Mikä on elämän tarkoitus?

"Syödä, juoda ja naida" on ihan hyvä elämän tarkoitus. Ainakin yhtä hyvä kuin uskovaisten: "Palvon Herraa ja vältän syntiä, jotta minut palkitaan ikuisella elämällä, jossa edelleen palvon Herraa ja..."
Biologien (ja usein ateistien) mielestä elämän tarkoitus on elämän jatkaminen eli lisääntyminen.

Oikeasti elämällä ei ole mitään erityistä tarkoitusta. Se vain on. Nykytieteen näkökulmasta elämää ilmestyy aina, kun määrätyt olosuhteet täyttyvät. Se ei voi olla ilmestymättä.

Inhimillisestä näkökulmasta ihmisen elämällä on juuri se tarkoitus, minkä kukin elämälleen tarkoitukseksi antaa. Määrittelet sen itse. Voit valita ylevältä kuulostavan tarkoituksen tai kohtuudessa pysymisen tai hillittömän hedonismin, kaikki yhtä arvokkaita tai arvottomia.

Maanpäällinen elämä on lyhyt ja vuodet kuluvat tosi nopeasti.
Moniko elää tässä hetkessä, vaan enemmän taidetaan elää siellä kaukaisessa tulevaisuudessa.
Sellainen elämä on sitten kun elämistä.
Sitten kun pääsen eläkkeelle ja sitten kun on aikaa.
Jos ihmisellä on jokin unelma tai harrastus, jonka haluaa toteuttaa, niin ei sitä kannata siirtää epävarmaan tulevaisuuteen, vaan toteuttaa tässä hetkessä.
Kuinka ihmiset ovat tässä asiassa niin kuvitteellisen varmoja, että ovat edes elossa 65-70 vuotiaina, sitten kun pääsisivät eläkkeelle.

Ihminen ei anna paljoa arvoa sille hetkelle mitä elää, jos ajatukset ovat jossain kaukaisuudessa, ajassa jonka varmuudesta ei ole mitään takeita.
Ihminen havahtuu yleensä maanpäällisen elämänsä rajallisuuteen ja lyhyyteen, kun joku läheinen kuolee.
Nuorena ihminen vielä ajattelee, että onhan tässä elämää loputtomasti jäljellä ja jonkun läheisen poismeno tuntuu mahdottomalta ajatukselta, niin ettei sellaista voi edes tapahtua.
Onneksi ihmisen mieli muuttuu ihmisen vanhetessa.
Useinhan vanhat ihmiset toivovatkin tämän maanpäällisen elämän päättymistä, koska tähänkin elämään lopulta väsyy ja kyllästyy.
Jos täällä nykyisessa maailmanajassa joutuisi ikuisesti elämään, niin siitä tulisi rangaistus ennemmin tai myöhemmin

syödä, juoda ja naida ja nukkua, mutta ihmisten kohdalla enemmänkin ainakin jos syviä tunteita omistaa. Periaate ei muutu, se vaan on ja on periaatteessa lahja jos vaan kaikki pääsisi yhteisymmärrykseeeeeeeen.

Itse ajattelen myös niin, että jokainen yksilö määrittää itse elämänsä tarkoituksen ja se itse määritetty elämän tarkoitus on käytännössä kaikkein merkitsevin tarkoitus. Toisaalta kuitenkin ajattelen, että ehkä tämä itse määritetty tarkoitus on vasta sekundäärinen tarkoitus, tavallaan primääritarkoituksen alakategoria.

On mahdollista, että elämää on olemassa onnekkaitten sattumien seurauksena, mutta toisaalta uskon, että taustalla voisi olla jokin primääritarkoitus. Kun ajatellaan asiaa esim. maapallon mittakaavassa, ymmärtääkseni jokaisella elollisella olennolla on jokin tarkoitus ekosysteemissä. Jokaisella lajin ominaispiirteellä on syynsä. Tästä voidaan tavallaan laajentaa ajattelua koskemaan syvällisempää elämäntarkoitusta: jos esim. fyysisille lajin piirteille on olemassa syy ja lajien olemassa ololle on syy, niin miksei myös ihmisen olemassaololle voisi olla syy syvällisemmässä merkityksessä.

Halutaanko täällä puhua siis tuosta primääritarkoituksesta vai sekundääritarkoituksesta (tai näettekö asian olevan ylipäätään määriteltävissä näin?)?

Jumala on meidät luonut elämään iankaikkisesti yhteydessänsä. Tämä yhteys katkesi syntiinlankeemuksessa. Kun kohtaa Jeesuksen Kristuksen henkilökohtaisena Herranasi, yhteys Jumalaan ja myös todelliseen elämään löytyy. Joh. evank. 10:10 ja Joh. evank. 14:6.

Jos katsotaan asiaa tieteelliseltä kannalta, elämällä ei oikeastaan ole mitään tarkoitusta, sitä syntyi olosuhteiden ollessa suotuisat joskus kauan kauan sitten fysiikan lakien ilmentymänä. Tai sitten voidaan kysyä, mikä on kaiken tarkoitus.

Jos taas uskonnolliselta kannalta, niin sitten se selviää vasta kuoleman jälkeen, jos silloinkaan. Annan kuitenkin hyvän neuvon elämään: Tee toisille niin kuin haluaisit heidän tekevän itsellesi.

"Ne ovat jo täällä"

4)

3)-kohdassa siis on kyse vähän samasta jutusta kuin siinä, että Turingin koneillakaan ei voida algoritmisesti syötteen pohjalta laskea askelmäärää, jonka sisällä syötteeksi annettu Turingin kone (Syötteeksi tulee nyt siis Turingin koneita, jotka itse ovat ilman syötteitä eli niillä laskenta käydään tyhjällä syötteellä.) pysähtyy (tyhjältä syötteeltä lähtiessään) jos juuri kyseinen Turingin kone ylipäätään pysähtyy. Näin siksi, että muuten voitaisiin ratkaista pysähtymisongelma, joka on kuuluisin algoritmisesti ratkeamaton ongelma.

Mitä muutakaan se voisi olla?
Omille lapsilleni olen sanonut vain yhden vaatimuksen elämältä: Eläkää siten, että se kestää vähintään 90 vuotta. Se on niin kova vaatimus, että muita ei tarvita. Kuten iso-äitini eli. Todella kovan elämän.
Mummun ja varsinkin oman 'elämäni' osalta voi kyllä sanoa, että mitä helvetin järkeä tässä on?
Niin infernaaliset kärsimykset, joita on tullut kärsittyä, ei takuulla ole elämää, eikä sen tarkoituskaan. Kunhan pääsisi jo helvettiin lepäämään. Eikä se muori-vainaakaan aikoinaan sen helpommalla päässyt.
TV: Vihtori Pönttö, yht.k.tieteiden ylikapellimestari.

Varmaan haluat tietää omalle nelikymppiselle elämälle tarkoitusta? kannattaa ehkä harkita elämäntyylin muutosta , jos kerran tuota kysyy, miten vaan.
Vanha zen mestari sanoi ,," mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito eikä sekään niin kovin tärkeää." joten ongelma saattaa olla juuri tarkoituksen etsimisessä itsessään.

Eli tänne syntymisellemme näen syyn myös oppia jakamaan rakkautta, eikä niin, että näkisimme kaiken aina "itsetyydytyksenä". Ja jotta oppisimme itsekeskeisyydestä ulos ja huomaisimme, että antamalla muille löydämmekin itse enemmän.

Nyt vain on niin,että itsekkyys on kehittyneen kansan vitsaus, sodat loppuivat, mutta itsekeskeisenmielen sodankäynti, yksinäisyys senkun vahvistuu. Eli rakkaudettomuus/tyhjyys.

Mutta minkä teet, ymmärryksen sijaan itsekeskeinen löytää aina itselleen sopivan lakipykälänkin vahvistaakseen oikeassa oloaan eli narsismia.

Eli jälleensyntymä tarkoittaa siis, että edistyisimme, kuten muukin luonto muuntuu. Nyt on pakki jäänyt jumiin. Kehitys ei siis ole ollut kehitystä vaan metsään menoa-

Tässä hyvin liikuttava (ainakin itse en -edes raavaana mieheä- voi katsoa tätä You tube-videonpätkää pienestä sinitiaisen poikasesta saamatta kyyneliä silmäkulmiin) esimerkki siitä, miksi yhä enemmän kysyn itseltäni vastausta elämän tarkoitukseen, saamatta sitä...

http://www.youtube.com/watch?v=VSRSBoHw_4I

Mikä on tuollaisen pikkulinnun elämän tarkoitus, etenkin kun se on noin lyhyt? Tai planktonin, tai kalan?

Miksi me olemme täällä? Miksi meillä on näinkin kehittynyt ajattelu ja tunne-elänä? Miksi kehitämme koko ajan kaikkea: yhteiskuntaa, tekniikkaa, lääketiedettä? Miksi me tallustelemme täällä oman aikamme, joku hitusen, joku vähäsen pidempään, maksimi kuitenkin siinä sadan vuoden hujakoilla.

Itse olen vasta täyttämässä 45 vuotta, mutta koen jo jatkuvaa ahdistusta nopeasti läpi soljuvasta elämästä. Vain 20 vuotta taaksepäin, ja olin nuori mies, juuri opiskelut loppusuoralla, tunne siitä että elämä edessä. Ja tuosta 20 vuoden takaisesta ajasta tuntuu olevan aikaa paljon vähemmän, vain pikku hetki. Niin monet asiat siltä ajalta muistan. Kun katsoo eteenpäin samat 20 vuotta, olisin 65-vuotias, siis mediassa (sanomalehdet jne) uutisoitaisiin jo "vanhuksena" tai vanhana miehenä. Ehkä eläkeläisenä. Jos tuota ikää saa nähdä, niin kuolema on jo kolkuttamassa, keho rappeutunut vielä nykyisestään, kenties uusia sairauksia tullut.

Entä maailma, maapallomme? Ahdistaa jatkuvasti kasvava maapallomme väkiluku, sitä kautta jatkuva kuluttaminen (olen itsekin kuluttaja, mm. auitot ovat olleet intohimoni mutta into on laantumassa), luonnonvarojen loppuminen, metsien kaataminen ja vesien saastuminen, eliölajien sukupuuttovyöry, luonnonmullistukset ja -katastrofit.

Oma elämä vaan on soljunut läpi. Olen joutunut kokemaan vakavan alkoholismin, joka vei elämästäni n. 10 vuotta tavallaan hukkaan. Parhaat aikuisuuden ikävuodet siis, jolloin olisi pitänyt perustaa perhe, luoda uraa ja koota elämälleen mielekkäitä osasia. Nyt on saanut elää raittiina, mutta tuntee jääneensä ajelehtimaan onttona kuorena, vailla päämäärää ja tarkoitusta. Siis tunne tarkoituksettomuudesta on koko ajan läsnä. Okei, on vakinainen mutta sisällöltään epätyydyttävä työpaikka, puoliso ja kattokin pään päällä, mutta se tunne, se ahdistaa.

Välillä tuntuu, että tekisin palveluksen itselleni ja maapallolle, jos tappaisin itseni. Uskallus vaan puuttuu, koska pelkään että töpeksin sen ja vammaudun loppuiäkseni.

Kysymyksen asettelusta huomaa että kysyjä olettaa että kaikella elämällä on vain yksi tarkoitus.

Voisiko kysyä:

Mitkä ovat esim. kaikkien elämien kaksi päätarkoitusta? Tai mikä on sinun elämäsi toiseksi tärkein tarkoitus?

Tuollainen on aikakin ilahduttanut itseä paljon, jos pystyy, vaikka köyhä olen, jos pystyy auttamaan toista ihmistä, se tekee mukavan olon itselle.

Onko tuollainen sitten itsekkyyttä, että hakee omaa hyvää oloa antamalla köyhille?

- siinä on taas hyvä filosofinen pointti :D

No - tuohan on kaunis ja demokraattinen ajatus filosofiassa.

Ihmisen elämällä ei ole mitään varsinaista tarkoitusta. Varsinkaan yksilötasolla.
Se että ajatteleme, aiheuttaa tätä ihmettelyä että miksi näin.

Se on ihan sama mitä teet tänään tai huomenna koska sillä ei ole mitää merkitystä enää sanotaanko vaikka 100 000 vuoden kuluttua.
Korkeintaan jotain länsimaisen kulttuurin jäänteitä jää maatumaan.

Ihminen ei enää nykyisin oikein sovi edes maapallon ekosysteemiin. Ei elä symbioosissa maapallon kanssa vaan on pikemmin kuin viallinen loiseläin joka tappaa isäntänsä pikkuhiljaa.

Ihmisrodun tarkoitus on hämäränpeitossa, tuskin silti silläkään mitään sen suurempaa tarkoitusta. Taitaa olla niin että jopa hyttysellä on suurempi tarkoitus kuin ihmisellä. Linnut syövät hyttysiä. Hyttyset syövät ihmisistä ja muista eläimistä. Eli ehkä ihmisen tarkoitus on olla hyttysen ruokaa ja isäntänä viruksille ja muille eliöille jotka lisääntyvät meidän kauttamme.

Joten kannattaa vain elää oma elämänsä sitten kuin sen itse parhaaksi näkee ja kokee. Muulla ei ole mitään merktystä.

ei mikään.

Jos et tiedä mitä haluat elämältä ei elämä tiedä mitä haluaa sinulta.

Kumpa sillä olisi jokin tarkoitus...

elämän tarkoitus = 42
ja tämähän on fakta

Useimmilta tuntuu menevän ohi ketjun aloittajan näkökulma kokonaan. Hänelle kysymys ei ole filosofisesta voimistelusta vaan omakohtaisesta eksistentiaalisesta kriisistä. Tällaista kriisiä ei ole mitään syytä väheksyä. Kaikkina aikoina eniten ovat saaneet aikaan sellaiset ihmiset, joilla on ollut selkärankaa hetkeksi lopettaa "syöminen, juominen ja naiminen" ja pohtia, onko elämässä jotain vielä tärkeämpää.

Nykyään ei ole muotia pohtia elämän tarkoitusta kovin laajasti. Uskon sen johtuvan siitä että maailmantilanne on niin epävarma, mahdollisuus kaiken tuhoutumiseen on niin suuri. Ihmiset elävät kädestä suuhun ja yrittävät löytää tarkoituksen edes itselleen tässä ja nyt. Tällainen ajattelu on kuitenkin ennenkin johtanut tuhoon, esim. Rooman valtakunnan hajoamiseen.

Ajatus Jumalan säätämästä tarkoituksesta ja kuoleman jälkeisestä täyttymyksestä on myös epämuodikas ja monille kaukainen. Se on kuitenkin ainoa tapa yhdistää maailman ongelmien rehellinen tunnustaminen siihen, että silti uskotaan kaikella olevan sellainen tarkoitus, jolla on merkitystä meille itsellemme. Kosmiseen tarkoitukseen voi toki uskoa vaikkei uskoisi mihinkään yliluonnolliseen, mutta sellainen usko ei anna mitään apua neljänkympin kriisiin, vaan jää teoreettiseksi spekulaatioksi ilman käytännön merkitystä.

Minä olen 42 ja uskon että elämälläni on tarkoitus. Minun ei tarvitse täydellisesti ymmärtää mikä sen on, olen silti onnellinen, koska olen saanut kokea niin monin tavoin Jumalan hyvyyttä että tiedän se olevan vasta esimakua suuresta täyttymyksestä.

Nyt joku pitää minua hiukan yksinkertaisena, tänne palstalle sopimattoman hyväntuulisena. Onnellisuus on valitettavan epämuodikasta ja aliarvostettua nykyfilosofien keskuudessa, en ymmärrä miksi. Kukapa ei haluaisi olla onnellinen?

Elämän tarkoitus voi merkitä mitä tahansa. Joku tyytyy siihen että saa lapsia ja asettuu paikoilleen joillekkin taas elämäntarkoitus on seikkailla ja kiertää ympäri maailmaa kun taas toiselle on auttaa muita ihmisiä. Se on kovin yksilöllistä. Ei pidä murehtia ja miettiä miten voi olla onnellinen vaan tehdä sitä mikä tuntuu itsestään hyvältä ja parhaalta ja mennä sen mukaan. Me kaikki kuolemme joskus sille ei mahda mitään. Ei kannata ruveta pakolla saavuttelemaan onnea sillä onni syntyy pikkuhiljaa. Teemme joskus huonoja valintoja mutta niitten kanssa täytyy oppia elämään. Sitä elämä on: huonoja valintoja niinkuin myös hyviäkin.

Elämän tarkoitus ja se mistä pitää ovat aivan eri asioita. Naiminen, syöminen ja juominen ovat asioita mitä tykkäämme tehdä, mutta elämän tarkoitus, se on jotain syvällisempää, johon emme tiedä vastausta.

minusta elämä on vaa koe. sitä enemmän tekee pahaa toisille niin sitä paskempi aseman sulla on taivaassaa. jos sä saat kokeesta 4-5 nii sää joudut joksikki aikaa Helvettiin. mutta muistakaa kukaan EI OLE TÄYDELLINEN EI EDES JUMALA

Ihminen on yksin sen universumin piittaamattomassa valtavuudessa, josta hän on sattumalta noussut esiin; ei hänen kohtalonsa eikä hänen velvollisuutensakaan ole kirjoitettu mihinkään (Jaques Monod)

Ihminen on tulosta päämäärättömistä sattumista; mikään intohimo, sankaruus, älyn innostus tai tunteiden palo ei voi kantaa yksilön elämää hautaa pitemmälle ja ihmisen saavutusten temppeli on hautautuva maailmankaikkeuden raunioihin (Bertrand Russel)

Alituisine vastoinkäymisineen, täyttymättömine toiveineen ja odottamattomine onnettomuuksineen elämää leimaa lohduttomuus ja on vaikea käsittää, miten uskotaan ja erehdytään elämän voivan olla nautinnollista ja ihmisen voivan olla onnellinen (Arthur Schopenhauer)

Just...ei ole muuta kuin me ihmiset keskenämme ja koko maailma...elämän ylläpitäminen, vaaliminen vaatii huolenpitoa sekä vastuullisuutta...luontoa on vaalittava, lapsista on pidettävä huolta...itsensä ja toisten rakastaminen vaatii paljon viisautta...jos etsit elämän tarkoitusta mieti missä on välittäminen, aito rakkaus, ilo ja onnellisuus ja ennen kaikkea kuka sinä olet...jos elät elämättä aidosti, tunnet tuntematta oikeasti ei ole lainkaan ihme, että mietit mitä järkeä tässä kaikessa on...kun tunnet itsesi ja elät aidosti et tämmöisiä ehkä miettisikään vaan eläisit. Yhdessä hyvään pyrkiminen, yhteisen hyvän rakentaminen on elämän tarkoitus...meidän jälkeemmekin on ihmisiä, joilla on oikeus rakastaa ja iloita, luontoa on siksi suojeltava, hyvinvointia lisättävä, oikeudenmukaisuutta ja ihmisoikeuksia tuettava...tämä kaikki on jokaisen meidän vastuullamme...ole osallinen, rakasta, suvaitse, toimi yhteisen hyvän vuoksi, tämä on meidän kaikkien yhteinen asia...unohda krääsä ja kuluttaminen, unohda omistaminen...ole osallinen, vaikuta teoillasi, vaali hyvää. Unohda uskonnot, toimi eläessäsi oikein ja merkityksellisesti, tee viisaita ja hyviä tekoja...ja rakasta elämää!

Suhteellisestajun kurimuskierteessä pyöriöinäni totean vain;-Tämä suin päin meno muistuttaa ;jo pois mennyttä anoppia.

Kuin tuulispää heittäytyi hän.

Kummallista.Tuo keskustelu eduskunnassa.Palaaneko sieltä hullumpana kukaan?Minulle äiti sanoi:-mukava on kylässä käydä,ei sieltä hullumpana palaja.

Käydään eduskunnassa.

Maailmankaikkeus on tehty luomaan elämä ja henki, synnyttämään eläviä olentoja, jotka pystyvät tietämään totuuden, arvostamaan kauneutta, tuntemaan rakkautta, kaipaaman hyvää, nimeämään pahan ja kokemaan mysteerejä (Christian de Duve).

Tässä mielenkiintoinen video asiasta:

http://www.youtube.com/watch?v=xAmZII6hXZc&feature=youtu.be

En tiedä mikä elämäntarkoituksen tulisi olla, mutta käytännössä monia ihmisiä motivoivat elämässä raha, valta ja seksi.

Mm. Richard Dawkins lanseeraaman sosiobiologisen opin kukaan elämän tarkoitus on yksilön geenien kylväminen jälkipolville. Raha ja valta ovat keinoja tämän tavoitteen edistämiseksi.

Mietittyäni asiaa päädyin siihen, että elämällä on ainakin 4 eri tarkoitusta.

1) Tulla onnelliseksi

Onnellisuus / hyvinvointi on jokaisen teon perimmäisenä motiivina. Se perustuu suoraan biologiaan: jotkin asiat saavat aikaan mielihyvähorminien lisääntyneen erityksen, jota pitkään jatkuneena olotilana sanotaan onnellisuudeksi. Vaikka itsemurhapommittaja räjäyttää itsensä palasiksi, teon motiivi on silti onnellisuus. Hän voi pyrkiä lisäämään toisten ihmisten onnellisuutta, lopettamaan oman kärsimyksensä tai uskoa saavuttavansa onnen kuoleman jälkeisessä paratiisissa. Onnellisuus on seurausta ihmisen biologisen palkintojärjestelmän toiminnasta, joten sitä voi pitää luonnollisena päämääränä, johon kaikki pyrkivät.

2) Löytää itsensä

Kaikki ihmiset ovat erilaisia, jopa identtiset kaksoset. Tämän takia jokaisella ihmisellä on asioita, luonteenpiirteitä, osaamisen alueita yms., jotka erottavat häntä muista ihmisistä. Jos tiedostaa sen, mitkä ovat omat vahvuudet, heikkoudet, mieltymykset ja kokemukset voi elää niiden mukaan. Yleensä ihminen joka tekee näin elää niin hyvää elämää kuin hänelle on mahdollista. Tällöin ihminen on resonanssissa itsensä kanssa ja saavuttaa oman maksiminsa kaikissa asioissa. Kukaan ei kuitenkaan tunne itseään täysin, joten itsetuntemuksen kehittämisen voi nähdä järkevänä päämääränä, johon kannattaa pyrkiä.

3) Kehittää itseään / oppia

Jokainen ihminen tekee virheitä monissa asioissa. Ihmisluontoon on aina kuulunut virheistä oppiminen ja yritys ymmärtää ympäristöään. Oman toiminnan kehittäminen antaa elämälle merkityksen, koska ihminen voi olla huomenna parempi jossain asiassa kuin tänään. Myös ihmisen ymmärrys maailman toiminnasta voi kehittyä. Jokainen myös oppii, halusi tai ei, koska ihminen jonka muisti toimii edes jollain tarkkuudella säilöö muistiinsa ainakin oman elämän merkittävimmät tapahtumat. Siksi oppiminen on väistämätön seuraus elämisestä ja myös hyödyllinen päämäärä, johon kannattaa pyrkiä. Oppimansa asiat voi jakaa itseään muiden kanssa, jolloin ihmisestä tulee hyödyllinen yhteiskunnalle. Olit kuka tahansa, aina löytyy myös niitä jotka tietävät / muistavat vähemmän kuin sinä. Itseään nuoremmille voi kertoa historiasta.

4) Jakaa elämänsä ystävien kanssa

Ihminen on kehittynyt sosiaaliseksi eläimeksi, joka tarvitsee muiden ihmisten seuraa ollakseen tyytyväinen elämäänsä. Elämä on lyhyt, eivätkä ihmisen saavutukset pelasta häntä kuolemalta. Siksi muut ihmiset antavat ihmisen elämälle suuremman merkityksen. Ihmisen kuoltua muut ihmiset jatkavat elämäänsä. Jos henkilö jakaa oman elämäsä ystävän kanssa siten, että tämä tuntee elämänsä paremmaksi, oppii jotain uutta, omaksuu uuden näkemyksen tms., ihmisen merkitys ei lakkaa hänen kuoltuaan. Kukaan ei kuitenkaan halua muiden tekevän itsestään pilkkaa tai käyttävän ajatuksiaan vääriin tarkoituksiin. Siksi ihmisen on löydettävä joku, joka arvostaa hänen ajatuksiaan ja tapaansa elää. Yksi mahdollisuus on perustaa perhe, mikä on varmin reitti tähän päämäärään, koska lapset pitävät lähes aina vanhempiaan jonkinlaisessa arvossa. Jos ihmisellä on todellisia ystäviä, hänen elämällään on merkitys.

Yhteenvetona: Elämän tarkoitus on tulla onnelliseksi itseään toteuttaen, kehittyä siinä mitä tekee ja jakaa elämänsä ystävien kanssa.

Jokaisella ihmisellä on siis oma tarkoituksensa (itsensä toteuttaminen), joka ei riipu yhteiskunnallisista asioista vaan siitä millainen ihminen on. Kuka tahansa voi pyrkiä johonkin neljästä päämäärästä, oli sitten köyhä tai rikas. Vähintäänkin ihminen voi yrittää oppia tuntemaan itsensä tai toteuttaa itseään niin hyvin kuin mahdollista. Väittäisin jopa, että ihminen pyrkii luonnostaan tekemään sellaisia asioita, jotka tuntuvat hänestä hyvältä ja joissa hän on hyvä. Näin ollen itsensä toteuttaminen on mahdollista jopa täysin yksin elävälle, täysin oppimiskyvyttömälle ja luonnostaan onnettomalle henkilölle.

Elämän biologinen tarkoitus kytkeytyy lisääntymiseen. Elämän kosmisesta tai ylimaallisesta tarkloituksesta ei ole yksimielisyyttä, jos sellaista on ylipäänsä olemassa. Ihminen itse voi asettaa elämälleen tavoitteita tai tarkoituksia. Niitä valaisee esim. Maslovin 1940-luvulla esittämä tarvehierarkia. Siinä ihmisen tarpeet lukitellaan viiteen päätasoon. Periaatteena on, että ylemmälle tasolle voidaan siirtyä vasta kun alemman tason tarpeet on riittävästi tyydytetty.

Maslovin hierarkiassa ylimmällä tasolla on itsensä toteuttamisen tarve. Huipputasolla siihen sisältyy esim. totuuden etsintä tieteen kautta, kauneuden etsintä taiteen kautta, tai fyysien ylivertaisuuden tavoittelu kilpaurheilun kautta. Mutta unelmiaan voi toteuttaa muullakin tavoin.

Neljännellä tasolla Maslovin hierarkiassa on arvonannon tarpeet, joihin sisältyvät mm. muiden arvostuksen saaminen, itsekunnioitus ja pätemisenn tarve.

Kolmannella tasolla on yhteenkuuluvuuden tarpeet. Siihen kuuluvat perhy, ystävät, muut kiintymyksen kohteet, yhteisöllisyys.

Toiseksi alimmalla tasolla ovat turvallisuuden tarpeet, joihin sisältyvät mm. suojautuminen fyysisisltä uhilta ja turvattu toimeentulo.

Alimmalla tasolla ovat fysiologiset perustarpeet. Niihin sisältyvät ravinnon saanti, levon tarve ja lisääntymistarve.

Hedonistien mielestä elämän tarkoituksena on nauttia ja kokea: nauttia "hetkestä" ja kokea elämä "matkana"

Marxistitien ja humanistien mielestä elämän tarkoituksena on yhteisön eduksi toimiminen ja muiden palveleminen

Nihilistit katsovat, ettei elämällä ei ole ylimaallista tarkoitusta, ihmiset ovat tuomittuja merkityksettömyyteen

Eksitentialistit katsovat, että vaikka elämällä ei ole ulkoa päin annettua tarkoitusta, ihmiset voivat luoda tarkoituksen omalle elämälleen

Sosiobiologismim katsoo elämän tarkoituksena on yksilön geenien ”kylväminen” jälkipolville

Kristinuskon ja islamin mukaan elämän tarkoituksena on elää Jumalan tahdon mukaisesti ja valmistautua kuoleman jälkeiseen elämään

Hindulaisuuden ja buddhalaisuuden mukaan elämän tarkoituksena on kasvaa ihmisenä kohti totuutta, viisautta tai korkeampaa olemisen tasoa

Ja taviksen mielestä elämäntarkoitus on opiskellä ahkerasti jotta pääsee hyvää työpaikkaan josta saa paljon rahaa jolla voi ostaa paljon tavaraa.

Ainakin länsimaissa rahan tekeminen ja tavaran haaliminen on se elämän tarkoitus. Olempa ihan kuullut erään ihmisen suusta nämä sanat:

"- What is meaning of life?"
"- Making money!""

Eli jokainen luo itse oman elämänsä tarkoituksen, usein se ympäristö jossa kasvaa ja elää määrittelee sen miten ihminen ajattelee ja näkee maailman ja luo samalla sen elämän tarkoituksen.
Länsimaissa se on sama sykli sukupolvesta toiseen, synny, opiskele, löydä kumppani, tee töitä ja maksa veroja jotta se ympäristö jossa elät pysyy kasassa, tienaa rahaa, hanki omaisuutta, tee jälkeläisiä, kuole ja jälkeläiset jatkaa samalla tavalla. Eli olemme tavallaan ohjelmoitu suorittamaan tiettyä tehtävää tässä oravanpyörässä joka pyörii kunnes jotain siitä hajoaa ja mitä sitten seuraa, nähtäväksi jää.

Se mikä tarkoitus tällä on on ihan täysin mysteeri. Koko tällä työ raha kulutus touhulla ei edes ole mitään merkitystä, se nyt vain on niin syvällä kulttuurissa ettei siitä pääse eroon muuten kuin täydellisellä kulttuurin romahtamisella.
Ja koska harva edes viitsii ajatella mitään muuta vaihtoehtoa jatkuu elämä samanlaisena niin kauan kuin se on mahdollista. Jossain vaiheessa nykyinen elämäntapa loppuu kuten kaikki muukin. Kaikella on alku ja loppu.

Ajattomassa eli äärettömässä maailmankaikkeudessa koko tämän planeetan porukka on pelkkä vitsi, suhteellisesti lähes näkymätön sivuseikka.
http://www.seasky.org/celestial-objects/black-holes.html

Meille elämällä ei ole muuta tarkoitusta kuin ymmärtää, että olemme ilmentämässä ajaton elämää ajassa ja aineessa.
Muut tarkoitukset ovat itse luomiamme, yksinäisyyden tunteesta pakenemiseksi luotuja.

Kun elää ilman uskoa, aatteita ja vailla minkäänlaista toivoa, niin siinä on elämän ihanuus, ja olemme ymmärtäneet, mitä me todellisuudessa olemme

Niko-tiina nauttii hulluneläkettä.

Koeaika!!

Tulipa mieleen, että ehkä elämän tarkoituksen kysyminen on kategoriavirhe. Kategoriavirhe siis siinä mielessä, että itse kysymyksessä sekoitetaan eri kategorioita keskenään sekaannusta kuitenkaan huomaamatta. Ilmeinen kategoriavirhe voisi olla esimerkiksi kysymys kuinka pitkä on punainen.

Elämän tarkoituksen kysymisessä virhe syntyy arvelujeni mukaan seuraavasti. Ensinnäkin on helppo huomata, että monen asian kohdalla voidaan aivan mielekkäästi kysyä, mikä niiden tarkoitus tai funktio on. Voimme kysyä veitsen tarkoitusta, liikennevalojen funktiota, tai vaikkapa poliisin merkitystä ja saada niihen mielekkäitä vastauksia: veitsen tehtävä on leikata, liikennevalojen ohjata liikennettä ja poliisin valvoa järjestystä. Näissä tapauksissa tarkoitus on kuitenkin yksilön tai yhteisön toimesta langetettua.

Aivan erilaista olisi kysyä mikä on juuri maasta poimimani kiven tarkoitus. Tieteellisen maailmankuvan omannut henkilö pitäisi kysymystä omituisena ja vastaisi, ettei kivellä ole mitään edeltä käsin annettua tarkoitusta: on vain luonnonlakeja, joiden mukaan kivikin toimii. On kuitenkin huomattava, että tietysti voimme keksiä kivelle tarkoituksia ("tällä kivellä pyrin telomaan Tepon", "tämä kivi toimikoon paperipainona" jne.), mutta tällöin tarkoitusta kysytään kirjoittamani edellisen kappaleen tapaan, eikä kysymyksen merkitys pysy enään samana.

(Kiinnostavasti muuten aristoteelisessa maailmankuvassa kivellä on kuitenkin, aivan kuten kaikella muullakin, ajateltu olevan telos, eli päämäärä, jota kivi pyrkii olemuksensa mukaisesti pyrkii toteuttamaan. Tämä telos on kiven osalta pyrkimys hakeutua maailmankaikkeuden keskipisteeseen. Nähdäkseni tässä on kysymys siitä, että sosiaalisen maailman selittämisen tapa ulotetaan koskemaan kaikkea todellisuutta. Nykyisin tendenssi tuntuu olevan välillä päinvastainen, kuten puhe esim. fysikaalisesta eliminatisvista osoittaa).

Edellä sanotusta pitäisi käydä ilmi, että on siis nähdäkseni kaksi merkitystä, joissa jonkin tarkoitusta voidaan kysyä. Nimitän näistä ensinnä käsiteltyä konventionaaliseksi ja toista myötäsyntyiseksi. Kun nyt sitten kysytään (ihmis)elämän tarkoitusta, menevät nämä kaksi kysymyksen tapaa sekaisin. Niinpä kysymme elämän myötäsytyistä tarkoitusta, mutta ajattelemme siihen lyötyvän vastauksen samaan tapaan kuin kysymyksiin konventionaalisista tarkoituksista. Jos siis ymmärtäisimme kysymyksen elämämme tarkoituksesta samaan tapaan kuin maasta poimitun kiven tarkoituksesta, emme uskoisi saavamme vastausta sen enempää kuin kivenkään tapauksessa.

Todettakoon vielä, että ne jotka yrittävät siitä tosiasiasta, että kaikki biologiset olennot pyrkivät levittämään geenejään, päättelemään siihen normiin, että näin todella pitäisikin elämässä toimia, syyllistyvät Humen giljotiinia rikkovaan virhepäätelmään. Toisin sanoen he yrittävät johtaa tosiasioista arvoja. (Biologisista tarkoituksista puhuminen onkin tietyssä mielessä harhaanjohtavaa. Väitän, kuten moni filosofikin, että biologian käyttämät funktionaaliset selitykset voidaan jäännöksettä palauttaa kausaaliselityksiksi)

Onko sinulla lisää tuota naurettavaa porvarisfilosofiaa? Juttelin kerran myös miehisen tajunnan omistavan Esa Saarisen kanssa, ja hän itki sielunlain takia kirjallisuudessa vain itselleen.

"Tulipa mieleen, että ehkä elämän tarkoituksen kysyminen on kategoriavirhe. Kategoriavirhe siis siinä mielessä, että itse kysymyksessä sekoitetaan eri kategorioita keskenään sekaannusta kuitenkaan huomaamatta. "

Kyllä elämän tarkoitusta tai tarkemmin ainakin kunkin oman elämän tarkoitusta kannattaa pohdiskella varmaan eikä se sinänsä ole kategoriavirhe eikä mitenkään muutenkaan virhe.

Vastauksissa sen sijaan sotketaan usein eri näkökulmista syntyneet näkemykset helposti toisiinsa ja yritetään kumota jonkun toisen toisesta näkökulmasta syntynyttä ajattelua ihan toisesta näkökulmasta lähtien. Tämä ei toimi.

Logiikka ja ajattelu muutenkin toimii lähinnä vain saman näkökulman sisällä.
Lähes kaikki kiistat syntyvät siitä että näkökulmia (yksilön oma näkökulma omasta elämästään, lajin näkökulma, yhteiskunnan näkökulma, kosmologian näkökulma, biologian näkökulma, uskonnon näkökulma jne loppumattomiin) sotketaan toisiinsa jatkuvasti.

Kunkin näkökulman kannattaja tietysti yleensä lähtee siitä oletuksesta että juuri hänen näkökulmansa on se ainoa oikea. Minä kuitenkin uskon ja toivon että erilaiset näkökulmat ovat jotenkin yhteensovitettavissa jos tarkastellaan ongelmaa laajemmasta näkökulmasta kuin missä kiista on alunperin syntynyt. Muistaakseni Einstein sanoi joskus että ongelmaa ei voi yleensä ratkaista sillä tasolla millä se on syntynyt vaan tarvitaan uudenlaista ajattelua ja tilanteen laajempaa hahmottamista.

Mineen oo elukka vaan nykyajan herra dinosaurus.

Elämän tarkoitus on kuolla. Prosessi kohti kuolemaa alkaa hedelmöittymisestä. Jokainen voi tietysti keksiä siihen väliin jotain mielekästä tekemistä.....syöminen ja naiminen ei kuulosta hullummalta..hmmmm.

Elämän tarkoitsta ei sinänsä ole, sillä olemme täällä ilmentämässä ajatonta kuolematonta elämää ajassa ja aineessa

Fyysinen elämä on rajallista, joten se ilmenee elämien ketjuna,
jossa fyysinen elämä kehittyy alemmasta tasosta korkeammale

Ihminen on sillä kehitystasolla, että voi vaikuttaa omaan kehitykseensä, ja sen luoja paratkoon on tehnytkin

Ihmisen elämä on kehityksen kautta syntyneen ajallisen egon sielun takia mennyt epäjärjestykseen, ja tuloksen näemme

Ihmiselämän tämän hetkinen päätarkoitus olisi palauttaa se takaisin raiteilleen, ennekuin se tuhoaa itsensä.

Sitä ei kuitenkaan voi tehdä yhteiskunnassa vallassaolijat aatteineen ja uskontoineen
Mitä me olemme yksilöinä niin sitä on koko yhteiskunta, joten muutoksen on alettava yksilöstä

Miten tuo yksilön muutos tapahtuu, on sen ymmärtämistä, että miksi ja minkä vuoksi tuo ongelmien aiheuttaja ego sielu on syntynyt ja miksi se seuraa meitä perimänä

Tämän kaiken ymmärtäminen johtaa psykologiseen kuolemaan, joka on ainut kuolema jolla on ihmiselle jotain merkitystä

Siinäpä on ihmiselämälle tarkoitusta kyllikseen, kun hän toiminnallaan pystyy estämään ihmisen paluun takaisin kivikauteen
Hoitsun kirjoitus on oikeansuuntainen mutta tuo tarkoitus ei ole fyyssinen kuolema psykologinen

Pitäisi vähän täsmentää, millaista tarkoitusta haetaan. Elämän biologista tarkoitusta; ihmisyksilön elämän tarkoitusta; ihmisyhteisön olemassaolon tarkoitusta; tai maaperäisen elämän tarkoitusta kosmisessa mittakaavassa.

Erään vanhan ystäväni sanoin:" Elämän tarkoitus on oppia ymmärtämään elämän tarkoitus".

Tulee ainakin mieleen eksistenssifilosofia: ihmisellä tulee olla maksimaalisesti vapautta ja vastuuta (ks. Sartre). Nämä yhteennivottuna tuovat kokonaisvaltaista tarkoitusta. Toisaalta tulee mieleen Raamatun Kultainen sääntö: "Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille". Tämän lauseen muunnelmat sisältyvät lähes kaikkiin muihinkin uskontoihin. Jos tätä noudatettaisiin, olisi elämä OK.

Mutta Kiinassahan sanotaan: "Vain puutarhan hoito on tärkeää."

En tiä.

Ei käy poraaminen jos ei ole silmiä, mutta höylääminen onnistuu.

Ihmisen elämän tarkoitusta on vapautua tästä "harhan maailmasta" ja valaistua eli tulla yhdeksi jumalallisen sielunsa kanssa. Kun ihminen valaistuu, niin hän voi tuoda "taivaan" maan päälle eli ihminen voi elää täydellisessä jumalatietoisuudessa ymmärtäen täysin tämän kaiken olevan vain väliaikaista "harhaa".

Valaistunut ihminen voi kumota fysiikan lait. Valaistunut voi elää juuri sellaista elämää kuin hän haluaa. Hän ymmärtää täydellisesti henkiset lait, jotka ohjaavat tätä planeettaa. Valaistunut ihminen voi elää täällä tai hän voi poistua täältä. Hän voi nukkua vaikka vuoden halutessan sitä. Hän voi syödä mitä tahansa ilman, että se vaikuttaa häneen haitallisesti. Hän on kaiken tämän harhan yläpuolella. Hän yhteydessä kaikkialliseen ykseyteen. Hän yhtä kaiken olemassa olevan kanssa.

Tämä planeetta missä me elämme on vain yksi paikka loputtoman suuressa universiumissa. Meillä on rajoittuneet aistimme, joiden kautta havannoimme maailmaa ja kuvittelemme, että me tiedämme kaiken. Tämä on hyvin suuri harha! Meidän aistiemme ulottumissa meidän planeetalla ja muilla olemassaolon tasoilla on olemassa hyvin monimuotoista elämää. Alemmassa elämän muodoista en tiedä, mutta korkeampaa elämämisen muotoa on.. tasot, joilla elävät muun muassa enkelit ja puolijumalat.

Ihminen elää täällä lukuisia elämiä. Jokaiseen elämään valitaan tietyt oppiläksyt. Mikään ei koskaan tapahdu vahingossa. Kaikki meille tapahtuva on täysin meidän omaa tilaustamme. Maailma on kuin peili, josta näemme itsemme ja jonka kautta meille näytetään oppiläksymme. Kaikki mitä teet, sanot tai ajattelet, tulevat sinulle takaisin jossain muodossa. Jos teet jotain pahaa, niin tuo teko palautuu sinulle takaisin. Se ei ehkä tule samassa muodossa, eikä heti, mutta aivan taatusti se tulee. Olen niin lukuisia kertoja todistanut, että näin todella tapahtuu. Eräs ihminen, joka mustamaalasi ja teki minulle paljon pahaa, sai tekonsa takaisin 4 vuoden päästä ja lähes samassa muodossa kuin mitä minulle teki.

Kun tänne tullaan, niin me valitsemme perheemme, kehomme ja aivan kaiken. Ihminen, joka ei ole vielä avautunut, harhailee pimeydessä ja tekee itselleen lisää karmaa tajuamatta, että kaikki teot palautuvat takaisin.

Miten voit parantaa elämääsi? Ota käteesi joku henkinen kirja ja aloita tunnetyöskentely. Kaikki patoutuneent tunteet ja keskeneräisyydet ja traumat täytyy saattaa totuuden valoon, jotta niistä voisi vapautua. Ihminen on kuin sipuli, joka täytyy kerros kerrokselta kuori ja pohjimmaisena on ydin.. se joka me todellisuudessa olemme. Sielä on meidän jumala olemuksemme. Siellä on rauha, rakkaus ja sieltä löytyy vastaukset kaikkiin elämän mysteereihin.

Voin suositella kirjaa Diana Cooper Henkiset lait. Siinä on lyhyesti ja ytimekkäästi miksi olemme täällä ja miten tämä planeetta toimii.

Maaplaneetta käy läpi rajua ylösnousemustaan. Maapallolle tulee yhä korkeammin värähtelevää energiaa, joka nostaa ihmisten padotut asiat pintaa. Juuri nyt monilla ihmisillä on tosi vaikeaa.. masennus, ahdistus ja mielenterveys ongelmat ovat huipussaan, mutta ei ole juuri ketään kertomassa, että mitä nyt tapahtuu. Ihmiset ovat tosi hämmentyneitä ja hukassa. Mikään ei ole kuin ennen. Muutoksen rajut aallot lyövät maaplaneetalla.

Ulkoisesti elän tavallista elämää. Teen työtä, maksan veroja ja hoidan kotia. Mutta sisälläni on ollut jo varhain raju tarve löytää vastaus miksi olen tänne tullut. Vastaukset olen löytänyt. Elämäni on enimmäkseen onnellista, mutta tulee myös vaikeita aikoja, jolloin kaipaan aivan älyttömästi täältä pois. Kaipaan pois siihen rakkauteen ja ykseyteen, josta olen lähtöisin. Se kaikki on myös minussa, mutta en vielä ole perillä, joten siksi kaipaus ja ikävä. Mikään materia ja maallinen ei voi tuoda täyttymystä. Ainoa mikä tuo täyttymyksen on elää täydellisessä yhteydessä jumalalliseen rakkauteen ja tietoisuuteen. Tämä elämä on kuin pitkä uni, josta herääminen on ihmiselle hyvin pelottavaa. Tämänpä vuoksi meidät herätetään pikkuhiljaa.

Ihmiset on turhia!

''Jumala ei ollut tyytyväinen luomaansa eikä osannut tuhota maapalloa joten loi ihmisen maan päälle saastuttamaan ja tuhoamaan maapallon hitaasti''

Mutta jos me haluamme jatkaa elämää niin kannattaa ruveta miettimään kannattaako luontoa tuhota suojelkaa luontoa luonto suojelee meitä.

Kyllä punaisella langalla on jotai todellistakin eikä vain luuloa.
Syyn ja seurauksen laki, on elämän laki ja korkein ohjaajamme, mutta me emme vain ymmärrä sen toimintaa, ja sekoitamme siihen juman, jokka avulla voisimme kiertää vääjäämättömän, sen muka oleva armon avulla
.
Totta on ,että jo vanhat viisaat tiesivät jo, että ihminen on kehittymässä väärään suuntaan, se suunta voi koitua sen kohtaloksi, ja kaiken elämän kohtaloksi maapallolla.

M IKÄ aihetti tuon kehityksen väärän suunnan jossa ihmisen henkinen kehitys polkee paikallaan vaikka hän teknisesti ja informatiiviseti on kehittynyt huimaa vauhtia.
Tämä kehitys on saatava tasapainoon, muuten henkisesti köyhä ihminen voi saattaa toimillaan meidä takaisin kivikaudesta vautia ottamaan

Sehän on juuri tuo jälkeenjäänyt henkinen ihminen joka päättää noista tekniikan tulosten käytöstä ja mitä tuo teniikka keksii

Jumala ei ole luonut ihmistä vaan se on se on syyn seurauksen lain mukasesti kehynyt tähän muotoonsa missä se nyt on

Egon sielun syntymisestä materiasta, johti ihmisen poistumiseen paratiisitilasta jossa hän eli sitä ennen, ja hän lähti sielä vapaaehtoisesti ymmärtämättä mitä teki

Me olemme osa tuota elämää joka eli paratiisissa, mutta egon sielun synty materiasta kehityksen kautta sulki yhdteyden
omaan alkuperäämme

Jotta ihmisen kehitys jatkossa palaisi raitelleen on hänen pyrittävä palaamaan juurilleen ja se johtaisi henkiseen kasvuun
ja tasapainon saavuttamiseen kehitykseesä, ennenkuin ihminen ehtii tuhota itsensä ja kaiken elämän tellukselta

Maa oon vaan sellainen planeetta maailmankaikkeudessa jolla on elämää.
Lajit ovat kehittyneet aikojen saatossa.Kukin laji taistelee olemassaolostaan.Olemassaololle on melkeinpä tärkeintä saada ravintoa,että pysyy hengissä ja mahdollisesti osallistuuu lajin lisääntymiseen.Maapallolla jokainen on jonkun ravinto.Ihminen on bakteerien ja virusten ravintoa...ainakin,mutta voi olla myös esim.jääkarhujen ravinto.Ihminen,kuten muutkin lajit pyrkivät välttämään joutumasta ravinnoksi.Kun voimat loppuvat,päätyy ravinnoksi.Ja sen jälkeen tämän yksilön elämä päättyy.Elämän perustarkoitus on tällöin pysyä mukana täällä maapallolla hengittävänä olentona.Elämisen tekee miellyttävämmäksi,jos on esim.joku harrastus -sellainen tekeminen,josta nauttii.Se voi olla vaikkapa syöminen,juominen ja naiminen :)

Elmän tarkoitus on vapautua 3D-matriisin kahleista ja ponnistaa ainakin 5D -tasolle asti.
Se tarkoittaa: tämä todellisuutemme on harhakuva, heijastus - jotta oppisimme.
Kun opimme , emme tarvitse enää tätä mallia mihinkään .
Näin vapaudumme harhasta ja ponnistamme eteenpäin.

Lähettäkää minulle rahaa niin kerron elämän tarkoituksen.

Elämän tarkoitus on löytää elämän tarkoitus, toteuttaa haaveet ja olla onnellinen, kun on edellämainitut saavuttanut.

No, mitä muuta vielä pitäisi olla? Onhan se kovaa, että tiedostaa kuolevaisuutensa, mutta se pitää vaan kestää hammasta purren.

elämä on turhaa jos ei saavuta mitään ja vaikka saavuttaisikin niin elämä on silti varsin turhaa koska eläessään ihminen tuhoaa valtavasti luontoa, mutta keskiverto ihminen ei luo mitään hyödyllistä. elämä eletään ja kannattaa kuluttaa niin vähän kuin mahdollista

Mielestäni Jumala antaa jatkuvasti ihmiselle tehtäviä, joista elämän tarkoitus muodostuu. Näiden tehtävien ja elämän tapahtumien myötä ihminen oppii kaiken aikaa, tai voisi oppia halutessaan. Kärsimyksille ja vastoinkäymisillekin tulee mielekkyys ja toivo paremmasta säilyy. Elämä on paradoksaalisesti täyttymystä luopumisissa. Aineellisesta ja maallisista nautinnoista saa iloita, mutta sydäntään siihen ei kannattaisi kiinnittää. Voi olla, että vähitellen näiden merkitys vähenee ja hengelliset asiat tulevat tärkeämmiksi, samoin rakastaminen ja eläminen tässä hetkessä. Kristuksen sovitustyön kautta pelastumme kuolemasta ja Hän on Pyhän Henkensä kautta tukenamme täällä ajassa ja kuollessamme. Ikuinen elämä on toistaiseksi itselleni mysteeri... mitähän siellä tapahtunee. Joskus tuntuu, että siellä aika käy pitkäksi ja tylsäksi... mutta eihän siellä ole aikaa...

Tavattuani idän viisaat ja mietiskeltyäni vuosikymmenet olen tullut siihen tulokseen, että elämän tarkoitus on porno.

Elämän tarkoitus?

Elämä on olemassa vaikka sen ei edes tarvitsisi olla. Maailma olisi vaikkei siinä itse olisi. Jokainen ainakin pääsee osallistumaan luomaan historiaa ja kävelemään kolmannella kivellä auringosta pienen häviävän hetken kuvitellen itsensä jotenkin suureksi ja tärkeäksi. Kuvitellen että voi jättää itsestään jälkeen jotain ikuisesti säilyvää. Jatkuvuus.

Tarkoitus lienee se että uskoo selviävänsä kaikista vastoinkäymisistä ja uhkista jotka uhmaavat elämän olemassa oloa. Karttaa kipua ja kärsimystä, tavoitella nautintoa ja onnellisuutta. Laiskuus.

Tehdä nämä asiat mahdolliseksi myös jälkipolvelle. Kohtuullisuus.

Koota tietämystä ja taitoa jotta seuraavan sukupolven ei tarvitse keksiä pyörää uudestaan? Toisaalta kapinoida ja kyseenalaistaa vanhoja tapoja ja käytäntöjä, jotta jostain kehitykseen pyrkivästä voidaan puhua. Uteliaisuus.

muista syödä ja juoda.. jaksat paremmin naida :D

Ap, tutustu Alkuajatukseen, sen avulla löydät vastauksen kysymykseesi. Se ei anna sinulle valmiita vastauksia, vaan auttaa sinua löytämään omasi. Löytynee googlaamalla.

Sekin kuuluu tarkoitukseen, mutta mikä on se alkuperäinen tarkoitun.
Me olemme itse luoneet tuon tarkoituksen jo ennen maailmankaikkeuden alkua
Me olemme osa ajatonta elämää ja tarkoituksemme on ilmentää tuota ajatonta ajassa ja aineessa.
Fyysinen elämä on kuitenkin rajallista, ja sen takia sen ilmettävä fyysiste elämien ketjuna, jossa fyysiseti alamme kehityksen esiasteelta ja kehitymme syyn ja seuraksen lain alaisuudessa täydellisyyttä kohti myös fyysisesti..

Ihminen on nyt sillä kehitysasteella, että voimme itse vaukuttaa
omaan elämäämme, ja sitä me tosiaan olemme tehneetkin, ja sen seuraksena on tämä kaaosmainen, kärsimysten ja väkivallan täyttämä
maailma.

Kehitys ei kulje suoraviivaisesti vaan se voi taantuakkin
riippuen minkälaisia syntyy valinnoistamme.

Ajatuksen syntymisen jälkeen olemme kehittyneet valtavasti, informaation ja tekniikan alueella

Tuo sama ajatus on alkanut toimimaan myös ihmisen ajattomalla henkisellä alueella, ja luonut sinne ajallisen keskuksen egon sielun.

Siitä on tullut sitten henkisen kehityksen jarru, joka on saattanut ihmisen hekisen kehityksen pysähtyneisyyden tilaan.
Niinpä siitä on tullut ihmisen ongelmien kärsimysten lähde .
Joten pääsemällä eroon tuosta ongelmiemme luojasta, voimme jatkaa henkistä kehitystämme,ilman kärsimyksiä ja väkivaltaisuutta.

Itseä ei voi murhata, tappamalla oma viaton ruumis
Itsensä voi hävittää vain ns, psykologisessa kuolemassa,
jossa tuo psykologinen perimä, eli perisynti ymmärretään ja oivalletaan totuus
Se johtaa kärsimyksistä ja väkivaltaisuudesta vapaaseen elämään, ja synnyttää meissä aivan uuden ihmisen

Tuo tapahtuma pitäisi otta kaikkien tarkoitukseksi, sillä se on ainoa tie ihmisen kehityksen turvaamiseksi

"Mikä on elämän tarkoitus?"

Elämän tarkoitus on ikävän karkoitus.

Ajattele yksi kaikkitietävä kokija, joka kyllästyy yksinäisyyteen ja sekoittaa itsensä jakomieleksi eli avatar-kokijoiksi kokeakseen moneuden ja sumean epätietoisuuden.
Tuoko se helpotusta yksinäisyyteen?

Elämän tarkoitus käy ilmi seuraavasta.

Kolmiyhteinen Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja puhalsi elämän henkäyksensä ihmiseen – jokaisen ihmisen arvo perustuu pelkästään tähän.

Jumala oli antanut ihmiselle valinnanvapauden, mutta ihminen käytti valinnanvapauttaan Jumalan vanhurskautta vastaan, ja lankesi syntiin. Kaikki vääristyi. Me ihmiset olemme syntiin langenneita. Syntisyys tarkoittaa eroa Jumalasta, kuolevaisuutta sekä valheellisuutta ja muuta pahuutta ajatuksissa, sanoissa, asenteissa ja teoissa. Synnin palkka on lopullinen kuolema, kadotus.

Mutta Jumala on rakkaus. Jumala rakasti syntisiä ihmisiä niin paljon, että tuli itse Pojassa, Jeesuksessa, ihmiseksi ja osoitti, millainen on pyhä ja vanhurskas ihminen. Mutta Hän teki vielä enemmän: Jumala antoi Poikansa Jeesuksen naulittavaksi ristille meidän syntiemme sovitukseksi. Jeesus itse antautui sovitusuhriksi syntisten ihmisten edestä, kärsien sen rangaistuksen, joka olisi kuulunut meille. Ikuisen Henkensä voimalla Jeesus voitti synnin, kuoleman ja kadotuksen, ja nousi kuolleista!

Se, joka vastaanottaa uskossa Jeesuksen syntiensä sovittajana ja elämänsä Herrana ja lähtee seuraamaan Häntä, pääsee iankaikkiseen valtakuntaan Jumalan luo –kuka onkaan.

Elämän tarkoitus on tehdä elämälle tarkoitus.

Joo, kyllä se Jeesus on.

Elämän tarkoitus on ratkaista elämän tarkoitus. Tietenkin sitten kun se on selvillä, elämällä ei ole enää tarkoitusta, joten kannattaneeko tuota selvittää.

Tyhjän turhuuden mietiskely ilman vastauksia.

HESARI KYSELI 400 SUOMEN INTELLIGENTILTÄ 1990-LUVULLA TÄTÄ ! JOKUNEN VASTASI, ETTÄ JOKAISEN ON LÖYDETTÄVÄ OMA VASTAUKSENSA TÄHÄN ONGELMAAN. EI OLE YLEISTETTÄVÄÄ JOKAISELLE SOPIVAA VASTAUSTA ! SIIHEN PÄÄDYIN ITSEKIN - SILLOIN. VUOSIA MYÖHEMMIN LÖYSIN ITSELLENI OMAN, UUDEN VASTAUKSENI JA USKALLAN VÄITTÄÄ SEN OLEVAN YLEISTETTÄVISSÄ JOKAISELLE TIEDOSTAVALLE IHMISELLE !
KEHITTÄÄ ITSENSÄ IHMISENÄ I H M I S E K S I !
KÄSITÄN TÄLLÖIN IHMISEN VALINNEEN ITSELLEEN TAVOITTEEKSI H Y V Y Y D E N !
IHMISYMMÄRRYKSENI MYÖNTÄÄ IHMISELLE "VAPAAN" MAHDOLLISUUDEN VALITA
HYVYYDEN JA PAHUUDEN VÄLILLÄ.
HITLER, STALIN, MAO, POL POT, IDI AMIN JA HEIDÄN KALTAISENSA VALITSIVAT
PAHUUDEN !
IHMISELLÄ ON AINA JA VAIN KAKSI KYSYMYSTÄ JOKA HETKI RATKAISTAVANAAN !
" M I T Ä T E E N " ? TÄMÄ ON RATKAISEVIN KYSYMYS.
TOINEN ON " M I L L Ä T A V A L L A " TOTEUTAN ENSIMMÄISEN VALINTANI !
JOS VALITSEN " RAKASTAN SINUA ". MILLÄ TAVALLA TOTEUTAN TÄTÄ RAKKAUTTANI SINUA KOHTAAN ?
VOINKO TOTEUTTAA RAKKAUTTANI MUULLA TAVALLA KUIN
" V Ä K I V A L L A T T O M A S T I " ? VOIKO TÄMÄN KYSYMEKSEN YLEISTÄÄ ?
TIEDÄN, ETTÄ TÄMÄ EI OLE HELPPO TIE. VAI TULISIKO ELÄMÄN OLLA " HELPPOA JUHLIMISTA " ? VOISIKO JUURI TAISTELU HYVYYDEN PUOLESTA KEHITTÄÄ MINUA IHMISEKSI ?
OLEN TÄYSIN MAALLIKKO ELÄMÄNI EDESSÄ. YRITÄN ETSIÄ KYSYMYKSIÄ ELÄMÄLLENI "

Elämäntarkoitus on liian monisyinen lauseella sanottavaksi.
Kehitys, viisaus, nautinto, jatkuvuus, diviniteetti. Elämä ja tietoisuus on, jotta maailma olisi. Olemme itse luoja ja projekti on pahasti kesken. Aikojen saatossa vielä hioudumme täydellisyyteen joka aspektissa. Emme voi käsittää sitä maailmaa joka on tuleva jälkeemme sen enempää kuin voimme käsittää maailmaa joka oli meitä ennen. Kaikki se kauhea kurjuus ja kärsimys nyt ja silloin. Ajan mittaa kaikki tulee vielä olemaan ok, ehkä elämän tarkoitus on yrittää selvitä siihen.

En oikein tiedä mitä muita tarkoituksia elämällä on, mutta irstailu on yksi ja aika hyvä.

Elämäntarkoitus on oppia ymmärtämään, mitä elämä on.

Elää vaatimattomasti, tehdä työtä ja antaa tuloista verojen kautta varoja niille jotka sitä tarvitsevat.

Jokainen on vero varoista nauttinut ja sitten on jokaisen ajallaan on tehtävä oma osuutensa.

Pelkästään verotuksen takia on elettävä vaatimattomasti, jos työtä ei ole on opiskeltava/etsiä vaihtoehtoinen elämän tapa/tehtävä työtä yhteiskunnan tukirahoilla.

Niiden kiusaaminen joista ei muutkaan tykkää. Oma itsetunto vahvistuu sillä konstilla.

Edellä on monilla kommentoijilla ollut hyviä pohdiskeluja asiasta.

Tosiasia on tietenkin, ettei mitään tarkoitusta ihmisen elämällä ole. Se kannattaa ensimmäisenä tunnustaa itselleen. Sillä siten voi päästä itse asiaan (sic!).

Nimittäin siihen, että jokaista ihmistä ahdistaa mainittu kysymys elämänsä tarkoituksesta tai merkityksestä, miten sen nyt kukin muotoilee.

Perimmältään mainitun ahdistuksen taustalla on elämän rajallisuus eli tietoisuus omasta kuolemasta. Ja sen vuoksi aloittaja on kysymyksen juuri kohdannut, ellei ole sitä jo aiemmin elämänsä jonakin kriittisenä hetkenä tajunnut (ehkä aloittaja on ollut niin onnekas, ettei tällaisia kriittisiä hetkiä ole ollut aiemmin).

Vastaus: "syödä, juoda ja naida" on tietenkin huumoria, jolla tällaisen vastaajan antama vastaus ehkä lieventää. Se on hyvä lähtökohta, sillä elämän mielekkyyttä ei kannata pohtia kovin vakavissaan ja totisena.

Eksistentiaaliseen ahdistukseen ei ole olemassa lääkettä. Siihen voi suhtautua kuin vieraaseen, joka tuli kylään yllättäin mutta ei kovin toivottuna vieraana. Ei auta!

Parempi keino saattaa olla se, että kohtaa rohkeasti ahdistuksensa ja miettii, miten siitä saisi voimaa siihen, mitä elämässään pitää arvokkaana. Ahdistus nimittäin osoittaa vääjäämättä, että olet ainakin elossa. Kuollut ei tunne (enää) mitään.

Joka tapauksessa se, mitä ei kannata tehdä, on yrittää piilottaa ahdistus itseltä ja lakaista se jonnekin maton alle.

Joka puhuu syömisestä ja naimisesta elämän tarkoituksena ei ole saanut niitä tarpeeksi. Maslowin tarvehierarkian pyramidi on syytä katsoa ja todeta että tarkoituksia on hierarkisesti useita erilaisia.

Olli nosti eräässä yhteydessä esiin:
Teknologiset tarpeet
Biologiset tarpeet
Psykologiset tarpeet
Sosiologiset tarpeet
Teologiset tarpeet

Sudrat eli työväki
Talonpojat eli ruuan tuotanto
Porvaristo eli kauppa
Aatelisto eli hallinto soturit
Papisto eli teologit

Kasteina nuo tarvehierarkiat ovat jämähtäneitä omaan lokeroonsa uhrautuen yhteiskunnan hyväksi. Kovin paljon ei nousua hierarkiassa voi tapahtua. On 1, 2, 4 , 5, 10 denaarin palkkaluokan. Kykyjen mukaan. Mutta onko mahdollista keinotekoisia tarpeita lisää luoda noiden viiden lisäksi.

Miksi elämällä olisi vielä jokin muu tarkoitus kuin elämä itse? Kylläpä ihmiset ovat vaativia.

Elämän tarkoitus on yksinkertaisesti elää elämä jumalan ihmiselle asettamien sääntöjen mukaisesti.