Aloitin Terveys -palstalla keskustelun otsikolla Hiivasyndrooma. Aihe on erittäin monimutkainen, vaikka ehkä ensi katsomalta se vaikuttaa vaan "joltain taudilta".. Etsin asiasta tietäviä ja tietämättömiä filosofian, sosiologian, lääketieteen jne harrastajia/opiskelijoita/ammattilaisia keskustelemaan. Kyseinen oireyhtymä kuuluu ns. luontaishoitojen piiriin, sillä koululääketiede (Suomessa) ei tautia tunnusta/tunnista. Olisin erittäin kiinnostunut kuulemaan koululääketieteen ihmisten, varsinkin lääkärien kommentteja-- päällimmäisenä kysymyksenä seuraava:
-MIKSI tätä ongelmaa ei tunnisteta/tunnusteta, vaikka ilmiselvästi se monia ihmisiä vaivaa, sen pystyy todentamaan testein ja siihen on hoitoja. Jotain, mitä ei ole olemassakaan, ei loogisesti ajatellen pitäisi voida edes havainnoida, eikö totta? Mikä on perustavaa laatua oleva ongelma lääkärien haluttomuudessa edes keskustella asiasta? Jokin selityshän oireille koululääkäreilläkin täytyy olla?
Kaipaisin kenen tahansa ja mitä tahansa kommentteja asiaan, kokemuksia ja tutkimustuloksia. Aihe koskettaa monia tieteenaloja: sosiologiaa (lääkärin valta), yhteiskuntatieteitä (oikeus hoitoon), filosofiaa (argumentoinnin logiikka), psykiatriaa (hiivasyndroomapotilaat kolkuttelevat mielenterveystoimistojen ovilla), ravitsemustieteitä jne..
Jos esimerkiksi joku lääketieteen opiskelija eksyy tälle palstalle ja on kiinnostunut tekemään tutkimusta aiheesta (esimerkiksi otsikolla "Lääkärit-- lääketieteen vai ihmisen palveluksessa", tai "Koululääketiede vastaan uskomushoidot") ota yhteyttä! ([email protected]) Odotan innolla!
Lopuksi ote tämänpäiväisestä puhelusta omalääkärini kanssa:
"en kyllä oikein ymmärrä miten esimerkiksi nämä niveloireeni voisi selittyä jollain psyykkisellä sairaudella.." "Ei sinun sitä tarvitsekaan ymmärtää, se on lääketiedettä"
-MIKSI tätä ongelmaa ei tunnisteta/tunnusteta, vaikka ilmiselvästi se monia ihmisiä vaivaa, sen pystyy todentamaan testein ja siihen on hoitoja. Jotain, mitä ei ole olemassakaan, ei loogisesti ajatellen pitäisi voida edes havainnoida, eikö totta? Mikä on perustavaa laatua oleva ongelma lääkärien haluttomuudessa edes keskustella asiasta? Jokin selityshän oireille koululääkäreilläkin täytyy olla?
Kaipaisin kenen tahansa ja mitä tahansa kommentteja asiaan, kokemuksia ja tutkimustuloksia. Aihe koskettaa monia tieteenaloja: sosiologiaa (lääkärin valta), yhteiskuntatieteitä (oikeus hoitoon), filosofiaa (argumentoinnin logiikka), psykiatriaa (hiivasyndroomapotilaat kolkuttelevat mielenterveystoimistojen ovilla), ravitsemustieteitä jne..
Jos esimerkiksi joku lääketieteen opiskelija eksyy tälle palstalle ja on kiinnostunut tekemään tutkimusta aiheesta (esimerkiksi otsikolla "Lääkärit-- lääketieteen vai ihmisen palveluksessa", tai "Koululääketiede vastaan uskomushoidot") ota yhteyttä! ([email protected]) Odotan innolla!
Lopuksi ote tämänpäiväisestä puhelusta omalääkärini kanssa:
"en kyllä oikein ymmärrä miten esimerkiksi nämä niveloireeni voisi selittyä jollain psyykkisellä sairaudella.." "Ei sinun sitä tarvitsekaan ymmärtää, se on lääketiedettä"
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.