Jos tekniikka a mahdollistaa tekniikan b, mutta kukaan ei kehitä tekniikkaa b johonkin aikarajaan mennessä (esim. 10 vuotta), ihmiset alkavat ajatella, että jos tekniikka b olisi mahdollista se olisi tehty jo.
On siis olemassa jonkinlainen aikaikkuna tekemättömyyden luonnollisuudelle.
Näin on siis vain osassa tapauksista, ei aina.
On siis olemassa jonkinlainen aikaikkuna tekemättömyyden luonnollisuudelle.
Näin on siis vain osassa tapauksista, ei aina.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Elikkä jos minä matkustaisin minikaivurilla Hangosta - Kuusamoon, niin kukaan ei usko että se voisi olla mahdollista, tällöin ihmiset alkavat kuvitella että se olisi tehty jo ajat sitten jos se yleensä olisi mahdollista.
''Kaikkea ei kannata kokeilla''
On varmasti olemassa tavallaan tuollainen aikaikkuna, mutta ei se kokonaan sulkeudu, ellei sitten niin pitkän ajan kuluttua, että tekniikka a on myös jo unohtunut. Alussa juuri uuden tekniikan tultua käyttöön innostus on suuri ja silloin tekniikan b keksiminen on todennäköisintä, mutta ajan kuluessa, jos tekniikkaa b ei jostain syystä keksitäkään, innostus häviää ja mahdolliset uuden tekniikan keksijät kiinnittävät huomionsa muihin tekniikoihin, joista pyrkivät kehittämään edelleen uusi tekniikoita. Joku saattaa pitkienkin ajanjaksojen jälkeen kuitenkin palata tekniikka a:n mahdollisuuksiin ja kehittää vasta silloin uuden tekniikka b:n.
...miten tästä
"ihmiset alkavat ajatella, että jos..."
seuraa
"On siis olemassa..."?
Minun mielestäni (asiaa ymmärtämättömien) ihmisten ajatuksista ei seuraa minkään asian luonnollisuus tai luonnottomuus.
Ei ole olemassa muita aikaikkunoita kuin finanssiasioista johtuvat ja se, että joku asia on valmistuessaan jo vanhanaikanen, parempaa löytyy.
Sellainen teknologia-alue kehittyy hyvin, jossa lyhyiden ajallisten tuotekehitysponnistusten avaulla saadaan sijoitettuille rahoille hyvä tuotto ja lisäksi tällaisia uusia toisiaan muistuttavia (vanhaa projektiosaamista voidaan hyödyntää) kehitysaskeleita seuraa johdonmukaisesti toinen toisiaan. Paras esimerkki kuvatusta on puolijohdetekniikka. Jos olisi tyhjästä, ensimmäisestä transistorista heti seuraavaksi pitänyt kehittää miljardin transistorin (tai edes miljoonan) mikroprosessori, se olisi jäänyt tekemättä. Ei siksi, ettei olisi osattu, vaan siksi, että pitkän tuotekehityksen aikana sijoittajat olisivat olleet ilman tuottoja valtavalle tarvittavalle rahoituspanokselleen. Nyt ei ollut oikeasti ollut näin. Siksi kehitys on ollut huimaa: mooren laki.
On monia hyviä keksintöjä, joissa matka siihen, kun sijoittajat alkavat saada rahaa on liian pitkä: väliportaita ei ole. Ongelma ei ole tekninen vaan taloudellinen. Jos tuottoa ei ole odotettavissa kuin ehkä 20v kuluttua, kukaan ei anna rahaa, vaikka lupaukset olisivat miten suuret.
>>On monia hyviä keksintöjä, joissa matka siihen, kun sijoittajat alkavat saada rahaa on liian pitkä: väliportaita ei ole. Ongelma ei ole tekninen vaan taloudellinen. Jos tuottoa ei ole odotettavissa kuin ehkä 20v kuluttua, kukaan ei anna rahaa, vaikka lupaukset olisivat miten suuret.>>
Tähän väliin haluaisin muistuttaa kuinka epätodennäköistä on, että joku alkaisi syytämään rahojaan aiemmin mainitsemaasi, hulppean kalliiseen avaruushissiin, jonka olisi toimintakunnossa vasta 60 vuoden kuluttua. En olisi voinut itse sitä paremmin selittää, kuin miten itse edellä mainitsit.
Kyseessä ei ollut 60 aikaväli avaruushissin käyttökuntoon saavuttamiseen, vaan 20-30 vuotta. 60 vuotta koski kuukaivoksien toiminnan aloittamista.
Siitä, kun avaruushissin perusteknologia on käytössä voi optimistisimman arvion mukaan kulua tuotteistamisprojektin käynnistämisestä ensimmäisen, täyspainoisen hissikuorman toimittamiseen GS-radalle esim 10v (mutta projekteilla on taipumus myöhästyä). Avaruushissin etu sijoittajien rauhoittamiseksi ovat todella havainnolliset projektin välivaiheet, joista dramaattisin on ensimmäisen "bootstrap-hihnan" lähettäminen GS-radalta alas merenpinnan tasolle, jolloin on kohtuullisen helppo uskoa, että loppuvaihe, vaikka se viekin useita vuosia, tulee melko varmasti onnistumaan.
Tällaiset perustekniikat, kun laservoimainen hissikori, ovat jo nyt esitelty.
http://www.physorg.com/news176545232.html
Toinen tärkeä asia, eli hihnan vahvistaminen kutomalla siihen uutta nanoputkea, tullaan myös demoamaan ennen tuotteistamisen alkua. Siispä onneksi sijoittajille voidaan tarjota vakuuttavia, helposti ymmärrettäviä demoja, esim koskien nanoputkihihnan lujuutta.
Se mitä eniten odotetaan, on laadukkaan nanoputken valmistuskyky. Siihen voi mennä vielä jopa vuosikymmeniä.
Haluaisin vielä udella mitä tulee hissikaapelin vastapainoksi? Wikipedian mukaan sopivin vaihtoehto olisi asteroidi, mutta miten ihmeessä sellainen saadaan kiinni?
Jos, ja kun, vastapaino sijoitetaan riittävän kauas GS-radan (35 786 km) ulkopuolelle, vastapainon massa ei tarvitse olla kovin suuri. Periaateessa hihnan oma massa riittää, mutta hihna voidaan vielä päättää esim ISS-avaruusaseman kokoiseen "pääteasemaan", joka voisi olla esim 80 000km korkeudessa. Tällaiselle pääteasemalle olisi hyötykäyttöä. Sieltä voitaisiin esim. jatkolähettää planeetojenvälinen liikenne tai Kuuhun suuntautuva liikenne siirtymällä hissistä vapaastiliikkuvaan avaruusalukseen.
http://www.bbc.co.uk/news/business-12347219
Japanissa ei hyväksytä alipalkattuja maahanmuuttajia palvelualoille, mikä on hyvin kunnioitettavaa. Siksi hallitus on tukenut kovasti teollisuutta hoitoalan palvelurobottien kehittelyssä. Rahaa on palanut valtavasti, mutta tulokset eivät vastaa hoidokkien, valtion eikä teollisuuden omistajien odotuksia. Toimintakykyisellä, massavalmisteisella hoiva-androidilla olisi valtavat markkinat, mutta kehitys tulee viemään vielä ehkä 10v. Ala ei pysty uskottavasti etenemään pienin, tuottavin, itsensäkustantavin askelin (kuten puoljohteiden R&D tekee). Nykyiset sarjavalmisteiset yritelmät ovat liian kyvyttömiä ja hoidokkienkin vieroksumia. Bisnes ei vielä tuota. Asetelma hidastaa kehitystä, osakeenomistajat eivät anna riskirahaa, valtio ei voi loputtomiin tukea tuotekehitystä.
Siitä huolimatta olen toiveikas sen suhteen, että "heikko yleinen tekoäly", juuri ja juuri hieman tollon ihmisen tasonen robottikognitio on todellisuutta joko 2010-luvun lopussa tai seuraavan vuosikymmenen kuluessa. Kun minä olen 80v ikäinen 2030-luvulla, minulla toivottavasti on varaa omaan, toimintakykyiseen elektroniseen "kodinhengettäreen", androidiin, joka nykyrahassa maksaisi esim. 50 000€. Siten en koskaan tarvitsisi hoitopaikkaa missään laitoksessa.