Moraalinen relativismi rules

Moraaliset tunnot ovat joka tapauksessa olemassa.

Ihminen on moraalinen olento. Hän kokee hyvän ja pahan ja puhuu hyvästä ja pahasta.

Jokin sisältö hyvällä ja pahalla siis täytyy olla.

Se ettei tämä sisältö ole normietiikan määriteltävissä, tai ettei seurausetiikassa voi vetää yleistyksiä, ei tyhjennä kysymystä.

Käsite "moraalinen relativismi" on jossain mielessä sisäisesti ristiriitainen, jos sillä viestitetään, ettei moraali vaikuttaisi.

Olisi jopa ehkä kovin alhaista kuvitella, että kun katsot jotain ihmistä bussissa, niin että sitten siitä seuraisi jotain jonkun ihmisen elämään. Syyt ja seuraukset ovat ennen kaikkea ihmisen omassa päässä. Sinä vaikutat joka tapauksessa jo pelkällä olemassaolollasi, kirjoittamasi (mikäli tuon linkin takana oli sinun tekstisi) perusteella, muihin, joten sen vaikutuksen korostaminen on lähinnä sinun oma jumaluudenpalvontaasi.

Toisaalta alemmat ihmiset voivat kokea olevansa tärkeitä, koska he tekevät ylemmistä ihmisistä ylempiä, siis olemalla alhaisempia. Sinua ylemmät eivät siis oikeastaan ole sinua ylempänä, koska sinä teet ylemmistä ylempiä. Toisaalta ylemmäntason toiminta ei periaatteessa ero alemmantason toiminnasta, siellä vain on eri sisällöt, mutta (ajatus)muodot ovat samat, eli siis jos olet yhteiskunnallisesti (tai miten tahansa) toisia alempana, niin silläkin on oma arvonsa.

Mitä tulee raakuuksiin ja väkivaltaan sekä pahuuteen. Nämä ovat vain osa niitä asioita, joita maailmassa on. Eivät ne maailmasta voi kadota. Kuitenkin pyrkimys puhdistaa kaikki lika (= pahuus) maailmasta, on pyrkimyksemme toimia oikein, toisaalta voimme myös tietoisesti toimia omasta mielestämme väärin, jolloin ikään kuin likaamme omasta mielestämme maailmaa. Ihmisten erilaiset pyrkimykset sekä maailman kaikkien muiden asioiden vaikutukset eivät koskaan voi mennä kuten joku pikkumatemaatikko haluaisi niiden menevän. Lähinnä se suhtautuminen maailmaan on moraalimme, moraali on tietysti jotain yhteisöllistä sen takia, että olemme tietoisia ainoastaan yhteisön ansiosta. Kaikki nämä hienot ajatuksemme ovat syntyneet yhteisön kehittämänä, siis siinä mielessä yhteisön, että edeltävät ajattelijat raivaavat tietä tuleville ajattelijoille. Täten kykymme moraaliseen pohdintaankin on syntynyt yhteisön ansiosta (tietenkään en väitä ettei olisi mahdollista, että olisi tietoinen olento, joka ei olisi syntynyt yhteisön kautta, mutta kysehän on ihan triviaalista seikasta), tuskinpa mato harjoittaa (käsitteellistä) moraalista pohdintaa?

Mitä tulee relativismiin, niin sehän on ajatus, joka on pässinpää positivistien ansiosta noussut taas uudelleen esille. Se vain harhauttaa ajattelijaa. Jos ajattelemme, että mikä maailmassa on pysyvää, niin positivistit sanovat, että esimerkiksi matematiikka on ehdottoman varmaa, mutta moraali on taas jotain sellaista, joka on täysin ehdottoman epävarmaa ja relativistista ties mitä. Mitä taas seuraa siitä, että olisimme relativisteja? Sehän on ajattelutapa ja siten se myös vaikuttaa toimintaamme. Relativismihan pyrkii siis kumoamaan ehdottomat totuudet, noh, mitä sitten siitä, että ei ole mitään ehdottomia totuuksia, paitsi tietysti matemaattiset totuudet, jotka ovat aivan ehdottomia. Se että moraali ei taivu matemaatikkojen halvennettavaksi ei tarkoita, ettei asiaa voisi pohtia, tosin positivistit ovat onneksi tajunneetkin jättää sellaiset pohdinnat vähemmäksi, kun ei ne oikein ole heille mitään matemaattisia tuloksia tuottaneet.