Mikä se on, että kun alkaa salasuhteeseen varatun kanssa niin se tekee jotenkin "paremman" kuin siitä salarakkaan puolisosta?
Onko se niin itsetuntoa hivelevää kun saa vehdata varatun kanssa? Ja yleensähän tapaamiset tapahtuvat salaa ja perheen "ehdoilla", salarakashan joutuu keksimään syitä, jotta pääsee tapamaamisiin.
Ja oletteko salarakkaat milloinkaan kyseenalaistaneet sitä, että miksi hän tarvitsee ulkopuolista suhdetta? Ja pelkkä seksi ei useinkaan ole syynä. Onko se niin hienoa kun saa tuntea olevansa jonkun "kakkonen"? Ja joku syyhän siihen on ettei se salarakas jätä sitä perhettään eikä puolisoaan. Ja olen sitä mieltä, että suurimmassa osassa suhteen paljastuttua, pettäjälle on näytetty ovea. Joku siinä vain on, että salarakas kestää salarakkaana. Ehkä tämä pettäjäkään ei tosissaan haluaisikaan saada tätä "kakkosta" itselleen. Tietäähän pettäjä millainen moraali näillä "kakkosilla" on, eivätkä he tosissaan tälläisten kanssa haluaisi elää "normiarkea".
Luulisi olevan vaikeaa elää itsensä kanssa, kun tietää olleensa mukana perheen tragediassa ja yhtenä oleellisena rikkomassa sitä perhettä. Pettäjällä toki suurin vastuu, mutta kuten jo mainitsin, kun tietoisena vehtaa varatun kanssa niin silloin on "rikoskumppani".
Onko se niin itsetuntoa hivelevää kun saa vehdata varatun kanssa? Ja yleensähän tapaamiset tapahtuvat salaa ja perheen "ehdoilla", salarakashan joutuu keksimään syitä, jotta pääsee tapamaamisiin.
Ja oletteko salarakkaat milloinkaan kyseenalaistaneet sitä, että miksi hän tarvitsee ulkopuolista suhdetta? Ja pelkkä seksi ei useinkaan ole syynä. Onko se niin hienoa kun saa tuntea olevansa jonkun "kakkonen"? Ja joku syyhän siihen on ettei se salarakas jätä sitä perhettään eikä puolisoaan. Ja olen sitä mieltä, että suurimmassa osassa suhteen paljastuttua, pettäjälle on näytetty ovea. Joku siinä vain on, että salarakas kestää salarakkaana. Ehkä tämä pettäjäkään ei tosissaan haluaisikaan saada tätä "kakkosta" itselleen. Tietäähän pettäjä millainen moraali näillä "kakkosilla" on, eivätkä he tosissaan tälläisten kanssa haluaisi elää "normiarkea".
Luulisi olevan vaikeaa elää itsensä kanssa, kun tietää olleensa mukana perheen tragediassa ja yhtenä oleellisena rikkomassa sitä perhettä. Pettäjällä toki suurin vastuu, mutta kuten jo mainitsin, kun tietoisena vehtaa varatun kanssa niin silloin on "rikoskumppani".
Vastaukset 15
Vanhimmat
-ei ainakaan meille kaikille, enhän tosin voi muitten puolesta puhua kuin omastani. Minä olin (huom. OLIN) suhteessa ukkomieheen siksi, koska rakastuin häneen ja rakastan vieläkin ja tiedän tulevani rakastamaan ikuisesti. En pidä itseäni hyvänä ihmisenä, on minulla syyllisyyden tunteita, ja oli koko ajan. Kuitenkin minä olen se jolle loppupeleissä huonosti kävi, joten ilkkukaa pois. Tiedostin kyllä, että niin voi käydä, mutta eihän sitä halua uskoa silloin kun on rakastunut. Omasta moraalistani sanon sen verran, että oletan olleeni kokemattomampi seksuaalisesti kuin miehen vaimo suhteemme alkaessa (kokemattomampi kuin minä ei voi enää olla -eli päätelkää siitä). En tiedä miksi se mies avioliiton ulkopuolisia suhteita "harrastaa", kysyin sitä joskus. Sanoi syyksi että ei saa vaimoltaan tarpeeksi, mutta jos te vaimot olette sitä mieltä, että se ei ole todellinen syy, niin kai sitten niin -minä en tiedä. En ole ensimmäinen salasuhde, enkä varmasti viimeinen sillä miehellä. Luulen, että minunkin lisäkseni hänellä oli muita samaan aikaan. En aiheuttanut mitään tragediaa perheelleen, sillä vaimonsa ei minusta saanut koskaan tietää, enkä olisi itseäni koskaan edes yrittänyt saattaa vaimonsa tietoon. Tiedän kuitenkin että mies oli jäänyt ennen minua kiinni uskottomuudesta. Tosin mies kyllä kertoi minulle sanoneensa vaimolleen heidän suhteensa alussa, että hän ei tule olemaan uskollinen. No jos näin on (enhän ole ollut paikalla todistamassa), mutta jos siis uskomme hänen sanaansa -niin kai se vaimonsa on sitten tiennyt mihin on mukaan menossa, ja kai hänen täytyy jossain määrin hyväksyä miehensä käytös. Lienee turhaa ajatella, että menee jonkun kanssa naimisiin, ja muuttaa sitten toisesta ne piirteet joista ei tykkää, tuskin se tulee onnistumaan... No niin huoritelkaa nyt sitten ihan vapaasti, jos se joitakin teistä helpottaa, mutta voin sanoa, että olen tuntenut ja tulen tuntemaan itseni huonoksi ihmiseksi koko loppuelämäni, että näin minun kohdallani.
Minulla on salasuhde varattuun mieheen, mutta koska olen itsekin varattu, niin kuka tässä sitten on kenenkin ykkönen tai kakkonen. On minulla ollut salasuhde sinkkumieheenkin, mutta siinä sai koko ajan pelätä, että koska se alkaa esittää liikaa vaatimuksia ja ettei se vaan keksi vielä mennä paljastamaan tahalteen tai vahingossa koko juttua miehelleni. Varatussa miehessä on se hyvä puoli, että kun sekin tahollaan ei halua jäädä kiinni, niin on paljon turvallisempi olla. Ja meistä kumpikin ymmärtää mitä rajoitteita parisuhde tekee salatapaamisille, ettei tuosta noin vain voi lähteä ilman kunnollista alibia, eikä pommiteta koko iltaa tekstareilla niin kuin se sinkkumies teki. Kai minä sitten olen huono ihminen, ei minua edes omatunto soimaa.
Totta, olet huono ihminen!
En toki huorittele sinua, mutta epäilen kyllä että mies on voinut valehdella sinulle aika tavallakin vaimostaan ja ymmärsin kirjoituksestasi, että oivallat sen jossain määrin itsekin, mutta silti suostut tuohon peliin.
Hih, juu, totta kai se tekee musta TODELLA HIENON IHMISEN KUN NAIN UKKOMIEHEN KANSSA! Tätä mieltähän me kaikki kakkoset, lähiölehmät tietenkin ollaan! Kattokaas ku me ei arvosteta itseämme, ei tiedetä mitään parisuhteesta,ei saada vapaata Fiksua miestä,olemme rumia huoria, lähiölehmiä, kurjia yh-äitiä jotka kokevat itsensä NIIN HIENOKSI KUN UKKOMIES NAI!! Näin se menee! OK??? :):):):):):):):)::):):):):):):):):):):):):
-en siis ole enää... En usko että mies valehteli minulle vaimostaan, ei hän puhunut edes liiemmin vaimostaan ja perheestään mitään, enkä minä kysellyt. Sanoi kyllä rakastavansa vaimoaan, uskoin senkin... Minulle hän ei lupaillut mitään, ja teki alusta lähtien selväksi että olen ihan kiva, mutta siinä kaikki. Tiedostin kyllä koko ajan, että on lähinnä hullua alkaa suhteeseen, mutta olin niin rakastunut. Lopetin itse suhteen koska se kävi raskaaksi minulle, sillä hän kohteli minua lähinnä kuin kynnysmattoa. Kyllä minulla koko ajan oli huono omatunto, ja on vieläkin mutta minä rakastan sitä miestä edelleen -en vain mahda sille mitään. Tosin en hänelle sitä koskaan kertonut. Ehkä hän on sen kuitenkin arvannut, jos on vaivautunut joskus ajattelemaan minun motiivejani, en nimittäin ole mitenkään tyrkky nainen vaikka sitä ehkä onkin vaikea uskoa nyt.
salarakkaakseen varatun vaimon, varmaankin siinä uskossa, että ei ole pelkoa jäädä kiinni. Kumpikin joutui salaamaan sudhetta molemmilta puolisoiltaan, joten peli oli sinänsä turvallista.
Mutta kävikin niin, että varattu nainen halusi mieheni kokonaan eli tunteet tuli kovasti mukaan. Silloin se pommi räjähti, vuosien salailut ja koukerot tuli minulle ilmi ja suoraan tämän salarakkaan suusta. Hiukan huvittavaa siinä mielessä, että kuinka paljon he olivatkaan nähneet siinä vaivaa, etteivät paljastuisi. Sitten yhtenä kauniina päivänä tämä nainen itse kertoo kaiken. Tiedättekö kuinka julma voi olla katkera akka? Siihen soppaan sotketaan sitten lapset ja kaikki, joten kehottaisin kuitenkin pitämään ne housut jalassa, jos vähäkin välitätte edes lapsistanne. Erotkaa, jos tekee mieli vierasta.
Että älkää hyvät ihmiset luottako siihen, että varattu mies/nainen olisi turvallinen pano. Se ei aina todellakaan ole niin.
T. kokemusta on asiasta
Olen naimisissa oleva aikuinen nainen ja suhteita ollut ukkomiehiin jo 10 vuoden ajan. Täällä netissähän niitä on pilvin pimein tarjolla. Mua ei kiinnosta miehen kotielämä, usein vaan haluavat siitä jotakin kertoa. Mua kiinnostaa pelkkä seksi. Tarvitsen sitä aika lailla, siksi "harrastan" ukkomiehiä.
Valitettavan usein on ukkomies halunnut jättää vaimonsa ja aloittaa mun kanssa kunnon suhteen. Minä en sitä halua ja olen laittanut suhteen poikki.
Ja lause "Vaimoni ei koskaan uskoisi, että käyn vieraissa", on myös tuttu...
vahvistaa. Kokemusta hullusta varatusta naisesta,joka jopa tunki itsensä kotiimme itkemään, kun mieheni oli hänet jättänyt.
Uskooko hän sinun olevan sellainen mitä annat ymmärtää?
mikä imbesilli.
Ei se aina mene kuvailemallasi tavalla. Kaikki kakkoset eivät ole perheenrikkojia, enkä itse koskisi perheelliseen mieheen. Minun salarakkaalla ei ole lapsia, eikä hän asu tällä hetkellä yhdessä puolisonsa kanssa. Varmaan osittain siksi mies haluaakin nähdä minua, koska ei saa tarpeeksi omalta puolisoltaan. Olen miettinyt miksi hän haluaa pettää, ja kuten sanoit, pelkästä seksistä ei ole kyse, koska tapaamme usein muissakin merkeissä ja teemme kaikenlaista yhdessä. Välillä mietin että olisin puolison korvike, mutta olemme kyllä käsitykseni mukaan aika erilaisia ihmisiä tämän puolison kanssa, että ehkä olen ennemminkin joku lisäosa, ekstraa. Tai sitten olen vain ihminen josta toinen ihminen pitää. Itse hän on sanonut että hänellä on vahvoja tunteita minua kohtaan, mutta ei voi silti perustella pettämistään.
Suhteeni mieheen on erilainen kuin ykkösen suhteensa mieheen. Tämä tuntuu riittävän minulle. Näemme usein ja pitkään, ja melkein milloin haluamme, en jaksaisi olla sellainen odottelija-kakkonen. Teemme paljon arkisia asioita yhdessä, ja välillä unohtuu että miehellä on toinen. Jos alkaisimme olla virallisesti yhdessä, tuntuisi että kuvioomme tulisi vain velvoitteita ja mustasukkaisuutta. Nyt kun en "omista" miestä, en oleta hänen soittavan silloin ja silloin, enkä odota häneltä mitään, eikä esim. raha-asiat ole yhteisiä. Kun ei odota mitään, kaunis ele ilahduttaa paljon enemmän, sillä silloin se ei ole ollut velvollisuus. Olen ollut pitkässä parisuhteessa joten osaan vertailla salasuhdetta ja virallista suhdetta. Myös tässä salasuhteessa olen ollut melko pitkään.
En tunne minkäänlaista ylemmyyttä ykköstä kohtaan. Hyväksyn sen että hän on olemassa. Välillä mietin sitä miltä hänestä mahtaa tuntua. Miltä hänestä tuntuu kun mies ei vastaa puhelimeen tai käyttäytyy kummallisesti. Luottaako hän mieheen täysillä vai tajuaako pettävän. Kun sitä miettii, tuntuu pahalta. On vaikea käsittää olevansa tässä tilanteessa, olevansa toinen nainen. En olisi ikinä aiemmin uskonut itsestäni tällaista. Ja sitten tulee se mutta. En ole koskaan tavannut ketään kenen kanssa olo olisi niin luonnollinen ja olisi niin paljon yhteistä kuin tämän miehen kanssa. Ensin kiinnostuin, ihastuin, kiinnyin ja viimein rakastuin. Hän on sanonut tuntevansa samoin. Siksi siis olen hänen kanssaan suhteessa. Jollakin tavalla omatuntoani helpottaa se, että en tee ikinä aloitetta. En ehdota tapaamista, enkä kosketa häntä ensin, en myöskään vihjaile viestein tai vaattein, tai muutenkaan tyrkytä. En siis koe vikitteleväni varattua miestä, vaan hän tahtoo olla kanssani vapaaehtoisesti. Silti en puolustele, jos ykkönen saa tietää ja tulee minulle raivoamaan, olen sen ansainnut.
asiaan vastataan, niin syitä on varmasti monia. Mun mies sanoi kärähdettyään pitkästä salasuhteesta, että se oli jännittävää, kun piti puuhastella salassa, se oli se mikä veti. Ja sitten tietysti se, että pääsi pakoon arkea, oli vain he kaksi. Edes sen pienen hetken.
Mutta miehen puheiden mukaan, se oli myöskin äärimmäisen raskasta. Mun mies kuvaa sitä aikaa sellaiseksi, ettei oikein muista siitä mitään ja ei oikein ajatellut mitään, että ei ollut täysissä "järjissään". Hänellä oli muutenkin vaikea ajanjakso elämässään, sanoisinko, että poti vahvaa omaa kriisiä, siinä mausteena lisäksi työpaineet. Halusi varmaankin paeta paineita. Haki heteken helpotusta.
Tässä meidän tapauksessa on ainakin niin, että mun mies ei ollut sittenkään onnellinen, vaikka puuhasteli toisen kanssa. Kun saisin nyt meiheni näkemään itsensä ulkopuolisin silmin, millainen hän silloin oli, hän varmaan häpeäisi vieläkin enemmän tekosiaan kuin nyt. Ei hän silloin ymmärtänyt, kuinka ilkeä, erakkomainen, ryyppääjä, hemostuva, ulkopuolinen hän oli. Sulki koko muun perheen ulkopuolelle. Hermot olivat todella kireällä. Koskaan ei tiennyt, mistä seuraava hampaiden kiristys johtui. Ei puhunut mitään, oli kaikesta aina oikeassa ja muut tietysti väärässä. Piti minua kynnysmattona, Minä pidin perhettä väkisin koossa ja sulkin korvani, jotta lapset ainakin säästyisivät pahemmalta.
Eli loppupäätelmä on, en ymmärrä kuitenkaan, mikä viehätys salasuhteen pitämisessä tässä mun miehen tapauksessa oli. Kävi läpi omaa kriisiään ja haki helpotusta elämäänsä keinolla millä hyvänsä. Ei se oloa helpottanut, päin vastoin. Silloin ymmärrän, jos on suuret tunteet pelissä ja mies oikeasti on rakastunut ja eroaa vaimostaan ja lähtee kakkosen matkaan. Eikö sen rakastumisen kuitenkin pitäisi näkyä päälle? Eikö mies leiju pilvissä, ostele uusia vaatteita, ole onnensa kukkuloilla? Silloin jos pettäjä tilanteesta kamalasti kärsii, niin kyllä sen näkee.
Entinen mukava mies muuttui kamalaksi ilkeäksi ukoksi. Ei hän kauheasti voinut tilanteesta nauttia. Jälkeenpäin on sanonutkin, että oli tavallaan jotenkin sekaisin. Ja olikin. Muutkin sukulaiset huomasivat sen.
Näin se taitaa ehkä useimmilla mennä.
Sinänsä se jännityksen hakeminen ei ole paha vaan se kuinka sen toteuttaa. Ei me aina osata edes sanoa, miksi sitä jännitystä tai oikeammin elämisen tunnetta haetaan. Se vaatii jo niin syvällistä pohdintaa, ettei kaikki siihen ole halukkaita. Kuitenkin meissä on ”syvällisiä virtoja”, eli haemme jotain muuta, mitä se arki tarjoaa.
Silloin ei kyse ole siitä, mitä se puoliso on. Kyse on siitä, mitä tuo ihminen oikeastaan hakee elämäänsä. Kaikki voi olla hyvin, mutta jotain puuttuu – eikä se ole puolisosta kiinni. joku hakee sitä vaikka uskonnosta tai jostain aatteesta, joku erikoisen urheilun kautta, joku taiteesta tai musiikista, joku sitten ulkopuolisista suhteista. Mikä nyt sillä hetkellä tuntuu sopivalta. Puoliso vain ei ole aina se henkilö, joka kykenee antamaan kaiken mahdollisen. Kukaan ihminen ei siihen pysty.
Ehkä tämä vieraan etsiminen on se ratkaisu, joka on helpoin toteuttaa ja siitä on saanut ympäriltään monta esimerkkiä?
vieraan etsiminen on SILLÄ nimenomaisella hetkellä se HELPOIN ratkaisu, kun oma sisin jyllää, kriisiä eletään ja ei oikein tiedä, mitä haluaa. Sillä hetkellä se tuo helpotusta, kun missään ei ole hyvä olla ja näin ollen on helppo paeta niihin salahetkiin. Ja aika useasti on vastapuolella sama tilanne, ainakin meidän tapauksessa oli, nainen myös eli omaa kriisiään ja harkitsi vakavasti eroa miehestään. Kun kaksi tälläistä saman hengen heimolaista tapaa, niin en ihmettele, etteikö kemiat tunnu täydellisiltä!
Mutta jossakin vaiheessa pudotaan kovaa ja korkeelta, niinkuin mun mies sanoi. Ja sillon on sitten aika lailla solmussa asiat ja eittämättä kaikki asiat on jossakin vaiheessa selvitettävä, kuitenkin. Olisi paljon helpompaa mennä helpoimman kautta, mutta ei se pettäjä sitä silloin tiedä tai osaakaan, avuttomana vain sekoilee sekoilemistaan.
SAnoit mummomuori hyvin sen,että aina ei puoliso ole se oikea henkilö. Meidän tapauksessa minä kyllä yritinkin kysellä, että missä mättää, mutta silloisessa elämänvaiheessa ei mieheni pystynyt millään lailla kommunikoimana tai olemaan nöyrää poikaa. Ei hän halunnut näyttää minulle, että on nyt heikko hetki, vaan piti esittää sitä kaiken osavaa viimeiseen asti. Hän oli paras kaikessa ja ego oli aika kova. Vaikka olisin maat ympäri kääntänyt, ei mies minulle olisi mitään puhunut. Ei hän välittänyt siitäkään, että minua loukkasi, eli se kaikista läheisin ihminen kuitenkin sai kaiken vihan päälleen. Vaikka miten olisin yrittänyt puhua, en saanut mieheen mitään yhteyttä. Hän ei halunnut sitä. Ehkä oli vain tarkoitettu niin, että hänen piti kulkea kova koulu, jotta ymmärsi, mikä on oikein, väärin ja se, että mitä hän Oikeasti haluaa.
Tulee mieleen minun miehestä sellainen sanonta, että eksyy elämäänsä. Niin kävi minun miehelle. Mieheni sanoi, että yritti suhteesta eroon, heräsi välillä tähän elämään, mutta aina silmat meni kiinni ja suhde jatkui, niinkuin se sekoilu muutenkin. Sitä kuulemma menee siihen "tilaan" nin syvälle ja siihen tavallaan tottuukin, siitä tulee arkielämää, ei enää oikein tiedä, mikä on väärin ja oikein. Tulee valheita ja lisää valheita. Ei vaan saa toimintaa poikki. Kroppa kyllä näyttää merkkejä, mm. mun mies oksenteli aamuisin.
Ihmettelin psykologin luona mieheni kanssa, että kuinka ihminen ei tunne huonoa omatuntoa. Mutta psykologi sanoi, että se valhe-elämä muuttuu niiin todelliseksi, että sen hyväksyy, kun kaikki voimat menee vain päivästä päivään selviytymiseen.
Ja kun tämän kaaoksen keskellä saa aina välillä hetken olla sen salarakkaan kanssa, niin se antaa lisää voimaa taas jaksaa seuraavaan päivään.
Mutta näin petettynä vaimona on äärimäisen vaikeaa ymmärtää sitä, että oma mies sanoo, että ei ole ajatellut noina vuosina oikein mitään. Ei voi ymmärtää, että ihminen menee sellaiseen tilaan. Todellisuus katoaa täysin..