Ottakaa filippiiniläinen nainen!

Onpa sullakin kuva suomalaisista naisista ja on toki hyvä että yleistät.. :D Mä olen sopivalla tavalla itsepäinen (eli en anna kenenkään kävellä yli, en kuitenkaan ole ilkeä tai ylimielinen), hankala en juurikaan, arvostan sitä että ihmiset siivoavat omat sotkunsa, pesen miehen pyykit samalla kun omani, siivoan isoimman osan taloa ja samaa ruokaahan me syödään, mutta jos hän haluaa rassata autoaan niin ei kamalasti ilahduttaisi keräillä jälkiä, samoin kuin mies ei kerää vaikkapa meikkejäni lavuaarin reunalta aamuisin.
Olen sitoutunut suhteeseen, enkä ole edes harkinnut pitkän suhteen aikana ettäkö en olisi ja välillä tuntuu että hymyilen jopa liikaakin. En juo paria siideriä lukuunottamatta _vuodessa_ lainkaan, poltaminen on ehdoton ei. Huoraamista nyt tuskin harrastaa sanan varsinaisessa merkityksessä kovinkaan moni suomalainen nainen, huoria löytyy itseasiassa enemmän näiden filippiiniläisten joukosta, halusit tai et.
Olen romantikko, erittäin rakastava, sopivan nöyrä (se on tietysti tulkintakysymys mikä on sopivan nöyrä, en alennu nuolemaan kenenkään kenkiä, mutta kyllä, olen nöyrä.), kiitollinen niistä asioista mitä minulla on.
On totta että tykkään pintaliitoisista asioista; vaatteet ja kauneusjutut ovat yksi intohimoni. Tarkoittaako se, että minussa eli ole syvällistä puolta? No ei todellakaan. Mieheni ei ole keskivertomiestä lihaksikkaampi ja parisen kymmentä kiloa ylipainoinen ja silti rakastan häntä yli kaiken ja seksi on täydellistä.
Täytyy myöntää että osaan arvostaa miehessä sitä että hän käyttää vasaraa paremmin kun minä, itse kun en sitä otaa käyttää peruskoulun puukässätunneilla opeteltuja taitoja kummemmin.. :D ja niistäkin on jo hyvän aikaa. Itse toivon että mies viihtyy kotona koska viiihdyn siellä itsekin. Suhteen alkuvaiheessa olin itse rikkaampi osapuoli, mutta koska poikaystävä on jo valmistunut ja työssä käyvä ja itse yhä opiskelen, on varmaan itsestäänselvää kummalla on enemmän rahaa nyt. Valitsinko hänet koska tiesin hänen saavan töitä valmistuttuaan? Hell no.
MIelestäni on ihan ok toivoa mieheltä kohtuu asiallista kaveriporukkaa, en itse ainakaan tykkäisi jos poikaystävä kulkisi joittenkin narkkareiden, diilerien tai vastaavien seurassa. Jokainen harrastakoon mitä parhaaksi näkee - lakien ja terveyden rajoissa. Ennakkoluuloja on kaikilla (kuten sinulla suomalaisia naisia kohtaan) ja niitä on valitettavasti pakko sietää kumppaninkin tai niitä on muutettava. Haluatko kertoa vähän lisää tästä suomalaisten naisten asennevammaisuudesta? :D
Ja usko tai älä, olen myös mukava, hauskakin (välillä), naisellinen (fyysisesti/kropaltani, henkisesti, tyyliltäni), tunnustan rakkauttani häntä kohtaan päivittäin ja odotan samaa takaisin. Meillä on hauskaa, mutta parisuhde ei ole normaali jos joskus ei ole kränää. Kaiken saa kuitenkin sovittua. Minulle on opetettu jo pienenä hyvät tavat. En myöskään ole kuullut olevani mitenkään mieleltäni vajaa. :D

En tiedä millaisiin emakkoihin sä olet suomalaisissa naisissa törmännyt, et ainakaan niihin tavallisiin. :D Mutta ei kait, kaikki valitkoon semmoisen kumppanin kun parhaaksi näkee (minä omani, sinä filipinon), mutta oli pakko tulla kertomaan että mielikuvasi suomalaisista naisista on vähintäänkin kyseenalainen. :D

Aloitusviestin kirjoittaja taitaa olla sama, joka aiemmin vasta "laatuvertaili" thainaisia ja suomalaisia naisia.

Miksi vihaat naisia? Oliko äitisuhteesi vaikea? AIKUISTU.

TUOLLE EI KANNATTAISI VASTATA ENÄÄ MITÄÄN. Sen pää on pipi. Innostuu vain vastustuksesta eikä pysty ajattelemaan asioita järkevästi ja rehellisesti.

Sinä taidat olla rakastunut.