Luotatko hyvään onneesi

landellakaan voi nykyisin olla palikka.

Laitoin kaksi eri työpaikka-anomusta ja tuskin saan.
Ikää liikaa, sairauksia liikaa, motivaatiota liian vähän.

luota, mutta joitakin riskejä otan (jos nyt niinkään voi sanoa), elämä muutoin kadottaa arominsa. Lannistuminen on joskus rakentavaakin ja palvelee motivaatiota eikä vastoinkäymisiä ainakaan kannata häpeäksi ottaa. Kuka jätti sut yksin yskäsi kanssa?

otin nuorena riskejä kaikilla elämäni osaalueilla.
Sitten kun tuli lasten aika, tuli sellainen seesteinen aika turvallisuus ja riskittömyys ovat olleet se asia, jotka ovat olleet minulle hyvin tärkeitä.
Niin asumismuodoissa kuin työelämässä, kaikkinainen epävarmuus on ollut nyt kolahduttavampaa.

Mutta nyt on taas sellainen aika- liki 12-vuoden tauon jälkeen, että voisin jopa ottaa pienen riskinkin jo taas.

mutta luotan siihen, että elämä kantaa pahimmankin karikon yli.

'Been there, done that ja ollut joskus aivan saatanan epätoivoinen'

Sellaisen sinisilmäisyyden ja opportunismin on elämä jo ajat kaiken sitten karinut minusta kovalla kädellä pois.

Luotan kuitenkin siihen, että pystyn kaikesta huolimatta itse vaikuttamaan siihen, miten minulle lopulta käy. En siis ole antanut periksi, enkä ole katkeroitunut, vaikka monet minun sijassani ovat ratkenneet ryyppäämään ja jääneet itsesäälin syövereihin.

Jos antaisin periksi, antaisin voiton juuri niille, jotka ovat minua potkineet, jotka ovat luottamukseni pettäneet ja jotka ovat tuhoani toivoneet.

Success is the best revenge!

Vaikka epäonnea ei erityisemmin ole ollutkaan, pyrin aina varautumaan siihenkin ennakolta.

en "luota" onnenkantamoisiin, vaan ennemmin "hiljaa hyvä tulee" logiikkaan.

ja katson mitä tapahtuu. - Ihan hyvin on mennyt :)