Onko hyvä runo hevosesta? Ei oma keksimä.

Meillä on koulussa sellanen runojuttu, et pitää kirjottaa runo jostain ihmisestä tai eläimestä tai esineestä. Valittin sitten hevosen, ja löysin yhest kirjasta tälläsen runon:
"Mistä ihminen voisi löytää jaloutta ilman ylpeyttä, ystävyyttä ilman kateutta tai kauneitta ilman turhamaisuutta.
On yksi, jolla on arvokkuutta ja voimaa, mutta silti lahkeus hallitsee sen mahtavuutta.
Se palvelee olematta alamainen, osallistuu taisteluun ilman vihanpitoa.
Ei ole mitään yhtä voimakasta ja vähemmän väkivaltaista. Olemme sen perilliseä, ja se on meidän perintömme.
Hyvät naiset ja herrat - HEVONEN
Ronald Duncan"

Kukaan ei saa kuitenkaan tietää, et en keksiny sitä ite. Aattelin et seison ison hevosen kuvan edessä, ja kun sanon HEVONEN astun pois ja osoitan kuvaa. Mietin vaan, et olisko toi hyvä, vai pitäiskö mun keksii joku toinen. En todellakaan oo mikään hyvä runoilija. Sanokaa mielipiteenne.