Psykologian näkökulmasta katsottuna ihmisellä (homo sapiens sapiens) on tarve uskoa johonkin itseään suurempaan. Tarve kuulua joukkoon, siihen massaan minkä sääntöjen tai pikemminkin tapojen mukaan muut elävät.
Ihmisyksilöllä on vaikea tunnustaa omia virheitään ja luontaista pahuutta. Kun jokaisessa ihmisessä on näkemykseni mukaan sekä hyvyyttä että myös pahuutta, on omien vikojen myöntäminen monelle, myös itselleni ihmisarvoa koettelevaa. Miksi emme voi myöntää että olemme elukoita? Olemme toisaalta itsekkäitä oman edun tavoittelijoita, mutta toki me olemme myös lojaaleja ja empaattisia.
On olemassa eri käsityksiä siitä mitä pahuus on ja mitä tarkoitusta varten sitä ilmenee. Filosofisten tulkintojen mukaan pahuus on hyvyyden vajavaisuutta, joten pahuutta itsessään ei ole. Ihminen voi empiirisen tiedon avulla oppia vieroksumaan pahuutta itsessään. Tämä vaatii tiedostamista. Pahuutta voidaan mielestäni pitää myöskin voimavarana joka vie kohti "hyvyyttä" ja ns. hyvää elämää.
Psykologian näkökulmasta katsottuna pahuus nähdään välttämättömänä osana yksilönkehitystä. Esimerkiksi aggression tunne auttaa puolustamaan itseään ja näin ollen edistää yksilönkehitystämme. Myös haavoittavien ja pahalta tuntuvien pettymysten kokeminen on kasvatuksellisessa mielessä tärkeää. Pettymykset vahvistavat henkilöä entisestään henkisesti ja eikö elämä vaadi juuri henkistä vahvuutta?
Ihmisyksilöllä on vaikea tunnustaa omia virheitään ja luontaista pahuutta. Kun jokaisessa ihmisessä on näkemykseni mukaan sekä hyvyyttä että myös pahuutta, on omien vikojen myöntäminen monelle, myös itselleni ihmisarvoa koettelevaa. Miksi emme voi myöntää että olemme elukoita? Olemme toisaalta itsekkäitä oman edun tavoittelijoita, mutta toki me olemme myös lojaaleja ja empaattisia.
On olemassa eri käsityksiä siitä mitä pahuus on ja mitä tarkoitusta varten sitä ilmenee. Filosofisten tulkintojen mukaan pahuus on hyvyyden vajavaisuutta, joten pahuutta itsessään ei ole. Ihminen voi empiirisen tiedon avulla oppia vieroksumaan pahuutta itsessään. Tämä vaatii tiedostamista. Pahuutta voidaan mielestäni pitää myöskin voimavarana joka vie kohti "hyvyyttä" ja ns. hyvää elämää.
Psykologian näkökulmasta katsottuna pahuus nähdään välttämättömänä osana yksilönkehitystä. Esimerkiksi aggression tunne auttaa puolustamaan itseään ja näin ollen edistää yksilönkehitystämme. Myös haavoittavien ja pahalta tuntuvien pettymysten kokeminen on kasvatuksellisessa mielessä tärkeää. Pettymykset vahvistavat henkilöä entisestään henkisesti ja eikö elämä vaadi juuri henkistä vahvuutta?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.