Ylen tiedeuutisista löytyi tämä mielenkiintoinen artikkeli:
http://ohjelmaopas.yle.fi/artikkelit/tiede/tiedeuutiset/kevyempi-polkupyora-ei-nopeuta-tyomatkapyorailya
http://ohjelmaopas.yle.fi/artikkelit/tiede/tiedeuutiset/kevyempi-polkupyora-ei-nopeuta-tyomatkapyorailya
Vastaukset 15
Vanhimmat
hyvä juttu, vaikka olihan tuo jo tiedossa, keveitä hiilari pyöriä ostaa vain pienimunaiset egonsa pönkittäjät. Oikeat kuntoilijat ajaahobby hallin tai bilteman teräs/alumiini runkoisilla halvemmilla pyöräimillä
vaikuttaa rengaskoko, ainakin oman kokemuksen mukaan. Ajoin 2x22 km työmatkaa 5xviikko 26" rengaskoolla toista vuotta ja vaihdoin sitten pyörän kesken toista ajokautta 28" rengaskokoon ja ajoaika lyheni n.10min.
Tässä tapauksessa tulee varmaan renkaan rullaavuudesta suurin osa erosta. Perus 26" kaupunkimaasturirengas on about 1,95tuumaa eli n. 49mm paksu. Saatika oikea maastorengas joka on yleisemmillään 2,1" eli 54mm. Perus kaupunkirengas on 37-42mm. Lisäksi kuviokin on city-renkaassa rullaavampi koska on sliksimpi. Kaupunkirenkaissa suositellaan pidettäväksi noin 4-5barin lukemia kun maastorenkaassa ei edes maksimipainekkaan ole tuota viittä baria. Suositukset yleensä 3-3,5 paikkeilla riippuen renkaasta. Maastossa mennään sit taas niin pienillä kuin uskaltaa. Uskalijaimmat ajavat alle 2 barin paineilla.
Jutussa ei valitettavasti kerrota, olivatko pyörät ominaisuuksiltaan runkoa lukuunottamatta samanlaisia. Jos eivät olleet, ei voida puhua varmasta tuloksesta saati tieteellisestä tutkimuksesta. Entäs sään, muun liikenteen ja oman terveydentilat vaihtelut, miten niiden vaikutus on huomioitu?
Jotkut väittävät, että raskaskulkuisella pyörällä kunto kohoaa eniten. Ehkäpä. Hiihdossa pitäisi vastaavasti pyrkiä mahdollisimman huonoon suksen luistavuuteen?
Todella kevytkulkuisella pyörällä ajaminen on vain niin nautittavaa, etten ole kiinnostunut hikimankeleista. No, jos ei ole muista kokemusta, saattaa kilpapyörä vaikuttaa turhakkeelta.
Rengastuksesta oli jossain mainittu että teräsrunkoisessa 32mm Schwalben Marathon ja hiilikuituisessa 25mm Marathon Plus. Jälkimmäisessähän tuo pistosuojaushan taitaa olla niin paksu että edes nasta ei tule läpi asti. Rullaavuuskin on muiden kokemuksen perusteella todella huono.
Tuolta jotain speksejä fillareista.
http://www.bmj.com/content/341/bmj.c6801/T1.expansion.html
...yli kymmenkiloista ei kannata paljoa ostaa työmatkapyöräksi. Fillarilehden palstalla tuo "tutkimus" on reposteltu aika moneen kertaan. ;)
...yli seitkytkiloisten ei sitten paljoa kannata työmatkojaan pyörällä tahkota.
(jos siis lukeutuu noihin hifisteihin, jotka pitävät vaivaista 4% kokonaispainoeroa jotenkin merkittävänä.)
Hyvä nimimerkki: Hyvä juttu, mutta...
Oletkohan lukenut tuota fillarilehden keskustelua http://www.fillarifoorumi.fi/forum/showthread.php?t=40903&page=1 tietynlaisten -lasien läpi. Keskustelussa nimittäin esiintyy hyvinkin monta kommenttia, joissa painoeron merkitys laitetaan sille kuuluvaan arvoonsa.
Painoeron merkitys on jotain, mutta samassa ketjussa puututaan myös "tutkimuksen" virheisiin. Todellisuudessa itse painoeron merkitys on työmatkaliikenteessä pienempi kuin kevyenmmän pyörän mukana tulevat laadukkaammat ratkaisut. Eli vaikka "tutkimus" on puutaheinää, on tulos osittain oikea.
Tuo on juuri painoluokka, jossa mukavuus lisääntyy huimasti laadun parantuessa. Laadun paranemisen yksi ilmiö on painon keventyminen. Eli en hakisi kevyempää pyörää löytääkseni kevyemmän, vaan yleisesti laadukkaamman kokoonpanon.
Mutta aika mitään sanomaton loppupäätelmä tohtorilla :-) Eihän tuollaisella työmatkalla hirveästi eroja synny pyörien välille, johtu varmaankin ajotavasta ja aikarajasta jolloin oltava perillä.
"teräsrunkoisella pyörällä energiaa kuluu 34 kJ (5%) enemmän hiilikuituvahvisteiseen pyörään verrattuna"
Tuo kertoo kaiken. Jos ajetaan samalla teholla, keveämpi pyörä kulkee helpommin/kovempaa. Erollahan ei ole työmatkapyöräilyssä merkitystä, mutta jos ajetaan kilpaa ja ns. punaisella, sekä kuskista on kaikki ylimääräinen paino karsittu, ei kannata pyörässä antaa toisille tasoitusta.
Sitten jos ajaa nousuja, suomessa ei ole kuin mäkiä, alkaa tavallinenkin polkia huomaamaan eron pyörien painossa :-)
Laatuerot pyörissä vaikuttavat enemmän mukavuuteen työmatkalla kuin paino. Sen takia tuo mainittu 9,5kg on aika lailla yläraja, mitä kannattaa miettiä.
Mitä on mukavuus pyöräillessä? Omista pyöristäni ehdottomasti mukavin ajettava on nojapyörä. Pystypyöristä mukavin on Jopo. Molemmat painaa yli 9,5kg ja molemmilla on työmatkaakin ajettu. Myös teräsrunkoinen (kevyt) maasturini on omalla tavallaan "mukava" ajettava, mutta ei päihitä noita edellisiä, vaikka työmatkaa ajettu myös tuolla.
Kannattaisi määritellä mukavuus ja mitä se pyörältä vaatii. Onhan jonkun mielestä kireä Ferrarikin mukava ajettava, nestejousitetun Citroenin kuljettaja voi väittää toisin :-)
Ok, olet oikeassa, että pitää määritellä ajettava työmatka. Väitän, ettei JOPO, ole mukava 30 - 40km päivittäisellä työmatka-ajolla. Sen sijaan, kun matkaa on päivittäin 3-4km, on se varmasti mukava. :) Nojakit ovat sitten oma tieteenhaaransa.
Mukavin ajettava tuollaisella Kehä III:lta keskustaan matkalla on mielstäni kesällä: hiilikuitu- tai teräsrunkoinen maantiepyörä, jossa on laadukkaat osat. Talvella paras vaihtoehto ollee teräsrunkoinen crossari. Nojakit ovat yhä oma tieteenhaaransa, enkä ota jyrkkää kantaa niihin.
Miksiköhän pyöräkilpailuissa ympäri maailman käytetään hyvin keveitä pyöriä? Maantiepyörät esim. 6,8kg tai vähän yli.
Keveydestä on etua mutta se on minimaalista. Tietenkin joukkueet hankkivat kehittyneimmät pyörät mitä mahdollista, sillä ammattitasolla sekunnit voivat ratkaista kilpailun ja tulevan rahoituksen. Harrastelijalle tuskin on mitään merkitystä, saako parin kilon painoerosta 100km matkalla 30s etua vai ei.
Jos nyt jollekin on epäselvää, niin ajoasennolla on HUOMATTAVASTI suurempi vaikutus nopeuteen kuin pyörän painolla ja tämän pystyy harrastelijakin toteamaan.