Etsin kovasti materiaalia netistä ja mielellään avaan keskustelun tärkeästä aiheesta, patologisesta valehtelusta. Tästä on yllättävän vähän matskua, jotain wikipediasta, täältä s24:lta ja muilta foorumeilta löytyy muutamia juttuja missä ihmiset kertovat kokemuksiaan.
Kerronpa nyt kaveristani, 30 ikäisestä jannusta. Hän asuu eri paikkakunnalla ja on lapsesta asti ollut patologinen valehtelija, korostuen juuri omaan menestykseen, varallisuuteen tai elämäntilanteen tasapainoon. Hän on raitis ja päihteetön.
Hänellä on ollut lapsuudessa pieniä vaikeuksia, alkoholismia ja välinpitämättömyyttä vanhemmilla ja vaikeuksia pärjätä jo peruskoulussa. Tiemme erkanivat nuorena eri paikkakunnille ja silloin tälloin olen häneen yhteydessä.
Nuorempana hän jätti asioita hoitamatta, valehteli sekä liioitteli eri asioilla.Katumusta hän ei osoittanut ja tuntui että selvästi uskoi omiin valheisiinsa. No ei sen väliä,mutta tietty lähipiiriä harmitti hänen juttunsa.Muutamia källejä teki minullekin.
Nyttemmin 30 ikäsenä olen joskus ollut hänen kanssaan tekemisissä. Kovasti hän on lähivuosistaan kehunut, puhunut varallisuudesta ja vauraudesta. Menestyksestä ja suunnitelmista opiskella yliopistossa, vaikka tiesin että hänellä oli jo oppimisvaikeuksia peruskoulussa.
Kun jutut ja rikkaudet alkoivat mennä todella paksuiksi, asenne ylimieliseksi ja alkoi väittämän ettei vuosiin ole pitänyt lomia tehden jatkuvasti yli 60 tunnin työviikkoja, aloin epäilemään.
Otin asioista selvää, ja huomasin että hänellä ei ole bruttotuloja juuri ollenkaan. Ei viime vuonna, ei sitä edellisenä,eikä sitä edellisenä.... Kysyin häneltä verotuksesta ja työpaikasta, ei tunnistanut väitetyn työpaikkansa toimitusjohtajia. Veronapalutuksiakin väitti saavansa enemmän kuin mitä todellisuudessa koko vuoden verotettavat tulot olivat. ( selvennys asiantuntijoille, kyse nimenomaan ansiotuloista, hän siis olevinaan työntekijä)
Noh, hän jäi lopulta kiinni ja siitä alkoi kova sota ja minun haukkuminen. Tosin vieläkään hän ei myönnä valheitaan vaan välttää puheenaihetta.
Totuus on että hänellä ei ole yhtään edes 10 000 euron bruttotulovuotta ja on elänyt yhteiskunnan rahoilla ja kehuskellut ihan muuta.
Tämä kehuskelu alkoi tietysti suututtamaan minua, ja ärsytti kuunnella tällaista pummia ja sossunelättiä.
En enää välitäkkään olla tekemisissä tämän ihmisen kaa, vaikka lapsuuden kaveri onkin.
En tiedä miksi kirjoitan hänestä, mutta hän on ääriesimerkki patologisesta valehtelusta. Mielestäni vaatii aika suuria resursseja valehdella vuosikaupalla ja luoda oma maailma muka menestyvästä elämästä.
Onko tällaisia ihmisiä teidän lähipiirissänne ja mitä kaikkea uskoisitte tämän sairauslajin olevan ?
Wikipedia vihjaa psykopaatiksi tai sosiopaatiksi, ehkä myöskin narsistin oireita.
Eihän minulla 30 ikäsellä miehellä nyt niin ole vastuuta eikä väliä äijäkavereista, enempi mun ikäselle kuuluukin keskittyä omaan elämään ja perheeseen, mutta ihmetyttää jo aikuiseen (30 v) ikään päässeen frendini käytös.
Olisi kiva vaihtaa ajatuksia aiheesta ja saada vaikka lisämateriaalia.
Todellakin nyt uskon että ihminen voi patologisesti valehdella luoden hyvin uskomattomia ja suuria tarinoita,joihin itsekin uskoo koko ajan pitkällä tähtäimellä.
Kerronpa nyt kaveristani, 30 ikäisestä jannusta. Hän asuu eri paikkakunnalla ja on lapsesta asti ollut patologinen valehtelija, korostuen juuri omaan menestykseen, varallisuuteen tai elämäntilanteen tasapainoon. Hän on raitis ja päihteetön.
Hänellä on ollut lapsuudessa pieniä vaikeuksia, alkoholismia ja välinpitämättömyyttä vanhemmilla ja vaikeuksia pärjätä jo peruskoulussa. Tiemme erkanivat nuorena eri paikkakunnille ja silloin tälloin olen häneen yhteydessä.
Nuorempana hän jätti asioita hoitamatta, valehteli sekä liioitteli eri asioilla.Katumusta hän ei osoittanut ja tuntui että selvästi uskoi omiin valheisiinsa. No ei sen väliä,mutta tietty lähipiiriä harmitti hänen juttunsa.Muutamia källejä teki minullekin.
Nyttemmin 30 ikäsenä olen joskus ollut hänen kanssaan tekemisissä. Kovasti hän on lähivuosistaan kehunut, puhunut varallisuudesta ja vauraudesta. Menestyksestä ja suunnitelmista opiskella yliopistossa, vaikka tiesin että hänellä oli jo oppimisvaikeuksia peruskoulussa.
Kun jutut ja rikkaudet alkoivat mennä todella paksuiksi, asenne ylimieliseksi ja alkoi väittämän ettei vuosiin ole pitänyt lomia tehden jatkuvasti yli 60 tunnin työviikkoja, aloin epäilemään.
Otin asioista selvää, ja huomasin että hänellä ei ole bruttotuloja juuri ollenkaan. Ei viime vuonna, ei sitä edellisenä,eikä sitä edellisenä.... Kysyin häneltä verotuksesta ja työpaikasta, ei tunnistanut väitetyn työpaikkansa toimitusjohtajia. Veronapalutuksiakin väitti saavansa enemmän kuin mitä todellisuudessa koko vuoden verotettavat tulot olivat. ( selvennys asiantuntijoille, kyse nimenomaan ansiotuloista, hän siis olevinaan työntekijä)
Noh, hän jäi lopulta kiinni ja siitä alkoi kova sota ja minun haukkuminen. Tosin vieläkään hän ei myönnä valheitaan vaan välttää puheenaihetta.
Totuus on että hänellä ei ole yhtään edes 10 000 euron bruttotulovuotta ja on elänyt yhteiskunnan rahoilla ja kehuskellut ihan muuta.
Tämä kehuskelu alkoi tietysti suututtamaan minua, ja ärsytti kuunnella tällaista pummia ja sossunelättiä.
En enää välitäkkään olla tekemisissä tämän ihmisen kaa, vaikka lapsuuden kaveri onkin.
En tiedä miksi kirjoitan hänestä, mutta hän on ääriesimerkki patologisesta valehtelusta. Mielestäni vaatii aika suuria resursseja valehdella vuosikaupalla ja luoda oma maailma muka menestyvästä elämästä.
Onko tällaisia ihmisiä teidän lähipiirissänne ja mitä kaikkea uskoisitte tämän sairauslajin olevan ?
Wikipedia vihjaa psykopaatiksi tai sosiopaatiksi, ehkä myöskin narsistin oireita.
Eihän minulla 30 ikäsellä miehellä nyt niin ole vastuuta eikä väliä äijäkavereista, enempi mun ikäselle kuuluukin keskittyä omaan elämään ja perheeseen, mutta ihmetyttää jo aikuiseen (30 v) ikään päässeen frendini käytös.
Olisi kiva vaihtaa ajatuksia aiheesta ja saada vaikka lisämateriaalia.
Todellakin nyt uskon että ihminen voi patologisesti valehdella luoden hyvin uskomattomia ja suuria tarinoita,joihin itsekin uskoo koko ajan pitkällä tähtäimellä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tunnen yhden patologisen valehtelijan, joka myös elää itse luomassaan haavemaailmassa. Se on kieltämättä ärsyttävää ja jonkin verran loukkaavaakin, että toisen pitää yrittää päteä jollain fantasioilla, ja pitää minua niin tyhmänä että uskoisin kaiken.
Narsismiin viittaa se, että valehtelusta kiinni jäätyään alkaa henkilökohtainen kostoretki valheen paljastanutta ihmistä vastaan.
Erään s-24 keskustelupalstan. Löytyy muuten >henk.hyvinvointi ja mielenterveys< eli terveyspalstalta. Siellä erään vakikirjoittajan mielestä myös neurologiset häikät = kuin narsismi.
Narsismi ei ole neurologinen häikkä.
Mun mielestä tämänkaltaisesta "oireesta" tulee vain jotenkin surullinen olo. Että onko se oma elämä niin kamala, että täytyy keksiä jollain tapaa kokonaan uusi minä ja elämä...? Tietysti, jos ihminen valehtelee saadakseen jonkinlaista rahallista tai henkistä hyötyä tai valtaa muista, tulee silloin mieleen narsistinen ihminen, mutta en ehkä valehtelun paljastumisen aiheuttamasta vihasta/suuttumuksesta vielä vetäisi tälläisia johtopäätöksiä. Ainakin, jos kyseinen henkilö eläytyy vahvasti ns. rooliinsa. Mulla oli joskus työkaveri, joka valehteli jatkuvasti olemattomasta miesystävästä, joka tietysti oli hyvässä työssä, komea ja kaikinpuolin täydellinen. Milloin hän kertoi matkustelleensa ympäri maailmaa, tehnyt mitä erikoisempia töitä jne. Tämä henkilö ei mielestäni kuitenkaan narsistinen, vaan juurikin vaikea hyväksyä itseään ja omaa "surkeuttaan" ja pahaa oloa pakeni näin.