Minussa täytyy olla joku vika. Olen mielestäni mukava, aloitteellinen, osaan kuunnella, osaan puhua, heittää vitsiä jne. Sanoisin, että olen ihan hyvä kaveriksi ja jopa ystäväksi. Silti minut aina suljetaan kaiken ulkopuolelle, kuten kukaan ei koskaan kutsu minua bileisiin tms. vaikka bileet vietettäisiin naapurissa!
Hyvä ystäväni ei myöskään kutsunut minua tärkeisiin juhliinsa, hänen miehensä kyllä kutsui, mutta ei kertonut tarkempia aikoja, joten juhlista ei tullut mitään.
Hyvä ystäväni ei myöskään kutsunut minua tärkeisiin juhliinsa, hänen miehensä kyllä kutsui, mutta ei kertonut tarkempia aikoja, joten juhlista ei tullut mitään.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen joutunut monet kerrat itkemään katkerat kyyneleet, kun ystävä peruu "kun muistin, että olin jo luvannut toiselle" ihan viimetingassa tapaamisen, johon olen innolla valmistautunut jo pitkän aikaa. Tällaisia on tapahtunut kerta toisensa jälkeen.
Miksi? Olenko olemassa sitten, kun niitä parempia ystäviä ei saa kiinni?
Tuttua ja harmittavan yleistä. Ihmiset eivät osaa ottaa muita huomioon. Ehkä olet liian kaunis ja "täydellinen" ja muut ovat kateellisia sinulle? Sinut koetaan uhkaksi ja primitiivisesti pelätään että "viet kaikki miehet" eikä sinua siksi kutsuta bileisiin? Tämä on tyypillistä toimintaa naisille.
Inhottavaa käytöstä ystävältäsi, kuulostaa ettei hän ole todellinen ystäväsi. Minullekin lupaillaan asioita, joita ei pidetä. Se on inhottavaa ja tuntuu todella pahalta. Toivottavasti löydät joskus arvoisiasi, oikeita ja todellisia ystäviä. Harvassa vaan tuntuvat olevan. Ehkä 1/20 on ystäväainesta...
Itse luulin ihmistä ystäväkseni vuosikaudet. Osoittautui kuitenkin että olin hänelle vaan kohde josta sai hauskoja "jymäreitä" niille toisille ystävillekö? kerrottavaksi. Siihen minä kelpasin hyvin. Olisi pitänyt hälytyskellojen jo paljon aikaisemmin soida kun huomasin että yhä useampi yhteinen tuttu katseli karsaasti ja jätti tervehtimättä. Samoin näin että hänen miehensä inhosi minua alusta alkaen. Hän kun myöskään ei varmaan muuta minusta kuullut kuin negatiivista. Onneksi hänen lapsensa näkivät minun hyvät puoleni ja pitivät aidosti minusta. En voi siis läpeensä kelvoton ja paha olla. Enää en ole niin naivi että uskoisin aukottomasti ystäviini. Osaan jo epäillä jos jokin ei tunnu aidolta.
Nimimerkile "En ole katkera" ; oletkohan mahdollisesti minä? Siis tuollaisen takia lähdin vuosikausia kestäneestä ystäväpiiristä kävelemään. Tuntui ettei minua otettu tosissaan, samalla tavalla kuin muita, mutta ajattelin että se johtuu poliittisista näkemyksistäni tms. Muut ystäväpiirin jäsenet kun olivat sellaisia "Ihan sama, en tiedä, sano sä"-tyyppisiä, itselläni taas on tarve keskustella ja oppia uutta toisten ihmisten kautta. Olen myös elämässäni hakenut paljon enemmän uusia kokemuksia, sillä aikaa kuin ne muut istuvat kotona ja katsovat tv:tä. Kokemuksistani ja oppimistani asioita olen sitten avautunut "ystävilleni", jotka sitten saavat kertoa jännittävät tarinani eteenpäin, vähän kuin olisivat itse olleet mukana kokemassa. Tosin minä olen katkera.
Elämästä voi nauttia ilman ystäviä ja ilman parisuhdetta. Mulla on aikuiset lapset ja sukua,jooden kanssa sujuu. Ja työ ja rahaa. Nautin elämästä näin.
Toiset eivät välttämättä tiedä teidän arvojanne, mistä loukkaannutte ja mistä ette pidä. Usein oletamme automaattisesti että toiset tietäisivät nämä, ikäänkuin he olisivat ajatustenlukijoita. Toisen merkityksetön heitto, voi tuntua toisesta julmalta pilalta. Ei kannata odottaa että muilla olisi samanlaiset arvot kuin teillä. Eikä kannata odottaa että koira alkaisi opettelemaan uskontoa.
.. ovat täysin eri asia kuin arvojen tietäminen tai niiden arvostaminen/kunnioittaminen.
Kukaan ei ole ajatustenlukija, mutta kun on kyse YSTÄVÄSTÄ niin hänen arvoistaan ollaan yleensä kiinnostuneita, eli ne pitäisi olla tiedossa. Vai onkohan ystävyyden merkitys jo jotenkin muuttunut niin, että nykyään ei tarvita vihollisia kun on niitä ystäviä.
on hyvä muistaa, että kun alkaa taistella asioista, niin ystävät alkavat kaikota.
Minusta se on jopa ihan OK, sillä ystäväkään ei välttämättä halua sotkeentua kaikenlaiseen.
Jos ihminen joutuu vaikeuksiin, niin ystävät usein katoavat tai painuvat maan alle.
Kun tilanne on rauhoittunut, niin ystävät ryömivät taas koloistaan ja alkavat pitää yhteyttä.
Harvassa on sellaiset ystävät tai ihmiset, jotka pitävät puoltasi, kun joudut vaikeuksiin.
Mutta on hienoa, että on myös tällaisia ihmisiä, he ovat arvokkaampia kuin painonsa kullassa.
Tällaiset ihmiset eivät useinkaan ole kovin helposti muiden vedätettävissä, vaan käyttävät
omaa järkeään ja sydäntään muita arvioidessaan. Yksinäinen on taistelijan tie, mutta
on monia asioita, joiden puolesta taistella. Jos kaikki ihmiset vain sopeutuisivat jatkuvasti,
niin mitään muutoksia ei koskaan tapahtuisi maailmassa. Voidaan vaikka kysyä juutalaisilta,
että kannattaako kaikkiin vallitseviin oloihin mukisematta sopeutua...
Mä oon pettyntt miehiin,en kaikkiin en veljiini jne.. mutta sellaisiin joiden kanssa luulin kehittyvän suhde.