Miten kestäisin ilkeät ulkonäkökommentit?

Hyi hyi. Jotenkin tuntuu aina ikävälle jos ihminen sanoo itseään rumaksi. Oletkohan oikeasti nyt niin ruma sittenkään? Liian lyhyt et ainakaan ole. Koeta löytää itsevarmuutta (helppoa sanoa joo), mutta tärkeää olisi ettei määrittele ja arvioi itseään muiden kautta, vaan hyväksyy itsensä. Tarkoittikohan se nainenkaan oikeasti mitään pahaa sillä? Luultavasti vaan halusi uskoutua että olipas tyhmä kommentti tuolta mieheltä.

Unelmiesi prinssi odotta sinua jossain! Olen siitä aivan varma! Ehkä hän on niin ujo ettei uskalla lähestyä sinua!

1) Kuka pitää näillä pakkasilla hametta?
2) Ei kai kukaan puhu noin: "Anteeksi, mutta minun on pakko kertoa tämä; tuo mies sanoi juuri ja blaa blaa blaa"
3) Mitä jos mies tarkoitti vaikka sitä, ettei kyllä näin pakkasilla olisi tuonkaan kannattanut hametta laittaa? Miksi automaattisesti otat sen niin, että sinulla on liian lyhyet sääret, kun ei hän maininnut sääristäsi yhtään mitään.
4) Mitä jos humalassa sinulle juttelemaan tullut mies tarkoitti sen niin päin, että olet niin viehättävän näköinen, ettei hän uskalla tulla kuin humalassa sinulle juttelemaan?
5) Tekstistäsi paistaa, että sinulla on huono itsetunto, enkä usko, että olet niin ruma kuin väität.

Mulle on sanottu mm. seuraavaa: "Sulla on hassut jalat, ihan kuin sammakolla" "Vittu sä oot ihan koiran näköinen!" "Sä olisit kyllä liian ruma sairaanhoitajaksi" (yks "huumoriveikko", piti muka olla hauska kommentti) "Sä näytät tylsältä ilman meikkiä". Näiden omien kokemusteni perusteella nuo sinulle sanonotut ei, sori vaan, kuulostaneet niin pahoilta. Niin että miten olen selvinnyt näistä? On nuo aikansa kaihertaneet, mutta sitten olen suhtautunut vähän huumorilla ja keskittynyt vahvempiin puoliini, joko ulkonäöllisiin (mulla on mm. ihan nätit kädet, huulet ja hiukset, vaikka muuten liian ruma sammakon ja koiran risteytys olenkin) tai muihin. Ei me kaikki voida valitettavasti olla Grace Kellyjä, mutta meistä löytyykin sitten muita ominaisuuksia, joita ei niistä kaikista kaunottarista löydykään.

"Miksi miesten pitää olla niin ilkeitä?"
Ei me kaikki olla, olet liikkunut väärässä seurassa.

Minä en ole omaa ikäistäni normaalia ihmistä joka olisi ulkoisesti ruma niin nähnyt missään. Yhden asian olen huomannut kun joku toinen on sanonut että se on ruma, niin ei ole kyllä mielestäni. Eli tämä asia on mielipidekysymys, ei siitä kannata välittää.
Tosin sisäisesti rumia eli huonoja tapoja/käytöstä omaavia olen kyllä nähnyt melkolailla, mutta se ei liity tähän asiaan.

Kannattaa keskittyä huolehtimaan itse itsestäsi, ei noista jotka tuommoista sanovat niin kannata välittää yhtään mitään.

on valinta. Itsesääliin vaipuminen on onnistunut sinulta hyvin, jos nyt jotain positiivista tilanteestasi on sanottava. Muutoin voisit kysyä itseltäsi ja vastata: mitä merkitystä on sillä, mitä joku ventovieras tai vaikka tuttukin ajattelee ukonäöstäsi? Et sinä voi muuksi muuttua.

Minakin yritettiin aiksemmin saada ruman muottiiin. Oma äitini muistutteli vähän väliä ulkonälstäni ja nimenomaan negatiivisesti. Vuosia luulin olevani ruma kunnes sitten tajusin, että olen aivan tavallinen ja jonkun mielestä, kuten mieheni., jopa kaunis.

Olet nyt aivan liiaksi keskittynyt valittamiseen ja vaikertamiseen. On muitakin vaihtoehtoja, mutta sinä päätät!

se saa itsensä tuntemaan paremmaksi... eli siis ihmiset, jotka arvostelevat tuntevat itsensä jollain tavalla huonoksi, koska heillä on tarve tuntea itsensä paremmaksi. Kuitenkaan ihmiset eivät aina ole ilkeitä vaikka arvostelevat muita. Vasta silloin se on ilkeää, kun ei välitetä siitä vaikka se satuttaisi jotakuta. Esimerkkisi mies ei välttämättä ollut ilkeä, hän ei kuitenkaan sanonut asiaa päin naamaa. Tässä tapauksessa asiasta kertonut nainen oli ilkeä ja heikkoitsetuntoinen (tai tyhmä)

Jotenkin vain pitäisi olla piittaamatta ilkeistä ulkonäkökommenteista. Tai keksiä valmiiksi varastoon mitä tuolliaisisa tilanteissa voisi sanoa. En ole osannut sanoa mitään, tilanteet ovat olleet jotenkin mykiistäviä. Ei ne mitään keskustelutilanteita ole olleet. Joku (tuntematon) vain yhtäkkiä sanoo jotain kielteistä ulkonäöstä.

Pitäisikö niihin vastata samalla mitalla, sanoa jotain kielteistä kommentoijan ulkonäöstä? Se tuntuu minusta kyllä vastenmieliseltä.

Jos tulee mieleen, kertokaa lauseita joita voisin sanoa tuollaisissa tilanteissa, valitsisin aina yhden lauseen vain tilanteeseen... Esim. känniselle miehelle, pirulliselle sukulaisämmälle, tuntemattomalla fiinisti pukeutuneelle naiselle. Opettelen ne ulkoa!

Varmaan seuraava askel kannattaisi olla se että itse hyväksyisit ulkonäkösi? Unohda mitä muut ajattelevat ja katso itseäsi rehellisesti. Huomaat ehkä ettet ole ollenkaan ruma. Itse nimittäin sain kuulla olevani ruma ja uskoin sen ja ajattelin itsekin niin, kunnes katsoin rehellisesti peilistä. Pidin itseäni jopa kauniina. Harmi vaan etteivät muut näe sitä.

Sen jälkeen on helpompi kohdata ilkeät kommentit.

Kyllä se vaan niin on, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Voi olla, että sulla Ruma ja surullinen on huono itsetunto - ei, sullahan on pakko olla. Ja onko ihmekään? Ei noiden asioiden kuuleminen voi kenestäkään olla miellyttävää, jatkuvalla syötöllä varsinkaan. Luulenpa, että kauneimmankin ihmisen päässä alkaisi murentua, jos saisi paskaa niskaansa koko ajan.

Ja siitähän tässä onkin mielestäni kysymys. Kuka on kaunis? Mikä helvetin "kaunis ihminen"? Kauneus ei ole mikään simppeli juttu, siihen vaikuttaa mm. historialliset käsitykset kauneudesta, televisio muu media, naiskuva siinä kulttuurissa missä elää, jne. jne. blaa blaa blaa... kyllä te tiedätte. Kauneuteen liittyy valtaa, siihen liittyy valtavasti rahaa ja bisnestä ja niin edespäin. Tää nyt saattaa tuntua hirveeltä jeesustelulta, mutta joskus on ihan hyvä miettiä asioita myös monimutkaisesti. Se, kuka on ruma tai ketä kutsutaan rumaksi, on aikamoista valtapeliä. Naisilta myös odotetaan kauneutta, edelleen. Nykyään saa tietysti olla myös älykäs ja koulutettu, mutta ei se kauneuden vaatimus ole mihinkään kadonnut. Jatkuva tarve olla kaunis, viehättävä, seksikäs ja silleen tekee naisista aivan valtavan avuttomia. Aina vain toisarvoisia, kauniita kukkasia ikkunalaudalla. Kattokaa miehiä, ne vaan menee ja tekee! Vau.

Ei saa nyt käsittää väärin. Kaunis nainen ei ole aina avuton. Nainen, joka haluaa olla kaunis, ei ole avuton. Sanonpahan vain, että kauneus ei ole viatonta. Se ei ole mikään absoluuttinen totuus, jonka jokin jumala on meille kuolevaisille taivaista pudottanut. Kauneus on vain suhteellinen käsite. Se on sotkuista peliä ja julmaa, sillä siihen liittyy niin paljon. Se on sotkuinen kasa paskaa. Siksi sitä kannattaa juosta pakoon ja lujaa. Neuvoisinkin sua vähitellen katsomaan koko juttua ihan absurdina hommana, joka ei liity sun elämään tai sun ulkonäköön millä tavalla. Sä näytät, miltä näytät. Pidä hameita, pidä vaikka olisi 30 astetta miinusta. Ratikan akalta voit kysyä, että "ai, oliko se sun mies, vai?". Miehille sanot, että "en mäkään olisi ottanut sua tänne, ellen olisi ollut niin humalassa". Ja josset keksi mitään sanottavaa, niin murise ja näytä ovea. Näytä tunteesi, ne on sun ja oikeita.

Sun kauneutesi on vain sun juttu. Se ei kuulu kenellekään muulle. Kauneus on sitä, että on hyvä olla. Mieti asioita, joista sulle tulee hyvä olo. Pidä kiinni sun oikeudesta omiin rajoihin. Kenelläkään, EI KENELLÄKÄÄN, ole oikeutta ylittää sun rajoja, ei sanallisesti eikä fyysisesti.

Ympäröi itsesi ihmisillä, jotka arvostavat samoja asioita kuin sä. Hanki rehtejä miehiä ystäviksi, jotka kehuvat sua eikä tarvitse pelätä taka-ajatuksia. Kehu myös heitä takaisin, siitä tulee hyvä mieli :)

Ja niin, kuka mä olen oikein neuvomaan? En tiedä, en varmasti kukaan. Kamppailen saman ongelman kanssa itsekin aika usein. Mutta sanotaanko nyt näin, että olen käynyt läpi tuon vaiheen. Edelleen on päiviä, jolloin puristelen mahaani peilin edessä ja pelkään, että kukaan mies ei koskaan kestäisi menkkafinnejäni tai herkästi sekaisin menevää vatsaani :) Sitten taas toisaalta mulla on uskomaton hymy, ketun silmät ja hassu mieli sekä kieli. Olen oppinut, että täytyy mun jollakin tavalla olla hurjan kaunis, koska kukaan ei näytä multa. Ajat tosin eivät ole helpot: mä sopisin varmasti paremmin jonnekin keskiajalle tai sadan vuoden taakse, jolloin naiset käytti korsetteja ja keräsivät hiukset kimpuksi pään päälle. Nykyään kaikki on niin vitun muovista. Mutta toisaalta entä sitten? Muotivirtaukset eivät ole mun päätettävissä. Ainoa mistä mä päätän, on mä itse.

Hei voimia! Mä voisin melkein vaikka vannoa, että sä olet kaunis. :)

Miten objektiivisia tulkintasi ovat? Ehkä mies bussissa tarkoitti, että kylmällä ilmalla ei ole järkeä käyttää hametta, tai legginsit näyttävät hirveiltä tms. Ja miten paljon hän oikeasti pystyi näkemään sääristäsi?

Sitten tuo humalakommentti. Ehkä mies tarkoitti, että ei yleensä harrasta yhden illan juttuja ja olisi mieluummin mennyt kotiinsa, mutta oli liian humalassa. Tai häpesi jotain tekemistään ja selitteli sitä. Tai oli niin pahassa kankkusessa, että kaikki näytti ja tuntui surkealta ja hän halusi purkaa pahaa oloaan.

Älä nyt ihmeessä itke kuviteltuja juttuja. Kirjoittamisestasi päätellen olet hyvin viehättävä, herkkä ja sympaattinen ihminen ja mitä todennäköisimmin sinulle löytyy enemmän kuin tarpeeksi ottajia - ainakin jos miehistä löytyy apinan tasoa kehittyneempiä yksilöitä. Jos joku sinuun oikeasti rakastuu, niin olet hänelle maailman kaunein ja ihanin nainen.

Muistelen monasti naista, jonka näin jokunen kuukasi sitten kahvilassa lukemassa tieteellistä kirjaa. Kasvot olivat kai yleisen kauneuskäsityksen kannalta kuin petolinnun perse. Mutta kun hän nosti säärensä toisen päälle, sipaisi naisellisesti tukkaansa ja näytti kovin surulliselta ja yksinäiseltä, niin olin mennyttä. Varmaan ilmassa oli ainakin minun puoleltani sielujen sympatiaa, kun molemmat olimme mitä ilmeisimmin eksyneiden sielujen kerhon jäseniä. Harmittaa, kun olen niin ujo ja päästin todennäköisen elämäni naisen menemään.

Olen saman ikäinen nainen. Tiesin jo päväkodissa että olen ruma. Yläaste ja lukioaika olivat vaikeita ja joskus kuulin baarissa jonkun miehen sanovan minua rumaksi.

Seurustelin 19-vuotiaana ensimmäisen kerran ja se toi minulle itsevarmuutta. Mies piti minua kauniina :)

Aloitin itsetuntoni kehittämisen tietoisesti lukioaikana. Nykyään en ajattele paljoakaan ulkonäköäni. En juurikaan meikkaa arkena ja meikkaan kevyesti baariin lähtiessä. Olen itsevarma nainen ja minulla on varmat mielipiteet asioista ja tuon niitä myös esille. Olen kuitenkin myös hyvä kuuntelija ja minusta pidetään.

Käytännössä aloitin itseni hyväksymisen niin, että aloin etsiä itsestäni hyviä puolia. Luonteesta löytyy tosi paljon ja sen lisäksi ulkonäöstä. Olen sattunut saamaan ihan hyvän vartalon, jota seurustelemani miehet ovat kehuneet. Oma "ongelmani" on kasvot.

Ota kynä ja paperia ja kirjoita ensin luonteestasi hyviä puolia, esimerkiksi huomaavaisuus tms. Sitten katsot itseäsi peilin edessä alasti ja käyt läpi vartaloasi ja etsit sieltä asioita josta pidät, esim. kauniit rinnat.

Huomaa, että jokainen ihminen on yhtä arvokas. Ja ymmärrä myös se, että kaikkia ei tarvitse eikä voi miellyttää.

Älä sinä piittaa kaiken maailman ilkimyksistä. Anna kommenttien valua kuin veden sorsan sulista.

Mua kiusattiin aikoinaan koulussa. Ulkonästä haukuttiin, pullea ja ujo lapsi olin. Siitä on jo lähes 30 vuotta mutta yhä sattuu tuoreesti, jos ajattelen asiaa.

Mitä tästä opimme. Yritä olla ajattelematta ilkeitä kommentteja, älä ainakaan kelaa niitä päässäsi.

Sano seuraavalle mahdolliselle ilkimykselle, että hän on todella typerä ja ilkeä ihminen.

Minulla on ollut vastaavia kokemuksia ja todella huono itsetunto nuorempana. Olen jollain kummallisella tavalla onnistunut kuitenkin siitä selviämään. Voisin vaikka luetella tässä kauneimpia kommentteja, joita ihmiset ovat minulle sanoneet ulkonäöstäni. Nykyään nämä itse asiassa lähinnä huvittavat, vaikka se hullulta kuulostaakin :)

"Sä oot kyllä ihan hirvee läski ruma lesbolehmä, etkä tuu ikinä saamaan ketään miestä." (Luokkatoveri)
"Sulla ei ainakaan tuu ikinä olemaan sitä ongelmaa, että joutuisit pelkäämään, että joku mies kiinnostuisi susta vain ulkonäön takia!" (Ystävä, tarkoitti ilmeisesti kohtelaisuutena)
"Niin... Kyllä joku kai sunkin näköisistä tytöistä voi tykätä. Onhan niitä makuja monia." (Useampikin ihminen sanonut näin)
"Sä oot kyllä niin lihava ja ruma, että sulla ei ole mitään varaa kieltäytyä, jos joku mies tulee sua iskemään!" (Känninen mies näkin sopivaksi avautua, kun olin antanut pakit kymmenelle miehell yhden illan aikana)
"Oot niin ruma, että me aina mun kavereiden kanssa nauretaan sua yhdessä." (Isoveli)
"Oletko sä kipeä tai jotain? Näytät niin oudolta." (Useampikin ihminen kommentoinut näin, kun minulla ei ole ollut meikkiä)

Joskus tuollaiset kommentit olivat aivan arkipäivää. Ja tuntemattomatkin tosiaan näkivät sopivaksi kertoa asioista. Se, miksi nuo kommentit nykyään lähinnä naurattavat, johtunevat siitä, että olen ehkä onnistunut tekemään itsestäni "kovemman". En tiedä, onko kyse varsinaisesti kovuudesta. Onnistuin tässä ajattelutavan muutoksessa niin, että aloin analysoida, miksi ihmiset moisia asioita sanovat. Ymmärsin, että monilla on pahoja ongelmia tai että he ovat henkisesti matalalla tasolla. Jos ihminen on henkisesti matalalla tasolla, voi häneen suhtautua kuin lapseen. Ja monet eivät edes aina ymmärrä, kuinka paljon sanat voivat loukata. Saattaa olla, että sinua arvostelleelle tantalle ei tullut mieleenkään, että olisit voinut loukkantua. Ehkä hän vain kuvitteli auttavansa sinua sanomalla, ettei hameita ehkä kannta pitää. Oma äitinä heittää välillä yhtä "ihania" kommentteja ulkonäöstäni, koska kuvittelee ilmeisesti auttavansa minua.

Toinen asia, johon kiinnitin huomiota, oli kauneuskäsitysten eroavaisuus. Kauneuskäsitykset eivät ole mitään absoluuttisia, vaan vaihtelevat rankastikin ajasta, paikasta ja ihmisestä riippuen. Eräs afrikkalainen heimo esimerkiksi pitää kauniina sitä, että naisen kasvoihin on viillelty tietynlaisia haavoja. Ja olet varmasti nähnyt kuvia naisista, jotka pidentävät kaulaansa kultaisilla renkailla, sitäkin tehdään kauneuden takia. Koska kauneusihanteet ovat niin erilaisia, onko sillä jotain väliä, jos ei jonkun tietyn ihmisen mielestä ole kaunis? Tai useammankaan? Jonkun mielestä on kuitenkin todennäköisesti kaunis.

pitäis kasvattaa vain kovempi kuori, ei siinä muuta neuvoa ole tai yritä olla näyttämättä muille miten paljon heidän sanansa sua loukkasivat. Itse olen saanut kuulla kommentteja ulkonäöstä läpi koko elämäni ja tiedän ett tulen tulevaisuudessakin saamaan niitä lisää. Minkä sitä voi että Luoja mut näin rumaksi loi. Kai ne sanojat kuvittelevat ettei ruma ihminen tajua omaa rumuttaan kun kehtaa ihan päivänvalossa toisten seassa liikkua. Mulla on peili olemassa josta näen halutessani vaikka päivittäin oman rumuuteni eli ei karu totuus pääse unohtumaan. Onneksi on ollut ystäviä jotka ovat aina muistaneet ettei ruman kannata laihduttaa tai pukeutua nätisti tai laittautua muutenkaan, ei se rumuus noilla tekemisillä mihinkään katoa.Sain kerran potkutkin yhdestä paikasta kun naamani muistutti työnantajan mielestä petolinnun persettä.Ei se muutenkaan työnsaanti ole ollut helppoa tällä naamalla.Eli ei se panssarin kasvatus ole helppoa työtä,aina ne saadut loukkaukset on mielessä.Jollakin tavalla on kornia että näin rumasta on tehty luonteeltaan liian herkkä ja tunteellinen.Sen pitäis olla just toisinpäin eli ruman pitäis olla helvetin kova ja tunteeton ihminen joka haistattas paskat kaikille vittuilijoille päin naamaa.Mutt jospa sitä vanhetessa sais muutettua sydämensä kiveksi ja antais samalla mitalla moninkertasesti takaisin.Ne jotka ilkeitä kommentteja sanovat toiselle päin naamaa saavat sairaan tyydytyksen kun näkevät toisesta miten paljon heidän sanansa sua satuttivat.

Kiitos kommentoijille. Sain keskustelusta idean että voisinko tehdä jotain esim. vihaamilleni huulille. Olen inhonnut niitä niin paljon etten ole koskaan meikannut niitä. Panin "Muoti ja kauneus"-palstalle kysymyksen, miten meikkaamalla saisi alahuulen ohuemmaksi. Jospa joku kokeneempi meikkaaja tietäisi jotain...

Huumorilla ja itseironialla selvinnee aika pitkälle. Helppo sanoa, että laskee toisesta korvasta ulos. Mutta sekin on mahdollista oppia. Olin pienenä sievä ja söpö, mutta painoa alkoi kertyä jossain vaiheessa. Lisäksi mulla oli silmälasit ja olin ujo ja arka.

Tässä ikimuistoisimma haukkumatt: Läski, blumb, puimuriperse, läskiperse, pallokala, sika...Ja lentäviä lauseita: vittu toi on ruma, varo ettei jää halkea (luistelemassa), varo ettei asfaltti halkea (kävellessä kadulla), onpa läski, röh röh jne.

Olen nykyään normaalipainoinen ja itsetuntoni on kohdillaan, en kuitenkaan ole ylpeä. Olen sinut itseni kanssa ja kohtelen ihmisiä ystävällisesti. Persoonalliset mutta kauniit kasvonpiirteeni pakottavat ihmisiä (etenkin naisia) kommentoimaan ulkonäköäni ääneen. Juuri sellaisten ns. normaalien ihmisten taholta se tuntuu oudoimmalta. Ihan kuin haluaisivat lytätä itsetuntoni maan rakoon.

Minä pidän erinäköisistä ihmisistä ja persoonallisia kasvoja on mukava katsella, ei tulisi mieleenkään sanoa ketään rumaksi tai lähteä lyttäämään kenenkään ulkonäköä. Jotenkin ymmärrän vielä teinipoikien huutelut r-kioskin kulmalla, mutta jos keski-ikäinen "työkaveri" käytävällä vastaan tullessaan tölväisee jotain uskomattoman törkeää, se menee yli ymmärryksen totaalisesti. Kyllä meitä on moneen junaan. Ehkä olen liian kiltti ja pitäisi kai itsekin alkaa ilkeilemään.

Vieläkö "Ruma ja surullinen" lukee palstaa? Mitä sinulle kuuluu nykyään?
Tiedäthän että pieni osa ihmisistä on kuin metsästäviä susia: tarkkailevat joukkoa esim. kaupungissa, julkisessa kulkuvälineessä tai baarissa, ja iskevät sen kumppuun, joka on arka, ujo, yksin ja puolustuskyvytön. Joko ilkeilläkseen tai jotkut narsistin ominaisuudessa jopa mennäkseen kanssasi naimisiin (alistaen ja tehden pikkuhiljaa elämästäsi helvetin). Suurin osa ihmisistä on joko hyväntahtoisia tai aivan neutraaleja suhteesi, mutta sinä rekisteröit äitisi jättämän perinnön mukaan vain ne muutaman prosentin, jotka ovat sinulle pahantahtoisia. Muulle annat itsesi olla sokea.
Seuraavassa muutamia neuvoja keski-ikäiseltä naiselta, joka kyllä tietää mistä puhutaan: -On suuri virhe liikkua ympäriinsä hartiat lysyssä, epävarmasti pälyillen, peläten katsekontaktia, valmiiksi kuin säikky eläin pakoasemissa.
Kuvittele, miten käyttäytyisit, jos olisit kaunis. Tässä "as if"-leikissä ota hyvä ryhti, siis vatsa sisään, rinta ulos." Show your happy point", sanoi amerikkalainen liikunnanohjaaja. Happy point on solisluiden välillä kaulalla, kun asento on hyväryhtinen ja terhakka niin jo näkyy. Katso rohkeasti ihmisiä kasvoihin, hakeudu katsekontaktiin niin miesten, naisten, lasten kuin vanhustenkin kanssa, ja hymyile herttaisesti kun katseeseen vastataan.
Lue Norman Vincent Pealen kirjoja. Jos kuulut johonkin seurakuntaan, mene juttelemaan asioista aikuistyötä tekevän henkilön tai pastorin kanssa. Rukoilkaa yhdessä tervettä minuutta itsellesi.
Mieti vielä tällaista lausetta, mitä se saattaisi kohdallasi tarkoittaa: "Se kaunis on joka kauniisti tekee". Ehkä voisit tekemisen ja rohkeuden kautta pikkuhiljaa kompensoida kauheata lapsuuttasi, josta aivan suotta olet kärsinyt. Huulesi ovat muuten varmasti oikein sopivat ja hyvät, ihan OK siis!

"Viimeksi kuulin lyhyistä sääristäni. Menin tällä viikolla yks päivä ratikkaan ja istuin vapaaseen paikkaan, se oli jotain naista vastapäätä. Muita siinä ei istunut. Nainen kumartui hieman puoleeni ja sanoi jotain "anteeksi, mutta minun on pakko kertoa tämä; tuo mies joka tästä juuri lähti tästä sanoi, että ei tuonkaan tytön olisi kyllä kannattanut hametta päälleen panna"."

Mikähän tuonkin ämmän ongelma oli; miksi piti kertoa? Juntti mikä juntti.

Täällä kanssa yksi lyhyt säärinen enkä koskaan ole minäkään tuntenut itseäni miksikään kaunottareksi, mutta en ole erikoisemmin ajatellut sitä, kun sitä pitää olla se miksi on syntynyt joten paras kun tekee parhaansa olemalla sitä. Itse olen 156 centtiä pitkä ja olenhan toki kuullut minäkin huomautuksia sääristäni ja lyhyydestäni, mutta olen aina antanut kipakan vastauksen sanojalle. Älä suotta ole surullinen äläkä anna niiden "typerien " ihmisten loukata itseäsi, ja missään tapauksessa älä itke tomppelien tähden. Nosta pääsi pystyyn ja ole ylpeä itsestäsi ja sano seuraavalle huomauttelijalle että voi olla että sääreni ovat lyhyet mutta olen terve, sitä ei voi sinusta sanoa. Sillä terve ihminen ei huomauttele toisten ulkonäöstä, vaan ne joilla on ongelmia. Kaikkea hyvää sinulle ja toivon sydämmestäni että jatkossa menee hyvin sinun elämäsi.

Ei normaali tervejärkinen ihminen arvostele ääneen toisten ulkonäköä, ainakaan negatiiviseen sävyyn.

Voih. :( Ihmiset on niin ahdasmielisiä ja muutenki negatiivisia, ikinä ei voi sanoa mitään hyvää vaan aina löytyy kyllä vikaa ku tarpeeks kattoo!
Mä olin ennen hyvin ylipainonen, ja kuulin saman tyylisiä kommentteja. Pyrin silti aina näpäyttämään takasin koska olen sen verran itsepäinen. Eräs tyttö kerran naurahti minullekin kun mulla oli minihame päällä, että "hahhah, kato kaveri, eiks oo kauniit jalat?" Johon mä sitten tokasin että "voi kiitos!! :)" ja tyttö ihan jääty. Mua pilkattiin koko teini-ikä, just se millon itsetunto oli muutenkin ihan nollilla.
Muistan just ku parhaat kaveritkin kokivat tärkeäksi ilmottaa mulle, jos joku oli haukkunut mun ulkonäköä... :) Pieni hymy aina suussa.
Noh, mites sit kävikään.. Laihduin montamonta kymmentä kiloa, kaunistuin, puhkesin kai kukkaan ja nyt nuorena aikuisena oon hyvin itsevarma ja positiivinen luonne, mutta ilman monia kavereita... :) Tässä sen näkee sen naisten kateuden, kun olin ruma ja lihava mulla oli kavereita, kun laihduin lähti moni kaveri, vaikka mun luonnekin on parantunut että siitä ei voi olla kiinni..

Hmmh.. Itsellä kävi niin, että kaikkien noiden kokemusten kautta mun itsetunto on niin korkea, että mikään ei enää loukkaa mua ja oon onnellinen siitä. :D
Monesti ihmiset ottaa ilkeilyn kohteeksi sen 'heikon', eli jos vaikka näytät epävarmalta, on helppo kohdistaa kaikki sisäinen kakka suhun.... :( Ei voi muuta sanoa kun että tommosille pitää laittaa luu kurkkuun (heh) sanomalla jotain sarkastista takasin. Harrasta jotain mukavaa, mikä saa sut hyvälle mielelle.
Ihmiset sanoo aina ääneen huonot asiat, mutta hyviä ei viittitä toisen kuullen sanoa, oon huomannut.

Älä kiinnitä niihin mitään huomiota. Ja tietysti normaalipainon läheisyyteen on ihan hyvä laihduttaa

Kaikki ihmiset ovat varmasti elämänsä aikana saaneet kuulla niitä negatiivisia kommentteja. Itse kehityin naiseksi hitaammin kuin muut yläasteella ja sain siitä kyllä kuulla "lauta"-kommentteja, kun oli pojan vartalo. Noh kyllä minusta nainen kuitenkin kasvoi ja tissitkin kasvoi sopivan kokoiseksi. Olen kyllä kaunis laitettuna ja tavallinen ilman meikkiä omasta mielestä.

Möläytyksiä mitä minulle on sanottu:

Yksi nainen sanoi kerran, että sinulla on keltaiset silmämunat :DDD wtf?

Sitten oon kuullu, et "Sulla on kaksoisleuka" vaikka ei tod. oo tällaisena hoikkana ihmisenä :D

Ja tää loukkas mua kun baarissa joku umpikänniääliö sano mulle, että "oot ihan nätti, mut kaveris on kauniimpi.." Ok.. Toki jokaisella on mielipide, mut miksi tommosta pitää sanoo ääneen.. :(

Ärsyttää kun poikaystävän yksi kaveri on sellainen, joka kommentoi ja arvostelee naisten ulkonäköä ääneen, kun olen siinä vieressä.. Esim."ei ole mikään kympin tyttö, jostain ihmisestä, joka hetki sitten ollaan tavattu.." jne,jne.. Silloin tekee mieli sanoa suoraan, että et kyllä sinäkään sen hääppösempi ole.. Ja tulee semmonen olo, että naiset on jotain esineitä ja tuntuu et se varmaa arvostelee muakin.. En tajua, miksi toisten ulkonäköä pitää parjata? Noh, en yhtää ihmettele, miksi sen tyttöystävä jätti sen kun se aina kommentoi myös ohikulkevia naisia "onpa hyvännäköinen" kun tyttöystävä oli vieressä.. (Tyttöystävä oli btw. yks kauneimmista naisista minkä tiedän..) Nykyään jos se pyytää jonnekkin nii en jaksa lähteä, kun ei tollasten ihmisten seura kiinnosta, vaikka muuten ihan ok onkin.

Noh, mutta kauneus on katsojan silmässä ja jotakin miellyttää äiti ja toista tytär, joten itseään ei kannata lähteä muokkaamaan muiden luomien ihanteiden mukaisesti.. Tärkeintä on, että pukeutuu ja meikkaa sillä tavalla mikä tuntuu itsestä hyvältä!

Joo, kaikki taitaakin olla jo sanottu aika hyvin. Ei varmaan löydy ihmistä, jolle ei olisi joku joskus jotain typerää kommentoinut ulkonäöstä. Enemmän ne sanomiset kertovat siitä sanojasta kuin kohteesta, sanojalla on huono itsetunto, on itse saanut joskus kuulla huomautteluja ulkonäöstään, ei ole oppinut käyttäytymissääntöjä tai päässä on vinksahtanut (ei kovin harvinaista varsinkaan vanhemmilla ihmisillä) niin ettei aivot oikein enää osaa suodattaa mitä sitä olikaan asiallista sanoa ja mitä ei.

Ymmärrän harmituksen, eihän nuo sanomiset koskaan mukavalta tunnu tietenkään. Mulla on jotenkin se käsitys että nykyisin ollaan tosi paljon ulkonäkökeskeisempiä kuin esim. minun nuoruudessani 80-90-luvuilla. Ei silloin oletettu että pitää leikellä ja laitella itseään, muokkailla vartaloaan ja kuulua massaan. Toki silloinkin huudeltiin joskus ja "sanottiin suoraan", muttei näin herkästi. Tai sitten osa käsityksestäni on tätä nettipaskaa, ennenhän sitä ei ollut.

Pakko kommentoida tähän vanhaan ketjuun...

Jossain viestissä aloittaja kertoi, että kertonut kokemuksistaan liittyen ulkonäköönsä terapiassa, mutta ne sivuutettiin. Itselläni sama kokemus. Olen susiruma ja vielä aloittajasta poiketen todella suurikokoinen. Se on siis realismia ja hyväksyn sen. Hyväksyn senkin, että saan osakseni pilkkaa tuntemattomilta, KAIKENIKÄISILTÄ, normaalin oloisilta, ei-humalaisilta, suomalaisilta kanssaihmisiltä. Kerroin terapiassa kokemuksistani, jotta olisin saanut keinoja KOHDATA NUO TILANTEET. Mutta kuten täälläkin moni on kommentoinut myös terapeuttini mielestä normaalien suomalaisten on vaikea kuvitella käyttäytyvän niin ja lähinnä niitä käsiteltiin hieman harhaisina itsetunnon ongelmina.

Aloittajan ikäisenä olin vielä työelämässä oleva, nuori reipas nainen. Tällä hetkellä olen kotiini erakoitunut muumio. Yritän välttää ihmisten ilmoilla liikkumista mahdollisimman paljon. En jaksa eritellä tähän ulkonäköäni ja siihen kohdistuvaa pilkkaa. Sillä ei itsessään ole mitään merkitystä minulle. Itseäni kiinnostaa lähinnä vain ne keinot, joilla sitä vastaan voisi suojautua. (Olen miettinyt plastiikkakirurgisia toimenpiteitakin. Vaikka itselleni on sama miltä näytän, sen avulla voisin päästä eroon sitten häirinnästä, jota ruma ulkomuoto aiheuttaa.)

Joku kommentoi ketjussa, että olisiko ulkonäköön liittyvä pohdiskelu jopa narsistista. Olen omalla kohdallanikin miettinyt tuota. Toki olen toivonut, etten näyttäisi niin pahalta, että saisin jonkun kiinnostumaan itsestäni seksuaalisesti, ehkä jopa niin että saisin parisuhteen, mutta ihailua en ole toivonut, vaan ainoastaan sitä, että olisin rumanakin saanut elää ja tehdä asioita rauhassa. Ihmisiä saa häiritä, jos heidän esteettinen ulkomuoto loukaa kauneuskäsitystä, näin olen ymmärtänyt.

Aloittaja toivoi neuvoja miten rakentaa kuori, jonka avulla kestäisi ilkeilyt. Muistan erään tapauksen, kun olin baarissa ja viereeni tullut mies alkoi analysoida kauheuttani. Muutaman drinkin tuomalla rohkeudella totesin hänelle kyllästyneesti jotain sen suuntaista, ettei hänen oma komeutensakkaan nyt mitään erityisluokkaa ole. Ja hän jätti minut rauhaan! Se toimi! Yleensä en uskalla sanoa vastaan ilkeilijöille, saatan mennä totaaliseen paniikkiinkin. Mutta ilmeisesti kuitenkin se rajanveto ilkeilylle toimii. Oisko niin, että nuo ilkeilijät ovat itse niin heikkoja ja epävarmoja, ja vain etsivät vielä heikompia ihmisiä, joita lytätä? Sitten kun se surkea luuseri, jonka he kuvittelevat lyttäävänsä omaa oloaan parantaakseen, antaakin samalla mitalla takas, he eivät saakaan sitä ilkeilynsä tuottamaa mielihyvää?

Olisi mielenkiintoista kuulla kokemuksia ihmisiltä, jotka kauneuskirurgialla korjanneet "susirumuuttaan". Miten kanssaihmisten ilkeilyjen kävi ja miten elämä muuttui?

Minä en käynyt missään leikkauksissa, vaan laihdutin ylipainon pois ja aloin laittamaan itseäni nätimmäksi: värjäsin hiukset, opettelin meikkaamaan, hankin piilolinssit ja minustahan kuoriutuikin ihan hyvän näköinen.

Läskiksi ei kukaan päässyt enää haukkumaan. Aikaisemmin sain siis kuulla olevani kokonaisuutena ruma, mutta muutoksen jälkeen sitten huomio kiinnittyi yksityiskohtiin. Mitkä osat minusta olivat rumia tai silmiinpistäviä tai jotenkin söivät kauneuttani. Etenkin olen saanut kuulla nenästäni, siitä ei kukaan erikseen maininnut, kun olin lihava. Mitähän jos menisin nenäleikkaukseen, mikä olisi seuraava haukkumisen kohde? Ehkä leveä lantioni? Tai lyhyet sormeni?

Olisi todella mielenkiintoista nähdä sut! Oletko oikeasti ruma vai onko sulla vain oikeasti tosi heikko itsetunto? Mä en ole juuri eläissäni tavannut rumia ihmisiä. En tiedä johtuuko se siitä, että rumia ei ole oikeasti olemassa vai johtuuko se siitä, että näe kauneutta kaikissa ihmisisssä. Kun tapaan ihmisiä, näen heidät kaikki luojan luomuksina ja jos luoja on heidät luonut, heissä kaikissa on kauneutta.

Minusta ulkonäkö on hyvin subjektiivinen asia. Ihmiset näkevät niin erilailla muiden ihmisten ulkonäön. Minusta ulkonäkö pitää sisällään kaksi puolta: sisäisen ja ulkoisen. Ihminen voi olla ulkoisesti kaunis, nättti tai tavallisen näköinen. Sisäinen kauneus on se, joka saa ihmisen hehkumaan ja säteilemään olipa ihminen fyysisesti minkä näköinen tahansa.

Mitä se sisäinen kauneus on..

1) Ihmisellä on hyvä itsetunto. Hän hyväksyy itsensä, rakastaa itseään, haluaa kehitää omia lahjojaan. Hän viihtyy omassa elämässään ja tekee haluamiaan asioita.

2) Hän on onnellinen ja iloinen. Hän säteilee ja säihkyy. Hänen hyvä olo välittyy toisille ihmisille positiivisena käytöksenä ja ystävällisenä kohteluna. Hän haluaa auttaa ja olla hyvä toisille.

3) Hän määrittelee itse itsensä. Hän ei hae arvoaan ympärillä olevilta ihmisiltä. Jos joku kehuu, hän kiittää siitä. Mutta muitten ihmisten käytös tai mielipiteet eivät suista häntä pois raiteiltaan. Hän tietää olevansa arvokas, eikä sitä kenenkään mielipide voi muuttaa.

4) Hän laittaa rajat. Hän arvostaa itseään niin paljon, ettei salli kenenkään työpaikalla tai muualla kohdella itseään huonosti. Hän opettaa muille miten häntä kohdellaan. Hänen ystävyys suhteet ovat terveitä ja vahvistavat myönteistä kasvua ja kehitystä.


Tässä on muun muassa muutamia asioita. Kehottaisin sinua lähtemään itsetutkistelun tielle.. miksi et arvosta itseäsi? MIksi pidät itseäsi rumana?.. löytyykö juuret lapsuudesta? Kirjastossa on paljon kirjoja, joita voi hyödyntää omassa kasvussa. Olisi tärkeää, että sinulla olisi ainakin yksi ystävä, joka vahvistaa sinua positiivisesti! MInä uskon, että olet hieno ihminen ja todennäköisesti ihan kivannäköinenkin.. Hymyä huuleen, kyllä se parempi aika on sinulle koittamasa.

Olen lukenut tämän joskus aikaisemminkin mutta nyt vasta vastaan. Mielestäni tuo kommentteja esittänyt nainen vaikuttaa täydeltä sekopäältä! Suomalaiset rumat äijät luulevat voivansa kommentoida kaikkien naisten ulkonäköä, aina ja kaikkialla. Siitä jo tunnistaa junttien juntin. Ei tarvitse mennä kuin Ruotsiin niin jo loppuvat tuon tyyppiset arvioinnit. Onkohan se jotain omaa huonoa itsetuntoa?
Jos tuo muikkeli oli kuitenkin ihan itse, omassa mielenvikaisessa päässään, keksinyt tuon koko kommentin? Kadehti ehkä nuoruuttasi eikä muuta keksinyt?
On minullekin ilkeästi kommentoitu mutta minua on myös kehuttu. Jos joku vielä joskus kommentoi jotain ilkeää niin vastaan samalla mitalla takaisin, helppoa. Voi toki myös toivottaa hyvää päivän jatkoa ja sanoa vaikkapa "sinulla ei taida olla paljon ystäviä?"

hhhmmmmmh, jokaisessa ihmisessä jotain kaunista on, myös sinussa ...

se on vain katsojan silmistä ja asenteesta kiinni löytääkö sitä kauneutta vai ei :)

itsekkään en kaunotar ole, mutta so what, pysyypä pintaliitäjätja ulkokuoreen toljottajat kaukana ;)

törkeetä vallankäyttöä!

Veikkaan että se mies oli tarkoittanut, että ei olisi hametta kannattanut pukea siksi kun ulkona on kylmä tähän aikaan vuodesta... Eihän tuossa mitenkään arvosteltu sinun ulkonäköäsi.. Sinun täytyy ensin alkaa arvostamaan itseäsi.. kaikki lähtee omasta asenteestasi!

Ruma tietää olevansa ruma, mutta tyhmä ei tiedä olevansa tyhmä.

Sano niille noin. : >

Olet liian kriittinen

Mä en ymmärrä, miten lähempänä kolmeakymppiä oleva nainen voi ottaa kaiken itseensä. Jos joku sanoo mulle, että onpa rumat hiukset, niin vittuako se mua kiinnostaa minkälaiset mun hiukset on jonkun muun mielestä. Pääasia että oon ite niihin tyytyväinen. Sun kannattais oppia kunnioittamaan itteäs enemmän, eikä kasvattaa mitään ''panssaria''.

Olen TÄYSIN samaa mieltä nimimerkki huhhhu:n kanssa!

sinulla on ollut tosi huono tuuri ihmisten suhteen. pahoittelen puolestasi, ei kenenkään tarvi saada semmoista kohtelua minkä sinä olet saanut. ett varmaan ole ruma, kiuskustun kun vain ajattelen miten ilkeitä ihmiset voivat olla.

ymmärrän että ihmisten sanat ovat loukanneet sinua.
en osaa neuvoa sinua vain yritä kovettua,elä välitä tai yritä olla välittämättä. helpompi sanottu kuin tehty.

Heippa, vieläkö aloittaja luet tätä ketjua?

Pakko sanoa, että tiedän miltä tuntuu, kun tuntee olevansa ruma tai joku huomauttaa ulkonäöstä negatiiviseen sävyyn.

Olen pitänyt itseäni rumana jo niin kauan kuin muistan, varmaan 10 vuotiaasta lähtien, niihin aikoihin aloin kiinnittämään huomiota ulkonäkööni, nuorempana sillä ei ollut merkitystä (hyiii poikabakteereja!!! :D ).

Mua ei olla koskaan pahemmin haukuttu rumaksi tms, mutta joitakin epämääräisiä kommentteja olen saanut kuulla. Esim. yläasteella sain kuulla näyttäväni paremmalta meikeillä kuin ilman, joten mua kehotettiin meikkaamaan (päivittäin), koska muuten näytin tyhmältä. No, olihan mulla aika huono iho siihen aikaan, ei varsinaisesti aknea, mutta finnejä melko runsaanlaisesti, iho punoittava, finniarpia, erityisesti nenä ja sen ympärys oli aina enemmän tai vähemmän punoittava. Mistä lie johtuu :D Tänäkin päivänä (21-vuotiaana) kärsin samasta ongelmasta. Saamarin petteri punakuono.

Vanhempani eivät ole juuri koskaan kehuneet minua mistään. Ei ulkonäöllisistä seikoista tai taidoista tai luonteesta. Aina on ollu joku asia huonosti, en oo ollut tarpeeks hyvä tai jotain parannettavaa on ollut. Ätini ei ole koskaan sanonut rakastavansa minua, ei pitävänsä minusta, ei EDES sietävänsä mua, vaan aika suoraan sanoen on sanonu vihaavansa mua (toivottavasti et olis syntynytkään, tekis niiiiiiin mieli tappaa sut siihen paikkaan jne).
Lapsuudessa ja nuoruudessa aika paljon koin väkivaltaa ja haukkumista ja sellasta...
Ehkä se osittain selittää sen miksi näen itseni rumana? Siis ihan oikeasti, kun katson peiliin (meikittä), olen KUVOTTAVAN näköinen. Meikattuna ihan ok näköinen, parhaimpina päivinä ihan nätti. Mutta auta armias jos joku ottaa kuvan :)) Näytän kuvissa jopa vieläkin kuvottavammalta kuin peilissä. Kumpi lienee oikeassa, kuvat vai peili....

Baarissa tulee paikan luuseriäijät iskemään (tai sössöttämään) jotain... joskus kuule kehuja ulkonäöstäni (söpö, nätti) mutta en usko niitä.

No, kaikesta huolimatta olen kuitenkin parisuhteessa ja heikko itsetuntoni aiheuttaa joskus ihan turhiakin riitoja. TV:tä on välillä vaikea katsoa kun siellä on niin kauniita ja muutenkin täydellisiä naisia, että ihan itkettää. Miksen minä voisi olla samannäköinen kuin ne?
Mieheni kyllä silloin tällöin kehuu.. mutta silloinkin lähinnä vain vartaloa... pyllyä erityisesti :D mutta ei kauheesti lohduta että on kiva perse jos naama on ruma. Kauneimmat kehut mieheltäni on luokkaa: söpö, nätti, söpöläinen, SÖPÖ, nätti.

Eli ööööö. Mies tosin joskus sanoi että se ei halua sanoo mua maailman kauneimmaks naiseks kun mä EN ole sellainen... koska on kauniimpiakin naisia :) INHOREALISMI SUCKS! Mutta on mun kanssa koska mulla on kiva luonne. Eikö olekin mukavaa :) Se himoitsee toisenlaisia naisia mutta on minun kanssani koska olen öö kiva (?!). Ei ihme ku seksielämä alkaa olla vajaan 3 vuoden jälkeen aika kuollutta ja seksiä joutuu kerjäämään....

Jep, nyt alkoi taas kriiisi kun näitä juttuja miettii.. olisinpa kaunis, silloin voisin ollla jonkun toisenkin ihmisen silmissä kaunis ja haluttava.. en vain söpö... kuka parikymppinen nainen tosiaan haluaa olla vain söpö?! Söpöksi sanotaan kun ei parempaa keksitä ja ei kuitenkaan haluta loukata.. prkl.

Nojuu, eipä tästä varmaan ollu kenellekkään hyötyä mutta sainpahan avauduttua :D
Aloittaja: et ole yksin.

Kun tätä ketjua lueskelee, niin tulee mieleen että suomalaiset ovat aika ikävää kansaa ulkonäkökommenttiensa kanssa .Ei kukaan sille ulkonäölleen mahda tietyn pisteen jälkeen.

Hei aloittaja!

Kiitos rohkeasta viestistäsi, toivottavasti nykyisin sinulla menee paremmin ja olet hyväksynyt itsesi ja olet onnellinen!

Tuli todella paha mieli, kun luin näitä kaikkia asioita, mitä ihmiset ovat ihan selvinpäin päivänvalossa tulleet toisille laukomaan... Itsekin olen saanut kuulla monesti, että "toi sun kaveri on kyllä tosi kaunis" yms. ja merkitseviä silmäyksiä omaan kroppaan ja kasvoihin. Yläasteella sanottiin "vitsillä" päärynäksi, kun alkoi olla senmallinen vartalo ja silloin vielä olin todella hoikka ja normaalipainoinen... Siitä on kyllä jäänyt iso itsetuntoa syövä juttu. Sitten saa myös kuulla olevansa huora, lesbo, jättiperse yms. kun antaa miehille pakit baarissa.


Minulla isä on aina arvostellut ulkonäköä ihan kauttaaltaan: kamalat hiukset, pidä nitä mieluummin näin, kävelet kuin Aku Ankka, ruma ryhti, aloita juokseminen, pottunenä, liian hiljainen, aina liikaa jotain tai liian vähän. No, nykyään ei nähdäkään kuin muutaman vuoden välein ja vielä se soittaa pari kertaa vuodessa, vaikka voisi jättää minun puolestani soittamatta. Aina tulee paha mieli. Tästä katkeruudesta/vihasta on vaikea päästä eroon, vaikka koitankin elää nykyisin omaa elämääni. Silti välillä tulee nuokin kommentit kummittelemaan...

Käyttäkää ihmiset sellaisia vaatteita, joista pidätte itse. Pyrkikää onnellisuuteen ja huomaatte, että se alkaa näkyä myös ulospäin. :) On totta, että ensin on opeteltava rakastamaan itseään ennen kuin voi rakastaa muita. Perusjutut kuten mukava työ/opiskelupaikka, kämppä, ystävä tai pari ja edes kohtalainen toimeentulo täytyy olla ensin kunnossa ennen kuin edes voi ja jaksaa alkaa panostamaan ulkonäköönsä. Kokeilkaa erilaisia juttuja, uusi kampaus, huulipunaa, kivat vaatteet - vaikuttaa todella paljon omaan itsetuntoon! Laittautukaa itsenne älkääkä toisten takia. Ja puhun ihan omasta kokemuksestani täällä, en itsekään ole mikään kovin nätti ja olen ujo ja kömpelö ja huono itsetunto vaivaa, mutta alkaa olla myös näitä päiviä, kun tunnen olevani ihan siedettävä, hyvinä päivinä jopa melkein söpö. Olen edelleen sinkku enkä koskaan edes seurustellut eivätkä miehet kiinnostu, mutta silti voin sanoa olevani nykyään onnellinen (en joka päivä, mutta useampina). Ja maanantaina menen hankkimaan viimein kuntokortin ja menen elämäni ensimmäiselle ohjatulle liikuntakurssille - ihan vain itseni takia. Tänävuonna aion pyrkiä takaisin normaalipainoon ja tulla terveemmäksi. Kuulostaa varmaan kauhealta saarnaamiselta tms. mutta ei ole tarkoitus! Pointti oli se, että kun alkaa pitämään itsestään muutenkin, voi myös alkaa ns. kehittämään itseään ja kaikki sellainen lähtee ensisijaisesti itsestään eikä ulkopuolelta.

Tsemppiä ja mukavaa vuotta 2012 kaikille meille "taviksille" - rumaa ihmistä ei ole. Katselkaa kaupungillä ympärillenne. Aika harva vastaantulija on mikään huippukaunis, paljon on ihan tavallista tuulipukukansaa ja ylimeikattuja.

Ilkeitä ihmisiä riittää. Mutta voi lohduttautua sillä ajatuksella, että heillä vasta huonosti menee kun täytyy pönkittää omaa itsetuntoaan v*ttuilemalla tuntemattomille.

Jospa se mies olikin kauniisti kehunut sinua ja nainen mustasukkaisena päätti haukkua sinua..?

itse olen 155 cm pitkä ja en muita käytäkkään kuin hameita! housuja saa aina lyhentää...
tiedän miltä ulkonäköön puuttuminen tuntuu (koulukiusattu), mutta tiedän myös senkin että vaikka kuinka ystävät tai läheiset päinvastaista vakuuttelisivat niin aina näiden kiusaajien kommentit nousevat niiden ylitse...

162 cm on ihan OK. Kunhan painosi on maksimi noin 50 kg.
Jos sulla on vyötärö niin olet ihan ok. Makkaroita ja pömppömaha sekä tulpaleuka ei kelpaa. Ovat rumia.

Itsekin olen suurimman ajan eristäytyneenä himaan, koska ihmiset on niin ilkeitä, pinnallisia ja arvostelevia. Täälä jotkut pitävät suomea pahimpana maana, mutta itselläni oli kuukaus sitten fuengirolassa erittäin loukkaava tilanne, jonka seurauksena olisi tehnyt mieli käydä hukuttamassa itsensä mereen, kun vanhempi Espanjalainen nainen nauroi räkäisesti ja osoitti minun paksuja reisia jotka olivat kireissä farkuissa. Piti kääntyä taksin vaihtamaan löysemmät housut ja kun joutui taas kävelemään saman rouvan ohi niin taas sama juttu nauroi räkäsesti ja osoitti sormella. Olen tuon kokemuksen jälkeen alkanut arvostamaan Suomalaisia.

kauheeta, miten ihmiset on niin ilkeitä ;(. Oon kai ite siinä mielessä onnekas että oon kasvanu pienellä paikkakunnalla, niin olen säästynyt pahimmalta ilkeilyltä. Vähän aikaa sitten eräs poika alkoi nauramaan mun nenälle ja annoin sille kyllä kunnon asiallisen saarnan niin eipä enää kommentoinut mitään :). Ala-asteella sain kuulla enemmän kommentteja nenästäni, ja kauheinta oli koska en itse sitä pitänyt mitenkään erityisen isona, mutta kommenteista johtuen aloin häpeämään sitä. Nyt oon kyllä suht sinut nenäni suhteen, välillä on tosin päiviä jolloin se häiritsee enemmän. Mutta jos joku loukkaa minua, niin sanon aina takas, riippuen tietty henkilöstä :)

Ratikassa ollut nainen keksi varmaan jutun päästään, oli kateellinen jos uskalsit käyttää hametta/näytit hyvältä hameessa! Käytät hametta jatkossakin :) Itsekin pidän aina mekkoja vaikka olen saman pituinen kuin sinä! Suomessa nyt pitäis muka olla aina jossain lököhousuissa tai vähintäänkin legginsit hameen alla. Hohhoijaa, jokainen pitäköön huolen omasta pukeutumisestaan ja pukeutukoot kuten haluaa :) Ja hameet ja mekot on kauniita! Kaunistaa monesti ja tuo naisellisuutta!

Miehet nyt saattaa sanoa tommosta baari-iltojen jälkeen, ne on niitä juntteja jotka ettii vaan yhenillan juttuja :D Ehkä jopa oli varattu mies kun noin sanoi ja koitti siinä vähän itselleenkin selitellä asiaa, ettei ois niin huono omatunto! Oisit sanonut: "samat sanat! :)"

Kuulostaa siltä että sun pitäis luottaa itsees ja ulkonäköön enemmän ja vähät välittää muiden kommenteista. Itsekin saanut kuulla vaikka ja mitä, mutta yleensä ilkeillä ihmisillä on omat ongelmansa, ainakin se on hyvin epäsosiaalista laukoa suuustaan mitään ilkeyksiä vaikka toinen näyttäs miltä! Ei semmosta vaan sano hyvät käytöstavat omaavat ihmiset :) Puhumattakaan kateudesta yms.

Älä näytä että heillä on mitään valtaa suhun vaan koita napauttaa jotain takasin, ehkä ne oppii... Parhain tilanne tietenkin olisi, ettei heillä olisikaan valtaa satuttaa sua, kun oma itsetuntosi olisi niin hyvä.

Itseluottamuksella pärjää pitkälle, jos hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet, kukaan ei pysty satuttamaan sua, ainakaan samalla lailla kuin nyt on tapahtunut.
Minulla oli nuorena rumat etuhampaat, sain kyllä kuulla niistä jo ala-asteella, mutta annoin aina takaisin vähintään samalla mitalla. Lopputulos oli, että sain olla jotakuinkin rauhassa.
Nuorena aikuisena minulle laitettiin porsliinikuoret, ja nyt minulla on mitä kauneimmat hampaat, hymyni kehutaan jenkkihymyksi. Uskoakseni, se on hyvin tärkeätä, että ihminen hyväksyy itseensä, koska se heijastuu koko olemukseen.
Minusta kannattaa korostaa itsessään niitä kohtia mihin on tyytyväinen ja piilottaa huonoimmat kohdat.
Jos sääresi eivät ole vahvuutesi, älä korosta niitä. Tietysti jokainen saa pukea oman makunsa mukaan, mutta jos ei halua ilkeitä kommentteja kannattaisi ehkä jättää pitämättä minihameita.

Kait tuo tyyppi joka kommentoi oli kaameassa kännissä tai muuten rullalla?

Olet muuten pidempi kuin minä, ja itse en koe olevani mikään hobittitrolli. Toki, olen lyhyt, tummatukkainen, ja laihanpuoleinen, en ollenkaan kulttuurimme vaatima blondi kumitissiamazon. Ei yhtään haittaa.

Joskus teini-ikäisenä siskoni yritti ripustaa seinälle julisteen joka kuulemma esitti hyvännäköistä miestä. Omasta mielestäni kyseessä oli karmea rumilus -öljytty keho, siilitukka, lihaksia niin että näytti kuin verisuonet juuri poksahtaisi, kirkkaanoranssi "rusketus". Karsea olio, ihan hirveä.

Vaikka sitä kammotusta ei kenenkään olisi pitänyt joutua katselemaan niin se oli silti valaiseva hetki: kaikkien kaunis ei TODELLAKAAN ole samanlainen.

Joten kun myöhemmin poikaystävät kertoivat että he *pitävät* tyypistä joka on töyhtötukkainen, lyhytsäärinen etc, niin saatoin uskoa sen.

Et ole yhtään ruma. Et ole vain vielä löytänyt kohderyhmääsi (ja jostain syystä elät alueella jossa ihmiset nauttivat imbesillistä vihamielisyydestä; muuta pois niin pian kuin voit).