, jotka jaksaa kuunnella. Auttaa myös, jos pystyt järjestämään aikaa tapaamiseen.

      Syöpään sairastunutta ei tarvitse erityisesti yrittää piristää, mutta on tosi suuri apu, jos voit kuunnella ja olla läsnä. Varsinainen keskusteluapu kannattaa jättää ammattiauttajalle. Itselleni oli todella paljon apua yhdestä keskustelusta psykiatrin kanssa.

      • näin on

        Minä taisin pilata pari kolme ystävyyttä, kun suolsin lakkaamatta syöpäjuttujani. Jollekin piti puhua. Puhuin liikaa ja liian monelle. Oikeat ystävät jaksoivat kuunnella ja sanoa, jos eivät joskus jaksaneet. Vähitellen mieleni selkiytyi, pääsin peloistani ja syövästä paraneminen muuttui haasteeksi. Olen kiitollinen kaikille, jotka jaksoivat kuunnella, sanomattoman kiitollinen. En minä heiltä vastauksia odottanut, olihan syöpä heille yhtä vieras asia kuin minulle sairastuessani. Se kuunteleminen, ja se, ettei vähättele, se on ihana lahja, jonka toiselle ihmiselle voi antaa.

        Voi olla vaarana, että syöpäisyydestä tulee meille uusi identiteetti. On varmaan hyvä joskus kuulla sekin, jos toisista tuntuu, että minun pitäisi hiukan kiinnostua heidänkin ongelmistaan. Jokaisella on kyllä ongelmia. Helposti sairauden keskellä unohtuu, että minä olen vain minun maailmani keskipiste. Jokainen muu on oman elämänsä. En siis saa odottaa heiltä liikaa. Avautuminen ulospäin, toisten auttaminen, varmaan vähitellen auttaa sairastakin.


    • "kokemusta on"

      Hei,

      ei tarvitse välttämättä sanoa mitään. Riittää kun on läsnä ja käytettävissä tarvittaessa. Ei näihin tilanteisiin ole sanoja olemassakaan. Ja käytännön asioiden hoitaminen, se on arvokasta. Mistään ihmeparantumisjutuista, elävistä ravinnoista tai gersonin opeista ei kannata hiiskahtakaan. Se olisi irvokasta. Kohtaamistilanteessa on hyvä olla tietoinen hoitojen sivuvaikutuksista, niitähän riittää. Hanki siis tietoa. Ei niistäkään tarvitse puhua, jos toinen ei halua, mutta silloin ymmärrät paremmin anoppiasi ja sitä mitä hänelle tapahtuu. Tärkeätä on, että ei omassa pelossaa hylkää. Ja pienistä asioista kannattaa iloita: hetki, jolloin ei voi pahoin; hetki, jolloin ei ole kipuja; hetki, jolloin on voimia ja virkeyttä. Ne ovat kullan arvoisia.
      Kivunlievitys on tärkeätä. Sen perään on hyvä vähän katsoa, kivut kun voidaan nykyään hoitaa.

      • gersonist1

        "Mistään ihmeparantumisjutuista, elävistä ravinnoista tai gersonin opeista ei kannata hiiskahtakaan. Se olisi irvokasta."

        Irvokasta on se, että suurin osa ihmisistä, lääkärit mukaanluettuna, ovat uskoneet ja tottelevaisesti toistelevat syöpäteollisuudelle edullisia "totuuksia", että syöpä paranee vain heidän myrkyillään, jos ollenkaan paranee, ja että useimmiten syöpä on kuolemantuomio.

        Paras ystävä on se, joka auttaa elämään, ei se, joka avustaa kuolemisen käytännön asioiden kanssa. Huuhaata on paljon. Yksi pahimmista on juuri tuo sopulimainen lääkäriusko. Puhdas kasviruoka ei ole mitään "ihmeparantumisen" propagandaa. Ota selvää, ennenkuin puhut asioista, joista sinulla on vain toisten sinulle syöttämiä ennakkoluuloja. Syö mieluummin luomukasveja, niin saatat itse välttää syövän. Tai älä syö. Mitäpä se minulle kuuluu. Et ole ystäväni, en välitä.


      • jdsahfuyes
        gersonist1 kirjoitti:

        "Mistään ihmeparantumisjutuista, elävistä ravinnoista tai gersonin opeista ei kannata hiiskahtakaan. Se olisi irvokasta."

        Irvokasta on se, että suurin osa ihmisistä, lääkärit mukaanluettuna, ovat uskoneet ja tottelevaisesti toistelevat syöpäteollisuudelle edullisia "totuuksia", että syöpä paranee vain heidän myrkyillään, jos ollenkaan paranee, ja että useimmiten syöpä on kuolemantuomio.

        Paras ystävä on se, joka auttaa elämään, ei se, joka avustaa kuolemisen käytännön asioiden kanssa. Huuhaata on paljon. Yksi pahimmista on juuri tuo sopulimainen lääkäriusko. Puhdas kasviruoka ei ole mitään "ihmeparantumisen" propagandaa. Ota selvää, ennenkuin puhut asioista, joista sinulla on vain toisten sinulle syöttämiä ennakkoluuloja. Syö mieluummin luomukasveja, niin saatat itse välttää syövän. Tai älä syö. Mitäpä se minulle kuuluu. Et ole ystäväni, en välitä.

        ottaisi itse solumyrkkyjä, tutkimuksen mukaan. Eli eivät lääkärit ihan harhauskoisia ole. He vain pitävät yllä kulisseja, hoitavat omaa uraansa, määrätessään noita 'hoitoja'. Potilaista viis. Heitä kyllä riittää niin, ettei lääkäreiden tarvitse olla huolissaan toimeentulostaan.


      • se läsnäolija
        jdsahfuyes kirjoitti:

        ottaisi itse solumyrkkyjä, tutkimuksen mukaan. Eli eivät lääkärit ihan harhauskoisia ole. He vain pitävät yllä kulisseja, hoitavat omaa uraansa, määrätessään noita 'hoitoja'. Potilaista viis. Heitä kyllä riittää niin, ettei lääkäreiden tarvitse olla huolissaan toimeentulostaan.

        Olipa mielenkiintoinen tutkimustulos tuo edellisessä vastauksessa ollut, että onkologit eivät itse haluaisi syöpälääkkeitä, jos sairastuisivat syöpään. Kerropa, missä se on tehty ja julkaistu. Mielelläni lukisin mikä tiedeyhteisö ja tutkijat ovat tällaisen mullistavan tiedon löytäneet. Sekin oli minulle uutta, että syöpä on useimmiten kuolemantuomio. Totta on, että kuolema alkaa lähestyä siitä hetkestä, kun ihmisen saa alkunsa. Totta on myöskin se, että noin 85 % syöpäpotilaista paranee nykyaikaisten hoitojen ansiosta. Puhdas kasvisruoka on epäilemättä hyvää ruokaa edellyttäen, että ruokavalion osaa koota oikein. Mutta ei sillä syöpää vastaan taistella! Niin, minä olen syöpäpotilas. Tällä hetkellä hyvissä voinneissa, kiitos sytostaattien, joita sain neljää eri sorttia; kiitos myös vasta-aine- ja sädehoidon sekä tietysti leikkauksen. Ja lääkkeitä syön toki edelleen. Porkkaanaa purren kasvattaisin jo koiranputkea kirkkomaassa. Kehtotat, gersonisti, minua ottamaan selvää asioista. Noh, minä olen kyllä ottanut selvää näistä asioista useamman vuosikymmenen ajan. Kiittäkäämme Luojaa ja lääketiedettä ja -teollisuutta, että me syöpäpotilaatkin yhä useammin paranemme sairaudesta kokonaan. Kertokaapa te muutkin syövän sairastaneet tai sairastavat, mitä ajattelette asiasta. Haluatteko hoidoksenne luomutomaatteja ja -porkkanoita sekä elävää ravintoa vaiko kirurgin veistä, syöpälääkeitä ja sädehoitoa sekä muita tehokkaita nykymedisiinan keinoja.


      • gersonisti
        se läsnäolija kirjoitti:

        Olipa mielenkiintoinen tutkimustulos tuo edellisessä vastauksessa ollut, että onkologit eivät itse haluaisi syöpälääkkeitä, jos sairastuisivat syöpään. Kerropa, missä se on tehty ja julkaistu. Mielelläni lukisin mikä tiedeyhteisö ja tutkijat ovat tällaisen mullistavan tiedon löytäneet. Sekin oli minulle uutta, että syöpä on useimmiten kuolemantuomio. Totta on, että kuolema alkaa lähestyä siitä hetkestä, kun ihmisen saa alkunsa. Totta on myöskin se, että noin 85 % syöpäpotilaista paranee nykyaikaisten hoitojen ansiosta. Puhdas kasvisruoka on epäilemättä hyvää ruokaa edellyttäen, että ruokavalion osaa koota oikein. Mutta ei sillä syöpää vastaan taistella! Niin, minä olen syöpäpotilas. Tällä hetkellä hyvissä voinneissa, kiitos sytostaattien, joita sain neljää eri sorttia; kiitos myös vasta-aine- ja sädehoidon sekä tietysti leikkauksen. Ja lääkkeitä syön toki edelleen. Porkkaanaa purren kasvattaisin jo koiranputkea kirkkomaassa. Kehtotat, gersonisti, minua ottamaan selvää asioista. Noh, minä olen kyllä ottanut selvää näistä asioista useamman vuosikymmenen ajan. Kiittäkäämme Luojaa ja lääketiedettä ja -teollisuutta, että me syöpäpotilaatkin yhä useammin paranemme sairaudesta kokonaan. Kertokaapa te muutkin syövän sairastaneet tai sairastavat, mitä ajattelette asiasta. Haluatteko hoidoksenne luomutomaatteja ja -porkkanoita sekä elävää ravintoa vaiko kirurgin veistä, syöpälääkeitä ja sädehoitoa sekä muita tehokkaita nykymedisiinan keinoja.

        menee virran mukana. Jos johonkin hoitoon uskoo, se uskominen varmaan lisää sen tehokkuutta. Itse en kuitenkaan edes harkitsisi solumyrkkyjä.

        Te, jotka ette vielä ole kuulleet Gersonista, ja haluatte ottaa selvää, katsokaapa vaikka aluksi tämä video ja ne muut videot, jotka näkyvät linkkeinä sivulla: http://video.google.com/videoplay?docid=-8384134159042346609# Ne ovat pitkiä videoita, ja niissä on paljon ajateltavaa. Useita parantuneita potilaita haastatellaan.


      • jdsahfuyes
        se läsnäolija kirjoitti:

        Olipa mielenkiintoinen tutkimustulos tuo edellisessä vastauksessa ollut, että onkologit eivät itse haluaisi syöpälääkkeitä, jos sairastuisivat syöpään. Kerropa, missä se on tehty ja julkaistu. Mielelläni lukisin mikä tiedeyhteisö ja tutkijat ovat tällaisen mullistavan tiedon löytäneet. Sekin oli minulle uutta, että syöpä on useimmiten kuolemantuomio. Totta on, että kuolema alkaa lähestyä siitä hetkestä, kun ihmisen saa alkunsa. Totta on myöskin se, että noin 85 % syöpäpotilaista paranee nykyaikaisten hoitojen ansiosta. Puhdas kasvisruoka on epäilemättä hyvää ruokaa edellyttäen, että ruokavalion osaa koota oikein. Mutta ei sillä syöpää vastaan taistella! Niin, minä olen syöpäpotilas. Tällä hetkellä hyvissä voinneissa, kiitos sytostaattien, joita sain neljää eri sorttia; kiitos myös vasta-aine- ja sädehoidon sekä tietysti leikkauksen. Ja lääkkeitä syön toki edelleen. Porkkaanaa purren kasvattaisin jo koiranputkea kirkkomaassa. Kehtotat, gersonisti, minua ottamaan selvää asioista. Noh, minä olen kyllä ottanut selvää näistä asioista useamman vuosikymmenen ajan. Kiittäkäämme Luojaa ja lääketiedettä ja -teollisuutta, että me syöpäpotilaatkin yhä useammin paranemme sairaudesta kokonaan. Kertokaapa te muutkin syövän sairastaneet tai sairastavat, mitä ajattelette asiasta. Haluatteko hoidoksenne luomutomaatteja ja -porkkanoita sekä elävää ravintoa vaiko kirurgin veistä, syöpälääkeitä ja sädehoitoa sekä muita tehokkaita nykymedisiinan keinoja.

        http://forums.fugly.com/showthread.php?10146-75-PHYSICIANS-WOULD-REFUSE-CHEMOTHERAPY-THEMSELVES


      • gersonisti
        se läsnäolija kirjoitti:

        Olipa mielenkiintoinen tutkimustulos tuo edellisessä vastauksessa ollut, että onkologit eivät itse haluaisi syöpälääkkeitä, jos sairastuisivat syöpään. Kerropa, missä se on tehty ja julkaistu. Mielelläni lukisin mikä tiedeyhteisö ja tutkijat ovat tällaisen mullistavan tiedon löytäneet. Sekin oli minulle uutta, että syöpä on useimmiten kuolemantuomio. Totta on, että kuolema alkaa lähestyä siitä hetkestä, kun ihmisen saa alkunsa. Totta on myöskin se, että noin 85 % syöpäpotilaista paranee nykyaikaisten hoitojen ansiosta. Puhdas kasvisruoka on epäilemättä hyvää ruokaa edellyttäen, että ruokavalion osaa koota oikein. Mutta ei sillä syöpää vastaan taistella! Niin, minä olen syöpäpotilas. Tällä hetkellä hyvissä voinneissa, kiitos sytostaattien, joita sain neljää eri sorttia; kiitos myös vasta-aine- ja sädehoidon sekä tietysti leikkauksen. Ja lääkkeitä syön toki edelleen. Porkkaanaa purren kasvattaisin jo koiranputkea kirkkomaassa. Kehtotat, gersonisti, minua ottamaan selvää asioista. Noh, minä olen kyllä ottanut selvää näistä asioista useamman vuosikymmenen ajan. Kiittäkäämme Luojaa ja lääketiedettä ja -teollisuutta, että me syöpäpotilaatkin yhä useammin paranemme sairaudesta kokonaan. Kertokaapa te muutkin syövän sairastaneet tai sairastavat, mitä ajattelette asiasta. Haluatteko hoidoksenne luomutomaatteja ja -porkkanoita sekä elävää ravintoa vaiko kirurgin veistä, syöpälääkeitä ja sädehoitoa sekä muita tehokkaita nykymedisiinan keinoja.

        Jokaisella on velvollisuus päättää, mihin uskoo. Toisten uskomusten, ja jopa toisten omiin kokemuksiin perustuvien tietojen, pilkkaaminen ei ole asiallista.

        Se, mikä minun mielestäni olisi tärkeä tehdä (mutta mitä tuskin kukaan tekee, koska oma ura on heille kallis, eikä kukaan anna varoja tällaiseen tutkimukseen), on pitkäaikainen seurantatutkimus, jossa erilaisia hoitomuotja käyttäviä potilaita seurattaisiin. Heidän ruokavalionsa ja elämäntapansa eriteltäisiin, samoin otetut myrkyt ja muut. Ei alennuttaisi mihinkään vippaskonsteihin, kuten monissa 'tutkimuksissa', joissa esimerkiksi tutkimuksen aikana kuolleet ihmiset merkitään vapaaehtoisesti testistä poistuneiksi, koska kuolemallaan he eivät ole hyvää mainosta myrkyille.

        Rehellinen tutkimus, johon todella kuuluisi kaikki mahdolliset vaihtoehdot, ehkä vähitellen antaisi todellista kuvaa tilanteesta. En usko, että tällaista tutkimusta tulee lähitulevaisuudessa, koska se voisi paljastaa asioita, jotka voisivat romahduttaa syöpäteollisuuden. Näin uskon minä. Sinä uskot omalla tavallasi. Kukin elää uskomustensa mukaan ja elää niin pitkään ja niin hyvälaatuista elämää kuin uskon kohteena oleva hoito tarjoaa. Paraneminen ja pitkäaikaikainen hengissä pysyminen, hyvällä elämänlaadulla, eivät valehtele. Kuka uskaltaa alkaa tutkia? Kenellä on varaa? Onko meillä varaa olla tutkimatta?


      • Hengissä edelleen
        gersonisti kirjoitti:

        Jokaisella on velvollisuus päättää, mihin uskoo. Toisten uskomusten, ja jopa toisten omiin kokemuksiin perustuvien tietojen, pilkkaaminen ei ole asiallista.

        Se, mikä minun mielestäni olisi tärkeä tehdä (mutta mitä tuskin kukaan tekee, koska oma ura on heille kallis, eikä kukaan anna varoja tällaiseen tutkimukseen), on pitkäaikainen seurantatutkimus, jossa erilaisia hoitomuotja käyttäviä potilaita seurattaisiin. Heidän ruokavalionsa ja elämäntapansa eriteltäisiin, samoin otetut myrkyt ja muut. Ei alennuttaisi mihinkään vippaskonsteihin, kuten monissa 'tutkimuksissa', joissa esimerkiksi tutkimuksen aikana kuolleet ihmiset merkitään vapaaehtoisesti testistä poistuneiksi, koska kuolemallaan he eivät ole hyvää mainosta myrkyille.

        Rehellinen tutkimus, johon todella kuuluisi kaikki mahdolliset vaihtoehdot, ehkä vähitellen antaisi todellista kuvaa tilanteesta. En usko, että tällaista tutkimusta tulee lähitulevaisuudessa, koska se voisi paljastaa asioita, jotka voisivat romahduttaa syöpäteollisuuden. Näin uskon minä. Sinä uskot omalla tavallasi. Kukin elää uskomustensa mukaan ja elää niin pitkään ja niin hyvälaatuista elämää kuin uskon kohteena oleva hoito tarjoaa. Paraneminen ja pitkäaikaikainen hengissä pysyminen, hyvällä elämänlaadulla, eivät valehtele. Kuka uskaltaa alkaa tutkia? Kenellä on varaa? Onko meillä varaa olla tutkimatta?

        Olisi oikein hyvä jos tehtäisi rehellistä ja puolueetonta tutkimusta eri hoitomuodoista. Itse en silti ainakaan heti syöpään sairastuttuani olisi halunnut että ystäväni olisivat alkaneet jakaa minulle tietoa eri hoitomuodoista.

        Arvostin todella paljon niitä hmisiä, jotka jaksoivat antaa aikaansa ja kuunnella. Vakavan sairauden kohtaaminen aiheutti suuren prosessin, joka täytyi käydä läpi. Jouduin sairastuttuani ensimmäistä kertaa kohtaamaan elämän rajallisuuden ja kuoleman väistämättömyyden. Puhuminen auttaa tunteiden läpikäynnissä.

        On totta että varsin iso osa syövistä on elintasosyöpiä, jotka voisi ehkäistä elintavoilla. Näin ei kuitenkaan ole kaikkien syöpien kohdalla. Moni kasvissyöjä ja elävän ravinnon puolesta puhujakin on sairastunut syöpään ja myös kuollut syöpään. Yleensä myöskin siinä vaiheessa kun syöpä on jo todettu, on paljon järkevämpää antaa leikata kasvain pois kuin kieltäytyä leikkauksesta ja alkaa puputtaa ituja.


      • gersonisti
        Hengissä edelleen kirjoitti:

        Olisi oikein hyvä jos tehtäisi rehellistä ja puolueetonta tutkimusta eri hoitomuodoista. Itse en silti ainakaan heti syöpään sairastuttuani olisi halunnut että ystäväni olisivat alkaneet jakaa minulle tietoa eri hoitomuodoista.

        Arvostin todella paljon niitä hmisiä, jotka jaksoivat antaa aikaansa ja kuunnella. Vakavan sairauden kohtaaminen aiheutti suuren prosessin, joka täytyi käydä läpi. Jouduin sairastuttuani ensimmäistä kertaa kohtaamaan elämän rajallisuuden ja kuoleman väistämättömyyden. Puhuminen auttaa tunteiden läpikäynnissä.

        On totta että varsin iso osa syövistä on elintasosyöpiä, jotka voisi ehkäistä elintavoilla. Näin ei kuitenkaan ole kaikkien syöpien kohdalla. Moni kasvissyöjä ja elävän ravinnon puolesta puhujakin on sairastunut syöpään ja myös kuollut syöpään. Yleensä myöskin siinä vaiheessa kun syöpä on jo todettu, on paljon järkevämpää antaa leikata kasvain pois kuin kieltäytyä leikkauksesta ja alkaa puputtaa ituja.

        Minusta taas kaikkein kriittisin aika tiedon saannille on diagnoosin ja hoitojen alkamisen välinen aika. Usein se valitettavasti on hyvin lyhyt, vaikka syövistä monet kehittyvät hyvin hitaasti. Minut pikkuruisinen rintapatteineni kolme vuotta sitten patistettiin leikkaukseen viiden päivän viiveellä. Etsi siinä sitten tietoa ja luo informoitu mielipide!

        Ennen kuin itse sairastuu, harva on kiinnostunut näistä asioista. Pidämme itseämme haavoittumattomina. Jos joku rakastava ystävä, jolla on omaa kokemusta, auttaa meitä ottamaan asioista selvää heti alussa, eikä vasta myrkkyjen jälkeen, meidän pitäisi olla kiitollisia. Niin, monet eivät halua itse päättää, vaan jättäytynvät lääkärien käsiin. Heille ei kannata tarjota muita vaihtoehtoja, koska se saattaisi vain lisää stressata heitä. En tiedä, miten voi tietää, millainen potilas kulloinkin on kyseessä.

        Minä kiinnostuin makrobioottisesta dieetistä vasta ensimmäisen leikkauksen jälkeen ja emäs-happotasapainosta puolisen vuotta myöhemmin. Nyt olen ollut kolmisen kuukautta muunnellulla Gersonin terapialla, syöden vain luomukasveja ja ottaen kahvihuuhteluita päivittäin. Olo on todella hyvä. Odotan pääsyä munasarjakasvainleikkaukseen. Se saattaa olla kysta tai jotain muuta. Päätin antaa leikata sen. Kuka tietää, vaikka se on tässä ajassa jo kutistunut! Sytoja en edes harkitse. Tällainen on minun tilanteeni. Tuli mitä tuli, tunnen itse olevani parhaani mukaan vastuussa omasta terveydestäni. Voin hyvin. En pelkää syöpää. Perheessäni jo viidellä on ollut syöpä, vanhemmat ovat kuolleet siihen. Mikä meillä on yhteistä? Äidillä ja isällä oli erilaiset geenit, tietysti, mutta ainakin ruokatottumukset varmaan ovat aika samantapaiset olleet kullakin. Jos minun ruokamuutokseni tuo tulosta, kerron täällä kokemuksistani. Toivon, että muutkin kertovat omistaan.


      • Läsnä edelleen
        gersonisti kirjoitti:

        Minusta taas kaikkein kriittisin aika tiedon saannille on diagnoosin ja hoitojen alkamisen välinen aika. Usein se valitettavasti on hyvin lyhyt, vaikka syövistä monet kehittyvät hyvin hitaasti. Minut pikkuruisinen rintapatteineni kolme vuotta sitten patistettiin leikkaukseen viiden päivän viiveellä. Etsi siinä sitten tietoa ja luo informoitu mielipide!

        Ennen kuin itse sairastuu, harva on kiinnostunut näistä asioista. Pidämme itseämme haavoittumattomina. Jos joku rakastava ystävä, jolla on omaa kokemusta, auttaa meitä ottamaan asioista selvää heti alussa, eikä vasta myrkkyjen jälkeen, meidän pitäisi olla kiitollisia. Niin, monet eivät halua itse päättää, vaan jättäytynvät lääkärien käsiin. Heille ei kannata tarjota muita vaihtoehtoja, koska se saattaisi vain lisää stressata heitä. En tiedä, miten voi tietää, millainen potilas kulloinkin on kyseessä.

        Minä kiinnostuin makrobioottisesta dieetistä vasta ensimmäisen leikkauksen jälkeen ja emäs-happotasapainosta puolisen vuotta myöhemmin. Nyt olen ollut kolmisen kuukautta muunnellulla Gersonin terapialla, syöden vain luomukasveja ja ottaen kahvihuuhteluita päivittäin. Olo on todella hyvä. Odotan pääsyä munasarjakasvainleikkaukseen. Se saattaa olla kysta tai jotain muuta. Päätin antaa leikata sen. Kuka tietää, vaikka se on tässä ajassa jo kutistunut! Sytoja en edes harkitse. Tällainen on minun tilanteeni. Tuli mitä tuli, tunnen itse olevani parhaani mukaan vastuussa omasta terveydestäni. Voin hyvin. En pelkää syöpää. Perheessäni jo viidellä on ollut syöpä, vanhemmat ovat kuolleet siihen. Mikä meillä on yhteistä? Äidillä ja isällä oli erilaiset geenit, tietysti, mutta ainakin ruokatottumukset varmaan ovat aika samantapaiset olleet kullakin. Jos minun ruokamuutokseni tuo tulosta, kerron täällä kokemuksistani. Toivon, että muutkin kertovat omistaan.

        Olet siis menossa leikkaukseen, vaikka jo kolme kuukautta olekin elänyt Gersonin oppien mukaisesti. Hmm... Miksi näin, kun tietojesi mukaan ko. terapia parantaa? Oletan, että et myöskään käy enää rintasyöpäkontrolleissa eli normaalihoitokäytäntöjen mukaisissa mammografioissa ja ultraääni- sekä laboratoriotutkimuksissa, ethän. Sillä jos syöpä olisi vaikka vain paikallisesti uusiutunut ja siten vielä hyvällä hoidolla parannettavissa, hoidat sen itse gersonismin oppeja noudattaen (laajemmalle levinnyt on eria asia; se ei enää parane, mutta sitä voidaan hoitaa pitkäänkin). Mikäli syöpäsi on ollut hormonipositiivinen, et uuden hoitomuotosi turvin luonnoisestikaan käytä antiestrogeenia, vaikka se tieteellisesti tutkitusti vähentää merkitsevästi syövän uusitumista ja kuolleisuutta siihen.
        Mitä tulee syöpälääkeiden vastustukseen onkologien piirissä, edellä annetussa linkissä pääsee toki jollekin amerikkalaiselle keskustelupalstalle, mutta pienintäkään faktaa asiasta ei siellä ole. Se, että siellä lukee, että joku tri on sanonut sitä ja toinen tätä eli että syöpälääkkeet tappavat, on täysin merkityksetöntä. Haluan nähdä edes yhden hyvin toteutetun, riittävän suurella otannalla ja vedenpitävällä tutkimusasetelmalla tehdyn tutkimuksen asiasta, mutta sellaista en tule koskaan näkemään, koska sellaista ei ole. Täyttä puppua. Sen tietysti jokainen tervejärkinen ja omilla aivoillaan ajatteleva ihminen tajauaakin, mutta tätä palstaa kun lukee niin monenelaiset ihmiset. On hyvin ikävää, jos joku syöpäpotilas uskoo tuollaista.


      • gersonisti
        Läsnä edelleen kirjoitti:

        Olet siis menossa leikkaukseen, vaikka jo kolme kuukautta olekin elänyt Gersonin oppien mukaisesti. Hmm... Miksi näin, kun tietojesi mukaan ko. terapia parantaa? Oletan, että et myöskään käy enää rintasyöpäkontrolleissa eli normaalihoitokäytäntöjen mukaisissa mammografioissa ja ultraääni- sekä laboratoriotutkimuksissa, ethän. Sillä jos syöpä olisi vaikka vain paikallisesti uusiutunut ja siten vielä hyvällä hoidolla parannettavissa, hoidat sen itse gersonismin oppeja noudattaen (laajemmalle levinnyt on eria asia; se ei enää parane, mutta sitä voidaan hoitaa pitkäänkin). Mikäli syöpäsi on ollut hormonipositiivinen, et uuden hoitomuotosi turvin luonnoisestikaan käytä antiestrogeenia, vaikka se tieteellisesti tutkitusti vähentää merkitsevästi syövän uusitumista ja kuolleisuutta siihen.
        Mitä tulee syöpälääkeiden vastustukseen onkologien piirissä, edellä annetussa linkissä pääsee toki jollekin amerikkalaiselle keskustelupalstalle, mutta pienintäkään faktaa asiasta ei siellä ole. Se, että siellä lukee, että joku tri on sanonut sitä ja toinen tätä eli että syöpälääkkeet tappavat, on täysin merkityksetöntä. Haluan nähdä edes yhden hyvin toteutetun, riittävän suurella otannalla ja vedenpitävällä tutkimusasetelmalla tehdyn tutkimuksen asiasta, mutta sellaista en tule koskaan näkemään, koska sellaista ei ole. Täyttä puppua. Sen tietysti jokainen tervejärkinen ja omilla aivoillaan ajatteleva ihminen tajauaakin, mutta tätä palstaa kun lukee niin monenelaiset ihmiset. On hyvin ikävää, jos joku syöpäpotilas uskoo tuollaista.

        Et ilmeisesti osaa ymmärtää lukemaasi, ja ennakkoluulosi vääristävät ajatteluasi niin, ettei kanssasi kannata kinastella. Minun terveyteni ei onneksi ole sinun 'päätöstesi' varassa, eikä minua edes kovin kiinnosta, miten sinä 'hoidatat' omia syöpiäsi.

        Kuten sisareni mies sanoi sisareni kieltäytyessä edes ajattelemasta muuta kuin mitä paikallinen sairaala hänen samanlaiseen syöpäänsä määräsi (leikkaus, säteet, myrkyt, hormonit): "Se on testi; kumpi teistä elää pitempään." Niinhän se valitettavasti on. Kukin maksaa omalla elämällään päätöksistään. Jos sinä lujasti uskoit, ettei parannuskeinoja ole, silloin niitä ei sinulle varmaan ole. Tuollainen vihamielisyys, ahdasmielisyys ei kuulu 'tieteellisesti' ajattelevalle.

        Syöpäteollisuus on niin valtava bisnes, ja sen harjoittajien motiivit niin monenmuotoiset, ja tietoa pimitetään niin paljon, että nykyinen tilanne on toisaalta ymmärrettävä, toisaalta hyvin vaikea hahmottaa. Pelkosi ovat ymmärrettävissä. Ahdasmielisyytesi säälittää. Toivon, ettet vahingoita kenenkään terveyttä. Ainakin teet sen ymmärtämättäsi. Syöpäteollisuus toimii tietoisesti, rahankiilto ja vallanhimo motiiveinaan.

        Jätän sinun kanssasi jankutuksen tähän. Käyhän vielä toistelemassa omat ennakkoluulosi, niin tunnet saaneesi viimeisen sanan. Jos se tuntuu sinusta tärkeältä. Hyökkää vaikka näitä viimeisiä lauseitani vastaan:

        - Leikkaus poistaa kasvaimen, helpottaen kehon immuunijärjestelmän tehtävää, koska sen tarvitsee sitten taistella vain jäljelle jääneitä syöpäsoluja vastaan. Monet ovat saaneet kasvaimensa poistumaan ruokavalion ja muiden luonnosllisten menetelmien kautta, mutta kasvaimen poistohelpottaa tilannetta. Leikkaus ei jätä myrkkyjä elimistöön, kuten solumyrkyt jättäisivät.

        - Hyvin pienen rinnan läpivalaisu hyvin mahdollisesti tuo väärän positiivisen tuloksen, samalla, kun säteily voi aiheuttaa syöpää.

        - Tamoxifen ei ole harmiton lääke, jollaisena sitä markkinoidaan.

        - Syöpä kehittyy usein hyvin hitaasti. Kolmen kuukauden aikana tuskin vielä havaitaan huomattavia muutoksia. Gersonin terapiaa on jatkettava ainakin pari vuotta, ennenkuin sairauden selkä on taitettu.

        - Sinä et tiedä Gersonin terapiasta, sen tuloksista vuosikymmenten aikana, mitään, etkä halua etkä uskalla avoimin mielin ottaa selvää.

        - Paraneminen on usein monen asian yhteistulos. Ian Gawler on yksi parhaita esimerkkejä tästä. Ruokavalio, liikunta, meditaatio, visualisointi, asenteet, pitäytyminen myönteisten ihmisten seurassa, usko (= plasebo). Oireiden poisto tai vähentäminen (leikkaus) voi osaltaan auttaa, mutta ei ole viimeinen sana.

        - Myrkyillä ei voi parantaa syöpää.

        - Immuunisysteemiä ja soluja tuhoavalla säteilyllä ei voi parantaa syöpää.

        - Syöpää sairastavilla on yleensä kilpirauhasen vajaatuotantoa, mikä heikentää immuniteettia, mikä näkyy mm. alhaisena ruumiinlämpötilana.

        Siinäpä sinulle muutamia ajatuksia, joita voit pureskella ja ruotia. Tai torjua pohtimatta. Ja muut lukijat, kuunnelkaa ne Gersonin videot jo ennen kuin sairastutte, niin ehkä voitte ehkäistä sairastumisen. Harva tosin on niin viisas. Useimmat meistä kiinnostuvat terveydestä vasta, kun se tuntuu olevan mennyttä.


      • Kasvissyöjä v.1977
        gersonisti kirjoitti:

        Minusta taas kaikkein kriittisin aika tiedon saannille on diagnoosin ja hoitojen alkamisen välinen aika. Usein se valitettavasti on hyvin lyhyt, vaikka syövistä monet kehittyvät hyvin hitaasti. Minut pikkuruisinen rintapatteineni kolme vuotta sitten patistettiin leikkaukseen viiden päivän viiveellä. Etsi siinä sitten tietoa ja luo informoitu mielipide!

        Ennen kuin itse sairastuu, harva on kiinnostunut näistä asioista. Pidämme itseämme haavoittumattomina. Jos joku rakastava ystävä, jolla on omaa kokemusta, auttaa meitä ottamaan asioista selvää heti alussa, eikä vasta myrkkyjen jälkeen, meidän pitäisi olla kiitollisia. Niin, monet eivät halua itse päättää, vaan jättäytynvät lääkärien käsiin. Heille ei kannata tarjota muita vaihtoehtoja, koska se saattaisi vain lisää stressata heitä. En tiedä, miten voi tietää, millainen potilas kulloinkin on kyseessä.

        Minä kiinnostuin makrobioottisesta dieetistä vasta ensimmäisen leikkauksen jälkeen ja emäs-happotasapainosta puolisen vuotta myöhemmin. Nyt olen ollut kolmisen kuukautta muunnellulla Gersonin terapialla, syöden vain luomukasveja ja ottaen kahvihuuhteluita päivittäin. Olo on todella hyvä. Odotan pääsyä munasarjakasvainleikkaukseen. Se saattaa olla kysta tai jotain muuta. Päätin antaa leikata sen. Kuka tietää, vaikka se on tässä ajassa jo kutistunut! Sytoja en edes harkitse. Tällainen on minun tilanteeni. Tuli mitä tuli, tunnen itse olevani parhaani mukaan vastuussa omasta terveydestäni. Voin hyvin. En pelkää syöpää. Perheessäni jo viidellä on ollut syöpä, vanhemmat ovat kuolleet siihen. Mikä meillä on yhteistä? Äidillä ja isällä oli erilaiset geenit, tietysti, mutta ainakin ruokatottumukset varmaan ovat aika samantapaiset olleet kullakin. Jos minun ruokamuutokseni tuo tulosta, kerron täällä kokemuksistani. Toivon, että muutkin kertovat omistaan.

        Itseltäni leikattiin kohtusyöpä. Loppuajan oireena oli yhtäjaksoinen, todella kova vuoto, jonka vuoksi hemoglobiini laski huolestuttavasti. Pyörryin suihkuun, kun en jaksanut olla muutamaa minuuttia. Vuoto loppui kun sairas kohtu poistettiin.

        Jos joku ystävisät olisi tullut tarjoamaan leikkauksen vaihtoehdoksi jotain ruokavaliota, olisin varmaan katkaissut kokonaan välit sellaiseen "ystävään". On todella rumaa ja itsekästä käyttää toisen ahdinkoa hyväkseen, jotta voisi kaupitella omaa näkemystään.


      • läsnää
        gersonisti kirjoitti:

        Et ilmeisesti osaa ymmärtää lukemaasi, ja ennakkoluulosi vääristävät ajatteluasi niin, ettei kanssasi kannata kinastella. Minun terveyteni ei onneksi ole sinun 'päätöstesi' varassa, eikä minua edes kovin kiinnosta, miten sinä 'hoidatat' omia syöpiäsi.

        Kuten sisareni mies sanoi sisareni kieltäytyessä edes ajattelemasta muuta kuin mitä paikallinen sairaala hänen samanlaiseen syöpäänsä määräsi (leikkaus, säteet, myrkyt, hormonit): "Se on testi; kumpi teistä elää pitempään." Niinhän se valitettavasti on. Kukin maksaa omalla elämällään päätöksistään. Jos sinä lujasti uskoit, ettei parannuskeinoja ole, silloin niitä ei sinulle varmaan ole. Tuollainen vihamielisyys, ahdasmielisyys ei kuulu 'tieteellisesti' ajattelevalle.

        Syöpäteollisuus on niin valtava bisnes, ja sen harjoittajien motiivit niin monenmuotoiset, ja tietoa pimitetään niin paljon, että nykyinen tilanne on toisaalta ymmärrettävä, toisaalta hyvin vaikea hahmottaa. Pelkosi ovat ymmärrettävissä. Ahdasmielisyytesi säälittää. Toivon, ettet vahingoita kenenkään terveyttä. Ainakin teet sen ymmärtämättäsi. Syöpäteollisuus toimii tietoisesti, rahankiilto ja vallanhimo motiiveinaan.

        Jätän sinun kanssasi jankutuksen tähän. Käyhän vielä toistelemassa omat ennakkoluulosi, niin tunnet saaneesi viimeisen sanan. Jos se tuntuu sinusta tärkeältä. Hyökkää vaikka näitä viimeisiä lauseitani vastaan:

        - Leikkaus poistaa kasvaimen, helpottaen kehon immuunijärjestelmän tehtävää, koska sen tarvitsee sitten taistella vain jäljelle jääneitä syöpäsoluja vastaan. Monet ovat saaneet kasvaimensa poistumaan ruokavalion ja muiden luonnosllisten menetelmien kautta, mutta kasvaimen poistohelpottaa tilannetta. Leikkaus ei jätä myrkkyjä elimistöön, kuten solumyrkyt jättäisivät.

        - Hyvin pienen rinnan läpivalaisu hyvin mahdollisesti tuo väärän positiivisen tuloksen, samalla, kun säteily voi aiheuttaa syöpää.

        - Tamoxifen ei ole harmiton lääke, jollaisena sitä markkinoidaan.

        - Syöpä kehittyy usein hyvin hitaasti. Kolmen kuukauden aikana tuskin vielä havaitaan huomattavia muutoksia. Gersonin terapiaa on jatkettava ainakin pari vuotta, ennenkuin sairauden selkä on taitettu.

        - Sinä et tiedä Gersonin terapiasta, sen tuloksista vuosikymmenten aikana, mitään, etkä halua etkä uskalla avoimin mielin ottaa selvää.

        - Paraneminen on usein monen asian yhteistulos. Ian Gawler on yksi parhaita esimerkkejä tästä. Ruokavalio, liikunta, meditaatio, visualisointi, asenteet, pitäytyminen myönteisten ihmisten seurassa, usko (= plasebo). Oireiden poisto tai vähentäminen (leikkaus) voi osaltaan auttaa, mutta ei ole viimeinen sana.

        - Myrkyillä ei voi parantaa syöpää.

        - Immuunisysteemiä ja soluja tuhoavalla säteilyllä ei voi parantaa syöpää.

        - Syöpää sairastavilla on yleensä kilpirauhasen vajaatuotantoa, mikä heikentää immuniteettia, mikä näkyy mm. alhaisena ruumiinlämpötilana.

        Siinäpä sinulle muutamia ajatuksia, joita voit pureskella ja ruotia. Tai torjua pohtimatta. Ja muut lukijat, kuunnelkaa ne Gersonin videot jo ennen kuin sairastutte, niin ehkä voitte ehkäistä sairastumisen. Harva tosin on niin viisas. Useimmat meistä kiinnostuvat terveydestä vasta, kun se tuntuu olevan mennyttä.

        Gersonisti, et vastannut kysymykseeni tai paremminkin kommentoinut toteamustani, että et sitten käy kontrolleissa. Sitäkin ihmettelen edelleen, miksi ihmeessä menet leikkaukseen? Eikö uskosi Gersoniin olekaan horjumaton?

        Kirjoitit: "Jos sinä lujasti uskoit, ettei parannuskeinoja ole, silloin niitä ei sinulle varmaan ole." Oletkohan ymmärtänyt tekstini väärin? Ensiksi, tässä ei ole kyse uskon vaan tiedon asioista. Minä tiedän. Toiseksi, mistä ole saanut käsityksen, että uskoisin ettei parannuskeinoja ole. Minä nimenomaan tiedän, että jos syöpä ei ole levinnyt, se voidaan parantaa kokonaan täsmähoidolla. Siihen kuuluvat leikkaus, syöpälääke-, säde-, vasta-aine- ja antiestrogeenihoito. Jos syöpä on levinnyt, sitä ei voida kokonaan ja lopullisesti parantaa millään konstilla. Ei edes gersonilla. Lisäksi tiedän, että parhaistakin korkeatasoisista hoidoista huolimatta syöpäni voi uusia ja voin kuolla siihen. Voin kuolla myös siihen, että kompastun nivelrikkoisine nivelineni portaikossa ja taitan niskani.

        Käytät termiä 'myrkky', kun puhut syöpälääkkeistä. Tulee tunne, että haluat sillä tavoin luoda epäluuloisuutta ja kielteistä asennetta syöpähoitoja kohtaan. Tiedätkö, että vesikin on myrkkyä, jos sitä juo liikaa.

        Summa summarum: Syöpä on veemäinen tauti, joka vaatii kovat hoidot. Pehmoilu ei siinä auta.

        Tieteelliseen ajatteluun, jota sanot minulta puuttuvat, kuuluu ehdottamasti eettisyys ja moraali. Se näkyy mm. siinä, että annettavan tiedon on perustuttava tutkittuun tieteelliseen tietoon, ja se, että potilasta tai ylipäätään toista ihmistä ei vahingoiteta. Siihen kuluu myös se, että valitaan kahdesta pahasta pienempi: hoidetaan syöpää lääkkeillä, joilla on voimakkaitakin sivuvaikutuksia, sen sijaan että jätettäisiin hoitamatta. Mistä muuten Sinulle on sellainen käsitys syntynyt, että tamoksifeeni olisi "harmiton". Totta kai sillä on sivuvaikutuksia, toisilla voimakkaampia, toisilla tuskin havaittavia. Ja se myös kerrotaan ja valmistellaan potilasta siihen. Sen hyödyt syövän hoidossa ovat kuitenkin kiistattomat.

        Lauseita, joita kommentoimaan minua haastat, en käy perkaamaan, koska se olisi loppumaton suo; silkkaa puppua. Otetaan vain yksi esimerkki:
        "Hyvin pienen rinnan läpivalaisu hyvin mahdollisesti tuo väärän positiivisen tuloksen, samalla, kun säteily voi aiheuttaa syöpää." Tiedätkö, että diagnoosia ei koskaan tehdä minkään yksittäisen läpivalaisun, jolla tarkoittanet mammografiaa, perusteella. Siten ei ole sen perusteella mahdollista tehdä väärää diagnoosia. Ja eikö ole parempi lopulta aiheettomaksi osoittautunut epäily, kuin se, että syöpäkasvain saa kuukausi- ja vuositolkulla rauhassa kasvaa ja levitä. Koska mammagrafiasta tulee säteilyä, sitä ei tehdäkään kuin perustellusti.


      • kjsahgkyeqa
        Kasvissyöjä v.1977 kirjoitti:

        Itseltäni leikattiin kohtusyöpä. Loppuajan oireena oli yhtäjaksoinen, todella kova vuoto, jonka vuoksi hemoglobiini laski huolestuttavasti. Pyörryin suihkuun, kun en jaksanut olla muutamaa minuuttia. Vuoto loppui kun sairas kohtu poistettiin.

        Jos joku ystävisät olisi tullut tarjoamaan leikkauksen vaihtoehdoksi jotain ruokavaliota, olisin varmaan katkaissut kokonaan välit sellaiseen "ystävään". On todella rumaa ja itsekästä käyttää toisen ahdinkoa hyväkseen, jotta voisi kaupitella omaa näkemystään.

        Se on kuten se puoliksi tyhjä tai täysi lasi -juttu. Jotkut ajattelevat, että on ystävyyttä yrittää parhaansa mukaan auttaa toista pidentämään elämäänsä. Toiset ajattelevat, että on parempi olla 'tukena' toisen tehdessä kuolemaa. Minusta paranemiskeinoista puhuminen on parempaa tukemista kuin kuoleman katselu ja myötäily. Olen katkaissut välini sellaisiin ihmisiin, mukaanluettuna perheenjäsenet, jotka asenteillaan olisivat terveydelleni vahingoksi. Mielenrauha on hyvin tärkeä asia paranemisessa. Eri vaihtoehtojen harkitseminen ajoissa on parempi kuin se, että kieltäytyy ottamasta mitään vastuuta itse, vaan jättäytyy koneiston käsiin.

        Joku toinen ajattelee eri tavalla. Meitä kun on useaa perustyyppiä. Sinulle sopii yksi tie, minulle aivan päinvastainen. Yritä hyväksyä ja ymmärtää se.

        Minusta myös tämän palstan noseboilijat (plasebo-vaikutuksen vastakohta) voisivat muistaa sen, miten suuri merkitys uskolla on. Toisen uskon horjuttaminen on moraaliton teko. Minusta sellaiset ihmiset pitäisi saattaa laillisesti vastuuseen. Ehkä vielä joskus niin käykin. Elän toivossa, että saamme parannettua maailmaa. http://keskustelu.suomi24.fi/node/9540065


      • Älä tuputa uskoasi
        kjsahgkyeqa kirjoitti:

        Se on kuten se puoliksi tyhjä tai täysi lasi -juttu. Jotkut ajattelevat, että on ystävyyttä yrittää parhaansa mukaan auttaa toista pidentämään elämäänsä. Toiset ajattelevat, että on parempi olla 'tukena' toisen tehdessä kuolemaa. Minusta paranemiskeinoista puhuminen on parempaa tukemista kuin kuoleman katselu ja myötäily. Olen katkaissut välini sellaisiin ihmisiin, mukaanluettuna perheenjäsenet, jotka asenteillaan olisivat terveydelleni vahingoksi. Mielenrauha on hyvin tärkeä asia paranemisessa. Eri vaihtoehtojen harkitseminen ajoissa on parempi kuin se, että kieltäytyy ottamasta mitään vastuuta itse, vaan jättäytyy koneiston käsiin.

        Joku toinen ajattelee eri tavalla. Meitä kun on useaa perustyyppiä. Sinulle sopii yksi tie, minulle aivan päinvastainen. Yritä hyväksyä ja ymmärtää se.

        Minusta myös tämän palstan noseboilijat (plasebo-vaikutuksen vastakohta) voisivat muistaa sen, miten suuri merkitys uskolla on. Toisen uskon horjuttaminen on moraaliton teko. Minusta sellaiset ihmiset pitäisi saattaa laillisesti vastuuseen. Ehkä vielä joskus niin käykin. Elän toivossa, että saamme parannettua maailmaa. http://keskustelu.suomi24.fi/node/9540065

        Todellakaan ei jaa ihmisiä kahtia. Suurin osa ihmisistä on selväjärkisiä ja menee leikkaukseen. Esimerkiksi kohtusyövästä paranee yli 75%, jos menee ajoissa leikkaukseen. Ikimaailmassa kukaan selväpäinen ei jää odottelemaan että kova verenvuoto lakkaa ruokavalion seurauksena.


      • Minäkin kerron
        se läsnäolija kirjoitti:

        Olipa mielenkiintoinen tutkimustulos tuo edellisessä vastauksessa ollut, että onkologit eivät itse haluaisi syöpälääkkeitä, jos sairastuisivat syöpään. Kerropa, missä se on tehty ja julkaistu. Mielelläni lukisin mikä tiedeyhteisö ja tutkijat ovat tällaisen mullistavan tiedon löytäneet. Sekin oli minulle uutta, että syöpä on useimmiten kuolemantuomio. Totta on, että kuolema alkaa lähestyä siitä hetkestä, kun ihmisen saa alkunsa. Totta on myöskin se, että noin 85 % syöpäpotilaista paranee nykyaikaisten hoitojen ansiosta. Puhdas kasvisruoka on epäilemättä hyvää ruokaa edellyttäen, että ruokavalion osaa koota oikein. Mutta ei sillä syöpää vastaan taistella! Niin, minä olen syöpäpotilas. Tällä hetkellä hyvissä voinneissa, kiitos sytostaattien, joita sain neljää eri sorttia; kiitos myös vasta-aine- ja sädehoidon sekä tietysti leikkauksen. Ja lääkkeitä syön toki edelleen. Porkkaanaa purren kasvattaisin jo koiranputkea kirkkomaassa. Kehtotat, gersonisti, minua ottamaan selvää asioista. Noh, minä olen kyllä ottanut selvää näistä asioista useamman vuosikymmenen ajan. Kiittäkäämme Luojaa ja lääketiedettä ja -teollisuutta, että me syöpäpotilaatkin yhä useammin paranemme sairaudesta kokonaan. Kertokaapa te muutkin syövän sairastaneet tai sairastavat, mitä ajattelette asiasta. Haluatteko hoidoksenne luomutomaatteja ja -porkkanoita sekä elävää ravintoa vaiko kirurgin veistä, syöpälääkeitä ja sädehoitoa sekä muita tehokkaita nykymedisiinan keinoja.

        "Puhdas kasvisruoka on epäilemättä hyvää ruokaa edellyttäen, että ruokavalion osaa koota oikein. Mutta ei sillä syöpää vastaan taistella! Niin, minä olen syöpäpotilas. Tällä hetkellä hyvissä voinneissa, kiitos sytostaattien,"

        No tuo yllä oleva lauseesi on ainakin möläytetty tiedon puutteesta. Minä olen myös syöpäpotilas. Saanut neljää eri sytostaattia aikaanaa, joista yksi oli viedä hengen. Sain mielettömän analyfaktisen shokin sytostaatista, joista tutkimuksen mukaan sitten yksi aiheutti sen shokiin ja se jätettiin hoidoista pois.

        Mutta sytostaatti ei kuitenkaan purrut syöpääni, vaan hoidon puolivälissä se levisi edelleen. Säde ja sytostaattiannoksia nostettiin vaaralliselle tasolle, ja siitä informoitiin, että tulen saamaan vakavia hoitovaurioita, joita sainkin. Ja hoitovaurioista saan kärsiä koko loppu elämän. Vauriot ovat pysyviä. Erityisesti immuunipuolustus vaurioitui vakavasti.

        Tauti jäi kuitenkin passiivitilaan, ei siis parantunut. Ravitsemuksellisin vastustustoimenpitein olen pystynyt pitämään syöpääni passiivitilassa kunnes sain koomaan johtavan toisen sairauden, jonka yhtenä syynä oli immuunipuolustuksen vakavat vaurioit, enkä voinut moneen kuukauteen käyttää syöpää vastustavia ravitsemuksellisia toimenpiteitäni. Sairaalassa letkuissa mietin, miten syöpäni käy, pysyykö se piilossa vai aktivoituuko?

        Huonostihan siinä kävi, syöpä ryöhääntyi uudelleen. No sytostaatit sain, ei tehoa mutta olin kuolla sytostaatian haittavaikutukseen. Nyt sairaala on mukana tässä ravitsemuksellisessa syövän hoidossa, jossa ei käytetä mitään lääketieteellisiä syöpähoitoja.

        Sairaala hoitaa kontrollit, ja minä ravitsemuksellisen syöpähoidon. Jos tämä onnistuu näin, että edes pysyy ennallaan, ettei leviä, sekin on hyvä.

        Mutta varjopuolena on se tiedon saanti. Syöpäklinikalla pitäisi olla tietoa antaa myös muista mahdollisista syöpähoidoista, mutta kun ei ole, sen on lääketeollisuus tyrehdyttänyt täysin.

        Katson sen toiminnan olevan verrattavissa keskitysleirin massatappohin. Syöpäteollisuus tietää varsin hyvin, että on meitä, joille sytostaatit eivät sovi, on muita sairauksia, on muita lääkityksiä, ja niiden rinnalla sytostaatit eivät todellakaan toimi ja aiheuttavat jopa hengen lähdön. Meistä ei saisi puhua, ei myöskään täällä palstoilla. Meitä kuitenkin on enemmän kuin vaatimaton 1 tai kaksi prosenttia.

        Ja entäs sitten, potilaat, joiden syöpä on hoidettu sytostaateilla, mutta vaurioitettu heidän elimistönsä niin pahoin, että he tulevat niihin seuraamuksiin kuolemaan, eivät koskaan selivä sytostaattien ja sädehoidon aiheuttamista vammoista ja vaurioista?

        Kyllä syöpäklinikoiden tulisi ottaa myös meidät huomioon ja kyetä tarjoamaan muutakin, kuin tuhoavia sytostaatteja ja säteitä.
        Säteestä olen saanut hirvittävät hermokivut sädetysalueelle ja sen lähiympäristöön, jotka ovat loppuelämän onglema.


      • 10%
        Älä tuputa uskoasi kirjoitti:

        Todellakaan ei jaa ihmisiä kahtia. Suurin osa ihmisistä on selväjärkisiä ja menee leikkaukseen. Esimerkiksi kohtusyövästä paranee yli 75%, jos menee ajoissa leikkaukseen. Ikimaailmassa kukaan selväpäinen ei jää odottelemaan että kova verenvuoto lakkaa ruokavalion seurauksena.

        Suurin osa kansaa on sopuleita. Erään tutkimuksen mukaan vain noin 10% ottaa itse vastuun paranemisestaan. Passiivisuuteen kannustaa koko sairaalakoneisto, varsinkin syövässä. Minä kuulun tuohon 10 prosenttiin, mutta niin ei asia ollut heti diagnoosin jälkeen. Silloin tosiaan heittäydyin lääkärien käsiin. Kadun sitä yhä. Teen katumustyötä siten, että olen kirjoittanut tarinani kirjaksi. Jospa se julkaistaan pian.


    • gawleriini

      http://www.gawlerblog.com/2011/01/2011-ideas-and-treats.html

      Hänellä oli laajalle levinnyt syöpä 70-luvulla, ja hän paransi sen. Hän on siitä asti auttanut muitakin paranemaan ruokavalion, meditaation ja muiden menetelmien avulla. Olen käynyt kuuntelemassa kaksi hänen seminaariaan. Ihanan positiivinen ihminen, hymy herkässä, huumori pinnassa. Hän oli ennen sairastumistaan eläinlääkäri, joten hänellä on 'tieteellinen' ajattelutapa.

      Hän ei ole ainut syövästä parantunut. Suomessakin heitä on.

      Oikeastaan paras aika kiinnostuttaa ihminen syövästä parantumisesta on diagnoosin ja hoitojen alkamisen välinen aika. Ennen sairastumistaan harvaa kiinnostaa nämä asiat. Rajujen hoitojen jälkeenkään ei tosin liene syytä toivottomuuteen. Gawlerkin sai hoitoja. Vasta, kun sairaala ei enää osannut tehdä mitään, hän joutui ryhtymään omaksi ekspertikseen, ja se toikin sitten tulosta.

      • aina on toivoa

        Joo, ymmärrän jotenkin että jos sairaalassa oli jo tehty kaikki voitava, niin sitten oli turvauduttu näihin muihin vaihtoehtoihin. Tuo ajattelu vähän edustaa sitä aikaa kun syöpää ei vielä oikein osattu parantaa.

        Aikas monihan paranee nykyään noilla tavallisilla sairaalahoidoillakin. Joskus riittää pelkkä leikkaus, joskus annetaan lisäksi sädehoitoa ja joskus muitakin lääkkeitä, joiden voimakkuus vaihtelee ihan tapauskohtaisesti. Aina ei tarvita rajuja hoitoja.


      • syöpäpotilas minäkin
        aina on toivoa kirjoitti:

        Joo, ymmärrän jotenkin että jos sairaalassa oli jo tehty kaikki voitava, niin sitten oli turvauduttu näihin muihin vaihtoehtoihin. Tuo ajattelu vähän edustaa sitä aikaa kun syöpää ei vielä oikein osattu parantaa.

        Aikas monihan paranee nykyään noilla tavallisilla sairaalahoidoillakin. Joskus riittää pelkkä leikkaus, joskus annetaan lisäksi sädehoitoa ja joskus muitakin lääkkeitä, joiden voimakkuus vaihtelee ihan tapauskohtaisesti. Aina ei tarvita rajuja hoitoja.

        "Kysy lisäksi onko kaikki muuten sairaalassa ok, tarvisteeko jotain esim. kirjoja, lehtiä ym. Ei kai siinä voi paljoa muuta kuin ilmaista sen, että välittää ja että on valmis kuunetelemaan jos haluaa keskustella. Tsemppiä sinne!"

        Tuo on hyvä neuvo. Sairaalassa olevien tilaa voi helpottaa käytännön asioilla paljon.


    • ex-syopalainen

      KUUNTELE ! Tama vastaa kysymykseesi. Useat syopapotilaat (kuten minakin) eivat halua puhua sairaudestaan heti alussa. Jos ja kun siita sitten mainitsevat, se tarkoittaa etta he ovat valmiita sairaudestaan keskustelemaan, ja tarvitsevat jonkun kuuntelemaan.
      Ulkopuolisen on mahdoton tietaa, millaista helvettia he kayvat lapi.
      Itse syovan sairastutuani en saanut juuri minkaanlaista tukea omalta suvultani, so. aidilta, sisarelta, kukaan ei soitellut kysyakseen vointiani tai antaakseen tukea. Tassa asiassa onneksi oli miesystava ja muut ystavat tarpeeseen.

    • huomatkaa

      Pätee varmasti kaikkiin vakaviin sairauksiin:

      - vältä tyyppejä, jotka kaiken "tietävät" (lue: eivät itse ole kokeneet sairautta omassa kehossaan, esiintyvät silti asiantuntijoina) ja "luennoivat" sinulle siitä mitenkä sairaus etenee... ja miten sinulle kuitenkin lopulta käy.

      - vältä tyyppejä, jotka esittävät sinulle pelkkää teennäistä kohteliaisuutta ja myötätuntoa (lue: ruikuttavat sitä miten sinulle on käynyt), voivottelevat, toivottelevat ja taivastelevat.

      Kyseisenlaisista kontakteista on pelkkää haittaa, mitään nostattavaa niissä ei tilanteeseesi ole - ne joutavatkin hävitä sosiaalisesta piiristäsi.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ihana on nähdä edes ohimennen

      Mitenköhän mies sua voisi lähestyä❤️? Oon lääpälläni suhun mutta en uskalla lähestyä vaikka vilkuilet ja huomaan että su
      Ikävä
      153
      7830
    2. ymmärrätkö miksi minua sattui?

      Vinkki, jätit tekemättä jotain.
      Ikävä
      61
      4390
    3. Mies, mua jotenkin kiinnostaa

      Että osaatko sä ollenkaan höllätä? Ootko aina kuin persiille ammuttu karhu. Pohtimassa muiden vikoja?
      Ikävä
      140
      4013
    4. Aamu on aina iltaa viisaampi.

      Hyvää huomenta rakas. Ajattelen sinua taas ja yritän keksiä keinoja luoksesi. Satuttaa, kun unohdan sinua joka päivä ene
      Ikävä
      23
      3922
    5. Moi kuumis.

      Just ajattelin sua. Oot mun rauha, turva ja lämpö. Olet monia muitakin asioita, mut noita tartten eniten. Pus.
      Ikävä
      42
      3310
    6. Juuri sinut kainaloon haluaisin nyt

      Sydän sykkii vain sinulle Sinä olet se jota kaipaan Sinä olet se josta uneksin Jos sinun rinnallesi jäädä saan Tän koko
      Ikävä
      32
      3287
    7. Saattaisimme olla yhdessä

      Vaarallinen yhdistelmä. Käsitin, että meillä molemmilla on samanlaista historiaa... Siitä huolimatta haluaisin kokeilla
      Ikävä
      38
      3228
    8. Miten hyvin tunnet kaivattusi?

      Mikä hänessä kiehtoo? Asiallisia vastauksia kiitos. 🙋🏻‍♂️
      Ikävä
      48
      2963
    9. Milloin olisi sinun ja kaivattusi

      Kaunein päivä? Kamalin hetki? Miksi? Kumpaa pyrit muistelemaan? Kumpi hallitsee mieltäsi?
      Ikävä
      42
      2741
    10. Oletko joutunut kestämään

      Mitä olet eniten joutunut kestämään?
      Ikävä
      49
      2484
    Aihe