Älkää nyt suoraan leimatko minua sovinistiksi, mutta minulla on kyllä aavistus siitä, että miehet pohtisivat paljon useammin ns. suuria kysymyksiä.
Tarkoitan suurten kysymysten pohtimisella nyt sitä, että onko sinulla tapana pohtia sellaisia kysymyksiä kuten mikä on kaiken tarkoitus ja olevaisen perimmäinen olemus, mitä voidaan tietää, onko jumalaa, yliluonnollista, UFO:ja, olemassaoloa kuoleman jälkeen, mitä esim. kvanttifysiikka kertoo todellisuuden rakenteesta tai erilaisia filosofisia kysymyksiä. Pohtija voi olla taipuvainen perinteiseen kristinuskoon, uskoa yliluonnolliseen mutta ajatella sen selittyvän eri tavalla kuin valtauskonnot opettajat tai pohtija voi kieltää yliluonnollisen kokonaan ja lähestyä tällaisia kysymyksiä ainoastaan filosofian keinoin. Itse olen mies ja olen pohtinut tällaisia paljonkin, mutta mihinkään kunnolliseen ratkaisuun en ole päässyt, mutta ei se (ratkaisun löytymättömyys) liene kovin harvinaista tällaisten kysymysten miettijöiden kohdalla. Voi olla, että luulooni on vaikuttanut sekin, että matemaattisteknisesti suuntautuneena painotan filosofiassakin luonnontieteellistä ja loogista puolta niin, että mielestäni täyttä filosofiaa ei voi tehdä tuntematta tiettyjä loogisia juttuja (kuten tiettyjen kysymysten algoritminen ratkeamattomuus) ja sellaisia luonnon ihmeellisyyksiä kuten kvanttifysiikka, vaikka toki filosofiaan kuuluu myös mm. "klassisten ajattelijoiden" näkemysten tuntemus.
Siis, oletko itse nainen, joka pohtii tällaisia kysymyksiä aina kirjallisuuteen perehtymiseen asti, vai ainakin tiedätkö jonkun tällaisen naisen omasta tuttavapiiristäsi.
Tarkoitan suurten kysymysten pohtimisella nyt sitä, että onko sinulla tapana pohtia sellaisia kysymyksiä kuten mikä on kaiken tarkoitus ja olevaisen perimmäinen olemus, mitä voidaan tietää, onko jumalaa, yliluonnollista, UFO:ja, olemassaoloa kuoleman jälkeen, mitä esim. kvanttifysiikka kertoo todellisuuden rakenteesta tai erilaisia filosofisia kysymyksiä. Pohtija voi olla taipuvainen perinteiseen kristinuskoon, uskoa yliluonnolliseen mutta ajatella sen selittyvän eri tavalla kuin valtauskonnot opettajat tai pohtija voi kieltää yliluonnollisen kokonaan ja lähestyä tällaisia kysymyksiä ainoastaan filosofian keinoin. Itse olen mies ja olen pohtinut tällaisia paljonkin, mutta mihinkään kunnolliseen ratkaisuun en ole päässyt, mutta ei se (ratkaisun löytymättömyys) liene kovin harvinaista tällaisten kysymysten miettijöiden kohdalla. Voi olla, että luulooni on vaikuttanut sekin, että matemaattisteknisesti suuntautuneena painotan filosofiassakin luonnontieteellistä ja loogista puolta niin, että mielestäni täyttä filosofiaa ei voi tehdä tuntematta tiettyjä loogisia juttuja (kuten tiettyjen kysymysten algoritminen ratkeamattomuus) ja sellaisia luonnon ihmeellisyyksiä kuten kvanttifysiikka, vaikka toki filosofiaan kuuluu myös mm. "klassisten ajattelijoiden" näkemysten tuntemus.
Siis, oletko itse nainen, joka pohtii tällaisia kysymyksiä aina kirjallisuuteen perehtymiseen asti, vai ainakin tiedätkö jonkun tällaisen naisen omasta tuttavapiiristäsi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen nainen ja olen hyvin kiinnostunut mm. mainitsemistasi kysymyksistä. En ole koskaan ajatellut tämän olevan mitenkään sukupuolisidonnainen ominaisuus, enemmänkin vain yleisestiottaen harvinainen taipumus.
"
En ole koskaan ajatellut tämän olevan mitenkään sukupuolisidonnainen ominaisuus,
"
Niin, mutta mielestäni miehissä on kyllä enemmän "introverttejä nörttejä".
Täällä eräs nainen joka on kans kiinnostunut ylläesitetyistä kysymyksistä. Ja kyllä meitä on monia muitakin tuttavapiirissäni joita nämä asiat kiinnostavat.
Kvanttifysiikasta ja matemaattisista algoritmeista en kylläkään ole kovin tietoinen, mutta en näe estettä sille, etteikö vastauksia voisi saada muutakin tietä. Jokaisella on oma tiensä ja minun tieni on johtanut yllättäviin käänteisiin vastauksia etsiessäni. Esimerkiksi eräs ystävistäni alkoi kanavoimaan omaa enkeliänsä aivan tosta noin vaan....kanavoinnin kautta ollaan saatu melkoisen järkeenkäypiä vastauksia elämän suuriin kysymyksiin. Tämä kanavoiminen on avannut aivan uusia näkökulmia asioihin ja selittänyt sellaisiakin asioita järkeenkäyvästi mihin ennen ei ole oikein saanut järkeä.
Teitä on monia vastausten löytymiseen. Itse diggaan kirjaa nimeltä Keskusteluja Jumalan kanssa, joka on antanut itselleni monia selkeyttäviä vastauksia ja vielä järkeenkäyvästi. Suosittelen! Itse haen vastauksilta loogisuutta, mutta en kuitenkaan perusta omaa uskoa mihinkään tieteeseen tai siihen, että totuus pitäisi olla jokin mitattavissa tai 3d aisteilla oleva asia. Ihmisten piilossa olevat aistit ovat nyt heräämässä uudenlaiseen kukoistukseen....se on seuraava vaihe evoluutiossamme.
"Niin, mutta mielestäni miehissä on kyllä enemmän "introverttejä nörttejä"
Jaa-a, enpä tiedä. Siitä on varmaan tieteellistä tutkimustakin olemassa, onko introverttiys yleisempää miehillä kuin naisilla. Itse en ole koskaan ajatellut olevan näin. Ja toisaalta, jos on introvertti, tarkoittaako se automaattisesti syvällisyyttä ja kiinnostusta yllämainittuihin asioihin ja filosofiaan? En ole ajatellut koskaan asian olevan näinkään, vaikka toki pieni sisäänpäin kääntyneisyys saattaa edesauttaa ihmisen sisäisen ajatusmaailman kehittymistä.
Olisi mielenkiintoista tietää, onko älykkyysosamäärällä ja kiinnostuksella näihin kysymyksiin mitään yhteyttä?
Olen itse vähän tollanen "introvertti nörtti" ja kyllä pohdiskelen kaikenlaista, mutta älykäs en varmaankaan ole - ainakaan käytännöllisyyden tai tiedon osalta. Jos jotain pitää pohtia tietojen avulla, niin pieleen menee. En tiedä, liittyykö asiaan, mutta olen heikkotahtoinen ja laiska - en kykene tekemään pitkiä, vaativia projekteja. Olen varmaankin henkisesti heikko - fyysisestä heikkoudesta puhumattakaan. Olen epäsosiaalinen ja en tee paljon mitään, mistä varmaan johtuu se, että ajaudun joskus pohdiskelemaan kaikenlaista "epäkonkreettista".
Olen nainen, mutta ajattelen, että se on vain "sattumaa"... Siis tarkoitan, että en tunne itseäni naiseksi, vaan se on ikään kuin ulkopuolinen ominaisuus minussa. Niin tai, oikeastaan se on sana, joka antaa minusta väärän kuvan, jos käytän sitä. "Olen nainen" tuo heti mieleen, että kyseessä on ihminen, jolla on yleisesti naisellisena pidettyjä ominaisuuksia. En ole erityisen naisellinen. En tiedä, onko olemassa oikein naisellisia pohdiskelijoita... Ehkä on, mutta otetaanko heitä vakavasti? Täytyy myöntää, että mulle sanat "pohdiskelija", "filosofi", "nörtti" ja "introvertti" tuo mieleen parrakkaan, vanhan miehen (paitsi tuo "nörtti"), vaikka itse olen melko parraton nuori nainen (vaikka joku mut nähnyt voi kyllä kyseenalaistaa sukupuolen ruman ja miehekkään ulkonäköni perusteella, myös minä itse peiliin katsoessani).