Miten olette käytännön eron ja tavaroiden ulos kantamisen järjestäneet? Onko tuleva ex-kumppani ollut paikalla, kun olette muuttaneet pois?
Jotenkin tuntuu niin ahdistavalta ajatella, että hän olisi siinä "kyyläämässä" ja kenties herjaamassa tai jopa rukoilemassa jäämään... Helpompi olisi varmaan hoitaa asia alta pois hänen töissä ollessa....vai miten itse olette tehneet/tulette tekemään?
Jotenkin tuntuu niin ahdistavalta ajatella, että hän olisi siinä "kyyläämässä" ja kenties herjaamassa tai jopa rukoilemassa jäämään... Helpompi olisi varmaan hoitaa asia alta pois hänen töissä ollessa....vai miten itse olette tehneet/tulette tekemään?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos harkitset suhteesta pois lähtemistä, älä tee sitä missään nimessä salaa! Pakkaa vaikka jonnekin jemmaan pieni "hätäpakkaus", jos puoliso saa lähdöstä ilmoittaessasi raivokohtauksen, ettei sinun tarvitse lähteä ilman mitään (passi, rahat, puhdas vaatekerta, saniteettituotteet, puhelin laturi). Varmista etukäteen itsellesi paikka, jonne pääset ensimmäiseksi yöksi majailemaan ja selvitä myös mahdollinen jatkosuunnitelma (hotelli, hostelli, ystävät, tuttavat, vanhemmat, vuokra-asunto). Kirjoita vaikka paperille ylös asiat, jotka haluat sanoa puolisollesi suoraan kasvotusten: lue ne hänelle vaikka siitä paperista, jos et muuten pysty sanomaan. Ole suoraselkäinen ja suostu tarpeen niin vaatiessa jäämään vielä yhdeksi yöksi hänen luokseen (itsemurhan uhka). ÄLÄ harrasta hänen kanssaan enää seksiä, kun olet ilmoittanut lähtöaikeistasi!!! Älä lähde sillä asenteella, että "me emme sitten tapaa enää koskaan". Jos kotinne on yhteinen, tulee teillä vielä monta yhteistä selvittelyhetkeä vastaanne.
Ole asiallinen äläkä mollaa puolisoasi lähteissäsi. Ole valmis ottamaan kaikki häneltä tuleva herja ja törky vastaan: ne eivät välttämättä pidä paikkaansa tai ole totuuksia sinusta itsestäsi. Anna puolisollesi aikaa totutella tilanteeseen: itse pyysin (jätettynä) aikaa puoli vuotta ennen kuin mietimme jatkoa! Tarvitsin kuitenkin vain 2,5 kk, kunnes olin valmis siihen, että talomme laitetaan myyntiin. Olin saanut ajatuksiani selväksi siinä ajassa ja ymmärsin itsekin, ettei suhteemme voi enää jatkua.
Puolisoni, joka jätti minut, oli asiallisen viileä monessa asiassa. Hän antoi minulle aikaa, suostui keskusteluihin päiväsaikaan, ei ensimmäisen eroilmoituksen ja lähdön jälkeen ollut yhtään kertaa enää yötä yhteisessä kodissamme, ei tuonut sinne vieraita eikä enää millään tapaa osoittanut, että olisi oikeutettu asumaan yhteisessä kodissamme. Lainaosuutensa hän hoiti ja oli valmis maksamaan puolet kaikista juoksevista kuluista (asuntolaina, vesi, sähkö, lämpö). Älä jätä puolisoasi pulaan ja laske samalla, ettet itse joudu taloudelliseen pulaan. Jättäjän ei kannata paljon sanella ehtoja jätetylle: kyllä siinä kannattaa ennemminkin myötäillä. Jos lähdet yhteisestä kodistanne, ÄLÄ palaa! Ole looginen toiminnassasi.
Yhteisistä tavaroista sanoisin vain, että jakakaa yhteinen omaisuutenne neuvotellen. Tavara on vain tavaraa ja sitä saa rahalla: älä takerru mihinkään maalliseen. Mikään tavara ei ole tappelemisen arvoista: tunteet on selvitettävä ennen tavaroiden jakamista ja tehkää selvät säännöt. Meillä oli leikillisesti vain yksi esine, jonka molemmat halusivat itselleen: heitimme kruunaa ja klaavaa kumpi sen saa :)
Ole suoraselkäinen erossasi. Tunteista tulee puhua ennen eroilmoitusta, se on aikuisuutta! Ole asiallinen ja pidä toista osapuolta ihmisenä. Pitäisin itse eroa melko hyvänä, jos voitte jossain vaiheessa rehellisesti toivottaa toiselle osapuolelle "kaikkea hyvää"! Ja painottaisin tässä sanaa REHELLISESTI! Paljon mahtuu puhetta maailmaan, mutta ole suora sekä edessä- että takanapäin.
Kiitos hyvistä neuvoista! :)
Tulevasta mahdollisesta erosta olemme puhuneet jo lähes kaksi (!!!!) vuotta, joten minään yllätyksenä se ei todellakaan tule. Olen antanut hänelle VIELÄ puoli vuotta tehdä suhdettamme koskevia päätöksiä. Onneksemme emme asu vielä omassa asunnossa, vaan vuokralla, joten laina-asioista meidän ei tarvitse tapella. Muistakaan maallisista tavaroista ei minulla ole niinkään huolta, kunhan saan omat vaatteeni ja muut henk.koht tavarat mukaani.
Ero tulee olemaan (mikäli on tullakseen, ja itse olen sitä mieltä, että 97% varmasti tulee) varmasti rankka, koska olemme olleet jo vuosia yhdessä. Valitettavasti haluamme elämältä eri asioita (asuinpaikka, perheen perustaminen, elämänarvot yleensä). Kun mietin eroa, tunnen ehkä jopa pientä sääliä kumppaniani kohtaan. Löytääkö hän uuden rakkauden, miten hän selviää? Tiedän, että ei pidä ajatella tuolla tavalla, koska sitten alkaa potemaan huonoa omaatuntoa. Omaa elämäämmehän tässä eletään kumpikin, ja kummallakin on oikeus olla yhtälailla onnellinen, eikö? Jos jäisin tähän suhteeseen, muuttuisin todennäköisesti vain katkeraksi ja alkaisin vihaamaan koko ihmistä. Eihän sekään ole oikein?
Itsestäni tuntuu tällä hetkellä siltä että itse kyllä selviän erosta (vaikka hirveältähän tämä tuntuu) mutta avopuolisoni selviäminen huolettaa. Säälin takia ei kuitenkaan voi olla yhdessä. Eikä minulle riitä "hyvä ystävyys" , joillaiseksi parisuhteen tällä hetkellä koen. Jos jäisin suhteeseen, minua kalvaisi jatkuvasti olo siitä, että jotain suhteesta puuttuu enkä olisi onnellinen. Ei se ole kumppaninkaan kannalta reilua jos toinen ei ole täysillä mukana suhteessa. Ei itseään pidä "uhrata" . Jokaisella on oikeus olla onnellinen, itsekäs pitää olla hyvällä tavalla.
Tuo todellakin totta, noin itse tein erotessani! Minä olin se joka jätti ja lähti mutta noin meilläkin meni. ei riitaa mistään!! Voi kun kaikki erot edes ne missä lapsia menis noin ei olisi niin paljon katkeria ja vihasia ex.siä uusia suhteita haittaamassa!!
Hyvissä väleissä ollaan vielläkin, hän löytänyt uuden onnen mutta itse erhdyin vielläkin pahempaan suhteeseen kuin hänen kanssa joka oli viimiset vuodet ystävyyssuhde.(ilman sex.siä)
Nyt eroa taas mietin mutta tämä ero ei niin helppo koska toinen muutaman vuoden sisällä ja lapset kärsii itse kestäisin ja jaksaisin taas alusta.
kävi,niin,että minä otin kaikki tavarat,koska asuin ennen yhteenmuuttoa omillani ja kaikki tavarat olivat minun. Kun sitten ero tuli,niin tottakai otin omat tavarani. Järjestely meni,niin,että minä,isäni ja äitini pakkasimme tavarat autoon(paketti auto peräkärry) ja lähdimme ajamaan. Ex-mieheni ei ollut paikalla. Asuin tuolloin Etelä-Suomessa ja vanhempani Pohjois-Pohjanmaalla.
Kysymyksiä tms.. SAA esittää :)