Mä olen tässä nyt pohtinut tätä jo jonkin aikaa.
Tuntuu että aina kun tapaa mukavan oloisen miehen tai lukee vaikka deittiprofiileja, kunnollinen mies haluaa aina lapsia. Kunnollisella tarkoitan henkilöä jolla on perusarvot kohdillaan: ei juo ylettömästi, urheilee, tupakoimaton, on koulutettu, töissä ja jne. He haluavat aina lapsia. Onko näin? Miehet?
Itse en halua lapsia, joten tämä on aika ratkaiseva seikka. Eihän mulla ole oikeutta vaatia lapsettomuutta keltään, eikä kellään taas vastaavasti oikeutta vaatia mua hankkimaan niitä.
Tuntuu että aina kun tapaa mukavan oloisen miehen tai lukee vaikka deittiprofiileja, kunnollinen mies haluaa aina lapsia. Kunnollisella tarkoitan henkilöä jolla on perusarvot kohdillaan: ei juo ylettömästi, urheilee, tupakoimaton, on koulutettu, töissä ja jne. He haluavat aina lapsia. Onko näin? Miehet?
Itse en halua lapsia, joten tämä on aika ratkaiseva seikka. Eihän mulla ole oikeutta vaatia lapsettomuutta keltään, eikä kellään taas vastaavasti oikeutta vaatia mua hankkimaan niitä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Vähän sama ongelma on kun katselee niitä naisten profiileja.
Jos on muuuten kiinnostava ja kunnollisen oloinen, niin sitten halutaan puskee mukuloita.
Ite en halua kakruja ollenkaan.
Ei halua.
Heh, kiva kuulla että olen kunnollinen mies :D. Läpäisen jokaisen tossa ylläolevan kohdan, koulutettu ja hyvässä työssä, urheilen, röökiä en vedä, juhlimassa kuitenkin käyn kerran viikossa että en tiedä onko se yletöntä juomista?
Nojoo, asiaan. Eli siis itse olen kohta 28v mies eikä ole minkäänlaista, ei siis MINKÄÄNLAISTA kiinnostusta jälkikasvun hankkimiseen. Lasten kanssa tulen kyllä useimmiten ihan hyvin juttuun, mutta ei vaan nappaa ajatus isänä olemisesta. Liian kova vastuu ja myönnän että oon vähän liian mukavuudenhaluinen ja itsekeskeinen siinä mielessä että en haluaisi luopua esimerkiksi harrastuksista tai siitä vapaudesta mikä nyt on lasten takia.
Ja että lapsia haluamattomia miehiä vähän? Hei koitapa löytää niitä naisia sitten jotka eivät halua lapsia ja ovat "kunnollisia" :D
Joo, edellisen kanssa samoilla linjoilla. Kyllä meitä löytyy aika paljonkin.
Varsinkin tässä 30 hujakoilla niin naisten löytäminen jotka eivät halua lapsia ja tavallista elämää on jo vaikea löytää jos siis kyseessä "kunnollinen" nainen.
Osalla on ikuinen nuoruus päällä yms. mutta sellainen fiksu, välittävä ja muutenkin asioista huolehtiva ilman että on turhan korea kuitenkaan sekä odottaa jotain varakasta elämää.
Ei kyllä haittaisi lastenkaan hankinta sinällään, mutta se pakko on jotenkin hämmentävää joka monien naisten puheista puskee läpi.
Tekee mahdottomaksi esimerkiksi päälle 30-vuotiaiden tapailun ellei heillä ole jo lapsia valmiina, mutta ei ole halua olla isäpuolikaan.
Minussa löytyy hyvin paljon samankaltaisia piirteitä. Olen liian mukavuudenhaluinen ja itseeni panostava etten osaa kuvitella lasta elämään kaiken muun edelle mitä mulla on. lapset ihan ok, mutta se vastuu taitaa mulle olla vain liikaa, varsinkin se että on mun vastuulla toisen henki, pelottaa liikaa.
Olen itsenäinen persoona, arvoni tunteva nainen mutta lapset eivät kuulu niihin. Joskus ajattelen että olenko kylmä ja liian itsekäs ihminen, mutta olen saanut yllättävää mutta miellyttävää palautetta siitä että minua kuitenkin pidetään sydämmellisenä.
aina voi olla vähän itsekäs, tässä tapauksessa lapsesta kun on kyse, mutta ei se tarkoita heti pahaa ihmistä. :)
Kaikki kunnolliset miehet eivät halua lapsia. Sen sijaan kaikki kunnolliset naiset haluavat.
Et taia ite olla kunnollinen nainen. Kaikki kunnolliset naiset ja miehet haluavat lapsia, sillä jos elämässä menee hyvin, niin sitä haluaa jatkaa sukua. Tulee kunnollisia lapsia. Ja epäkunnolliset haluavat seksiä, mutta ei se kondomi kaikkea suojaa, se tasottaa hyvän ja pahan maailmassa.
Kaikilla ei oo pakko olla lapsii, varsinkaan jos niit on edellisest suhteest, saati et ois aikaa hoitaa niitä ja kaikille ikuisille opiskelijoille sanoisin: tutustukaa biologiaan, ennen kuin älläätte muksuja, ne ois pitäny tehdä ennen opintojen alkua :D => yli 30:set juna meni jo. Seksi kuuluu normaaliin suhteeseen, muuta on turha väittää.
Olen nuori korkeakouluopiskelija, joka ei ole koskenutkaan päihteisiin, pitää huolta hygieniastaan, -ulkonäöstään, toiset huomioiva yms. yms. perus "kiva mies" -settiä.
Kammoan ajatustakin siitä, että nuoren rakkauden keskelle putkahtaisi rääkyvä ja kuolaava käärö, jota pitäisi vahtia jatkuvasti. Vaimo menee paksuksi usean kuukauden ajaksi, josta seuraa kivulias ja verinen sessio sairaalassa, joka tulee muuttamaan elämämme lopullisesti.
Pitäisi kärsiä monta monituista vuotta unettomia öitä, jatkuvaa rääkymistä ja vaippojen vaihtoa ruokahalun vievistä sotkuista puhumattakaan. Käärö huutaa kuin viimeistä päivää, eikä siihen paljon puhe auta, sillä pieni lapsi ei vielä tajua sellaista. Lastenrattaat, vaipat sun muut tilpehöörit maksaa omaisuuden, ja kun tilanne alkaa pikkuisen rauhottua alkaa uhmaiän jälkeen "isi osta sitä, osta tätä" -vaihe.
Tämän jälkeen lapsi alkaa pikkuhiljaa teinistyä ja siitä se jatkuva päänaukominen, mesoaminen ja angstaaminen sitten alkaa, ja tätä kapinaa jatkuu monta vuotta. On myös hyvä huomioida, että lapsen rahantuhlaustaidot ovat vuosien mittaan kehittyneet huomattavasti. 18-vuotiaana alkaakin taas yhdenlainen show, kun nuori haluaakin autokouluun, silloin kannattaa isin piilottaa volkkarin avaimet visusti varsinkin jos lapsi on valinnut ammattikoulun, ja hänen vaatekaapistaan löytyy kaljamerkkilippis.
Jos hyvin käy, lapsesi muuttaa pois ennen tai jälkeen 18 ikävuoden, mutta pitää silti tiiviisti yhteyttä rahanruinaamisen merkeissä.
Sitten joskus 50-60 vuoden iässä appiukkona ja mahdollisesti pappana voinkin jälleen kysyä vaimoltani, että "mihinkäs me jäätiin?" Vaimo tuskin muistaa enää, sillä tämä yksi pienenpieni siittiö, joka pääsi vaimoni munasoluun vei elämästämme niin pitkän ajanjakson.