Mistä löytää "epänormaaleja" ihmisiä?

Olen kolmenkympin hujakoilla itse.
Millä tavoin koet olevasi epänormaali ja oletko löytänyt paljon kaltaisiasi elämäsi aikana?

Strange-r kirjoitti:

Olen kolmenkympin hujakoilla itse.
Millä tavoin koet olevasi epänormaali ja oletko löytänyt paljon kaltaisiasi elämäsi aikana?

Paljon hulluja olen löytänyt paikallisesta boheemiporukasta, mutta taiteilijat etsivät taiteilijoita. Minä olen liian porvari boheemille ja liian boheemi porvarille. Ulkomailta löysin aikoinaan sielunkumppanin, mutta menetin hänet ennenaikaisesti sarauden vuoksi. Puolisoni kotimaassa tuntin olevani kotonani. Nyt olen taas omassa kotimaassani, ja tunnen olevani outo. No, venäläiseksi huoraksihan minua luullaankin, korkokengät kapsaen, minkkiturkin helmat heiluen... Mutten välitä, olen jo sen verran vanha, ettei kiinnosta, miksi minua luullaan. Nuorena se loukkasikin.

realismus kirjoitti:

Paljon hulluja olen löytänyt paikallisesta boheemiporukasta, mutta taiteilijat etsivät taiteilijoita. Minä olen liian porvari boheemille ja liian boheemi porvarille. Ulkomailta löysin aikoinaan sielunkumppanin, mutta menetin hänet ennenaikaisesti sarauden vuoksi. Puolisoni kotimaassa tuntin olevani kotonani. Nyt olen taas omassa kotimaassani, ja tunnen olevani outo. No, venäläiseksi huoraksihan minua luullaankin, korkokengät kapsaen, minkkiturkin helmat heiluen... Mutten välitä, olen jo sen verran vanha, ettei kiinnosta, miksi minua luullaan. Nuorena se loukkasikin.

osui silmään, tuo minkkiturkki. Jotkut pitävät itseään hyvinkin herkkinä, humaaneina ja jopa eläinrakkaina, mutta turkki pitää ehdottomasti saada. Toivottavasti joskus havahtuvat.

Tuo vain pahasti kirjoitti:

osui silmään, tuo minkkiturkki. Jotkut pitävät itseään hyvinkin herkkinä, humaaneina ja jopa eläinrakkaina, mutta turkki pitää ehdottomasti saada. Toivottavasti joskus havahtuvat.

Jos sen ostaa second handista asialla ei ole enää merkitystä. Itse haluaisin ihmisen pääkallon nahkatakkini olkapäälle ;-)

Tuo vain pahasti kirjoitti:

osui silmään, tuo minkkiturkki. Jotkut pitävät itseään hyvinkin herkkinä, humaaneina ja jopa eläinrakkaina, mutta turkki pitää ehdottomasti saada. Toivottavasti joskus havahtuvat.

Eläinsuojelijaystävistäni joku murisikin niille, mutta koska noin yleensä olemme sopiva sekoboltsilauma, ei haittaa enää. Yhteinen känni lähentää :)

Mielestäni olisi hyvä että pitäisi itseään erilaisena kuin muut. Ei se tarkoita että täytyy pitää itseään parempana muihin verrattuna, täysin erilaisena tai uniikkina.

Sellainen ajattelu olisi "teiniä", mutta mielestäni ei ole kovinkaan fiksua koko ajan yrittää itseään pitää "tavallisena" sekä painottaa miten "normaali" on.

Seurauksena on tasapäistävä kulttuuri jossa eroja ei hyväksytä kuin tietyllä tavalla eli sillä missä normaalit pitävät "hyväksyttävänä".

On mielestäni myös ristiriitaista miten moraalittomia ihmiset ovat samaan aikaan kun odottavat että ihmiset olisivat "normaaleja".

Tavallisuus ei ole mikään hyve, se on tekosyy.

Yleisemminkin elämässä minua on ottanut päähän se, että ihmiset eivät oikein osaa ottaa toista ihmistä sellaisenaan. Ihmistä itseään ei oikein haluta uskoa, vaan mieluummin uskotaan juuri noita mainitsemiani tiettyjä ulkoisia asioita. On kuin ihmiset eivät lähtökohtaisesti usko toisten puhuvan totta, vaan että se totuus ihmisestä pitää kaivaa sieltä jostain rivien välistä.

Katsotaan mieluummin toisen työtä, koulutusta, asemaa tai vaikkapa ihan niinkin tyhmiä asioita kuin että millaisella autolla ajaa. Nämä tämänkaltaiset asiat sitten muka kertovat sitä oikeaa totuutta ihmisestä. Myös harrastukset kiinnostavat. Jos esim. on kovasti liikunnallinen, niin se on aina plussaa ja tarkoittaa että ihminen arvostaa itseään. Se ei esim. voi tarkoittaa vaikkapa sitä että ihmisellä on kiihtynyt ja epäterve kilpailuvietti, näin esimerkiksi. Tai että hän on epävarma itsestään ja siksi vaikkapa rehkii kuntosalilla tunteja päivittäin.

Jos on kouluttanut itsensä hyvään ammattiin ja vetää jostain duunista isoa tai isohkoa liksaa, niin se on myönteistä koska ihminen on asettanut itselleen päämäärän ja saavuttanut sen kovalla työllä. Kertoo omistautumisesta ja pitkäjänteisyydestä ja valmiudesta saavuttaa itselleen tärkeitä asioita.
Se ei missään tapauksessa voi tarkoittaa että ko. henkilö voi jälleen kerran olla pakkomielteinen saavuttaja ja haluaa ensisijaisesti näyttää muille, että hän on kaikkein paras.
Tai hän ei voi olla vaikkapa omien vanhempiensa odotuksia ikuisesti täyttävä, traumatisoitunut ihminen, joka yrittää aina vain lisää saavuttamalla lunastaa itselleen vanhempiensa (jotka voivat olla jo jopa kuolleita) hyväksynnän.
Tällainen ihminen ei voi myöskään olla narsismiin kallellaan oleva henkilö, joka haluaa vain häikäilemättömästi edetä urallaan ja todistaa kerta toisensa jälkeen kuinka hyvä ja paras hän milloin missäkin on.

Akateemisuus sitten todistaa ihmisen olevan fiksu. Minäkin tunnen paljon akateemisia ihmisiä, ja voin sanoa että he ovat poikkeuksetta juuri sitä maamme parhaimmistoa, jolta tulee suustaan pelkkiä siteeraamisen arvoisia mietelauseita. Akateemisuus onkin joku ihmeellinen taikasana, joka kertoo ihmisen sielusta ja älykkyydestä vaikka mitä. Ja luonnollisesti pelkästään positiivista.

Jne jne jne

Työtä pitää tehdä jos syödä haluaa, mutta harrastukset ovat vapaaehtoisia, ja niistä voi paljon päätellä, onko toinen yhtään samalla planeetalla kuin itse.

9 kirjoitti:

Yleisemminkin elämässä minua on ottanut päähän se, että ihmiset eivät oikein osaa ottaa toista ihmistä sellaisenaan. Ihmistä itseään ei oikein haluta uskoa, vaan mieluummin uskotaan juuri noita mainitsemiani tiettyjä ulkoisia asioita. On kuin ihmiset eivät lähtökohtaisesti usko toisten puhuvan totta, vaan että se totuus ihmisestä pitää kaivaa sieltä jostain rivien välistä.

Katsotaan mieluummin toisen työtä, koulutusta, asemaa tai vaikkapa ihan niinkin tyhmiä asioita kuin että millaisella autolla ajaa. Nämä tämänkaltaiset asiat sitten muka kertovat sitä oikeaa totuutta ihmisestä. Myös harrastukset kiinnostavat. Jos esim. on kovasti liikunnallinen, niin se on aina plussaa ja tarkoittaa että ihminen arvostaa itseään. Se ei esim. voi tarkoittaa vaikkapa sitä että ihmisellä on kiihtynyt ja epäterve kilpailuvietti, näin esimerkiksi. Tai että hän on epävarma itsestään ja siksi vaikkapa rehkii kuntosalilla tunteja päivittäin.

Jos on kouluttanut itsensä hyvään ammattiin ja vetää jostain duunista isoa tai isohkoa liksaa, niin se on myönteistä koska ihminen on asettanut itselleen päämäärän ja saavuttanut sen kovalla työllä. Kertoo omistautumisesta ja pitkäjänteisyydestä ja valmiudesta saavuttaa itselleen tärkeitä asioita.
Se ei missään tapauksessa voi tarkoittaa että ko. henkilö voi jälleen kerran olla pakkomielteinen saavuttaja ja haluaa ensisijaisesti näyttää muille, että hän on kaikkein paras.
Tai hän ei voi olla vaikkapa omien vanhempiensa odotuksia ikuisesti täyttävä, traumatisoitunut ihminen, joka yrittää aina vain lisää saavuttamalla lunastaa itselleen vanhempiensa (jotka voivat olla jo jopa kuolleita) hyväksynnän.
Tällainen ihminen ei voi myöskään olla narsismiin kallellaan oleva henkilö, joka haluaa vain häikäilemättömästi edetä urallaan ja todistaa kerta toisensa jälkeen kuinka hyvä ja paras hän milloin missäkin on.

Akateemisuus sitten todistaa ihmisen olevan fiksu. Minäkin tunnen paljon akateemisia ihmisiä, ja voin sanoa että he ovat poikkeuksetta juuri sitä maamme parhaimmistoa, jolta tulee suustaan pelkkiä siteeraamisen arvoisia mietelauseita. Akateemisuus onkin joku ihmeellinen taikasana, joka kertoo ihmisen sielusta ja älykkyydestä vaikka mitä. Ja luonnollisesti pelkästään positiivista.

Jne jne jne

Heh, noinkin voi tietysti ne harrastukset tulkita - minusta on kyllä ihan hyvä katsoa profiilista harrastukset, mikäli tosiaan kaveri huhkii hullun lailla salilla ja pitkin pöpelikköä ja viettää vapaa-aikansa mökillä ja luonnossa samoillen, niin voin huoleta ruksata hänet heti yli. Ihan jo sen vuoksi, ettemmehän ikinä näkisi toisiamme - työaika on työaikaa, ja vapaa-aikamme viettäisimme erillämme, mitäs järkeä siinäkään olisi.

9 kirjoitti:

Yleisemminkin elämässä minua on ottanut päähän se, että ihmiset eivät oikein osaa ottaa toista ihmistä sellaisenaan. Ihmistä itseään ei oikein haluta uskoa, vaan mieluummin uskotaan juuri noita mainitsemiani tiettyjä ulkoisia asioita. On kuin ihmiset eivät lähtökohtaisesti usko toisten puhuvan totta, vaan että se totuus ihmisestä pitää kaivaa sieltä jostain rivien välistä.

Katsotaan mieluummin toisen työtä, koulutusta, asemaa tai vaikkapa ihan niinkin tyhmiä asioita kuin että millaisella autolla ajaa. Nämä tämänkaltaiset asiat sitten muka kertovat sitä oikeaa totuutta ihmisestä. Myös harrastukset kiinnostavat. Jos esim. on kovasti liikunnallinen, niin se on aina plussaa ja tarkoittaa että ihminen arvostaa itseään. Se ei esim. voi tarkoittaa vaikkapa sitä että ihmisellä on kiihtynyt ja epäterve kilpailuvietti, näin esimerkiksi. Tai että hän on epävarma itsestään ja siksi vaikkapa rehkii kuntosalilla tunteja päivittäin.

Jos on kouluttanut itsensä hyvään ammattiin ja vetää jostain duunista isoa tai isohkoa liksaa, niin se on myönteistä koska ihminen on asettanut itselleen päämäärän ja saavuttanut sen kovalla työllä. Kertoo omistautumisesta ja pitkäjänteisyydestä ja valmiudesta saavuttaa itselleen tärkeitä asioita.
Se ei missään tapauksessa voi tarkoittaa että ko. henkilö voi jälleen kerran olla pakkomielteinen saavuttaja ja haluaa ensisijaisesti näyttää muille, että hän on kaikkein paras.
Tai hän ei voi olla vaikkapa omien vanhempiensa odotuksia ikuisesti täyttävä, traumatisoitunut ihminen, joka yrittää aina vain lisää saavuttamalla lunastaa itselleen vanhempiensa (jotka voivat olla jo jopa kuolleita) hyväksynnän.
Tällainen ihminen ei voi myöskään olla narsismiin kallellaan oleva henkilö, joka haluaa vain häikäilemättömästi edetä urallaan ja todistaa kerta toisensa jälkeen kuinka hyvä ja paras hän milloin missäkin on.

Akateemisuus sitten todistaa ihmisen olevan fiksu. Minäkin tunnen paljon akateemisia ihmisiä, ja voin sanoa että he ovat poikkeuksetta juuri sitä maamme parhaimmistoa, jolta tulee suustaan pelkkiä siteeraamisen arvoisia mietelauseita. Akateemisuus onkin joku ihmeellinen taikasana, joka kertoo ihmisen sielusta ja älykkyydestä vaikka mitä. Ja luonnollisesti pelkästään positiivista.

Jne jne jne

Erittäin hyvin kirjoitettu. Ihmiset ovat pikkusieluisia laumaeläimiä jotka tykkäävät kulkea yleisesti hyväksyttyjä reittejä pitkin ottamatta riskiä omasta arvostelulle joutumisesta. Erilaisuutta ei siedetä, koska sitä ei ymmärretä ja ei ymmärretä siksi, kun ei viitsitä tutustua mihinkään erilaisuuteen.