Maltatko pysähtyä koskaan

onnellisempi työnarkkarina kuin möllöttäjänä. Sitä tulee möllöttäessä niin saamarin saamaton fiilis, että alkaa ihan vihata itteensä.

Maailma ei luojan kiitos valmistu mitenkään koskaan.

Olen kyllä vastuuntuntoinen ja yritän tehdä kaikki ne hommat, joita minun kuuluu tehdä. Mutta käytän paljon aikaa ja luovuutta siihen, miten sekä minun, että työntekijöideni työt voisi tehdä mahdollisimman helposti ja nopeasti. Että jää aikaa vetelehtimiseen ja edelleen miettimiseen, miten hommat voisi hoitaa vieläkin helpommin.

Ja vastaus kysymykseesi: Maailma ei taatusti koskaan tule valmiiksi.

mut voiha sitä aina yrittää prkl.
kuolema kuittaa univelat, kyllä jämpti on nii.

olla möllöttämisestä vähän liikaakin :/ Mutta nykyelämäntilanteessa se ei ole oikein mahdollista, vaan pikemminkin harvinaista herkkua. Kun käyn yksin illalla kävelyllä, olla möllötän tavallaan parhaiten.. Tyhjennän pääni ja vain olen, kävelen. Toinen tilanne on nukkuminen, siitä nautin täysin siemauksin :) Mökillä on myös mukava möllöttää, etenkin jos jättää läppärin kotiin, minkä usein teenkin. Siellä ei ole mitään arki- eikä työvelvoitteita, vaan aika niukasti "virikkeitä" :)

Yksi oma työ on sellaista, että se vaatii ajoittaisen "möllötyksen" eli pitää vain olla ja hiljentyä, että saa aivot keksimään uutta. Työtä pyrin "haalimaan" sopivasti, en liikaa. Jos on siis mahdollista valita.

Joskus olen toisaalta olla möllöttänyt liikaa, silloin iskee saamattomuus ja masennus, mistä on vaikea nousta. Liika on liikaa.