tuntuu ettei kukaan oikeasti ymmärrä kuinka paha mulla on olla. ehkä isoin syy pahaan oloon on, että en kertakaikkiaan hyväksy itseäni, vihaan itseäni kaikin puolin. tuntuu että olen aina vääränlainen, eikä kukaan oikeasti välitä musta ym. koulu menee huonosti ja sekin ärsyttää kun sanotaan että ajattele positiivisesti ja muuta ym. tuntuu että helvetti pään sisällä on irti. tuntuu ettei mistää tuu mitään.
ahdistaa kauheasti koulussa (jotkut sos.tilanteet ym.) riippuu vähän tiesti päivistä, mutta aina kuitenkin jonkun verran ja joskus ihan liikaa. koulussa ahdistaa kauheasti, kun tuntuu että kaikki pitävät ihan luuserina ja puhuvat paskaa. ajattelen ihan liikaa sitä mitä muut sattaisivat musta ajatella, vaikka nehän kertovat juuri siitä mitä itse itsestäni ajattelen. en jaksa enää uskoa että voisin koskaan nauttia mistään ja hyväksyä itseni ym. että voisin olla onnellinen.
tuli aika sekavaa tekstiä:S
ahdistaa kauheasti koulussa (jotkut sos.tilanteet ym.) riippuu vähän tiesti päivistä, mutta aina kuitenkin jonkun verran ja joskus ihan liikaa. koulussa ahdistaa kauheasti, kun tuntuu että kaikki pitävät ihan luuserina ja puhuvat paskaa. ajattelen ihan liikaa sitä mitä muut sattaisivat musta ajatella, vaikka nehän kertovat juuri siitä mitä itse itsestäni ajattelen. en jaksa enää uskoa että voisin koskaan nauttia mistään ja hyväksyä itseni ym. että voisin olla onnellinen.
tuli aika sekavaa tekstiä:S
Vastaukset 2
Vanhimmat
jos lohduttaa nii et ole ainoa. Mullekin on viime aikoina hiipinyt tämmösiä huonoja ajatuksia ittestäni. On tullu kauhea ihmiskammo. Tuntuu että kaikki tuijottaa ja puhuu susta paskaa. Ja kuten sullakin, nii koulussa on kauheeta olla. Mulla ei ehkä itse opiskelu oo nii rankkaa, mut siel koulus oleminen. Hyi helvetti. On alkanu pelottaa mennä sinne ku on semmonen olo et heti ku astun sisään nii ihmiset tuijottaa ja nauraa... Yritän aina sanoo ittelleni et "luulet vaan", mut ei se auta. Oon huomannu etten enää pysty keskittyy kavereitten juttuihin enkä kuule mitä ne sanoo, ku vaan mietin et mitä kaikkee mus just sil hetkel on vialla. Kaupungilla on kauheeta kävellä, en kestä et vastaantulijat kattoo.
Ja mullakin riippuu päivästä et mikä olo, joskus saattaa olla suht itsevarma olo. mut harvemmin. Oon jo miettiny ett oonko mä tulos hulluks... Ja jos oikeesti kuulee tai huomaa et joku sanoo sust jotai, voi helvetti siin on päivä pahasti pilalla.
Toivon todellakin et tää menis ohi, koska tää rupee vaikuttaa mun sosiaaliseen elämään. Kun ei pysty olee rennosti ja oma ittensä missään.
ootko käyny jossain puhumassa? mä ite käyn kognivitiivisperusteisessa terapiassa.
mulla itellä on helpompi joskus olla tuntemattomien kans tai siis että joku kaupassa käynti ja kaupungilla kävely ei oo ongelma. koulussa ahistaa ku on ollu niitten kans jo jonku aikaa samassa koulussa, enkä oo tyytyväinen siihen kuvaan minkä oon niille itestäni antanu, enkä oo siellä yhtään oma itteni ym..