Olimme viime viikonloppuna poikaystäväni ja hänen vanhempiensa kanssa 2 päivää heidän mökillä. Olen tavannut poikaystäväni vanhemmat tuota viikonloppua ennen jo moneen kertaan.
He ovat olleet mielestäni mukavia ihmisiä, mutta tuon viikonlopun jälkeen en tiedä miten voin enää viettää aikaa heidän kanssaan. Varsinkaan mitään viikonloppua..
Noniin elikkäs poikaystäväni äiti kutsui minua koko tuon ajan poikaystäväni exäksi! Välillä korjasi minun nimeni tilalle, välillä ei ja mitään pahoittelua ei tietenkään tullut.
Poikaystäväni ja exän erosta on jo yli 3 vuotta. He tosin seurustelivat 5-6 vuotta, joten nimi varmasti iskostunut heidän mieleen, mutta exä jätti rumasti tämän poikaystäväni, joten eivät ole olleet missään tekemisissä sen jälkeen.
Multa meinasi tulla itku sielä mökillä! Ei ehkä ekan parin kerran jälkeen, mutta kun se jatkui ja jatkui! Ihan kamalaa! Ja mua muutenkin puistattaa noi exät, koska yksi on lähtenyt sellaisen matkaan, niin jotenkin tuntui aivan todella pahalle!
Kurjaa on, että poikaystäväni ei sanonut äidilleen mitään tästä! Ainoastaan hänen isä sanoi tämän viimeisen väärällä nimellä kutsumisen jälkeen että se ei ole kuule mikään ** vaan se on **! Sen jälkeen me lähdimmekin ja se loppui siihen. Olinkin sitten melko hiljaa loppu illan. Pakko kai puhua poikaystävälleni tästä, mutta olin tuosta jotenkin niin pöyristynyt etten tiennyt mitä sanoa.
Mun mielestä poikaystäväni äidin olisi pitänyt pahoitella asiaa! Mielellään joka kerran jälkeen tai viimeistään sitten kun lähden! En tosiaan tiedä miten toisin pahastumiseni esiin, koska en halua että tuosta tulee mikään soppa, että sitten 2 viikon päästä poikaystäväni äiti alkaa päivittelemään että voi voi pahastuitkos.. Vaan haluan ettei tuota tapahdu jatkossa.
Mielipiteitä?
He ovat olleet mielestäni mukavia ihmisiä, mutta tuon viikonlopun jälkeen en tiedä miten voin enää viettää aikaa heidän kanssaan. Varsinkaan mitään viikonloppua..
Noniin elikkäs poikaystäväni äiti kutsui minua koko tuon ajan poikaystäväni exäksi! Välillä korjasi minun nimeni tilalle, välillä ei ja mitään pahoittelua ei tietenkään tullut.
Poikaystäväni ja exän erosta on jo yli 3 vuotta. He tosin seurustelivat 5-6 vuotta, joten nimi varmasti iskostunut heidän mieleen, mutta exä jätti rumasti tämän poikaystäväni, joten eivät ole olleet missään tekemisissä sen jälkeen.
Multa meinasi tulla itku sielä mökillä! Ei ehkä ekan parin kerran jälkeen, mutta kun se jatkui ja jatkui! Ihan kamalaa! Ja mua muutenkin puistattaa noi exät, koska yksi on lähtenyt sellaisen matkaan, niin jotenkin tuntui aivan todella pahalle!
Kurjaa on, että poikaystäväni ei sanonut äidilleen mitään tästä! Ainoastaan hänen isä sanoi tämän viimeisen väärällä nimellä kutsumisen jälkeen että se ei ole kuule mikään ** vaan se on **! Sen jälkeen me lähdimmekin ja se loppui siihen. Olinkin sitten melko hiljaa loppu illan. Pakko kai puhua poikaystävälleni tästä, mutta olin tuosta jotenkin niin pöyristynyt etten tiennyt mitä sanoa.
Mun mielestä poikaystäväni äidin olisi pitänyt pahoitella asiaa! Mielellään joka kerran jälkeen tai viimeistään sitten kun lähden! En tosiaan tiedä miten toisin pahastumiseni esiin, koska en halua että tuosta tulee mikään soppa, että sitten 2 viikon päästä poikaystäväni äiti alkaa päivittelemään että voi voi pahastuitkos.. Vaan haluan ettei tuota tapahdu jatkossa.
Mielipiteitä?
Vastaukset 34
Vanhimmat
Tietysti yleensä olisi parasta selvittää asiat samantien, mutta siihen et nyt näemmä kyennyt.
Pahimmaltahan tuo tuntuu poikaystävästäsi. Minkä poikaystävän isä varmaan hyvin tajuaa, joskaan äitinsä sitten kaiketi ei.
Turha tässä nyt on alkaa dramaattisia kirjeitä vääntämään tms. Seuraavan kerran kun näin tapahtuu, katsot anoppia suoraan silmiin ja sanot rauhallisesti, että sinä kyllä muistat oman nimesi, ei siinä mitään, mutta tuo jatkuva erehtyminen tämän ikävän exän nimeen voi kovasti kyllä loukata hänen omaa poikaansa eikä tunnu yhtään kivalta sinustakaan, joten olisi enemmän kuin suotavaa että anoppiehdokas opettelisi sinun oman nimesi.
(Näin vanhempana tota sattuu todella paljon. Itseäni on kutsuttu nyksän exän nimellä todella usein, mutta he olivat kolmekymmentä vuotta naimisissa ja anoppi on niin dementti että ihmettelen että yleensä koskaan muistaa mun nimeni. Ja omat sukulaiseni kutsuvat usein nyksääni eksäni nimellä - mekin oltiin kaksikymmentä vuotta. Enkä ole huomannut siitä kauheasti kärsineeni, kunhan itse ja mieheni tiedämme keitä olemme, niin muu maailma on siinä suhteessa kohtalaisen yhdentekevä.)
Joskus ne nimierehdykset vain ovat niin inhimillisiä.
Olen joskus serkkuni lasta kutsunut hänen äitinsä nimellä ja sitten korjannut.
Joistain sukulaisistani ja ystävistäni puhun heidän vanhalla sukunimellään, yms.
En edes tiedä, huomaanko aina kömmähdystäni. Mitä enemmän on tekemisissä ihmisen kanssa, sitä paremmin se oikea nimi ja kasvot juurtuvat mieleen.
Älä ota pulttia turhasta asiasta. Kyllä hänkin oppii sinun nimesi, kun poikaystäväsi ja appesi kutsuvat sinua oikealla nimellä ja joka tapaamisen ensimmäisellä kerralla voit oikaista. Huumoria ja naurua mukaan siihen oikaisuun.
Tartuin heti avaukseesi kun nopeasti luettuani arvelin ongelmana olleen sen että anoppi kutsuu exän mukaan mökille, se vasta olisi ollutkin tökeröä...
Mutta siis kyse oli vain nimestä. Vanhat naiset on seniilejä. Älä ota sitä niin raskaasti. Itse kutsun vielä 4-vuotiasta koiraamme aina silloin tällöin edesmenneen koiramme nimellä. Onneksi koirat ei ole niin herkkähipiäisiä tämän suhteen.
Kuten muutkin ovat jo sanoneet, nimivirheitä vaan sattuu. Meillä on parhaillaan tosi työ ja tuska yrittää muistaa, että eräs suvun jäsen on nykyään Maijan kanssa, kun hän oli pitkään Liisan kanssa (nimet muutettu). Eli sitä vaan on iskostunut päähän Lauri ja Liisa, kun pitäisi muistaa sanoa Lauri ja Maija. Ei onneksi ole erehdytty muuta kuin silloin, kun pariskunnasta on puhuttu, kun he eivät ole paikalla.
Toinen asia on oma reaktiosi asiaan. Se kuulostaa luvalla sanoen teinityttömäiseltä "olisi pitänyt pahoitella asiaa! Mielellään joka kerran jälkeen". Haluat, ettei sitä satu jatkossa. Entä millä ajattelit estää sen? Jos anoppikokelas on vain hiukan harvapäistä lajia, joka ei vielä muista joka kerta sinun nimeäsi, niin mitä muistipillereitä ajattelit hänelle antaa? Ja jos hän sattuu olemaan v-mäistä lajia, joka ei pidä sinusta ja siksi tekee tuota tarkoituksella, millä ajattelit saada hänet muuttamaan tapojaan? Eli otapa lusikka aikuisen tytön käteen ja hyväksy tilanne. Seuraavalla kerralla voisit tietysti ystävällisesti hymyillen todeta anoppikokelaan mokaan joka kerta, että "niin, minun nimeni on kyllä xx".
Muista, että ihminen valitsee aina kumppaninsa, muttei voi valita tämän mukana tulevia ihmisiä. Aina anoppi-miniä-suhde ei vaan toimi. Sinun tapauksessasi ei vielä ole ollenkaan selvää, onko kyse anopin hupsuudesta vai hirviömäisyydestä, mutta sillä välin kun otat siitä selvää, voit ainakin omalta osaltasi käyttäytyä kuin aikuinen nainen (jos sellainen olet).
Ihan kaameita vastauksia tullu!
Anteeksipyyntö on vähintä mitä se äiti voisi tehdä!
Jos sukuun on tullut uusi jäsen, jota on ilmeisesti tavattu jo useampaan kertaan, niin kyllä se nimi on vaan opeteltava. Oli väärä nimi exien tai koiran tai lapsen tai kenen vain.
Se kuuluu hyviin käytöstapoihin ja toisen kunnioittamiseen! Yksi kerta nyt menee vahingon piikkiin, monet kerrat ei. Toivotaan että jatkossa muistaa! Yllä kirjoittelevilla on ilmeisesti hälläväliä meininki elämässään. Ketään ei kunnioiteta ja ei ilmeisesti itse sitä vaadi. Tai no ei voi vaatiakaan, jos ei itse kunnioita.
Todella harmillista käytöstä anopilta. Itse en moista tekisi, ja todella pahoittelisin jos vahinko tulisi.
Mutta edelleenkin: todella epäkunnioittavaa käytöstä ja piste.
"Yllä kirjoittelevilla on ilmeisesti hälläväliä meininki elämässään"
No, minä olen ainakin ylläkirjoittelevia, kun minun viestiini vastasit. Eikä minulla ole ollenkaan hälläväliä-meininki, päinvastoin yritän skarpata monissa sellaisissakin asioissa, joissa moni muu ei näe mitään tapojen kunnioittamisen tarvetta. Mutta ihmisen aivot ovat kummallinen asia. Äitini on jo vuosia kutsunut minua ajoittain vahingossa sisarensa nimellä ja miestäni sisarensa miehen nimellä. Näin siitä huolimatta, että hän ei ole erityisen dementoitunut. Sisar ja tytär ilmeisesti vain ovat niin läheisiä, että menevät sekaisin. Mieheni voisi tietysti ottaa herneen nenään, ettei anoppi aina muista hänen nimeään, mutta iso poika kun jo on, niin ei sellaisesta piittaa. Sama juttu kertomassani tapauksessa suvun uudesta pariskunnasta. Riittävän pitkään kun puhuttiin, että "X ja Y", niin on vaikea oppia, että nyt onkin "X ja Z". Kunnioituksen puutteesta ei ole kyse, vain aivojen urautumisesta.
Itseäni hämää kuitenkin ap:n suhtautuminen asiaan. Ensin meinasi pillahtaa itkuun, sitten kiukuttaa, ettei poikaystävä komenteerannut äitimuoriaan ja lopuksi pohtii ottaako poikaystävän puhutteluun moisesta omasta ja anoppikokelaan rikkeestä. Kovin nuorelta tyttölapselta vaikuttaa. Oletko sinä, hyvä mummu2000, joka arvostelet minua ja muita edellä kirjoittaneita hälläväliä-tyypeiksi, kuullut, että joskus tulee tehtyä kärpäsestä härkänen? Siltä ap:n juttu kuulostaa. Koska kuten sanoin, jos anoppi huonomuistisuuttaan tai piruuttaan ei noudata miniäkandidaatin vaatimusta ja tulee tehneeksi saman mokan vielä uudelleen - mitäs sitten, käräjillekö vai häpeäpaaluun mokoma? Ei ap. anoppikokelaan käytöstä voi muuttaa. Mutta omaa suhtautumistaan kyllä. Jos ei muu auta, niin päivittelee sitten jatkossa miesystävälle ja muille läheisilleen, että on se vaan tosi hataralatvainen nainen, kun ei millään edes nimeä opi. Mutta turhaan siitä pillittelemään.
Niin juu, kyllähän hyvinkäyttäytyvä anoppikokelas tietysti toimisi toisin. Moni muukin asia maailmassa olisi toisin kuin on, jos meidän itse kunkin vaatimukset aina toteutuisivat. Mutta kun eivät.
Olen pahoillani, ymmärrän kuinka pahalta sinusta on mahtanutkaan tuntua. Pienen lipsahduksen ymmärtää kyllä, mutta että anoppi ei edes pahoitellut?! Puhumattakaan, että toisteli samaa koko ajan....minulle tulee mieleen kaksi vaihtoehtoa: joko hän oli sinulle tahallaan ilkeä tai sitten häneen on iskemässä dementia tai vastaava muisti-sairaus. Kuinka vanhasta anopista on kyse?
Otappa asia puheeksi poikaystäväsi kanssa. Kerro, että sinusta tuntui pahalta se mitä mökillä tapahtui ja kuinka sinua kutsuttiin hänen eksänsä nimellä. Itse en ehkä koko mökille haluaisi tuollaisen jälkeen enää mennä kiusattavaksi.
Huumoria peliin. Kyllä anoppikokelas oppii ajan kanssa. Minä tunnustan mokaavani koko ajan poikani tyttöystävien ja avokkien kanssa. Nytkin on peräjälkeen ollut Sari, Sirpa ja Saara. Kukin parin kolmen vuoden suhteita.
En jaksa enää ottaa pulttia pojan vaihtuvien tyttöystävien nimestä. Yritän muuten olla asiallisen kohtelias.
Mieheni on luovuttanut muistamasta enää yhdenkään nimeä.
Juu, ei olla vielä seniilejä. Työelämässä on niin paljon muistettavaa, myös nimiä, että olemme miniäkokelaiden kohdalla luovuttaneet.
Jos poika joskus vakiintuu, aiotaan takuulla opetella tavoille :)
Sen verran pitäisi ajatella toisenkin tunteita, että jos on sama tyttöystävä jo monta kertaa käynyt kylässä niin osataan se nimikin jos sanoa oikein. Ap:n kertoi tuossa että hänen miehensä elänyt pitkissä suhteissa eli ei ollut kyse mistään sellaisesta, että uusi tyttöystävä tuotaisiin näytille joka viikko. Eläpä yritä puolustella anoppia kun hän on käyttäytynyt ihan selvästi huonosti. Ei sitä nyt ihan kaikkea tarvitse huumorin piikkiinkään laittaa. Kai sitä nyt voi sen verran ajatella muidenkin tunteita.
Tämä ei nyt suoranaisesti liity anopin ja miniän nimiongelmiin, mutta ehkä se antaa uuden näkökulman puolustelematta tai syyttämättä ketään.
Minulla on veli ja pari poikaa, joilla on ikäeroa 10v. Aina, kun me olemme kotona niin että veljeni ja lapseni ovat paikalla sanon vanhempaa poikaani veljeni nimellä ja nuorempaa vanhemman pojan nimellä. Tiedän kyllä omien lapsieni nimet. En vain osaa selittää, miksi näin käy. Onneksi en ole ongelman kanssa yksin vaan äidilläni esiintyy sama ongelma ajoittain.
Kiitos!
Ajattelinkin että täällä löytyy edes jonkin verran myötätuntoisia ihmisiä. Ajattelinkin että kun muutama päivä kuluu, aijon sanoa poikaystävälleni että se tuntui kurjalta ja että en halua että sitä tapahtuu jatkossa.
Tämä anoppi on vähän päälle 60. Joten ei nyt ihan vanhuuttaan tuollaisia sano.. Eikä muutenkaan ole muistissa ongelmaa, ei sitten minkäänlaista. Toivon ettei hän tehnyt sitä tahalleen, koska olen kerrankin elämässäni löytänyt todella loistavan miehen, josta en helpolla luovu!
Poikaystävälläni on todella ollut tasan 1 tyttöystävä, joka kesti n. 6 vuotta. Sen jäkeen ei ole ollut ketään, ja erosta on siis 3 vuotta aikaa.
Ekan ja toisenkin kerran yritin ottaa huumorilla, mutta kun se jatkui seuraavana päivänä koko päivän, niin mun huumorintaju loppui siihen paikkaan! Päin vastoin. Minunkin mielestä tässä on kysymys toisen kunnioituksesta. Täytyypä kauttarantain udella tuleeko poikaystäväni veljen vaimo kuina toimeen heidän äidin kanssa. Ehkä se valottaa tulevaa.
Ja on TASAN kaksi eri asiaa sekottaa lasten nimiä ja koiran nimia keskenään, kuin käyttää exän nimeä ja monta kertaa. Mikä teitä ihmiset vaivaa? Ettekö ihan tosissaan kunnioita enää toinen toisianne? Hyi että!
Puhuin äidilleni sitten tänään asiasta ja hän oli kyllä puoelllani (tottakai) ja sanoi minulle että jos tilanne olisi ollut toistepäin, olisit varmasti sanonut minulle jo heti ekasta kerrasta, saatika toisesta! Ja äitinikin sanoi että olisi ollut toisesta kerrasta jo niin nolona ettei varmaan olisi sanonut enää mitään nimeä ettei tule väärin.
Ihme porukkaa täällä. Osa siis. :)
Ihme porukka ilmoittautuu... Etkö halua vai osaa nähdä asiaa siltä kannalta, että mitä ikinä asiasta ajattelet, kuinka paljon siitä itkeskelet tai kuinka paljon poikaystävälle motkotat hänen äitinsä epäkelpoutta - ei se mamman käytöstä muuta. Miksi siis ottaa noin kovasti herne nenään?
"Ja on TASAN kaksi eri asiaa sekottaa lasten nimiä ja koiran nimia keskenään, kuin käyttää exän nimeä ja monta kertaa"
Niin, sinun mielestäsi. Ehkä, kun ikää karttuu, huomaat että sinä itse tai muut ihmiset ympärilläsi tekevät hulluja asioita, joita eivät itsekään ymmärrä. Eivätkä aina tarkoita sillä pahaa.
Mutta suhtaudutpa anopin tekemisiin kuinka tuomitsevasti hyvänsä, et ottanut kantaa siihen, millä aiot mokoman kaikkien-epäkohteliaisuuksien-perikuvan kouluttaa tavoille? Tottakai saat tukea omalta äidiltäsi, kummahan olisi jos hän sinua vastaan olisi. Ja tietysti löydät palstoilta noita mummuja, jotka osaavat palstan perusteella tuomita toisia suissaitsukkelaan, koska nämä ovat eri mieltä kuin sinun ja mummun moraalikäsitysten mukaan saisi olla. Eli olisi kiva, kun me ihmiset aina toimisimme fiksusti. Mutta jos toiset eivät niin tee, miten antaa heille ansaitsemansa opetus? Aiot sanoa poikaystävälle, ettet halua mokomaa tapahtuvan enää? Taidat provoilla? Millä poikaystävä estää äiteemuoriaan käyttäytymästä "huonosti", jos tämä kehtaa olla edelleen sellainen kuin on tähän asti ollut? Vai olisiko sittenkin sinun parempi pohtia niitä vaihtoehtoja, jotka säästäisivät itseäsi enemmän?
Käyttäydyt siis huonosti. Onko se jokin ylpeilyn aihe?
Hiukan täytyisi aikuisen ihmisen osata skarpata, jos joka kerta tekee saman toista halveksivan "virheen".
Mun äitini on 63 ja ihan seniili jo. Puhuttelee muakin monesti siskokseni tai mikä parasta...miehekseen. Mutta eipä kovin iso juttu.
Mikä sinua siinä niin hämää ja suututtaa. Sekö että luulet sen olevan tahallista? Jos mummoparka vahingossa möläyttelee moista, anna nyt jo olla. Taidat vääntää joka asiasta herneen nenääsi, jos noin pieni juttu saa romahtamaan.
"Täytyypä kauttarantain udella tuleeko poikaystäväni veljen vaimo kuina toimeen heidän äidin kanssa. Ehkä se valottaa tulevaa."
Miten niin valottaa asiaa. Sehän on yhden näkemys. Nyt alkaa pikkuhiljaa haiseen jo provolta. Ei noin nirppistä ihmistä ole olemassakaan...
Kauttarantain paljasti sut. Yksikään alle 4-kymppinen ei käytä noin vanhaa sanastoa...
sinusta saa kovin lapsellisen vaikutelman.
?? ... ja "lapsellisia" ihmisiä sitten saakin halveksua miten tykkää, vai?
Kerropa, minkälaisista tilanteista ja sanomisista aikuinen "saa" loukkaantua - eikö mistään? Kaikki pitää aina niellä ja ymmärtää?
Kyllä minua ottaisi pottuun jos mieheni sukulaiset aina kutsuisivat hänen exänsä nimellä, koska he eivät ole olleet yhdessä vuosikausiin. Olisi hieman kummallista, jos se exän nimi sieltä vuosien takaa pulpahtaisi sukulaisten päähän...
Minkä sinä ap. itse arvelet syyksi tähän nimen väärin sanomiseen?
Tällä palstalla näkee aika paljon just näitä kommentoijia, joiden mielestä pitäisi muka kaikki tosiaan jaksaa kestää ja ottaa huumorilla. Ihan kuin anopeilla ei olis mitään syytä ottaa vastuuta omasta käytöksestään ja ilkeydestään...joopa joo. Tyypillistä suomalaista kasvatusperiaatetta, jos sattuu olemaan vanhempi niin sais muka kohdella nuorempaansa miten sattuun. Kyllä sen kunnioituksen täytyy olla molemminpuolista.
Siis, kylläkai dementia voi tulla jo 60-llekkin? En ole varma olisko sitten kyseessä varhainen dementoituminen...tuli mieleen, että yks vaihtoehto on myös se, että anoppisi tykkäsi niin paljon tästä exästä, että siksikin kutsuu sinua hänen nimellään eli ihan tahalleen. Ex-anoppini puhui aina minun kuulleeni ex-tyttöystästä jos joku yritti sanoa jotain minusta. Kyllä sen pystyi aivan hyvin vaistoamaan, että teki tahallaan. Kyllä naiset tietää nää jutut ja jotkut naiset on mestareita harrastamaan ns. piilovittuilua. Osaavat olla ilkeitä sillä tavalla sopivan hienotunteisesti, mutta kuitenkin tarpeeksi henkilökohtaisesti, jotta tietävät takuulla loukkaavansa toista.
En todellakaan tiedä. Toivon että se ei ainakaan ole tahallista, koska silloin ei ole kuin ongelmia tiedossa.
Lapsellinen en ole ja enkä nirppanokka, mutta osalla teistä nyt vaan on ilmeisesti vaikeuksia asettua toisen asemaan, ja että miltä se on musta mahtanut tuntua. Pienessä mökissä kun ei välttämättä edes tarvis huudella nimillä ja toistuvia erehdyksiä, vaikka jouluna ei ollut mitään ongelmaa mun nimessä. Silloin oli paikalla muitakin kun me 4. Eikä sitä ennenkään ole ollut muistamisongelmia. Ja hän ei todellakaan ole seniili eikä muutenkaan huonomuistinen. Ihan skarppi nainen.
Ja tosiaan; kun en saanut viime vloppuna puhuttua poikaystävälleni, niin ajattelin sen tässä nyt joku pv ottaa esiin ja kertoa että se ei tuntunut kivalta ja en halua että sitä tapahtuu jatkossa. Joku imbesilli jo täällä kyselikin että miten meinaat estää tulevat erhedykset. Näen että näillä parilla henkilöllä ei ole minkäänlaista tunneälyä ja näköjään ongelmia myös luetunymmärtämisen kanssa.
No joka tapauksessa.. Ehkäpä voisi kuvitella etten ketään voi estää kutsumasta minua väärällä nimellä... Enkä usko että jonkun ehdottama muistipillerikään onnistuisi. Vaan lähinnä se hyvät empatiakyvyttömät kirjottelijat, että koska poikaystäväni sitten tietää kantani, niin jos esim. hän ei vaan ollut älynnyt miltä ne tilanteet musta tuntui, niin ainakin sitten tietää koska siitä hänelle kerron. Se jääkin nähtäväksi tekeekö hän asialle mitään jos se tapahtuu uudelleen. Mutta jos ei tee, niin minä voin tehdä siitä sitten omia johtopäätöksiä oikeastaan koko suhteesta.
Ja en todella ole valmis heittämään tätä hukkaan tälläisen vuoksi! Mutta olemme tunteneet kuitenkin vain n. 6kk joka on suht lyhyt aika oppia tuntemaan toista. Näin ollen, jos hänelle on aivan sama mitä hänen äitinsä tekee tai periaatteessa ihan kuka vaan tekee! Niin kyllä se on musta aika huolestuttavaa. Suhde jotutuisi silloin väistämättäkin tarkastelun alle.
Entiedä millaisissa suhteissa te elätte, mutta minun kahdessa suht pitkässä suhteessa miehet eivät olisi koskaan antaneet tuollaisen tapahtuvan. Tai siis olisivat siinä alkutilanteessa jo puuttuneet siihen. Tosin mitään vastaavaa ei ole koskaan käynyt, mutta kyllä niissä suhteissa oltiin aina toisen puolella. Ja pystyin luottamaan kumpaiseenkin.
Ja oli kyllä aamunpiristys: kukaan alle 40-v ei käytä sanaa kauttarantain... :D :D :D ootteko te todellisia??? :D :D harmillista. Toivon että joskus menette itseenne ja mietitte mitä te tänne kirjoitatte.
Uskon 10000% että jos olisitte ollut vastaavassa tilanteessa, se ei olisi naurattanut ketään. Olkoonkin niin että itsekin sekoilette koirien ja liisan ja maijan nimissä. Sittenpähän tajuaisitte kuinka vittumaista se on.
No joo, tota just toivon ettei noin olisi!
Se piilovittuilu on varmaan vielä kauheempaa kun suora. Se tehdään varmaan just niine ettei ainakaan se mies tajua, ja niin miniästä tehdään syntipukki..
Nimenomaan...se tehdään just sopivan hienotunteisesti siten, ettei Mies huomaa kun miehet ei muutenkaan tajua noita juttuja. Mutta kyllä tuossa sun tapauksessasi miehesi pitäisi huomata, koska onhan se nyt noloa jos exän nimellä kutsutaan :). Ainakin minä häpeäisin silmät päästäni jos oma äitini ois kutsunut miestäsni exäni nimellä. Olisin varmasti sanonut asiasta äidille. Eli otahan puheeksi miehesi kanssa...
Joo, kuules nyt on pieni ennustus paikallaan. Tällaisella asenteella olet 99,9 % entinen tyttöystävä. Oikeasti. Poikakaverillasikin kun suhteessanne jotain sanomista.
Jos nyt alat hänen vanhempiaan tilittää ja häntä siitä, että nimesi suhteen oli lipsahduksia, niin hehheh, voi kysyä, että eikö sinun ja kaverisi suhteessa ole parempia puheenaiheita? Ei nähtävästi.
Oletkin ehkä ihka oikea prinsessa Mutrusuu.
Jos (jota epäilen) nimierehdys olisikin piilopottuilua, niin sitä suuremmalla syyllä ei kannata näyttää, että se olisi sinua hetkauttanut mitenkään.
Viholliselle ei koskaan kannata näyttää "kipeää sormeaan". Tottakai vihamies iskee siihen kohtaan aina.
Siis hieman viisasta oveluuttaa peliin.
Sinä täällä moitit toisia imbesilleiksi ja empatiakyvyttömiksi.
Miltäköhän poikaystävästäsi mahtaa tuntua? Ai niin, eihän se liikuta pikku prinsessaa.
Kunnon narskun alkuko?
Tuttu tilanne, mutta toiselta puolelta. mieheni veljen tyttöystävää puolet perheestä on toistuvasti vuosien ajan kutsunut exän nimellä. nyt erosta on jo 5v ja uusi on ollut matkassa n. 4v. alkuvuosina osa miehen perheestä kutsui uutta tyttöystävää vanhan nimellä toistuvasti, osa ei edes huomannut tehneensä virhettä juttelun lomassa. ja se oli toki kovin noloa, mutten muista että kukaan olisi avoimesti asiasta puhunut. eikä kukaan edes erityisemmin pitänyt eksästä, kunhan sekoittivat nimet. tuollaisen voi ihan hyvin nauraen korjata jos toistamiseen käy. ei tämäkään miniä siitä pahastunut ja matkassa on pysynyt. nyttemmin tuo uusi nimi on mennyt perille. mutta virheen tehneelle se voi olla hyvin noloa ja sitä vaan koittaa jatkaa kuin mitään ei olisi sattunut. siis jos tuon edes huomaa sekoittaneensa nimet. sellaisia me vaan olemme.
Tietysti on tuntunut kurjalta nuo lukuisaan kertaan toistuneet nimivirheet, mutta itse antaisin asian olla suuremmitta pulinoitta.
Poikaystäväsi vanhempien näkökulmasta, kun otat heidän ikänsä huomioon, niin tuo 3 vuotta on lyhköinen aika exän lähdöstä. Ikääntyvien aikakäsitys kun on toinen, ja heille se on kuin eilinen.
Ehdottaisin, että toistaiseksi annat anteeksi möhläykset, koska jokainen niitä joskus tekee. Joku nimi kun junttaantuu aivoihin, ja he ovat aiemmin tottuneet sanomaan poikansa ja exän nimen yhdessä.
Et voi mitään sille, että poikakaverillasi on menneisyys ja exä, kiistämätön tosiasia. Yritä tän nimijupakan yhteydessä päästä irti mustasukkaisuuden tunteista, jotka ehkä ovat nousseet.
Sinä olet sinä ja oma itsesi vahvasti.
Ja muista seuraavan kerran korjata anopin lausahdus, eli sanot hymysuin, mikä on nimesi.
Ihan totta, ota huumorilla! Se auttaa kuule moneen asiaan, että kasvattaa itselleen kunnon nahan. Liian herkkänahkaiseksi prinsessaksi ei kannata alkaa, olet muuten ruvella elämässäsi jatkuvasti.
Keskity myönteisiin asioihin ja unohda kielteiset. Omaa asennettaan VOI ja pitää kasvattaa, sietokyky on sellainen kyky, että sillä pääset pitkälle.
Ymmärrän tunteesi oikein hyvin. Meillä oma äitini puhuu silloin tällöin aviomiehestäni nuoruuden aikaisen poikaystäväni nimellä. Kömmähdyksiä sattuu tosiaan silloin tällöin, enkä ole niihin aiemmin reagoinut. (vaikka on ollut noloa, ja on ottanut päähän). Useimmiten nimi tulee kuitenkin oikein, vaikka pienen takertelunkin jälkeen. Jokin aika sitten pyysin, että äitini yrittäisi muistaa aviomieheni nimen, ja tästä seurasi loukkaantuminen. Tunsin itseni ääliöksi, kun menin koko asiasta mainitsemaan. Melkein antaisin neuvon, että vaikka ottaakin päähän, niin ei kannata tehdä asiasta numeroa.
Se on hyvin tyypillistä joiltakin nais-ihmisiltä. Siis tuo että heittäydytään marttyyriksi ja loukkaannutaan jos joku vähän mainitsee jostakin asiasta joka loukkaa. Meillä suomalaisilla kun on niin huono itsetunto, että ei kestetä krittiikkiä ollenkaan ja perinteisesti nuorempi ei sais koskaan sanoa vastaan vanhemmalle vaan pitäisi hammasta purren kestää kaikki ilkeydetkin ja loukkaukset...noh minusta se ei vaan mene niin. Mitä vanhempi ihminen, sitä paremmin luulisi hänen pystyvän ottamaan vastaan kritiikkiä käytöksestään ja pystyvän hoitamaan tilanteen sovittelevasti, asettuen nuorten kotkotusten yläpuolelle juurkin sillä iän tuomalla viisaudella. Mutta kuinka ollakaan..tilanne on joissakin perheissä aivan päinvastoin. Nuorten odotetaan aina ymmärtävän ja käyttäytyvän hyvin ja kiltisti sekä nöyrästi kun taas vanhempi väki voi vapaasti olla mitä on.
No ei kai voi noin yleistää, että nuorilta odotettaisiin ja että myös käyttätytyisivät hyvin. Eiköhän sekä nuorissa ja vanhoissa ole niitä, joiden on vaikea ottaa kritiikki vastaan. Ja toisinpäin: viisaita on sekä nuorissa että vanhoissa. Ei se ole ikäkysymys.
Kritiikistä sen verran, että onko se aina tarpeen? Kömmähdyksiä ihmisille sattuu, ja toisille toistuvasti. Ko. anoppi ei ehkä ole edes kiinnittänyt asiaan huomiota, koska ei ole tarkoittanut loukata.
Tässä maailmassa ei liiallisella herkkänahkaisuudella pärjää.
En minä ole väittänyt että nuoret käyttäytyisivät aina hyvin, äläpäs yritä vääntää kirjoittamaani joksikin mitä se ei ole. Kun kerran lähdettiin saivartelemaan ja jankkaamaan niin, kyllä olet ihan oikeassa, nuoretkin voivat käyttäytyä huonosti.
"Kritiikistä sen verran, että onko se aina tarpeen? Kömmähdyksiä ihmisille sattuu, ja toisille toistuvasti. Ko. anoppi ei ehkä ole edes kiinnittänyt asiaan huomiota, koska ei ole tarkoittanut loukata."
Tässä sinä ensin esität väittämän ja sitten itse kumoat sen :). Miten anoppi voi tietää loukkaavansa jos hänelle ei ilmaista että hänen käytöksenä loukkaa? Pitäisikö mielestäsi loukkavaa käytöstä vain sietää ja sietää?
Eikö tämä ongelma ole ollut esillä jo kauan? Lukijoitakin on jo tuhatmäärin.
Olisi kyllä aika saada asiat kuntoon, ettei täällä tarvitsisi roikkua vuosia.
sama juttu, joka kerta kun nähdään. Ja mies on mun aviomies. Eilen erehtyi itsekin kutumaan mua exänsä nimellä. Ei tunnu kivalta, viimeisellä kuulla raskaana ja yhtäkkiä tuntuu et koko juttu onkin vaan valhetta.