Onko kaikki kiinni onnesta, kohtalosta yms.

Olen yli 30-vuotias nainen, enkä ole seurustellut koskaan kunnolla. (Kyllä, minunlaisiakin ihmisiä on olemassa.) Väillä sitä miettii, että onko syy vain itsessä, siinä että teki menneisyydessään jotain väärin ja pilasi mahdollisuutensa rakkauteen ja parisuhteeseen. Toisaalta taas, vaikka olisi toiminut toisinkin, niin olisiko se kuitenkaan muuttanut mitään kuitenkaan.

Jotenkin itselle on alkanut tulla tunne ja ajatus siitä, että parisuhdeasioissa kaikki taitaa olla lähinnä onnesta ja kohtalosta kiinni. Paljonko ihminen oikeasti voi vaikuttaa omiin mahdollisuuksiinsa ? Minä voisin laihduttaa, voisin periaatteessa mennä kauneusleikkauksiin, voisin opetella käyttäytymään eri tavalla, tekemään asioita eri tavalla... ja kaikkea muuta. Kuitenkaan mikään tästä ei takaa sitä, että kukaan mies, rakastuisi minuun ja haluaisi elää kanssani, tai ainakaan kukaan sellainen mies, jota minä rakastaisin.

Olen jotenkin vain lakannut huolehtimasta koko asiasta. Jos minun on tarkoitus löytää parisuhde ja rakastamani mies (joka myös rakastaa minua) tulen sen löytämään. Ja jos on tarkoitettu, että niin ei tule tapahtumaan, niin mikään mitä teen, ei auta millään tavalla.