Miksikä ei? Olen kiihottava ja seksikäs, eikä vakituinen parisuhde kiinnosta. Toki jos ukkomiehestä löytää vakkarin, niin mikä ettei, mutta onneks en ole taipuvainen rakastumaan. Väliäkö sillä jos parisuhde tai perhe hajoaa, eihän se mun syy ole, vaan sen vaimon, joka ei oo miestään onnistunut pitämään. Voisin kuvitella hyvinkin asuvani vaikka yhä aviossa olevan miehen kanssa, niinku mun kaveriki asuu. Niillä on niin ihanaa sen miehen kanssa, menevät ehkä naimisiin kunhan pääsevät siitä vanhasta luuskasta eroon. Mun kaveri on niin hyvännäkönen ja nuori että kyllä se ukkomies varmasti sille uskollisena pysyy, toisin ku sille vanhalle akalle.
aion ryhtyä ukkomiesten sulottareksi
ansku s.
30852
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Tylsä provo!!! keksi parempi niin saa edes jotain iltalukemista. Vähän värikkäämpää ja yksityiskohtaisempaa kerrontaa.
Olet aivan oikeassa. Jokaisella meillä on vain yksi elämä. Kaikilla on oikeus päästä pois huonosta suhteesta. Miksi vielä aktiivisen miehen pitäisi tosiaankaan kuihtua pois pystyyn kuolleen vanhan vaimonsa vierellä? Ihan kuten itsekin toteat, itsensä hyvässä kunnossa pitäneellä miehellä on aina vaihtoehto nueremmassa seksikkäässä kakkosessa.
varoitan teitä nuoret naiset, älkää ny vanhaa ukkomiestä siihen ottako, ei niistä ole mitään iloa !! Riesan vaan saatte niistä.
Mitä ihmettä sä teet niillä kulahtaneilla ukkomiehillä? Ei jummarra.
....hoida vaan sitä papparaista sit kuolemaansa saakka niin vaimo pääsee vähemmällä.
Ja muista vaihtaa sille papalle vaipat kans. Ja muista sitten että jos jossain vaiheessa pappaan kyllästyt ja kaipaat nuorempaa munaa, niin ei sinuakaan kukaan enää huoli, kun olet alkanut jo rupsahtamaan. Siihen jäät loppuiäksi työntämään papan pyörätuolia.
Kerrankin mielenkiintoinen viesti! Saanko kysyä, millaiset taksat neidillä on? Paljonko maksaa esim. suihinotto?
se varmaan antaa ihan ilmaiseksi...
"Aion ryhtyä ukkomiesten sulottareksi"
Woa-ha-ha-haaaaaa! On siinäkin fantasia. Anti mennä vaan :-D
Taitaa olla tämän provon kirjoittaja se sama tyyppi, joka välillä kirjoittelee näitä aloituksia naisten hedelmällisyyksistä ynnä muusta. Ei taida kaverilla olla kaikki ruuvit paikoillaan. Katkera mikä katkera.
Mulla kävi ihan sama mielessä, että sama henkilö on kyseessä.
Ootko ikinä nähny vanhaa miestä alasti? Yäk!
Siinä on monta hyvää puolta.
A. saat vapautesi, mutta hellyyttä ja läheisyyttä
B. näet miehestä sen parhaimman puolen, et arkiminää
C. saat suuremmalla todennäköisyydellä varatusta miehestä tautivapaamman kumppanin kuin mitä saisit hurjastelevasta sinkusta...
D. tiedät täydentäväsi sekä miehen että itsesi, mutta myös miehen vaimon elämää sillä että jaat elämänintoasi mieheen -kaikki hyötyy!
D. saat miehen, muttet rasittavia sukulaisia
E. voit lopettaa milloin haluat, miehelle on lohduttaja kotona :)
Muista nyt kuitenkin vielä yksi juttu
F. Sinua voi alkaa vanhempana ja viisaampana kaduttaa koko juttu ja haluaisitkin vakiintua ja perustaa perheen, mutta olet siinä määrin jo rupsahtanut, ettei vakinaisen kumppanin löytäminen olekaan enää helppoa. Ei ole sanottua, että ukkomieskään tosipaikan tullen jättää vaimoaan sinun takiasi. Ja vaikka jättäisikin, niin mitä teet miehellä joka on jo osoittautunut epäluotettavaksi ja pettää luultavasti sinuakin. Jälkeenpäin voit olla katkera siitä, että parhaat vuotesi menivät vanhalle ukkomiehelle.
Niin, ajttelepa..... voi alkaa kaduttaan se, että vietit elämäsi vapaana ja siitä nauttien. Teit useita matkoja eksoottisiin kohteisiin. Opiskelit kieliä ja teit kaikkea sitä mitä halusit ja mikä milloinkin kiinnosti. Solmit paljon ystävyysuhteita, harrastit heidän kanssaan ja silti samanaikaisesti rakensit uraa mistä pidit. Olisit myös voinut elää unelmaa:
20 vuotta
-kauhukakaroita, joista tuli kauheita aikuisia, jotka unohtivat sinut vanhainkotiin makaamaan
-miestä, joka ei osaa suunnistaa kuin sohvalle ja töihin tai harrastuksiinsa, unohtaen sinut kotiin unelmaasi rakentamaan
-pyykkivuoria, ruanlaittoa, siivoamista, lasten tuloksetonta kasvatusta
-kotia, surkea valmismatka vuodessa muka parantamaan onnettoman perheen elämänlaatua
-yksin, ystäville ei ollut aikaa
Kaduttaako? Tuskin.....
En itse pystyisi moiseen, ainakaan ihan tarkoituksella. Mutta paras ystäväni, sanotaan vaikka Anna, on pitänyt jo viisi vuotta yhtä ukkomiehen kanssa, eikä ukon vaimo tiedä vieläkään, tai ei halua tietää.
Ja Anna ei kuulemma edes kaipaa ukkoa ihan kokonaan itselleen, ja ymmärränkin miksi. Annalla kun on lukemattomia harrastuksia, ystäviä ja todella vaativa työ. Niinpä he tapaavat vain kerran-pari viikossa. Joskus viettävät jopa vkonloppuja yhdessä. Tuntuu toimivan, niin en tuomitsekaan...
muut sekavat ihmissuhdekuviot on syvältä.
Seurauksena ei ole muuta kuin tyytymättömiä ihmisiä, joiden elämä alkaa muistuttaa farssia, komediaa,
draamaa ja tragediaa. Ja kukaan ei ole onnellinen eikä pysty enää elämään.
Sellaiset kuviot on kuin panta kaulassa, joka kiristää niin että lopulta ei kukaan enää saa ilmaa.
Ja ainoastaan todelliset vellihousut ovat kykenemättömiä ratkaisemaan tilannetta, joka aiheuttaa
jokaikiselle asianosaiselle pelkkää kärsimystä.
Vaikka miten olisi vaikea tilanne, niin onko se elämätön elämä sitten jotain elämää? Vaikka kaikki ratkaisut tuntuisivat mahdottomilta, vääriltä ja epäoikeudenmukaisilta elää, niin lopulta on löydyttävä ratkaisu, jonka kanssa pitää voida elää elämänsä loppuun asti. Jokainen asianosainen voi tehdä omat ratkaisunsa ja etsiä omaa ratkaisua yksin ja löytää sen yksin kuuntelemalla sydäntään ja ottamalla kaikki asianhaarat huomioon. Eikä se edes tarkoita, että kukaan päätyisi samaan ratkaisuun. Mutta siitä huolimatta se ratkaisu on löydyttävä. Mikään uusi ei synny eikä sille ole tilaa, ennen kuin vanha on tuhottu.
Kaikkien hyvinvoinnin puolesta.
Kolmiodraama voi olla myös hyvä tuulahdus parisuhteelle jos vaimo ei saa tietää. Ja kolmas osapuoli ei aina halua perustaa perhettä, niin vaikeaa kuin se onkin naimisiin pinkovien mielestä ymmärtää :)
Mutta sitten jos ja kun vaimo saa tietää, niin sitten onkin helvetti irti eikä tilanne ole enää mukava kellekään osapuolelle. Ja jos on lapsia, niin hekin kärsivät tilanteesta.
Lapsillekin se totuus on yleensä parempi. Lapsi kyllä vaistoaa jos vanhempien suhteessa ei ole kaikki hyvin. Ja
----elämä on välillä vähän kärsimystä...se opettaa
Lapsillekin se totuus on yleensä parempi. Lapsi kyllä vaistoaa jos vanhempien suhteessa ei ole kaikki hyvin. Ja
----elämä on välillä vähän kärsimystä...se opettaa
Näinhän ne hedoinistit haluavat ajatella. Se kun sopii heille. Lapsen mielipidettä ei ole kuitenkaan kysytty. Tuskin kukaan lapsi tai nuori haluaisi, että isä pettäisi äitiä tai päinvastoin. Mutta nykyään tuntuvat aikuisetkin yhä enemmän olevan lapsia, joille oma nautinto ja hauskanpito menee jopa lasten edelle. Mutta kaikella on hintansa. Sitten ihmetellään ja valitetaan siellä vanhainkodissa, kun ne aikuiset lapset eivät käy juuri koskaan katsomassa.
Kun on kuullut lapsen tuskaisen itkun toisen vanhempansa menetyksestä ei voi ajatella noin.
Tosiaankin nykyiset aikuiset ovat pahaisia kakaroita, joille oma nautinto on elämässä pääasia. Ja tämä tapahtuu maailmassa, jossa jokainen voi päättää haluaako lapsia vai ei! Sitä en ikinä, ikinä käsitä.
Jos kerran oma nautinto on ainoa mittari koko elämässä, eikö olisi paras jättää avioliitto solmimatta ja lasten hankkiminen niille, jotka jaksavat kantaa vastuunsa? Sellaisia ihmisiä löytyy kyllä vielä.
Mitä pahaa nautinnossa muka on. Jos sitä ei saa kotoa, on kai loogista hakea sitä muualta. Ja turha väittää että aikuisten ero vaikuttaa siihen ettei lapset käy katsomassa vanhusta. Ihan pas... puhetta! Kyllä välit lapsiin voi olla huonot ilman eroakin :)
Nyt oli kysymys lapsen tai lasten kärsimyksestä vanhempien erotessa!
Sitä minä vaan peräänkuulutan, että miksi maailmassa lapsia ylipäätään hankitaan, jos nautinto on niin perin tärkeää elämässä? Olen ollut avioliitossa yli kolmekymmentä vuotta ja tiedän kyllä, mitä nautinto on. Se ei kuitenkaan ole mikään elämän sisältö ja ehto. Olen voinut olla ilman sitäkin - nautinnon puutteeseen ei kuole!
Ymmärrän vanhan ajan ihmisten murhenäytelmiä avioliitoissa siinä mielessä, ettei heillä välttämättä ollut valinnanvaraa elämässään. Nykyään sitä on - voihan elämänsä pyhittää kokonaan nautinnoilleen ja elää ilman lapsia, jos kerran ykkösasia on tämä "nauttiminen". Sitä paitsi nauttia voi ihminen lukemattomista muistakin asioista kuin sukupuolielämästä!
Olen vaan seurannut läheltä avioeroperheen lasten tuskaa. Se tuntuu julmalta - se on julmaa! Sitä ei voi mitenkään vähätellä. Tämän ketjun aloituksen tekijän toivoisin miettivän toisenkin kerran mihin puuhaan on ryhtymässä. On vaikea uskoa, että ihmisen julmuus tänä hyvänä aikana voi saada tuommoisia mittasuhteita!
Lapsetkin on nautinto, mutta eivät sulje pois muita nautintoja. Ja joskus elämä vaan vie mukanaan....sellaista se on kun ei elä harjanvarsi selässä :)
Avioero on aina ikävä päätös, mutta vielä ikävämpi elää perheessä missä aistii vanhempien inhon toisiaan kohtaan, mutta nämä pysyvät yhdessä...lasten vuoksi.
Valheessa ei ole koskaan hyvä elää, edes lasten!
ukkomiehet, vaikka se onkin ollut todella vaikeaa.
Ikinä en haluaisi olla hajottamassa perhettä tai edes avioliittoa missään tilanteessa.
Sellainen on täysin vastoin kaikkia periaatteitani ja kärsisin siitä lopun ikääni.
Oikeastaan kysymys kai on, että mistä kärsii lopun ikäänsä.
kyllä odotetaan tuollaisia jakorasioita tänne ,jotta omat muijat saa levätä...
sain nimittäin häädettyä sen vanhan vaimon ( vaimo jo 43 ja mies 45, mä 25) kodistaan ku en suostunu sielt kodista lähtemään ku vaimo yllätti meidät bileiden jälkeen. Saattaa tulla oikeusjuttu ku se vaimo huusi mulle törkeitä uhkauksia vaikka mies sitte sille vaimolle sano että vie tavaras täältä pois, eli siinä sai kuulla ettei oo kaivattu enää meidän kotiin, ku me nyt yhessä kotia rakennetaan.
Vein sen vaimon vaatteita UFFen laatikkoon ku ei suostunut noudattamaan meidän antamaa aikataulua tavaroittensa ulosmuutossa. Vein siltä myös läppärin koska se vaimo oli sen velkaa (eli nyt mun) miehelle.
Kyllä me kakkosetki osataan rakastaa ku se oikee kohdalle osuu. Avioliitto ja avioero on vaan muodollisuuksia jotka ei oikeeta rakkautta saa estää.
Juujuu. Oikein kiinnostava provo sulta taas. Sä ilmeisesti aloit kyllästyä enää kirjoittamaan naisten hedelmällisyydestä, vai? Keksi nyt vaihteeksi joku parempi provo seuraavalla kerralla.
Älä vinoile siellä. Äsken tapahtui ihan kauhea käänne meidän suhteessa. Mun mies tuli äsken tähän meidän yhteiseen kotiin jonkun thaimaalaisen lutkan kanssa ja ilmoitti, että hän on miettinyt asioita ja tullut siihen tulokseen, että jos meinaa vaihtaa nuorempaan, niin kannattaa vaihtaa kunnolla nuorempaan. Se siis kehtasi sanoa mulle, että mä, 25 v, olen muka sittenkin liian vanha ja se 17v thaimaalaislutka on muka mua parempi. Ja nyt se käski mun häipyä, että thaimaalainen voi muuttaa sinne. Jumalauta, mitä sikoja miehet voivat olla. Ja sitä thaimaalaista tekisi mieli vetää turpiin.