Huomasin näin kohta vuoden seurustelun jälkeen, että suhteen alku "ihanuus" on hävinnyt on poikaystäväni muuttunut aika lailla. Ennen hän puhui enemmän asioistaan minulle ja oli hellempi ja suostui enemmän ehdotuksiini. Kun kerroin asiasta hänelle, hän sanoi ettei itse ole huomannut muutosta ja ei usko että hän on muuttunut. Hän ei myöskään enää ole paljoa kiinnostunut minun huolistani tai asioista jotka minua painaa. Kun kerron jotain hänelle tulee vastaukseksi vain, no kyllä se siitä tai eiköhän se mene itsestään ohi. Minulta löydettiin syöpä ja hän kävi katsomassa minua vain 2 kertaa sairaalassa, kun kaikki muut kävivät joka päivä. Kun pääsin syövästä eroon ja tulin kotiin alkoi toipuminen sekä henkisesti että fyysisesti, hänelle arki oli samanlaista kuin ennenkin, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hän ei vaivautunut millään lailla tukemaan minua vaikka vasta olin tullut leikkauksesta ja en pystynyt tekemään kaikkia asioita yksin. Rakastan häntä ja haluaisin olla hänen kanssaan vielä pitkään, mutta hänen tulisi muuttua. Mitä minun pitäisi tehdä?
poikaystävästäni tuli kuin eri ihminen
mitä,,tehdä?123
3601
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eiköhän sinun tulisi muuttua!
Oletko koskaan kuunnellut hänen ajatuksiaan ja murheitaan.
En ihmettele, vaikka hän ei käynyt sinua sairaalassa katsomassa kuin kaksi kertaa.
Olette nuoria ja itsekeskeisiä eikä teillä ole vielä kokemusta selviytymisestä esim. noinkin rajusta elämänmuutoksesta kuin syöpä. Sulla meni totta kai aika selviytymisessä ensin siitä shokista että sulla on syöpä, sitten hoidoista/leikkauksesta ja nyt toipumisestakin kaikkine siihen liittyvine pelkoineen ja hämmennyksineen, helpotuksineen jne jne.
Poikakaverisi yrittää selviytyä samasta asiasta niillä eväillä mitä hänellä on.
Ei hän ollut tietoisen ilkeä vältellessään sairaalassa ramppaamista. Häntä vain pelotti. Toivottavasti hän on osannut silti käsitellä sitä pelkoaan jotenkin, puhunut tuntemuksistaan kaverilleen, sukulaisilleen tms. eikä kanna sitä taakkaa yhäkin sisällään.
Teidän olisi viisainta antaa toisillenne anteeksi neuvottomuutenne ja pelkonne sen uuden asian edessä ja käsitellä yhdessä sitä mistä olette nyt selviämässä. Te olette ekaa kertaa tässä tilanteessa kumpikin. Asian yhdessäkin kokeminen vain lujittaa teidän tiimihenkeänne.
Ei siis ole kenenkään syy että sinä sairastuit tai että poikakaverisi ei kyennyt kohtaamaan sairastumistasi niin avoimena kuin esim. sun sukulaisesi ja ystäväsi. Syyttely ei siis auta. Ymmärtäminen ja pitkäjänteinen asian käsittely sen sijaan tuottaa jo oikeanlaisia tuloksia.
Vaikuttaa että rakkaus on muuttunu yksipuoliseksi. Jos se noin jatkuu, loppuu sinunkin rakkaus enemmin tai myöhemmin. Eroaminen lienee järkevin vaihtoehto, vaikka kipeää tekeekin. Toisen muuttaminen on usein mahdotonta.