Osaako joku sanoa mikä on sellaisella ihmisellä, joka valehtelee lähes aina ja on joka asiassa parempi kuin muut, ja jolla on kaikkea aina enemmän kuin toisilla.
Työkaverini, ihan aikuinen mies, on tällainen. Karrikoituna esimerkkinä on vaikka tämä: Jos kerron että minun kissani sai viisi pentua, niin hänen kissansa sai ainakin yhdeksän. Jos joku kertoo olevansa surullinen ystävänsä kuolemasta, niin tämä mies suri niin että silmät putoaa ainakin kolmen ystävänsä kuolemaa. Henkilö kehuu palkallaan, omaisuudellaan (jota todistettavasti ei ole), lapsiensa viisaudella, kaikilla taidoillaan. Jos hänet ottaa valheesta kiinni, hän puhuu mustan valkoiseksi, ei myönnä virheitään, ne kun ovat vaan seurausta jonkun muun aikaisemmasta töppäyksestä. Tällainen työkaveri alkaa olla jo rasitus.
Työkaverini, ihan aikuinen mies, on tällainen. Karrikoituna esimerkkinä on vaikka tämä: Jos kerron että minun kissani sai viisi pentua, niin hänen kissansa sai ainakin yhdeksän. Jos joku kertoo olevansa surullinen ystävänsä kuolemasta, niin tämä mies suri niin että silmät putoaa ainakin kolmen ystävänsä kuolemaa. Henkilö kehuu palkallaan, omaisuudellaan (jota todistettavasti ei ole), lapsiensa viisaudella, kaikilla taidoillaan. Jos hänet ottaa valheesta kiinni, hän puhuu mustan valkoiseksi, ei myönnä virheitään, ne kun ovat vaan seurausta jonkun muun aikaisemmasta töppäyksestä. Tällainen työkaveri alkaa olla jo rasitus.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Anna miehen kehuskella. Tyyppi voi olla ärsyttävä, mutta onko siitä pakko ärsyyntyä? Vältä sitä sen minkä voit, äläkä ainakaan tuhlaa ruutia väittelemiseen sen kanssa.
Tunnen itse yhden ihan samanlaisen tapauksen, naispuolisen. Aika karmea tyyppi, ei tuollaisen ihmisen kanssa viitsi juuri mitään jutustella.
Kyllä kai tuolle joku nimikin on, joku narsistinen häiriö lisänä patologinen valhetelu... Ei ihme kyllä liene mitenkään hirmu harvinaista edes.
Narsisteja ja patologisia tapauksia olemme kaikki. Yksi kehuu liikaa itseään ja toinen ei kestä sitä, että joku kehuu itseään...
henkilö ollut lapsena ikään kuin jalustalle nostettuna, liian monen ihailun kohteena, liikaa huomiota saanut? (Tai päinvastoin, huomiotta jäänyt).
On ihmisiä, jotka haluavat aina olla keskipisteenä ja joille ei riitä, että ovat ihan tavallisia pulliaisia.
Joka ikinen meistä on saanut lapsena joko liikaa tai liian vähän huomiota/hellyyttä/arvostusta/tms. Sellaista ihmistä ei löydykään, joka olisi saanut juuri sopivasti kaikkea.
Tavallisena pulliaisena oleminen ei ole sen arvokkaampi käyttäytymismalli kuin se, että haluaa aina olla keskipisteenä.
Luulen tietäväni, mitä työyhteisönne joutuu kokemaan. Jos pomonne ei ole lähtenyt kehuskelijan kelkkaan, on teillä sentään toivoa.
Itselläni on vähän samantapainen "kamu" siedettävänä työpaikalla. Iäkkäämpi supliikkinainen osaa vakuuttaa pomot, joille esiintyy sujuvasti asiantuntijana myös asioissa, joista ei tiedä mitään. Hänen ympärillään tapahtuu käsittämättömiä ilmiöitä kuten, että totuus muuntuu valheeksi ja päinvastoin. Monet uskovat -toisenlaisista todisteista huolimatta- hänen olevan se ihana ihminen, jota hän esittää. Ne jotka tuntevat totuuden saavat osakseen ikävyyksiä. Valehtelu, juonittelu ja kostaminen ovat tyypille tavanomaisia tapoja. Hän on kärynnyt myös varastamisesta, mutta esimies panoi senkin villasella. Jne, jne.
Aidon sekopään vaikutuspiirissä joutuu kyllä pohtimaan, mistä oikein on kyse. Kannattaa etsiä tietoa persoonallisuushäiriöistä, niin ehkä jotain selviää. Ei ole harvinaista, että ihmiset psykopaatin ympärillä nääntyvät henkisesti yrittäessään sopeutua oloihin, joita häiriintynyt ovelasti muovaa mieleisikseen.
Minusta tämä sinun kertomasi tapaus on melko erilainen kuin tuo mistä aloittaja kertoi. Tämä henkilö josta sinä kerrot on ovela manipuloija, todellinen ongelmien aiheuttaja ympäristölleen.
Aloittajan kertomassa sen sijaan tuntui olevan kyse lähinnä reppanasta, joka haluaa vain ylimääräistä huomiota ja jonka valheet ovat melko läpinäkyviä. Ongelma ympäristölle lienee tässä tapauksessa "pelkkä" ärsyttävyys.
Aivan ilmetty politiikko! heitähän tarvitaan aina.
Kiitos vastauksista. Tällä kyseisellä tyypillä on jonkin verran valtaa (pikkupamppu), joten hän tulee työpisteisiin ja alkaa tuosta vaan puhua omia juttujaan. Hänelle on sanottu että nyt ei ole aikaa, mutta vielä poistuessaankin hän heittää jonkun itseään kehuvan kommentin. Hän yrittää myös saada jostakin työntekijästä imartelemalla itselleen "liittolaisen". Onneksi työyhteisömme on niin vankka porukka, että kukaan ei ole mennyt lankaan. Hänen pomonsa kyllä tietävät millainen hän on, mutta näyttää totuus olevan että ei korppi korpin silmää noki. Yksi työkaveri oli sanonut mielipiteensä tästä "pikku nappulasta" ylemmälle taholle, niin vastaus oli ollut: yrittäkää nyt vain tulla toimeen siellä. Jotenkin on sellainen käsitys että tämä mahtailija on ollut pienenä koulukiusattu ja syrjitty, joten vähän valtaa saaneena menee överiksi. Kyllähän pohjimmiltaan tavallinen ihminenkin tajuaa että joku "häiriö" on päävärkissä, mutta ei sitä ääneen voi sanoa:) Tuo narsismi on ainakin hänellä olemassa.
Eikö tuohon löydy mitään keinoja puuttua? Minulla on sellainen käsitys, että johdon pitää huolehtia työsuojeluasioista ja tähän kuuluu myös henkinen työsuojelu. Tuo kommentti "yrittäkää nyt vain tulla toimeen siellä" ei kuulosta ollenkaan asialliselta.
Ei voi olla oikein, että joudutte vain sietämään tuollaista häirintää.
Työsuojelulait ja -organisaatiot on rakennettu suojelemaan yhteisöä ja yksilöä "tavallisilta kylähulluilta". Mikäli vastassa on taitava manipuloija eli siloinen psykopaatti, avunhakuyritykset kääntyvät yleensä prosessin aloittajaa ja muita uhreja vastaan. Johtuu kaiketi siitä, että nämä psykot ovat usein itse vallankäyttäjiä tai heidän suosiossaan. Lisäksi he osaavat näyttelijänlahoillaan tehdä haluamansa vaikutuksen liki kehen tahansa, myös työterveys- ja työsuojeluihmisiin.
Tämä henkilö puhuu mustan valkoiseksi jos niin tarvitaan. Esim. omasta virheestään/laiminlyönnistään kiinni jäädessään hän silmät ymmyrkäisinä sanoo että hyvänen aika, minähän annoin sen homman hoidettavaksi "maijalle", etkös "maija" muka muista kun asiasta puhuttiin silloin kahden kesken. Ja tällaisen "maija" paran on todella paha todistaa ettei niin olisi tapahtunut. Luulen että pikkuhiljaa muut työntekijät ovat alkaneet katsella muita työpaikkoja, vaikka yritämmekin sitkeästi jaksaa. Olemme suunnitelleet kirjelmää ylimpään johtoportaaseen jossa pyydämme tutkimaan tilanteen ja jonka pääsisimme kaikki yht´aikaa selvittämään ilman tuota henkilöä. Pakkohan sielläkin on jonkun tajuta miksi montakymmentä henkilöä on yhtä vastaan. Mutta senhän tämä henkilö takuulla tulkitsee kateudeksi ja ajojahdiksi.
jos ei monenkymmenen ihmisen sanaa uskota. Totta kai "syytetty" sanoo sitä kateudeksi ja ajojahdiksi ja tekee kaikkensa päästäkseen kuiville. Mutta on todella vaikea uskoa, että tätä yhtä uskottaisiin, teitä muita ei. Jos muu ei auta, antakaa johdolle ja työsuojeluihmisille tietoa ja kirjallisuutta persoonallisuushäiriöstä. Luulisi kuitenkin, että ainakin viimeksi mainituilla tietoa olisi ennestäänkin.
Pitääkää hyvät ihmiset puolenne. Tosi hyvä, että et ole yksin, vaan moni muukin on samaa mieltä kanssasi. Käyttäkää sitkeytenne tilanteen muuttamiseen, ei häirikön sietämiseen!!! Voin kuvitella, että joudutte taistelemaan saadaksenne muutosta aikaan, mutta yrittäkää silti.
Kannattaa olla hyvin varovainen, jos ryhtyy tekemään "diagnooseja" työyhteisön jäsenistä. Äkkiä voi huomata saaneensa syytteen herjauksesta, vaikka tosiasiassa olisikin käyttänyt aivan oikeaan osunutta termiä. Luonnehäiriöisen ympäristössä tapahtuu usein taianomaisesti, että uhrit leimaantuvat oudoiksi ja ongelmaisiksi yritettyään hakea apua kaikilta mahdollisilta tahoilta kaikin keinoin. Lopulta he ravaavat työterveyshuollossa, psykologilla ja kärsivät hiljaa. Sen sijaan psykopaatti vain porskuttaa ja ihmettelee, miten helpolla heikot luovuttavat!
Eriasteisia luonnehäiriöisiä tai psykopaatteja arvellaan olevan muutama prosentti väestöstä. Koska nämä kaikki eivät suinkaan ole laitoksiin suljettuja mielipuolia, osuu heitä "lottovoittoina" itsekunkin työkavereiksi, esimiehiksi, puolisoiksi, jne. Luonnehäiriöisen kanssa tekemisiin joutuneena, ajattelen, että ammatti-ihmisten kuuluisi puhua ja tiedottaa ilmiöstä samaan tapaan kuin puhutaan esim. alkoholismista. Tieto auttaisi yksittäisiä ihmisiä sekä yhteisöjä hahmottamaan ongelmiaan ja auttaisi oikeiden ratkaisujen hakemisessa. Näin ongelma uskallettaisiin ehkä paremmin tunnistaa ja tunnustaa myös työterveyshuollossa, yms. työsuojeluun osallistuvilla tahoilla.
Kun teitä on useita ja JOS JOKAINEN TEISTÄ PYSYY SANOJENSA TAKANA LOPPUUN SAAKKA, ryhtykää tosi toimiin! Mahdollisuudet ovat vähintään kohtuulliset, jos esimiehenne on oikeamielinen.
Sain kirjoituksestasi neron leimauksen. Olet NERO! Keksinpä juuri että pyydän pari työkaveria mukaan, menemme työterveysasemalle ja kerromme hoitajalle koko jutun. Ja toivottavasti saamme hänestä tukijan. Voisimme pyytää häntä tulemaan luennoimaan vaikkapa "työympäristön henkisestä kuormittavuudesta", ja hän voisi ottaa esille noin ylipäätään erilaiset ihmistyypit työympäristössä. Jokainen voisi sanoa itsestään huumorilla että tuohan olen minä. Jossakin vaiheessa tulee esille myös tämän työkaverimme tyyppi, ja voisimme vaikkapa vilkuilla häneen päin, ja minä suurisuisena voin vaikka möläyttää että tutulta tuntuu, ja tiedän että saisin porukan yhtymään tähän. Tietysti eri asia on rupeaako työterveys tällaiseen, mutta täytyy yrittää.
En usko, että työterveyshoitaja suostuu tuollaiseen. Tuo ei olisi ollenkaan reilua eikä asiallista sitä häirikköä kohtaan, niin rasittava kuin hän onkin.
Mutta sen hoitajan kanssa juttelemista varmaan kannattaisi kokeilla, vaikka porukalla. Jos siinä vaikka löytyisi jotain muita keinoja, miten ongelma voitaisiin ratkaista.
Minusta luonnehäiriöstä nimenomaan puhutaan. Vähän väliä tulee vastaan esim. aikakauslehtiä, joissa on artikkeleita tästä aiheesta.
Mielestäni ei juurikaan opasteta, miten ihan käytännössä pitäisi toimia, jos huomaa elävänsä luonnehäiriöisen vaikutuspiirissä. Tavanomainen neuvo on, että "lähde pois". Ainakin minusta tuntuisi kohtuuttomalta nostaa kädet ylös ja laittaa elämänsä monelta osin uusiksi vain siksi, että muutoin mukavalla työpaikalla on yksi kökkö!
Miksi Maijan pitäisi jotenkin todistaa, ettei sellaista ole puhuttu mitä valehtelija väittää? Miksei riitä, että Maija sanoo, miten asia hänen mielestään on?
Kirjoitustesi perusteella työyhteisössänne on yleisesti tiedossa, että tämä yksi henkilö valehtelee. Kuka siis vaatii Maijaa todistamaan mitään?
En oikein ymmärrä, mikä sinulla loppujen lopuksi on ongelmana tämän työkaverisi kanssa.
Jos minulla olisi tuollainen työkaveri joka häiriköi hölmöillä jutuillaan toisia, niin kyllä jossakin vaiheessa palaisi käpy kehumiseen ja henkilön erinomaisuuteen jahöpötykseen. Ja jos se ei edes ymmärrä antaa työrauhaa muille vaan tulee mäkättämään selän taa... yök... jotta miksiköhän se on ongelma? Ei vois vähempää kiinnostaa jonkun omaisuus tai muut kehuskelut.