Moi!
Nyt on oikeasti pakko löytyä joltain ratkaisu tähän! Olen varmaan 10 tuntia putkeen etsinyt jotain täysjärkistä tietoa potentiaalista - ei löydy. Tai sitten minulla on liian laaja ja vaikea kysymys, lieneepi jopa mahdoton?
Okei potentiaalin tunnus on -ne-
tanssinee
puhunee
lyönee
syönee
sit yht'äkkiä tuleeki tälläsiä verbejä, jotka ei todellakaan noudata edellisiä lakeja - kutsutaan varmaankin poikkeuksellisiksi verbeiksi???
juossee
kävellee
mennee
purree
mistä näitä oikein tulee? okei tiedän, että nää säveltyy kielikorvaan paremmin osittain, mutta onhan joku edes pikkuinen muistisääntö tai ohje, siihen miten
1, tietää että onko se tuollainen
2, miten muodostaa se, jos verbi on vaikea? (esim. silmäillä)
päättyykö ne joihinkin erityisiin tavuihin, vai onko syy joku muu?
KIITOS KIITOS PALJON KAIKILLE VASTAAJILLE!
t, opiskelija
Nyt on oikeasti pakko löytyä joltain ratkaisu tähän! Olen varmaan 10 tuntia putkeen etsinyt jotain täysjärkistä tietoa potentiaalista - ei löydy. Tai sitten minulla on liian laaja ja vaikea kysymys, lieneepi jopa mahdoton?
Okei potentiaalin tunnus on -ne-
tanssinee
puhunee
lyönee
syönee
sit yht'äkkiä tuleeki tälläsiä verbejä, jotka ei todellakaan noudata edellisiä lakeja - kutsutaan varmaankin poikkeuksellisiksi verbeiksi???
juossee
kävellee
mennee
purree
mistä näitä oikein tulee? okei tiedän, että nää säveltyy kielikorvaan paremmin osittain, mutta onhan joku edes pikkuinen muistisääntö tai ohje, siihen miten
1, tietää että onko se tuollainen
2, miten muodostaa se, jos verbi on vaikea? (esim. silmäillä)
päättyykö ne joihinkin erityisiin tavuihin, vai onko syy joku muu?
KIITOS KIITOS PALJON KAIKILLE VASTAAJILLE!
t, opiskelija
Vastaukset 9
Vanhimmat
Se on sitä äänteenmukausta, jolle on varmaan jossakin myös säännöt, koskapa ne on koodattu tänne:
http://www.verbix.com/languages/finnish.shtml
Tuohan on hieno sivusto: http://www.verbix.com/webverbix/Finnish/tärpättää.html
Muitakin vastaavanlaisia verbejä on: fregattaa, josta tiedetään käytetyn vain yksikön 1. persoonan imperfektiä, ja voipia, jonka passiivin toista partisiippia käytetään jatkuvasti erittäin laajalti.
Mene nettiosoitteeseen http://kaino.kotus.fi/visk/haku.php
Kirjoita Hakuohje-kenttään sana potentiaali ja klikkaa painiketta HAE.
Saat 20 klikattavaa pykälää. On olemassa potentiaalinen mahdollisuus, että pääset ainakin vähän lähemmäs viisastumista vaikka et omnipotentiksi tulisikaan.
Sinulle on annettu ilmeisesti ihan hyviä mutta aika epäsuoria vastauksia, joten esitän jonkinlaisen lyhyen oppimäärän:
Potentiaalin tunnuksen perusmuoto on kyllä -ne-, mutta tunnus voi esiintyä myös muissa muodoissa, joissa n on mukautunut (assimiloitunut) edeltävän konsonantin kaltaiseksi. Esimerkiksi ”juossee” johtuu kielihistoriallisesti siitä, että sn-yhdistelmä on muuntunut ss-yhdistelmäksi. Näin on käynyt silloin, kun päätettä edeltävä taivutusvartalo loppuu konsonanttiin. Potentiaalissa vartalo esiintyy samassa muodossa kuin I infinitiivissä. Infinitiiveissä kuten juosta, kävellä, mennä, purra voi myös esiintyä assimilaatio, jossa infinitiivin tunnuksen -ta tai -tä konsonantti mukautuu edeltävän vokaalin kaltaiseksi. Joka tapauksessa näissä vartalot ovat konsonanttiloppuisia (juos-, kävel-, men- ja pur-), ja siksi potentiaalissa on assimilaatio.
Poikkeuksellisiksi verbeiksi näitä ei kutsuta. Suomen verbitaivutus on melko mutkikasta, mutta siitä enimmäkseen puuttuvat täysin poikkeukselliset, epäsäännölliset verbit. Epäsäännöllisiksi voidaan laskea kai vain olla-verbi ja kieltoverbi.
Huomasitte kai, että käytin edellä kai-sanaa enkä potentiaalia? Potentiaalia käytetään nykykielessä aika vähän ja enimmäkseen väärin. Aitoa kansankielistä potentiaalin käyttöä on lähinnä vain sen käyttö epäilevissä kysymyslauseissa kuin ”Saapuneekohan hän ollenkaan?”
Niinpä kysymys hankalien verbien potentiaalista on lähinnä akateeminen. Mutta esimerkiksi silmäillä-verbin potentiaali on edellä sanotun mukaisesti yksikön 3. persoonassa ”silmäillee”. Se siis eroaa indikatiivista vain sikäli, että siinä on kaksois-l eikä yhtä l:ää. Näin pieni ero ääntämyksessä ja kirjoituksessa ei voi kovin hyvin kantaa merkityseroa, ja siksi tämäntyyppisistä verbeistä ei juuri käytetä potentiaalia.
Suuret kiitokset.
parantua - verbin potentiaalimuoto?
paranenee
vai
parannee?
parata -> parannee
parantua -> parantunee
Aivan oikein. Mutta pitää huomata, että ”parata” on varsin vanhahtava konsonanttivartaloinen versio sanasta ”parantaa”, siis aktiiviverbistä eikä sen passiivijohdoksesta ”parantua”. Siis parannut = parantanut. Verbi ”parata” ei taida juuri esiintyä nykykielessä paitsi sanonnassa ”Herra paratkoon” (jossa paratkoon = parantakoon).
Unohdin viimeksi mainita käytännöllisen partisiippisäännön: potentiaalimuodon voi muodostaa aktiivin partisiipista vaihtamalla sen -ut- tai -yt-lopun -e-lopuksi ja lisäämällä persoonapäätteet, siis esimerkiksi tanssinut > tanssinee (tässä toinen e, eli e-vokaalin pidennys, on persoonapääte; vrt. tanssinen, tanssinet jne., joissa on muu persoonapääte). Ja täten parantunut > parantunee (ja parannut > parannee).