Läsnäolosta vielä... Mies siis kertoo että 15 min. läsnäolo illassa riittää naiselle. Ok, vähään on nainen tyytyväinen. Mulle tässä herää enemmänkin kysymys, minkä HITON TAKIA olet sen naisen kanssa jos varttikin yhteistä aikaa vaatii keskittymisharjoituksia. Eikö siinä naisessa todellakaan ole mitään kiinnostavaa, että viettäisit hänen kanssaan aikaa ihan vapaaehtoisesti?
Surkeassa tilassa tuo parisuhde on, jos vartti aikaa illassa on suoritus, tai jos ette todellakaan kommunikoi sen enempää niin että olisit oikeasti läsnä. Onko vika naisen tylsyydessä vai sinun itsekkyydessäsi, sitä on paha mennä tässä kommentoimaan.
Surkeassa tilassa tuo parisuhde on, jos vartti aikaa illassa on suoritus, tai jos ette todellakaan kommunikoi sen enempää niin että olisit oikeasti läsnä. Onko vika naisen tylsyydessä vai sinun itsekkyydessäsi, sitä on paha mennä tässä kommentoimaan.
Vastaukset 43
Vanhimmat
elänyt sellasta arkea, että vuosia ollaan yhdessä, molemmilla työkiireet, pentuja parista liitosta, kaikki pitäsi saada yhteensovitettua ja seksiäkin harrastaa muutama kerta viikossa? Se tarkoittaa oikeasti aikataulutusta myös sen oikean läsnäolon puolesta, muuten se helposti unohtuu tai jää.
Me ollaan sikäli outo pariskunta että tavataan tehdä asioita yhdessä. Mieheni on koko ajan läsnä perheemme arjessa.
Niin?
jotkut tykkää kaaoksesta.
kun lapset on pieniä, on työt ja parisuhde jne.
jotkut ei siitä sitten tykkääkkään ja joillekin se sopii!!!!!!
se on kun tykkää tehdä asioita yhdessä. Sen ansiosta aikaa on olla läsnä ja yhdessä. Samoten...eikä olla työttömiä kumpikaan. :)
aika moni ite organisoi itelleen kiireen ja kaaoksen. Joskus vois pysähtyä miettimään mikä on oikeesti tärkeetä ja joskus joutuu luopumaan jostain pitääkseen jotain muuta. Elämä on valintoja ja niin makaa kun petaa. Hyväksyy tämän väitteen tai ei :)
Kannattaa luopua vaikka lapsista ja työstä, niin jää aikaa kuherrella "poikaystävän" kanssa netissä.
on sun näkemys ei mun :)
kävi mielessä kun tuota viestiketjua luin. Siis 15 min???? Ja tietääkseni Rellun avokki ei ole edes työtön, ei ole kauaa kun hän vaimokkeen palkalla täällä brassaili.
vaikeampi onkin löytää yhteistä aikaa jos molempien töiden lisäklsi on vielä kotityöt tehtävänä kun molemmat tulee kotiin ja vielä ehkä eri aikaan. Lapsiakaan ei voi unohtaa.
ehkäpä erilainen asenne siihin arkeen olis tossa paikallaan. Yhteistä aikaa on se aika kun kotona olette, töistä vapautuneina. Kahdestaan tai lapsien kanssa. Koittaa tehdä yhdessä niitä askareita kivoilla fiiliksin eikä naama punasena pakko irvistyksin. Kun ipanat vetäytyy nukkumaan, kahmasee kullan kainaloon ja keskittyy häneen :) Oikeesti uskon et kaikki on tasan järjestettävissä ja asenteesta kii. Siinä se perhe on eikä sitä mihinkään hukata, mutta sen kanssa etsitään kaikille mukavempi elämänmeno. Jos elämässä työ vie liikaa aikaa, niin ehkäpä silloin vois harkita tekevänsä jotain sellaista työtä joka ei syö perhe-elämää olemattomiin...tai sama harrastuksilla ja muilla oheis aktiviteeteilla. Jos sä asetat perheen etusijalle, niin sä kyllä keksit ratkaisut siihin et aikaa on...
ehkä haluaisit tähän jonkun toisen henkilön vastauksen, mutta tuli vain mieleen, että sitten kun sinulla on lapsia, saatat ymmärtää minkä verran realistisesti sitä aikaa parisuhteen hoitamiseen jää arkena... On muitakin vaativia elämäntilanteita, mutta tämä vain esimerkkinä.
se on kersojen kans,mut jokainen äiti tietää, et kun kuuntelee pentuja 5 minsaa, saa puol tuntii tehdä omiaan. Vaan millä se menis yhtä uupuneen isukin jakeluun, jonka lehden lukua lapsoset häirii?
multako kysyt vai kaikilta?
Tai aivan sama, ei jaksa kiinnostaa.
Täällä on niin paljon tavallisesta työtätekevien arjesta vieraantuneita kuten ap.
ku ei se auta mitään. Kyllä mäkin joskus luulin, että mulla on aikaa vaikka ja mihin.
Palstalla ehdit olla?
nyt ei ittee muu ihmetyttäny, kun kellotetaanko se vartti? Vartin päästä kello soi AIKA. :) Oikiasti aika on järjestelykysymys hyvin usein. Mistä sen ajan repii ja tärkeysjärjestyksistä. Yhteistä aikaa perheelle ketä siihin nyt kuulukin. Mutta mikä kullakin parasta on..sen mukaan se on elettävä. Työt tekee ja kotiin tulee, se kaikki työn jälkeinen aika on yhteistä aikaa. Nou problem.
Jazulin uudenvuoden lupaus on varmaankin taas jälleen kerran lopettaa palstailu.
HIHHIHII
Eri työajat mahdollistavat palstailun ja lapsettomuus?
pieni esileikki ja pano, tarviiko enemmän aikaa?
siihen alkuperäiseen ajatukseen, niin kysehän ei ollutkaan kokonaisajasta, vaan siitä henkisen läsnäolon hetkestä, kun kohdataan esim työpäivän jälkeen.
Jos siinä suo kumppanille 15 min rauhallisen keskusteluhetken, niin kerkeää aika paljon jutella päivän asioista ja vaihtaa kuulumisia. Tämä aikako on liian lyhyt siihen tarpeeseen?
No just, vai viisitoista minuuttia riittää sinun mielestäsi kumppanille, jo vain. Siinä ajassa tosiaan ehtii kyselemään ja vaihtamaan kuulumiset, mutta helliä hetkiä ei hoidella vartissa, eikä tunnissa ja päivän kuulumisetkin voi hoitaa ilman sen kummempaa läsnäoloa. Hyvään läsnäolohetkeen tarvitaan kunnon intiimi hetki, esimerkiksi sohvalla sylikkäin halailua, suukottelua ja yhteisen lempiohjelman katsomista käsi kädessä välillä silittäen ja pussaillen,... niin se menee...pelkällä läsnäololla ei tee mitään, ellei fiilikset ole pelissä mukana.
Tässä keskustelussa on tainnut mennä puurot ja vellit sekaisin jo ajat sitten.
vähän hassua juttua.. Kaikilla joku tarkka näkemys mikä on just oikeanlaista läsnäoloa.
Ihmiset on aika yksilöllisiä, joku tarvitsee toisenlaista läsnäoloa kuin toinen. Täällä hoetaan tota halipusi-juttua, mutta kun itse en ainakaan tykkää siitä, että joku kyhnyttää koko ajan pussaamassa, en ole koskaan, missään suhteessa tykännyt, niin nyt tulee syyllinen olo, että olen jotenkin vääränlainen. Onneksi kumppanitkin on olleet aika samoilla linjoilla, muuten olis mennyt vaikeeksi.. Tärkeintä on että molemmilla on omat konstinsa saada toiselta sitä läsnäoloa, jota molemmat tai toinen kaipaa.
Sulla ne on syntyjään sekaisin..
Tulkinta vaikeuksia?
mutta silti ei nyt ole mielessäni jotain tiettyä kirjoitusta tai kirjoittajaa, mutta yleisluonteisesti tuntuu, että ihmiset kirjoittavat kiihkeästi omia näkemyksiään oikeina läheisyyden mittareina, vaikka joku olis tyytyväinen ja/tai tykkäis toisenlaisesta läheisyydestä. En ole tosin lukenut kaikkia juttuja täällä aiheesta, mutta tää nyt vaikutti noin niinkuin yleisilmeeltään siltä, että ihmiset puhuu vähän ristiin ja sekaisin.
Ketkä puhui ristiin?
en ole seurannut niin tarkkaan että _kuka_ sanoo mitäkin, vaan että kaksi ihmistä väittelee, vaikka ovatkin oikeastaan samaa mieltä asiasta, toinen vaan puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä..
Minusta yksi puhuu seksistä, toinen halailusta, kolmas intensiivisestä keskustelusta, neljäs rupattelusta vaikkapa kotitöiden tai tv:n katsomisen lomassa ja viides siitä, että ylipäätään viettää aikaa samalla tontilla.
te sitten puhutte? :)
Yhdessäolossa on erilaisia tasoja. On yleistä yhdessäoloa jne. Jos puhutaan ihan intensiivisestä vartista, niin kyllä se aika hyvin voi riittää arki-iltana sen yleisen lisäksi.
Ajan myötä yhdessäolo muuttuu, kun ihmiset tottuvat toisiinsa, mutta koskaan ei saisi katsoa kellosta tai miettiä miten paljon annan aikaa kumppanilleni vaan sen läsnäolon on lähdettävä halusta olla toisen lähellä jne...
Kukaan katsookaan, ei edes RE. Kyseessä oli vaan aika-arvio joka kuvaa riittävän intensiivisen läsnöolemisen aikaa arki-iltana.
Toi loppuhurskastelu taas ei liittynyt tuohon, vaan on toinen asia. Juu, kaiken suhteessa pitäisi perustua omaan haluun. Tosin, on kyllä asioita joita pitää tehdä ihan toisenkin iloksi vaikkei ne itselle niin tärkeitä olisi.
Sitten vaikka vois tulla ero aika äkkiä jos toinen makaa monta viikkoa sängyn pohjalla jalka katkenneena, ja silti toinen ei halua mennä kauppaan ku sitä ei huvita. Sitten sitä ei voi käskeä meneen koska sen pitäisi haluta itse.. sniif.. kaikki kuole nälkään :´(
Joillain pariskunnilla ei ole aina edes tota varttia, vaikka olisi koko päivän samassa huoneistossa ja jopa puhuis toisilleen "mitä ruokaa syödään" "mitä tulee telkusta"
Läsnäolo ei ole pakkoa, eikä sen kuulukaan olla. Kaupassakäynti ja toisen auttaminen vaikeassa tilanteessa ei sekään ole läsnäoloa vaan puhdasta suorittamista, jossa ei tarvitse olla edes toiselle mieliksi eikä läsnä. Asiat voi hoitua ilman läsnäoloa tai sen kanssa, läsnäolon olemassa olo on täysin riippuvainen yskilön empatiakyvystä ja sosiaalisista taidoista. Ruokakauppaan ei tarvitse lähteä toisen mieliksi, sinne voi mennä täysin itsekkäästä syystä ja halusta saada murua rinnan alle. Jos näkee ettei toisesta siihen ole, niin nälkä kyllä on hyvä motivaattori ettei kenenkään tarvitse kuolla sen tähden nälkään ;)
Jos pariskunnalla ei ole varttia aikaa toisilleen, on parasta istua alas ja miettiä tuhlataanko aikaa joutavaan vai eikö vain ole halua kohdata sitä toista??
noin ajattelen kans :)
Ei ole kyse. Tuosta alkuliirumlaarumista.
Ja tästäkin "Jos pariskunnalla ei ole varttia aikaa toisilleen, on parasta istua alas ja miettiä tuhlataanko aikaa joutavaan vai eikö vain ole halua kohdata sitä toista?? "
Sanoisin että onhan niillä. Siitä just puhuttiin. Intensiivinen vartti muun lisäksi.
Ja kyllä se oikeasti normaalina arki-iltana riittää ihan hienosti muun toiminnan ohessa.
Mä lähden 7-8 välillä töihin muut jää nukkumaan, vaimo lähtee töihin 14-16 välillä. Mä tuun töistä 16-17 välillä. Vaimo tulee töistä 22-23. Eli sitä yhteistä aikaa vois viettää 23-7 välillä. Tai no vaimo tulee töistä, se lukee facebookin kuulumiset ja syö iltapalan, käy suihkussa ja painuu nukkumaan 23-24. Jolloin on kyllä jo korkea aika itsekin painua nukkumaan. No tottahan välillä työvuorot menee samaankin tahtiin, mutta kumpikaan ei oikein tiiä mitä sillä yhteisellä ajalla tekis kun ei ole mitään yhteisiä kiinnostuksen kohteita tai mitään sellaisia tarpeita joita toinen osapuoli haluaisi tai osaisi "huomioida".
Kohta alkaa taas keikkahommat, jospa se palautaa mieleen miksi sitä saman katon alla asutaan.
Jos ei palauta, niin saapahan ainakin välillä elää ns. "omaa elämää" ja sen jälkeen taas jaksaa vähän paremmin tätä toista elämää.
Työ on yksi syy, minkä takia vakisuhteet ei kiinnosta.
Typeriä tekosyitä. Jokaisella on myöskin vapaapäiviä, lomia ja aikaa toiselle, se on vaan järjestelykysymys. Rakastuminen ei katsele, eikä ajattele etukäteen esteitä ja syitä tulevalle suhteelle, se on tunteiden valtaan heittäytymistä ja aikaa löytyy, jos vain niin halutaan.