Perhe vai erhe?

Uusperheellinen 5v

Meidän uusperhe vaia erhe?
Tätä olen ruvennut miettimään, miksi inun pitää aina joustaa meidän uusperheessä? Onneksi ei ole yhteisi' lapsia!! Siitä olen iloinen!
Miehen lapset tulevat tänne kuin hotelliin ja niiden ei tarvitse miehen mukaan tehdä mitään, koska muuten eivät tule olleenkaan jos aina pitää siivota kun tulevat. Heillä ei ole mitään kuria ja koska vanhempi ei muutenkaan enää käy usein hän saa tehdä mitäö haluaa. Kaikki jää minu harteilleni.
Jos suunnittelemme esim. reissua tai menemme reissuun, tämä vanhempi lapsi ilmoittaa edellispäivänä että hänellä on silloin ja silloin menoa ?!?! no, mitäs isä muuta tekee kun järkkää asiat niin että tyttö pääsee vaikka muuta ollaan muuta sovittu.n Tämä on jatkuvaa! mITÄS VÄLIÄ SILLÄ ON JOS OLLAAN JO REISSU SOVITTU JA MAKSETTU! Mä en enää jaksa oon ihan loppu, niinpä jos jotainon sovittu niin menen omien lasetn kanssa, koska ei miehen lapset ilmoittele tai sovi tekemisistään vaan ilmoittavat, miksi meidän muiden olisi aina peruuutettava suunnitelmat.
Tuntuu kuin olisi minun perhe miehen perhe sekä kolmas pikkuperhe kun ei ole lapsia. tämä on aika raskasta ja tuntuu ettei ole meidän perhettä... ollaan kuin joku kommuuni. TÄTÄKÖ TÄÄ ON??

Ehkä olisi helpompaa olla yksin lasten kanssa? ei rakkaauskaan kaikkea kestä jos sitä enää onkaan..... enhän voi sanoa edes miehen lapsille mitään kun saan kaiikki syyt niskoilleni. Jos ruokapöydässä ei istuta ja syödä tai jotain muuta sanon, niin aina saan kuulla etten siedä hänen lapsia ja kaikki johtuu vain siitä. .......... Onko todellakin niin että naisen kuuluu siivota ja kasvattaa tai yrittää myös toisen lapset, jos toinen on niin laiska ettei viitti kun telkkaria katsoa?!?
Ruuankin laitan aina minä, samoin siivoan ja tiskaan jäljet..... Sillonku miehen lapset on täällä tää ei oo meidän tai mun koti vaan sen lasten koti. Sit jos ne tekee jotain väärin tai tyhmää tms. niin nauretaan ja otetaan se vitsinä! ihme kaasvatustavat. Ja kaikkea muuta mahdollista se lista on kymmenkertaisesti pitempi kuin se lista hyvistä asioista.
Leffassakin se muksut saa puhua ja ja keskustella! luulis senkin häiritsevän muita mut vika on varmaan taas muissa katsojissa....
=O=O=O= on aika sekava olo kun muuten kysymyksessä kiva mies jota olen ainakin ennen rakastanut, on paras kaverini jne.
Oisko tän herätyksen pitänyt tapahtua ennen!?!? Miks pitikin muuttaa toiseen kaupunkiin miehen perässä?. ÄLKÄÄ ikinä tehkö samaa virhettä!!!
S

Onko uusperheellisille omaa tukiryhmä!?!? et selvii selväjärkisenä lahtipä tai jäipä....... kommuuniin.

127

9007

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • jabadabaduuu

      Uusioperheet tulee lailla kieltää!

      • sfjiewfhoiw

        Uusio -termi kun kuuluu kierrätysasioihin eikä tähän yhteyteen.


      • elma johanna
        sfjiewfhoiw kirjoitti:

        Uusio -termi kun kuuluu kierrätysasioihin eikä tähän yhteyteen.

        sanahirviö, jolla ei ole mitään tekemistä perheen kanssa. Suorananinen loukkaus kunniallisia ja normaaleja ihmisiä kohtaan.


    • se taitaa mennä

      "Tuntuu kuin olisi minun perhe miehen perhe sekä kolmas pikkuperhe kun ei ole lapsia. tämä on aika raskasta ja tuntuu ettei ole meidän perhettä... ollaan kuin joku kommuuni. TÄTÄKÖ TÄÄ ON??"
      Tämä on niin tuttu ajatus... :(
      En tiedä.alkaa itselläki olla jaksaminen ja sietokyky aika vähissä.me ei edes yhdessä vielä asuta,ONNEKSI.enkä tällä tahdilla sitä virhettä kyllä teekkään.....:( parempi olis ollu ku ei tähän kelkkaan olis edes hypänny :(

      • äitipuoli

        Älä missään nimessä muuta yhteen toisen kanssa kun lapset ovat kasvuiässä. Niin monelta suunnalta kuuluu ja itsekin olen sen havainnut että liikaa vaikeuksia tulee. Kun uusioperhe ei millään toimi kuin ydinperhe. Aina jompikumpi pitää omia lapsiaan parempina ja niille ei saa sanoa mitään jos tekee väärin ja sitten tämä samainen eli meillä mieheni on aina sättimässä minun lapsiani ja menetinkin heidät maailmalle jo 16-vuotiaana, mikä ei tehnyt kummallekaan lapselleni hyvää. Kun ei ole paikkaa missään lapselle, lapsi masentuu ja sitä voi seurata kuinka siinä käy, selviääkö nuori terveeksi aikuiseksi lainkaan. Mieheni poika on erittäin hyvätapainen ja tottelevainen, mutta ainahan kasvavan lapsen kanssa jotain sanomista tulee. Olen yrittänyt olla mahdollisimman neutraali ja oikeudenmukainen , enkä nipota turhista, ja poika onkin ihan mukava.
        Aikaisemmin oli kovat taistelut siksi että miehelläni oli aina jotain pahaa sanottavaa lapsistani, ei antanut heidän olla ja jos en ollut kotona, ei kutsunut syömään ruokaa ja muutenkin piti ulkopuolisina ja kaikki kulut mitä olivat olivat liikaa, vaikka minä omien lasteni kulut 100% maksoinkin. Itse hän jätti minut usein pulaan kun ei maksanut laskujaan joita minun sitten olisi pitänyt maksaa omien laskujeni lisäksi. Yritin taiteilla siinä parhainpäin , kunnes tapahtui asioita että pistin topin hommalle. Toiset ihmiset ovat sellaisia että käyttävät hyväksi mennen tullen, jos ei tajua pitää puoliaan ja tiukkoja rajoja. No minä opin kantapään kautta sen ja nyt menee vähän paremmin, tosin aikaa jonka omat lapseni olisivat tarvinneet kasvaakseen vahvoiksi aikuisiksi ei enää millään saa takaisin. Eli älä ajattelekkaan muutta ayhteen miehen kanssa , joka ei osaa olla tasapuolinen. Hyvin harvat kykenee siihen.


      • nyt jo aikuinen
        äitipuoli kirjoitti:

        Älä missään nimessä muuta yhteen toisen kanssa kun lapset ovat kasvuiässä. Niin monelta suunnalta kuuluu ja itsekin olen sen havainnut että liikaa vaikeuksia tulee. Kun uusioperhe ei millään toimi kuin ydinperhe. Aina jompikumpi pitää omia lapsiaan parempina ja niille ei saa sanoa mitään jos tekee väärin ja sitten tämä samainen eli meillä mieheni on aina sättimässä minun lapsiani ja menetinkin heidät maailmalle jo 16-vuotiaana, mikä ei tehnyt kummallekaan lapselleni hyvää. Kun ei ole paikkaa missään lapselle, lapsi masentuu ja sitä voi seurata kuinka siinä käy, selviääkö nuori terveeksi aikuiseksi lainkaan. Mieheni poika on erittäin hyvätapainen ja tottelevainen, mutta ainahan kasvavan lapsen kanssa jotain sanomista tulee. Olen yrittänyt olla mahdollisimman neutraali ja oikeudenmukainen , enkä nipota turhista, ja poika onkin ihan mukava.
        Aikaisemmin oli kovat taistelut siksi että miehelläni oli aina jotain pahaa sanottavaa lapsistani, ei antanut heidän olla ja jos en ollut kotona, ei kutsunut syömään ruokaa ja muutenkin piti ulkopuolisina ja kaikki kulut mitä olivat olivat liikaa, vaikka minä omien lasteni kulut 100% maksoinkin. Itse hän jätti minut usein pulaan kun ei maksanut laskujaan joita minun sitten olisi pitänyt maksaa omien laskujeni lisäksi. Yritin taiteilla siinä parhainpäin , kunnes tapahtui asioita että pistin topin hommalle. Toiset ihmiset ovat sellaisia että käyttävät hyväksi mennen tullen, jos ei tajua pitää puoliaan ja tiukkoja rajoja. No minä opin kantapään kautta sen ja nyt menee vähän paremmin, tosin aikaa jonka omat lapseni olisivat tarvinneet kasvaakseen vahvoiksi aikuisiksi ei enää millään saa takaisin. Eli älä ajattelekkaan muutta ayhteen miehen kanssa , joka ei osaa olla tasapuolinen. Hyvin harvat kykenee siihen.

        Tämä uusperheiden moittiminen ja ydinperheen ylistäminen ottaa välillä päähän. Itse olen uusperheen lapsi ja ihan ollaan tasapuolisesti kaikki saatu ja tehty. Enemmän suosimista oli kun vanhempani vielä olivat naimisissa. Myös muutama ystäväni ovat uusperheiden lapsia ja eipä ole mitään kummempia ongelmia ollut.
        Kaikki nämä ongelmat ovat ihan perhe kohtasia oli sitten uusperhe, ydinperhe, äyksinhuoltaja jne.. Ihmisten väliset suhteet kun eivät yleensä toimi ilman töitä.


      • Päivi 1958
        nyt jo aikuinen kirjoitti:

        Tämä uusperheiden moittiminen ja ydinperheen ylistäminen ottaa välillä päähän. Itse olen uusperheen lapsi ja ihan ollaan tasapuolisesti kaikki saatu ja tehty. Enemmän suosimista oli kun vanhempani vielä olivat naimisissa. Myös muutama ystäväni ovat uusperheiden lapsia ja eipä ole mitään kummempia ongelmia ollut.
        Kaikki nämä ongelmat ovat ihan perhe kohtasia oli sitten uusperhe, ydinperhe, äyksinhuoltaja jne.. Ihmisten väliset suhteet kun eivät yleensä toimi ilman töitä.

        "nyt jo aikuinen"

        Erona sinun kokemuksiisi on varmaan se että sinun uusperheen aikuisesi osasivat homman. Eli vain oma äiti tai isä hoiti komennon ja toisen lapset jätettiin rauhaan. Yleensä tehdään väärin siinä asiassa että vieras aikuinen komentaa murrosikäistä ja sekä on pahinta mitä voi lapselle tehdä. Vieras aikuinen perheessä on kaveri eikä komentaja ja silloin pysyy hyvä yhteistyö perheessä. Onnea sinulle että sait hyvän uusperheen! Ja viisaat aikuiset!


      • sinkkuäiti_
        äitipuoli kirjoitti:

        Älä missään nimessä muuta yhteen toisen kanssa kun lapset ovat kasvuiässä. Niin monelta suunnalta kuuluu ja itsekin olen sen havainnut että liikaa vaikeuksia tulee. Kun uusioperhe ei millään toimi kuin ydinperhe. Aina jompikumpi pitää omia lapsiaan parempina ja niille ei saa sanoa mitään jos tekee väärin ja sitten tämä samainen eli meillä mieheni on aina sättimässä minun lapsiani ja menetinkin heidät maailmalle jo 16-vuotiaana, mikä ei tehnyt kummallekaan lapselleni hyvää. Kun ei ole paikkaa missään lapselle, lapsi masentuu ja sitä voi seurata kuinka siinä käy, selviääkö nuori terveeksi aikuiseksi lainkaan. Mieheni poika on erittäin hyvätapainen ja tottelevainen, mutta ainahan kasvavan lapsen kanssa jotain sanomista tulee. Olen yrittänyt olla mahdollisimman neutraali ja oikeudenmukainen , enkä nipota turhista, ja poika onkin ihan mukava.
        Aikaisemmin oli kovat taistelut siksi että miehelläni oli aina jotain pahaa sanottavaa lapsistani, ei antanut heidän olla ja jos en ollut kotona, ei kutsunut syömään ruokaa ja muutenkin piti ulkopuolisina ja kaikki kulut mitä olivat olivat liikaa, vaikka minä omien lasteni kulut 100% maksoinkin. Itse hän jätti minut usein pulaan kun ei maksanut laskujaan joita minun sitten olisi pitänyt maksaa omien laskujeni lisäksi. Yritin taiteilla siinä parhainpäin , kunnes tapahtui asioita että pistin topin hommalle. Toiset ihmiset ovat sellaisia että käyttävät hyväksi mennen tullen, jos ei tajua pitää puoliaan ja tiukkoja rajoja. No minä opin kantapään kautta sen ja nyt menee vähän paremmin, tosin aikaa jonka omat lapseni olisivat tarvinneet kasvaakseen vahvoiksi aikuisiksi ei enää millään saa takaisin. Eli älä ajattelekkaan muutta ayhteen miehen kanssa , joka ei osaa olla tasapuolinen. Hyvin harvat kykenee siihen.

        Kiitos kokemustenne jakamisesta


      • stay forever

        Kyllä raamatussakin kielletään uusioperhe. Se näyttää pätevän ihan täysin. Kyllä se on niin tarkoitettu että yksi vaimo tai yksi mies tai sitten asuu yksin ilman perhettä. Avioliitto on tarkoitettu kuolemaan asti. Miettikää sitä kun astutte avioon. Ei se miettiminen sitten auta enää eron jälkeen, kun peli alkaa olla ohi. Periaatteessa avioliitto on tarkoitettu kertaluonteiseksi ja kuolemaan asti. Sen takia kannattaa tarkoin harkita, että meneekö naimisiin ja kenen kanssa ja mistä syistä. Kannattaa selvittää molemminpuolinen rakkaus, että sitä riittää ja että sopii muutenkin pääpiirteittäin toisen kanssa yhteen ettei kokoajan ole napit vastakkain. PS.Tämä on siis minun näkemys terveestä avioliitosta.


      • Että sä jaksat!
        stay forever kirjoitti:

        Kyllä raamatussakin kielletään uusioperhe. Se näyttää pätevän ihan täysin. Kyllä se on niin tarkoitettu että yksi vaimo tai yksi mies tai sitten asuu yksin ilman perhettä. Avioliitto on tarkoitettu kuolemaan asti. Miettikää sitä kun astutte avioon. Ei se miettiminen sitten auta enää eron jälkeen, kun peli alkaa olla ohi. Periaatteessa avioliitto on tarkoitettu kertaluonteiseksi ja kuolemaan asti. Sen takia kannattaa tarkoin harkita, että meneekö naimisiin ja kenen kanssa ja mistä syistä. Kannattaa selvittää molemminpuolinen rakkaus, että sitä riittää ja että sopii muutenkin pääpiirteittäin toisen kanssa yhteen ettei kokoajan ole napit vastakkain. PS.Tämä on siis minun näkemys terveestä avioliitosta.

        mä en koskaan mennyt naimisiin ekan mieheni kanssa, vaikka yhdessä oltiinkin 18 vuotta, naimisiin mentiin vasta nykyisen mieheni kanssa.

        Jos todella haluat elää kirjan mukaan joka on kirjoitettu joskus yli 2000 vuotta sitten, niin elä, mutta älä tule tänne jeesustelemaan asiasta.

        Ei sua kyllä voi moittia mielikuvituksen puutteesta, käytät kyllä KAIKKI keinot haukkuaksesi uusperheellisiä, mutta arvaa mitä. sun kirjoitukset ei oo paskankaan arvoisia uusperheellisille, sillä vain todella huonostivoiva ihminen jaksaa kirjoittaa moista soopaa tänne päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen.
        Onneksi meillä muilla on jotain mitä sulla ei, ELÄMÄ!


      • siunakkoo sentään"
        Että sä jaksat! kirjoitti:

        mä en koskaan mennyt naimisiin ekan mieheni kanssa, vaikka yhdessä oltiinkin 18 vuotta, naimisiin mentiin vasta nykyisen mieheni kanssa.

        Jos todella haluat elää kirjan mukaan joka on kirjoitettu joskus yli 2000 vuotta sitten, niin elä, mutta älä tule tänne jeesustelemaan asiasta.

        Ei sua kyllä voi moittia mielikuvituksen puutteesta, käytät kyllä KAIKKI keinot haukkuaksesi uusperheellisiä, mutta arvaa mitä. sun kirjoitukset ei oo paskankaan arvoisia uusperheellisille, sillä vain todella huonostivoiva ihminen jaksaa kirjoittaa moista soopaa tänne päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen.
        Onneksi meillä muilla on jotain mitä sulla ei, ELÄMÄ!

        tullu uskovainenkin :D :D :D ;D


    • mene itseesi ja muut

      joulunakin jaksa surkutella omaa itseään, voi voi, kun nyt harmittaa!! Miksi kummassa rikoit toisten perheen ja nyt itketä täällä kun se ei olekkaan enää kivaa?
      Se onk ivaa vain jos saa miehen exän ja lapset surulliseksi, mutta kun he eivät ole, niin ilo loppu lyhyeen.

      Ei sua kukaan ole pakottanut elämään miehen kanssa, paljon on yksinäisiänaisia ja paljon on yksinäisiä miehiä joilla ei ole lapsia. Niitä löytyy kun menet illalla käveleen kaupungille... siellä niitä on...!

      Sinä lapsetoni hminen... valitat kun miehen lapsilla ei ole kuria... hih... mitähän sinäkin lapsista tiedät? Onko sulla lainkaan kuria ja onko sua kasvatettu? Onko lupa rikkoa toisten perhe ja haukkua lapsia ja hänen vaimoaan?

      • roosariina

        meidän uusperhe on kovilla myöskin. Lasten isä, siis minun mieheni lähti perheestään jo yli vuosi sitten ennenkuin itse tulin kuvioihin. Hänen ex:llä on miesystävä ja asuvat yhdessä. Miehelläni on kaksi poikaa ed liitosta. Minulla on itselläni kolme lasta, jotka jo kaikki asuvat omillaan. Mieheni lapset käyvät isällään säännöllisin väliajoin, tämä on onnistunut melko hyvin nyt 3 vuoden ajan.

        Muutimme viereiselle paikakkunnalle viime syksynä. Ongelmat alkoivat mieheni ex vaimon suunnalta. Tapaamiset eivät enään toteutuneetkaan säännölliseti, tuli näitä kuljetus ongelmia. On sovittu, että isä hakee ja äiti hakee lapset luokseen takaisin. Milloin ei äitinsä ehdi, taikka auto on "rikki" taikka ei ole bensaa taikka kova pakkanen, auto voi jäätyä matkalle...

        lapset voivat tulle kylään JOS isänsä heidät hakee ja tuo takaisin periaatteella. Koskaan en ole lapsille ollut "ilkeä" taikka muutenkaan käyttäytynyt tyhmästi lapsia kohtaan. Nyt viime aikoina on tämä nuorimmainen 10v alkanut nimittelemään minua tyhmäksi, et ole minun äiti, minun ei ole pakko totella sinua yms sanoilla.. toinen lapsista on kieltäytynyt tekemästä normaaleja perheen kotitöitä, vaikka on tehnyt niitä aikaisemminkin... viedä roskat, astianpesukoneen tyhjääminen/täyttäminen, oman huoneensa puhtaana pitäminen, roskat kuuluvat roskikseen, ei lattialle, likaiset vaatteet kuuluvat pyykkikoriin ei sängyn alle taikka kirjoituspöydän laatikoihin..

        en tiedä mistä nyt oikein tuulee. Ruokapöydässä käyttäydytään huonosti, pelataan ruoan kanssa, taikka esim. maitolasi kaatuu "vahingossa" ruoan päälle. Pihalta ei tulla syömään huudattaessa, vitkutellaan kaikessa, aina vain pelataan tietsikalla eikä mitään haluta tehdä.. näytetään kieltä taikka piereskellään minun ohi mentäessä. Tämä muutos on lapsissa tapahtunut nyt alle puolenvuoden kuluessa, aikaisemmin ei ollut näitä engelmia. Kun olemme yhteisesti mieheni kanssa päättänyt yhteisistä matkoista niin usein on ex vaimo juuri silloin antamassa lapsiaan meille. Olemme kieltäytyneet ottamasta lapset silloin meille jos eivät ole sitten halukkaita osallistumaan matkalle kanssamme. Minulta on alkanut häviämään pieniä minun henkilökohtaisia tavaroita ja rahaa pussista, joskus tavarat löytyvät jälkeenpäin aivan eri paikasta missä niiden pitäisi olla. On myöskin tullut pojille tavaksi sanoa isälleensä, tullaan teille sitten jos; saan tuoda kaverin mukana, saan tätä syödä taikka saan karkkia taikka käydään siellä kylässä.. jostakinhan nämä lapset ovat tämän oppineet? Epäilen, että ex vaimo on antanut ohjeistusta lapsilleen meillä oloaikana, tulevat meille likasissa vaatteissa jotka heti laitan pussiin enkä ala pestä, meillä on omat vaatteet komerossa, niitä voi käyttää, ovat siistit ja ehjät. Minä vielä kestän nämä 2 päivää viikossa ja joskus menee 4 päivääkin lomien aikana, sitten voin olla kahden mieheni kanssa ja ladata akkuja. Onneksi mieheni on huomannut ongelmat ja niistä olemme yhdessä puhuneetkin. Olemme samaa mieltä asioista, lapsilla on jokin hätänä. Jos ei meillä niin sitten äitinsä puolella..


      • blaaaaaaaaaaa...

        ota nyt ne lääkkeesi ennenkö pääsi poksahtaa..


      • Ryhdistäydy nyt

        Jospa sinä menisit itseesi ja hoitoon. Tuo häiriköinti tällä palstalla ei ole enää normaali ihmisen käytöstä.


      • gg

        tää on ainakin hullu..ei osaa edes lukea,saati kirjoittaa.mene hoitoon


      • kjhhvuhv8hff<

        Mistä nimim."mene itseesi ja muut" päättelet että AP on rikkonut jonkun perheen?
        Viestissä luki myös että kirjoittajalla on omiakin lapsia, ei hän siis lapseton ole.
        Kannattaa lukea teksti kunnolla ennen kuin rupeaa arvostelemaan ja haukkumaan väärin perustein.

        Kuka yrittää saada surulliseksi???

        Kuulostaa oma kirjoituksesi otsikon mukaiselta:
        "taas yksi katkera ja kateellinen"

        Etsi itsellesi elämä!


      • lukutaidoton siis
        kjhhvuhv8hff< kirjoitti:

        Mistä nimim."mene itseesi ja muut" päättelet että AP on rikkonut jonkun perheen?
        Viestissä luki myös että kirjoittajalla on omiakin lapsia, ei hän siis lapseton ole.
        Kannattaa lukea teksti kunnolla ennen kuin rupeaa arvostelemaan ja haukkumaan väärin perustein.

        Kuka yrittää saada surulliseksi???

        Kuulostaa oma kirjoituksesi otsikon mukaiselta:
        "taas yksi katkera ja kateellinen"

        Etsi itsellesi elämä!

        on sullakin.


      • äitipuoli
        roosariina kirjoitti:

        meidän uusperhe on kovilla myöskin. Lasten isä, siis minun mieheni lähti perheestään jo yli vuosi sitten ennenkuin itse tulin kuvioihin. Hänen ex:llä on miesystävä ja asuvat yhdessä. Miehelläni on kaksi poikaa ed liitosta. Minulla on itselläni kolme lasta, jotka jo kaikki asuvat omillaan. Mieheni lapset käyvät isällään säännöllisin väliajoin, tämä on onnistunut melko hyvin nyt 3 vuoden ajan.

        Muutimme viereiselle paikakkunnalle viime syksynä. Ongelmat alkoivat mieheni ex vaimon suunnalta. Tapaamiset eivät enään toteutuneetkaan säännölliseti, tuli näitä kuljetus ongelmia. On sovittu, että isä hakee ja äiti hakee lapset luokseen takaisin. Milloin ei äitinsä ehdi, taikka auto on "rikki" taikka ei ole bensaa taikka kova pakkanen, auto voi jäätyä matkalle...

        lapset voivat tulle kylään JOS isänsä heidät hakee ja tuo takaisin periaatteella. Koskaan en ole lapsille ollut "ilkeä" taikka muutenkaan käyttäytynyt tyhmästi lapsia kohtaan. Nyt viime aikoina on tämä nuorimmainen 10v alkanut nimittelemään minua tyhmäksi, et ole minun äiti, minun ei ole pakko totella sinua yms sanoilla.. toinen lapsista on kieltäytynyt tekemästä normaaleja perheen kotitöitä, vaikka on tehnyt niitä aikaisemminkin... viedä roskat, astianpesukoneen tyhjääminen/täyttäminen, oman huoneensa puhtaana pitäminen, roskat kuuluvat roskikseen, ei lattialle, likaiset vaatteet kuuluvat pyykkikoriin ei sängyn alle taikka kirjoituspöydän laatikoihin..

        en tiedä mistä nyt oikein tuulee. Ruokapöydässä käyttäydytään huonosti, pelataan ruoan kanssa, taikka esim. maitolasi kaatuu "vahingossa" ruoan päälle. Pihalta ei tulla syömään huudattaessa, vitkutellaan kaikessa, aina vain pelataan tietsikalla eikä mitään haluta tehdä.. näytetään kieltä taikka piereskellään minun ohi mentäessä. Tämä muutos on lapsissa tapahtunut nyt alle puolenvuoden kuluessa, aikaisemmin ei ollut näitä engelmia. Kun olemme yhteisesti mieheni kanssa päättänyt yhteisistä matkoista niin usein on ex vaimo juuri silloin antamassa lapsiaan meille. Olemme kieltäytyneet ottamasta lapset silloin meille jos eivät ole sitten halukkaita osallistumaan matkalle kanssamme. Minulta on alkanut häviämään pieniä minun henkilökohtaisia tavaroita ja rahaa pussista, joskus tavarat löytyvät jälkeenpäin aivan eri paikasta missä niiden pitäisi olla. On myöskin tullut pojille tavaksi sanoa isälleensä, tullaan teille sitten jos; saan tuoda kaverin mukana, saan tätä syödä taikka saan karkkia taikka käydään siellä kylässä.. jostakinhan nämä lapset ovat tämän oppineet? Epäilen, että ex vaimo on antanut ohjeistusta lapsilleen meillä oloaikana, tulevat meille likasissa vaatteissa jotka heti laitan pussiin enkä ala pestä, meillä on omat vaatteet komerossa, niitä voi käyttää, ovat siistit ja ehjät. Minä vielä kestän nämä 2 päivää viikossa ja joskus menee 4 päivääkin lomien aikana, sitten voin olla kahden mieheni kanssa ja ladata akkuja. Onneksi mieheni on huomannut ongelmat ja niistä olemme yhdessä puhuneetkin. Olemme samaa mieltä asioista, lapsilla on jokin hätänä. Jos ei meillä niin sitten äitinsä puolella..

        Meillä tuli aikoinaan ongelmia miehen pojan kanssa, kun äiti sitten joi ja poika joutui ainaisesti tappeluihin koulussa, asuu nyt meillä ja yleensä kaikki on mennyt hyvin. Alussa oli vaikeuksia kun tuli kotiin äitinsä luota, mutta nykyään menee todella hyvin. Tosin samaa meilläkin on ilmennyt että pojalle ei saa sanoa mistään kun jo isä älähtää, mutta minä sanon takaisin sitten. Että kyllä sanottava on jos joku menee väärin, pikkuasioista ei kannata sanoakaan. Murrosiän tulo on myös sellainen että lapsilla on paljon keskittymistä omassa kasvamisessaan, eikä sitten aina oma huone pysy siistinä tai ei pese pyykkejään niin kuin on sovittu, mutta sekin aika taitaa olla paremmalla puolella nyt jo.


      • Vaikee elämä
        roosariina kirjoitti:

        meidän uusperhe on kovilla myöskin. Lasten isä, siis minun mieheni lähti perheestään jo yli vuosi sitten ennenkuin itse tulin kuvioihin. Hänen ex:llä on miesystävä ja asuvat yhdessä. Miehelläni on kaksi poikaa ed liitosta. Minulla on itselläni kolme lasta, jotka jo kaikki asuvat omillaan. Mieheni lapset käyvät isällään säännöllisin väliajoin, tämä on onnistunut melko hyvin nyt 3 vuoden ajan.

        Muutimme viereiselle paikakkunnalle viime syksynä. Ongelmat alkoivat mieheni ex vaimon suunnalta. Tapaamiset eivät enään toteutuneetkaan säännölliseti, tuli näitä kuljetus ongelmia. On sovittu, että isä hakee ja äiti hakee lapset luokseen takaisin. Milloin ei äitinsä ehdi, taikka auto on "rikki" taikka ei ole bensaa taikka kova pakkanen, auto voi jäätyä matkalle...

        lapset voivat tulle kylään JOS isänsä heidät hakee ja tuo takaisin periaatteella. Koskaan en ole lapsille ollut "ilkeä" taikka muutenkaan käyttäytynyt tyhmästi lapsia kohtaan. Nyt viime aikoina on tämä nuorimmainen 10v alkanut nimittelemään minua tyhmäksi, et ole minun äiti, minun ei ole pakko totella sinua yms sanoilla.. toinen lapsista on kieltäytynyt tekemästä normaaleja perheen kotitöitä, vaikka on tehnyt niitä aikaisemminkin... viedä roskat, astianpesukoneen tyhjääminen/täyttäminen, oman huoneensa puhtaana pitäminen, roskat kuuluvat roskikseen, ei lattialle, likaiset vaatteet kuuluvat pyykkikoriin ei sängyn alle taikka kirjoituspöydän laatikoihin..

        en tiedä mistä nyt oikein tuulee. Ruokapöydässä käyttäydytään huonosti, pelataan ruoan kanssa, taikka esim. maitolasi kaatuu "vahingossa" ruoan päälle. Pihalta ei tulla syömään huudattaessa, vitkutellaan kaikessa, aina vain pelataan tietsikalla eikä mitään haluta tehdä.. näytetään kieltä taikka piereskellään minun ohi mentäessä. Tämä muutos on lapsissa tapahtunut nyt alle puolenvuoden kuluessa, aikaisemmin ei ollut näitä engelmia. Kun olemme yhteisesti mieheni kanssa päättänyt yhteisistä matkoista niin usein on ex vaimo juuri silloin antamassa lapsiaan meille. Olemme kieltäytyneet ottamasta lapset silloin meille jos eivät ole sitten halukkaita osallistumaan matkalle kanssamme. Minulta on alkanut häviämään pieniä minun henkilökohtaisia tavaroita ja rahaa pussista, joskus tavarat löytyvät jälkeenpäin aivan eri paikasta missä niiden pitäisi olla. On myöskin tullut pojille tavaksi sanoa isälleensä, tullaan teille sitten jos; saan tuoda kaverin mukana, saan tätä syödä taikka saan karkkia taikka käydään siellä kylässä.. jostakinhan nämä lapset ovat tämän oppineet? Epäilen, että ex vaimo on antanut ohjeistusta lapsilleen meillä oloaikana, tulevat meille likasissa vaatteissa jotka heti laitan pussiin enkä ala pestä, meillä on omat vaatteet komerossa, niitä voi käyttää, ovat siistit ja ehjät. Minä vielä kestän nämä 2 päivää viikossa ja joskus menee 4 päivääkin lomien aikana, sitten voin olla kahden mieheni kanssa ja ladata akkuja. Onneksi mieheni on huomannut ongelmat ja niistä olemme yhdessä puhuneetkin. Olemme samaa mieltä asioista, lapsilla on jokin hätänä. Jos ei meillä niin sitten äitinsä puolella..

        huonosti menee, lapset oireilee ja kaipailee isän rakkautta. Koita jaksaa ja ymmärtää "vieraita"lapsiasi.


      • JJ

        Nimim. "mene itseesi ja muut" 26.12.2010 22:36 :

        Mistäs aloitetaan..
        Vingut kuinka joku jaksaa surkutella omaa itseään... Ei mielestäni surkutellut omaa itseään, vaan perheensä tämänhetkistä ikävää tilaa, ja kysyi neuvoja/mielipiteitä, ei todellakaan v-mäisiä kommenttejasi. Lue, ja ennenkaikkea ymmärrä lukemasi, ennenkuin kommentoit..

        Kuka sanoi että hän olisi rikkonut jonkun perheen? Kyllähän ne perheet hajoaa muutenkin, on avioeroja, puolison kuolemia ja vaikka mitä, ja tuskin kukaan äiti haluaa saada lapsia, omia tai puolison, surulliseksi. Jos näin kuvittelet, käy sääliksi kasvatustasi jos oman äitisi päämäärä oli saada sinut surulliseksi, mitä ilmeisesti oletkin kun jaksat vääntää katkeria kommentteja suomi24:sen keskustelupalstalla..
        Joten jälleen kerran, lue ja ymmärrä lukemasi ennenkuin kommentoit..

        Aika moni lapsellinen varmasti haluaa seurakseen/kumppanikseen/puolisokseen ennemmin jonkun jolla jo ennestään omia lapsia, yksinkertaisesta syystä, henkilöt joilla lapsia, ymmärtävät edes vähän mitä lapsen kasvatus vaatii jne, toisin kuin juuri murrosiästä yli päässeet, tai muutenvain "lapsen tasolle" jääneet "aikuiset", jotka haluavat biletystä baareissa ymsyms eivätkä todellakaan ymmärrä että jos on lapsia, ei ole oma elämä ja hauskuus se pääasia.
        Ja jälleen kerran, lue ja ymmärrä lukemasi ennenkuin kommentoit..

        Kutsut ketjun aloittajaa lapsettomaksi ihmiseksi, joka valittaa miehen lapsien kurista.
        Vaikka viestistä ilmenee aivan selkeästi, että henkilöllä ON omia lapsia, vaikkakaan ei yhteisiä puolisonsa kanssa.
        Tiesitkö, että nainen ja mies voivat saada lapsia, ja sitten erota, samaan aikaan toisaalla pariskunta saa lapsia ja eroaa, tästä seurauksena yksinäisiä vanhempia ja heidän lapsiaan. Jos toisen parin mies löytää kumppanin toisen parin naisesta, ja näinollen molemmilla on lapsia, mutta ei yhteisiä, on kyseessä uusperhe.
        Ja lasten kurinpuutteestahan tässä oli kyse, kuinka naisen omilla lapsilla on kuria koska nainen kasvatettu "oikein", kun taas miehen lapsilta sitä puuttuu selkeästä syystä. Ja jälleen kerran mainitset perheen rikkomisen vetämällä sen taas hatusta..
        Vielä viimeisen kerran, lue ensin, ja ENNENKAIKKEA YMMÄRRÄ LUKEMASI, jos et siihen kykene, jätä kommentoimatta.

        Itselläni ei ole lapsia, ja silti voi aika hyvin ymmärtää mistä kyse.

        Pistääkin siis miettimään onko katkeran kommentin kirjoittajalla muuta kuin todella surkeita kokemuksia omasta lapsuudestaan, ja kasvatusoppiahan ei viestin muodosta päätellen ole ollut missään määrin.
        Pistää vain miettimään mistäköhän koeputkesta sinä mahdat olla tullut?
        Mahtaa olla rankkaa lukea viestejä perheistä, kun itselläsi ei koeputkessa ollut vanhempia laisinkaan, pelkkää litkua, siitäkö johtuu pääsi sisältö? :)
        Sääliksi käy..

        Ja ketjun aloittajalle jaksamista! (pahoittelen vähän aiheetonta viestiä ketjuun, mutta tuota kommenttia ei voinut jättää huomiotta.)


      • naiset kuriin
        äitipuoli kirjoitti:

        Meillä tuli aikoinaan ongelmia miehen pojan kanssa, kun äiti sitten joi ja poika joutui ainaisesti tappeluihin koulussa, asuu nyt meillä ja yleensä kaikki on mennyt hyvin. Alussa oli vaikeuksia kun tuli kotiin äitinsä luota, mutta nykyään menee todella hyvin. Tosin samaa meilläkin on ilmennyt että pojalle ei saa sanoa mistään kun jo isä älähtää, mutta minä sanon takaisin sitten. Että kyllä sanottava on jos joku menee väärin, pikkuasioista ei kannata sanoakaan. Murrosiän tulo on myös sellainen että lapsilla on paljon keskittymistä omassa kasvamisessaan, eikä sitten aina oma huone pysy siistinä tai ei pese pyykkejään niin kuin on sovittu, mutta sekin aika taitaa olla paremmalla puolella nyt jo.

        onglema lasten isän naisen kanssa, kun soitteli ja häiriköin lastemme puhelimia! Lähetteli tekstareita ja soitteli... ihan uskomatonta.

        Laitoin lopun sille ja nyt ovat saaneet olla rauhassa. Koskaan emme kyseistä naista ole nähneet, ja silti kehtasi häiriköidä mietä.

        Sanoin mihelle että laita se nainen kuriin ja käske olla häiriköimättä mietä, se on hyvin epäkohteliasta ja huonoa käytöstä meitä kohtaan kun soitetaan ja häiriköidään.
        Mies laittoi naiset kuriin eikä enää ole soitellut eikä meille ole pyrkinyt eikä meitä koskaan nähnyt.


      • Blaaaaaaaaaaaaaa,,
        naiset kuriin kirjoitti:

        onglema lasten isän naisen kanssa, kun soitteli ja häiriköin lastemme puhelimia! Lähetteli tekstareita ja soitteli... ihan uskomatonta.

        Laitoin lopun sille ja nyt ovat saaneet olla rauhassa. Koskaan emme kyseistä naista ole nähneet, ja silti kehtasi häiriköidä mietä.

        Sanoin mihelle että laita se nainen kuriin ja käske olla häiriköimättä mietä, se on hyvin epäkohteliasta ja huonoa käytöstä meitä kohtaan kun soitetaan ja häiriköidään.
        Mies laittoi naiset kuriin eikä enää ole soitellut eikä meille ole pyrkinyt eikä meitä koskaan nähnyt.

        olet yksin ja ei sinulla ole perhettä


      • valoEnkeli35
        roosariina kirjoitti:

        meidän uusperhe on kovilla myöskin. Lasten isä, siis minun mieheni lähti perheestään jo yli vuosi sitten ennenkuin itse tulin kuvioihin. Hänen ex:llä on miesystävä ja asuvat yhdessä. Miehelläni on kaksi poikaa ed liitosta. Minulla on itselläni kolme lasta, jotka jo kaikki asuvat omillaan. Mieheni lapset käyvät isällään säännöllisin väliajoin, tämä on onnistunut melko hyvin nyt 3 vuoden ajan.

        Muutimme viereiselle paikakkunnalle viime syksynä. Ongelmat alkoivat mieheni ex vaimon suunnalta. Tapaamiset eivät enään toteutuneetkaan säännölliseti, tuli näitä kuljetus ongelmia. On sovittu, että isä hakee ja äiti hakee lapset luokseen takaisin. Milloin ei äitinsä ehdi, taikka auto on "rikki" taikka ei ole bensaa taikka kova pakkanen, auto voi jäätyä matkalle...

        lapset voivat tulle kylään JOS isänsä heidät hakee ja tuo takaisin periaatteella. Koskaan en ole lapsille ollut "ilkeä" taikka muutenkaan käyttäytynyt tyhmästi lapsia kohtaan. Nyt viime aikoina on tämä nuorimmainen 10v alkanut nimittelemään minua tyhmäksi, et ole minun äiti, minun ei ole pakko totella sinua yms sanoilla.. toinen lapsista on kieltäytynyt tekemästä normaaleja perheen kotitöitä, vaikka on tehnyt niitä aikaisemminkin... viedä roskat, astianpesukoneen tyhjääminen/täyttäminen, oman huoneensa puhtaana pitäminen, roskat kuuluvat roskikseen, ei lattialle, likaiset vaatteet kuuluvat pyykkikoriin ei sängyn alle taikka kirjoituspöydän laatikoihin..

        en tiedä mistä nyt oikein tuulee. Ruokapöydässä käyttäydytään huonosti, pelataan ruoan kanssa, taikka esim. maitolasi kaatuu "vahingossa" ruoan päälle. Pihalta ei tulla syömään huudattaessa, vitkutellaan kaikessa, aina vain pelataan tietsikalla eikä mitään haluta tehdä.. näytetään kieltä taikka piereskellään minun ohi mentäessä. Tämä muutos on lapsissa tapahtunut nyt alle puolenvuoden kuluessa, aikaisemmin ei ollut näitä engelmia. Kun olemme yhteisesti mieheni kanssa päättänyt yhteisistä matkoista niin usein on ex vaimo juuri silloin antamassa lapsiaan meille. Olemme kieltäytyneet ottamasta lapset silloin meille jos eivät ole sitten halukkaita osallistumaan matkalle kanssamme. Minulta on alkanut häviämään pieniä minun henkilökohtaisia tavaroita ja rahaa pussista, joskus tavarat löytyvät jälkeenpäin aivan eri paikasta missä niiden pitäisi olla. On myöskin tullut pojille tavaksi sanoa isälleensä, tullaan teille sitten jos; saan tuoda kaverin mukana, saan tätä syödä taikka saan karkkia taikka käydään siellä kylässä.. jostakinhan nämä lapset ovat tämän oppineet? Epäilen, että ex vaimo on antanut ohjeistusta lapsilleen meillä oloaikana, tulevat meille likasissa vaatteissa jotka heti laitan pussiin enkä ala pestä, meillä on omat vaatteet komerossa, niitä voi käyttää, ovat siistit ja ehjät. Minä vielä kestän nämä 2 päivää viikossa ja joskus menee 4 päivääkin lomien aikana, sitten voin olla kahden mieheni kanssa ja ladata akkuja. Onneksi mieheni on huomannut ongelmat ja niistä olemme yhdessä puhuneetkin. Olemme samaa mieltä asioista, lapsilla on jokin hätänä. Jos ei meillä niin sitten äitinsä puolella..

        Sinä ja miehesi olette perheenne johtajia. Te johdatte perhettä. Tämä tarkoittaa, että te laaditte säännöt lapsille ja vaaditte lapsia noudattamaan niitä. Näin yksinkertaista se on!

        1) Perheen aikuisia kunnioitetaan. Isän ja äitipuolen ohjeita, neuvoja ja käskyjä totellaan.
        2) Jokainen siivoaa sotkunsa ja laittaa tavaransa omille paikoilleen
        3) Toisten tavaroihin ei kosketa ilman lupaa
        4) Pyydetään anteeksi, kun toista on loukattu tai satutettu
        5) Sääntöjen rikkomisesta seuraa huomautus ja tarvittaessa seuraamus, jonka perheen aikuiset päättävät
        Esim, tietokonekielto, pöydästä poistaminen, viikkoraha evätään, kännykkä pois, jne.

        Tässä on teille perussäännöt, joita vaaditte lapsiltanne. Kun seisotte yhtenä rintamana, niin johan alkaa tapahtua. Lapset täytyy laittaa aisoihin. Ei pidä sietää keskenkasvuisten kakaroiden kukkoilua ja öykkäröintiä. Te olette perheen aikuisia. Näyttäkää se lapsille, jotka ovat ottaneet teiltä vallan pois. Ihan sama mitä lasten äiti touhuaa. Te ette voi vaikuttaa siihen. Te voitte vaikuttaa vain siihen, mitä teidän kodin sisäpuolella tapahtuu. Uskokaa pois, että noudattamalla yhdessä näitä samoja sääntöjä, niin kaikki tulee muuttumaan. Olkaa kuitenkin kärsivällisiä! Voi kestää hetken ennenkuin pikkuöykkärit uskovat, että olette tosissanne.

        Olen itse uusperheen äitipuoli. Mieheni exä on narsisti, joten tiedän kokemuksen kautta kuinka perheeseen saadaan rauha ja järjestys.


      • äidit määrää isiäkin
        valoEnkeli35 kirjoitti:

        Sinä ja miehesi olette perheenne johtajia. Te johdatte perhettä. Tämä tarkoittaa, että te laaditte säännöt lapsille ja vaaditte lapsia noudattamaan niitä. Näin yksinkertaista se on!

        1) Perheen aikuisia kunnioitetaan. Isän ja äitipuolen ohjeita, neuvoja ja käskyjä totellaan.
        2) Jokainen siivoaa sotkunsa ja laittaa tavaransa omille paikoilleen
        3) Toisten tavaroihin ei kosketa ilman lupaa
        4) Pyydetään anteeksi, kun toista on loukattu tai satutettu
        5) Sääntöjen rikkomisesta seuraa huomautus ja tarvittaessa seuraamus, jonka perheen aikuiset päättävät
        Esim, tietokonekielto, pöydästä poistaminen, viikkoraha evätään, kännykkä pois, jne.

        Tässä on teille perussäännöt, joita vaaditte lapsiltanne. Kun seisotte yhtenä rintamana, niin johan alkaa tapahtua. Lapset täytyy laittaa aisoihin. Ei pidä sietää keskenkasvuisten kakaroiden kukkoilua ja öykkäröintiä. Te olette perheen aikuisia. Näyttäkää se lapsille, jotka ovat ottaneet teiltä vallan pois. Ihan sama mitä lasten äiti touhuaa. Te ette voi vaikuttaa siihen. Te voitte vaikuttaa vain siihen, mitä teidän kodin sisäpuolella tapahtuu. Uskokaa pois, että noudattamalla yhdessä näitä samoja sääntöjä, niin kaikki tulee muuttumaan. Olkaa kuitenkin kärsivällisiä! Voi kestää hetken ennenkuin pikkuöykkärit uskovat, että olette tosissanne.

        Olen itse uusperheen äitipuoli. Mieheni exä on narsisti, joten tiedän kokemuksen kautta kuinka perheeseen saadaan rauha ja järjestys.

        Jos miehen lapset käy siellä kylässä, niin kyllä se lasten oma äiti on joka säännöt laatii ei kuka tahansa vieras nainen. Ihan hullua touhua, kumma että miehetkin moiseen kaakattamiseen ryhtyy...

        Taidat olla katkera ihminen kun sulla ei oo ketään ketä haukkuisit, niin pitää haukkua vaikka naapurin lapsia tai miehen lapsia... säälittävää.

        Äidiltä kysytään aina lupa jos lapset ei ole omia. Kukaan ei mene haukkumaan kenenkään lapsia omine lupineen. Se on hyvin katkeraa ja epätoivoista.


      • Krisse11111
        valoEnkeli35 kirjoitti:

        Sinä ja miehesi olette perheenne johtajia. Te johdatte perhettä. Tämä tarkoittaa, että te laaditte säännöt lapsille ja vaaditte lapsia noudattamaan niitä. Näin yksinkertaista se on!

        1) Perheen aikuisia kunnioitetaan. Isän ja äitipuolen ohjeita, neuvoja ja käskyjä totellaan.
        2) Jokainen siivoaa sotkunsa ja laittaa tavaransa omille paikoilleen
        3) Toisten tavaroihin ei kosketa ilman lupaa
        4) Pyydetään anteeksi, kun toista on loukattu tai satutettu
        5) Sääntöjen rikkomisesta seuraa huomautus ja tarvittaessa seuraamus, jonka perheen aikuiset päättävät
        Esim, tietokonekielto, pöydästä poistaminen, viikkoraha evätään, kännykkä pois, jne.

        Tässä on teille perussäännöt, joita vaaditte lapsiltanne. Kun seisotte yhtenä rintamana, niin johan alkaa tapahtua. Lapset täytyy laittaa aisoihin. Ei pidä sietää keskenkasvuisten kakaroiden kukkoilua ja öykkäröintiä. Te olette perheen aikuisia. Näyttäkää se lapsille, jotka ovat ottaneet teiltä vallan pois. Ihan sama mitä lasten äiti touhuaa. Te ette voi vaikuttaa siihen. Te voitte vaikuttaa vain siihen, mitä teidän kodin sisäpuolella tapahtuu. Uskokaa pois, että noudattamalla yhdessä näitä samoja sääntöjä, niin kaikki tulee muuttumaan. Olkaa kuitenkin kärsivällisiä! Voi kestää hetken ennenkuin pikkuöykkärit uskovat, että olette tosissanne.

        Olen itse uusperheen äitipuoli. Mieheni exä on narsisti, joten tiedän kokemuksen kautta kuinka perheeseen saadaan rauha ja järjestys.

        Mistäs sinä tiedät, että miehesi exä on narsisti? Oletko asunut hänen kanssaan vai tunnetko exän jotenkin muuten hyvin??


      • valoEnkeli35 kirjoitti:

        Sinä ja miehesi olette perheenne johtajia. Te johdatte perhettä. Tämä tarkoittaa, että te laaditte säännöt lapsille ja vaaditte lapsia noudattamaan niitä. Näin yksinkertaista se on!

        1) Perheen aikuisia kunnioitetaan. Isän ja äitipuolen ohjeita, neuvoja ja käskyjä totellaan.
        2) Jokainen siivoaa sotkunsa ja laittaa tavaransa omille paikoilleen
        3) Toisten tavaroihin ei kosketa ilman lupaa
        4) Pyydetään anteeksi, kun toista on loukattu tai satutettu
        5) Sääntöjen rikkomisesta seuraa huomautus ja tarvittaessa seuraamus, jonka perheen aikuiset päättävät
        Esim, tietokonekielto, pöydästä poistaminen, viikkoraha evätään, kännykkä pois, jne.

        Tässä on teille perussäännöt, joita vaaditte lapsiltanne. Kun seisotte yhtenä rintamana, niin johan alkaa tapahtua. Lapset täytyy laittaa aisoihin. Ei pidä sietää keskenkasvuisten kakaroiden kukkoilua ja öykkäröintiä. Te olette perheen aikuisia. Näyttäkää se lapsille, jotka ovat ottaneet teiltä vallan pois. Ihan sama mitä lasten äiti touhuaa. Te ette voi vaikuttaa siihen. Te voitte vaikuttaa vain siihen, mitä teidän kodin sisäpuolella tapahtuu. Uskokaa pois, että noudattamalla yhdessä näitä samoja sääntöjä, niin kaikki tulee muuttumaan. Olkaa kuitenkin kärsivällisiä! Voi kestää hetken ennenkuin pikkuöykkärit uskovat, että olette tosissanne.

        Olen itse uusperheen äitipuoli. Mieheni exä on narsisti, joten tiedän kokemuksen kautta kuinka perheeseen saadaan rauha ja järjestys.

        "Ei pidä sietää keskenkasvuisten kakaroiden kukkoilua ja öykkäröintiä. Te olette perheen aikuisia. Näyttäkää se lapsille, jotka ovat ottaneet teiltä vallan pois."

        Niinpä. Ihan totta. Totta on myös se, että perheeseen on tullut komentelemaan ihan vieras tyyppi oman biologisen vanhemman lisäksi. Olisiko mahdollista, että oma biologinen vanhempi pitäisi jöötä sille omalle ja toinen omalleen, niin lapset rauhoittuisivat ja viihtyisivät paremmin.
        Vähän vaikea juttu kaiken kaikkiaan. En osaa neuvoa.


      • saaristoon2
        valoEnkeli35 kirjoitti:

        Sinä ja miehesi olette perheenne johtajia. Te johdatte perhettä. Tämä tarkoittaa, että te laaditte säännöt lapsille ja vaaditte lapsia noudattamaan niitä. Näin yksinkertaista se on!

        1) Perheen aikuisia kunnioitetaan. Isän ja äitipuolen ohjeita, neuvoja ja käskyjä totellaan.
        2) Jokainen siivoaa sotkunsa ja laittaa tavaransa omille paikoilleen
        3) Toisten tavaroihin ei kosketa ilman lupaa
        4) Pyydetään anteeksi, kun toista on loukattu tai satutettu
        5) Sääntöjen rikkomisesta seuraa huomautus ja tarvittaessa seuraamus, jonka perheen aikuiset päättävät
        Esim, tietokonekielto, pöydästä poistaminen, viikkoraha evätään, kännykkä pois, jne.

        Tässä on teille perussäännöt, joita vaaditte lapsiltanne. Kun seisotte yhtenä rintamana, niin johan alkaa tapahtua. Lapset täytyy laittaa aisoihin. Ei pidä sietää keskenkasvuisten kakaroiden kukkoilua ja öykkäröintiä. Te olette perheen aikuisia. Näyttäkää se lapsille, jotka ovat ottaneet teiltä vallan pois. Ihan sama mitä lasten äiti touhuaa. Te ette voi vaikuttaa siihen. Te voitte vaikuttaa vain siihen, mitä teidän kodin sisäpuolella tapahtuu. Uskokaa pois, että noudattamalla yhdessä näitä samoja sääntöjä, niin kaikki tulee muuttumaan. Olkaa kuitenkin kärsivällisiä! Voi kestää hetken ennenkuin pikkuöykkärit uskovat, että olette tosissanne.

        Olen itse uusperheen äitipuoli. Mieheni exä on narsisti, joten tiedän kokemuksen kautta kuinka perheeseen saadaan rauha ja järjestys.

        Yhteiset pelisäännöt on hyvä laatia, silloin kun KAIKKI uusioperheen jäsenet on sillä mielellä.
        Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että aikuisten on vedettävä yhtä köyttä mikäli haluavat, että arki sujuu.

        Se ei ole helppoa, koska tunteita oman lapsen suuntaan on tietenkin enemmän. Oikeudenmukaisuutta kaikille! Tasapuolisuutta. Joustoa, kärsivällisyyttä, huumoria, rentoutta. Hirveästi vaatimuksia, mutta onnistuu kyllä, jos sitä oikeasti haluaa .


      • Selvä peli
        äidit määrää isiäkin kirjoitti:

        Jos miehen lapset käy siellä kylässä, niin kyllä se lasten oma äiti on joka säännöt laatii ei kuka tahansa vieras nainen. Ihan hullua touhua, kumma että miehetkin moiseen kaakattamiseen ryhtyy...

        Taidat olla katkera ihminen kun sulla ei oo ketään ketä haukkuisit, niin pitää haukkua vaikka naapurin lapsia tai miehen lapsia... säälittävää.

        Äidiltä kysytään aina lupa jos lapset ei ole omia. Kukaan ei mene haukkumaan kenenkään lapsia omine lupineen. Se on hyvin katkeraa ja epätoivoista.

        ..ei määräile vieraat ihmiset . Jos on vieraita lapsia siellä , niin talon asukkaat määräävät tahdin , säännöt ja käyttäytymiset . Matkat ja muut . Elätettävät tekevät kuin sanotaan , kunnes on jalat oman pöydän alla .


      • ....
        valoEnkeli35 kirjoitti:

        Sinä ja miehesi olette perheenne johtajia. Te johdatte perhettä. Tämä tarkoittaa, että te laaditte säännöt lapsille ja vaaditte lapsia noudattamaan niitä. Näin yksinkertaista se on!

        1) Perheen aikuisia kunnioitetaan. Isän ja äitipuolen ohjeita, neuvoja ja käskyjä totellaan.
        2) Jokainen siivoaa sotkunsa ja laittaa tavaransa omille paikoilleen
        3) Toisten tavaroihin ei kosketa ilman lupaa
        4) Pyydetään anteeksi, kun toista on loukattu tai satutettu
        5) Sääntöjen rikkomisesta seuraa huomautus ja tarvittaessa seuraamus, jonka perheen aikuiset päättävät
        Esim, tietokonekielto, pöydästä poistaminen, viikkoraha evätään, kännykkä pois, jne.

        Tässä on teille perussäännöt, joita vaaditte lapsiltanne. Kun seisotte yhtenä rintamana, niin johan alkaa tapahtua. Lapset täytyy laittaa aisoihin. Ei pidä sietää keskenkasvuisten kakaroiden kukkoilua ja öykkäröintiä. Te olette perheen aikuisia. Näyttäkää se lapsille, jotka ovat ottaneet teiltä vallan pois. Ihan sama mitä lasten äiti touhuaa. Te ette voi vaikuttaa siihen. Te voitte vaikuttaa vain siihen, mitä teidän kodin sisäpuolella tapahtuu. Uskokaa pois, että noudattamalla yhdessä näitä samoja sääntöjä, niin kaikki tulee muuttumaan. Olkaa kuitenkin kärsivällisiä! Voi kestää hetken ennenkuin pikkuöykkärit uskovat, että olette tosissanne.

        Olen itse uusperheen äitipuoli. Mieheni exä on narsisti, joten tiedän kokemuksen kautta kuinka perheeseen saadaan rauha ja järjestys.

        Niin, mutta tuossa aiemminhan naiset juuri kirjoittivat, että ISÄT älähtävät, jos lasta komentaa tai vaatii tekemään jotain. kasvatustyylejä on niin monia, isilläkin periaatteensa!


      • kaikki omia
        Selvä peli kirjoitti:

        ..ei määräile vieraat ihmiset . Jos on vieraita lapsia siellä , niin talon asukkaat määräävät tahdin , säännöt ja käyttäytymiset . Matkat ja muut . Elätettävät tekevät kuin sanotaan , kunnes on jalat oman pöydän alla .

        Mitä ihmettä te kirjoitatte?

        Vieras komentaa, vieraita lapsia jne. -eikö tässä nyt puhuttu uusPERHEESTÄ?


      • dgk
        Selvä peli kirjoitti:

        ..ei määräile vieraat ihmiset . Jos on vieraita lapsia siellä , niin talon asukkaat määräävät tahdin , säännöt ja käyttäytymiset . Matkat ja muut . Elätettävät tekevät kuin sanotaan , kunnes on jalat oman pöydän alla .

        Talo elää tavallaan, vieras tulee ajallaan. Omia lapsia olen evästänyt vierailulle isänsä luo, kehoittamalla käyttäytymään hyvin. "Isän uusi tyttökaveri ei ole äidin vihollinen". Lasten on välillä vaikea sopeutua uusiin vaihtuviin tilanteisiin, mutta aika pian ymmärtävät miten tulee toimia.


      • Mene ittees vaan

        Mistä tiiät että ap on muka rikkonut perheen? oot aika ennakkoluuloinen, onkohan joku rikkonu sun perheen ja sulla on nyt kivi kengässä kun et saanu puolisoas pidettyä ittelläs? Näin taitaa olla, voi raasua.


    • minä vain

      eiköhän se ole niin kaikissa mahdollisissa perhemuodoissa että vanhempien tulisi olla samalla aaltopituudella kasvatusasioissa ja muissa lapsiin liittyvissä seikoissa.
      Keskustelkaa,älkää antako periksi ennenkuin molemmille hyväksyttävät säännöt ja käytäntömalli kasassa.
      Jos toinen ei halua jutella niin selitä että nämä asiat selvitetään tässä ja nyt halusit tai ei PISTE
      Lapsethan siinä kärsii kun näkee teidän kireet välit, ja tätä samaa näkee kyllä ihan perusperheissäkin ettei puhalleta samaan hileen ja vaikka lapset taitavasti tätä hyväksi käyttävät niin se ei taa heille rauhallista luotettavaa kasvuympäristöä, johon kaikilla lapsilla on oikeus, ja kun perheen olette yhdessä perustanut niin sen sisäiset mallit yhtälailla sinun vastuulla kuin miehesikin.

      Tsemppiä.

      • gg

        Toi mun ed.viesti oli tarkoitettu tolle lissulle vai mikä lie.
        Aloittajalle: älä sorry olemaan marttyyri.Elä omaa elämääsi ja anna miehen hoitaa lastensa asiat.Älä ole piika,älä pese kenenkään niiden pyykkejäkään vähään aikaa.Älä siivoa niiden jälkiä,älä tee ruokaa.Jos kukaan ei herään mihinkään niin sitten sun täytyy valita, joko tyydyt tuohon tai lähdet.Ei siinä muukaan auta.Ennenkuin aloitat tuon oman tapasi toimia,kerrot koko porukalle yhdessä,että olet loppu ja jos ei tahti muutu niin kaikki muuttuu.Vaikeeta on,mulla osittain samanlaista ja hermo menee välillä .Hyvää uutta vuotta kuitenkin,asioilla on tapana järjestyä jotenkin.


    • äidinkieli 6?

      Kannattaa tarkistaa teksti ennen kuin painaa lähetä -painiketta. Juma kun oli kirjoitusvirheitä.

    • löytyy

      Ymmärrän sinua Täysin.
      Meillä tilanne oli niin että mieheni lapset asuivat meillä koko ajan kun
      jäivät kesken seurustelun isälleen.
      Omat lapseni asuivat kanssani joka toinen viikko.

      Meillä suurin kiista oli tasapuolisuus.
      Miehen mielestä omat lapseni saivat minulta enemmän huomiota ja
      vähemmän komentelua!
      Hän ei vaan ottanut huomioon että lapseni olivat meillä vain joka toinen viikko,
      jolloin pystyin olemaan heille täyspäiväinen äiti.
      Hän oletti minä rakastan hänen lapsiaan ilman "ehtoja"
      Eikä kukaan aikuinenkaan voi rakastaa kaikkia tuntemiaan ihmisiä,
      välittävä ja huolehtiva aikuinen heille voi olla.

      Minunkin vastuulle jäi lähes kaikki kototyöt, lapsetkin tekivät enenemän kuin mies.
      Asiasta huomautettaessa hän vetosi siihen että tuo perheen enenemän rahaa.....
      Kuittasin kerran että maksa sitten siivoojalle omasta osuudestasi kotitöistä :)
      Keskustele miehesi kanssa, kerro hänelle kuinka koet olevasi kodinhoitaja etkä perheenjäsen.
      Vaadi häneltä tekoja, jos ei ole suostuvainen niin se kertoo jo paljon...

      Ja minun lapseni ovat niin tottuneet meidän sääntöihin ettei komentelua
      tarvita niin paljon kuin lapsilla jotka ovat asuneet äidillään vapaassa kasvatuksessa.
      Minä lähdin pois kun en halunnut kummankaan lapsille sellaista perhemallia kun meillä
      viime hetkillä oli -nimittelyä, huutamista yms.

      Olemme olleet lasteni kanssa tyytyväisiä ratkaisuun!
      Kaikki me olemme nyt tasapainoisempia kummassakin kodissa, liian paljon kerralla
      sopeutumista juuri teini-iän kynnyksellä oleville lapsille.
      Nyt huomio kohdistuu omiin lapsiin ja he saavat vielä tarvitsemaansa vanhemman huomiota!
      Jos tilanne on sinusta liian tiukka niin lähde!
      Voitte silti olla yhdessä mutta omissa kodeissa, missään ei ole sanottu kuinka
      parien pitää elää ja olla!

      Tai käy lääkärissä ja hae mielialalääkettä, sen avulla taittuu suurin ärsytys.
      Ja netissä on Uusperheellisten liitto.
      Siellä juttuja ja paikkakunnasta riippuen jopa tapaamisia.

      Voimia ja haleja elämääsi!

      • Pillerimainos?

        nm. "Tukea löytyy 3.1.2011 17:44 "
        "...Tai käy lääkärissä ja hae mielialalääkettä, sen avulla taittuu suurin ärsytys..."

        Ja koitappa päästä niistä mielialalääkkeistä eroon, katso miten käy...

        No voi jumalauta, lääkkeillähän kaikki selviää?? Tässähän oli vuosisadan neuvo.

        Oletko itse ikinä kokeillut mainitsemiasi lääkkeitä? Toivottavasti et.

        On itsellekkin kerran määrännyt lääkäri niitä, siitä nyt n. 3v, ja vieläkin paketti avaamattomana lääkekaapissa. En edes enää muista mistä syystä sain nuo, masennukseen yms mikälie oli syy, silti en koskenutkaan koska en pillereistä välitä alkuunkaan, särkylääkkeitä lukuunottamatta.
        Ja ongelma/masennus tms, katosi itsestään.

        Näin kuinka 1 naispuolinen kaveri napsi mielialalääkkeitä lääkärin määräyksestä. Toki oli iloinen ja ei huolen häivää ns kun nappeja popsi.
        Mutta auta armias kun koitti olla päivän pari edes ilman sen jälkeen > Tuli jos jonkinnäköistä kohtausta, saattoi yhtäkkiä esim kaupan kassalla purskahtaa itkuun, ja tämä vain 1 esimerkki.

        Ole siinä sitten itse ihan normaalina kun nainen vieressä vollottaa vauhkona vaikkei olekkaan kuin kaveri, ja mieti mitä muut ajattelevat.. (Tuota naista pahoinpidellään/alistetaan/orjuutetaan/ties mitä)

        Onko se siis sinusta ratkaisu ongelmaan, popsia nappeja naamaan että olo paranee?
        Mietis kaksi kertaa vielä, ja jos päädyt samaan päätökseen, kokeile ehdottamiasi nappeja itse ensin ja lopeta niiden käyttö viikon-parin viikon jälkeen. Jos vielä olet samaa mieltä, niin ehdota niitä vasta sitten toisille... Eikös juu.


      • Lääkettä
        Pillerimainos? kirjoitti:

        nm. "Tukea löytyy 3.1.2011 17:44 "
        "...Tai käy lääkärissä ja hae mielialalääkettä, sen avulla taittuu suurin ärsytys..."

        Ja koitappa päästä niistä mielialalääkkeistä eroon, katso miten käy...

        No voi jumalauta, lääkkeillähän kaikki selviää?? Tässähän oli vuosisadan neuvo.

        Oletko itse ikinä kokeillut mainitsemiasi lääkkeitä? Toivottavasti et.

        On itsellekkin kerran määrännyt lääkäri niitä, siitä nyt n. 3v, ja vieläkin paketti avaamattomana lääkekaapissa. En edes enää muista mistä syystä sain nuo, masennukseen yms mikälie oli syy, silti en koskenutkaan koska en pillereistä välitä alkuunkaan, särkylääkkeitä lukuunottamatta.
        Ja ongelma/masennus tms, katosi itsestään.

        Näin kuinka 1 naispuolinen kaveri napsi mielialalääkkeitä lääkärin määräyksestä. Toki oli iloinen ja ei huolen häivää ns kun nappeja popsi.
        Mutta auta armias kun koitti olla päivän pari edes ilman sen jälkeen > Tuli jos jonkinnäköistä kohtausta, saattoi yhtäkkiä esim kaupan kassalla purskahtaa itkuun, ja tämä vain 1 esimerkki.

        Ole siinä sitten itse ihan normaalina kun nainen vieressä vollottaa vauhkona vaikkei olekkaan kuin kaveri, ja mieti mitä muut ajattelevat.. (Tuota naista pahoinpidellään/alistetaan/orjuutetaan/ties mitä)

        Onko se siis sinusta ratkaisu ongelmaan, popsia nappeja naamaan että olo paranee?
        Mietis kaksi kertaa vielä, ja jos päädyt samaan päätökseen, kokeile ehdottamiasi nappeja itse ensin ja lopeta niiden käyttö viikon-parin viikon jälkeen. Jos vielä olet samaa mieltä, niin ehdota niitä vasta sitten toisille... Eikös juu.

        olekaan tarkoitettu vain viikon -kahden käyttöön !!!
        Sinä aikana vasta lääke alkaa vaikuttamaan ja tämän olisi pitänyt sinunkin ystäväsi lääkäri
        hänelle ensimmäiseksi kertoa.
        Yleensä sitoudutaan ainakin ½ vuoden "kuuriin" Eikä niitä lopeta kuin seinään
        vaan ensin annosta pienennetään, sitten jätetään päiviä pois kunnes yhtään
        lääkepäivää ei ole jäljellä.
        Tämä aika antaa elimistölle ja mielle ajan sopuetua tuottamaan itse hormonia.
        Olen itse syönyt mielialalääkkeitä joten tiedän varmasti mistä puhun!
        Ja olen saanut niistä apua juuri vastaavassa tilanteessa jossa itsensä pitäminen
        kasassa on tärkeää lasten takia.
        Mutta hienoa että sinun lääkkeesi ovat säilyneet kaapissa ;)
        Mutta lääkärit eivät määrää niitä huvikseen, ainakaan meillä päin ;)


      • gofinlandgo
        Lääkettä kirjoitti:

        olekaan tarkoitettu vain viikon -kahden käyttöön !!!
        Sinä aikana vasta lääke alkaa vaikuttamaan ja tämän olisi pitänyt sinunkin ystäväsi lääkäri
        hänelle ensimmäiseksi kertoa.
        Yleensä sitoudutaan ainakin ½ vuoden "kuuriin" Eikä niitä lopeta kuin seinään
        vaan ensin annosta pienennetään, sitten jätetään päiviä pois kunnes yhtään
        lääkepäivää ei ole jäljellä.
        Tämä aika antaa elimistölle ja mielle ajan sopuetua tuottamaan itse hormonia.
        Olen itse syönyt mielialalääkkeitä joten tiedän varmasti mistä puhun!
        Ja olen saanut niistä apua juuri vastaavassa tilanteessa jossa itsensä pitäminen
        kasassa on tärkeää lasten takia.
        Mutta hienoa että sinun lääkkeesi ovat säilyneet kaapissa ;)
        Mutta lääkärit eivät määrää niitä huvikseen, ainakaan meillä päin ;)

        Teillä päin viisaampia lääkäreitä siis :)
        Lähempänä helsinkiä, potilaita liiaksikin joten jokainen vaiva ja sairaus hoidetaan lääkkeillä, olivat ne sitten oikeita lääkkeitä kyseessä olevaan vaivaan tai eivät, helpon ja nopein tapa lääkärille, ja vieläpä tuottoisin kun monet lääkärit saavat provisiot määräämällä vain tiettyjä lääkemerkkejä.

        Muumimamman (Halosen) ja muiden laatikon kirkkaimpien lamppujen (hallituksen ja muiden päättäjien)
        HYVINVOINTIyhteiskunnan mallia ;)


    • 119911

      asun lapseni ja aviomieheni kanssa jo yhdeksättä vuotta. Hänellä 3 lasta edellisestä liitosta, jotka asuvat äidillään. Meillä käydessään elävät kuin porsaat ja yleensä käyvät hakemassa vain rahaa, jota meillä ei todellakaan ole mitenkään liikaa. En oikein ymmärrä heidän äitinsäkään asennetta kun hyväksyy sen. Siis tuon rahan hakemisen. Meillä on lapsellemme samat säännöt kuin muillekkin, että jäljet korjataan ja tavarat paikoilleen ja pyykit pyykkikoriin jne.

      Elatusmaksut menee normaalisti, silti meitä pidetään "pankkina". Ja ovat jo melkein kaikki aikuisia niin voisivat kai mennä jo töihin itse tienaamaan ja rahoittamaan viikonlopun pippalointinsa...

      Jostain syystä mieheni hyväksyy tälläisen toiminnan.....

    • 10v and counting

      Otan syvästi osaa. Ja aika vähän voin lohduttaa.
      Meillä on melkein identtinen tilanne, tosin sillä erolla, että meillä näin on menty kohta 10 vuotta ja lapset alkavat jo olla niin isoja, että alkaa olla jo toivoa päästä niistä "eroon" joskus.

      Suurin ongelma on ollut mieheni entisen perheen valtavat ongelmat. Lasten äiti on täysi alkoholisti ja mielenterveyspotilas, joka johti miehen lähtöön ja vaikka mihin. Sanomattakin on selvää, että päivääkään ei äiti ole edes yrittänyt hoitaa edes lasten asioita asiallisesti. Ja tokihan nämä ongelmat jättävät lapsiin jälkiä, se on selvä.

      Mieheni lapsilla ei kuitenkaan ole mitään käytöstapoja ja etenkin raha-asiat ovat lähteneet täysin hanskasta. Mieheni jälkikasvu kuvittelee, että meillä rahaa on rajattomasti ja sitä vain tulee jostain. Kaikki menee humisten, mitä vain kakarat onnistuvat jostain saamaan. Myös mieheni tai minun antamat ruoka- tai bussirahat käytetään peleihin ja omiin menoihin mahd. pikaisesti ennen, kuin ehdimme pyyttää loppuja takaisin. Lapset ovat jääneet kiinni varastamisesta ja valehtelevat jatkuvasti.
      Kontrasti on valtava, sillä oma lapseni ovat kiitettävän keskiarvon koululaisia ja kotona viihtyvää "nörttiporukkaa". Varastamisesta tai valehtelusta en ole vielä kertaakaan saanut ainakaan kiinni.

      Kaikkein hulluinta on se, että mieheni lapset saavat ihan kaiken, kun isänsä yrittää hyvitellä vaikeaa menneisyyttä lapsille. Kakaroilla on läppärit, älypuhelimet, merkkivaatteet ja kaikki mitä älyävät pyytää. Tästä huolimatta he hyökkäävät kuin hyeenat minun lapseni kimppuun, jos hän jotain saa. Minun lapseni kulkee bussilla tai pyörällä kaikki menonsa, mieheni lapset viedään ovelta ovelle.
      Myös, jos näitä mainitsemiasi suunnitelmia on tehty, kaikki menee uusiksi, jos joku mieheni lapsista päättääkin muuta. Minusta ikävintä on se, että lapset huutavat kuin moukat, jos joku heidän suunnitelmansa ei onnistu esim. minun työni takia. Mieheni ei sano tähän mitään ja tuntuukin, että minun pitäisi jopa lopettaa työni, että hänen herranterttunsa saisivat haluamansa kyydin, pelin tms.

      Ja niistä yhteisistä lapsista: Mieheni lapset ovat ilmoittaneet nyt jälkikäteen, että eivät hyväksy meidän avioliittoamme, vaikka heiltä asiasta kysyimmekin ennen, kuin naimisiin menimme. Lisäksi ilmoitus sisälsi erikoislisän yhteisistä lapsistamme: Jos hankimme lapsia, mieheni lapset eivät aio pitää isäänsä ja meihin enää mitään yhteyttä ikinä, eivätkä halua tätä lasta nähdäkään.

      Mieheni oli minun paras ystäväni, treenikaverini, rakastajani ja elämänkumppanini, jota arvostin ja rakastin valtavasti. Eniten ihailin hänessä vahvuutta ja itsenäisyyttä. Nyt kun katson tuota itsekeskeistä lapasta, joka "kasvattaa" tähän yhteiskuntaan täysin vastuuttomia varkaita ja valehtelijoita, en voi kunnioittaa häntä enää pätkääkään ja rakkaudenkin kanssa alkaa olla niin ja näin.

      Tervetuloa uusiohelvettiin.

      • En uusiota kiitos.

        On se lapsillekin vaikeaa kun perheeseen tulee uppoouto isä/äiti. Parempi olla vain yksin lapsen/lasten kanssa.


      • juuuu u

        hyvin sanottu uusio HELVETTI.
        Kyllä taitais olla paree kun kasvattais lapset yksin, eikä leipois uusio kakkua.
        Sitä vaan luulee tarviivaansa yhtä sun toista. Ystäviä voidaan olla ja sänkyynkin hypätä.
        Mutta kai meitä on joka junaan. Toiset hyppää ukko pekan kyytiin toiset pendolinon.
        Jotkut jää asemalle ja lähtee himaan päin. Mutta koitetaan kestää ei tää ikuisuutta kestä
        ja haudassa ainakin kerkee lepäämään, ei tarvii edes kylkee kääntää.


      • Edes jossain järkevä
        En uusiota kiitos. kirjoitti:

        On se lapsillekin vaikeaa kun perheeseen tulee uppoouto isä/äiti. Parempi olla vain yksin lapsen/lasten kanssa.

        Mitä ihmiset oikein kuvittelee sekaperheitä väsätessään? Veri on vettä sakeampi, ja vaikka kuinka pitäisi itsensä kurissa ja käyttäytyisi hyvin, todellisuus syvällä sisimmässä on muuta. Se vaan on biologiaa.
        Syyllisyydentunto saa myös eronneen vanhemman käyttäytymään typerästi ja antamaan lapsilleen "hyvitystä", mikä on heille todellinen karhunpalvelus. Itse syyllistyin juuri siihen. Sen sijaan ymmärsin häipyä suhteesta, johon olisi kuulunut lapsia miehen edellisestä avioliitosta. Totesin, että en pidä heistä, ja teeskentely olisi ollut -no, älytöntä. Siis kaikkia kohtaan.


      • masat
        En uusiota kiitos. kirjoitti:

        On se lapsillekin vaikeaa kun perheeseen tulee uppoouto isä/äiti. Parempi olla vain yksin lapsen/lasten kanssa.

        ..eihän se sillä parane, että aina vaihtaa, mutta parempi se on, kun jäädä suhteeseen joka ei anna mitään. Siis myös ensimmäisen virheen jälkeen saa/voi tehdä seuraavan, joka korjautuu vain muuttamalla tilanne. Suhteen ylläpitämisessä olisi oltava tasapuolisuutta. Vanhanaikainen häpeäntunne, omasta epäonnistumisesta on syytä unohtaa ja omasta itsestään on aina pidettävä huolta, jotta voi huolehtia muista. Hyväksyä omat virheensä ja tajuta muidenkin vajavaisuus. Ihmistä on rakastettava ihmisenä. Ei jonakin jota on pakko, lapsethan ei kykene vielä, ja aikuisetkin lintsaavat, koska ovat ehkä olleet juuri samanlaisia, eivät ole oppineet empatiaa tai ovat lellitty pilalle......ONNEA MATKAAN..


      • ....

        Tässä ketjussa nyt tulee tietenkin esille vain niitä perheitä, joissa ongelmia on. Mutta ymmärrän hyvin, mistä niitä ongelmia tulee. Mies on perheessään vapaa matkustaja, ei siivoa, ei kunnioita naista, ei osallistu kasvatukseen tms., joten erohan siitä tulee. Mies ei eron jälkeen muutu ja yllättäen samat ongelmat seuraavat uuteen liittoon, jolloin äitipuolen asema muodostuu hyvin vaikeaksi. Hankalaa on kuitenkaan miesten puheista päätellä eron syitä, kun nämä sairaat narsistiexät ovat miesten puheissa niin yleisiä... Muistetaan nyt kuitenkin, että on myös ihan hyviä isiä, joiden parisuhde on päättynyt eroon muista syistä.


      • ....
        Edes jossain järkevä kirjoitti:

        Mitä ihmiset oikein kuvittelee sekaperheitä väsätessään? Veri on vettä sakeampi, ja vaikka kuinka pitäisi itsensä kurissa ja käyttäytyisi hyvin, todellisuus syvällä sisimmässä on muuta. Se vaan on biologiaa.
        Syyllisyydentunto saa myös eronneen vanhemman käyttäytymään typerästi ja antamaan lapsilleen "hyvitystä", mikä on heille todellinen karhunpalvelus. Itse syyllistyin juuri siihen. Sen sijaan ymmärsin häipyä suhteesta, johon olisi kuulunut lapsia miehen edellisestä avioliitosta. Totesin, että en pidä heistä, ja teeskentely olisi ollut -no, älytöntä. Siis kaikkia kohtaan.

        Itse olen uusperheen kasvatti, vaikkei niitä silloin sellaisiksi kutsuttu. Isäpuoleni ei juurikaan osallistunut kasvatukseen ja muutenkin lapset tekivät aika lailla mitä halusivat. Äiti hoisi arjen eikä valittanut. He ovat edelleen yhdessä ja olisi ollut traagista, jos äitini olisi ollut yksin vuosikausia meidän lasten takia. Valintojahan nämä, mitä sitten haluaa.


    • Rrrrrrrrrrrrrrrrrrr

      Niinkuin itse sanoit, mene omien lasten kanssa jos jotain olette jo sopineet. Eikä ole sinun asiasi siivota miehen lasten sotkuja. Laita miehesi hoitamaan lastensa asiat. Sinun pitää itse lopettaa olemasta UHRI. Jos miehesi ei tee asialle mitään, niin keksi omien lasten kanssa menoa "sopivasti".

    • omahyväisyys

      tässä on kysymys äärimmäisestä itsekkyydestä ja lapsellisuudesta jota ei pääse karkuun perhettä vaihtamalla!
      oikea elämä ei ole viihde kirjallisuutta,vaan luulisi nyt ihmisten tutustuvan toisiinsa ennenkuin tekevät noita akateemikko-akkojen päähänpistoja!
      pitäisi oppia ajattelemaan niiden jälkipolvienkin tunteita,eikä vaan minä itte.
      josko siinä alkuperäisessä liitossa olisi voinut avata senoman päänsä, eikä alkaa murehtia jälkeenpäin.
      se on lapsille isompi asia kuin mitä sinulle itsekäs hätähousu.kunhan olet saanut lapsesi isoksi voit mielestäni sitten tehdä kuinka haluat.sillä eihän se oma X kumppani ole minkään arvoinen ja sille voi sitten tehdä kuten on halunnut,kostaa?jolloin vahinko jää omalle hipiälle.mutta sinä itsekäs, sun pitää dramaattisuuden lisäämiseksi ottaa lapsetkin riitoihisi mukaan,niihin joita aikuinen tyhjäpääsi ei ole osannut ajatella aikaisemmin!nyt itketään kun lapsilla on ongelmia?
      kun sinulle ei ole kukaan eikä mikään ollut tärkeäpää kuin oma perse,niin olet nyt sen kanssa.
      jos nyt aikuisella on vaikeuksia olla sotkematta muita omaan seksielämään,ei siitä mitään tule.
      miten se olisi jatkaa sitä seksielämää tämän uuden kanssa puolisalaa,ja asuisitte erillään jolloin lapset SAISIVAT RAUHAN!
      tämä nyt ei varmaan ole se ainoa sotkettu asia onnettomassa elämässäsi,eli jätä se seksi omalle ajallesi äläka tuo sitä kotiisi kun muut jäsenet eivät sitä hyväksy,koita ymmärtää se.tämä kaiken hallitseva ja tuhoava seksielämä on kaiken edellä,entäsitten jos kakarat kärsii tai kukavaan kunhan en jää ilman sitä seksiä,se on vaan niin kiinni siitä yhdestä olise sitten mikä tahansa.
      todellisuudessa tästä itsekkyydestä ja omahyväisyydestä kärsii jälkipolvien lisäksi seuraava sukupolvi traumoineen,lähipiiri ja oma mitätön elämä mutta se on pakkoero tehtävä kun "fiksummat niin kirjoittaa ja riekuu".mutta tässä nyt surullisemmalla tavalla huomaa että teoreettinen tieto ei oikeassa elämässä toimikaan! kuka sen myöntää?
      eli kuka on loppujenlopuksi vastuussa?

      • suvaitsevaisuus

        Missä kohtaa oli kysymys pelkästä seksistä? Olen itse uusioperheessä asuva ja kumppani on se mitä tarviin ja sain. Toki siihen sitä seksiäkin kuuluu mutta tekstisi oli pöyristyttävän yliampuva ja siitä loisti miten sun on käynyt, mikä ei siis tarkoita et muillekkin käy niin ja muutkin tekee mitä sun kumppanis?... Meillä on kaikki sujunut hyvin 5 vuotta. Kummallakin on lapsia. Toki kaikenlaista parannettavaa on ja tulee olemaan, mutta ketä tässä odottaakaan ruusuilla tanssimista, on sitten uusioperheessä tai ei. Se, että olen joutunut aikoinani lähtemään omien lasteni isän luota on lasten jälkeen tullut väkivalta. Niin henkinen kuin fyysinen. On monenlaisia kohtaloita ja niitä on turha ruveta noin kritisoimaan tietämättä tosiasioita!

        Ketjun aloittaneelle toivotan mitä parhainta tulevaisuutta!!


      • sotkuinen tulevaisuu
        suvaitsevaisuus kirjoitti:

        Missä kohtaa oli kysymys pelkästä seksistä? Olen itse uusioperheessä asuva ja kumppani on se mitä tarviin ja sain. Toki siihen sitä seksiäkin kuuluu mutta tekstisi oli pöyristyttävän yliampuva ja siitä loisti miten sun on käynyt, mikä ei siis tarkoita et muillekkin käy niin ja muutkin tekee mitä sun kumppanis?... Meillä on kaikki sujunut hyvin 5 vuotta. Kummallakin on lapsia. Toki kaikenlaista parannettavaa on ja tulee olemaan, mutta ketä tässä odottaakaan ruusuilla tanssimista, on sitten uusioperheessä tai ei. Se, että olen joutunut aikoinani lähtemään omien lasteni isän luota on lasten jälkeen tullut väkivalta. Niin henkinen kuin fyysinen. On monenlaisia kohtaloita ja niitä on turha ruveta noin kritisoimaan tietämättä tosiasioita!

        Ketjun aloittaneelle toivotan mitä parhainta tulevaisuutta!!

        no niin eikö nyt ensimmäisenä mölähdä semmonen jolla asiat on kunnossa,kun 99% näistä eroista on hetkellisestä seksimielikuvituksesta johtuvia,äijät unelmoi nuorista naisista,ja naiset bodari pojista.kysymyshän on vain ilkeämielisestä seksiaddiktista jonka varaan rakennetaan oma loistava tulevaisuus, voin sanoa että päin vittua näillä kaikilla toi liitto menee yleensä ennemmin kuin myöhemmin.ja omista lapsista ei todellakaan siinä ole mitään muuta osaa kuin olla tiellä,sitäkautta kasvattaa katkeruutta tulevillepolville ja pahimmassa tapauksessa se jatkuu seuraavaan sukupolveen,sitä sanoisin äärimmäiseksi itsekkyydeksi!
        puhun nyt vain näistä itseaiheutetuista eroista itsekkyyden ja äkkinäisen ihastuksen takia,ei niitä oikeasta syystä olevia eroja nyt kannata näihin seksieroihin sotkea,on vaan niin vaikea saada ihmisiä puhumaan eron oikeasta syystä kun kavereille on kerrottu täyttä paskaa.
        niin sinähän se taas tiedät miten ne mun asiat on?
        täytyyhän sun tietää. lopetin suhteeni 35-vuoden jälkeen kun muija alko vaatia yö orgioita,useimpia yhdyntöjä,orgasmin vuoksi,kun elämä oli muutoin hyvässä vaiheessa kakarat omissa kodeissaan tuumasin muijalle että mun terveys voittaa sun orgasmit,pillerit ei nyt auta ja hae se bodaris jostain muualta.
        no nyt sillä on 20v nuorempi maalais-renttu joka makailee päivät sen kämpässä eikä tee työtä kun muija maksaa ja muija saa sitä mitä on kaivannut yötä myöten. eipä toi vieläkään ole sen iloisempi.omaltakohdalta asia on hienosti ja lapset läheisiä.
        tommonen kyltymätön seksiaddikti on helvetillinen rasite,iän myötä.
        itelle paistaa stressitön aurinko,ja olen onnellinen.


      • ....

        Itse ainkain kaipaisin uutta liittoa läheisyyden ja arjen jakamisen takia. Ei se ole kaikille vaan se seksi. Itse varmaankin elät yksin, jos parisuhde on mielestäsi seksiä vaan. Mutta siitä samaa mieltä, että lasten kanssa pitää kantaa vastuuta kaikkien (omian ja kumppanin lasten myös) hyvinvoinnista.


    • keit, psyklogi

      Ilmeisest asut miehesi asunnossa, eli vaikeampaa lähteä. Helpompi olisi toimia omalla kotiseudulla, vaikka uusioperheessä. Riippuen lasten iästä, ongelmat voi helpottua lyhyenkin ajan kanssa.

      Keskustele miehesi kanssa asiasta, ja sitten otatte muksut kaikki koolle, kerrot että muutos on tultava tai sä lähdet, ja kerrot miksi, kyllä mukulat ymmärtää. Ehkä kurissa voisi uusiolasten isäkin auttaa? Sano miehellesi, että muutos on tultava, koska se vaikuttaa teidänkin väleihin. Käytöstavat kunniaan,
      Helppo on antaa ohjeita,tsemppiä

      • lapset ensin

        Varmasti lapset ovat tosi onnellisia tuosta eikä tee muutosta. Ei ne haluu vierasta meuhkaajaa ja elämän pilaajaa omaa kotiinsa.

        Jos meillä olisi moista ongelmaa että joku tulisi meille kotiin räyhäämään, niin se olisi ulos heiton paikka, meillä ei vieras ihminen natise.


    • xoxoxoxo

      Huhu., olipa kurjaa luettaa tekstisi, mutta niin...valitettavan totista arkea kyllä........Itsellä samat kuviot, miehellä liuta lapsia, (nyt jo onneksi aikuistuvia & teinejä) ja 2 yhteistä, jotka jo hyvän matkaa koulu ikäisiä...aiempia lapsia ei itselläni ole.......Muuta en voi kuin tämän 12,5 vuoden hullun myllen jälkeen todeta kuin että kyllä tuli kätönen työnnettyä' syvälle suohon.......Alkuun tietty kuvitelmaa, että kyllä aika parantaa asiat, mutta p..skat...pahemmaksi vain käy ja vallanbkin kun lasten äiti yhä edelleen pyörittää lapsia mennen tullen ja käyttää heitä yhä edelleen aseina isäänsä ja tämän uutta perhettä vastaan, niin huhuhu......Kauhulla odotan tulevaa, kun miehrestäni tulee yh-tyttärensä kautta pappa...JEE !!!!!No, nyt sen vert mittarit punaisella, että peli on selväksi tehty & jos hyväksi käyttö jatkuu eli erittäin pitkien työ päivien lisäksi teen kotityöt yhä yksin ja vedän yhteisiä lapsiamme, ukkoa ja parin tenevan lisäksi kohta myös vauvaa perässä, niin lienee viisainta sanoa BYE; BYE........
      Woimia Sinulle & Muista, että jossain se raja tulee vastaan...ennemmin tasi myöhemmin......

    • Lapset jo lentäneet pesästään, ja jo omat perheet heilläkin.
      Meillä on sun ja mun lapsi ja 3 yhteistä.
      Kaikki lapset olemme pitäneet tasavertaisina, minä en halunnut olla paha äitipuoli joten käyttäydyin ystävän tavoi ja olemme ikuiset ystävät ja mieheni on taas pojalleen enemmän isä kuin oma biologinen...

      Ainoa mikä silloin joskus teki kismaa kun meidän molempien vanhemmat pitivät näitä ensimmäisiä lapsenlapsia aina ykkösinä.

      Yhteinen työnjako kaikilla. Siivosimme miehen kanssa aina alussa kerran viikossa yhdessä...
      Ainoa oli ruuanlaitto kuului minulle, mieheni kun ei sen päälle ymmärtänyt...

      8 lastenlasta meillä, emme erota niitä toisistaan, edelleen tasavertaisina pidämme heitäkin kaikille yhtäpaljon...

      Ei todellakaan ole tullut mieleenkään että homma menee pipariksi, nykyään taitaa olla enemmän uusperheitä kuin ydinperheitä... avioerotilastot on niin huikeita..
      Huumoria kehiin...

      • Monen "Äiti"

        ettei uusioperhe toimi, jos eivät molemmat aikuiset puhalla yhteen hiileen. Meillä alusta alkaen tehtiin selväksi, että lapset pidetään tasavertaisina kun yhteen muutetaan, ja toimitaan perheenä. Ei puhuta sun ja mun lapsista. Selkeät sävelet alusta alkaen. Jos toiselle aikuiselle ei tällainen sovi, niin ei kyllä puhettakaan uusioperheen perustamisesta.

        Meillä varmaan todella poikkeuksellinen tilanne, että alusta alkaen sovituista asioista pidetty kiinni. Tosin lapset olivat kaikki pieniä kun mieheni kanssa yhteen muutettiin. Miehellä oli entisestä avioliitosta 2 lasta (tuolloin 3 ja 5 vuotiaat, minulla taas 6kk vanha, sekä 2 vuotias.) Lapset myös asuneet kaikki meidän luonamme koko ajan, joten ovat siinäkin mielessä eri tilanteessa olleet. Aina heitä kohdeltu tasavertaisina. Tätä elämää olemme eläneet 10 vuotta, ja mukaan mahtuu neljä yhteistäkin lasta.

        Itse olen sitä mieltä, että selkeät säännöt, toisen arvostus, rakkaus ja osalta lastenkin kunnioitus kuljettaa eteenpäin. Näillä opeilla ainakin meidän uusioperhe elämä on alusta alkaen toiminut loistavasti.


      • jofa65
        Monen "Äiti" kirjoitti:

        ettei uusioperhe toimi, jos eivät molemmat aikuiset puhalla yhteen hiileen. Meillä alusta alkaen tehtiin selväksi, että lapset pidetään tasavertaisina kun yhteen muutetaan, ja toimitaan perheenä. Ei puhuta sun ja mun lapsista. Selkeät sävelet alusta alkaen. Jos toiselle aikuiselle ei tällainen sovi, niin ei kyllä puhettakaan uusioperheen perustamisesta.

        Meillä varmaan todella poikkeuksellinen tilanne, että alusta alkaen sovituista asioista pidetty kiinni. Tosin lapset olivat kaikki pieniä kun mieheni kanssa yhteen muutettiin. Miehellä oli entisestä avioliitosta 2 lasta (tuolloin 3 ja 5 vuotiaat, minulla taas 6kk vanha, sekä 2 vuotias.) Lapset myös asuneet kaikki meidän luonamme koko ajan, joten ovat siinäkin mielessä eri tilanteessa olleet. Aina heitä kohdeltu tasavertaisina. Tätä elämää olemme eläneet 10 vuotta, ja mukaan mahtuu neljä yhteistäkin lasta.

        Itse olen sitä mieltä, että selkeät säännöt, toisen arvostus, rakkaus ja osalta lastenkin kunnioitus kuljettaa eteenpäin. Näillä opeilla ainakin meidän uusioperhe elämä on alusta alkaen toiminut loistavasti.

        nÄINHÄN SIINÄ MONESTI KÄY-..... kaikki rakastaa ja lupaa rakastaa toisiaan ja "jopa" omia lapsiaan....mutta eihän siinä näin käy...ihminen on toiselle susi...ja se on harmi!!!


    • elämänpuu

      Meillä aika lailla sama tilanne. Sillä erotuksella, että miehen lapset asuu meillä.
      Meillä juttu menee näin, että minun lapset tulevat meille n. 3.-6.vkon välein (pitkästä välimatkasta johtuen). Miehen ja hänen lapsiensa mukaan viikkosiivoukseen tarvitsee osallistua myös minun lapsien, silloin kun ovat meillä (eli n. kerran kuussa 1,5 vuorokautta). Siis siivoamassa niitä sotkuja, mitä he eivät ole edes itse tehneet, TOSI REILUA, vai mitä. Muuten meillä viikkosiivouksen hoidan minä. Omat lapseni olen kasvattanut niin, että kaikille kuuluu kotityöt. Auttavat minua aina kun ovat luonani, varmaan senkin vuoksi, että jäisi enemmän aikaa olla yhdessä. Tosiaan, voi miettiä perhe vai erhe :(

    • Täplä-Tassu

      "Meidän uusperhe vaia erhe?
      Tätä olen ruvennut miettimään, miksi inun pitää aina joustaa meidän uusperheessä? Onneksi ei ole yhteisi' lapsia!! Siitä olen iloinen!
      Miehen lapset tulevat tänne kuin hotelliin ja niiden ei tarvitse miehen mukaan tehdä mitään, koska muuten eivät tule olleenkaan jos aina pitää siivota kun tulevat. Heillä ei ole mitään kuria ja koska vanhempi ei muutenkaan enää käy usein hän saa tehdä mitäö haluaa. Kaikki jää minu harteilleni."

      Tässä se taas nähdään. Kun nainen pohtii uusioperheen järkevyyttä, se on hyväksyttävää. Kun mies pohtii uusioperheen järjettömyyttä, mies on luuseri.

      Se ihmetyttää, kun eronneet lapselliset naiset ovat kovasti vaatimassa itselleen lapsetonta miestä, jonka rooli suhteessa on olla lähinnä kotitalouskone ja eksän korvike.

      "Tämä uusperheiden moittiminen ja ydinperheen ylistäminen ottaa välillä päähän."

      Se nyt vain on niin, että normaali ydinperhe on kaikin puolin paras ratkaisu jo siinä mielessä, että molemmat ovat lähtökohtaisesti samanarvoisessa asemassa, eikä kumpikaan tunne itseään ulkopuoliseksi. Ydinperheessä biologiset lapset ovat myös yhdistävä tekijä. Uusioperheessä riesakseen saa eksät ja muut kummin kaimat.

      • Onnellisesti yksin

        Huh. Luin melkein kaikki viestit ja loppuun päästyäni olen aika onnellinen, että asun itse yksin. Välillä mietin, pitäisikö olla perhe, mutta en jaksaisi itse tuollaista jatkuvaa miinakenttää, en tympeitä, laiskoja, ilkeitä kersoja ja ynseää miestä.

        Yksineläessä on omat stressinsä, rahaa vähemmän, ei ole piikaa eikä renkiä jakamassa kotitöitä, mutta ei ole myöskään nalkuttajaa, ei paikkojen sotkijaa (paitsi että joku täällä silti sotkee.. ;9

        Voimia ihmiset! :) Yrittäkää nostaa siitä omasta tilanteestanne esiin ne parhaat puolet! Ottakaa välillä etäisyyttä perheeseenne, ja näette asioita uudella tavoin. Ja on kai niillä lapsilla hyviäkin päiviä.. :) Murrosikäiset osaavat nakertaa hermoa niin ydin- kuin uusioperheessäkin.


      • Udjksfjlkjäf
        Onnellisesti yksin kirjoitti:

        Huh. Luin melkein kaikki viestit ja loppuun päästyäni olen aika onnellinen, että asun itse yksin. Välillä mietin, pitäisikö olla perhe, mutta en jaksaisi itse tuollaista jatkuvaa miinakenttää, en tympeitä, laiskoja, ilkeitä kersoja ja ynseää miestä.

        Yksineläessä on omat stressinsä, rahaa vähemmän, ei ole piikaa eikä renkiä jakamassa kotitöitä, mutta ei ole myöskään nalkuttajaa, ei paikkojen sotkijaa (paitsi että joku täällä silti sotkee.. ;9

        Voimia ihmiset! :) Yrittäkää nostaa siitä omasta tilanteestanne esiin ne parhaat puolet! Ottakaa välillä etäisyyttä perheeseenne, ja näette asioita uudella tavoin. Ja on kai niillä lapsilla hyviäkin päiviä.. :) Murrosikäiset osaavat nakertaa hermoa niin ydin- kuin uusioperheessäkin.

        ...yksin vai uusperheessä.

        Itselläni on kaksi jo kotoa muuttanutta lasta, jotka kasvatin ihan eri tavalla kuin nykyisen uusperheeni lapset (eli miehen lapset) on kasvatettu. Omat lapseni siivosivat kotona jälkensä ja olivat yleensä jollain lailla yhteistyöhaluisia, asiat sujuivat hyvin ja meillä oli tosi mukavaa keskenämme.

        Miehen lapset (10 ja 13) käyvät meillä joka toinen viikonloppu ja lomilla pidempään. Enimmäkseen kaikki on ok, mutta kyllä silti ihmettelen monia asioita. He eivät vahingossakaan siivoa jälkiään, keittiössä lojuu tyhjät jogurttipurkit ja murokipot vaikka koko päivän. Astiat päätyy astianpesukoneeseen vain jos erikseen pyytää. Sänkyjä ei petata, ja olohuoneen sohva on aina riipin raapin. Nuorimmainen ei suostu puhumaan minulle juuri mitään (vaikka tätä uusperhetilannetta on kestänyt jo viitisen vuotta), jurottaa ja heittelee vihaisia katseita.

        En ole alkanut marttyyriksi enkä siivoile heidän jälkiään. Nuorimman lapsen jurotuksen kuittaan usein huumorilla tai olen kuin en huomaisikaan. Mutta kietämättä huonolla hetkellä ajattelen, että olisiko sittenkin kannattanut jatkaa juttua vain seurusteluna, eikä muuttaa koskaan yhteen. Onneksi niitä huonoja hetkiä ei kovin usein satu! Omasta asenteestakin on paljon kiinni - olen syntymäoptimisti enkä voi ajatella, että jurottava ja tympeä kymmenvuotias pilaisi elämäni.


      • Täplä-Tassu
        Onnellisesti yksin kirjoitti:

        Huh. Luin melkein kaikki viestit ja loppuun päästyäni olen aika onnellinen, että asun itse yksin. Välillä mietin, pitäisikö olla perhe, mutta en jaksaisi itse tuollaista jatkuvaa miinakenttää, en tympeitä, laiskoja, ilkeitä kersoja ja ynseää miestä.

        Yksineläessä on omat stressinsä, rahaa vähemmän, ei ole piikaa eikä renkiä jakamassa kotitöitä, mutta ei ole myöskään nalkuttajaa, ei paikkojen sotkijaa (paitsi että joku täällä silti sotkee.. ;9

        Voimia ihmiset! :) Yrittäkää nostaa siitä omasta tilanteestanne esiin ne parhaat puolet! Ottakaa välillä etäisyyttä perheeseenne, ja näette asioita uudella tavoin. Ja on kai niillä lapsilla hyviäkin päiviä.. :) Murrosikäiset osaavat nakertaa hermoa niin ydin- kuin uusioperheessäkin.

        Kyllä yksinasumisessa on puolensa, mutta näen yhdessä asumisessakin omat plussansa. Maailma ei ole täydellinen, ja siksi jokaisesta asiasta löytyy aina hyviä ja huonoja puolia. Sille ei mahda mitään.

        Mutta se ihmetyttää, kun aina puhutaan kumppanin nalkuttamisesta tai siitä, että kumppani sotkee. No, nalkuttaminen ei ole sukupuolikysymys, eikä sille pidä antaa myöskään aihetta. Sotkeminen on suhteellista. Toki, jos kotona ei ole tarvinnut siivota tai ylläpitää edes jonkinlaista järjestystä (äitee on passannut), silloin taipumus sotkemiseen on todennäköistä.

        "Voimia ihmiset! :) Yrittäkää nostaa siitä omasta tilanteestanne esiin ne parhaat puolet! Ottakaa välillä etäisyyttä perheeseenne, ja näette asioita uudella tavoin. Ja on kai niillä lapsilla hyviäkin päiviä.. :) Murrosikäiset osaavat nakertaa hermoa niin ydin- kuin uusioperheessäkin."

        Nykyajan suurin virhe on ihmisten kykenemättömyys sitoutua ja se, että periksi annetaan liian helposti. Uusiosuhteista on tullut tavoiteltu olotila ainakin osalle ihmisistä. Tottakai näin on lapsellisen kannalta, mutta lähtökohtaisesti lapsettomalle uusiosuhde ei ole tavoittelemisen arvoinen.

        Lapsettoman miehen näkökulmasta uusioperheesä on jo se ongelma, että lapsiin ei ole kehittynyt luonnollista tunnesidettä ja siksi vanhemmuus on täysin vailla pohjaa. Nykyisin ei haluta ymmärtää sitä, että biologisella- ja kasvatusvanhemmuudella on kuitenkin iso ja merkittävä ero. Biologinen vanhemmuus tarkoittaa ainakin itselle sitä, että olen vastuussa myös lapsen toimeentulosta ja kasvatuksesta puhumattakaan siitä, että olen mukana lapsen elämässä. Hyvin oleellinen seikka on myös se, että vanhemmuuteen kasvetaan jo ennen kuin oma lapsi on tullut edes maailmaan.

        Uusiosuhteessa lapsettoman suhde lapsiin jää etäiseksi. Puhumattakaan siitä, että uusiosuhteeseen mentäessä lapsettomalle annetaan ikäänkuin lista vaatimuksia, jotka on hyväksyttävä täysin ehdoitta. No, ei se ihan noin mene. Siksi koen uusiosuhteet monessakin mielessä vailinaisiksi, joten on parempi elää yksin tai ydinperheessä.

        Uusiosuhteet sopivat parhaiten tilanteeseen, jossa molemmilla on omia lapsia. Monesti uusiosuhteeseen halutaan lapsettoman kanssa. Tämä taitaa johtua siitä, kun ei tulla toimeen toisen vastaavassa tilanteessa olevan lapsellisen kanssa.


      • ....

        Oho vai ollaan sitä ydinperheessa samassa asemassa? Ei meillä ainakaan oltu lasten saamisen jälkeen, vaikka puheissa molemmat olimme tosi tasa-arvoisia. Isänsä ei juurikaan hoitanut vauvaa, keskittyi työhönsä ja teki niitä kotonakin, ei tehnyt kotitöitä sen jälkeen enää. Asumistukea ensaa nut enää, kun oli yhteisiä lapsia, joten tilanne se,e ttä oli riippuvainen hänestä, tein kaikki hankinnat lapselle ja olin pa ja mies matkusteli ja osteli tekniikkaa. Pitäähän hänenkin nyt jotain saada. Kyllä siitä oli sama asema kaukana. Kun erottiin, niin mistään ei huomannut, että hän ei siinä enää ollut. Lapsiensa kanssa on viettänyt sen jälkeen enemmän aikaa, sillä onhan se tärkeää, että kaikki näyttää hyvältä. Nyt alkaa näyttää siltä, että alkaa sitoutua lapsiinsa.


    • Pahanoita

      kurjalta tuntuu. Sitä lähtee uuteen suhteeseen niin varmana onnistumisesta. Ajattelee tuntevansa toisen, kun siinä vaiheessa haluaa nähdä vain hyvät puolet. Ihminen palaa kuitenkin lopuun huonossa arjessa. Ilo elämästä katoaa.
      Koeta puhua miehesi kanssa ja jos tilanne ei muutu, ala suunnitella muuttoa takaisin kotikaupunkiisi. Omat lapsesi tarvitsevat sinua ja sinun täytyy jaksaa heidän kanssaan. Pärjäätte kyllä yhdessä ja elämästänne tulee paljon rauhallisempaa ja mukavampaa!

    • joopas2

      Ei se teillä tunnu onnistuvan kummallakaan tavalla. Molemmissa on ongelmansa ja omaa kyvyttömyyttä jos ette osaa niitä ratkaista. Ei ongelmat häviä niitä pakenemalla perheistä uusioperheisiin!

      • .....

        niin, kaikki meistä eivät vaan ole täydellisiä. Silti toivo elää, että jossain joku mies vielä kohtelisi naistaan hyvin. Epäilemättä vaadin liikaa.


    • tuttujuttumän

      Tuo ihan yleistä uusioperheissä. Harvoin vanhempi tulee toimeen puolison lasten kanssa. Omia lapsia tietenkin kohtelee hennommin kuin toisen. Niin se vaan on. Tosiaankin ei kannata muuttaa yhteen jos ei ole henkisesti kovin vahva . Ja kun lapset kasvavat ongelmat senkuin kärjistyvät. Tästä voisi pidempäänkin keskustella. Suhteessa voi olla vaikkei asukaan saman katon alla, eikö vain? ;)

    • ritva111

      Oma vikanne on jos hankitte lapsia ja rakastutte väärään kumppaniin. Älkää ikinä hankkiko lapsia. Niistä tulee ongelmia uusperheessä ja/tai ex-kumppanista voi tulla harmia myöskin.
      Minä olen itse lapseton ja olen tyytyväinen tilanteeseeni.

    • Been there

      Meillä ainakin liki 10 vuoden ja yhteensä 10 lapsen kokemuksella, toimii. Lapsia on molemmilla edellisistä liitoista kaksi yhteistä. Ja olemme onnellisia ja ylpeitä perheestämme!
      Säännöt pitää vaan sopia yhdessä ja niistä on pidettävä kiinni, toista kunnioitettava ja asiat pystyttävä puhumaan halki.
      Etälapsilta ja lähilapsilta tulee edellyttää samaa käytöstä ja kotitöihin osallistumista kunkin kykyjen mukaan. Säännöistä on molempien vanhempien pidettävä kiinni ja unelmatilanteessa niistä keskustellaan yhteisymmärryksessä vielä ex-puolisoidenkin kanssa.
      Minusta kuulostaa, että ongelma on ennemminkin keskinäisessä suhteessanne kuin varsinaisesti uusperheydessä. Miehesi ei taida lainkaan kunnioittaa sinua vaan pitää piikanaan ja sinä puolestasi alistut siihen... Lakkaa olemasta kynnysmatto, ala vaatimaan lapsilta samoja sääntöjä kuin omiltasikin. Näin olen tehnyt ja yllätys, yllätys, lapsetpa vaan ovat tulleet käymään aina aikuisikään saakka!!!
      Tukea löytyy mm. uusperheiden liitosta.

    • Arvosta Itseäsi!

      Ota homma puheeksi miehen kanssa vielä kerran ja mikäli ei mene jakeluun, nosta kytkintä. Sinua ei kukaan pakota kestämään tollaista, mikäli aikuinen mies ei tajua asioiden tärkeysjärjestystä. Hakkaat lähinnä päätäsi seinään....ja elämä lipuu ohitsesi..Toimi äläkä valita.

      • väsynyt äp

        HUH mitä vastauksia tuolla välillä !!

        AP:n teksti kuulosti kovin tutulta. Samantyyppistä se on meilläkin. Uusperheemme on ollut kasassa 8-9 vuotta. Enkä todellakaan tiennyt, en osannut edes kuvitella, millaiseen ryhdyn, kun itsekin "lapsellisena" menen yhteen miehen kanssa jolla on lapsia entisestä liitosta!!

        Mies on muuttunut. Ei hän ole millään muotoa se ihminen, jonka kanssa aikoinaan muutin yhteen, eikä edes se, jonka kanssa menin sittemmin naimisiin.
        Muutos tapahtui sen jälkeen kun hänen vanhempi lapsensa muutti meille. Kasvatuskysymykset, mitä voi vaatia ja mikä on hyväksyttävää (esim. valehtelu, kotitöiden laiminlyönti) eivät meillä kohtaa ainakaan kun kyseessä on miehen lapsi.

        Ihmettelen samaa kuin ap, että miksi vastuu toisen lapsista on ns. äitipuolella? Eikö sen pitäisi olla isällä itsellään? Miksi se äitipuoli on aina se ilkeä ja kjusanhenki, jos vaatii lapselta ikätasoista käytöstä ja suhtautumista, toimintaa, ja jos haluaa että sovituista asioista pidetään kiinni?

        Välillä on ollut tunne, että olen pelkkä kodinhoitaja tässä huushollsissa ja piika miehen patalaiskalle teinille.
        Minun mielestäni miehen vanhemmuus on aivan hukassa; sitä ei ole, ei ainakaan suhteessa omaan lapseen. En pysty arvostamaan miestä, joka ei kykene edes minimitasoiseen vanhemmuuteen. Minusta hän on luuseri. Ja sellaisilta miehiltä kuulostaa niin ap.n kuin muutamien muiden miehet.

        MInusta on törkeää, että nimenomaan sen naisen/äitipuolen pitäisi TEHDÄ PERHE kokoonpanosta, jossa minimissään on vain miehen entisen liiton lapset viikonloppukävijöinä , tai on vain miehen ja yhteiset lapset - ja tästä edelleen kaikki mahdolliset variaatiot, yhtäkaikki: miksi yhden ihmisen harteille laitetaan vastuu koko perheen toimivuudesta ja hyvinvoinnista? Ja miksi se ihminen on nimenomaan nainen?! MIksi miestä, isää, ei samalla tavalla vastuuteta, että hänenKIN vastuullaan on paitsi omien lasten käytös, myös vaimon hyvinvointi .
        Myös se, että -mies- jättää tekemättä (kieltämättä, kasvattamatta, esim. jopa puolustamatta nykyistä vaimoaan lastensa aihettomilta syytöksiltä, anopin haukuilta jne) on tekemistä; se on päätös antaa olla, jättää hoitamatta - ja sillä on AINA jokin seuraus. .

        Ihmetelen muutenkin suuresti sitä, että äitipuolelta vaaditaan tasapuolista "äitimäistä" suhtautumista miehen entisen liiton lapsiin - ja sitten kun olet sitä, oletkin ilkeä äitipuoli! Kun vaadit lapsilta ikätasoista, hyvää käytöstä, kotitöiden tekemistä edes minimaalisesti ja vastuutat omista tekemistä ja omasta käytöksestä, se onkin ilkeyttä ja kiusaamista ja sieltä tulee sitten isikulta joka selittelee, puolustelee, antaa ja hyväksyy ja kävelee ikävän äitipuoli-ihmisen yli mitätöiden puolisonsa myös kaikkien lasten silmissä.


      • väsynyt äo
        väsynyt äp kirjoitti:

        HUH mitä vastauksia tuolla välillä !!

        AP:n teksti kuulosti kovin tutulta. Samantyyppistä se on meilläkin. Uusperheemme on ollut kasassa 8-9 vuotta. Enkä todellakaan tiennyt, en osannut edes kuvitella, millaiseen ryhdyn, kun itsekin "lapsellisena" menen yhteen miehen kanssa jolla on lapsia entisestä liitosta!!

        Mies on muuttunut. Ei hän ole millään muotoa se ihminen, jonka kanssa aikoinaan muutin yhteen, eikä edes se, jonka kanssa menin sittemmin naimisiin.
        Muutos tapahtui sen jälkeen kun hänen vanhempi lapsensa muutti meille. Kasvatuskysymykset, mitä voi vaatia ja mikä on hyväksyttävää (esim. valehtelu, kotitöiden laiminlyönti) eivät meillä kohtaa ainakaan kun kyseessä on miehen lapsi.

        Ihmettelen samaa kuin ap, että miksi vastuu toisen lapsista on ns. äitipuolella? Eikö sen pitäisi olla isällä itsellään? Miksi se äitipuoli on aina se ilkeä ja kjusanhenki, jos vaatii lapselta ikätasoista käytöstä ja suhtautumista, toimintaa, ja jos haluaa että sovituista asioista pidetään kiinni?

        Välillä on ollut tunne, että olen pelkkä kodinhoitaja tässä huushollsissa ja piika miehen patalaiskalle teinille.
        Minun mielestäni miehen vanhemmuus on aivan hukassa; sitä ei ole, ei ainakaan suhteessa omaan lapseen. En pysty arvostamaan miestä, joka ei kykene edes minimitasoiseen vanhemmuuteen. Minusta hän on luuseri. Ja sellaisilta miehiltä kuulostaa niin ap.n kuin muutamien muiden miehet.

        MInusta on törkeää, että nimenomaan sen naisen/äitipuolen pitäisi TEHDÄ PERHE kokoonpanosta, jossa minimissään on vain miehen entisen liiton lapset viikonloppukävijöinä , tai on vain miehen ja yhteiset lapset - ja tästä edelleen kaikki mahdolliset variaatiot, yhtäkaikki: miksi yhden ihmisen harteille laitetaan vastuu koko perheen toimivuudesta ja hyvinvoinnista? Ja miksi se ihminen on nimenomaan nainen?! MIksi miestä, isää, ei samalla tavalla vastuuteta, että hänenKIN vastuullaan on paitsi omien lasten käytös, myös vaimon hyvinvointi .
        Myös se, että -mies- jättää tekemättä (kieltämättä, kasvattamatta, esim. jopa puolustamatta nykyistä vaimoaan lastensa aihettomilta syytöksiltä, anopin haukuilta jne) on tekemistä; se on päätös antaa olla, jättää hoitamatta - ja sillä on AINA jokin seuraus. .

        Ihmetelen muutenkin suuresti sitä, että äitipuolelta vaaditaan tasapuolista "äitimäistä" suhtautumista miehen entisen liiton lapsiin - ja sitten kun olet sitä, oletkin ilkeä äitipuoli! Kun vaadit lapsilta ikätasoista, hyvää käytöstä, kotitöiden tekemistä edes minimaalisesti ja vastuutat omista tekemistä ja omasta käytöksestä, se onkin ilkeyttä ja kiusaamista ja sieltä tulee sitten isikulta joka selittelee, puolustelee, antaa ja hyväksyy ja kävelee ikävän äitipuoli-ihmisen yli mitätöiden puolisonsa myös kaikkien lasten silmissä.

        Minä muuten päätin jossain vaiheessa, että minun ensisijainen tehtävä on olla äiti ja huoltaja omille lapsilleni. JOS voimvavaroja ja mielenkiintoa jää, olen sitten kiva ihminen miehen lapsille.

        Olen vienyt sen ilkeänä ihmisenä arjen tasolle: en ota vastuuta, en huolehdi miehen lapsesta lainkaan. Olen yrittänyt, olen tehnyt enemmän kuin yksi ihminen pystyy ja jaksaa ja siitä ovat hinnan maksaneet nimenomaan meidän yhteiset vielä pienet lapset. Minä olen saanut vain pettymyksen.

        Jokainen äiti "saa takaisin" omilta lapsiltaan sen hyvä mitä lapselle antaa. Komennot, suuttumukset ja sanktiot eivät tätä horjuta, eivät edes ns. aiheettomat. Miksi sitä samaa hyvää ei millään tavalla "saa takaisin" miehen lapsilta, vaikka heille kuinka kultareunaisella tarjottimella kantaa hyvää ja kaunista? Yksikin aiheesta tullut ja selkokielellä perusteltu komento ja sanktio kuomaa kaikki edelliset kaksikymmentä hyvää ja kaunista. Miksi?

        Kun minut tarpeeksi monta kertaa on mitätöity, lakkasin sitten kantamasta minkäänlaista vastuuta miehen lapsesta. Samaa suosittelen ap:llekin. Lakkaa tekemästä ruokaa ja huolehtimasta keittiöstä, kodista, kun miehen lapset on siellä. Tee ruoka omille lapsillesi tai menkää ulos syömään. Jos vain mahdollista, jätä mies lapsineen joku kerta keskenään ja ilmoita vain, että koti on oltava ihmisasuttavassa kunnossa, kun tulet takaisin. Jos ei ole, jätät siivoamatta, vaikka miten tiukkaa tekisi.

        Eivät ne lapset siitä mihinkään muutu, mutta jos edes mies?? !!


    • kliccaaaaa

      Siinä vaiheessa kun olet saanut tietää että kumppanillasi on lapsia olet itse tietoisen valinnan tehnyt suhteenne jatkumiseksi tai päättämiseksi.Et kai kuvittele,että lapset tulisivat sinun jälkeesi?Normaali vanhempi ei koskaan aseta parisuhdettaan lasten edelle vaan lasten kehitystason ja muun mukaan tulisi omaakin elämää osata asetella(tietty jos lapsi jo siinä iässä,esim 16v että ymmärtää eron jälkeisen uuden elämän jne...)
      Toisaalta täytyisi muistaa sekin että koti on myös sinun kotisi ja mun mielestä siellä tulisi noudattaa teidän kodin sääntöjä.Keskustelkaa miehesi kanssa asiasta ja laatikaa sopivat säännöt lapsille.Lähituttavillani on myös lapset joka toinen vkloppu ja viikollakin isällään kylässä mutta kyllä lapset joutuvat pieniä töitä sielläkin tekemään."Äitipuolen"koti ja lapset otetaan siellä kuin omina lapsina ja se on osa normaalia elämää että kouluikäiset lapset siivoavat omat jälkensä ym.Ei heitä lellitä tai muuta erikoista vaan normaalia elämää he siellä elävät aina eikä ongelmia ole ilmennyt.Nyt keskustelua kehiin miehen kanssa:)!

      • ohi on

        Itse koetin saada uusperhettä toimimaan 9 vuoden ajan eikä se koskaan onnistunut. Ero oli lopulta paljon helpompi kuin kuvittelin. Nyt tuntuu että saa hengittää. Minulle uusperhe oli "ensimmäinen perhe", miehellä ex-liitosta lapset jotka olivat isällään yli puolet ajasta.

        Toki aluksi kirpaisee, tapailemme edelleen miehen kanssa "joskus". Mutta kuunnelkaa sisimpäänne, onko elämä sen väärtti että koko ajan ahdistaa? Ei ole. Itse en ole katunut päivääkään ja myönnä rehellisesti ettei uusperhe ollut minua varten. Usein puhutaan, että kaikki alkaa toimia kun vain yrittää ja tunteet muuttuu yms, minun kohdalla näin ei käynyt.


      • Täplä-Tassu
        ohi on kirjoitti:

        Itse koetin saada uusperhettä toimimaan 9 vuoden ajan eikä se koskaan onnistunut. Ero oli lopulta paljon helpompi kuin kuvittelin. Nyt tuntuu että saa hengittää. Minulle uusperhe oli "ensimmäinen perhe", miehellä ex-liitosta lapset jotka olivat isällään yli puolet ajasta.

        Toki aluksi kirpaisee, tapailemme edelleen miehen kanssa "joskus". Mutta kuunnelkaa sisimpäänne, onko elämä sen väärtti että koko ajan ahdistaa? Ei ole. Itse en ole katunut päivääkään ja myönnä rehellisesti ettei uusperhe ollut minua varten. Usein puhutaan, että kaikki alkaa toimia kun vain yrittää ja tunteet muuttuu yms, minun kohdalla näin ei käynyt.

        "Itse koetin saada uusperhettä toimimaan 9 vuoden ajan eikä se koskaan onnistunut. Ero oli lopulta paljon helpompi kuin kuvittelin. Nyt tuntuu että saa hengittää. Minulle uusperhe oli "ensimmäinen perhe", miehellä ex-liitosta lapset jotka olivat isällään yli puolet ajasta."

        Mies tai nainen, ihmetellä pitää, mitä aidot sinkut näkevät uusioperheessä varsinkaan ns. "ensiperheenä" ? Tuolla joku jo totesi, että uusiosuhteessa lapset menevät kumppanin edelle. Se on mielestäni riittävä osoitus siitä, että uusiosuhteeseen alkanut sinkku on kaikessa lähinnä hännän huippuna.

        "Et kai kuvittele,että lapset tulisivat sinun jälkeesi?Normaali vanhempi ei koskaan aseta parisuhdettaan lasten edelle vaan lasten kehitystason ja muun mukaan tulisi omaakin elämää osata asetella(tietty jos lapsi jo siinä iässä,esim 16v että ymmärtää eron jälkeisen uuden elämän jne...)"

        Normaali vanhempi ymmärtää, että kumppania ja lapsia ei koskaan laiteta kilpasille siitä, kuka tulee ensiksi. Kyllä kumppani on yhtä tärkeä siinä missä lapset. Jos näin ei ole, silloin suhde ei tule toimimaan.


    • on niitä

      Ja tässä vähän toistakin näkökulmaa... exäni avovaimo kohteli 16-vuotiasta poikaani todella törkeästi. Poika asui siis isänsä ja tämän avovaimon kanssa. Nainen ei koskaan puhunut pojalle sanaakaan, paitsi motkotti siivouksesta ja kotitöistä. Ei kysynyt ikinä, että mitä kuuluu tai edes että miten koulussa menee.
      Poika sai itse pestä omat pyykkinsä. Miehen likavaatteista avokki sentään huolehti. Naikkonen uhkaili poikaa, että muuttavat miehen kanssa naisen kotiseudulle, satojen kilometrien päähän, tai että pojan pitää muuttaa äitinsä (siis minun) luokse. Kaiken huippuna erään siivousriidan päätteeksi nainen huitaisi poikaa.
      Kyllä pojan pitää saada olla kotonaan rauhassa ja viettää ihmisarvoista elämää.
      Onneksi tämä "ihana" äitipuoli viimein muutti pois. Olisin ymmärtänyt käytöstään, jos olisi ollut joku lapseton sinkku. Mutta kun kyseessä oli 50-vuotias, eronnut ja omiakin lapsia oli.

      • kyllä hävettäis

        ja kukaan ei arvaa kenen kirjoitus tää taaaaaaas on.

        Olet muuten paska äiti ettet ollut lapsesi lähihuoltaja, etkä ottanut lasta luoksesi edes silloin kun lasta kohdeltiin väärin, hyi helvetti HÄPEÄ!


      • ....

        ei tehnyt mitään? Ei pessyt pyykkejä (pojan tai omiaan), kysellyt kuulumisia, puhunut lapselleen säännöistä, suojannut poikaa? Aika hyvä isä.Poika ilmeisesti palasi sinulle, kun piika poistui kuvioista.


    • erhe se on täysin

      tämän kanssa. Perhe on isä, äiti ja yhtieset lapset.

      Kun kaksi eronnutta muuttaa yhteen se ei ole perhe jos mukana on lapsia, se on vain epätoivoisten ihmisten ja särkyneiden ihmisten yhteiseloa. Siinä pohditaan mitä teki väärin ja miksi oli huono ekassa liitossa.

      Perhe sana on niin hieno, ettei stiä pidä soktea jatkuvaan ihmisten muuttamiseen yhteeen.

      Koska kellään ei ole kuin yksi äiti yksi isä, yksi perhe ja yksi koti, niin mitkään uudet suhteet ei tee kenellekkään uutta perhettä.

      • mee hoitoon pelle

        sä olet säälittävä sössö jonka kirjoituksia ei KUKAAN ota tosissaan.


      • läheisiä ollaan

        yksi äiti, yksi isä, kaksi lapsuudenkotia (vaikka toisessa olin vain lomilla, mutta kohdeltu aina perheenjäsenenä), minulla on erilaisia perheitä, jos luettelen perheeni, luettelen kaikki eri perheisiini kuuluvat, jopa exäni, koska hän on lasteni isä. Perhe sana on niin hieno, ettei sitä pidä sekoittaa biologiseen vanhemmuuteen.


    • parasta peliin

      Meillä toimiva uusioperhe. Kaksi miehen lasta 12 ja 15 v, minulla yksi pesästä lentänyt 19 v sekä meillä asuva 17 v. Lisäksi yksi yhteinen 2 v. kyllä se on niin että kun on hyvän puolison valinnut niin perhekkin toimii! Ei se uusioperhe aina niin kamalan hankala ole. Toisinaan, mutta keskustellen niistä selvitään. Kyllä se on niin että jos vanhemmilla on hyvä parisuhde, niin lapsetkin ovat tyytyväisiä! Kokeilkaa vaikka!

      • hih hih hih

        lapset pakotetaan tykkäämään ihmisistä joita ei edes tunne. Eipä ihme että nykylapsilla on vaikeeta ja kaikki menee pieleen, kun joutuukestämään vanhempien ja muiden aikuisten kiusan.


      • nuku pois
        hih hih hih kirjoitti:

        lapset pakotetaan tykkäämään ihmisistä joita ei edes tunne. Eipä ihme että nykylapsilla on vaikeeta ja kaikki menee pieleen, kun joutuukestämään vanhempien ja muiden aikuisten kiusan.

        Tukehdu yksinäisyytees lissu


      • Uusperheellinen 5v.
        nuku pois kirjoitti:

        Tukehdu yksinäisyytees lissu

        ihanistakin kommenteista =) Helpottaa oloa jos muillakin on samansuuntaisia ongelmia.
        Minulle riittäisi kun voisin olla miehen lasten kaveri ja tukea miestä hänen kasvatuspäätöksissä.
        Äiti en ole , enkä yritä heille olla, heillä on oma äiti.
        Kyllä, vanhemmilla on kasvatusvastuu omista lapsista. Ei ole tarkoitsu haukkua kenenkään lapsia. En vain jaksa piikana olemista sekä sitä että jos en ole piika niin kaikki on minun syytä. Eli teinpä mitä tahansa väärin menee..... Olen sitä mieltä, että kasvatuksesta kaikki lähtee, joten.... kaikesta ei voi lapsia syyttää. Jos lapset eivät kunnioita omia vanhempiaan, kenessä vika?
        O


    • lizard king

      Meillä toimiva fuusioperhe. Mieheni vanhin lapsi on jo harmaahapsi ja siskoni söi juuri liskoni.

    • topakka mummo

      Istu alas hyvä nainen, sen miehesi viereen ja jätä sopat keittämättä, paikat siivoamatta ja ole vaan rohkeasti mielipiteisi takana. Muista se ettet sit kas rupea hösäämään mitään ennenkuin miehesi osallistuu kotiaskareisiin. Ota tämä riski ja katso miten käy!! Mikä siä olet kaikki tekemään? Olet pöljä jos jatkat etkä pistä katrasta kuosii, jos miehesi ei sitä tajua niin miksipä et pistä tajuamaan? Jutustasi ei saa lasten ikiä selville?
      Ja pidä vaan lapsukaisille tiukkaa keskustelua yllä. Muista se että sinä olet aikuinen ja oikeudenmukaisuutta ja kunníoitusta arvostava niinkuin sinustakin saa sen kuvat että yrität kaikin tavoin joustaa ja ymmärtää toisia.

    • Yksin sinkkuna

      Olipa kiva lukea sun ajatuksia.Olen itse eronnut 4v sitten,yksin asunut lasteni kanssa koko ajan.Juuri sinun kertomiesi kokemustesi takia en voisi kuvitellakaan jakavani lasteni arkea uuden miehen ja etenkin hänen lastensa kanssa! Sen verran olen itsekäs etten uusioperhettä aio perustaa ihan vähällä! Jos en sitten ihan hulluna rakastu johonkin ihanaan mieheen;) Täytyy kyl olla todella ihana :D
      Harkitse,tarvitsetko noin kipeästi miestä vai olisiko parempi ollakin lasten kanssa keskenään? Voithan sä joskus miestä "lainata" jos oikein tekee mieli;) Niin minä teen ja hyvältä se joskus tuntuu,mutten kenenkään naiseksi en ihan heti alkais :)

      • sääliiiiiiiiiiiiiiii

        Luuletko että perhe perustetaan jollekin miehen tarpeelle.
        Ootko todella niin tyhmä.
        Perhe perustetaan rakkaudelle ja halulle jakaa koko elämänsä toisen ihmisen kanssa.
        Ikävää jos et sellaisiin tunteisiin kykene tai kykene kenessäkään herättämään sellaisia tunteita.
        Parempi silloin et ootkin yksin.


      • hyvä päätös

        mitä miehen lapsille onkoskaan tapahtunut! Hienoa että ajattelit miehenlapsia ja läksit, sillä heidän elämä ei saa mennä vikaan siksi että sinä niin haluat.


      • Yksin sinkkuna
        sääliiiiiiiiiiiiiiii kirjoitti:

        Luuletko että perhe perustetaan jollekin miehen tarpeelle.
        Ootko todella niin tyhmä.
        Perhe perustetaan rakkaudelle ja halulle jakaa koko elämänsä toisen ihmisen kanssa.
        Ikävää jos et sellaisiin tunteisiin kykene tai kykene kenessäkään herättämään sellaisia tunteita.
        Parempi silloin et ootkin yksin.

        Mutta jos menee noin takkuiseksi kuin mitä ap kirjoittaja kokee,miksi jatkaa??? Ja mieluummin todellakin olen yksin kuin tuommoista soppaa nielisin :D


      • Lienenkö pöljä?
        hyvä päätös kirjoitti:

        mitä miehen lapsille onkoskaan tapahtunut! Hienoa että ajattelit miehenlapsia ja läksit, sillä heidän elämä ei saa mennä vikaan siksi että sinä niin haluat.

        Nyt vasta näitäkin kirjoituksia lukiessani olen alkanut tajuta/uskoa että joku tosiaan vihailee Esim. uusio"äitiä" ihan vaan sen takia että se on olemassa. Olen joustanut ja sietänyt jos jonkinlaista. Itsekkin olen avioerolapsi ja päätin jo heti alussa että lasten kannalta asiat pitää katsioa parhain päin. Kyllä mieheni ex-vaimolla on tohinaa riittänyt kun koettaa rientää jokaisten välejä sotkemaan ja edelleen se vaan jaksaa. Omat salatut sotkunsa se vaan pyrkii peittämään ja mitätöimään. Satun tietämään niistä ja heidän avioeron syistä paljonkin. En ole niitä puhunut kellekään kun ei ne mulle sen enempää kuulu.
        Karmeeta että Äxät eivät voi elää elämää eteenpäin ja vieläpä siirtävät erotraumansa seuraavienkin polvien kannateltaviksi. Mieheni ei halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Tällä Äxällä ei oikeesti pitäisi olla mitää syytä vihailla minua, mutta vihaa se vaan ja yrittää vihansa voimalla myrkyttää kaiken. Ymmärtäisin jos minä olisin perheenrikoja tai joku yleinen suttura. Ymmärtäisin jos haisisin tai päihteilisin tai olisin suunnattoman ruma tai kaunis tai rikas tai jotain, ennenkaikkea ymmärtäisin jos olisin jotenkin ollut vaaraksi tai häpeäksi hänen lapsilleen. Hänen poikansa ovat olleet kuin omia mulle, mahdollisimman tasavertaisia omieni kanssa...

        Olisin kyllä lähtenyt pakoon , mutta en silloin voinut tietää mihin nuoren pääni pistin. Tuleva mieheni asui yksin ja jo eronneena kun tapasimme. Ihastuinkin häneen kovasti. Mieheni oli ihan rehti ja asiallinen kaveri. Hän kertoi perheestään ja erostaan heti kun aloimme seurustella. Hänen lapset olivat n. 9 ja 10. Tykkäsin niistä ja ihan hyvin alettiin leikkiä ja tutustua. (Näiden kahden nyt jo aikuisen pojan lisäksi meillä on 2 yhteistä lasta.)
        Miehen Äxä joka oli ihan itse avioliittonsa "tuhonnut" suhtautui minuun ensinäkemältä kuin olisin halpaa makkaraa. Itse suhtauduin häneen järjestelmällisen ystävällisesti. Heti pian alkuvaiheessa järkytyin äxän käytöksestä useaan otteeseen, mutta pysyttelin itse asialinjalla. Mieheni neuvoi minimoimaan kaikki kontaktit tähän "seinähulluun" muijaan. Itse hän ei halunnut olla missään tekemisissä tämän kanssa.
        Päätin kuitenkin kaikkien lasten takia pitää välit niin asiallisena kuin se omalta joustamiseltani vaan oli mahdollista. Puhumalla on asioita paljon saatu tolkkuunsa. Mutta kyllä tään Äxän yllyttämänä reistinkiä on riittänyt ja joka käänteessä se vaan jaksaa takuta. Pitääkö sen pilata seuraavankin sukupolven lapsuus. En ymmärrä ollenkaan.
        Ei ole kovinkaan vaikea arvata miksi uusin "miniäehdokas" ei välittänyt missään vaiheessa tutustua meihin, vaan on suoraan on omaksunut anoppinsa asenteen minuun ja koko meidän perheeseen. Joten nyt ollaan tilanteessa että mieheni toinen poika perheineen käy vain äitinsä luona...Exä on sitkeä sissi en vaan käsitä millaiseen voittoon hän oiken kaikilla toimillaan pyrkii...Sairasta itsekkyyttä ja tosi lapsellista on ollut nuo monet juonenkäänteet tässä kahen vuosikymmenen saatossa, joita olemme mekin saanneet kokea.
        Voihan H. sentään.

        Sanoisin että Pelastaudu hyvä nainen uusioperheeltä vielä kun voit, melkein joka tapauksessa se on vähintäänkin haastavaa. Monissa tapauksissa SILKKAA HELVETTIÄ. Mutta mehän ollaan täällä hiomassa särmiä toinen tosisitamme. Tosin nuoruutensa voi käyttä mukavamminkin kuin kolhimalla itseään Äxän
        järkähtämättömään vihaan. Äxä varsinkin olisi voinut, jos koskaan tajuaisi katsoa asioita vähän toiseltakin kantilta.
        Jos SINÄ tätä lukeva siis vihaat jotakuta NIIN Pohdippa joskus ilman sarvia ja hampaita että mitä se uusionainen/anoppi tai miniä on tehnyt sinulle. MIKSI NAISTEN PITÄÄ OLLA HIRVIÖITÄ TOISILLEEN. elämä ei oo liian helppoa muutenkaan! Hyödyttääkö vihata häntä vaikka olisikin tehnyt mitätahaansa. Täytyy myös muistaa että paha tuppaa aina saamaan palkkansa aikanaan. Voimia kaikille OLKAA REILUJA JA FIKSUJA TOISIANNE KOHTAAN NIIN LAPSETKIN OMAKSUU SEN JA HEILLÄ OLISI EDES VÄJÄN PAREMPI MAAILMA SITTEN TULEVAISUUDESSA. JOOKOS?


      • Sisar ei-niin-hento
        Lienenkö pöljä? kirjoitti:

        Nyt vasta näitäkin kirjoituksia lukiessani olen alkanut tajuta/uskoa että joku tosiaan vihailee Esim. uusio"äitiä" ihan vaan sen takia että se on olemassa. Olen joustanut ja sietänyt jos jonkinlaista. Itsekkin olen avioerolapsi ja päätin jo heti alussa että lasten kannalta asiat pitää katsioa parhain päin. Kyllä mieheni ex-vaimolla on tohinaa riittänyt kun koettaa rientää jokaisten välejä sotkemaan ja edelleen se vaan jaksaa. Omat salatut sotkunsa se vaan pyrkii peittämään ja mitätöimään. Satun tietämään niistä ja heidän avioeron syistä paljonkin. En ole niitä puhunut kellekään kun ei ne mulle sen enempää kuulu.
        Karmeeta että Äxät eivät voi elää elämää eteenpäin ja vieläpä siirtävät erotraumansa seuraavienkin polvien kannateltaviksi. Mieheni ei halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Tällä Äxällä ei oikeesti pitäisi olla mitää syytä vihailla minua, mutta vihaa se vaan ja yrittää vihansa voimalla myrkyttää kaiken. Ymmärtäisin jos minä olisin perheenrikoja tai joku yleinen suttura. Ymmärtäisin jos haisisin tai päihteilisin tai olisin suunnattoman ruma tai kaunis tai rikas tai jotain, ennenkaikkea ymmärtäisin jos olisin jotenkin ollut vaaraksi tai häpeäksi hänen lapsilleen. Hänen poikansa ovat olleet kuin omia mulle, mahdollisimman tasavertaisia omieni kanssa...

        Olisin kyllä lähtenyt pakoon , mutta en silloin voinut tietää mihin nuoren pääni pistin. Tuleva mieheni asui yksin ja jo eronneena kun tapasimme. Ihastuinkin häneen kovasti. Mieheni oli ihan rehti ja asiallinen kaveri. Hän kertoi perheestään ja erostaan heti kun aloimme seurustella. Hänen lapset olivat n. 9 ja 10. Tykkäsin niistä ja ihan hyvin alettiin leikkiä ja tutustua. (Näiden kahden nyt jo aikuisen pojan lisäksi meillä on 2 yhteistä lasta.)
        Miehen Äxä joka oli ihan itse avioliittonsa "tuhonnut" suhtautui minuun ensinäkemältä kuin olisin halpaa makkaraa. Itse suhtauduin häneen järjestelmällisen ystävällisesti. Heti pian alkuvaiheessa järkytyin äxän käytöksestä useaan otteeseen, mutta pysyttelin itse asialinjalla. Mieheni neuvoi minimoimaan kaikki kontaktit tähän "seinähulluun" muijaan. Itse hän ei halunnut olla missään tekemisissä tämän kanssa.
        Päätin kuitenkin kaikkien lasten takia pitää välit niin asiallisena kuin se omalta joustamiseltani vaan oli mahdollista. Puhumalla on asioita paljon saatu tolkkuunsa. Mutta kyllä tään Äxän yllyttämänä reistinkiä on riittänyt ja joka käänteessä se vaan jaksaa takuta. Pitääkö sen pilata seuraavankin sukupolven lapsuus. En ymmärrä ollenkaan.
        Ei ole kovinkaan vaikea arvata miksi uusin "miniäehdokas" ei välittänyt missään vaiheessa tutustua meihin, vaan on suoraan on omaksunut anoppinsa asenteen minuun ja koko meidän perheeseen. Joten nyt ollaan tilanteessa että mieheni toinen poika perheineen käy vain äitinsä luona...Exä on sitkeä sissi en vaan käsitä millaiseen voittoon hän oiken kaikilla toimillaan pyrkii...Sairasta itsekkyyttä ja tosi lapsellista on ollut nuo monet juonenkäänteet tässä kahen vuosikymmenen saatossa, joita olemme mekin saanneet kokea.
        Voihan H. sentään.

        Sanoisin että Pelastaudu hyvä nainen uusioperheeltä vielä kun voit, melkein joka tapauksessa se on vähintäänkin haastavaa. Monissa tapauksissa SILKKAA HELVETTIÄ. Mutta mehän ollaan täällä hiomassa särmiä toinen tosisitamme. Tosin nuoruutensa voi käyttä mukavamminkin kuin kolhimalla itseään Äxän
        järkähtämättömään vihaan. Äxä varsinkin olisi voinut, jos koskaan tajuaisi katsoa asioita vähän toiseltakin kantilta.
        Jos SINÄ tätä lukeva siis vihaat jotakuta NIIN Pohdippa joskus ilman sarvia ja hampaita että mitä se uusionainen/anoppi tai miniä on tehnyt sinulle. MIKSI NAISTEN PITÄÄ OLLA HIRVIÖITÄ TOISILLEEN. elämä ei oo liian helppoa muutenkaan! Hyödyttääkö vihata häntä vaikka olisikin tehnyt mitätahaansa. Täytyy myös muistaa että paha tuppaa aina saamaan palkkansa aikanaan. Voimia kaikille OLKAA REILUJA JA FIKSUJA TOISIANNE KOHTAAN NIIN LAPSETKIN OMAKSUU SEN JA HEILLÄ OLISI EDES VÄJÄN PAREMPI MAAILMA SITTEN TULEVAISUUDESSA. JOOKOS?

        tarinastasi. Äxän hampaissa yli 10 vuotta eikä loppua näy, vaikka lapset täysi-ikäisiä.
        Nyt kun äxä hiljennetty lain voimin, lapset jakavat äitinsä perintöä ja tekevät KAIKKENSA, että uusperheemme hajoaisi. Hartiavoimin yritetään aiheuttaa riitaa minun ja miehen välille.

        Kohta saavat pitää "onnellisen perheensä". Olen ansainnut hiton paljon parempaa, kuten sinäkin.
        Voimahalit sinne ja kiitos tästä kirjoituksestasi!!!


      • kaunis kiitos sulle
        Sisar ei-niin-hento kirjoitti:

        tarinastasi. Äxän hampaissa yli 10 vuotta eikä loppua näy, vaikka lapset täysi-ikäisiä.
        Nyt kun äxä hiljennetty lain voimin, lapset jakavat äitinsä perintöä ja tekevät KAIKKENSA, että uusperheemme hajoaisi. Hartiavoimin yritetään aiheuttaa riitaa minun ja miehen välille.

        Kohta saavat pitää "onnellisen perheensä". Olen ansainnut hiton paljon parempaa, kuten sinäkin.
        Voimahalit sinne ja kiitos tästä kirjoituksestasi!!!

        Kiitos sulle sisar. Sanasi lämmittivät tosi paljon. Ensimmäistä kertaa elämässäni tulin kirjoittaneeksi nuo asiat "ulos". Jännä että helpotti kovasti jo vain kirjoittaa niistä. Kommenttisi oli extra-bonusta :)))

        Älä sinäkään lannistu. Sinulla on oikeus "olla omalla paikallasi" jos niin tahdot. Pidä puolesi mitä sitten päätäykään. Oon aatellu räväyttää joku kerta jos satun näkemään ko. äxää tai poijan poppoota josain. Niin ja siis kysästä miksi asiat on menny niinkuin on menny ja ovatko nyt tyytyväisiä? Jos eivat vastaa kävelen vaan pois...
        Itselleni ainakin hyvien kirjojen lukeminen, (voi olla proosaa tai elämänkertoja tms.) on antanut mulle etäisyyttä ja hyvät ystävät (joille en kuitenkaan tätä mielipahaani ole juurikaan tullut raoittaneeksi) ovat tietämättäänkin auttaneet jaksamaan kurjimpien hetkien yli.

        Olen melko varma siitä etten ikuna itse tule toiminaan Äxän tavoin. Uskon että omat lapseni ja ehkä jopa äxän toinen poika jo ymmärtävät nämä asiat ja tulevat kohtelemaan muita ihmisiä asiallisesti. Miten sitten muuten elävätkään.
        Elän myös toivossa että Äxän toinen poik miniä vielä hoksaavat että olisivat voineet käyttäytyä toisinkin jos Äxän roolimalli olisi olliút toisenlainen. Äxä-parka on jo kauttaltaan katkeruuden ja kaunan kuorruttama ja tuskin muuttuu koskaan. Kurjempi juttu hälle itselleen.

        Voimia oikein hurjasti kaikille äxille ja nyksille. Siis myös ÄXILLE, jos vaan edes joskus ennen kuolemaansa tolkkuuntuvat toimimaan hyvässä. Kadotettua kuvitelmaa ainutlaatuisesta ja neitseellisestä onnesta ei oikeesti ole kovin pitkäksi aikaa meille naisille suotu. Kurjaa kylläkin. Jos elää omissa harhoissaan niin se se vasta hirveetä lieneekin...realistina näin otaksun.


    • lähiäitipuoli

      on aivan turhaa velloa tälläisillä palstoilla!
      Kunnioittakaa perhettänne, parisuhdettanne ja läheisiänne ja selvittäkää asiat keskenänne!
      uusperheen kehitysvaiheet ovat erilaiset kuin ydinperheessä. Se tosiasia tulee vain hyväksyä!
      Perhekokous koolle edes puolison kanssa ja yhteiset pelisäännöt käyttöön. Kirjatkaa ne vaikka kaikille tiedoksi. Ja hakekaa ihmiset apua. On uusperheliittoa, Kpank:a jne.
      Turha täällä on exiä nyxiä ja tulevia haukkua!!

      • onnellinen ydinperhe

        parhain omalle lapselleen, sitä ei kukaan voi kyseenalaistaa, ei edes nämän uusikot, jotka täällä kovaan ääneen lasten äitejä haukkuukin ja kehyy itseään. Se on katkeruutta ja epätoivoa.

        Itse tiedän olevani lapsilleni kaiista paras äiti eikä kukaa ulkopuolinen ihminen ole päässyt hietä haukkumaan eikä edes näkemään. Siihen en ole antanut koskaan lupaa. Ulkopuoliset ex miehen suhteet eivät muuta voi meidän lapsille kuin pilata ha rikoa ja tuhota, siksi päätimme ettei yksikään hänen uusi suhde ole tervetullut meille ja lasten ja minun elämääni.

        Me emme salli, että suinpäin joku tulee ja rikkoo lasten elämän. Me vanhemmat olemme ne, joiden pitää suojella lapsiamme, eikä me haluttu ex miehen kanssa että hänen naiset pääsevät haukkumaan minua ja lapsia. Siksi meillä onkin asiat hyvin, kun osasimme kulkea oikeaa tietä, ja unohdimme kaikki kilkatusket ja kalkatukset ex miehen naisten suhteen. Heillä ei ole koskaan mitään asiaa meidän elämään.


      • Voi hyvänen aika
        onnellinen ydinperhe kirjoitti:

        parhain omalle lapselleen, sitä ei kukaan voi kyseenalaistaa, ei edes nämän uusikot, jotka täällä kovaan ääneen lasten äitejä haukkuukin ja kehyy itseään. Se on katkeruutta ja epätoivoa.

        Itse tiedän olevani lapsilleni kaiista paras äiti eikä kukaa ulkopuolinen ihminen ole päässyt hietä haukkumaan eikä edes näkemään. Siihen en ole antanut koskaan lupaa. Ulkopuoliset ex miehen suhteet eivät muuta voi meidän lapsille kuin pilata ha rikoa ja tuhota, siksi päätimme ettei yksikään hänen uusi suhde ole tervetullut meille ja lasten ja minun elämääni.

        Me emme salli, että suinpäin joku tulee ja rikkoo lasten elämän. Me vanhemmat olemme ne, joiden pitää suojella lapsiamme, eikä me haluttu ex miehen kanssa että hänen naiset pääsevät haukkumaan minua ja lapsia. Siksi meillä onkin asiat hyvin, kun osasimme kulkea oikeaa tietä, ja unohdimme kaikki kilkatusket ja kalkatukset ex miehen naisten suhteen. Heillä ei ole koskaan mitään asiaa meidän elämään.

        Järjyttävää luettavaa tuo sinun arvomaailma, ei ihme että nyky tenavat on sekasin kuin seinäkellot...miten luulet että voit loputtomiin kieltää toisia ihmisiä/tässä tapauksessa omia lapsiasi tapaamasta tai vieläpä näkemästä joitakuita muita ihmisiä jotka asuvat vaikkapa vaan jossainpäinmutta kuitenkin tällä samalla planeetalla. meinaan jos ne haluavat nähdä tai tavata. Ootko kenties hypnotisoinu lapsesi jonkulaiseiksi roboteiksi? Uskomaton asenne.
        "Rikkoo lasten elämän" "naiset pääsee haukkumaan minua" ...Koskaan mitään asiaa meidän elämään"
        Hei haloo!!! onhan se myös sen rouva kakkosenkin ja sun ex-miehesi elämä josta ei kuulu sun päättää/tai enää kuulu päättää...
        lasten kauttako meinaat vielä haudastakin nousta kostamaan että olet "jälkeenjäänyt"-vaimoke. Oot tko siis eronnut vai ootko niitä loputtomiin petettäviä vaimokkeita, jonka mies laukkoo jatkuvasti vieraissa...mene ja tiedä. aika sairaalta vaikuttaa.
        Oma elämäsi helpottuisi hirmu paljon jos löysäisit irti ja antaisit edes lapsillesi ihmisoikeudet.
        Nyt ilmeisesti pakotat heidät olemaan täysin samaa mieltä kanssasi ja tuhottujen ihmissuhteiden maanvyörymät periytyvät aina kolmanteen ja neljänteen sukupolveen....

        Löyssää pipoas


      • naikkoset pois
        Voi hyvänen aika kirjoitti:

        Järjyttävää luettavaa tuo sinun arvomaailma, ei ihme että nyky tenavat on sekasin kuin seinäkellot...miten luulet että voit loputtomiin kieltää toisia ihmisiä/tässä tapauksessa omia lapsiasi tapaamasta tai vieläpä näkemästä joitakuita muita ihmisiä jotka asuvat vaikkapa vaan jossainpäinmutta kuitenkin tällä samalla planeetalla. meinaan jos ne haluavat nähdä tai tavata. Ootko kenties hypnotisoinu lapsesi jonkulaiseiksi roboteiksi? Uskomaton asenne.
        "Rikkoo lasten elämän" "naiset pääsee haukkumaan minua" ...Koskaan mitään asiaa meidän elämään"
        Hei haloo!!! onhan se myös sen rouva kakkosenkin ja sun ex-miehesi elämä josta ei kuulu sun päättää/tai enää kuulu päättää...
        lasten kauttako meinaat vielä haudastakin nousta kostamaan että olet "jälkeenjäänyt"-vaimoke. Oot tko siis eronnut vai ootko niitä loputtomiin petettäviä vaimokkeita, jonka mies laukkoo jatkuvasti vieraissa...mene ja tiedä. aika sairaalta vaikuttaa.
        Oma elämäsi helpottuisi hirmu paljon jos löysäisit irti ja antaisit edes lapsillesi ihmisoikeudet.
        Nyt ilmeisesti pakotat heidät olemaan täysin samaa mieltä kanssasi ja tuhottujen ihmissuhteiden maanvyörymät periytyvät aina kolmanteen ja neljänteen sukupolveen....

        Löyssää pipoas

        vaikka isä lapsensa hylkäsikin muta minä en.
        Onnekkaita ovat lapset, kun isä ei ole alkanut kenenkään kanssa leikkimään näitä uusikkoperheitä, eikä tuo niitä uusikoitaan mielle ja lasten silmien eteen.

        Onnekaita olemme kun mies on sen verran ollut järissään, että on antanut meidän oll arauhassa naisiltaans, ja lapset ja minä olemme saaneet viettää rayhallista elämää.

        Mies sanoikin ettei halua koskaan loukata meitä joten naisensa hän pitää piilossa meiltä.

        Lapsemme on onnekkaita, kun ovat saaneet hyvän lapsuuden vailla isänsä haukkuvia naikkosia.

        Miestähävetää niin paljon ettei koskaan edes liiku niiden naisten kanssa, kun vastaan tullaan. Mutta sitä saa mitä tilaa, kun lapsensa hylkää, joutuu alistumaan moneen semmoiseen asiaan, mitä ei osannut edes odottaa.


      • sorry vaan
        naikkoset pois kirjoitti:

        vaikka isä lapsensa hylkäsikin muta minä en.
        Onnekkaita ovat lapset, kun isä ei ole alkanut kenenkään kanssa leikkimään näitä uusikkoperheitä, eikä tuo niitä uusikoitaan mielle ja lasten silmien eteen.

        Onnekaita olemme kun mies on sen verran ollut järissään, että on antanut meidän oll arauhassa naisiltaans, ja lapset ja minä olemme saaneet viettää rayhallista elämää.

        Mies sanoikin ettei halua koskaan loukata meitä joten naisensa hän pitää piilossa meiltä.

        Lapsemme on onnekkaita, kun ovat saaneet hyvän lapsuuden vailla isänsä haukkuvia naikkosia.

        Miestähävetää niin paljon ettei koskaan edes liiku niiden naisten kanssa, kun vastaan tullaan. Mutta sitä saa mitä tilaa, kun lapsensa hylkää, joutuu alistumaan moneen semmoiseen asiaan, mitä ei osannut edes odottaa.

        on mies kun pääsi tuollaisesta paskasta eroon.


      • onnen perhe me
        sorry vaan kirjoitti:

        on mies kun pääsi tuollaisesta paskasta eroon.

        onnekkuutta, me ollaan onnekaita lasten kanssa kun päästiin eroon, olisi vaan pitänyt tajuta aikaisemmin, ettei hänestä ole isäksi saatikka mieheksi!


      • lasten paras
        onnellinen ydinperhe kirjoitti:

        parhain omalle lapselleen, sitä ei kukaan voi kyseenalaistaa, ei edes nämän uusikot, jotka täällä kovaan ääneen lasten äitejä haukkuukin ja kehyy itseään. Se on katkeruutta ja epätoivoa.

        Itse tiedän olevani lapsilleni kaiista paras äiti eikä kukaa ulkopuolinen ihminen ole päässyt hietä haukkumaan eikä edes näkemään. Siihen en ole antanut koskaan lupaa. Ulkopuoliset ex miehen suhteet eivät muuta voi meidän lapsille kuin pilata ha rikoa ja tuhota, siksi päätimme ettei yksikään hänen uusi suhde ole tervetullut meille ja lasten ja minun elämääni.

        Me emme salli, että suinpäin joku tulee ja rikkoo lasten elämän. Me vanhemmat olemme ne, joiden pitää suojella lapsiamme, eikä me haluttu ex miehen kanssa että hänen naiset pääsevät haukkumaan minua ja lapsia. Siksi meillä onkin asiat hyvin, kun osasimme kulkea oikeaa tietä, ja unohdimme kaikki kilkatusket ja kalkatukset ex miehen naisten suhteen. Heillä ei ole koskaan mitään asiaa meidän elämään.

        Oho. Itse ainakin olisin tyytyväinen, jos exäni löytäisi hyvän puolison ja osaisi itse käyttäytyä asiallisesti tätä kohtaan. Jos saisivat suhteen toimimaan, niin siinähän olisi lapsille ehytymisen mahdollisuus, kun näkisivät isänsä toimivassa parisuhteessa onnellisena. Paremminkin, kun liittonsa olisi varmasti pysyvä, niin yrittäisin luoda pikaisesti kaikille hyvät välit, jotta lasten olis helppoa elää turvallisten aikuisten kasvatuksessa siten,e ttä linjaukset olisivat suunnilleen yhtenäiset. Näin, vaikka lapset asuvat luonani.


      • ei meille ikinä
        lasten paras kirjoitti:

        Oho. Itse ainakin olisin tyytyväinen, jos exäni löytäisi hyvän puolison ja osaisi itse käyttäytyä asiallisesti tätä kohtaan. Jos saisivat suhteen toimimaan, niin siinähän olisi lapsille ehytymisen mahdollisuus, kun näkisivät isänsä toimivassa parisuhteessa onnellisena. Paremminkin, kun liittonsa olisi varmasti pysyvä, niin yrittäisin luoda pikaisesti kaikille hyvät välit, jotta lasten olis helppoa elää turvallisten aikuisten kasvatuksessa siten,e ttä linjaukset olisivat suunnilleen yhtenäiset. Näin, vaikka lapset asuvat luonani.

        mitään että mies löytää kaverin ittelleen, mutta eihän niiden tarvi lapsille näyttäytyä, ei ne oo lapsille mitään.

        Itse kokisin olevani maailman huonoin äiti jos mun exä esittelisi naisensa lapsillemme ja mulle.

        En voisi enää olla edes lasten kanssa tekemisissä saatikka exän. Huh... puistattaa pelkkä ajatuskin että meillä ramppaisi joku miehen uusi nainen.... sotkemassa.


    • ollut lapsi

      Uusperheessä, tai ei se mikään perhe ollut, asuneena (lapsena), en suosittele kenellekään. Pitäisi lailla kieltää. Kasvattakaa ensin lapset isoiksi, ja pariutukaa sitten vasta uudelleen.

      • rd6ych nmnl

        kuten isäni sanoi mulle kun leskeksi elettyään löysi uuden kumppanin;
        "ei ihmistä ole luotu yksineläjäksi". Se on niin totta.
        Se ei ole lapsilta pois jos isä ja äiti on onnellisa uuden kumppanin kanssa.


      • meillä ei peli käy
        rd6ych nmnl kirjoitti:

        kuten isäni sanoi mulle kun leskeksi elettyään löysi uuden kumppanin;
        "ei ihmistä ole luotu yksineläjäksi". Se on niin totta.
        Se ei ole lapsilta pois jos isä ja äiti on onnellisa uuden kumppanin kanssa.

        mutta kyse onkin niistä lapsista, he eivät tarvi vierasta ihmistä elämäänsä, ei ainakaan meillä.

        Vuosia ollaan olltu erillään, kun mies lapsensa hylkäsi, niin olisi todella surullista, jos mies toisi naisensa meille kotiin ja lasten ja mun nähtäville! Mikä kumman järki siinä olisi? Miksi meidän pitäisi hänen naiset hyväksyä? Miksi?

        Meillä ei ole mitään velvoitetta ottaa nitiä naisia elämäämme.

        Miehellä olkoot vaikka sata naista, kunhan pitää ne kaukana meistä eikä tuo koskaan niitä minun ja lasten lähelle.

        Siitä lapset ovat katkeria ja vihaisia isälle, etä ensin hylkää, sitten ottaa uusia naisia ja syrjäyttää oman perheen!

        Mies ei ajattele terveellä järjellä, ja nyt saa siitä maksaa sillä, että lapset eivät välitä isästään enään.

        Lapset ei tarvi virasta haukkujaa ja häiriköintiä elämääänsä. Tässä sen nyt näkee miten paljon lapsia on ongelmissa, kun heitä pompotetllaan haukutaan ym ihan noin vaan.


      • miksi riistää isä?
        meillä ei peli käy kirjoitti:

        mutta kyse onkin niistä lapsista, he eivät tarvi vierasta ihmistä elämäänsä, ei ainakaan meillä.

        Vuosia ollaan olltu erillään, kun mies lapsensa hylkäsi, niin olisi todella surullista, jos mies toisi naisensa meille kotiin ja lasten ja mun nähtäville! Mikä kumman järki siinä olisi? Miksi meidän pitäisi hänen naiset hyväksyä? Miksi?

        Meillä ei ole mitään velvoitetta ottaa nitiä naisia elämäämme.

        Miehellä olkoot vaikka sata naista, kunhan pitää ne kaukana meistä eikä tuo koskaan niitä minun ja lasten lähelle.

        Siitä lapset ovat katkeria ja vihaisia isälle, etä ensin hylkää, sitten ottaa uusia naisia ja syrjäyttää oman perheen!

        Mies ei ajattele terveellä järjellä, ja nyt saa siitä maksaa sillä, että lapset eivät välitä isästään enään.

        Lapset ei tarvi virasta haukkujaa ja häiriköintiä elämääänsä. Tässä sen nyt näkee miten paljon lapsia on ongelmissa, kun heitä pompotetllaan haukutaan ym ihan noin vaan.

        Lapses ei tosiaankaan tarvii vierasta haukkujaa, ei tosiaan kun on oma haukkuja kotona. ihan oma rakas aina oikeassa oleva ja oikeudenmukainen ihminen...
        HEI herää hyvä äiti ja pyydä äkkiä anteeksi ennen kaikkea lapsiltasi, kun riistit niiltä isän. Mikäli isä oli pedofiili ja käytti heitä aikanaan hyväkseeen tai pahoinpiteli lapsiaan ymmärrän sinua muuten en!!!
        Herää ennenkuin kuolo vie sinulta mahdollisuutesi korjata mitä vielä korjattavissa on. Ei millään pahalla mutta olet tehnyt hirmu väärin. Sulla on varmaan omasta mielestäsi perustellut syyt, mutta mutta muillakin kuuluu olla oma elämä ja omat mielipiteet kuin sinulla. Pystytkö ymmärtämään sen.

        On hirveä ontto onkalo elämässäni kun en ole omaa isääni nähnyt koskaan niin että muistaisin siitä mitään. Mun äiti olisi ottanut isäni riemulla takaisin, mutta se oli vastuunpakoilija jha hamesankari. Oli se vähän ennen kuolemaansa 49 v. itkenyt sukulaiselle että olis pitänyt sitä likkaakin käydä katsomassa mutta enhän iljennyt kun en ollu siitä huolehtinu. Mitä sitten silti Olisin halunnut sen tuntea tai edes nähä niin että olisi edes joku mielikuva siitä. Olkoon ollut vaikka täys retku tai rapajuoppo tai ihan mitä vaan. Mulle olisi ollut ihan uusi näköalaikkuna elämässä kun olisin sen tavannut vaikka vaan yhen ainoan kerran. Isä on aina isä.
        Ajattele edes mitä sanoin. Pehmitä luontosi se helpottaisi sinuakin suunnattomasti. Anna anteeksi.
        Ymmärrän että sinua on syvästi loukattu kun hän jätti sinut aikanaan. Anna vaikka pikkuhiljaa millimetsi kerrallaan anteeksi ja vapauta itsesi hänen ilkeytensä jättämästä haavasta. Oman mielenrauhasi ja lastesi takia.


      • Vastaa Tähän!
        meillä ei peli käy kirjoitti:

        mutta kyse onkin niistä lapsista, he eivät tarvi vierasta ihmistä elämäänsä, ei ainakaan meillä.

        Vuosia ollaan olltu erillään, kun mies lapsensa hylkäsi, niin olisi todella surullista, jos mies toisi naisensa meille kotiin ja lasten ja mun nähtäville! Mikä kumman järki siinä olisi? Miksi meidän pitäisi hänen naiset hyväksyä? Miksi?

        Meillä ei ole mitään velvoitetta ottaa nitiä naisia elämäämme.

        Miehellä olkoot vaikka sata naista, kunhan pitää ne kaukana meistä eikä tuo koskaan niitä minun ja lasten lähelle.

        Siitä lapset ovat katkeria ja vihaisia isälle, etä ensin hylkää, sitten ottaa uusia naisia ja syrjäyttää oman perheen!

        Mies ei ajattele terveellä järjellä, ja nyt saa siitä maksaa sillä, että lapset eivät välitä isästään enään.

        Lapset ei tarvi virasta haukkujaa ja häiriköintiä elämääänsä. Tässä sen nyt näkee miten paljon lapsia on ongelmissa, kun heitä pompotetllaan haukutaan ym ihan noin vaan.

        sä sairas, oot tainnut sairastua entisestään juuri siksi että et anna itsesi olla nainen.
        Koska mies on viimeksi pitänyt sinua läpi yön sylissä, paijannut ja puhunut pehmoisia, koska.
        Vastaapa tähän, jos pystyt


      • yh+2
        meillä ei peli käy kirjoitti:

        mutta kyse onkin niistä lapsista, he eivät tarvi vierasta ihmistä elämäänsä, ei ainakaan meillä.

        Vuosia ollaan olltu erillään, kun mies lapsensa hylkäsi, niin olisi todella surullista, jos mies toisi naisensa meille kotiin ja lasten ja mun nähtäville! Mikä kumman järki siinä olisi? Miksi meidän pitäisi hänen naiset hyväksyä? Miksi?

        Meillä ei ole mitään velvoitetta ottaa nitiä naisia elämäämme.

        Miehellä olkoot vaikka sata naista, kunhan pitää ne kaukana meistä eikä tuo koskaan niitä minun ja lasten lähelle.

        Siitä lapset ovat katkeria ja vihaisia isälle, etä ensin hylkää, sitten ottaa uusia naisia ja syrjäyttää oman perheen!

        Mies ei ajattele terveellä järjellä, ja nyt saa siitä maksaa sillä, että lapset eivät välitä isästään enään.

        Lapset ei tarvi virasta haukkujaa ja häiriköintiä elämääänsä. Tässä sen nyt näkee miten paljon lapsia on ongelmissa, kun heitä pompotetllaan haukutaan ym ihan noin vaan.

        Mikä järki? Lasten paras
        Miksi hyväksyä? Jotta lapset voisivat helposti ja hyvillä mielin olla osa isänsä elämää
        Miksi? Siksi että isä on lapsille tärkeä ja huono isäsuhde vaikuttaa itsetuntoon, lapsi toistaa isän mallia omassa elämässään (esim. pojat toimivat samoin tai tyttö hakautuu sellaisiin suhteisiin joissa kumppani hylkää) ja lapsella on oikeus huonoonkin isään

        Ei ole velvoitteita isää tai naisia kohtaan, mutta kun olet hankkinut lapsia, niin sinulla on velvoitteita heidän ehjää ja onnellista lapsuuttaan kohtaan. Me ollaan erottu, kun lapset hyvin pieniä ja pikkulapsiaika on ollut minulle rankkaa, mutta ei ole tullut pieneen mieleenikään opettaa lapsille, että isänsä on heidät hylännyt (aika raskas taakka lapselle käsitellä). Niinhän tuo teki ja lapset saattavat joskus keski-ikäisenä hoksia sen, mutta viimeiseen asti minä tulen heille selittämään, että äiti ja isi eivät olleet onnellsiia yhdessä ja siksi päätimme yhdessä näin, että isi rakastaa heitä aivan yhtä paljon. Kaksinkerroin olen taipunut tapaamisten maksimoimiseksi, isä-lapsi -suhteen vahvistamiseksi ja exän laiminlyöntien peittämiseksi. Kun isänsä eron jälkeen lähti tapaamiselta ovet paikkuen ja laittoi haukkumistekstareita perään, niin sanoin lapsille, että isi sieltä viestittelee, kun on kovin pahoillaan, että tuli riitaa ja käski suukottaa ja sanoa, että nahdään pian. Olen järjestänyt heille alussa tapaamisia kummeille (isän kavereita) jne.Hymyilevä kuva isästä on lapsia varten jääkaapin alaosassa ja sitä kun katselevat, niin sanon, että isi se sieltä sinulle hymyilee, kun tykkää sinusta niin kovasti. Joka ilta sanon lapsille oman rakastamiseni jälkeen, että tämä hali on vähän isiltäkin, kun isi rakastaa teitä kovasti.

        Nyt näyttää, että vaiva on ollut täysin sen arvoista. Lapseni eivät ole lainkaan katkeria tai vihaisia, vaan onnellisia ja huolettomia lapsia, joilla on tasapainoinen kiintymyssuhde sekä äitiin että isään. Isä on heille tässä kehitysvaiheessa tärkeä ja olisi karmeaa, jos jäisivät siitä paitsi. Kun lapset rakastavat isäänsä, se on vaikuttanut häneen (erosta kolme vuotta) ja nyt näyttää siltä, että hän on sitoutunut lapsiinsa. Jäi jopa töistä kotiin hoitamaan kipeitä lapsia ja on nyt hoitanut osansa moitteettomasti.

        En edes tiedä, onko hänellä uusia naisia. Sen olen sanonut, että mielellään sitten esittelee meille kaikille samaan aikaan, jotta voin lapsia tukea suhtautumisessa tähän mahdolliseen uuteen kumppaniin ja että toivon, että voisimme sitten välillä pitää perhepalavereita eri perheiden kesken.

        Itseasiassa kirjoitat, että mies ei ajattele terveellä järjellä ja lapset saavat nyt maksaa siitä, että he eivät välitä isästään (vihaisia, katkeria). Toivottavasti ei tule ongelmia.

        Olisi hyvä, jos voisit puhua tunteistasi lasten kanssa ja kertoa, että isänsä rakastaa heitä, mutta sinä et ole päässyt yli, siitä mitä hän teki. Olet mielestäni lapsillesi anteeksipyynnön velkaa, kun olet heidän kontolleet tuollaista vihaa sälyttänyt. Jotkut asiat vaan eivät kuulu lapsille. Itse olen omat vihani yms. purkanut ystävilleni, jumpalle, maalaamiseen yms. Lapset ehtivät myöhemmin hankkia omat ristinsä kannettavakseen. Tuskin tästä koskaan mitään kiitsta saan, mutta ainakin tiedän, että olen parhaani tehnyt, jotta minun valintani (siis mies petti eikä sitoutunut perheeseen, mutta minähän hänet valitsin kumppanikseni ja lasteni isäksi) eivät pilaisi heidän elämäänsä.


      • hylätyt lapset
        yh+2 kirjoitti:

        Mikä järki? Lasten paras
        Miksi hyväksyä? Jotta lapset voisivat helposti ja hyvillä mielin olla osa isänsä elämää
        Miksi? Siksi että isä on lapsille tärkeä ja huono isäsuhde vaikuttaa itsetuntoon, lapsi toistaa isän mallia omassa elämässään (esim. pojat toimivat samoin tai tyttö hakautuu sellaisiin suhteisiin joissa kumppani hylkää) ja lapsella on oikeus huonoonkin isään

        Ei ole velvoitteita isää tai naisia kohtaan, mutta kun olet hankkinut lapsia, niin sinulla on velvoitteita heidän ehjää ja onnellista lapsuuttaan kohtaan. Me ollaan erottu, kun lapset hyvin pieniä ja pikkulapsiaika on ollut minulle rankkaa, mutta ei ole tullut pieneen mieleenikään opettaa lapsille, että isänsä on heidät hylännyt (aika raskas taakka lapselle käsitellä). Niinhän tuo teki ja lapset saattavat joskus keski-ikäisenä hoksia sen, mutta viimeiseen asti minä tulen heille selittämään, että äiti ja isi eivät olleet onnellsiia yhdessä ja siksi päätimme yhdessä näin, että isi rakastaa heitä aivan yhtä paljon. Kaksinkerroin olen taipunut tapaamisten maksimoimiseksi, isä-lapsi -suhteen vahvistamiseksi ja exän laiminlyöntien peittämiseksi. Kun isänsä eron jälkeen lähti tapaamiselta ovet paikkuen ja laittoi haukkumistekstareita perään, niin sanoin lapsille, että isi sieltä viestittelee, kun on kovin pahoillaan, että tuli riitaa ja käski suukottaa ja sanoa, että nahdään pian. Olen järjestänyt heille alussa tapaamisia kummeille (isän kavereita) jne.Hymyilevä kuva isästä on lapsia varten jääkaapin alaosassa ja sitä kun katselevat, niin sanon, että isi se sieltä sinulle hymyilee, kun tykkää sinusta niin kovasti. Joka ilta sanon lapsille oman rakastamiseni jälkeen, että tämä hali on vähän isiltäkin, kun isi rakastaa teitä kovasti.

        Nyt näyttää, että vaiva on ollut täysin sen arvoista. Lapseni eivät ole lainkaan katkeria tai vihaisia, vaan onnellisia ja huolettomia lapsia, joilla on tasapainoinen kiintymyssuhde sekä äitiin että isään. Isä on heille tässä kehitysvaiheessa tärkeä ja olisi karmeaa, jos jäisivät siitä paitsi. Kun lapset rakastavat isäänsä, se on vaikuttanut häneen (erosta kolme vuotta) ja nyt näyttää siltä, että hän on sitoutunut lapsiinsa. Jäi jopa töistä kotiin hoitamaan kipeitä lapsia ja on nyt hoitanut osansa moitteettomasti.

        En edes tiedä, onko hänellä uusia naisia. Sen olen sanonut, että mielellään sitten esittelee meille kaikille samaan aikaan, jotta voin lapsia tukea suhtautumisessa tähän mahdolliseen uuteen kumppaniin ja että toivon, että voisimme sitten välillä pitää perhepalavereita eri perheiden kesken.

        Itseasiassa kirjoitat, että mies ei ajattele terveellä järjellä ja lapset saavat nyt maksaa siitä, että he eivät välitä isästään (vihaisia, katkeria). Toivottavasti ei tule ongelmia.

        Olisi hyvä, jos voisit puhua tunteistasi lasten kanssa ja kertoa, että isänsä rakastaa heitä, mutta sinä et ole päässyt yli, siitä mitä hän teki. Olet mielestäni lapsillesi anteeksipyynnön velkaa, kun olet heidän kontolleet tuollaista vihaa sälyttänyt. Jotkut asiat vaan eivät kuulu lapsille. Itse olen omat vihani yms. purkanut ystävilleni, jumpalle, maalaamiseen yms. Lapset ehtivät myöhemmin hankkia omat ristinsä kannettavakseen. Tuskin tästä koskaan mitään kiitsta saan, mutta ainakin tiedän, että olen parhaani tehnyt, jotta minun valintani (siis mies petti eikä sitoutunut perheeseen, mutta minähän hänet valitsin kumppanikseni ja lasteni isäksi) eivät pilaisi heidän elämäänsä.

        ihan itse on heidät hylännyt tosin naiset vuo vieraat pönkittivitä ja yllyttivät miestä jättämään lapset.

        Vuosien taistelun jälkeen minä luovutin enkä jaksanut enää kannustaa.
        Ehto oli ettei mies tuo naisiaan meille eikä näyttele ketään heistä lapsillemme, ja sen on pitänyt, tosin ei ole itsekkään näytäytynyt, kun hävettää niin paljon kun hylkäsi lapset.


      • Olet OIKEA äiti
        yh+2 kirjoitti:

        Mikä järki? Lasten paras
        Miksi hyväksyä? Jotta lapset voisivat helposti ja hyvillä mielin olla osa isänsä elämää
        Miksi? Siksi että isä on lapsille tärkeä ja huono isäsuhde vaikuttaa itsetuntoon, lapsi toistaa isän mallia omassa elämässään (esim. pojat toimivat samoin tai tyttö hakautuu sellaisiin suhteisiin joissa kumppani hylkää) ja lapsella on oikeus huonoonkin isään

        Ei ole velvoitteita isää tai naisia kohtaan, mutta kun olet hankkinut lapsia, niin sinulla on velvoitteita heidän ehjää ja onnellista lapsuuttaan kohtaan. Me ollaan erottu, kun lapset hyvin pieniä ja pikkulapsiaika on ollut minulle rankkaa, mutta ei ole tullut pieneen mieleenikään opettaa lapsille, että isänsä on heidät hylännyt (aika raskas taakka lapselle käsitellä). Niinhän tuo teki ja lapset saattavat joskus keski-ikäisenä hoksia sen, mutta viimeiseen asti minä tulen heille selittämään, että äiti ja isi eivät olleet onnellsiia yhdessä ja siksi päätimme yhdessä näin, että isi rakastaa heitä aivan yhtä paljon. Kaksinkerroin olen taipunut tapaamisten maksimoimiseksi, isä-lapsi -suhteen vahvistamiseksi ja exän laiminlyöntien peittämiseksi. Kun isänsä eron jälkeen lähti tapaamiselta ovet paikkuen ja laittoi haukkumistekstareita perään, niin sanoin lapsille, että isi sieltä viestittelee, kun on kovin pahoillaan, että tuli riitaa ja käski suukottaa ja sanoa, että nahdään pian. Olen järjestänyt heille alussa tapaamisia kummeille (isän kavereita) jne.Hymyilevä kuva isästä on lapsia varten jääkaapin alaosassa ja sitä kun katselevat, niin sanon, että isi se sieltä sinulle hymyilee, kun tykkää sinusta niin kovasti. Joka ilta sanon lapsille oman rakastamiseni jälkeen, että tämä hali on vähän isiltäkin, kun isi rakastaa teitä kovasti.

        Nyt näyttää, että vaiva on ollut täysin sen arvoista. Lapseni eivät ole lainkaan katkeria tai vihaisia, vaan onnellisia ja huolettomia lapsia, joilla on tasapainoinen kiintymyssuhde sekä äitiin että isään. Isä on heille tässä kehitysvaiheessa tärkeä ja olisi karmeaa, jos jäisivät siitä paitsi. Kun lapset rakastavat isäänsä, se on vaikuttanut häneen (erosta kolme vuotta) ja nyt näyttää siltä, että hän on sitoutunut lapsiinsa. Jäi jopa töistä kotiin hoitamaan kipeitä lapsia ja on nyt hoitanut osansa moitteettomasti.

        En edes tiedä, onko hänellä uusia naisia. Sen olen sanonut, että mielellään sitten esittelee meille kaikille samaan aikaan, jotta voin lapsia tukea suhtautumisessa tähän mahdolliseen uuteen kumppaniin ja että toivon, että voisimme sitten välillä pitää perhepalavereita eri perheiden kesken.

        Itseasiassa kirjoitat, että mies ei ajattele terveellä järjellä ja lapset saavat nyt maksaa siitä, että he eivät välitä isästään (vihaisia, katkeria). Toivottavasti ei tule ongelmia.

        Olisi hyvä, jos voisit puhua tunteistasi lasten kanssa ja kertoa, että isänsä rakastaa heitä, mutta sinä et ole päässyt yli, siitä mitä hän teki. Olet mielestäni lapsillesi anteeksipyynnön velkaa, kun olet heidän kontolleet tuollaista vihaa sälyttänyt. Jotkut asiat vaan eivät kuulu lapsille. Itse olen omat vihani yms. purkanut ystävilleni, jumpalle, maalaamiseen yms. Lapset ehtivät myöhemmin hankkia omat ristinsä kannettavakseen. Tuskin tästä koskaan mitään kiitsta saan, mutta ainakin tiedän, että olen parhaani tehnyt, jotta minun valintani (siis mies petti eikä sitoutunut perheeseen, mutta minähän hänet valitsin kumppanikseni ja lasteni isäksi) eivät pilaisi heidän elämäänsä.

        Olet tehnyt oikein. Omasta elämästäni tiedän ettei moinen ole helppoa. Itse en ole läheskään moiseen aina pystynyt. Yrittänyt olen kovasti :) Nostan sulle hattua. Niinhän se on että vain Lopputulos ratkaisee.


      • Blaa Blaaa.
        hylätyt lapset kirjoitti:

        ihan itse on heidät hylännyt tosin naiset vuo vieraat pönkittivitä ja yllyttivät miestä jättämään lapset.

        Vuosien taistelun jälkeen minä luovutin enkä jaksanut enää kannustaa.
        Ehto oli ettei mies tuo naisiaan meille eikä näyttele ketään heistä lapsillemme, ja sen on pitänyt, tosin ei ole itsekkään näytäytynyt, kun hävettää niin paljon kun hylkäsi lapset.

        olet tosi vammainen, ottaisit ne lääkkeesi.


    • max 3 lasta lakiin.

      Kyllä se pitää olla uusioperhe, ei mitään suurperheitä = yli 4 lasta.

    • saaristoon2

      Olet tilanteessa, mitä olen myös pohtinut. Olen eronnut aikoinaan ja elänyt uusioperheessä kaksi vuotta, nykyään taas omillani, 16v. poikani kanssa.
      Yksin eläessä on hyvät ja huonot puolensa. Hyvää se, että saa mennä ja tulla omien mielihalujen mukaan ja ottaa huomioon vain oma lapsi ja koira, huonoa; kaipaa aikuisseuraa. Kumman siis valitsee, vaikeeta, joustoa tarvitaan rutkasti ja huumoria, jos uusioperhettä haluaa.
      Tosi paljon joustoa vaatii siis puolin ja toisin uusioperhe, varsinkin jos lapsia on monta. Itse elin
      vastaavassa missä oli oma, silloin 14v poikani ja avomieheni 18v poika. Molemmat pojat oli jo sen ikäisiä, että ongelmia ei hirveesti tullut. Kumpikin eli omanlaista elämää.Vanhempi tietokoneen ääressä yötä myöden, ei paljon näkynyt ja oma poikani harrastuksissa ja kavereiden kanssa. Tilanteita kuitenkin oli, joissa auktoriteettia ja kommunikointitaitoa olisi tarvittu, myös mieheni pojan puolella tai lähinnä keskusteluyhteyttä. Vaikeaa, mutta jälkikäteen ajatellen, olisi pitänyt yrittää sitä enemmän.
      Emme elä enää yhdessä, mutta syyt oli muualla kuin lapsissa.

      Jälkiviisaana on aina hyvä pohtia ja ehdotella kaikenlaista. Keskustelu miehen kanssa, miten hän odottaa minun toimivan hänen lastensa kanssa, miltä minusta tuntuu, tutustuminen miehen lapsiin tavalla tai toisella tuntuu näin jälkikäteen asioilta, mihin olisi pitänyt panostaa enemmän. Ei riitelyn kautta vaan keskustelemalla porukalla, mitä kukin odottaa ja toivoo, kun porukassa pitää kuitenkin aikoja viettää,
      ehkä jopa kirjata sovittuja asioita ylös, kun kaikki ovat vastaanottavaisella mielellä. Toiveita pitäisi myös kunnioittaa.

      Mielestäni voisit kertoa omista olotiloistasi miehesi kanssa ja odotuksistasi yhteiselossa ja sen jälkeen miehesi kanssa keskustellen lasten kanssa, kompromissia hakien.
      Omassa ajatuksessani on kuitenkin, että jokainen haluasisi, aikuiset ja lapset, lopulta kuitenkin viettää yhteistä aikaa rauhassa ja rennosti, ei riidellen tai valtataistelun puitteissa. Joustoa, komromisseja hakien.

      Helppo antaa vinkkejä ja ehdottaa siis, kun en itse elä tällä hetkellä vastaavassa tilanteessa. Ajatuksiani vain.

    • saaristoon2

      Kun lukee kirjoitustasi, niin ymmärtää kyllä, että sinulla ei ole helppoa, koska yrität miellyttää kaikkia osapuolia, mutta oletko ajatellut , että unohdat yhden, itsesi.

      Miehesi pitää omiensa puolta, mikä on toisaalta kunnioitettavaa, koska kukapa ei omiaan puolustaisi.Sinä ehkä omiasi? Valtataistelua?
      Rakastat miestäsi ja haluat tehdä asioita myös hänen lastensa eteen, sen pystyy lukemaan kyllä. Hienoa.Toivoa on siis. Sinun eitarvitse kuitenkaan olla kynnysmatto, jota kaikki käyttävät hyväksi.

      Ammattiauttajat ovat toisaalta hieno juttu, puolueettomia ja voivat nähdä asiat eri kantilta kuin itse, omien ajatusten sekamelskassa. Olen itse käyttänyt välillä myös heitä, kun on tarve puhua, eikä aina halua läheisilleen/ työkavereileenkaikkea vuodattaa, rasittaa turhaan heitä. suosittelen siis, mieluummin yhdessä. Ei siinä mitään ainakaan häviä, asenteella.

      Asenne onkin mielestäni avainjuttu lähes kaikkeen. Kyllä tästä selvitään, mikäli haluan niin.

      Omien elänkiemuroitteni kautta, olen oppinut luottamaan siihen, että elämä kulkee omia polkujaan. kun ei hirveesti taistele vastaan, vaan antaa asioiden tapahtua omalla painollaan, niitä turhaan kiirehtimättä, niin asiat lopulta kääntyvät parhain päin.!Välillä huonompia aikoja, sitten taas parempia.
      En ole mielestäni sen enempää'' uskonnollinen, vaikka siltä saattaa kuulostaa. Näin tää juttu vaan kulkee.

      Uskon, että teillä olisi mahdollisuuksia. Älä luovuta. Kerro rehellisesti miehellesi ajatuksistasi, toivoista yms.

    • monza88

      miksi pitää mennä yhteen älä valita teit jo sen kärsi sitten

      • monza88

        mä haluan vielä sanoa että minkä takia naiset menee yhteen miehen kanssa jolla on jo lapsia pieniä lapsia minä en olisi voinut kuvitellakkaan ensinnnäkin olisin heti miettinyt minkä takia minä olisin parempi kuin lasten äiti toiseksi jos mies tai nainen ei voi yhdessä hoitaa jälkikasvuaan niin kuka sitten minä en voisi kuvitellakkaan että olisin miehen kanssa joka ei lapsiaan hoida tietenkin erikseen on jos ei pysty jos on juoppo tai muuta vastaavaa miehet on aina hakemasa hoitajaa sen naisten täytyisi ymmärtää seksi mitä se kestää ja sen takia moni nainen pilaa elämänsä muistakaa että mies joka jättää tai valittaa se tekee sen uudestaan olit sitten minkälainen tahansa ja tätä ei sano mikään katkera ämmä


      • kokemuksen ääni
        monza88 kirjoitti:

        mä haluan vielä sanoa että minkä takia naiset menee yhteen miehen kanssa jolla on jo lapsia pieniä lapsia minä en olisi voinut kuvitellakkaan ensinnnäkin olisin heti miettinyt minkä takia minä olisin parempi kuin lasten äiti toiseksi jos mies tai nainen ei voi yhdessä hoitaa jälkikasvuaan niin kuka sitten minä en voisi kuvitellakkaan että olisin miehen kanssa joka ei lapsiaan hoida tietenkin erikseen on jos ei pysty jos on juoppo tai muuta vastaavaa miehet on aina hakemasa hoitajaa sen naisten täytyisi ymmärtää seksi mitä se kestää ja sen takia moni nainen pilaa elämänsä muistakaa että mies joka jättää tai valittaa se tekee sen uudestaan olit sitten minkälainen tahansa ja tätä ei sano mikään katkera ämmä

        Vastaan tähän koko ketjuun (sen kursorisesti luettuani), jonka vireys osoittaa, että on kysymys hyvinkin ongelmallisesta asiasta. Syy on siinä, että koko uusperheasetelma on väistämättä täysin epäluonnollinen. Uudet puolisot, älkää syyllistäkö itseänne! On täysin kohtuutonta, että elämänne sujuu puolisonne entisen elämän ehdoilla. Luonnonvastaista on, että joudutte hoivaamaan puolisonne entisen rakkaussuhteen hedelmiä. Eturistiriidat juontuvat tästä. Toisella veriside jälkeläisiin, toinen voi ehkä saavuttaa miellyttämisellä jonkinlaisen hyväksynnän. - Jos entinen puoliso on kuollut, tilanne on vähän toinen, mutta normaalissa erotapauksessa teillä ei ole mitään asemaa. Vain velvollisuuksia, ei oikeuksia. Puolisonne lapsen rakkaus ja kiintymys pitää ansaita uudelleen ja uudelleen. Ja jos lopulta poistut kuviosta, puolisosi lapset eivät jää kaipaamaan!


      • just niin vain se on
        kokemuksen ääni kirjoitti:

        Vastaan tähän koko ketjuun (sen kursorisesti luettuani), jonka vireys osoittaa, että on kysymys hyvinkin ongelmallisesta asiasta. Syy on siinä, että koko uusperheasetelma on väistämättä täysin epäluonnollinen. Uudet puolisot, älkää syyllistäkö itseänne! On täysin kohtuutonta, että elämänne sujuu puolisonne entisen elämän ehdoilla. Luonnonvastaista on, että joudutte hoivaamaan puolisonne entisen rakkaussuhteen hedelmiä. Eturistiriidat juontuvat tästä. Toisella veriside jälkeläisiin, toinen voi ehkä saavuttaa miellyttämisellä jonkinlaisen hyväksynnän. - Jos entinen puoliso on kuollut, tilanne on vähän toinen, mutta normaalissa erotapauksessa teillä ei ole mitään asemaa. Vain velvollisuuksia, ei oikeuksia. Puolisonne lapsen rakkaus ja kiintymys pitää ansaita uudelleen ja uudelleen. Ja jos lopulta poistut kuviosta, puolisosi lapset eivät jää kaipaamaan!

        Hyvin kirjoitettu.
        Muutamaa asiaa kuitenkin tuon esille. Tavallisessakin ydinperheessä lapsilla voi olla eriarvoinen asema. Joku saa jo syntyessään mustalampaan roolin. Toista rakastaa äiti ja toista isä. Ei ydinperheissäkään sisarkateudelta vältytä.
        Uusperhekuvio tulee luonnosta, jossa esim. apinalaumassa poikasia hoivaavat naaraat, ja koiraat lähinnä keskittyvät lauman turvallisuuteen ja geenperimän siirtämiseen jälkeläisille. Uusperheissä siis naaraat hoitavat toistensa poikasia, mutta jos koiras päättää ottaa uuden naaraan itselleen, niin poikaset ja se entinen naaras hyväksyvät asian.
        Jos oltaisiin vähänkään inhimillisiä, niin tuollaisia uusperheitä ei pitäisi millään tavoin tukea ryhtymään tuohon hulluuteensa, jossa kaikki perheenjäsenet häiriintyvät.


    • määrää

      mitään. Hölmö ajatus että lapset saa vallan. Siintä saa syyttää ihan itseä. Lapset toimii ja tekee niinkun sanotaan. Ei siihen kuulu mitään "lasten oikeuksia".

      • mummi ja äiti

        ollut koskaan tekemisissä lasten kanssa.

        Kun ihminen on lapseton, hänen ajatusmaailmansa on juuri tuollainen, hyvin itsekäs. Kukaan eikä mikään saa sanoa tai tehdä mitään toisin, vain lapsettoman ajatusmaailma on oikein.

        Tyypillistä vallanhimoa ja alistamista. Ottaen huomioon, että ihminen on lapseton eikä omaa minkäänlaista käytännönkokemusta minkäänlaisesta perheestä.

        Katsos, ei yhteiselo perustu yhden ihmisen ylivaltaan! Se perustuu jokaisen jäsenen yhteisiin päätöksiin, myös lasten ääntä on kuultava! Otappa opiksesi.


      • lissu on höh HUH
        mummi ja äiti kirjoitti:

        ollut koskaan tekemisissä lasten kanssa.

        Kun ihminen on lapseton, hänen ajatusmaailmansa on juuri tuollainen, hyvin itsekäs. Kukaan eikä mikään saa sanoa tai tehdä mitään toisin, vain lapsettoman ajatusmaailma on oikein.

        Tyypillistä vallanhimoa ja alistamista. Ottaen huomioon, että ihminen on lapseton eikä omaa minkäänlaista käytännönkokemusta minkäänlaisesta perheestä.

        Katsos, ei yhteiselo perustu yhden ihmisen ylivaltaan! Se perustuu jokaisen jäsenen yhteisiin päätöksiin, myös lasten ääntä on kuultava! Otappa opiksesi.

        huomaa ettet koskaan ole elänyt uusperheessä!


    • Uusperheellinen 5v.

      Ja taas kapuloita rattaissa. Meillä oli (olisi ollut) yhteinen viikko kaksistaan yhdellä vaapaa viikonlopulla. Tämä kyseinen viikko yksi ainoa tämän vuoden puolella ennen heinäkuuta. Ihanaa ajattelin! Asiasta oli sovittu etukäteen.
      MUTTA KUINKAS ollakkaan miehen exä soitti yks aamu ennen kuin kello oli soinut (?!?) että millon mies hakee lapset? Tarttee lastenvahtia seuraavat 4 vrk.!!!! Siinä sitä romanttista viikkoa sitten ja yritäpä saada hoidettua parisuhdetta!! ja sit mies ihmetteli miks suutuin... En ole , enkä halua mennä miehen ja hänen lasten väliin. Mutta kun oli sovittu. Miten ihmeessä voi hoitaa parisuhdetta jos siihen ei ole mahdollisuutta vaikka kuinka haluaa? =((((

      Eikö miehet oikeasti halua yhteistä aikaa ja romantiikkaa? ehkä niille riittää sohva ja telkku....

    Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Linnanjuhlat: Tiina Kaukasen asu aivan kauhea lankaviritelmä

      Ja loukkaus arvokkaita juhlia, maata, veteraaneja, Salea ja muita juhlijoita kohtaan. Siis miten joku kehtaa alittaa riman niin pahasti, koska voisi t
      Maailman menoa
      249
      2401
    2. Oho! Dannyyn liitetty Helmi Loukasmäki poseeraa sensuellissa pitsiasussa! Some kuumana: "Merenneito"

      Onko tämä sitten Suomineito vai merenneito? Helmi Loukasmäki tuli julkisuuteen Dannyn assistenttina. Nuori nainen on totuttu näkemään somessa varsin
      Kotimaiset julkkisjuorut
      47
      1995
    3. Olet mielenkiintonen ja kiehtova. Erikoinen epänormaali ihminen

      Siksi kiinnostava. Hyvää yötä. Saan kai sanoa ystäväni? Saanhan ?
      Ikävä
      52
      1551
    4. Nyt on irvokas kuva Sannasta

      Sanna Marinille lämmin vastaan­otto Albaniassa suomen itsenäisyyspäivänä https://is.mediadelivery.fi/img/658/c0b897a1f79adf3fb623b0485bdec65f.jpg.web
      Maailman menoa
      277
      1490
    5. Mikä nyt on

      Ihmisiä katoaa, ruumiita löytyy. Suntista löytynyt ruumis...
      Kokkola
      91
      1437
    6. Haapaveden hiippari

      Jokos sen kylillä pyörivät hiipparin henkilöllisyys on selvinny joka tuijottelee ikkunoista ja tulee yöllä taloihin sisälle?
      Haapavesi
      33
      1329
    7. Nyt mies ryhdistäydytään

      molemmat IRL. Jos molemmilla on tunteita. Ei heitetä niitä roskiin. Hyvää yötä.
      Ikävä
      129
      1289
    8. Ano Turtiaisen kättely huipentaa Linnan juhlat!

      Koska kaikki kansanedustajat on aina kutsuttu Linnan juhlin, siellä tulee pian näkymään myös Ano Turtiaisen mahtava urheilijanvartalo! Ei ole epäilys
      Maailman menoa
      122
      1143
    9. Mulle kyllä riittäisi

      🥰 kun ekaksi vaan pitäisit kädestä kiinni 🤝 ja katselisit silmiin. 👀
      Ikävä
      67
      1024
    10. Pitäisikö metsänomistajien siirtyä tuottamaan polttopuuta?

      Metsänomistajat saavat tätä nykyä kuitupuusta niin vähäisen hinnan että verrattuna polttopuuhun he tiensivat paremmin. Onhan polttopuulla talvella jo
      Maailman menoa
      93
      1017
    Aihe