* 10 000 . . .!

10 000, H20- N2 O2.

Meitä kiinnostaa seuraavaksi se säteilyn energiamäärä jota säteilyn ionisoima perusilma kykenee kuljettamaan. Tässä en laske lainkaan atomin ytimien malenkan- kuorimallitehoja, vaan ainoastaan uloimman valenssielektronin aiheuttamaa ionisaatiota. Suolaisen veden ionitasot määräsi natriumin Na 5eV ja kloori-ionien Cl 13eV keskiarvotaso (9eV). Kun taas ilmassa typen (78 %) N 14,4eV ja hapen ionien O 13,3eV lähtöarvot. Ilma on näin 1,5 kertaa aggressiivisempaa. Seuraavaksi pitää määritellä kuinka suuri osa voi olla kauan ionisoitua esim. luonnonolosuhteessaan. Merien vedestä vain 3,5 % on ionisoituneena. Välimeren n. 8 % ionisoitumisaste on taso jossa syvä perusmerivesi on kyllästynyt ioneista ja muodostaa jo kiintosuolaa liiastaan. Mutta esimerkiksi Kuolleessameressä, jossa vesi on runsaan säteilyfotonisoinnin alaisuudessa sen vesi pysyy 25 % ionisointiasteessa suolastaan. Merkittäväksi kasvuksi liki 10-kertaisuuteen verrattuna perusmeriveteen.

Nyt voimme laskea paljonko täysionisoituneeseen meriveteen muodostuu säteilyfotonin taltion ionisaatiosta energian varastoitumaa /m3. Osmoottinen vesivoimala Norjassa kykenee tuottamaan 3,5 % meriveden ja 1000L/s jokisuistoon pysyvän 981kW energiantuotannon. Jos siirrämme tämän laitoksen Kuolleeseen mereen saadaan: 25 %/ 3,5 % * 981kW= 7 007kW. Norjalaisessa voimalassa membraanikalvo nostaa 100m vettä vaikka se optimillaan on 200m. Joten teho kaksinkertaistetaan tästä ja saadaan jo 14MW ionisaation vesienergiat 1m3/s virtaavasta joesta Kuolleeseen mereen.
Vesikaava jota käytän h(m)* virtaama(m3/s)* gravitaatiovakio (g) 9,81= tulos kW.

jatkuu.