Ikäsi ja sairauden kesto?

Ja siis ei todellakaan pelkkää bulimiaa. Sairaudestani vain 1/!0 on ollut sitä.

23 v nyt ja vuodenvaihteessa tulee 3 vuotta täytee ..

hghgoug kirjoitti:

23 v nyt ja vuodenvaihteessa tulee 3 vuotta täytee ..

Sairastuin ahmimishäiriöön 14-vuotiaana ( 2 kk siitä kuin täytin 14) eli syksyllä 2004 ja nyt ikää 20 vuotta.
Bulimiaksi vaihtui eli oksentelu tuli kuvioihin 2007 alkuvuodesta, ekan kerran oksensin tahallani 2006 uutena vuotena. 6 vuotta tätä.

"Olen aivan rikki mutta nyt alkanut käydä terapiassa. Uskon että paranen..."

Sinulla on pitkä sairaushistoria, mutta olet positiivisella tiellä. Terapia ja usko paranemiseen on vahvat signaalit siihen, että paranet. Pitkäkin sairaus on parantunut, eli toivoa on aina, niinkauan kuin on elämääkin.

Muutkin sairastavat, hakeutukaa hoitoon ja hakekaa apua. Syli ry:n kotisivuilla on paljon tietoa syömishäiriöistä, linkkejä alueyhdistyksiin, jotka järjestävät mm vertaistukea, myös keskustelupalstaa sairastaville.

Asutko sinä yksin? Mieti, jos ostat kotiin vain sellaisen määrän syötävää, että et voi ahmia sitä kohtuuttomasti. Oletko lukenut mistään opastusta, miten voisit itse muuten yrittää hallita ahmintaa.
Jos et asu yksin, voisitte sopia, että hän valvoo ruoan määrää, mitä saat syödä tai jopa laittaa lukkojen taakse, jotta et saa enempää, mikä on mielekästä. Tätäkin on käytössä.

Hae pian apua, jotta bulimia ei pääsisi riistäytymään, jotta saisit neuvoja sen toppuutteluun.

Sumppi pk-seudulta kirjoitti:

Asutko sinä yksin? Mieti, jos ostat kotiin vain sellaisen määrän syötävää, että et voi ahmia sitä kohtuuttomasti. Oletko lukenut mistään opastusta, miten voisit itse muuten yrittää hallita ahmintaa.
Jos et asu yksin, voisitte sopia, että hän valvoo ruoan määrää, mitä saat syödä tai jopa laittaa lukkojen taakse, jotta et saa enempää, mikä on mielekästä. Tätäkin on käytössä.

Hae pian apua, jotta bulimia ei pääsisi riistäytymään, jotta saisit neuvoja sen toppuutteluun.

Lue lisää

ite olen 16 ja ekan kerran oksensin "tahallaan" oisko ollu 12-13v ja sairastanu kolme vuotta ja kaks vuotta kunnolla,että melkeen joka päivä oksentanu nyt haluaisin tosissaan eroon tästä, mutta en uskalla hakea apua, koska oon alaikäinen ja en tiiä maksaaku joku terapia ym. Viimeviikon olin kokonaan kuivilla, mutta eilen ratkesin taas.

eijooo kirjoitti:

ite olen 16 ja ekan kerran oksensin "tahallaan" oisko ollu 12-13v ja sairastanu kolme vuotta ja kaks vuotta kunnolla,että melkeen joka päivä oksentanu nyt haluaisin tosissaan eroon tästä, mutta en uskalla hakea apua, koska oon alaikäinen ja en tiiä maksaaku joku terapia ym. Viimeviikon olin kokonaan kuivilla, mutta eilen ratkesin taas.

Lue lisää

Hae ihmeessä apua, olet motivoitunut siihen. Terapia maksaa, mutta jos sinulla ei ole tuloja, olet vielä niin nuorikin, voit saada kotikunnaltasi maksusitoumuksen. Yleensä näistä syömishäiriöistä paranee paremmin, kun käy sairauden tuntevalla terapeutilla.

Bulimia on erittäin raskas sinun kehollesi ja hampaillesi. Tässä muutama syy, että parantuminen niin tästä, kuin muistakin syömishäiriöistä on välttämätön. Oletko vielä koulussa? Jos olet, voit hakeutua kouluterv.hoitajalle ja kerro tahtosi hoitoon. Jos et ole koulussa, mene terveyskeskukseen ja yritä saada lääkäri vakuuttuneeksi, että sairastat bulimiaa ja haluat terapiaan. Kaikki lääkärit eivät tunnista näitä sairauksia ja niiden vakavuutta vieläkään riittävän hyvin, joten potilaan on hyvä olla aktiivinen.

Tietääkö sinun äiti ja/tai isä sairaudestasi? Keskustele heidän kanssa hoitoon hakeutumisesta, koska he ovat sinusta vastuussa, olethan alaikäinen. Toivon rohkeutta viedä asiaa eteenpäin sinun omaksi parhaaksi!

Miksi ihmeessä siedätte tuota?? Elämästä parhaat vuodet menee aivan hukkaan. Teitä voidaan auttaa... ja ihan oikeesti!!! älkää pilatko elämäänne! Kohta teillä on jo ikää se verran että alatte miettiä lapsentekoa jne... ja se peli on monella varmaan jo menetetty. Mitä sitten jää? oksentelua, syömistä, oksentelua.... on siinäkin elämä!! Vai mitä? Haloo, tehkää jotain ja pian!

annema1 kirjoitti:

Miksi ihmeessä siedätte tuota?? Elämästä parhaat vuodet menee aivan hukkaan. Teitä voidaan auttaa... ja ihan oikeesti!!! älkää pilatko elämäänne! Kohta teillä on jo ikää se verran että alatte miettiä lapsentekoa jne... ja se peli on monella varmaan jo menetetty. Mitä sitten jää? oksentelua, syömistä, oksentelua.... on siinäkin elämä!! Vai mitä? Haloo, tehkää jotain ja pian!

Lue lisää

On helppoa kysyä, miten siedätte tuota. Toivottavasti sinä huomaat ystäväpiiristäsi syömishäiriöiset ja herättelet heidät huomaamaan, että elämän parhaat vuodet menevät hukkaan.

Itse asuin korven keskellä, vailla virikkeitä ja itsensä toteuttamisen mahdollisuuksia. Vanhemmat riitelivät toisilleen pahaa oloaan ja taistelivat parisuhteen ja työnsä haasteita. Yritä siinä sitten tasapainoilla, elää ihmisen elämän parhaita vuosia. Olisin tietysti 16-vuotiaana voinut ottaa ohjat omiin käsiini, jos olisin luottanut itseeni. KÄrsin valtavasti peruskoulussa suunnilleen ikätovereitteni seurasta. Olin tottunut olemaan tekemisissä aikuisten kanssa. Ja peruskoulunkin olisin mieluusti suorittanut yksityisopetuksessa 1,5 vuodessa tai yksityisoppilaitoksessa, jos se olisi käytännössä ollut mahdollista.

Hyvät harrastukset, riittävästi virikkeitä ja haasteita sekä rakastavia ihmisiä ympärillä olisivat auttaneet ainakin minua. Mutta olin ennen bulimiaa ja sen jälkeenkin hyvin yksinäinen.

Olen täysin sitä mieltä, että elämäni parhaat vuodet hukkuivat hullun kierteeseen, jota ei katkaissut mikään. Vanhempani päättivät, ettei serotoniinilääkitystä kokeilla.

Kävin lyhyen ajan terapiassa, mutta en kokenut siitä saavani hyötyä. 7 vuotta katosi jonnekin mustaan aukkoon. Vieläkin suren kaikkea sitä, mitä menetin tuona aikana.

Riemuitsen kuitenkin siitä, että olen ollut kuivilla 15 vuotta eli 2 kertaa niin kauan kuin sairastin. Oman lapsen saamisen mahdollisuudesta en tiedä. Hammaslääkäri tutkii, miten hampaitani voidaan hoitaa. Onnekseni huuhtelin ja hoidin hampaitani hyvin bulimian aikana. Halusin joka ikinen päivä eroon bulimiasta.

Onnekseni olen saanut rikkaan ja hyvän elämän bulimian jälkeen. MIetin vain, miten rikas elämäni olisikaan ollut ilman tuota mustaa aukkoa elämässäni. Rämmin siis kuiville omin voimin.

Jaksamista kaikille bulimian kanssa eläville ja heille, jotka yrittävät tukea buliimikkoa kohti terveitä päiviä!

N 13- vuotiaana kaikki alkoi ja jatkui miltei kymmenen vuotta. Sen jälkeen tuli pitkä terve jakso perheen perustamisen myötä, kuten edelliselläkin kirjoittajalla. Sitten elämä kolhikin oikein kunnolla ja palasin vanhan tuttuun ruualla pelleilemiseen. Tätä on takana nyt 5 vuotta ja ikää minulla on 44 v. Parempaan kohti nyt menossa koko ajan...