Dilemmana on duunata rock aiheista ruokaa. Itselle ensimmäinen asia mitä mieleen tulee on votka, kalja ja Jack Daniels, pihvi, pizza ja burgeri ribsejä unohtamatta. Haluisin kuitenkin erilaisen lähestymistavan, esim. ruokaa sivuavia rock biisejä tai villejä tarinoita (Ozzy puree kanan/lepakon pään poikki lavalla -tyylisiä = kanankoipia "verikastikkeessa") joista voi survoa ruokaa rock-muottiin. Mietin miniburgereita jaloviina chutneyllä jne. mutta se ei vielä riitä. Tuleeko teille mieleen mitään muuta kuin edellämainittu ruoka- ja juomamenu?
Rock aiheista sapuskaa, anyone?
Rock Cowboy
12633
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
saa mieleyhtymän musiikin ja ruoan suhteen, sinänsä erinomaisen outo lähestymistapa ruokaan.
Minäkään en osaa yhdistää rock-musiikkia ja hyvää ruokaa, jotain pikaruokaa korkeintaan. Eli rokkia ja jotain paskamättöä.
Mulle taas ei tule mieleen ruoka ensinkään, vaan lähinnä kalja, kalja ja kessut.
lepakoista sun muusta kaljan ja viinanjuonnista.
Esiityvä taiteilija ei pysty kuules esiintymään lärvissä, no korkeintaan solisti ja aika huonosti sekin.
Siinä kun yleisö vetää viinaa naamariin sen minkä ennättää niin bändi roudaa, tekee soundchekkiä
ja keskittyy. Se joka on itse ollut stagella tietää tasan vamasti että sinne ei mennä kännissä ellei nyt
sit halua pilata omaa ja muiden esitystä sekoilemalla. Eli siis lyhyt ura kyseessä.
Jos nyt joku Ozzy puree lepakon pään irti niin kyse ei oo syömisestä vaan esiintymisestä.
Esiintyjä ei ennen keikkaa syö yleensä juuri mitään, korkeintaan kevyttä; keittoa, salaattia; pastaa, ruisleipää
(hitaita hiilihydraatteja) ja pullollisen vissyä. Siellä lauteilla olo kun on jo valojen kannalta kuumaa ja
fyysisesti raskasta niin mitään seisovaa pöytää ei vedetä sitä ennen, eikä lepakon verta.
Tauolla muutama olut, kuka uskaltaa, mut aika harva.
Keikan jälkeen uusi roudaus yleensä aamuyöllä. Siinäkään ei lärvejä vedetä; jokainen tietää omien insrtumenttiensa arvon joten niitä ei vaan paiskata pussiin vaan pakataan huolella ja katotaan seuraava kertaa varten valmiiks.
Sen jälkeen etitään lähin auki oleva paikka, yleensä 24 h huoltsikka, josta saa kahvia ja kuivuneita sämpylöitä,
keikkabussin purku , hikiset esiintymisvaatteet pyykkin, suihkuun ja nukkumaan. Täs vaiheessa yleensä
yleisö on jo sammunut ja aamu sarastaa.
Ihme harhaluuloja siitä että muusikot oisi jotain juoppoja, ei pidä paikkaansa.
Vaatii aikamoista itsekuria vetää viikonloput pitkääkin keikkaa ja selvinpäin, tai ainakin lähes.
Esiintyä porukalle ja saada se fiilinki vielä aikaseksi, ilman enempiä viinaksia.
Jos nyt haluut jotain tietää sit vapaasta, niin ihan perinteinen kotiruoka uppoaa, ei mikään kovin erikoinen
eikä tulinen koska kesken biisin ei lähetä tapaamaan arabialaista. Eikä kesken harjotustenkaan.
Se on semmosta se rock staran arki. Kurinalaista.
Jos nyt haet tähän jotain rajumpaa niin jalopenopizzaa, puoliksi mustaa grillimakkaraa, styrkka feta-oliivi salaatti, paljon patonkia ja mäyräkoira.Aamusta (joka alkaa n klo 13 ) puuroa ja hilloa vaan ääntä kohti ja
taas menoksi.
Röökistä vielä sen verran että aika harva solisti polttaa tai vetää viskiä, ääni on sen verran tärkeä instrumentti.
Kitaristin , basistin ja rumpalin kädet ei saa paljon vapista, kielet katekeilla tai kapuloiden tipahtaa
käsistä.
Vuosien kokemus !
Juu, voin uskoa, että näin käytännössä onkin, raskasta duuniahan se esiintyminen on ja ei sitä varmasti jaksaisi, jos kiertueet vain ryyppäisi. Mielikuvat vain johtunee siitä, kun monet rock-bändit ovat ainakin halunneet luoda itselleen ns. rock-imagon, johon kuuluu raju juhlinta, viina, naiset etc. Onhan toki myös esimerkkejä oikeasti lahjakkaista ja menestyneistä taiteilijoista, jotka ovat olleet vähän viinaan meneviä. Siitäkin mielikuvat varmasti johtuvat.
Eipä tosin ole harvassa ne kerrat, kun olen nähnyt jonkun bändin kiskovan kaljaa lavalla, vähän kuin osana showta. Toki vain muutama kalja, ei sentään mitään kännejä (vai lieneekö pulloissa ollut todellisuudessa vain vettä ;)) ja usein esim. kitaristilla olen nähnyt röökin huulessa.
Eipä ole siitäkään kauan, kun luin jonkun Lemmyn haastattelun, jossa hän kertoi ainutlaatuisen äänensä salaisuuden olevan viski ja punainen nortti (mutta Lemmy onkin Lemmy). Osa kovien juomareiden maineesta on varmaan imagokysymys. Voin uskoa, että oikeasti todelliset juopot ei kauhean kauan keikkailisi.
Näin on. Edes kovinkaan stagestara ei kestä sitä keikkaputkea jos ryyppää.
Omat pahimmat on olleet 35 keikkaa kuukaudessa, siitä voi jokainen päätellä mitkä on
vapaatuntien intressit, ryypätä vai nukkua ja keskittyä seuraavaan hommaan.
Teen backstage työtä, joka on siinä mieles yhtä kovaa kun keikkaileminen yleensä,
työpäivät semmosta 12-14 tuntia parin tunnin esiintymsen takia.
Ei siinäkään ole vara ryypätä, yksikn väärin asennettu piuha ja stage pimee,koskettimet ei soi, äänet tai valot hukassa.Mikit pimeenä.
Niin että jos joku nyt heittää legendaa jostain lepakon verestä nii on kyllä niin väärillä jäljillä
kun olla voi.
Tää nyt on vaan semmonen duuni minkä tekee rakkaudesta musiikkiin, ruokaakin on saatava mutta
se ei vieläkään ole kanan irti purtu pää.
Meilä on keikkabussissa kylmälaukku, joka ladataan lähtiessä, sisältää hedelmiä, mehua, ruispaloja,
vissyä PALJON,cokista ja kenties muutama olut.
Jos joku huoltisikka sattuu aamuyöstä olemman auki niin ne sanwictcit katoaa nahan alle. Muutaha
sieltä ei yleensä saa.
Pyttipannu ois ylellisyytä, saatikka jotku lihapullat ja pottumuusi, sitähän roc´n roll muusikko pissisi
hunajaa ja antasi heti nimmarin. Tuohon aikaan yöstä tapaa yörekkakuskeja jotka on aika paljon samaa
mieltä asiasta. HALOO HUOTSIKAT. yömenuu, muuta kun ne iänikuiset pizzaslaissit.
Oikeestaan mitä hyvänsä muuta, nää on jo nähty
"Niin että jos joku nyt heittää legendaa jostain lepakon verestä nii on kyllä niin väärillä jäljillä
kun olla voi."
Eiköhän nuo ollut lähinnä huumorillakin heitettyjä nuo lepakonveret ja kessut. Ei kai kukaan oikeasti luule, että joku eläisi verellä, ellei sitten satu olemaan vampyyri.
Rock-henkistä ruokaa ovat esim. sienipizza jossa on silokkeja, ja avaruusmuffinsit joissa on hampun kukintoja mausteena. Jälkiruuaksi vielä koka-lehdistä keitettyä teetä tai unikkoteetä.
Käsittääkseni kukaan ei ole laulanut "beef, vodka and rock'n'roll" - siinä ei ole mitään radikaalia ja rock-henkistä.
Paljon lisää rock-reseptejä löytyy täältä:
http://cannabisrecipe.com/
Tarjoat new age-moskaa, joka on kaukana rock-henkisyydestä ollen lähinnä folk/hippi-tauhkaa. White rabbit ei ole ruoka-annos vaan jotain muuta.
Bolan joi avoimesti lavalla - ei tosin kaksin käsin kaataen vaan huikan silloin tällöin kun siltä maistui http://www.youtube.com/watch?v=MVfnTG46j_I. Miehellä oli myös biisi nimeltään "Romany Soup", joka taas oli valitettavasti miehen akustiselta kaudelta eikä niinkään rock-biisi.
Rockiin kuuluu aina tietty rähjäisyys ja silloin snagarit tarjoavat sen aidon, oikean ruokanautinnon.
sanoisin, että papu soppaa ja jack danielsia
ja komeita naisia ;)