Kirjoitin tuohon eilen illalla oman tarinani. Oikeastaan ptiti vielä sanoa kaikille teille, jotka muistelette ja haaveilette exästänne: Olkaa varovaisia!
On ihanaa, jos se todellinen onni löytyy vielä vuosien jälkeen entisen rakkaan luota. Mikään ei ole niin suloista kuin anteeksiantaminen ja -saaminen.
Mutta. Mutta. Voi käydä niinkin, että kemiat eivät enää kohtaa toivotulla tavalla. Vastassa onkin joku erilainen ihminen kuin silloin kauan sitten. Silloin voi käydä pahasti sielulle, joka rakkautta aina vain etsii ja kaipaa. Ihmiset ovat paljon herkempiä ja haavoittuvaisempia, kuin päällepäin usein näkyy. Kenenkään tunteita ei saisi herättäää ja sitten jättää kytemään, kun oma kiinnostus ei riitäkään. Tai ainakin pitäsi jaksaa auttaa se toinen, kärsivä osapuoli koko jutun yli.
Miettikää monta kertaa, ennenkuin otatte yhteyttä. Ottakaa ensin mieluiten selvää, jos vain voitte, millainen rakastettunne nykyään on. Mitä hän tekee, miten hän elää, miltä hän näyttää... jne. Jos sittenkin vielä tuntuu, että tunne on omalta puoleltanne aito ja kestävä, niin sitten laittakaa viesti, soittakaa yms.
Minä toivoisin, että vanha rakkaani olisi harkinnut ja selvitellyt asiaa itselleen paremmin. Minä jäin koukkuun tähän yhteydenpitoon, hän ei. Eikä hän välitä minun tuskastani, kelpaan juttukaveriksi vain silloin, kun minulla menee hyvin. Ulospääsyä en näe...
Kaikkea hyvää rakastuneille, kyllä rakkautta silti aina tarvitaan, eikä sitä ole liikaa!
On ihanaa, jos se todellinen onni löytyy vielä vuosien jälkeen entisen rakkaan luota. Mikään ei ole niin suloista kuin anteeksiantaminen ja -saaminen.
Mutta. Mutta. Voi käydä niinkin, että kemiat eivät enää kohtaa toivotulla tavalla. Vastassa onkin joku erilainen ihminen kuin silloin kauan sitten. Silloin voi käydä pahasti sielulle, joka rakkautta aina vain etsii ja kaipaa. Ihmiset ovat paljon herkempiä ja haavoittuvaisempia, kuin päällepäin usein näkyy. Kenenkään tunteita ei saisi herättäää ja sitten jättää kytemään, kun oma kiinnostus ei riitäkään. Tai ainakin pitäsi jaksaa auttaa se toinen, kärsivä osapuoli koko jutun yli.
Miettikää monta kertaa, ennenkuin otatte yhteyttä. Ottakaa ensin mieluiten selvää, jos vain voitte, millainen rakastettunne nykyään on. Mitä hän tekee, miten hän elää, miltä hän näyttää... jne. Jos sittenkin vielä tuntuu, että tunne on omalta puoleltanne aito ja kestävä, niin sitten laittakaa viesti, soittakaa yms.
Minä toivoisin, että vanha rakkaani olisi harkinnut ja selvitellyt asiaa itselleen paremmin. Minä jäin koukkuun tähän yhteydenpitoon, hän ei. Eikä hän välitä minun tuskastani, kelpaan juttukaveriksi vain silloin, kun minulla menee hyvin. Ulospääsyä en näe...
Kaikkea hyvää rakastuneille, kyllä rakkautta silti aina tarvitaan, eikä sitä ole liikaa!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onko todella niin vai oletko niin herkässä tilassa, että koet kaiken negatiivisesti? Ajattelet liian mustasti, koska asia on herkkä?
Olen liian herkkä, se on ihan selvää. Olen kärsinyt koko aikuisikäni masennuksesta, välillä vakavasti, niin että tarvitsen lääkitystä, välillä on ollut helpompaa. Siksi tämä onkin niin vaikeaa, en olisi (näin jälkiviisaasti) tarvinnut tällaisia syviä menetyksen ja luopumisen tunteita.
Varoitinkin vain teitä kanssaihmisiä siksi, ettei kukaan ottaisi näitä juttuja liian kevyesti. Että kyselenpä kuulumisia, kokeilenpa kepillä jäätä... Vastassa voi olla herkkä ja liikaa mukaan heittäytyvä ihminen, jolle koko juttu merkitsee enemmän kuin kyselijälle. Harkintaa mukaan...