Miten on teillä muilla? Halaatteko, suukotteletteko ja kuljetteko käsi kädessä ns. yleisillä paikoilla?
Mua vaivaa, kun miesystävää kaikki tuollainen näyttää jotenkin nolottavan tms., on selvää, että hän ei halua mitään noista. Seurustelua on takana noin vuosi ja tämä on kummallekin eka suhde, ei olla kumpikaan kovin sosiaalisia luonteita.. Kotioloissa (emme kylläkään asu yhdessä) läheisyys ei ole ongelma.
Emme enää ole mitään kovin nuoria ja en halua/odota jatkuvaa "kylki kyljessä kiehnäämistä".. Kuitenkin hali ja/tai suukko sekä KIIREETÖN käsi kädessä kuljeskelu silloin tällöin olisi kivaa... Kaunista on kun näkee pareja, jotka julkisellakin paikalla osoittavat kiintymystä toisilleen. Samalla en kuitenkaan voi olla tuntematta pientä kateuden pistosta..
Mies pitää yhteyttä lähes päivittäin puh. soitoilla (itsekin tietysti soitan, jos vaan ehdin ennen häntä) ja viikonloppuisin nähdään. Mies sanoo tykkäävänsä minusta (vahvempia ilmauksia emme ole käyttäneet) eikä ulkonäkönikään yms. voi olla syynä hänen haluttomuuteensa tai kyvyttömyyteensä osoittaa kiintymystä julkisilla paikoilla... Meidän kai pitäisi puhua tästä, ennen kuin olen itsekin täysin välinpitämätön, näennäisesti. Sisälläni vaan tunne siitä, että jokin mättää ja haluaisin muutosta.. Kuitenkaan toista ei voi muuttaa eli mieskö vaihtoon vai mikä eteen... Miestä en viitsi "väkisin" halailla kun hän niin selvästi vaivaantuu siitä, jos joku sattuisi näkemään!
:( Haloo, kai ihmisillä on muutakin miettimistä ja toisaalta: Mitä väliä muiden mahdollisilla mielipiteillä ja ajatuksilla, jos todella tykkää toisesta??
Ääh, tässä mun tarina.. Kiva jos joku jaksoi lukea, piti johonkin laittaa mietteitään.. Ehkä kummallista, mutta pikkuasia (?) voi saada suuret mittasuhteet, kun sitä enemmän vatvoo mielessään.. Alkaa epäilyttää että kelpaanko, vaikka moni muu asia suhteessa olisikin kunnossa.
Aurinkoa kaikille!
Mua vaivaa, kun miesystävää kaikki tuollainen näyttää jotenkin nolottavan tms., on selvää, että hän ei halua mitään noista. Seurustelua on takana noin vuosi ja tämä on kummallekin eka suhde, ei olla kumpikaan kovin sosiaalisia luonteita.. Kotioloissa (emme kylläkään asu yhdessä) läheisyys ei ole ongelma.
Emme enää ole mitään kovin nuoria ja en halua/odota jatkuvaa "kylki kyljessä kiehnäämistä".. Kuitenkin hali ja/tai suukko sekä KIIREETÖN käsi kädessä kuljeskelu silloin tällöin olisi kivaa... Kaunista on kun näkee pareja, jotka julkisellakin paikalla osoittavat kiintymystä toisilleen. Samalla en kuitenkaan voi olla tuntematta pientä kateuden pistosta..
Mies pitää yhteyttä lähes päivittäin puh. soitoilla (itsekin tietysti soitan, jos vaan ehdin ennen häntä) ja viikonloppuisin nähdään. Mies sanoo tykkäävänsä minusta (vahvempia ilmauksia emme ole käyttäneet) eikä ulkonäkönikään yms. voi olla syynä hänen haluttomuuteensa tai kyvyttömyyteensä osoittaa kiintymystä julkisilla paikoilla... Meidän kai pitäisi puhua tästä, ennen kuin olen itsekin täysin välinpitämätön, näennäisesti. Sisälläni vaan tunne siitä, että jokin mättää ja haluaisin muutosta.. Kuitenkaan toista ei voi muuttaa eli mieskö vaihtoon vai mikä eteen... Miestä en viitsi "väkisin" halailla kun hän niin selvästi vaivaantuu siitä, jos joku sattuisi näkemään!
:( Haloo, kai ihmisillä on muutakin miettimistä ja toisaalta: Mitä väliä muiden mahdollisilla mielipiteillä ja ajatuksilla, jos todella tykkää toisesta??
Ääh, tässä mun tarina.. Kiva jos joku jaksoi lukea, piti johonkin laittaa mietteitään.. Ehkä kummallista, mutta pikkuasia (?) voi saada suuret mittasuhteet, kun sitä enemmän vatvoo mielessään.. Alkaa epäilyttää että kelpaanko, vaikka moni muu asia suhteessa olisikin kunnossa.
Aurinkoa kaikille!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Haluatko viestittää ihmisille jotain? No meillä se jää siihen silmäiskuun ja hymyyn/ilmeisiin kun tuolla liikutaan. Ei ole ollut tarvetta kulkea tarrattuina toisiimme. Kai se on vähän teinihommaa että pitää näyttää. Muiskut ja halaus kyllä annetaan jos toinen on lähdössä reissuun tottakai enkä ole katsonut onko ketään paikalla tai kuinka paljon ihmisiä on ympärillä. Ei se rakas mihinkään katoa vaikka ei kiinni pidäkkään alvariinsa. Toistakymmentä vuotta tässä on hengailtu eikä mitään hätää. ;)
Ei täällä pohjois-Euroopassa ole totuttu näyttämään julkisesti kiintymystä muille kuin lapsille ja lemmikeille. Ja täällähän ajatellaan aina myös kanssaihmisten pään kautta, että mitähän nekin ajattelee... Ihmekös sitten jos emmitään tai töllötetään sitten kun toiset "uskaltavat" pussata keskellä katua tai halata liikennevaloissa.
Mutta niinhän täällä äimistellään kaikkea vähänkin tavallisesta harmaudesta poikkeavaa.
Hellyyskin on kuitenkin kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti, joten ei sen muitten töllötyksen tartte antaa rajottaa omaa käyttäytymistään. Jos halittaa niin sitten halaa jne, mitä se kenellekään kuuluu.
Ymmärrän kyllä ukkoskin asenteen, mutta siitäkin voi päästä "eroon" harjottelemalla, jos vaan haluaa hiukka muuttaa tapojaan... : )
Tässä maassa ei ole totuttu osoittamaan julkisesti hellyyttä muille kuin kakaroille ja lemmikkielukoille ja täällähän ajatellaan aina kanssaeläjiäkin, että mitähän nekin ajattelee, jos... Ihmekös sitten, että ujostuttaa tai tölläyttää kun toiset uskaltavatkin mennä totutun rajan yli.
Jos täällä halittais ja likisteltäis ihan luonnostaan omia rakastettuja, niin eipä sitä kukaan jäis ihmettelemään.
Mutta opeta nyt vanhaa koiraa uusille tavoille. Se "juro" olemus on jo osa niiden persoonaa, joten yritä siinä sitten muuttaa sitä hellemmäksi ulkoakäsin. : )
voi kiesus tätä nykyajan "tekniikkaa"...
No tulihan ainakin mun mielipide selväx! : D
Helliä kevätfiiliksiä vaan kaikille, pohjoistuulestakin huolimatta!
Puhu ihmeessä miehelle asiasta. Itse olen hyvin hellyydenkipeä ja kärsin, jos toinen torjuu minut tai suhtautuu kylmästi vain siksi, että ollaan julkisella paikalla. (Ei ole kyse siitä, että tahtoisin näyttää yhtään mitään muille ihmisille.) Seurustelin aiemmin tuollaisen "julkisesti kylmän" miehen kanssa, ja huomaan vasta nyt, kuinka tärkeä asia on, kun nykyiseni pussaa, halaa ja pitää kädestä, oltiin missä tahansa. (Paitsi tietysti tilanteissa, joissa se on kertakaikkiaan sopimatonta.) Nautin täysin siemauksin:)
Jostain syystä minäkin vaivaannun jos mieheni pussaa minua vaikka yllättäen kaupassa. Mutta tuntuu se silti hyvältä :) Meillä ei ainakaan kotona osoitettu hellyyttä hyvä kun lasten nähden kotosalla ja muutenkin olen kaino luonne ja en halua herättää huomiota julkisilla paikoilla liikkuessani - ja halailut yms. kadulla herättävät huomiota. olen huomannut, että "siedätyshoito" tehoaa eli kun mieheni ei ole lopettanut pussailuaan vaan tekee sen aina kun siltä tuntuu, ei se enää niin paljon vaivaakaan. Jos miehesi suorastaan hermostuu haleista tm, älä väkisellä tyrkytä. Se mihin ollaan alkuelämästä kasvettu, on lujassa ja voi tuntua tosissaan hölmältä ja hankalalta tehdä jotain joka häiritsee itseä. Jos hän osoittaa muuten kaksin kesken tunteensa, hyvä. Eli siedätyshoitoa tai molemmin puolista sopeutumista :) Niin, vaikka ei minua enää niin häiritse, harvemmin itse teen julkiseen pusuun aloitetta...
Kyllä se siitä. omalla miehelläni (30v.) tuotti aluksi suunnatonta vaikeutta pitää minua julkisesti kädestä kiinni, saati suukotella julkisella paikalla. Hän kanssa sanoi, että "nolottaa" ja julkiset rakkaudenosoitukset ovat teinien hommaa. Muille ihmisille tulee kuulemma kiusaantunut olo.. No, nyt on seurustelua takana vuosi ja hän pitää minua jo tottuneesti kädestä kiinni. Suukotteleun kanssa on vähän niin ja näin, joskus hän kehtaa, kun paikalla ei ole muita ihmisiä.
Miehesi on saanut sellaisen kasvatuksen,että ei hellittele julkisilla paikoilla.
Kun on opetettu,että henkilökohtaiset hellyydenosoitukset tapahtuvat toisten katseilta piilossa,ei kykene sitä julkisesti tekemään.
Ole tyytyväinen,että miehesi on kasvatettu ja osaa ottaa kanssaihmisten tunteitakin huomioon.
Sinä saat sitä huomiota sitten kotona,joten älä vaadi miestäsi muuttumaan sellaiseksi kuin sinä haluat,jos se tekisi hänestä mielestään huonosti käyttäytyvän miehen.Kunnioita häntä.