jos jollai ois tietoa ja antais apua et mitä tämmöinen mahd. voisi olla. kohta on hirttosolmulle käyttöö ku ei kertakaikkiaa jaksa enää.
en pysty ajattelemaan ensinäkään nykyään mitään,en muista edes mitenkä joskus oon ajatellut. muistan vain että olin "hyvä" siinä. tai jos ajattelen niin ajatukset menevät ihan ohi ja en tajua niitä. todella tyhmä olo...
myös on semmoista että ihan kuin en tajuaisi ympäristöä, että mitä lähellä tapahtuu. on niin epätodellinen olo lähes kokoajan että johtuisko siitä?
päässäkin tuntuu painetta tai jotain ihmeen tuntusta jomotusta, vaikea selittää.
lääkäreissä oon käynyt, toinen sanoi vain että rupea lenkkeilemään jne kyllä auttaa. ei auttanut. toinen sanoi migreeniks ja anto migreenilääkityksen, pääkivut on hävinny mutta muut ei.
kiitos
en pysty ajattelemaan ensinäkään nykyään mitään,en muista edes mitenkä joskus oon ajatellut. muistan vain että olin "hyvä" siinä. tai jos ajattelen niin ajatukset menevät ihan ohi ja en tajua niitä. todella tyhmä olo...
myös on semmoista että ihan kuin en tajuaisi ympäristöä, että mitä lähellä tapahtuu. on niin epätodellinen olo lähes kokoajan että johtuisko siitä?
päässäkin tuntuu painetta tai jotain ihmeen tuntusta jomotusta, vaikea selittää.
lääkäreissä oon käynyt, toinen sanoi vain että rupea lenkkeilemään jne kyllä auttaa. ei auttanut. toinen sanoi migreeniks ja anto migreenilääkityksen, pääkivut on hävinny mutta muut ei.
kiitos
Vastaukset 32
Vanhimmat
Mitä tarkempi ajattelu on, sitä tarkempi on sosiaaliryhmäsi ja sitä paremmin menestyt. Valitat ajatuksiesi voimakkuudesta, voisiko kysymyksessä olla suure nimeltä suora? Voisiko millään olla matka päässäsi menossa? Ajattelua heijastaa ääni, ei etiikka. Se ei oikeuta pakottamaan muita ihmisiä katselemaan papereitasi. Ymmärrät varmaan jo, ettei tällaisia jutteluita tule kallon takia. Kalloa tasataan lääkkein, ei jutteluin. Joskus jotenkin muuten... Vaikka sosiaaliryhmäsi ei olisi kovinkaan tarkka, se ei oikeuta kerjäämään keneltäkään. Kerjäävässä tilassa ei saa olla, siksi ei ole ajatuskeskusteluja, vaan tunnekeskusteluja. Niitäkin ohjaa ajatttelu, ei nestehukka keskipakovoiman takia. Siksi naisen alapäätä ei saa halventaa. Entä deja vu-ympäristöllinen ajattelu? Miksi se olisi sama asia tai eri asia? ei se ole sama asia, kuin performanssi. Ammatti-ihminen, avuton, aniharva ei osaa, anoa, auntenttisuutta, abstraktisti, addressilla, asianajoon, ajattelulla, aika, adjektiivi, auskultaatio, aforismi, aste, amalgaami, apokalyptiikka, autoimmuuni, arpajaiset, alla, agnostiikka, a-linja
ei osaa autismia. Arvostettua? No, kyllä! Vain oikeinkäytettynä... Sitä ei tarvitse kysellä ajatuksin. Pitää vain elää elämäänsä? Siksi naisen alapäätä ei saa herjata. Etsit vastausta todelliseen auto-neurologiaan. Se ei ole Jumala, vaan Luonto. Niin, semmosten jakelua.. Autoimmuuni-sairaudella tehdään mielestäsi Tittelintuuremaisten ihmisten jakelua. Vastuuvalvonta, vastuuvelvollisuusko puhuttavat? No, niitä on kahdenlaisia, esim. ammatillisia ja sitten on sellaisia siviilitiloja. Sitten on ajatustiloja esim. luonnonrytmistä, joissa aika kuluu ja sitä vietetään. Mitä asiaa? Ei kukaan voi vastata sellaisesta puhekielisyydestä. Ehkä näin lihaksistolla, joskus joku muu sitten. Mä olin jo tässä 24-vuotta.
Minulla sama vaiva ja ajattelin käydä tässä mittaamassa nuo kilpirauhasarvot ja puhumassa muutenkni lääkärille. Itse epäilen joko jonkinlaista piilevää masennusta tai sitten esim. kilpirauhasten vajaa tai liikatoimintaa.
Mutta siitäkin on se vastuuvelvollisuus ja siviilivelvollisuus. Kilpirauhas-arvojesi pitää ottaa vastaan autenttisuutta.
toimintasi takia? Sehän on se albinismi-järjestelmä. Olet paitsi huvittava, myös säälittävä, et osaa tätä meille ja muille. Siksi on kysymyksessä uniikki-kuopusjärjestelmä. Se näkyy ja kuuluu, mutta ei sulta. Aavistus oikeaa, paha nollata väärää, mitään ei saa aikaan... Mistä tässä kerrotaan?
Suostun äidiksi, Gaia ja kaiku ovat kaikkeni, unohdin fysiikan, pakkailin ja järjestelin, halusin olla Frankestein ja tehdä eläimiä ympäristööni, vailla huolen häivää. Elämästä häviää, kuuluvuus katoaa ja luonto kaikkoaa. Autenttisuus mitä se on? Ei ainakaan näitä edellisiä. Armeijaan ei ole sellaisia perinnöllisyystekijöitä, kuten egoismi, eläin, evoluutio, epäkypsä, eroosio, erakko, enne, epilogi, empatia, e-mail, ekologiam en, emotion, emphasize, edellä mainittu. Ei tällaisia mitata, ei niitä voi eikä saa olla käytössä. g-tarve ei ole sellainen
En tiiä oikeesti mitä se on mutta luulen tietäväni mitä tarkoitat. Itellä kans ollut samanlaista. On 'pään sisällä', ei taho päästä sieltä pois, ei ole läsnä tässä hetkessä, paniikkia, ahdistusta, ylihengittämistä, katseen kohdistusvaikeutta, kroppa aivan jännityksessä, on jossain ihme usvassa...Tollasta itellä ollu. Kuulostaako tutulta?
Oon ollu hemmetin stressaantunut/ahdistunut ennenkuin nuo oireet tulivat, hoitanu stressiä alkoholilla (itse asiassa kyseinen olotila alkoi krapulassa).
Mulla on auttanut neuroleptinen lääke ja ihan just aloitetut läsnäoloharjoitukset (tuijottaa herkeämättä esim. jotain pistettä seinässä). Diagnoosi mulla on keskivaikea masennus, burn out ja pakkoajatukset. Nyt alkaa hjelpottaan...
3 vuotta stressiä saa aikaan pahaa jälkeä...
En tiedä mikä sulla on, mutta käytätkö kännykkää paljon ?
Esim. mulla kännykkä sattuu jo muutamassa sekunnissa ja kerran yksi puhelu pilasi koko joulun ajan tunnelman, kun koko pään alue tuli kipeäksi.
hän on maaninen maniakki, voisiko kipusi tulla siten tutummaksi? Harava/arava-järjestelmä ei toimi ihan siten, vaan on sellaisia avaria sosiaaliempaattisia ihmisiä, joilta voi hakea apua. Yksityiselämä ei valitettavasti kuulu avunpiiriin. Helluntailaisuus on vaarallista sosiaaliempatiaa aforismeilla ja albiinoilla. Niillä ei kummallakaan saavuta mitään. Ei vanhempi saa perhepäissään seurailla ja aiheuttaa albinismia. Yksityiselämään ei saa koskea sosioempaattisena. Autenttisuus kieltää sellaisen tunne-elämällä, ei laboratoriolla, vaan sympatia ja empatia-kyvyillä. Joita näistä vammaisista ei oltu haluttu kehittää, luoda tai omistaa. Vaatii hirvittävästi vapaaehtoistyötä ja yhteishenkeä, vaikka sitten Olen Yksin-neurologialla. Mutta ei ole sellaista labraa, josta näitä asioita voisi ostaa tai omistaa. Ei ole olemassa, mitä se kertoo sinulle. Sosiaalistatusten kiertäminen on meillä täällä tuttua omasta pahoinvoinnistamme. Sen huomasi heti, sellaisen tutkimusvirheen. Joka vaikuttaa omalta virheelliseltä virikkeeltäni, nyt tai joskus tulevaisuudessa.
mun maailmaan. Halusit tai et. Mun järjestämiin palvelukokonaisuuksiin. Sellaisia ei voi spekuloida se on vain väline. Jota ei tule kilpirauhasella valaista, koska se on sama asia kuin Mengele! Ei ole uskontoa, ei ole Paavia.
Meng-eleen takia. Valitettavasti kysymyksessä on vapaaseksi, joka on pakollista. Siksi ei ole armeijaa, rahaa eikä mitään muutakaan... Et saa kuvitella sillä tavoin saavasi yhtään mitään. Tällainen kuvittelu on kerjäämistä, koska on ihmisiä joilla on meng-eleitä. Siksi ei saa tutkia yksityiskohtaisesti eikä kerjätä.
Käsitätkö nyt sokerisi riskin? Kaikilla on jo tämä hoidossa? Tällaisen suoran päässä asuvat skitsofreenikot ovat vaarallisia lähtiessään ohjaamaan omin neuvoin siviilejä ja holhoustointa. Käsitän kilpirauhastoiminnan toki fiktiiviseksi maailmanlopuksi ja holhoustoimeksesi, mutta kun siihenkin on neurologia ja silleen. Tosi lapsellista! Näihin siviili-lähestyttäviin skitsofreenikoista muodostuviin autenttioihin on todellakin fakta eli autenttisuus. Jolloin sun täytyy tehdä ihan mitä äitelää mä haluan. Omaa äitelää kurkunpäätä ei saa sokerisesti tutkia, koska me emme muutu enää sokeriksi. Siksi ei saa levitellä mitään papereita, mutta Meng-eleen täytyy säilyä. Etkö tosiaan osaa hoitaa sokereita, siksi kilpirauhas-keskustelut eivät ole tarpeellisia. Vaan koko hammashomma on suljettava, koska et junttina osaa jättää armeijasta mitään keijuja käyttöön. Et muutenkaan saa olla junttina, siksi et saa aseistautua.
en ottanu puolistakaa viesteistä mitään selvää. mutta se joka samassa veneessä on ollut niin samallaisia oireita mulla kuin sullaki, en tiiä tosta pisteen katselusta seinässä et onko totta muka? kuulostaa vähä oudolt?
uniikki, kehtaisitko vastata tänne sitten kun olet käynyt lääkärissä jne. minkälaisia oireet tarkalleenottaen sulla on?
kännykkää en ny sillee tavallista enempää käytä..
Joo ei tuo pisteen katselu nyt aivan pelkästään sitä ole...Tarkoitus on havainnoida ympärillä olevaa, pelkästään havainnoida. Esim. siirtää sitten katse johonkin esineeseen ja aina kun alkaa lähteen omiin ajatuksiin niin palaa takaisin havainnoimiseen. Yllätys yllätys tämän jälkeen pystyy omia ajatuksiaankin vain havainnoimaan; ei jää niihin koukkuun eikä lähde niiden sekamelskaan kauhomaan. Oon treenannut vasta pari päivää (kuuluu osana kognitiviiseen terapiaani) mut heti huomasin vaikutuksen. Toki mulla on ollut puoli vuotta täs takana raskasta taapertamista (olisi paljon lyhyempi aika jos olisi heti määrätty neuroleptejä) ja ei tuo pisteeseen tuijottelu olisi silloin alkuvaiheessa onnistunut; siinä tulee välillä aika pelottaviakin oloja, uusia olotiloja kun ovat.. Ihmisen psyyke on niiiin monimutkaista...Mut tää havainnointisysteemi tuntuis toimivan. Tarvii rohkeutta nousta sieltä ajatusmoskasta. Hiljakseen...
sori ku epäilin. kuulosti vaa nii oudolta mut uskon nyt.
mitenkä sä sit siinä ku tuijottelet esim. sitä pistettä nii huomaat että alat mennä omiin ajatuksiin. ite en nimittäin "tajua"/"hahmota" milloin ajattelen jotain , tai vaikea selittää.
onko ton vaikutus ollut hyvä, että parempaan suuntaa?
pystyisitkö tarkemmin kertomaan mitä oireita sulla on ollut ja olotiloja jne.
Siinä palaa jotenkin maan pinnalle. Saa sellasia 'tässä ja nyt' kokemuksia, vaikea selittää...
Tavallaan siinä huomaa että ne ajatukset/ajatussolmut ja olotila missä tuntee olevansa on valetta.
Vois kuvailla ehkä siten että olisi vaikka kuution kokoinen tila missä ajatus voi liikkua ja ajatus olisi vaikka metallinen klemmari. Sit siellä kuution sisällä on pieni magneetti. Tää magneetti on jossain vaiheessa 'imaissut' otteeseensa ja siinä sitä ollaan. Tuolla harjoituksella ikäänkuin pääse irti magneetista ja ajatus pääsee taas liikkumaan isossa tilassa.
Tuo voisi hyvin kuvastaa harjoituksen vaikutusta. Jotenkin sitä on saanut päänsä jumiin. Ajatus ei liiku vapaasti. Kerron lisää jahka harjoitukset etenee.
Niin mulla on ollut AIVAN HIRVEITÄ olotiloja; tärissyt koko päivän, ei uskalla edes liikkua, aivan rauhaton, ei pysty keskittyyn mihinkään. Vois kuvitella että shokki on hyvin samanlainen olotila. Mulla tosiaan auttanut eniten ehkä neuroleptit. Paranemassa tässä itekin ollaan mutta näyttää paremmalta.
okei.. mulla on noitten ajatusten kanssa omasta mielestäni aika sama ongelma, että ne on vaa jysähtäny päähä ja ne on siinä, mutta ihmeelisintä että en itse tajua että ajattelen tai näinpoispäi...?
on kyllä kaameet olotilat ollu sit. tiedätkö yhtään että miksi sulla tommosia olotiloja sit oli?
hyviä paranemisia kuitenkin ja jaksamista!
Mä katoin että sä oot kirjoittanut tuonne toisellekin 'osastolle' samasta aiheesta.
Siellä joku vastasi että kun sysää asian syrjään (tyyliin ei tässä mitään, pikkujuttu) niin ennen pitkää se tarvii kuitenkin käsitellä. Tää on kyllä totta, luultavasti...
Ootko ihminen joka näyttää tunteitaan? Minä nimittäin en ole. Pidän olotilojani sisälläni, oikeastaan ehkä pelkäänkin näyttää olotilojani tai en näe itseäni oikeutetuksi tuntemaan ikäviä olotiloja ja saamaan vastakaikua ja lohdutusta niihin läheisiltä, en edes tunne tarpeelliseksi puhua (vaikka monet mulle sanovatkin että 'mikset sä puhu?). Tää johtuu lapsuudesta kun menetin luottamuksen ihmisiin, näin kuinka pahoja ja ilkeitä he voivat olla tilanteessa jossa ihminen tarvitsisi tukea. Vetäydyin itseeni ja panostin analyyttiseen ajattelutaitooni.
Itse näen että olotilani on monen tekijän summa. Ensinnäkin luottamus ihmisiin on mennyt nuorena ja samalla kyky/tahto näyttää ja elää tunteitaan, jäljelle jäänyt peruskyynisyys ja -negatiivisuus. Sit elämä näyttänyt nurjaa puoltaan viime vuosina ja analyyttinen ajatteluni käynyt todella isoilla kierroksilla. Samalla kadottanut uskoaan elämän kantavaan voimaan/ylempiin voimiin. Ikäni puolesta rakkaat harrastukseni ovat jäämässä, kroppa ei kestä. Nää harrastukset on aina ollu mun henkireikiä. Työni puolesta joudun hirveästi pohtimaan; ajatukset käyvät koko ajan ylikierroksilla. Lisäksi työpaikalla olotilat muuttuivat sellaisiksi että kärsin koko ajan työssä ollessani. Työmäärä oli myös aivan liikaa. Muutenkaan en hirveästi nauti työstäni. Kai lopputuloksena kun kaiken tämän paskan pitää sisällään on olo kuin äärimmilleen puhalletulla ilmapallolla joka lopuksi puhkeaa ja sit ollaan hädässä kun ei pystykään enää pitämään asioita sisällään. Kaupan päälle vielä viikonloppuryyppäys ja pitkäaikaislääkitys niin heps...
Mä oon ite kokenut nuoresta iästäni huolimatta paljon paskaa (masennus, koulukiusaaminen, pakkoajatuksia, paniikkihäiriö...). Sen vuoksi mulla on ollut kauan aikaa mielialalääkitys joka on toiminut hyvin; paitsi muutamat viime vuodet on menny oikeastaan rauhoittavien avulla. Kyllä mun perusongelma taitaa olla se että sysään pienemmät murheet aina syrjään ikäänkuin ne eivät merkitsisi mitään. Sitten porskutetaan muutama vuosi kunnes kakkaa on kertynyt liikaa nurkkiin.
Mulla muuten tää olotila iski päälle siinä vaihees ku kaikki piti olla hyvin ja murheet takana...
Eräs viisas näki minusta päällepäin että olen ahdistunut ja mukana on psykoottista piirrettä. Siksi neuroleptit.
Kiitti kannustuksesta ja tsemiä sullekin! Suosittelen kuitenkin jotain keskustelukumppania/terapiaa. Ehkä joku lääkityskin voisi olla paikallaan. Ei muuta kuin rohkeasti yhteyttä ammattiauttajiin, itse olin aluksi että no way, meikä ei sellaseen 'alennu'. Niin joo ja mulla on vaativa persoonallisuus, jos se ei nyt tullut jo tekstistä ilmi :)
Ja kummasti sitä näkee aina terapiaan mennessään aivan 'normaaleja' ihmisiä tulemasta vastaanotolta. Sen näköisiä joista ajattelee että tuolla menee varmaan kaikki hyvin, syntynyt kultalusikka suussa...
Tolla mainitsemallasi tavalla ollaan aika samanlaisia. Minäkin siis laitan asiat syrjään ja oon että ei olisi mittään tapahtunut.
Hyvä että oot saanut asiat kuntoon, saisinpa minäki.. oikeastaan minulla ei ole muuta ongelmaa kuin tämä ajatusjuttu. Voiko niskoissa/selässä ola jotain ajatushermoja jotka on sit niin kireenä tai jotain että ajattelu ei onnistu? Vai mistähän tämä johtuu?
...nikamis tai mitälienevät jotain puristusta johonkin hermoon. Itellä oli 15 vuotta sitten viikon pituinen periodi jolloin ajatus ei oikein luistanut. Selkänikamat väärissä asennoissa. Parani kun naprapaatti käsitteli. Hengitys alkoi kulkemaan taas normaalisti. En tiedä sitten oliko nikamien väärän asennon aiheuttama hengitysvaikeus syynä tohon ajatuslukkoon.
Mä kyllä melkein osaan kuvitella miltä susta tuntuu. Aikoinaan olin monta kuukautta kuutamolla ja ajatuslukossa. Katse missä sattuu (tuntui ku ei pystyisi ohjaamaan silmiään, seisoivat vain), en tiä mistä johtui. Yks aamu ei vaan päässyt kiinni tähän päivään. Ja siinä olotilassa itekin mietti että tää elämä tais olla täs.
Mulle määrättiin tuolloin ekan kerran elämässäni rauhoittavaa (Alprox) ja voi sitä onnea kun lääke puolen tunnin jälkeen alkoi vaikuttaa. Yhtäkkiä oli taas läsnä tässä elämässä.
Jos oireesi ei johdu fyysisestä vaivasta niin mä oon melko varma että sulla on sama ajatusjumitus mikä mulla oli. Jonkinlainen päälle jäänyt ahdistus jossa on hieman psykoosinkin merkkejä. Tavallaan sitä pitää itse yllään, kun ei uskalla avautua...Vaikee selittää. Kuulostaako tutulta? Muut varmaan sanoo et sä näytät ulospäin aivan terveeltä eikä sun silmät seiso?
Pystyisitkö heittää sähköpostiosotteen jos siellä kerron tarkemmin? Jos ei ole suuri vaiva vaan.
samavene (at) hotmail.com
Laita vaikka tonne.
Mitäköhän toi liekki täs keskusteluketjun edessä tarkoittaa??
Eipä tuo email enää toiminukkaan, varmaan deletoitu epäilyksessä että joku muu esiintyy sama vene -nimimerkillä...?
Mitenköhän täs nyt luotettavasti vois keskustella niin että tietää että molemmissa päissä on oikea hlö? Ei vissiin mitenkään...
Ootko rekisteröitynyt tähän palveluun? Jos sen kautta jotenkin...
itekki kiinnitin huomion toho liekkiin.
en ole kirjautunut..
hmm en kyllä ite tiedä yhtään jos se email juttu ei toimi.
email sittenkin eli osoite: samavene (at) hotmail.fi
Pistä viestiä.
Kaiken tämän soovan vastapainoksi: tutki ja tarkkaile kaikkia elämäntapojasi !
Syötkö oikein ja terveellisesti ? Liikutko riittävästi joka päivä (10 000 askelta) ja mielellään ulkona ? Nukutko tarpeeksi ja hyvin ? Tiedätkö omat sokeri- ja rasva-arvosi ? Muistakin keskeisistä ja tärkeimmistä labratestien tuloksista voisi olla apua oman terveydentilan tarkkailuun ja punnitsemiseen.
Kiinnostu ensin perusjutuista, pistä ne kondikseen ja sen jälkeen vasta kannattaa ruveta miettimään muuta. Tosin nykyään tehdään muistitestejäkin kaikenikäisille, oman tahtonsa ja tarpeensa voi ilmoittaa lääkärilleen perustelujen kera. Noin 50 lähtien em. testi tulisi tehdä vuosihuollossa joka ainoalle tai ainakin niille, jotka ovat jotenkin riskiryhmässä Alzheimeria yms. muistisairauksia ajatellen.
Voisiko vaivasi aiheutua stressistä? Oletko ollut miten stressaantunut viime aikoina? Jos ihminen on hyvin stressaantunut ei välttämättä ajattelukaan suju. Tai sitten ehkä kiinnität liikaa huomiota ajatteluun? Itselläni oli joskus se ongelma. Mutta sitten kun en enää kiinnittänyt koko asiaan mitään huomiota, niin ajattelu onnistui tosi hyvin. Olet kuitenkin onnistunut kirjoittamaan ihan loogisen viestin, täytyyhän sinun pystyä silloin ajattelemaan edes jonkin verran.
Mitenkä tätä stressii sit vois vähentää? Varmasti olen ollut, tuntuu että oon jatkuvasti stressaantunut.. mutta en usko että siitä johtuu kun on noita muitakin oireita, tietenkin kyllä voi olla yks syy.
Siis ku kirjotan niin tää tulee automaattisesti että en edes ajattele näitä sanoja / lauseita. Mutta sitten kun yritän ajatella niin ei tuu mitään.. En pysty oikein kunnolla selittämää mitenkää ku on niin vaikeata.
Oliko "hoitskukan" teksti liian vaikeatajuista ? Vai vaivaako yleinen laiskuus ja viitsimättömyys ?
Niistä seuraa monenlaista ressiä, ongelmaa ja outoa kummaa vaivaa. Tiedätkö mitä tarkoittaa 'terve sielu terveessä ruumiissa' ? Lakkaa valittamasta, toimi !
Ups, en huomannukkaa koko viestiä. syön omasta mielestä terveellisesti. Aamupala päivällinen jne.
Liikkumisen kans on vähä ongelmia, johtunee tästä kun melkei aina on väsynyt ja alakuloinen olo ettei jaksa muuta kuin kotona olla koneella/sohvalla. Nukkuminen on yhtä tuskaa, saatan nukkua vain 4h yössä, en tiedä miksi en saa nukuttua. Ihmeellistä että vaikka aina väsyttää jne nii en nukahda siltikää.
en tiedä sokeri tai rasva-arvoja, jos on tärkeätäkin tietää niin kysyn varmasti ensi kerralla lääkärissä
No niin, siinähän sinä vastailet ihan itse omiin ongelmiisi. Suurinpiirtein kaikki "syövät omasta mielestään terveellisesti", jos oikea ravitsemusalan immeinen tarkistaisi syömismallin, suurinpiirtein kaikilta muuttuisi lautasmalli aivan toisen näköiseksi.
Syöminenkin vaikuttaa unen määrään ja laatuun mutta varsinkin liikunta (ulkona) tekee sitä. Kaikki syyt, mitkä estävät ihmistä liikkumasta, ovat tekosyitä ja liikkumattomuudella kierre on valmis; et liiku -> unen laatu on huonoa -> väsyt, masennut, et jaksa -> nukut huonosti -> et jaksa liikkua etkä mitän muutakaan -> ...
Sanot, että olet kova miettimään. Puuttuuko sinulta siis perustiedot oman terveytesi hoitamisesta ja ylläpitämisestä. Jos ei kykene perusjuttuihin ja pitämään itseään terveenä ja toimivana, niin suunnilleen kaikki muut maailman asiat ovat turhia.
Väsymys ja haluttomuus saattavat olla myös somaattisen sairauden syitä, siksi aikuisen on hyvä olla tietoinen esim. omista sokerin ja rasvan mittareistaan. Mutta hoidon tulee olla jotain muuta kuin nappi naamaan: ylös, ulos ja lenkille.
Sanoit 'Ihmeellistä että vaikka aina väsyttää jne nii en nukahda siltikää.'
Kyllä tuo kuulostaa niin vahvasti jonkinlaiselta 'paniikkikohtaukselta' joka on jäänyt päälle. Sä oot nyt luultavasti niin varpaillaan että mieli pysyy lukossa, oravanpyörä jossa pelko ylläpitää tilannetta. Mulla oli aivan samanlaista. Pyydä lekurilta että antaa yhden rauhoittavan, vaikka puolikkaan, niin näet auttaako laukaisemaan tilannetta. Sen jälkeen opettelemaan asioiden ja tunteiden käsittelyä.
Kun itselläni oli 15 vuotta takaperin samanlainen tilanne, liikuin enemmän kuin 'terve' suomalainen, minulla oli terveellisiä ja luovia harrastuksia, söin terveellisesti, en ryypännyt, en polttanut tupakkaa.
Mulla tosiaan tilanne laukesi kun otin (mulle määrättiin) yhden rauhoittavan. Ajatuslukko hävis. En jäänyt tuolloin rauhoittavien koukkuun. Jos olisin ollut viisas niin olisin mennyt terapiaan jo tuolloin. Mut ehei, meikä piti asiat sisällään. Älä väheksy tunteitasi ja opettele päästämään niitä ulos. Ja tosiaan ikäviä asioita kannattaisi opetella käsittelemään, ei sysäämään niitä sivuun. Ei niin vähäpätöistä asiaa etteikö se olisi käsittelyn arvoinen.
Ja sit tosiaan nuo terveelliset elämäntavat mukaan.
No hyvä, että lisäsit tuon vikan virkkeen. "Yhdellä rauhoittavalla" ei juurikaan auteta mitään jos peruskunto on rapasellainen tai sitä ei ole ollenkaan. Tässä pilleristien luvatussa maassa napsitaan napaan käsittämättömiä määriä lääkkeitä ja kuvitellaan asioiden tulevan autetuksi. Laiskuus, viitsimättämyys, tietämättömyys, typeryys ... vai mikä on homman nimi, jos lyyti ei kirjoita korvien välissä eivätkä perusjutut ole hallussa.
Jännityksen, stressin, kireyden, vaikeat elämäntilanteet ... voi "laukaista" myös vaikka joogalla tai millä tahansa tavalla rentoutua, mieltä voi hallita ihan samalla lailla kuin liikettäkin.