Mikä on nuoren täysi-ikäisen vastuu tilanteessa, missä vanhemmat eroavat pitkäaikaisesta suhteesta? Lapsen tehtävä on toki tukea jätettyä osapuolta, mutta missä se vastuu ns. päättyy; mitä vanhempi voi lapselta edellyttää/vaatia, paljon on riittävä tuki?
Riittääkö, että lapsi tukee vanhempaansa kuuntelemalla, läsnäololla jne. vai pitääkö tuen olla niin laajamittaista, että lapsi ei esim. voi itsenäistyä sen takia tai elää normaalia elämäänsä? Kyse on tilanteesta, missä lapsi ei esim. voisi muuttaa pois kotoa tai muuttaa ulkonäköään mieleisekseen tai opiskella mitä haluaa koska häntä painostetaan jäämään kotiin vanhempansa tueksi ja elämään niin, ettei mikään järkytä eronnutta vanhempaa ja siten hidasta parantumista.
Riittääkö, että lapsi tukee vanhempaansa kuuntelemalla, läsnäololla jne. vai pitääkö tuen olla niin laajamittaista, että lapsi ei esim. voi itsenäistyä sen takia tai elää normaalia elämäänsä? Kyse on tilanteesta, missä lapsi ei esim. voisi muuttaa pois kotoa tai muuttaa ulkonäköään mieleisekseen tai opiskella mitä haluaa koska häntä painostetaan jäämään kotiin vanhempansa tueksi ja elämään niin, ettei mikään järkytä eronnutta vanhempaa ja siten hidasta parantumista.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Lapsella ei ole MITÄÄN velvoitetta tukea vanhempaa, joka on heittäytynyt vauvaksi!!
Nuori elämään omaa elämäänsä ja vanhempi sosiaali-ihmisten joukkoon!!!!!!!
Tottakai voit kuunnella ja olla läsnä sen verran kuin oma elämäsi antaa myöten. Mutta, jos rupeat elämään elämääsi "omaishoitajana", voit kohta itse olla sairas ja tuen tarpeessa. Vanhempi voi sitäpaitsi takertua aikuiseen lapseensa, vaikka ei olisikaan eronnut tai muuten vaikeuksissa. Siinäkään tapauksessa sinun ei tarvitse, eikä kannata elää kenenkään mieliksi, ei varsinkaan minkään puolisona olevan narsunaisen..
Mene sinä jo valittamasta muualle sitä sairasta mantraasi, kirjoittelustasi joka palstalle jo kyllä huomaa, kuka se oikea narsu siinä teidänkin suhteessanne oikeastaan oli........!
ole täysi-ikäisenkään, saatika alaikäisen, lapsen tehtävä ruveta oman vanhempansa tukihenkilöksi. Joskus vanhempi, varsinkin jos on tullut petetyksi, pyrkii saamaan lapsen/lapset liittoutumaan omalle puolelleen toista vanhempaa vastaan. Jos lapsella on aiemmin ollut hyvät välit kumpaankin vanhempaansa, toimii häntä puolelleen vaativa vanhempi todella itsekkäästi. Sitten ovat vielä vanhemmat, jotka vielä aikuistenkin lastensa läsnäollessa esittävät sopuisaa paria, vaikka ovat juuri ennen näiden tuloa raadelleet toisiaan henkisesti. Ja sama jatkuu jahka lapset ovat hävinneet näköpiiristä. Eli nämä lapset on pyritty kasvattamaan pumpulissa ja siksi heille on järkytys, jos heidän ONNELLISET vanhempansa vaikka haluavat erota. Eli sinä täysi-ikäinen nuori anna vanhempiesi itse hoitaa eronsa. Unohda mustavalkoinen ajattelu - syyllinen, syytön. Sinun tehtäväsi ei ole asettua puolustamaan kumpaakaan. Kuuntele, mutta älä rupea olkapääksi. Elä ennenkaikkea omaa elämääsi sillä koska teet sen ellet nyt nuorena. Toivottavasti vanhempasi ei syyllistä sinua hylkäämisjutuilla. Heidän on aika seistä omilla jaloillaan.
Lapsen tehtävä ei ole tukea vanhempiaan avioerossa sen kummemmin eikä valita puoliaan: jätetty voi olla myös jätetty syystä. On turhaa ja lapsellista edes aikuisten aina toitottaa, että jättäjä on aina se paha ja jätetty aina se hyvä reppana: parisuhteessa kun on kaksi ja suurimmalla osalla molemmat tehneet valintoja. Valintoja kumppaninsa, asenteensa, tekemistensä, vastuunkantonsa, keskestelujen, osaa ottamisen jne. kanssa. Tämä on siis täyttä potaskaa:"Lapsen tehtävä on toki tukea jätettyä osapuolta" Ei ole. Lapsi voi kuunnella ja olla läsnä sen minkä jaksaa, mutta hän ei ole terapeutti, eikä pidäkään olla, eikä myöskään tiedä eikä pidäkään tietää vanhempiensa avioliitosta yksityiskohtia eikä lasta pidä aikuisenakaan etenkään valitsemaan puolta! Se on aina yhtä itsekästä vanhemmilta.
Vanhemmilla on miehen ja naisen liitto, lapselle he ovat hyvin pitkälle aikuisuuteenkin äiti ja isä.
Lapsella on oikeus itsenäistyä ja elää omaa elämäänsä, kasvaa ja muuttaa pois kotoa: vanhempiensa tukemana oli näillä eroa menossa tai ei. Lapsella on oikeus kasvaa aikuiseksi ja vanhemmilla velvollisuus hoitaa eronsa sen verran siististi, kun osaavat ja pystyvät ja että se vaikuttaa mahdollisimman vähän lapseen. Edes aikuiseen lapseen. Lapsi siis voi hyvillä mielin muuttaa pois kotoa, näyttää ulkoisesti siltä kun haluaa, tehdä omia valintojaan, opiskella mitä haluaa ja aikuisen vanhemman on vaan opeteltava pärjäämään. Lapsi ei ole kummankaan vanhemman korvike eikä läheisriippuvuuden ylläpitäjä millään velvollisuudella. Aikuisen pitää osata parantua ja hakea apua muualtakin kun lapsestaan. Ja eikös kauemmin aikuisena ollutkin jo osaisi hankkia apua, tukea myös ammattilaiselta tarvittaessa, hankkia harrastuksia, tavata ystäviä tai tutustua uusiin, hoitaa asiansa ja eikös aikuinen jo ymmärrä, että elämässä on vastoinkäymisiäkin, vaikeitakin, ja niistä vaan pitää selvitä? (Korkea aika olisi sitten opetella, jos ei vielä osaa)
Samalla tavalla, kun lapsen on kasvettava aikuiseksi ja alettava seisomaan omilla jaloillaan, olisi vanhempien pärjättävä myös, ja olisi pitänyt jo aikaa sitten. Kyllä kavereitaan voi tukea ja auttaa, mutta kipujaan ei voi toisille siirtää ja jokaisen on kuitenkin rakennettava omaa elämäänsä myös itse. On hyvä, jos voi keskustella omien vanhempiensa kanssa myös kipeistä asioista ja vanhempien on hyvä olla rehellisiä, myös suruistaan ja peloistaan. Mutta vastuu itsestään on kyllä heillä itsellään. Sitten taas kun vanhempi on vanhus, eli muuttuu ehkä hoidettavan (lapsenkin joskus) asemaan, lapsi toivottavasti auttaa ja kantaa enemmän, mutta sitäkään ei voi velvoittaa, vaan toivoa. Lapset ovat lainassa ja he kasvavat elämään omaa elämäänsä, näin sen kuuluu ollakin.
Näistä asioista voi keskustella, ja ilmeisesti pitääkin, niin että sopuun päästään, hermojaan ei kannata menettää, vaan kärsivällinen voi olla. Mutta painostukseen ja syyllisyyteen ei pidä suostua, ne ketkä liiton ovat solmineet, kantakoot siitä vastuunsa.
Kyllä aikuiset pärjää ja selviää erosta, vaikka se hetken kipeää tekisikin.
Vastuu ei ole lapsella vaan niillä kahdella aikaisella ihmisellä jotka ovat päättäneet erota.
Sinun kuuluu elää elämäsi, nähdä ne vaihtoehdot joita se sinulle tuo. Missä voit parhaiten auttaa, ole jämäkkä, huolehdi omat asiat hyvin. Kannattelet parhaiten eteenpäin kun autat niissä kotitöissä silloin tällöin. Kuuntelijan ja tunteiden sykkyröihin sinun ei kuulu lähteä.Sekametelisoppa voi olla niin kaukaa ettet edes ymmärrä mistä toinen puhuu.
Meidän erossa lapset jäivät jalkoihin, jopa virallinen taho tuki sitä.Vielä tänäkin päivänä, minulla ei ole niille ihmisille mitään sievää sanottavaa. Näin ei kuulu olla.
Mikään muu ei tunnu niin hyvältä kuin esim. jääkaapin oveen ilmestynyt piirretty sydän jossa luki mama.
Huomioi pienillä hellyyttävillä asioilla.Halaa, se on paras lääke.
Kähisevät aikansa. Mutta sinä, pää pystyyn, hymy naamalle ja elä elämäsi.Vältä kolttosia, siinä on paras apu mitä voit antaa.
Lapsen ei kuulu olla tukijana tai sijaishoitajana vanhempien sotkiessa omaa elämäänsä.
On tarpeetonta asettua kummapnkaan "puolelle". Tietenkin on vaikeaa olla täysin puolueeton mutta toimia kummankaan vanhemman sykykuppina ei ole oikein.
"Kyse on tilanteesta, missä lapsi ei esim. voisi muuttaa pois kotoa tai muuttaa ulkonäköään mieleisekseen tai opiskella mitä haluaa " Jos tarkoitat ulkonäkosi muuttamisella typeriä kasvojen puhkaisuja ja kasvometallikoruja tai täydellisen tarpeettomia tatuointeja tai tukkasi värjäämistä kirkkaan punaiseksi, ne eivät kuulu asiaan oli vahemmat eronneet tai ei. Ne vain todistavat että haluat kuulua ala-arvoisen mentaliteetin omaavaan laumaan. Laumaan jossa kaaaaaaaaaaaaaikki muutkin tekevät niin koska he ovat erilaisia. ( ja kuitenkin kaikki aivan samanlaisia, heissä ei mitään eroa tai yksilollisyyttä!)
Jos olet täysi-ikäinen, mikään valta maailmassa ei estä sinua hankkia tyopaikkaa opintojesi ohella ja asumasta omillasi. Sinun EI tarvitse , eikä oikeastaan kuulukkaan, asua vanhempiesi taloudessa, kuluttaa heidän varojaan maksamalla sinun osuudestasi juoksevista menoista! (vesi, lämpo, asunnon omaisuusvero, ruoka jne jne jne)
Joten ala jo ihmeessä elää itsenäisesti, maksa omat verosi ja alämästäsi aiheutuneet kustannukset. Valitse itse koulusi ja oppisuuntasi, eihän vanhempasi voi elää sinun elämääsi!
On täydellisen tarpeetonta alkaa riitelemään vanhempiesi kanssa, Vain sanot hm hm tai juuri niin ja teet kuten itse net oikeaksi: siis oma tupa oma lupa. Itse maksat opintosi ja teet toitä. Ellet menesty, on typerää syyttää siitä vanhempiasi. Se on sinun omaa syytäsi!