Löysin lainauksen:
"Onko kokonaisuus osiensa summa vai ei, on [...] suhteellinen asia ja riippuu olemassa olevista tieteellisistä teorioista. Jos ei ole olemassa teoriaa, jonka perusteella kokonaisuuden K ominaisuudet voidaan johtaa osien 0l, 02, ... 0n ominaisuuksista, voidaan sanoa, että kokonaisuus on muuta kuin osiensa summa."
(Oiva Ketonen 1976, s. 153.)
Hmm. Näkemys on melko "antroposentrinen". Mutta on ehkä myös luonnehdinta "osiensa summa". Minä ensin ajattelen, että riittää, kun voidaan osoittaa, että kokonaisuuden toiminnallisuudella ja osien toiminnallisuudella on kausaalinen yhteys, ilman mitään yleistä teoriaakin. Teorialla yleensä ajatellen jotakin yleistämiskykyistä lainalaisuutta. Yksittäistapauksen kausaalisuuden kuvaus on aika köyhä teoria. Mutta minusta viimeksi mainitussakin tapauksessa kokonaisuus on osiensa summa. Mitähän Ketonen ajattelisi..
Viitekehykseni, jonka pohjalta ajattelen, on vaikkapa binääristen soluautomaattien sekvenssit.
http://en.wikipedia.org/wiki/Cellular_automaton
"Onko kokonaisuus osiensa summa vai ei, on [...] suhteellinen asia ja riippuu olemassa olevista tieteellisistä teorioista. Jos ei ole olemassa teoriaa, jonka perusteella kokonaisuuden K ominaisuudet voidaan johtaa osien 0l, 02, ... 0n ominaisuuksista, voidaan sanoa, että kokonaisuus on muuta kuin osiensa summa."
(Oiva Ketonen 1976, s. 153.)
Hmm. Näkemys on melko "antroposentrinen". Mutta on ehkä myös luonnehdinta "osiensa summa". Minä ensin ajattelen, että riittää, kun voidaan osoittaa, että kokonaisuuden toiminnallisuudella ja osien toiminnallisuudella on kausaalinen yhteys, ilman mitään yleistä teoriaakin. Teorialla yleensä ajatellen jotakin yleistämiskykyistä lainalaisuutta. Yksittäistapauksen kausaalisuuden kuvaus on aika köyhä teoria. Mutta minusta viimeksi mainitussakin tapauksessa kokonaisuus on osiensa summa. Mitähän Ketonen ajattelisi..
Viitekehykseni, jonka pohjalta ajattelen, on vaikkapa binääristen soluautomaattien sekvenssit.
http://en.wikipedia.org/wiki/Cellular_automaton
Vastaukset 5
Vanhimmat
Suppeasta esityksestäsi ei selviä, mitä oikein ajat takaa.
Oli kyse sitten summa- tai keskivertoperiaatteesta, niin niillä kummallakin on oma tehtävänsä asioiden käsittelyssä. Binääristen soluautomaattien sekvenssejä tarkasteltaessa summaperiaate saattaa olla toimiva periaate varsinkin, jos ei huomioida laadullisia tekijöitä lainkaan. Summaperiaatteessa määrällä on laatua enemmän merkitystä. Keskivertoperiaatteessa taas laatu korvaa määrän.
Puolestaan emergenttisessä periaatteessa jokin on enemmän kuin vain osiensa summa. Esimerkiksi auto tai tietokone on jotain, joka on enemmän kuin vain pelkkä osiensa summa. Sama pätee yhteiskuntien ja valtioiden suhteen. Pelkkä sekalainen seurakunta ei vielä ole valtio, vaikka sitä summattaisiin kuinka paljon tahansa. Vastaavia esimerkkejä löytyy vaikka kuinka paljon.
Käytän sanaa "summa" samassa mielessä kuin uskon Ketosen ja yleisen sanonnan: "Kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa". Summa tässä ei tietenkään tarkoita aritmeettista eikä muutakaan "klassista" summaa vaan jotakin, mitä Ketonenkin yrittää määritellä: Osien summa kokonaisuutena on jotakin, joka voidaan jollakin teorialla osien kvalitaavisistä ja kvantitatiivisistä ominaisuuksta johtaa. Jos teoriaa ei ole, silloin voitaneen käyttä emergenssiä, jota käsitettä sinäkin käytät. Mitä tässä yhteydessä tarkoittaa keskivertoperiaate, sitä en tiedä. Joku kokonaisuuden komponenteista voi edustaa keskivertoa, mutta miten itse kokonaisuus?
Binäärisissä soluautomaateissa oleellista ovat emergentit, kompleksiset kuviot, joiden muodostamiseen ei ole erityistä teoriaa, vaikka niiden muodostumisen kausaliteetti onkin yksityiskohatisesti selvitettävissä. Ne ovat siis "enemmän kuin osiensa summa". Minua häiritsee käsitteen "teoria" ja "kausaliteetti" eri merkitys, erityisesti eron hämäryys. Milloin voidaan puhua teoriasta?
Ihmisen suunnittelema monimutkainen laite (auto, tietokone) tai biologinen olio (bakteeri, levä) ovat vaikeita tapauksia. Autotekniikkaa ja digitaalisuunnitelua hallitsee kyllä opetettavat "teoriat" (ja käytännöt), mutta ovatko ne sitä mitä Ketonen tarkoittaa?
Semantiikan hämäryydestä tässä on pitkälti kysymys.
Vaikka olen joskus lukenut Ketosen ajatuksia, en voi pitää itseäni Ketosen tuntijana. Oletan silti Ketosen lähestyneen kysymystä logiikan maailmasta päin. Logiikan kannalta katsoen kysymys, onko jokin kokonaisuus enemmän kuin pelkkä osiensa summa, lieneekin varsin ongelmallinen. Ei ihmi, että Ketonen tarttui loogikkona asiaan. Ketosen aikana emergentismi oli kuiten vähemmän tunnettu asia.
Aiemmin mainittujen summa, keskiverto, ja emergenttiperiaatteiden lisäksi voidaan myös pohtia sitä, onko jokin kokonaisuus määräävässä suhteessa osiinsa nähden ja missä määrin. Kokonaisuutta, jonka katsotaan olevan määräävässä asemassa osiinsa nähden kutsutaan kokonaisluonteiseksi, eli holistiseksi tiedostamiseksi. Tiedostaminen on siis holistista, so. se tapahtuu kokonaisuudesta osiin deduktiivisesti, jatkuvan analyysin kautta.
Esimerkkinä holistisesta ajattelusta voidaan esittää kysymys; onko laajoja sosiaalisia tapahtumia tai ehtoja tarkasteltava pelkästään yksityisten ihmisten tekojen, asenteiden, relaatioiden ja olosuhteiden summana tai kokoelmana vai tulkittuna jollain muulla sopivaksi luonnehdittavalla tavalla, kuten vaikkapa emergenttisen periaatteen kautta?
Mielestäni esitettyä kysymystä voidaan lähestyä hypoteettis-deduktiivisen analyysin kautta siirtymällä kokonaisuudesta sen osiin ja sieltä takaisin kokonaisuuteen. Samalla voidaan pohtia, mitä jää jäljelle kun kokonaisuudesta poistetaan sen osat ja päinvastoin. On syytä myös korostaa, että humanistinen tutkimus korostaa kokonaisuuksia, kun taas ns. luonnontieteellinen tutkimus yleensä torjuu kokonaisuudet, sillä siinä tutkittava kohde pyritään eristämään kokonaisuudesta. Tämä puolestaan merkitsee sitä, että kutakin kohdetta tutkittaessa on tarkoin mietittävä, millaista tutkimusmnetelmää kulloinkin käyttää.
Jonkinlaisena yhteenvetona voitaneen sanoa, että onko kokonaisuus osiensa summa vai ei, on suhteellinen asia, joka riippuu olemassa olevista tieteellisistä teorioista. Kokonaisuus on deterministinen, jonka ominiasuudet määräytyvät jollain lainmukaisella ja aina samana pysyvällä tavalla siitä, miten se on yhteen kasattu. Näin ollen puhuttaessa kokonaisuuksista ja niiden osista tarkoitetaan yleensä käsitteellistä erittelyä ja kokoamista tietyn lain taikka teorian mukaisesti. Oletan myös Ketosen tarkoittaneen tätä.
Teoria ja kausaliteetti ovat kaksi eri asiaa. Kausaliteetilla tai kausaatiolla tarkoitetaan syysuhdetta, joka kuuluu maailman ontologiseen rakenteeseen. Siten se on korrelaatiota vahvempi käsite. Kausaliteettinen selitys esittää mekanismin tai prosessin , jonka kautta syy tuottaa vaikutuksen. Syy ei kuitenkaan ole aina välttämätön ehto tietylle vaikutukselle, kuten esim. David Hume on osoittanut.
Teoria puolestaan kuvaa yleisiä säännönmukaisuuksia. Ne ovat muuttuvia samoin kuin itse kohteetkin. Teorioiden tarkoituksena on kartoittaa tuntematonta ja selittää niitä. Konkreettisimmillaan teoriat ovat lausejoukkoja, jolloin voidaan vertailla myös niiden välisiä suhteita logiikkaa apuna käyttäen. Varsinkin intensionaalinen logiikka puree lauseiden sisältämiin mahdollisiin semanttisiin sekaannuksiin.
Tästähän minäkin lähdin:
"Teoria ja kausaliteetti ovat kaksi eri asiaa." .... "Teoria puolestaan kuvaa yleisiä säännönmukaisuuksia. "
Eli kuten alussa totesin:
"Teorialla yleensä ajatellen jotakin yleistämiskykyistä lainalaisuutta. Yksittäistapauksen kausaalisuuden kuvaus on aika köyhä teoria."
Mutta tämä oli melko hyvä:
"On syytä myös korostaa, että humanistinen tutkimus korostaa kokonaisuuksia, kun taas ns. luonnontieteellinen tutkimus yleensä torjuu kokonaisuudet, sillä siinä tutkittava kohde pyritään eristämään kokonaisuudesta. Tämä puolestaan merkitsee sitä, että kutakin kohdetta tutkittaessa on tarkoin mietittävä, millaista tutkimusmnetelmää kulloinkin käyttää."
Luonnontietellinen näkemys lähtee siitä, että kokonaisuus muodostuu osista ja tästä säännöstä poikkeavuudet edustavat hämmentävää emergenttisyyttä. Niin minäkin olen hämmentynyt..
Ketonen ei minua auta..
:o)
Cantorin joukko-oppi ainakin joukkojen mahtavuuden osalta eri mieltä tuosta. Stokastisessa kausaalisessa mielessä myös "synergia" sanoo toista. Jos y:hyn vaikuttavat x ja z, niin niillä voi olla myös yhteisvaikutusta, jolloin kokonaisvaikutus on enemmän kuin x:n ja z:n omavaikutukset yhteensä: yksinkertainen lineaarinen perusmalli on y = a bx cz dxz, jossa a, b c ja d ovat vakioita.