Totaalisen ydinsodan jälkeinen ydintalvi kestää vain aikansa. Geologisesti pienessä ajassa luonto palautuu - ei tietenkään samanlaiseksi kuin ennen sotaa - lajeja puuttuu (mm. ihminen) mutta päällisin puolin maapallo tulee olemaan muutaman kymmenen tuhannen vuoden päästä yhtä ihanan näköinen ja elämää kuhiseva paikka kuin ennen ihmisen ilmestymistä faunaan.
Eikö tuo ole niin houkutteva visio, että siihen suorastaan kannattaisi pyrkiä?
Eikö tuo ole niin houkutteva visio, että siihen suorastaan kannattaisi pyrkiä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Eikö tuo ole niin houkutteva visio, että siihen suorastaan kannattaisi pyrkiä?"
Riippuu siitä, minkälaiset prioritteetit kukin asettaa. Joku nähdä asian niin, että ihminen on evoluution paras saavutus, eli sen päämäärä. Evoluutio siis alkaisi lajikehityksellä, joka saavuttaisi ratkaisevan käännekohdan ihmisessä, jolloin evoluutio(informaation tallentaminen) voi jatkua lajikehityksen ulkopuolella, eli kulttuurievoluutiona.
Evoluutio oli todennäkäköisesti kertaluontoinen tapahtuma, joka ei voi toistua. Se vaati tietyt olosuhteet ja tietyn kosmisen tahdistuksen, pitkän hapettomuuden ja vielä pidemmän merielämän, voidakseen luoda pohjan kehittyneille lajeille.
Itse en näe mitään houkuttelevaa ydinsodassa. Todellisuudessa ihminenkin jää siinä eloon, tosian kurjiin olosuhteisiin vähintää joiksiskin sadoiksi vuosiksi. Väestöä sillä toki vähennettäisiin, mutta onko sen väärtti?
Ehkä ydinsodan jälkimainingit aiheuttaisivat eristyneisyyttä ihmisryhmissä, jolloin evoluutio pääsisi toteutumaan. Toisaalta tämä prosessi kestää pitkään ja kukaan ei tiedä minkälaisia lopputuloksia tulee.
Jos jotain ydintuhoja saadaan aikaan, niin ehkä son myös evoluutiota.
Voisitte mennä kammioonne kuin vanhat erakkomunkit ja alkaa lukea Raamattua päivät pääksytysten. Kun vain hakeudutte varhaiseläkkeelle noine ajatuksinenne!
Kyllä ihmiskunta on todistanut moneen kertaan olevansa LIIAN SUURI rasite maapallolle - ja ei se siitä kummene - vain pahenee. Nyt olisi syytä jättää luonto rauhassa toipumaan ihmislajin holtittomuuden seurauksista.
Ihminen tee hyvä päätös, käynnistä totaalinen ydinsota niin luonto kiittää!
(Turha on antaa hyvien ydinkärkien rapistua paikoilleen. Niihinkin ihmiskunta on sijoittanut hirmu suuren osan koko historiansa aika keränneestä vauraudestaan. Nyt on aika hyödyntää se ja päästää luonto piinasta.
"Geologisesti pienessä ajassa luonto palautuu - ei tietenkään samanlaiseksi kuin ennen sotaa - lajeja puuttuu (mm. ihminen) mutta päällisin puolin maapallo tulee olemaan muutaman kymmenen tuhannen vuoden päästä "
Jos tuho on pienempi kuin niin totaalinen, että kaikki torakkaa monimutkaisemmat maaeliöt tuhoutuvat, niin myös ihmisiä selviää, jos esim rottia selviää. Tosin selvinnyt ihmiskunta jää pysyvästi n. kivikautiselle-rautakautiselle tasolle, koska helposti hyödynnettäviä, korkean teknologia tarvitsemia luonnovaroja ei enään ole, ne on jo tuhlattu. Kaatopaikoista löytää sitä sun tätä, mutta esim. 1800-luvun tyylistä teollista vallankumousta ei enään tule. Mm. sähkötekniikkaa ei enään luoda uudestaan, elektroniikasta nyt puhumattakaan.
Jos taas tuho on oikeasti totaalinen (vain torakat ym säästyvät), toipuminen vie satoja miljoonia vuosia, ehkä enemmän.
Siispä kannattaa luonnonkin vuoksi vielä yrittää. Muun muassa tähän paperiin kannattaisi tutustua, jotta saisi lisäymmärrystä, missä ongelmat oikeasti piilevät:
http://dl.dropbox.com/u/4710236/Perehdytysopas.pdf
Mistä tämä lajikohtainen itseruoskinta oikein kumpuaa? Maapallo pelastuu niin miltä? Onpa rajoittunut ajattelukyky, teillä, hyvä herra. Yritä ymmärtää, että maailman kauneus on ihmismielen luomus. Jos ihminen häviää, niin tekee myös maailma niinkuin sen näemme. Yhtä kaunis kuin näkymätön tai olematon. Kollektiivinen "ihmislajin" luomus. Ei sen enempää. Kun kuolet, katoaa paitsi kuvittelemasi maailma, että myös typerä avauksesi.