herääppä

Upea, kypsä ja viisas kirjoitus 25vuotiaalta! Kaikki on sinulla vielä edessäpäin ja ehdit saada kaiken haluamasi. Olet hyvn järkeillyt ja asettanut itsellesi hyvät tavat ja arvot toimia.

Hyvät asiat elämässä tapahtuvat harvoin hetkessä. Ja on jo paljon kun arvostaa itseään ja tietää millainen arvomaailma oma on - siihen on hyvä rauhassa etsiä kumppania jolla on samanlainen käsitys asioista. Älä kiirehdi, nauti nuoruusajastasi... Olen jo kohta 50nen ja tulin äidiksi 32-vuotiaana - se oli minulle juuri oikea aika. Kypsymiseen ja kasvamiseen menee oma aikansa ja sinun kirjoituksesi todistaa että olet oikealla tiellä. Ihana ja valoisa suhtautumisesi tuo varmasti elämääsi sen oikean kun sen aika on!

Näinhän se on kyllä yksinkin voi elää ihan hyvää elämää. Ja silloin ei tarvi huolehtia mistään muusta kuin itsestään tämä on tullut todettua. Harrastukset ovat mukavia niiden kautta tapaa muitakin. Työkin on semmoinen asia joka pitää mielenvirkeänä, jos olis. Tosin taantuman takia jouduin työttömäksi ja nyt on paljon aikaa yksin, se vähän harmittaa mutta aina on mukava harrastaa eri asioita. Ei muuta kuin töitä etsien.

On myös totta kumppani on tullakseen jos tulee, en ota siitä liiemmin paineita. Tosin hyvä sitä on ottaa yhteyttä jos näkee kiinnostavan oloisen henkilön, vaikka ilmoitus onkin en etsi koko ajan löytyy jos löytyy. Mutta tämä on minun päättelyni.

Joo ja en ole mikään täydellinen luuseri vaikka minulla ei olekaan sitä toistapuoliskoa. Olen voinut tehdä kaikki asiat hyvin vapaasti eikä kukaan ole sanonut vastaan, tosin ainahan se olisi mukavempi tehdä asioita yhdessä toisen kanssa että voisi jakaa iloiset asiat yhdessä. Matkustaminen on sellainen asia jossa toivoisin että olisi kumppani matkassa, mutta ei se ole välttämätöntä. Ihan hyvin yksinkin pystyy matkustamaan, tosin vähän niukemmin mutta kuitenkin pystyy todettu on.

No niin tämä on minun mielipiteeni, tulipahan taas kirjoiteltua...

Naisena voit helposti siirtyä parisuhteeseen kun vain mielesi tekee, voit nirsoillakin hieman. Jos olisit mies, tilanteesi alkaisi näyttää jo melko epätoivoiselta.

Itse olen ap:n kaltainen 26 vuotias mies. Olin ihan tyytyväinen elämääni vielä keväällä, mutta sitten erehdyin muuttamaan työn perässä toiselle paikkakunnalla ja välimatkan takia kaikki kaverini asuvat nyt "liian kaukana" jotta voisin heitä edes viikoittain tavata. Jo kuukauden jälkeen muutosta huomasin kuinka yksinäistä tämä elämäni oikeastaan onkaan, aiemmin sitä ei vain huomannut kun oli joka päivällä jotain muutakin mielekästä tekemistä ja sosiaalista elämää kuin vain työ, mutta nyt se työ on ainoa kontaktini muihin ihmisiin. Tulen tyhjään kotiini perjantaina klo.17 ja huomaan ajattelevani että olisipa jo maanantai niin pääsisi takaisin töihin.

Vakavaa parisuhdetta minulla ei ole koskaan ollut, enkä usko että sekään minua nyt täysin voisi pelastaa tältä yksinäisyydeltä. Mutta olen kuitenkin ajatellut parisuhdetta ja elämää naisen kanssa nykyään paljon enemmän kuin aiemmin, ihan vain siitä syystä että vietän niin paljon aikaa yksin. Elin ennen muuttoa sosiaalisesti melko rikasta elämää (ei parisuhdetta, mutta paljon kavereita) eikä sitä oikein edes osannut kunnolla kaivata parisuhdetta tai pidempiaikaista naissuhdetta elämääni.

Todennäköisesti elän täällä ehkä ensi kesään saakka ja sitten irtisanoudun, muutan takaisin entiselle paikkakunnalle ja jään vaikka työttömäksi. Sillä ei tätä yksinäisyyttä kovin pitkään kestä. En usko että löydän täältä uudelta paikkakunnalta naisen, sillä en oikein pidä yökerhoissa heilumisesta ja eipä sitä tässä iässä paljon muita paikkoja ole mistä niistä naisia voisi edes saada.