Maailmassa on kahdenlaisia idiootteja: uskonnolliset idootit ja ideologiset idiootit. Ikävä kyllä suurin osa ihmisistä lukeutuu jompaan kumpaan joukkoon.
Molemmat ryhmät elävät koko elämänsä hölynpölyn muodostamassa harhassa. Voidaan sanoa, että he eivät varsinaisesti elä lainkaan, vaan pitävät ainoastaan ruumistaan hengissä.
Mitä tällä tarkoitan?
Aina kun ihmisellä on ulkoapäin annettu varmuus asioiden tilasta (kuinka ne ovat, tai kuinka niiden tulisi olla), hän on väärässä. KAIKKI uskonnot ja ideologiat ovat näitä ulkoapäin annettuja "varmuuksia", joita arvostelukyvyttömät ihmisparat omaksuvat omiksi maailmankatsomuksikseen. Ihmiset kun eivät todellisuudessa kykene itsenäiseen ajatteluun edes imbesillitasoisesti, he vain LUULEVAT kykenevänsä.
JOKAINEN ulkopäin opittu aate, ideologia tai uskonnollinen rakennelma on siis yhtä arvokas kuin läjä kamelinpaskaa ruokapöydässä. Kauniimmin ilmaistuna uskonnot ja ideologiat ovat täsmälleen samanarvoisia hallusinaatioiden kanssa; siis pelkkää viallisesti toimivien orja-aivojen tuottamaa ajatustöhnää.
Ei ole surkeampaa oppirakennelmaa kuin kommunismi. Paitsi sosialismi, kapitalismi, liberalismi ja anarkismi... Ja tietenkin kaikki muut, joita en viitsi luetella.
Ei ole säälittävämpää aivonäiviön tuotosta kuin kristinusko. Paitsi tietenkin islamilaisuus, juutalaisuus, budhalaisuus, krishna-liike, new age-höpinät ja vannoutunut ateismi... Ja tietenkin ne noin miljoona muuta paranoija-uskoa, joita en jaksa muistella.
Jos ihminen uskoo YHTEENKÄÄN uskontohörhöilyyn, jos ihminen kannattaa MITÄ TAHANSA ideologiaa tai aatetta, on hän vapautensa suhteen täydellisessä toivottomuuden tilassa.
Luopumatta ohjelmoitujen aivojensa tuottamasta aate- ja uskomussaastasta hän ei KOSKAAN voi löytää MITÄÄN, mikä tekisi hänet OIKEASTI vapaaksi ja onnelliseksi.
Olkoon hänen tietomääränsä tai älykkyytesä kuinka suuri tahansa, hän on ja pysyy harhansa vankina. Harhassaan hän voi kuvitella ja luulla tilastaan aivan mitä tahansa, mutta hän on silti vain surkea vanki ja orja. Hänen uskomusjärjestelmänsä orjuuttaa hänet.
Parantolaan suljetun skitsofreenikon ja ulkoa ohjelmoidun filosofin, piispan tai kunnon normikansalaisen välillä ei ole muuta eroa kuin harhojen laatu.
Molemmat ryhmät elävät koko elämänsä hölynpölyn muodostamassa harhassa. Voidaan sanoa, että he eivät varsinaisesti elä lainkaan, vaan pitävät ainoastaan ruumistaan hengissä.
Mitä tällä tarkoitan?
Aina kun ihmisellä on ulkoapäin annettu varmuus asioiden tilasta (kuinka ne ovat, tai kuinka niiden tulisi olla), hän on väärässä. KAIKKI uskonnot ja ideologiat ovat näitä ulkoapäin annettuja "varmuuksia", joita arvostelukyvyttömät ihmisparat omaksuvat omiksi maailmankatsomuksikseen. Ihmiset kun eivät todellisuudessa kykene itsenäiseen ajatteluun edes imbesillitasoisesti, he vain LUULEVAT kykenevänsä.
JOKAINEN ulkopäin opittu aate, ideologia tai uskonnollinen rakennelma on siis yhtä arvokas kuin läjä kamelinpaskaa ruokapöydässä. Kauniimmin ilmaistuna uskonnot ja ideologiat ovat täsmälleen samanarvoisia hallusinaatioiden kanssa; siis pelkkää viallisesti toimivien orja-aivojen tuottamaa ajatustöhnää.
Ei ole surkeampaa oppirakennelmaa kuin kommunismi. Paitsi sosialismi, kapitalismi, liberalismi ja anarkismi... Ja tietenkin kaikki muut, joita en viitsi luetella.
Ei ole säälittävämpää aivonäiviön tuotosta kuin kristinusko. Paitsi tietenkin islamilaisuus, juutalaisuus, budhalaisuus, krishna-liike, new age-höpinät ja vannoutunut ateismi... Ja tietenkin ne noin miljoona muuta paranoija-uskoa, joita en jaksa muistella.
Jos ihminen uskoo YHTEENKÄÄN uskontohörhöilyyn, jos ihminen kannattaa MITÄ TAHANSA ideologiaa tai aatetta, on hän vapautensa suhteen täydellisessä toivottomuuden tilassa.
Luopumatta ohjelmoitujen aivojensa tuottamasta aate- ja uskomussaastasta hän ei KOSKAAN voi löytää MITÄÄN, mikä tekisi hänet OIKEASTI vapaaksi ja onnelliseksi.
Olkoon hänen tietomääränsä tai älykkyytesä kuinka suuri tahansa, hän on ja pysyy harhansa vankina. Harhassaan hän voi kuvitella ja luulla tilastaan aivan mitä tahansa, mutta hän on silti vain surkea vanki ja orja. Hänen uskomusjärjestelmänsä orjuuttaa hänet.
Parantolaan suljetun skitsofreenikon ja ulkoa ohjelmoidun filosofin, piispan tai kunnon normikansalaisen välillä ei ole muuta eroa kuin harhojen laatu.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hahaha..
Odotin viimeiselle riville asti, että kerrottaisiin jotain, kuvailtaisiin sitä kolmatta, harvinaista, harhoista vapaata ihmisryhmää, joka selvittää kaiken itse, ei omaksu mitään toisilta ihmisiltä, ei yleensäkään kommunikoi mitenkään toisten ihmisten kanssa (etteivät harhat tartu), elää metsässä yksin syöden juuria, marjoja ja sammakoita, ei tietenkään osaa puhua, koska se on vaarallista ja tarpeetonta.
No, Tarzan olisi aika lähellä tällaista fiktiivistä, harhoista vapaata ihmistä. Mangaanikavereilta ei ehkä tartu paljon harhauskomuksia. ERB on itse asiassa jotain tällaista rivien välissä kyllä uskotellutkin...
Kaipaat tietoa harhoista vapaista ihmisistä. Oletat sellaisten elävän eristyksissä sammakoita syöden ja kaikkia ihmiskontakteja vältellen. Joku voi valita sellaisenkin elämän, suurin osa vapaista ei niin tee.
Harhoista ei tarvitse vapautua, täytyy ainoastaan tunnistaa harhat harhoiksi. Suostut toimimaan harhassa tai et, valinta on aina sinun (jos siis olet vapaa). Jos näet hyväksi toimia yleisesti hyväksyttyjen harhojen mukaan, niin teet niin, mutta... samalla TIEDOSTAT harhan olemassaolon. Harha ei enää eksytä sinua, eikä vaikuta sinun TODELLISEEN olemukseesi millään tavoin. Huvittelet ehkä toimimalla yleisten harhojen mukaisesti, mutta hyppäät kelkasta aina kun leikki ei sinua enää kiinnosta.
Vapautumisessa on kyse hieman samasta asiasta kuin hyvissä pöytätavoissa: ensin sinun on opittava ne, sen jälkeen voit halutessasi hylätä ne olematta silti moukka.
Ihmisestä ei kasva ihmistä muutoin kuin toisten opetusten avulla. Suurin osa jää ikuisiksi oppilaiksi. He toistavat mitä heille on opetettu ja tukeutuvat alitajuisesti koko elämänsä opettajiensa autoriteettiin. Opettaja pysyy heidän "päänsä sisällä" aina. he eivät koskaan OIKEASTI kyseenalaista sitä.
Jotkut harvat kasvavat mestareiksi. He hylkäävät kaiken annetun hölynpölyn. Heillä ei ole sisällään kontrolloivaa auktoriteettia, eikä pientä, ohjeita kuiskivaa opettajaa aivojensa sopukoissa. He ovat vapaita. He ovat itse mestareita.
Harhojen laatu on ratkaisevaa, hyvin opetettu oppinut omaa korkealaatuisia harhoja, jotka ovat todellisuuteen pohjaavia faktanomaisia ja yleisesti sovittuja totuuksia...niin kauan kuin toisin todistetaan tai sovitaan. Näitä tosiasioita ei ole järkevää kieltää tai yrittää unohtaa, niiden kanssa vain täytyy oppia elämään.
Esim. Jos ajatellaan, että kärsimyksen määrä on vakio, helpotusta tuo, jos kärsii joka päivä hieman, näin pysyy kärsimys kohtuullisena.
Kunhan jatkopohdin paljonko on turhia työpaikkoja "herroille" jotka "suunnittelevat" mitenkä työntekijät suoriutuisivat työstään joutuisammin. Sillä ei ole mitään merkitystä paljonko näiden palkat kustantaa ja paljonko investoidaan uudistuksiin, pääasia on pitää työntekijä vähäpalkkaisena, ettei vain alkaisi ideologiseksi ja viemään herraitten palkkoja.
Tirskuu täällä sillä työpaikalla kävi tänään itseriittoista pari herraa juuri kuvailemani kaltaisia, olisittepa nähneet elkeet. Kysyivät minultakin ja vastasin, että ihan hyvät ovat vanhatkin systeemit, mutta sillätavalla ei heidän palkka juoksisi, voihan nenä mikä tappio heille.
Mutta hulluuden yksi tavaramerkki on tänäpäivänä, että on aivan liikaa turhia herroja jotka tekevät aivan mitä tahansa jotta eivät joutuisi oikeaa työtä tekemään. Maalaisjärki on katoava luonnovara. Toinen hulluudesta kertova on se, että ennen oli vain muutamia herroja ja muut olivat palvelijoita. Nykyihminen on niin sekaisin, että kaikki haluavat vain olla palveltavina eikä tehdä mitään itse. Lopun aikaa sitten valittaa kaikkiin mahdollisiin instansseihin, miksi palvelu ei pelaa, vaikka siltäkään ajalta ei makseta palkkaa hänelle. Onkohan jo keksitty virkaa "valittaa muiden puolesta". Öh niin asianajajat ainakin. Nyt alkoi taas kikattaminen täällä, tuostakin.
Juu ja nyt tiedän jo miksi jotkut tarvitsevat korkeampaa "herrainpalkkaa". Ne on niin pähkähulluja, että haluavat ostaa turhuutta eli tyhjää enemmän. Esmes on aivan se ja sama minkälaisella autolla ajaa kunhan se toimii. Herravarakas kuitenkin loukkaantuu jos hänen ökymerkkistä auton merkkiä ei tunnisteta. Tai rouvavarakkaan käsilaukun hintaa ja laatua.
että täysin vapaita ihmisiä ei kyllä ole olemassakaan. En siis oikeastaan ymmärrä ollenkaan tätä vapautumisfilosofiaa. Ihmiset ovat käytännössä aina jonkun ryhmän jäseniä ja ryhmän jäseninä he ovat tavalla tai toisella aina sidottuja ulkopuolelta annettuihin totuuksiin ja sääntöihin.
Hyvä esimerkki on vaikka tämä nykyajan sekulaariyhteiskunta. Ihmiset toitottavat muka olevansa vapaita, koska ovat vapautuneet kuvittelemansa uskonnon asettamista rajoista. Samaan aikaan he lukevat kouluissa valmiiksi pureskeltuja totuuksia, sisäistävät ne ja mitä paremmin niihin uskovat sen paremmin yleensä pärjäävät elämässä eikö vain? Mistä he siis oikeasti ovat vapautuneita? Lähinnä ovat vapautuneita kuvittelemastaan harhasta ja vain joutuneet toisen sellaisen orjaksi.
Lähinnä ihminen voi olla vapaa kai sisäisesti, päättää mitä asioista ajattelee. Mutta jos luulet, että voit tehdä mitä haluttaa, niin joudut todennäköisesti pian kohtaamaan järjestäytyneen yhteiskunnan asettamat tiukat rajat.
"Ihmiset ovat käytännössä aina jonkun ryhmän jäseniä ja ryhmän jäseninä he ovat tavalla tai toisella aina sidottuja ulkopuolelta annettuihin totuuksiin ja sääntöihin."
Juuri noin. Ihmiset ovat tiukasti sidoksissa toisiin ihmisiin, koska he tarvitsevat muita tyydyttämään OMIA tarpeitaan. He eivät siis ole koskaan ryhmän jäseniä RYHMÄN tarpeiden vuoksi, vaan ITSENSÄ vuoksi. Vaikka ihmiset muuta itselleen uskottelevat, totuus on kuitenkin, että he haluavat sitoa itsensä ryhmiin saadakseen siitä jotakin itsekästä: turvallisuutta, hyväksyntää, ihailua...
Olet oikeassa, sellainen EI KOSKAAN ole vapautta. Vapautta on olla sitoutumatta YHTEENKÄÄN toiseen ihmiseen. Tarkoitan sitoutumisella henkistä, eli egon pyyteen ja halun tasolla tapahtuvaa sitoutumista. Muuten (fyysisellä, yhteisöllisellä ja yhteiskunnallisella tasolla) sitoutuminen on välttämätöntä - yhdessä saa enemmän aikaan.
Olla KOKONAAN sitoutumatta egon tasolla (siis saadakseen toisilta jotakin itseä tyydyttävää) merkitsee täydellistä YKSIN OLEMISTA. Se on vapautta, se on rauhaa ja onnea.
Huomaa ero: yksin oleminen ei ole YKSINÄISYYTTÄ. Yksinäisyys merkitsee toisen ihmisen kaipuuta (ego tarvitsee toista tyydyttämään pyyteitään), yksin oleminen taas merkitsee täydellistä vapautta tästä egon itsekkäästä kaipuusta ja se siis on vapautta. Onko se mahdollista? On.
"Samaan aikaan he lukevat kouluissa valmiiksi pureskeltuja totuuksia, sisäistävät ne ja mitä paremmin niihin uskovat sen paremmin yleensä pärjäävät elämässä eikö vain? Mistä he siis oikeasti ovat vapautuneita?"
Asioiden oppiminen ja mekaaninen tieto (matematiikka, kielitaito, fysiikka, taloustiede, mikä vain) ei sido ketään mihinkään, vaan on erittäin hyödyllistä. Asioiden ymmärtäminen ei ole sitoutumista tai uskomista muiden totuuksiin. Eikö 2 2 ole neljä ilman minkäänlaista sitoutumista ideologiaan, aatteeseen tai uskontoon? Tuo tieto ei saa ketään tunnekuohuihin, eikä kaipaamaan rakkautta tai tuntemaan vihaa. Kukaan ei valehtele, varasta, rukoile, sure tai kiukuttele sen vuoksi, että 2 2 = 4. Fyysinen maailma vaatii fyysiset ja tiedolliset valmiudet, ne eivät orjuuta ketään.
Orjuus elää ja saa voimansa mielen psykologisella alueella (ei tiedon alueella). Orjuus on egon pyyteellisen ja itsekkäistä haluista koostuvan toiminnan aikaansaama harha.
Ihmisen mieli sisältää karkeasti kahdenlaista tavaraa:
1. Neutraalia, hyödyllistä tietoa, joka ei siis sido orjuuteen.
2. Mutta myös muiden luomia mielikuvia, uskomuksia, psykologisia "varmuuksia" ja niistä syntyviä orjuuteen johtavia ajatuksia ja tunteita. Voidaan sanoa, että orjuus (tai vapaus) liittyy mielen PSYKOLOGISEEN alueeseen, ei tiedolliseen alueeseen.
No mitä se vapaus on tai ei ole? Se EI OLE ajatuksen luoma vapauden illuusio. Se ei ole mielen luoma rakennelma tai teoria kaiken opitun hylkäämisestä ja uuden paremman tilalle omaksumisesta. Sellainen olisi van UUSI orjuuttava uskomus tai aate. Vapaus ei siis ole aate lainkaan. Jos se muuttuu aatteeksi, se on jälleen orjuutta eli vapauden vastakohta.
Vapaus on ajatusten ja mielikuvien tuolla puolen. Se on niistä riippumaton, juuri siksi sitä sanotaan vapaudeksi. Ajatukseen sidoksissa oleva mieli ei voi sitä koskaan käsittää eikä koskettaa. Silti se on aina läsnä. Kaikki muu mielen roska oikeastaan syntyy siitä. Ymmärsitkö? Pelkään, että et.
Tuosta nyt ei enää puutu kuin rivien välissä oleva väittämä, että sinä olet näitä vapauden airuita, heh
Et tule koskaan pääsemään irti kulttuurievoluutiostasi eli vapautumaan sitä käytännön tasolla paitsi kuollessasi. Tuo 'Aldous Huxleymainen Elämän kontrapunkti' on jo niin vanhaa kamaa, ettei siitä kannata noin paljoa innostua. Tai ainakaan luulla sitä oikeaksi vastaukseksi.
"Tuosta nyt ei enää puutu kuin rivien välissä oleva väittämä, että sinä olet näitä vapauden airuita, heh"
Vapaudella ei ole airueita. Airueiden opettama vapaus ei ole vapautta, vaan sidonnaisuutta airueiden vapausteorioihin. Niihin tutustuminen on vapautumisen kannalta yhtä arvokasta kuin Aku Ankan lukeminen.
Lue siis mieluummin Aku Ankkaa kuin Aldous Huxley`a.
Tässä odotellaan nyt sitten enää sitä ilon päivää, jolloin ketjun aloittajan ajattelu kohoaa sille tasolle, missä hän vihdoin oivaltaa myös omien ajattelutapojensa ja uskomustensa kulttuurisen ja historiallisen "ulkoa-annettuuden", ideologisuuden ja eri tavoin toteutuvan ehdottomuuden. Silloin se innokas "noiden muiden" ihmisten ideologioiden ja katsomusten parjaaminen saattaa hiukan rauhoittua. Jopa katsomuksellinen keskustelu toisin ajattelevien kanssa voi käydä mahdolliseksi. :-)
Aloittajan ongelma on, että hän on liian rakastanut ajatuksiinsa.
Korjaan: rakastunut
Tarve kutsua muita idiooteiksi ei kuulosta vapaudelta.