Tuskin pystyn tätä kovin järkevästi ja selkeästi selittämään, olen aivan liian loppu ja järkyttyny kaikesta mitä oon joutunut kokemaan.
Kun olin n. 15 vuoden ikänen olin ainoastaan masentunut, sekä pelkäsin ajoittain, näin myös ahistavia unia mitkä häiritsi minun elämää. Itkin usein sitä kuinka olinkaan sairas mieleltään, ruma ja läski. Kun mietin olinkin laiha, aivan tavallisen näkönen ja suht. tervekin, nimittäin mun oli silloinkin parempi olla kun nyt. Hoidossa oleminen on ollut pahinta mitä mun elämässä on koskaan ollut. Onko kaikki oikein ja mitä järkeä missään nyt enää on? Tiiän et nuo asiat kuulostaa tai vaikuttaa pinnallisilta, mutta en selviä koskaan siitä että sain lääkkeitä mitkä lihotti mut alipainosesesta lähes ylipainoseks, toi tilalle tunteettomuuden ja aivan kamalan olon, kaiken lisäksi sain pysyviä venymäarpia lihomisesta. Sitten sain lääkettä en tiedä edes mihin ja kun aloin syömään sitä sain aknen ja mulla se ei ole koskaan ollut pahempi. Finnejä oli naamassa varmaan 100. miksi minusta tehtiin akne-hirviö, ja entistä lihavampi? Semmoset asiat saa itsetunnon äärimmäisen alas. Huomasin jokin aika sitten että aknesta mitä minulla ei ole enää niin pahasti, on jäänyt jäljet ehkä arvetkin. Kaiken lisäksi tunnen itseni sairaaks, oon tuntenu nii pitkään kun oon ollut sairaalakierteessä ja syönyt lääkkeitä mitkä on pilannut mun ulkonäön vielä pahemmin ja vieny tunne-elämän pois. Tiiän miten useimpia saattaa ärsyttää se että valittaa ulkonäöstään, mutta se on oikeesti tärkeää ja on rankkaa kun se muuttuu niinkin dramaattisesti. Semmosta ei voi hyväksyä.
Muistan miten olin ennen täynnä tunteita, nyt tunnen vaan tyhjyyttä ja semmosta etten jaksa tämmöstä elämää enää.
Minulle ollaan sanottu että sairauksiin on pakko syödä lääkkeitä ja en tiiä mikä mulla on. Mulle ollaan suositeltu ja varmaankin haluttu neuroleptilääkitys, ne lääkkeet on pahimpia mitä maan päällä on. Olen niitä syönyt, eikä ole koskaan ollut niin paha olo kun niiden kanssa, kaiken lisäks ne pilas ulkonäköä. Enkä tiiä miksi minulle juuri niitä lääkkeitä ollaan syötetty ja tyrkytetty.
Yhä edelleen en pysty yhtään selkeästi ja järkevästi kirjottamaan.
Mitä on semmonen että lääkitys, sairaala, ja kaikki se muu pahentaa olotilaa ja elämää?
Kun olin n. 15 vuoden ikänen olin ainoastaan masentunut, sekä pelkäsin ajoittain, näin myös ahistavia unia mitkä häiritsi minun elämää. Itkin usein sitä kuinka olinkaan sairas mieleltään, ruma ja läski. Kun mietin olinkin laiha, aivan tavallisen näkönen ja suht. tervekin, nimittäin mun oli silloinkin parempi olla kun nyt. Hoidossa oleminen on ollut pahinta mitä mun elämässä on koskaan ollut. Onko kaikki oikein ja mitä järkeä missään nyt enää on? Tiiän et nuo asiat kuulostaa tai vaikuttaa pinnallisilta, mutta en selviä koskaan siitä että sain lääkkeitä mitkä lihotti mut alipainosesesta lähes ylipainoseks, toi tilalle tunteettomuuden ja aivan kamalan olon, kaiken lisäksi sain pysyviä venymäarpia lihomisesta. Sitten sain lääkettä en tiedä edes mihin ja kun aloin syömään sitä sain aknen ja mulla se ei ole koskaan ollut pahempi. Finnejä oli naamassa varmaan 100. miksi minusta tehtiin akne-hirviö, ja entistä lihavampi? Semmoset asiat saa itsetunnon äärimmäisen alas. Huomasin jokin aika sitten että aknesta mitä minulla ei ole enää niin pahasti, on jäänyt jäljet ehkä arvetkin. Kaiken lisäksi tunnen itseni sairaaks, oon tuntenu nii pitkään kun oon ollut sairaalakierteessä ja syönyt lääkkeitä mitkä on pilannut mun ulkonäön vielä pahemmin ja vieny tunne-elämän pois. Tiiän miten useimpia saattaa ärsyttää se että valittaa ulkonäöstään, mutta se on oikeesti tärkeää ja on rankkaa kun se muuttuu niinkin dramaattisesti. Semmosta ei voi hyväksyä.
Muistan miten olin ennen täynnä tunteita, nyt tunnen vaan tyhjyyttä ja semmosta etten jaksa tämmöstä elämää enää.
Minulle ollaan sanottu että sairauksiin on pakko syödä lääkkeitä ja en tiiä mikä mulla on. Mulle ollaan suositeltu ja varmaankin haluttu neuroleptilääkitys, ne lääkkeet on pahimpia mitä maan päällä on. Olen niitä syönyt, eikä ole koskaan ollut niin paha olo kun niiden kanssa, kaiken lisäks ne pilas ulkonäköä. Enkä tiiä miksi minulle juuri niitä lääkkeitä ollaan syötetty ja tyrkytetty.
Yhä edelleen en pysty yhtään selkeästi ja järkevästi kirjottamaan.
Mitä on semmonen että lääkitys, sairaala, ja kaikki se muu pahentaa olotilaa ja elämää?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllähän ulkonäkö on tärkeä asia, varsinkin jos se muuttuu eikä siihen oo ite voinu kauheesti vaikuttaa. Mullaki noita venymisarpia reisissä ja kaveri kerran jopa mainitsi että kauheita noi sun arvet..mikäs sen mukavampaa... :D
Mutta onko sulla kaveria tai jotain henkilöä kenen kans voisit tehä jotain hauskaa ja unohtaa välillä noi sairaala-asiat kokonaan? Tai joku uus harrastus mihin uppoutuis täysin, se varmaan helpottais edes vähän, ei ois aina nuo asiat mielessä.
Jos ei syö neuroleptejä niin voi kuolla.