Siivota -> ooja, oaminen, siivoava
nuohota -> ooja, oominen, nuohoava
tuhota -> ooja, oaminen, tuhoava
lumota -> ooja, oaminen, lumoava
vedota -> ?, vetoaminen, vetoava
(olisisko oikeudessa vetooja ja puheissa vetoaja? vai molemmat aina oikein?)
peitota -> peittoaja, peittoaminen
(voi olla, että ihan kaikki tuossa ei ole edes oikein)
Veikkaisin, että vetooja on vanha muoto (ja jäänyt vakiintuneeksi oikeuskäytössä) ja vetoaja on nykyisen säännön mukainen muoto (ainoa sallittu ei-oikeuskäytössä?).
Tietääkö kukaan, ovatko nuo esimerkkini oikein ja mikä on tästä sääntö?
nuohota -> ooja, oominen, nuohoava
tuhota -> ooja, oaminen, tuhoava
lumota -> ooja, oaminen, lumoava
vedota -> ?, vetoaminen, vetoava
(olisisko oikeudessa vetooja ja puheissa vetoaja? vai molemmat aina oikein?)
peitota -> peittoaja, peittoaminen
(voi olla, että ihan kaikki tuossa ei ole edes oikein)
Veikkaisin, että vetooja on vanha muoto (ja jäänyt vakiintuneeksi oikeuskäytössä) ja vetoaja on nykyisen säännön mukainen muoto (ainoa sallittu ei-oikeuskäytössä?).
Tietääkö kukaan, ovatko nuo esimerkkini oikein ja mikä on tästä sääntö?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Siivooja, nuohooja, (käärmeen)lumooja ja mahdollisesti myös vetooja (minulle vieras termi) ovat vanhaa mutta vakiintunutta kieltä. Uudemmissa ammatti- ja tekijänimityksissä -ooja on korvattu kieliopillisesti oikea(mma)lla muodolla -oaja.
Hesarissa oli työpaikkailmoitus: "Puunaamaan tottunut siivooja saa paikan."
Alan ammattihenkilö tuli tarjoutumaan, tosin hiukan epäröiden, ja sai paikan lyhyen haastattelun jälkeen. Poistuessaan hän vielä kääntyi tiukkailmeisen henkilöstöpäällikön puoleen ja kysyi:
. Tekös se olette se puunaama, johon täällä pitäisi tottua?