Tuletko kuulluksi?

Periksi on annettu täälläkin...
Eipä enää edes kiinnostaisi miehen juttelut, sen verran on vieraannuttu miehen mykkyyden takia.

"Ei taida riittää enää"
Ymmärrän tunteesi, joskus ollaan niin tukossa, ettei tiedä enää mitä tekisi.

Vaimoni usein kertoi saavansa ulkopuolisten ystävien kanssa parempia keskusteluja, mutta en siitä mitään oppinut, päin vastoin koin vaimoni ystävät kilpailijana, johon piti äkkiä puolustautua. Jos olisin kuunnellut, niin olisin oppinut mitä vaimoni minusta oikeasti ajatteli, ja samalla hän olisi itse tullut kuulluksi. Samanlaista oli monessa muussakin asiassa, eikä kumpikaan meistä tullut kuulluksi, koin että vaimo syyttää ja minä puolustelin. Tämä johti siihen, että puheenaiheita jotka koettiin uhkaaviksi, alettiin välttää.

Uskon että miehesi alkaa taas puhumaan, jos uskallat kuunnella mitä hän haluaa sanoa. Usein pitkän puhumattomuuden jälkeen sanat valitaan taitamattomasti ja ulosanti on hidasta, mutta jos kärsivällisyytesi kestää, niin saat varmasti itsekkin tilaisuuden tulla kuulluksi.

Sopikaa vaikka ensin, nyt keskustellaan niin ettei toinen kommentoi, ainoastaan kuuntelee. Sen jälkeen vaihdatte vuoroja vuoronperään. Aluksi voi ottaa avuksi kynän, joka annetaan sille joka puhuu, ja toinen kuuntelee, kunnes vuoro vaihtuu. Vaikka tämä voi kuullostaa tyhmältä, mutta kynä luo turvallisuutta, koska toinen ei voi keskeyttää niin kauan kun on kuunteluvuorossa. Myös voidaan sopia maksimiaika, kuinka kauan kynää saa pitää, esim. minuutti.
Varsinkin vaikeista asioista puhuminen vaatiin pelisääntöjä, muuten keskustelu menee helposti väärälle raiteelle, ja molemmat kokee ettei tullut kuulluksi.

puhukoon pukille kirjoitti:

Periksi on annettu täälläkin...
Eipä enää edes kiinnostaisi miehen juttelut, sen verran on vieraannuttu miehen mykkyyden takia.

Vaimoni jaksoi aina pulputtaa. Yritin ihan oikeasti kuunnella. Sitten kun taas jotain asiaa oli tullut parikymmentä minuuttia, kysyin tarkentavasti hänen lauseisiinsa tukeutuen, että tätäkö tarkoitit. Hyvin harvoin osuin oikeaan. Vastaus oli yleensä jotain sen tapaista että: "et sinä ymmärrä minua yhtään, ei sinulle voi puhua".
Vähitellen hän keskittyi enemmän ja enemmän puhumaan naisystävilleen. Aika usein avoimesti minun kuullen hän moitti minua kavereilleen, hetkittäin hyvinkin rumasti.
Menimme avioliittoneuvollaan, hän kertoi vuolaasti kaikki murheensä ja niiden syynä olevat huonouteni hänen käsityksensä mukaan. Mulle ei tullut suunvuoroa. Kolmannen istunnon aikana neuvoja kysyi sitten minulta, että miten minä koen tilanteen. Kerroin sen miten koin asian. Vaimoni suuttui aivan mielettömästi. Hänen mielestään oli ihan väärin, että kerroin perheen sisäisiä asioita ja ongelmia. Eivät ne kuulu vieraille. Neuvoja hämmästyi kovin sitä, että miksi mieheltä oli kiellettyä se mikä kuului vaimon oikeuteen ihan selvästi.
Vaimoni ei suostunut enää puhumaan ja edes lähtemään uudelleen neuvontaan. Erosimme myöhemmin.
Kun muutama vuosi oli mennyt, palautui itseluottamukseni vähitellen. Nyt elän parisuhteessa avovaimoni kanssa. Jo 10 vuotta olemme puhuneet kaikenlaisista asioista. Erityisesti olemme keskittyneet kuuntelemiseen ja kuullun ymmärtämiseen.
Olemme onnellisia yhdessä.
Puhuminen voi olla vaikeaa. Oikein ymmärtävä kuuleminen on vielä vaikeampaa, mutta se kannattaa.
On erilaisia ihmisiä, niille vaimoille, jotka eivät koe tulevansa kuulluksi sanoisin, että antakaa miehellenne edes mahdollisuus ymmärtää. Keskustelu ei ole sitä, että on aina oikeassa ja tietää mitä toinen ajattelee. Keskustelu on sitä, että yrittää ymmärtää toisen sanoman ja tekee tarkentavia kysymyksiä, saa niihin myös kunnollisia vastauksia. Sanojen lukumäärä ei auta vaan niiden sisältö ja sävy, miten ne sanotaan.

ja alkakaa lesboiksi.
ketä sitten haukutte,ei mihinkään tyytyväinen

puhukoon pukille kirjoitti:

Periksi on annettu täälläkin...
Eipä enää edes kiinnostaisi miehen juttelut, sen verran on vieraannuttu miehen mykkyyden takia.

Häh! Vastaisiko kysymykseen.No jaa.Kyllähän meillä aina on kuultua ymmärretty ja huuliltalukuakin harrastettu.Ja tuota noin aina kaikueteisyydelläkin pysytty,tuumasi herra Kuuronen kun hiljaksensa kaksoisrattaitta pihatiellänsä lykkäsi.

Jo otsikossa "tuomarina" toteat miten on ja syykin on siinä miten kerrot .

Ristiin naulittu ja tuomittu mies on uhosi ja syyllistyksesi alla mykkä . Niikuin omituin oikeuskäytännön hölmöys, toeaa sanoja jota sanot voidaan käyttää sinua vastaan. Näyttää että olet tehnyt ja teet kovin mahdottomaksi jutella sillä oireiden sekaan ei juttelu kuulu! .

Tuollainen määräilevä yksinvaltias ei tosiaan ansaitse sanan sanaa sillä merkitys on mennyt varmaankin kaikelta.

Lopeta alistaminen kirjoitti:

Jo otsikossa "tuomarina" toteat miten on ja syykin on siinä miten kerrot .

Ristiin naulittu ja tuomittu mies on uhosi ja syyllistyksesi alla mykkä . Niikuin omituin oikeuskäytännön hölmöys, toeaa sanoja jota sanot voidaan käyttää sinua vastaan. Näyttää että olet tehnyt ja teet kovin mahdottomaksi jutella sillä oireiden sekaan ei juttelu kuulu! .

Tuollainen määräilevä yksinvaltias ei tosiaan ansaitse sanan sanaa sillä merkitys on mennyt varmaankin kaikelta.

Lue lisää

Sait ainakin lyhyesti kerrottua paljon, enkä voi väittää etti olisi totta joka sana. Eikö kuitenkin ristiinnaulittukin noussut ylös, ja antanut uuden mahdollisuuden.
Anteeksi voi antaa puolin ja toisin, ja oppia virheistä.

EI ITKETÄ kirjoitti:

ja alkakaa lesboiksi.
ketä sitten haukutte,ei mihinkään tyytyväinen

aivan samaa mieltä

Lopeta alistaminen kirjoitti:

Jo otsikossa "tuomarina" toteat miten on ja syykin on siinä miten kerrot .

Ristiin naulittu ja tuomittu mies on uhosi ja syyllistyksesi alla mykkä . Niikuin omituin oikeuskäytännön hölmöys, toeaa sanoja jota sanot voidaan käyttää sinua vastaan. Näyttää että olet tehnyt ja teet kovin mahdottomaksi jutella sillä oireiden sekaan ei juttelu kuulu! .

Tuollainen määräilevä yksinvaltias ei tosiaan ansaitse sanan sanaa sillä merkitys on mennyt varmaankin kaikelta.

Lue lisää

MEILLÄ ON SOVITUT TAPAAMISET KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIOLLA,MUTTA NELJÄÄN VUOTEEN EN OLE SAANUT TAVATA LAPSIANI ,KOSKA ÄITI KIELTÄÄ TAPAAMISET,JOS MENEN HEIDÄN OSOITTEENSA
LÄHESTYMISKIELTO TULEE..

MITTATÄYSIII kirjoitti:

MEILLÄ ON SOVITUT TAPAAMISET KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIOLLA,MUTTA NELJÄÄN VUOTEEN EN OLE SAANUT TAVATA LAPSIANI ,KOSKA ÄITI KIELTÄÄ TAPAAMISET,JOS MENEN HEIDÄN OSOITTEENSA
LÄHESTYMISKIELTO TULEE..

Lue lisää

Elatusmaksut vaan pitää maksaa,kaksi lasta 500 per /mukelo,alin maksu on 130€mukelo
mutta jos on töissä per lapsi per kuukauden bruttopalkka pitää maksaa.
käskettiin tekemään itsari,silloin kela maksaa kertakorvauksen taitaa olla 11 000€/kertakorvauksena
muksulle,mutta lapsen äiti ne kumminkin vie.

Samaa p****a se on näköjään muuallakin!?
Ensin mies vetäytyy ja ja kun sitä arkisissa olosuhteissa kyllästyy katsomaan, vikahan on kuitenkin toki naisen.......

sama tilanne täällä. aivan sama. mikä miehessä johtaa tähän, että kun puhuu sitten erosta niin hätääntyy eikä halua erota. jos suhde on kumminkin niin vaikeassa pisteessä?

Kuulemaan oppinut. kirjoitti:

Vaimoni jaksoi aina pulputtaa. Yritin ihan oikeasti kuunnella. Sitten kun taas jotain asiaa oli tullut parikymmentä minuuttia, kysyin tarkentavasti hänen lauseisiinsa tukeutuen, että tätäkö tarkoitit. Hyvin harvoin osuin oikeaan. Vastaus oli yleensä jotain sen tapaista että: "et sinä ymmärrä minua yhtään, ei sinulle voi puhua".
Vähitellen hän keskittyi enemmän ja enemmän puhumaan naisystävilleen. Aika usein avoimesti minun kuullen hän moitti minua kavereilleen, hetkittäin hyvinkin rumasti.
Menimme avioliittoneuvollaan, hän kertoi vuolaasti kaikki murheensä ja niiden syynä olevat huonouteni hänen käsityksensä mukaan. Mulle ei tullut suunvuoroa. Kolmannen istunnon aikana neuvoja kysyi sitten minulta, että miten minä koen tilanteen. Kerroin sen miten koin asian. Vaimoni suuttui aivan mielettömästi. Hänen mielestään oli ihan väärin, että kerroin perheen sisäisiä asioita ja ongelmia. Eivät ne kuulu vieraille. Neuvoja hämmästyi kovin sitä, että miksi mieheltä oli kiellettyä se mikä kuului vaimon oikeuteen ihan selvästi.
Vaimoni ei suostunut enää puhumaan ja edes lähtemään uudelleen neuvontaan. Erosimme myöhemmin.
Kun muutama vuosi oli mennyt, palautui itseluottamukseni vähitellen. Nyt elän parisuhteessa avovaimoni kanssa. Jo 10 vuotta olemme puhuneet kaikenlaisista asioista. Erityisesti olemme keskittyneet kuuntelemiseen ja kuullun ymmärtämiseen.
Olemme onnellisia yhdessä.
Puhuminen voi olla vaikeaa. Oikein ymmärtävä kuuleminen on vielä vaikeampaa, mutta se kannattaa.
On erilaisia ihmisiä, niille vaimoille, jotka eivät koe tulevansa kuulluksi sanoisin, että antakaa miehellenne edes mahdollisuus ymmärtää. Keskustelu ei ole sitä, että on aina oikeassa ja tietää mitä toinen ajattelee. Keskustelu on sitä, että yrittää ymmärtää toisen sanoman ja tekee tarkentavia kysymyksiä, saa niihin myös kunnollisia vastauksia. Sanojen lukumäärä ei auta vaan niiden sisältö ja sävy, miten ne sanotaan.

Lue lisää

Mun miehelle ei voi tehdä tarkentavia kysymyksiä eikä selventää asiaa jos huomaan että hän on ymmärtäny väärin mitä sanon. Jos kysyn jotain että mitä siis tarkalleen ottaen tarkotat tai haluat sanoa...on vastaus: sä se et tajuu mitään ym plaaplaaplaa...!!!
Sama jos yritän itse selventää hänelle jotain asiaa, niin saa kitsot. Pääsee vähemmällä kun ei edes yritä keskustella. Monta vuotta senkin oppimiseen meni, mutta nyt osaan jo elää keskustelematta. Meillä on fiksuja lapsia joiden kanssa pystyy keskustelemaan asiasta kuin asiasta ja poikien kanssa paljon keskustellaan monista asioista. Pojat tietää että mulle voi puhua aina huolistaan ja murheistaan, kuten myös iloistaan. Ei ole sellaista asiaa mistä ei voi keskustella, mutta en tyrkytä heille neuvojani tai mielipiteitäni, mutta kysyttäessä olen aina läsnä :)

Mutta hienoa että sinä olet oppinut keskustelemaan ja kuuntelemaan, hatun nostoin arvoinen asia :)

Esa. kirjoitti:

"Ei taida riittää enää"
Ymmärrän tunteesi, joskus ollaan niin tukossa, ettei tiedä enää mitä tekisi.

Vaimoni usein kertoi saavansa ulkopuolisten ystävien kanssa parempia keskusteluja, mutta en siitä mitään oppinut, päin vastoin koin vaimoni ystävät kilpailijana, johon piti äkkiä puolustautua. Jos olisin kuunnellut, niin olisin oppinut mitä vaimoni minusta oikeasti ajatteli, ja samalla hän olisi itse tullut kuulluksi. Samanlaista oli monessa muussakin asiassa, eikä kumpikaan meistä tullut kuulluksi, koin että vaimo syyttää ja minä puolustelin. Tämä johti siihen, että puheenaiheita jotka koettiin uhkaaviksi, alettiin välttää.

Uskon että miehesi alkaa taas puhumaan, jos uskallat kuunnella mitä hän haluaa sanoa. Usein pitkän puhumattomuuden jälkeen sanat valitaan taitamattomasti ja ulosanti on hidasta, mutta jos kärsivällisyytesi kestää, niin saat varmasti itsekkin tilaisuuden tulla kuulluksi.

Sopikaa vaikka ensin, nyt keskustellaan niin ettei toinen kommentoi, ainoastaan kuuntelee. Sen jälkeen vaihdatte vuoroja vuoronperään. Aluksi voi ottaa avuksi kynän, joka annetaan sille joka puhuu, ja toinen kuuntelee, kunnes vuoro vaihtuu. Vaikka tämä voi kuullostaa tyhmältä, mutta kynä luo turvallisuutta, koska toinen ei voi keskeyttää niin kauan kun on kuunteluvuorossa. Myös voidaan sopia maksimiaika, kuinka kauan kynää saa pitää, esim. minuutti.
Varsinkin vaikeista asioista puhuminen vaatiin pelisääntöjä, muuten keskustelu menee helposti väärälle raiteelle, ja molemmat kokee ettei tullut kuulluksi.

Lue lisää

Mun mies varmaan katkaisisi sen kynän ihan ensimmäiseksi :))

YMMÄRRYSTÄ HIEMAN kirjoitti:

Elatusmaksut vaan pitää maksaa,kaksi lasta 500 per /mukelo,alin maksu on 130€mukelo
mutta jos on töissä per lapsi per kuukauden bruttopalkka pitää maksaa.
käskettiin tekemään itsari,silloin kela maksaa kertakorvauksen taitaa olla 11 000€/kertakorvauksena
muksulle,mutta lapsen äiti ne kumminkin vie.

Lue lisää

kauaksi minäkin veisin muksuni tuollaisten hullujen ukkojen läheltä!

huh huh!! kirjoitti:

kauaksi minäkin veisin muksuni tuollaisten hullujen ukkojen läheltä!

Tosi kauaksi:)))

satuprinsessa_ kirjoitti:

sama tilanne täällä. aivan sama. mikä miehessä johtaa tähän, että kun puhuu sitten erosta niin hätääntyy eikä halua erota. jos suhde on kumminkin niin vaikeassa pisteessä?

Lue lisää

pillun eikä päästää sitä vieraille. Siinä pyhä yksinkertaisuus.

jep. Pipaa. kirjoitti:

pillun eikä päästää sitä vieraille. Siinä pyhä yksinkertaisuus.

ilmeisesti, mutta se pillukin silloin kun toinen haluaa... kyllä ymmärrän miksi tämä mies yksin on,eikä kukaan kovin kauaa viihdy tämän miehen kanssa.

Ei mitään yhteyttä. kirjoitti:

Tosi kauaksi:)))

Tosi tosi kauaksi!!

puhukoon pukille kirjoitti:

Periksi on annettu täälläkin...
Eipä enää edes kiinnostaisi miehen juttelut, sen verran on vieraannuttu miehen mykkyyden takia.

Hei! Just tästä mykkä mies -aiheesta oli juttua Ylellä. http://olotila.yle.fi/minä/parisuhde/nalkuttaja-ja-mykkä-parisuhteen-pattitilanne

Ihan kuin olisi lukenut omasta elämästä, mukava etten ole ainoa mykänmiehen vaimoke...hulluksi tässä vaan tulee....

Minä vain* kirjoitti:

Mun miehelle ei voi tehdä tarkentavia kysymyksiä eikä selventää asiaa jos huomaan että hän on ymmärtäny väärin mitä sanon. Jos kysyn jotain että mitä siis tarkalleen ottaen tarkotat tai haluat sanoa...on vastaus: sä se et tajuu mitään ym plaaplaaplaa...!!!
Sama jos yritän itse selventää hänelle jotain asiaa, niin saa kitsot. Pääsee vähemmällä kun ei edes yritä keskustella. Monta vuotta senkin oppimiseen meni, mutta nyt osaan jo elää keskustelematta. Meillä on fiksuja lapsia joiden kanssa pystyy keskustelemaan asiasta kuin asiasta ja poikien kanssa paljon keskustellaan monista asioista. Pojat tietää että mulle voi puhua aina huolistaan ja murheistaan, kuten myös iloistaan. Ei ole sellaista asiaa mistä ei voi keskustella, mutta en tyrkytä heille neuvojani tai mielipiteitäni, mutta kysyttäessä olen aina läsnä :)

Mutta hienoa että sinä olet oppinut keskustelemaan ja kuuntelemaan, hatun nostoin arvoinen asia :)

Lue lisää

loppuu niin kädet pelaa! Kyllä normaali suomalainen tulee juttuun vaaikka puhuisitte puuta heinää koko päivän!!!

yx vaimo ihminen :) kirjoitti:

Mun mies varmaan katkaisisi sen kynän ihan ensimmäiseksi :))

Varmaan itsekkin olisin katkaissut, kynä on kuitenkin halvempi terapeutti, kun oikea terapeutti joka pyytää keskustelemaan ja jakaa puheenvuoroja.

Usein toivotaan ulkopuolista puolueetonta henkilöä, joka latelee joukon totuuksia, mutta ei se toimi. On se sitten terapeutti, lääkäri, pappi, tai vaikka presidentti, niin vähät välitämme mikä on niiden mielestä totuus. Ei jää muuta vaihtoehtoa kun keskustelu, ja siinä avustajana toimii yhtä hyvin kynä kuin terapeuttikin.

YMMÄRRYSTÄ HIEMAN kirjoitti:

Elatusmaksut vaan pitää maksaa,kaksi lasta 500 per /mukelo,alin maksu on 130€mukelo
mutta jos on töissä per lapsi per kuukauden bruttopalkka pitää maksaa.
käskettiin tekemään itsari,silloin kela maksaa kertakorvauksen taitaa olla 11 000€/kertakorvauksena
muksulle,mutta lapsen äiti ne kumminkin vie.

Lue lisää

TIEDÄN TÄMÄN TAPAUKSEN SIINÄ ÄITI ON POLTTOMURHAAJA,EI SAANUT TUOMIOTA.
YLI VAROJEN ELI JA HEILLÄ OLI OMPELIMO JA 14 VIROLAISTA TYTTÖÄ TÖISSA,HELVI HOITI PARITUKSEN ,POLIISEILLE OLI ILMAISET PALVELUT.
NO LOPUKSI JÄRVENPÄÄN POLIISI OTTI HEILTÄ TYÖLUVAT POIS VUONNA 1999-2000.
HELVI MARJATTA JA KIRSI JOUTUIVAT VELKASANEERAUKSEEN,JOISTA VAIN TYTÄR SIIHEN PÄÄSI.
HE OVAT LOUKANNEET KUNNIAANI JA KUKAAN EI SIITÄ VÄLITÄ,EI EDES OIKEUSLAITOS.

huh huh!! kirjoitti:

kauaksi minäkin veisin muksuni tuollaisten hullujen ukkojen läheltä!

SAISINKO VASTAUKSEN,LASTEN VARASTAJAKO OLET,ELÄT SOSSUN VAROILLA,ÄLÄ TULE MINUA NEUVOMAAN KUN ON RIKOLLISESTA TOIMINNASTA KYSE

huh huh!! kirjoitti:

kauaksi minäkin veisin muksuni tuollaisten hullujen ukkojen läheltä!

HUOLTAJUUDET ON PÄÄTETTY KÄRÄJÄOIKEUDESSA,JA ÄITI ON ALLEKIRJOITTANUT SOPIMUKSEN.
ÄITI ON RIKOLLINEN KUN EI ANNA PORVARI ISÄN TAVATA LAPSIAAN POIKA 8 JA TYTTÖ7V.
OVAT ILMOITTANEET LASTENSUOJELUVALVOJALLE HALUAVANSA ASUA ISÄN KANSSA.
NYT EXXÄNI MENI UUSIIN NAIMISIIN JA UUSIAVIOLIITTOLAKI SUOJAA UUTTA PERHETTÄ
ELI ISÄT EI SAA KOSKAAN ENÄÄ TAVATA LAPSIAAN ENNEN KUIN HE TÄYTTÄVÄT 18V.
MINUSTA SE EI OLE OIKEIN JA ELATUSMAKSUT PITÄÄ MAKSAA VAIKKEI OLE MITÄÄN OIKEUTTA...
VOISKO JOKU NEUVOA,KUN KÄRÄJÄOIKEUDESTA EI OLE MITÄÄN APUA,EIKÄ LASTENSUOJELUVALVOJALTA.
OLEN APSOLUSTI,SAVUTON,MUTTA PIDÄN NAISISTA,LUONNOSTA,REIPPAASTA MEININGISTA

PÖLKYLLE VAAN kirjoitti:

TIEDÄN TÄMÄN TAPAUKSEN SIINÄ ÄITI ON POLTTOMURHAAJA,EI SAANUT TUOMIOTA.
YLI VAROJEN ELI JA HEILLÄ OLI OMPELIMO JA 14 VIROLAISTA TYTTÖÄ TÖISSA,HELVI HOITI PARITUKSEN ,POLIISEILLE OLI ILMAISET PALVELUT.
NO LOPUKSI JÄRVENPÄÄN POLIISI OTTI HEILTÄ TYÖLUVAT POIS VUONNA 1999-2000.
HELVI MARJATTA JA KIRSI JOUTUIVAT VELKASANEERAUKSEEN,JOISTA VAIN TYTÄR SIIHEN PÄÄSI.
HE OVAT LOUKANNEET KUNNIAANI JA KUKAAN EI SIITÄ VÄLITÄ,EI EDES OIKEUSLAITOS.

Lue lisää

Ei ole hätää eikä paniikkia tai kaaosta. Elämä itsessään on jo tehtävä. Aamulla on juotava kahvia-syödä aamupalaa ja pestävä hampaat ja kammattava hiukset. Eikös niin ?
Jokainen ihminen joutuu vastaamaan Jumalan edessä asioistaan. Älä turhia murehdi. Selvitä vaan omat vääryytesi ja anna muiden asioiden olla, sillä ne eivät kuulu sinulle.
Sinäkin vastaat omista asioistasi.

Helpoimmalla pääset, kun annat anteeksi ja käännät selän.
Ei kannata elämässään miettiä muiden syntejä. Eihän ?!

sp123456 kirjoitti:

aivan samaa mieltä

Ukot, jotka ei osaa pärjätä eukkojen kanssa, voi tutustua siihen uroksen ruskeaan reikään.
Luulen sen olevan monen miehen se OIKEA suuntaus,
komerosta voi hypätä nykyaikana ulos!

EPÄREHELLISET LINNAA kirjoitti:

SAISINKO VASTAUKSEN,LASTEN VARASTAJAKO OLET,ELÄT SOSSUN VAROILLA,ÄLÄ TULE MINUA NEUVOMAAN KUN ON RIKOLLISESTA TOIMINNASTA KYSE

Hullu perkele siinä raivoaa!

EVERT JA ERIKA kirjoitti:

HUOLTAJUUDET ON PÄÄTETTY KÄRÄJÄOIKEUDESSA,JA ÄITI ON ALLEKIRJOITTANUT SOPIMUKSEN.
ÄITI ON RIKOLLINEN KUN EI ANNA PORVARI ISÄN TAVATA LAPSIAAN POIKA 8 JA TYTTÖ7V.
OVAT ILMOITTANEET LASTENSUOJELUVALVOJALLE HALUAVANSA ASUA ISÄN KANSSA.
NYT EXXÄNI MENI UUSIIN NAIMISIIN JA UUSIAVIOLIITTOLAKI SUOJAA UUTTA PERHETTÄ
ELI ISÄT EI SAA KOSKAAN ENÄÄ TAVATA LAPSIAAN ENNEN KUIN HE TÄYTTÄVÄT 18V.
MINUSTA SE EI OLE OIKEIN JA ELATUSMAKSUT PITÄÄ MAKSAA VAIKKEI OLE MITÄÄN OIKEUTTA...
VOISKO JOKU NEUVOA,KUN KÄRÄJÄOIKEUDESTA EI OLE MITÄÄN APUA,EIKÄ LASTENSUOJELUVALVOJALTA.
OLEN APSOLUSTI,SAVUTON,MUTTA PIDÄN NAISISTA,LUONNOSTA,REIPPAASTA MEININGISTA

Lue lisää

Olet aivan seinähullu!
Nyt lääkäriltä hakeen pillereitä ja se suu tukkoon!

PÖLKYLLE VAAN kirjoitti:

TIEDÄN TÄMÄN TAPAUKSEN SIINÄ ÄITI ON POLTTOMURHAAJA,EI SAANUT TUOMIOTA.
YLI VAROJEN ELI JA HEILLÄ OLI OMPELIMO JA 14 VIROLAISTA TYTTÖÄ TÖISSA,HELVI HOITI PARITUKSEN ,POLIISEILLE OLI ILMAISET PALVELUT.
NO LOPUKSI JÄRVENPÄÄN POLIISI OTTI HEILTÄ TYÖLUVAT POIS VUONNA 1999-2000.
HELVI MARJATTA JA KIRSI JOUTUIVAT VELKASANEERAUKSEEN,JOISTA VAIN TYTÄR SIIHEN PÄÄSI.
HE OVAT LOUKANNEET KUNNIAANI JA KUKAAN EI SIITÄ VÄLITÄ,EI EDES OIKEUSLAITOS.

Lue lisää

Mielisairaala on oikea paikkasi.
Ensin lääkärille aika ja pyydä päästä hoitoon.

Meillä myös kyllä puhumiset jääneet ihan ilmojen asteelle.
Yhdessä oltu yli 20 vuotta ja kyllä tuntuu, että puhumiset on puhuttu.
Mies ollut aina hiljainen, mutta suhteen alussa kuitenkin vaikutti kiinnostuneelta minun jutustelustani ja mukava oli aina iltaisin porista ja nukahtaa siihen.
Vielä lasten ollessa pieniä, puhuimme kaikesta, tai siis minä puhuin, mutta huomasin jo silloin miehen eristäytyvän pikkuhiljaa kotipiiristä ja alkavan täyttämään elämäänsä kaikella töihin liittyvällä menoineen.
Lasten ollessa ylä-asteella ja paljon omissa menoissaan, olisin sitä porinakaveria vasta tarvinnutkin, mutta miehellä oli naispuolisia työkavereita, joiden jutut oli paljon mielenkiintoisempia, kuin minun.
Miehestäni oli kuulemma mukavaa, kun naiset pohtivat hänen kanssaan riitaisia suhteista omiin miehiinsä...?
Sitä ei vain tajunnut, että samat asiat olivat ongelmana meilläkin.
Kärsin yksinäni miehen puhumattomuudesta ja kun otin asian puheeksi, lähti mieluummin kapakkaan iloisempien ihmisten seuraan ja kaljan pariin.
Enää en rasita miestäni ongelmilla, tavataan oikeastaan vain, kun ovessa törmätään.
Olen kehittänyt itselleni oman elämän porinakavereineen, enkä pidä miehelle enään lukua menoistani.
Oikeastaan hän ei enää edes kiinnosta minua. Se ihminen, mihin nuorena rakastuin, meni pois. Tuo ihminen on vain klooni hänestä ja outo minulle.
Erohan tässä tulee, kun nuorin lapsista lähtee opiskelemaan. Se sopii hyvin minulle.

On ihan hienoa jos olette onnellisia, vaikka ei paljon puhutakkaan. Meille se ei kuitenkaan kummallekkaan käynyt, kaipaan keskustelua jopa enemmän kuin vaimoni.
Toki myös elekieli kehittyy enemmän, jos ei käytetä sanoja, mutta minusta se on verrattavissa jonkun aistin puuttumiseen. Esim kuuro oppii selviytymään, kun jokin muu aisti herkistyy ja korvaa kuulon. En silti sano että kuuleva olisi parempi kuin kuuro, ne toimii vain eri tavoin.

>Nyt jopa uskallan väittää, että keskusteleminen on hieman yliarvostettua parisuhteen ylläpitävänä voimana<
Ymmärrän myös tämän, ja uskon että avioliitto voi toimia ihan yhtähyvin ilman keskustelua. Joka tapauksessa tarvitaan jatkuvaa työtä, jos halutaan että avioliitossa voidaan hyvin, eikä sitä voi kukaan sanoa miten tehdään.

Esa. kirjoitti:

On ihan hienoa jos olette onnellisia, vaikka ei paljon puhutakkaan. Meille se ei kuitenkaan kummallekkaan käynyt, kaipaan keskustelua jopa enemmän kuin vaimoni.
Toki myös elekieli kehittyy enemmän, jos ei käytetä sanoja, mutta minusta se on verrattavissa jonkun aistin puuttumiseen. Esim kuuro oppii selviytymään, kun jokin muu aisti herkistyy ja korvaa kuulon. En silti sano että kuuleva olisi parempi kuin kuuro, ne toimii vain eri tavoin.

>Nyt jopa uskallan väittää, että keskusteleminen on hieman yliarvostettua parisuhteen ylläpitävänä voimana<
Ymmärrän myös tämän, ja uskon että avioliitto voi toimia ihan yhtähyvin ilman keskustelua. Joka tapauksessa tarvitaan jatkuvaa työtä, jos halutaan että avioliitossa voidaan hyvin, eikä sitä voi kukaan sanoa miten tehdään.

Lue lisää

Meillä asiat ovat varmaan aika lailla päinvastoin kuin monissa suhteissa, ainkin mitä tulee naisen kykyyn todella kuunnella toista. Itse hän kyllä purkaa mielellään sydäntään minulla ja minä kuuntelen kyllä kärsivällisesti ja ihan mielelläänkin hänen huoliaan ja yritän tuke niinkuin voin. Mutta ongelmat tulevat heti kun yritän itse kertoa ajatuksiani hänelle. Äkkiä hänestä kuoriutuukin jotenkin kauhean ratkaisukeskeinen ja ylirealistinen ihminen, siis sellainen kuin monet miehet ovat. Jos siis esim. koen kärsiväni siitä että meillä ei ole tarpeeksi yhteistä aikaa läheisyyteen, hän toteaa vain että ei sitä nyt vaan enempää lapsiperheessä ole ja että ei muillakaan ole. No, kyllähän minä sen tiedän ja hyväksynkin mutta pointti olikin se että se silti vaikuttaa siihen mitä tunnen ja miten hyvin elämässäni voin. En minä vaadi että kaikki muuttuisi vaan että hän ymmärtäisi mitä minä ajattelen nykyisestä elämäntilanteestamme. Mutta jotenkin hassusti hän vain lähtee siitä että jos jotain ei voi muuttaa niin siitä ei kannata myöskään valittaa (vaikka hän kyllä valittaa minulle tuntikausia työpaikkansa ongelmista joihin ei itsekään voi vaikuttaa...). On siis jotenkin sokea minun (negatiivisille) tunteilleni vaikka muuten on kyllä minusta hyvinkin empaattinen ja muista välittävä ja herkästi aistiva nainen.
Kaikilla muilla tavoilla meidän kommunikaatiomme kyllä sitten pelaakin ja käymme antoisia keskusteluja monista aiheista. Mutta minun tunteeni siis ovat vain jotenkin kummallisesti sopkea piste hänelle.

Tunteva-M-74 kirjoitti:

Meillä asiat ovat varmaan aika lailla päinvastoin kuin monissa suhteissa, ainkin mitä tulee naisen kykyyn todella kuunnella toista. Itse hän kyllä purkaa mielellään sydäntään minulla ja minä kuuntelen kyllä kärsivällisesti ja ihan mielelläänkin hänen huoliaan ja yritän tuke niinkuin voin. Mutta ongelmat tulevat heti kun yritän itse kertoa ajatuksiani hänelle. Äkkiä hänestä kuoriutuukin jotenkin kauhean ratkaisukeskeinen ja ylirealistinen ihminen, siis sellainen kuin monet miehet ovat. Jos siis esim. koen kärsiväni siitä että meillä ei ole tarpeeksi yhteistä aikaa läheisyyteen, hän toteaa vain että ei sitä nyt vaan enempää lapsiperheessä ole ja että ei muillakaan ole. No, kyllähän minä sen tiedän ja hyväksynkin mutta pointti olikin se että se silti vaikuttaa siihen mitä tunnen ja miten hyvin elämässäni voin. En minä vaadi että kaikki muuttuisi vaan että hän ymmärtäisi mitä minä ajattelen nykyisestä elämäntilanteestamme. Mutta jotenkin hassusti hän vain lähtee siitä että jos jotain ei voi muuttaa niin siitä ei kannata myöskään valittaa (vaikka hän kyllä valittaa minulle tuntikausia työpaikkansa ongelmista joihin ei itsekään voi vaikuttaa...). On siis jotenkin sokea minun (negatiivisille) tunteilleni vaikka muuten on kyllä minusta hyvinkin empaattinen ja muista välittävä ja herkästi aistiva nainen.
Kaikilla muilla tavoilla meidän kommunikaatiomme kyllä sitten pelaakin ja käymme antoisia keskusteluja monista aiheista. Mutta minun tunteeni siis ovat vain jotenkin kummallisesti sopkea piste hänelle.

Lue lisää

Löysin itseni monesta kohtaa mitä kirjoitit.
Myös itse koin, että vaimoni ei kuunnellut omia negatiivisia tunteitani. Tuntui kun olisi lyöty ruoskalla selkään, tai potkittu munille, aina kun kertoi mitä itselle oikeasti kuului. En kaivanut saarnaa, vaan sitä että sain itsekin olla olemassa, silloin kun tuntui pahalta.

Kun opettelin itse kuuntelemaan, oli helppo sanoa omalla vuorolla, tämä oli minun mielipiteeni, tai näin minusta tuntui. Toivon että sinäkin kuuntelet, nyt tuntuu pahalta ja tämä oikeasti sattuu.

>Jos siis esim. koen kärsiväni siitä että meillä ei ole tarpeeksi yhteistä aikaa läheisyyteen, hän toteaa vain että ei sitä nyt vaan enempää lapsiperheessä ole ja että ei muillakaan ole.<

Tämäkin on tuttua, mutta tässäkin on päästy yhteisymmärrykseen, kun on saanut myös itse kertoa mitä arvostaa.
Jokaisella on oma rakkauden kieli, ja jos sitä kieltä ei opita, niin koetaan ettei tultu rakastetuksi. Rakkaudenkieli on, seksi, läheisyys, lahjat, kauniit sanat, romantiikka, kosketus, yms. Koemme eri tavoin tulleemme rakastetuksi, ja jos emme tiedä mikä on puolisomme rakkauden kieli, niin emme pysty rakastamaan, ainakaan niin että toinen kokisi sen rakkautena.

Vaikka kuinka ymmärtäisimme ja arvostaisimme puolison osuutta yhteisestä elämästä, mutta se jää saamatta, mikä on oma rakkauden kieli, niin koemme ettei toinen ota itseämme huomioon. On parempi tehdä yksi pyydetty asia, kun tuhat ei pyydettyä.

Vaikka nykymaailma on kiireistä, niin silti suurin osa kiireestä johtuu siitä että itse yritämme liikaa. Luomme itse itsellemme työ paineita joita ympäristömme ei meiltä oikeasti vaadi. Jos vaikka sairastumme, niin huomaamme ettei se työpaikka kaatunutkaan, ei kaikki ollutkaan niin välttämätöntä mikä jäi tekemättä yms. Aikaa riittää siihen mitä oikeasti arvostamme.

"Joen nyt jopa uskallan väittää, että keskusteleminen on hieman yliarvostettua parisuhteen ylläpitävänä voimana. Mielestäni se, että saa olla mies ja saa olla nainen, kumpikin omina itsenään, on huomattavasti tärkeämpää parisuhteen hegemonian kannalta kuin kaikesta keskusteleminen ja jopa asioiden vatvominen. "


AAMEN tälle. Tässä tuli kitetyttynä ja hyvin sanoiksi puettuna omatkin ajatukseni, joita en olisi osannut ilmaista ääneen vaimolleni ( tai siis uskaltanut ) :D
Tottakai puhuminen ja kertominen omista tunteista ja fiiliksistä on aiheellista vaan asioiden turha jankkaaminen ja mitä jos ja sun olis pitänyt ja mikset silleen ja tälleen...

kaaleppik9 kirjoitti:

"Joen nyt jopa uskallan väittää, että keskusteleminen on hieman yliarvostettua parisuhteen ylläpitävänä voimana. Mielestäni se, että saa olla mies ja saa olla nainen, kumpikin omina itsenään, on huomattavasti tärkeämpää parisuhteen hegemonian kannalta kuin kaikesta keskusteleminen ja jopa asioiden vatvominen. "


AAMEN tälle. Tässä tuli kitetyttynä ja hyvin sanoiksi puettuna omatkin ajatukseni, joita en olisi osannut ilmaista ääneen vaimolleni ( tai siis uskaltanut ) :D
Tottakai puhuminen ja kertominen omista tunteista ja fiiliksistä on aiheellista vaan asioiden turha jankkaaminen ja mitä jos ja sun olis pitänyt ja mikset silleen ja tälleen...

Lue lisää

Rakkaus on monesti kuulkaas sitä, että tehdään toisen mieliksi jotain, mikä ei niin luonnostaan tule.

Miehen on opittava kuuntelemaan vaimoa, vaikka itse ei olisikaan suupaltti. Samoin sen naisen on monesti opittava sitä fyysistä läheisyyttä antamaan, vaikka ei niin aina oiskaan sillä tuulella.

Luvductastrange kirjoitti:

Rakkaus on monesti kuulkaas sitä, että tehdään toisen mieliksi jotain, mikä ei niin luonnostaan tule.

Miehen on opittava kuuntelemaan vaimoa, vaikka itse ei olisikaan suupaltti. Samoin sen naisen on monesti opittava sitä fyysistä läheisyyttä antamaan, vaikka ei niin aina oiskaan sillä tuulella.

Lue lisää

Tarkoitat siis pillun antamista?
Et halailua ja suukottelua ilman seksiä?

Luvductastrange kirjoitti:

Rakkaus on monesti kuulkaas sitä, että tehdään toisen mieliksi jotain, mikä ei niin luonnostaan tule.

Miehen on opittava kuuntelemaan vaimoa, vaikka itse ei olisikaan suupaltti. Samoin sen naisen on monesti opittava sitä fyysistä läheisyyttä antamaan, vaikka ei niin aina oiskaan sillä tuulella.

Lue lisää

Kaikki on selvää,muuten jompikumpi valehtelee,ei elämän pidäkkään olla koko ajan kivaa.
kaikki tunteet pitää käyttää,olla käytössä.
miksi pitäisi kodin huonekalut vaihtaa kolmen vuoden välein jos vanhat ovat täysin ehjät ja käyttökelpoiset.
MONET NAISET ELÄVÄT KAUNIIDEN JA ROHKEIDEN SUMENTAMINA.
TUNNEN MONTA KÖYHÄÄ MUTTA JOKA VUOSI MENNÄÄN ETELÄÄN KOKO PERHEEN VOIMIN,

KAISASERALLATTAA kirjoitti:

Kaikki on selvää,muuten jompikumpi valehtelee,ei elämän pidäkkään olla koko ajan kivaa.
kaikki tunteet pitää käyttää,olla käytössä.
miksi pitäisi kodin huonekalut vaihtaa kolmen vuoden välein jos vanhat ovat täysin ehjät ja käyttökelpoiset.
MONET NAISET ELÄVÄT KAUNIIDEN JA ROHKEIDEN SUMENTAMINA.
TUNNEN MONTA KÖYHÄÄ MUTTA JOKA VUOSI MENNÄÄN ETELÄÄN KOKO PERHEEN VOIMIN,

Lue lisää

avohoidossa vai viikonloppu vapaalla pöpilästä kaisa rallattaja.

HÄH? kirjoitti:

avohoidossa vai viikonloppu vapaalla pöpilästä kaisa rallattaja.

Ihan sekoja höpöttää..

HÄH? kirjoitti:

avohoidossa vai viikonloppu vapaalla pöpilästä kaisa rallattaja.

ANNA POSITIIVISTA PALAUTETTA,OLEN HERTTAINEN KAISA VAIKKA RALLATTELEN
KAISA SE ANTAA MUTTA EI KELLE VAAN,
TYHJÄTASKUT ÄLKÄÄ EDES UNEKSIKO~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

KAIKKI EI KAISALTA S kirjoitti:

ANNA POSITIIVISTA PALAUTETTA,OLEN HERTTAINEN KAISA VAIKKA RALLATTELEN
KAISA SE ANTAA MUTTA EI KELLE VAAN,
TYHJÄTASKUT ÄLKÄÄ EDES UNEKSIKO~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Lue lisää

Oletko ajatellut vakavissasi käyntiä päätohtorilla?
NYT olisi viimeistään sen aika.

>Väsymys, stressi, kriisit vähentävät myös kykyä/halua kuunnella.<
Tämä on totta, mutta sama toimii myös toisinpäin. Loppujen lopuksi niin vähän on tarpeen, usein tehdään liikaa, ja aika käytetään moneen sellaiseen, joka toisenmielestä jopa ärsyttää.
Liikaa töissä tai harrastuksissa, pidetään liian kovaa tasoa, yms. ja tämä tehdään puolison kustanniksella. Luullaan että puoliso jopa arvostaa ahkeruuttamme, mutta todellisuudessa voikin olla päinvastoin, eli koetaan ettei toiselle kaikki muu on tärkeämpää.

Miten toinen voi tietää, jos ei kerro, ja miten kerrotaan jos toinen ei kuuntele? Koetaan että toinen loukkaa puolin ja toisin, ja lopulta lakataan puhumasta, ja hankitaan oma elämä muualta.

Muistan kun itse aloimme puhua siitä mitä toinen arvostaa, niin moni asia tuli sellaisena jota emme olisi millään halunneet kuulla. Olimme molemmat mielestämme antaneet kaikkemme toisillemme, eikä silloin haluaisi kuulla, että moni niistä asioista olikin koettu loukkauksena. Monet vaivannäkömme, uhrauksemme, rakkaudenosoituksemme, yms. olikin koettu päinvastoin.

Ei se puoliso loppujen lopuksi niin paljon pyytänyt, ei tarvinutkaan olla miljonääri, olla arvostettu ammatti, olla aina oikeassa, olla yli-ihminen, olla täydellinen puoliso tai isä, yms.
Puoliso pyysi vain, anna aikaasi minulle, keskustele ja kuuntele, huomioi minua, ole kiinnostunut minusta, ole läsnä äläkä ajatuksissasi muualla, yms.hyvin pieniä asioita.

Esa. kirjoitti:

>Väsymys, stressi, kriisit vähentävät myös kykyä/halua kuunnella.<
Tämä on totta, mutta sama toimii myös toisinpäin. Loppujen lopuksi niin vähän on tarpeen, usein tehdään liikaa, ja aika käytetään moneen sellaiseen, joka toisenmielestä jopa ärsyttää.
Liikaa töissä tai harrastuksissa, pidetään liian kovaa tasoa, yms. ja tämä tehdään puolison kustanniksella. Luullaan että puoliso jopa arvostaa ahkeruuttamme, mutta todellisuudessa voikin olla päinvastoin, eli koetaan ettei toiselle kaikki muu on tärkeämpää.

Miten toinen voi tietää, jos ei kerro, ja miten kerrotaan jos toinen ei kuuntele? Koetaan että toinen loukkaa puolin ja toisin, ja lopulta lakataan puhumasta, ja hankitaan oma elämä muualta.

Muistan kun itse aloimme puhua siitä mitä toinen arvostaa, niin moni asia tuli sellaisena jota emme olisi millään halunneet kuulla. Olimme molemmat mielestämme antaneet kaikkemme toisillemme, eikä silloin haluaisi kuulla, että moni niistä asioista olikin koettu loukkauksena. Monet vaivannäkömme, uhrauksemme, rakkaudenosoituksemme, yms. olikin koettu päinvastoin.

Ei se puoliso loppujen lopuksi niin paljon pyytänyt, ei tarvinutkaan olla miljonääri, olla arvostettu ammatti, olla aina oikeassa, olla yli-ihminen, olla täydellinen puoliso tai isä, yms.
Puoliso pyysi vain, anna aikaasi minulle, keskustele ja kuuntele, huomioi minua, ole kiinnostunut minusta, ole läsnä äläkä ajatuksissasi muualla, yms.hyvin pieniä asioita.

Lue lisää

Se vain tahtoo mennä niin, että se kotona enempi oleva kaipaisi enempi sitä keskustelua, mutta jos toinen on uraohjus, eikä pysähdy koskaan edes ajattelemaan, että se toisenkin työ on oikeasti arvokasta, menee vaan menojaan ..niin se loppuu se toisenkin iloinen tirskutus ja tilalle tulee hiljaisuus..
Siihenkin vaan tottuu pikkuhiljaa..Yksin ei jaksa keskusteluja enään käydä, tuntee jo typeräksi itsensä, kun toinen on vain hiljaa, kun pitäisi muustakin puhua kuin ilmoista.
Siinä vaiheessa, kun toisen katsetta vältellään ja puhutaan sivuttain, on jo rima niin korkealla, että se puhekkin tuntuu jo vaivautuneelta.
Sitten sitä huomaakin jo viihtyvänsä yksinään tai ainakin ilman toista ja alkaa hakemaan muuta sisältöä elämään, kun lapsetkin jo pärjäävät omillaan.
Sitten tulee tämä seksi ongelmaksi.
Vaikka se alussa oli maailman ihanimpia asioita muhia rakkaansa kainalossa, aikaa myöten muututtuaan rutiinimman oloiseksi, mutta mukavaa silti ja sitten lopulta vaivaantuneeksi sekin, niinkuin puhekkin.
Ja loppuu kokonaan. Vahingossa toisen kosketuskin vaivaannuttaa.
Ei ole enää keinoja tämän suhteen suosta nostamiseen. Ei ole sanoja enään, mitä sanoa.
Ihan toisenlaisen parisuhteen olisin halunnut. Ei ollut vain keinoja, en tiennyt, että annan periksi ja muutun itsekkin näin paljon.

entinen sirkuttaja kirjoitti:

Se vain tahtoo mennä niin, että se kotona enempi oleva kaipaisi enempi sitä keskustelua, mutta jos toinen on uraohjus, eikä pysähdy koskaan edes ajattelemaan, että se toisenkin työ on oikeasti arvokasta, menee vaan menojaan ..niin se loppuu se toisenkin iloinen tirskutus ja tilalle tulee hiljaisuus..
Siihenkin vaan tottuu pikkuhiljaa..Yksin ei jaksa keskusteluja enään käydä, tuntee jo typeräksi itsensä, kun toinen on vain hiljaa, kun pitäisi muustakin puhua kuin ilmoista.
Siinä vaiheessa, kun toisen katsetta vältellään ja puhutaan sivuttain, on jo rima niin korkealla, että se puhekkin tuntuu jo vaivautuneelta.
Sitten sitä huomaakin jo viihtyvänsä yksinään tai ainakin ilman toista ja alkaa hakemaan muuta sisältöä elämään, kun lapsetkin jo pärjäävät omillaan.
Sitten tulee tämä seksi ongelmaksi.
Vaikka se alussa oli maailman ihanimpia asioita muhia rakkaansa kainalossa, aikaa myöten muututtuaan rutiinimman oloiseksi, mutta mukavaa silti ja sitten lopulta vaivaantuneeksi sekin, niinkuin puhekkin.
Ja loppuu kokonaan. Vahingossa toisen kosketuskin vaivaannuttaa.
Ei ole enää keinoja tämän suhteen suosta nostamiseen. Ei ole sanoja enään, mitä sanoa.
Ihan toisenlaisen parisuhteen olisin halunnut. Ei ollut vain keinoja, en tiennyt, että annan periksi ja muutun itsekkin näin paljon.

Lue lisää

Niin tuttua, niin tuttua, kuin minun elämästäni...

entinen sirkuttaja kirjoitti:

Se vain tahtoo mennä niin, että se kotona enempi oleva kaipaisi enempi sitä keskustelua, mutta jos toinen on uraohjus, eikä pysähdy koskaan edes ajattelemaan, että se toisenkin työ on oikeasti arvokasta, menee vaan menojaan ..niin se loppuu se toisenkin iloinen tirskutus ja tilalle tulee hiljaisuus..
Siihenkin vaan tottuu pikkuhiljaa..Yksin ei jaksa keskusteluja enään käydä, tuntee jo typeräksi itsensä, kun toinen on vain hiljaa, kun pitäisi muustakin puhua kuin ilmoista.
Siinä vaiheessa, kun toisen katsetta vältellään ja puhutaan sivuttain, on jo rima niin korkealla, että se puhekkin tuntuu jo vaivautuneelta.
Sitten sitä huomaakin jo viihtyvänsä yksinään tai ainakin ilman toista ja alkaa hakemaan muuta sisältöä elämään, kun lapsetkin jo pärjäävät omillaan.
Sitten tulee tämä seksi ongelmaksi.
Vaikka se alussa oli maailman ihanimpia asioita muhia rakkaansa kainalossa, aikaa myöten muututtuaan rutiinimman oloiseksi, mutta mukavaa silti ja sitten lopulta vaivaantuneeksi sekin, niinkuin puhekkin.
Ja loppuu kokonaan. Vahingossa toisen kosketuskin vaivaannuttaa.
Ei ole enää keinoja tämän suhteen suosta nostamiseen. Ei ole sanoja enään, mitä sanoa.
Ihan toisenlaisen parisuhteen olisin halunnut. Ei ollut vain keinoja, en tiennyt, että annan periksi ja muutun itsekkin näin paljon.

Lue lisää

Hyvin samanlainen kokemus. Kaikkien surullisinta on tuo vaivaantuneisuuden tunne, joka on pikkuhiljaa tullut minun ja kumppanini väliin. Ei enää pelkästään keskustelussa vaan myös läheisyydessä. Minäkin olen alkanut elää omaa elämääni. Luen, kirjoitan, liikun luonnossa, joten ei tämä elämä mitenkään onnetonta ole. Yksinäistä se kuitenkin on. Hetken aikaa kuvittelin löytäneeni itselleni mahdollisen sielunkumppanin, mutta hänkin katosi jonnekin. No, sellaista se elämä on. Täytyy vain rakentaa siitä mahdollisimman hyvä itselleen.

sofia 2 kirjoitti:

Hyvin samanlainen kokemus. Kaikkien surullisinta on tuo vaivaantuneisuuden tunne, joka on pikkuhiljaa tullut minun ja kumppanini väliin. Ei enää pelkästään keskustelussa vaan myös läheisyydessä. Minäkin olen alkanut elää omaa elämääni. Luen, kirjoitan, liikun luonnossa, joten ei tämä elämä mitenkään onnetonta ole. Yksinäistä se kuitenkin on. Hetken aikaa kuvittelin löytäneeni itselleni mahdollisen sielunkumppanin, mutta hänkin katosi jonnekin. No, sellaista se elämä on. Täytyy vain rakentaa siitä mahdollisimman hyvä itselleen.

Lue lisää

Täällä taas yksi kanssasisarus!
Yksinäistä on elo kaksin.
Itsekkin olen onneksi löytänyt liikunnasta sen pointin omaan elämääni ja ulkona pääkin aina piristyy!
Tsemppiä, mykkien puolisot, kyllä meitä kohtalotovereita on muitakin ja eikun muuta elämää kehiin!
Onneksi oli ihana nuoruus, on ainakin mitä muistella! ;D

sofia 2 kirjoitti:

Hyvin samanlainen kokemus. Kaikkien surullisinta on tuo vaivaantuneisuuden tunne, joka on pikkuhiljaa tullut minun ja kumppanini väliin. Ei enää pelkästään keskustelussa vaan myös läheisyydessä. Minäkin olen alkanut elää omaa elämääni. Luen, kirjoitan, liikun luonnossa, joten ei tämä elämä mitenkään onnetonta ole. Yksinäistä se kuitenkin on. Hetken aikaa kuvittelin löytäneeni itselleni mahdollisen sielunkumppanin, mutta hänkin katosi jonnekin. No, sellaista se elämä on. Täytyy vain rakentaa siitä mahdollisimman hyvä itselleen.

Lue lisää

niinkuin olet jo huomannutkin - ei sitä kaikkea voi miehen niskaan sysätä

jeppe5456 kirjoitti:

niinkuin olet jo huomannutkin - ei sitä kaikkea voi miehen niskaan sysätä

Itse olen sen asian kanssa ollut sinut jo vuosikymmenen ajan.
Kuuluu vain roskaromaaneihin ihme ystävyys ja roihu miehen kanssa elon loppuun asti.
Ainakaan sen oman miehen..
Mutta, yksinkään ei hyvä ja ei se yksi tarve puuttuessaan elämää kaada.
Suhteessa voi silti olla hyviäkin asioita ja ero ei ole ainakaan minulle se autuus ja onni.
Se hyvä löytyy miljoonista muista asioista, kun vain valitsee itselle sopivan ajankulun.
Tekipä niin tai näin, sille kumppanilleen pitää muistaa olla kuitenkin ystävällinen.
Vaikka muuta ei olisi antaakkaan.

Duunari tasoisena keskustelen kaikkien kanssa ja mistä vain.
20-30 vuotta yhdessä eikä tunne toista on älykääpiö.
Jos haluaa mennä vieraisiin niin menen enkä sitä peittele ja loppujen lopuksi myös naisten silmissä
olen vahva uros,haluttava,...jos muutkin haluaa niin minäkin.
Maanviljeliöilta olen oppinut yhden asian MITÄ KYLVÄÄ SITÄ MYÖS NIITTÄÄ.
MIES ON MIES JA NAINEN ON NAINEN,SEN PITÄISI KAIKKI HYVÄKSYÄ.
ENSIKESÄNÄ NAISET IHANAN OHUET LENINGIT KÄYTTÖÖN,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,JOS ON LÄMMINTÄ

PUUTTEETON,VELATON kirjoitti:

Duunari tasoisena keskustelen kaikkien kanssa ja mistä vain.
20-30 vuotta yhdessä eikä tunne toista on älykääpiö.
Jos haluaa mennä vieraisiin niin menen enkä sitä peittele ja loppujen lopuksi myös naisten silmissä
olen vahva uros,haluttava,...jos muutkin haluaa niin minäkin.
Maanviljeliöilta olen oppinut yhden asian MITÄ KYLVÄÄ SITÄ MYÖS NIITTÄÄ.
MIES ON MIES JA NAINEN ON NAINEN,SEN PITÄISI KAIKKI HYVÄKSYÄ.
ENSIKESÄNÄ NAISET IHANAN OHUET LENINGIT KÄYTTÖÖN,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,JOS ON LÄMMINTÄ

Lue lisää

Ei todellakaan älykääpiö omasta tahdostaan, vaan toisen muuttumisesta aivan oudoksi.
Ei sitä jaksa yksin yrittää ja ymmärtää. Mököttäköön yksinään..
Pettäminen onnistuu joiltakin, itse en sellaista "muna vieraaseen pilluun ja menox" oikein sulata.
Sillä ei ole tunteiden kanssa mitään tekemistä, halujen vain.
Ei anna noin yksinkertainen malli minulle mitään.
Olishan noita pilluja haisteltavaksi, mutta minulla kuitenkin yläpää määrää elämästä, ei alapää, niinkuin sulla.

huomaa, että duunari kirjoitti:

Ei todellakaan älykääpiö omasta tahdostaan, vaan toisen muuttumisesta aivan oudoksi.
Ei sitä jaksa yksin yrittää ja ymmärtää. Mököttäköön yksinään..
Pettäminen onnistuu joiltakin, itse en sellaista "muna vieraaseen pilluun ja menox" oikein sulata.
Sillä ei ole tunteiden kanssa mitään tekemistä, halujen vain.
Ei anna noin yksinkertainen malli minulle mitään.
Olishan noita pilluja haisteltavaksi, mutta minulla kuitenkin yläpää määrää elämästä, ei alapää, niinkuin sulla.

Lue lisää

Sääliksi käy joskus nämä ukkoreppanat, kun antaa sen halunsa määrätä koko elämästä.
Niinkuin ei olisi paljon muitakin mukavia asioita tehtävänä, kuin ahtaa sitä nahanpalaa aina johonkin reikään.
Kyllä kunnon seksissä on sitä tunnetta ja oman kumppanin tyydyttämistä, mikä ainakin minulle on kunnia-asia. Vaikka ei usein seksiä harrastettaisikaan..
Turvallinen seksi taudista vapaan ihmisen kanssa voittaa varmasti nämä duunarin harrastamat "äkkiä vehe johonkin koloon taudin uhallaki!" O
Ihme kikseillä jotku raukat saa sen elämän edes joltakin tuntumaan..

Anna Leena Härkösern romaani ja elokuva Akvaariorakkautta on suunnattu nuorille aikuisille.
Se käsittelee parisuhdetta ja seksiä, josta voi muodostua ongelma.

Elokuva esitettiin joskus 80-90 luvulla ja sai monet naiset "ulos kaapista"
, eli siihen saakka nainen oli passiivinen antaja, mutta muuttuikin aktiiviseksi vonkaajaksi.
Samoihin aikoihin eräs karkkifirma mainosti tuotettaan "Patukkaa on pakko saada".
Myös e-pillerit vapauttivat ja sekoittivat sekä naisten alapään, että yläpään.

Linkki kirjan esittelyyn.

http://rakkaus-seksuaalisuus.blogspot.com/2008/09/anna-leena-hrknen-akvaariorakkautta.html

--

Tulen kuulluksi. Meillä ei paljon jutella, mutta tärkeimmät "miten menee? onko kaikki hyvin? -kysymykset usein. Välillä jutellaan enemmän, jos jommallakummalla on enemmänkin asiaa, mutta pääasiat riittää usein. Koko kavalkaadia ei tarvitse aina runoilla.

Waimoli kirjoitti:

Tulen kuulluksi. Meillä ei paljon jutella, mutta tärkeimmät "miten menee? onko kaikki hyvin? -kysymykset usein. Välillä jutellaan enemmän, jos jommallakummalla on enemmänkin asiaa, mutta pääasiat riittää usein. Koko kavalkaadia ei tarvitse aina runoilla.

Lue lisää

Oikeastaan samaa mieltä. Ei se jatkuva puhe ole kovin tärkeää. Hiljaisuus on mukavampaa. En itse asiassa haluaisi kovin puheliasta miestä. Pääasia, että kummallakin on hyvä olla, vaikka sitten omissa oloissaan. Ei se lopulta sen kummempaa vaadi. :)

sofia 2 kirjoitti:

Oikeastaan samaa mieltä. Ei se jatkuva puhe ole kovin tärkeää. Hiljaisuus on mukavampaa. En itse asiassa haluaisi kovin puheliasta miestä. Pääasia, että kummallakin on hyvä olla, vaikka sitten omissa oloissaan. Ei se lopulta sen kummempaa vaadi. :)

Lue lisää

Uskaltaako mies oikeasti kysyä mitä nainen haluaa ja hyväksyä myös sen, että nainen ei haluakaan asioita joita mies on kuvitellut naisen haluavan. On varman helpompaa ajatella , että nainen haluaa auton, koruja, talon. Jos mies uskaltaisi kysyä ja vastaus olisikin, että haluan vapautta, kulkea yksin suurkaupungin kaduilla , olla oma itseni. Voisiko sellaisen vastauksen hyväksyä. Tuskin. Ja sen takia naiset usein tyytyvätkin myötäilemään ja "mukamas" haluamaan samaa maallista kuin miehetkin, ihan vaan säilyttääkseen ystävyyden miehen kanssa.
Onko niin rohkeaa miestä joka uskaltaa kysyä ja myös hyväksyä vastauksen suuttumatta, jos vastaus on ihan jotain muuta kuin mitä on odottanut.
Toisaalta liitossa on velvollisuus tuoda esille oma tahto ja mielipiteet, kenenkään ei tarvitse lukea ajtuksia. Jos vaimo/mies mököttää eikä saa sanottua mikä mättää niin siitä saa ottaa eron, eikö vaan. Ei sellaista tarvitse sietää. Elämä on kuitenkin aika lyhyt tuhlattavksi huonoon suhteeseen.

Sipulisopulu kirjoitti:

Uskaltaako mies oikeasti kysyä mitä nainen haluaa ja hyväksyä myös sen, että nainen ei haluakaan asioita joita mies on kuvitellut naisen haluavan. On varman helpompaa ajatella , että nainen haluaa auton, koruja, talon. Jos mies uskaltaisi kysyä ja vastaus olisikin, että haluan vapautta, kulkea yksin suurkaupungin kaduilla , olla oma itseni. Voisiko sellaisen vastauksen hyväksyä. Tuskin. Ja sen takia naiset usein tyytyvätkin myötäilemään ja "mukamas" haluamaan samaa maallista kuin miehetkin, ihan vaan säilyttääkseen ystävyyden miehen kanssa.
Onko niin rohkeaa miestä joka uskaltaa kysyä ja myös hyväksyä vastauksen suuttumatta, jos vastaus on ihan jotain muuta kuin mitä on odottanut.
Toisaalta liitossa on velvollisuus tuoda esille oma tahto ja mielipiteet, kenenkään ei tarvitse lukea ajtuksia. Jos vaimo/mies mököttää eikä saa sanottua mikä mättää niin siitä saa ottaa eron, eikö vaan. Ei sellaista tarvitse sietää. Elämä on kuitenkin aika lyhyt tuhlattavksi huonoon suhteeseen.

Lue lisää

Parit aikaisemmat seurustelut laitoin poikki, kun poikakaveri tuntui olevan"vieraitten naisten" perään tai jopa jäi kiinni syrjähypystä. Olin ehdoton!
Tästä nykyisestä kuvittelin ettei petä, kun oli itse rankasti petetyksi tulleena eronnut. Joo, vuosikymmeniä on kohta kaksi vierinyt tämän mieheni kanssa. Vasta nyt tajuan päivänselvästi että sen mölliys ja puhumattomuus alkoi samantien kun se oli salaa alkanut silloin tällöin huoraileen niiden ns. sellasten yhdenillan vosujen kanssa. Noin 7-8 vuotta oli oltu yhdessä kun työkomennus reissulla oli saanut tulta heppiinsä. Tunnontuskissaan meni ja tunnusti sitten mulle kun erinäisiä kapakkaruusujen pikapanoja alkoi olla noin tusina oli täynnä. Voi helvetti että minä olin maassa, itsemurhaakin suunnittelin ja eroa varsinkin. Lapset oli pieniä ja tiukkaa joka saralla. Oli kuin olisin saastaläjästä noussut ja perseenläpivedetty joka aamu kun äijä kuorssas vieressä, ja itse olin valvonut ja pohtinut Mitä tehdä? Pakko oli vaan jatkaa elämää jollaintavalla...Päätin jäädä. Viisas vanha ystäväni ymmärsi minua ja sanoi että "mistäs luulet löytäväsi tuollaisenkaan. Itse olet kohta tuolla katkerana jakamassa tavaraasi lähes jokaiselle kuka huolii. Mites lapsesi, mikä olisi heille parasta? Kyllä asialla on monet puolensa...MUTTA takaisin aiheeseen.
Veikkaan että lähes joka suhteessa (joka molemminpuolisena oikeena rakkautena saa alkunsa) tuo PUHUMATTOMUUS ja JUROTTAMINEN on varmin merkki syrjähypyistä...Hänellä itsellään asia laukesi kun mulle tunnusti, hän pääsi hetkessä tunnonvaivoistaan. Niin ja jäi mulle ikuinen haava ja tietynlainen inhotuskin, joka aina välillä nousee pintaan...Saas nähdä helpottaako ihan kokonaan koskaan...Siis mies tai miksei nainenkin jos suunnitteletjaan syrjähyppyä, muista että sen toteuttaminen vaikka vain YHDENKIN KERRAN ihan varmasti pilaa suhteen kuin suhteen ennen pitkää. Tai sitte olette molemmat tosi paatuneita puuaivovalehtelioita ja tunteettomia limailijoita. Monessa perheissä on myös lapset, joita riidat ja erot raastavat hirveellä tavalla. Tosi syövyttävää on myös kiree ilmapiiri, joka ympäröi puhumattomia robottivanhempia ja tärvelee lasten tunneelämää sekä heidän tulevia ihmissuhteitaan. PAHINTA MITÄ VOIT TEHDÄ LAPSELLESI ON ETTÄ OMASSA NARSISTISESSA ITSEKKYYDESSÄSI tuhoot heidän kotinsa ja (turvallisuudentunteen joka tasapainoisilta vanhemmilta on saatavilla) turvallisuudentarpeensa. Joten miettikää ihmeessä sata kertaa, mikä oikeesti on tärkeetä ennenkuin rupeette nussuttamaan jotakuta irtoperää hetken huumassa.
Se on se loppuelämänne ensimmäinen päivä kun lampsitte kotiin petturina. Sitten sitä puhumattomuutta ja ymmärtämättömyyttä riittääkin eroon asti sekä vielä niin pitkälti tuleviin sukupolviin kuin niitä piisaa. En ole marttyyrinkruunua vailla enkä jaksa uuttakaan ukkoa valkkaileen. Tässä on muuten paljon hyviä puolia, mutta syrjähypyt kun olisi jääny tekemättä niin olisipa mmeillä mukavaa. En ikimaailmassa olisi häntä enkä ketään muutakaan ohmistä olisi halunnut loukata ja haavoittaa moisilla pettämispaskatempuilla. Ennen kaikkee en itseänikään tahdo pettää. Miten voisin katsoa itseäni "peilistä" jos äheltäisin jonkun playboyn kyrvän nokassa. EI mulla silti oo mitään uskonnollisia syitä olla uskollinenkaan. Vissiin olen sitten tyhmä kun en ole itse vieraissa käynyt... Vaikka tilaisuuksia ja tarjokkaita on ollut kovinkin runsaasti. (sekä ennen että jälkeen petosten ilmituloa:
Siis puhumattomuus kun alkaa - olet todennäköisesti tullut jo petetyksi. Sori vaan mutta näin se on. Sen jälkeen kun olet tän kaavan sisäistänyt ja se on yleisessä tiedossa, SINÄ oletkin hirvee akka miehesi miespuolisten ystävien ja sukulaisten parissa jotka syrjähyppivät ja joiden vaimot ovat edelleen ruusunpunaiseissa "uskollisuusluuloissaan." Koeta kestää useimmat meistä tulee petetyksi ja viisastuu siitä, jotkut päätyy itsariin. Kaikkee tältä valiltä... oon nähnyt sen jälkeen kun "silmäni aukesivat"...Usein olisi parasta vaan erota! Jotkut tuntemani naiset ovat jättäneet vanhan läskiintyneen sohvaperunansa muistelemaan syrjähyppyjaan ja syrjäytyyn kaljatuttipulloineen omanonnenesa nojaan, JA etsineet selkeesti nuoremman ja hyvännäköisen miehen iltojensa iloksi. Enkä puhu näistä nokikepin oleskeluluvattarista vaan löytäneet jostain ihan rehdin näpsäkän ja vireän suomalaisuroon joka tunteilee, puhuu ja pusaa. Ehkä minäkin vielä ;) Leskenä kai sitten viimeistään.

Sipulisopulu kirjoitti:

Uskaltaako mies oikeasti kysyä mitä nainen haluaa ja hyväksyä myös sen, että nainen ei haluakaan asioita joita mies on kuvitellut naisen haluavan. On varman helpompaa ajatella , että nainen haluaa auton, koruja, talon. Jos mies uskaltaisi kysyä ja vastaus olisikin, että haluan vapautta, kulkea yksin suurkaupungin kaduilla , olla oma itseni. Voisiko sellaisen vastauksen hyväksyä. Tuskin. Ja sen takia naiset usein tyytyvätkin myötäilemään ja "mukamas" haluamaan samaa maallista kuin miehetkin, ihan vaan säilyttääkseen ystävyyden miehen kanssa.
Onko niin rohkeaa miestä joka uskaltaa kysyä ja myös hyväksyä vastauksen suuttumatta, jos vastaus on ihan jotain muuta kuin mitä on odottanut.
Toisaalta liitossa on velvollisuus tuoda esille oma tahto ja mielipiteet, kenenkään ei tarvitse lukea ajtuksia. Jos vaimo/mies mököttää eikä saa sanottua mikä mättää niin siitä saa ottaa eron, eikö vaan. Ei sellaista tarvitse sietää. Elämä on kuitenkin aika lyhyt tuhlattavksi huonoon suhteeseen.

Lue lisää

>Onko niin rohkeaa miestä joka uskaltaa kysyä ja myös hyväksyä vastauksen suuttumatta, jos vastaus on ihan jotain muuta kuin mitä on odottanut.<

Tätä tarkoitin kirjoittaessani alotusta. Joka tapauksessa puoliso ajattelee niin kuin ajattelee, kuunneltiin, tai tukahdutettin mielipide. Usein erilaiset asiat tulee valoon, kun saa kertoa niistä toiselle, ja samaan aikaan jopa omat mielipiteet muuttuu, kun saa itse kuulla ne samalla.

Jos ei kerro, niin tulee katsottua vain omasta katsantosuunnasta, ja luulee tekevänsä oikein. Samaan aikaan toinen voi kokea sen loukkauksena. Esim, omasta mielestä on ahkera, raataessaan pitkää päivää elättääkseen perheen, mutta toinen kokeekin sen niin että juostaan karkuun, eikä seura enää kiinnosta. Tai pidetään kovaa tasoa ja ollaan ylpeitä siitä, samalla toinen kokee ettei puolisolla ole riittävästi aikaa huomioimaan itseämme. Ollaan väsyneitä kun toinen haluaisi seksiä, jonka toinen kokee että kaikki muu on tärkeämpää, kun toisen tarpeet, yms.

Jos uskallamme kuunnella suuttumatta, niin opimme tuntemaan puolisomme. Itseäni on helpottanut, kun olen tiedostanut, ettei jää vaihtoehtoja. On vaan kuunneltava, vaikka sattuisi kuinka paljon tahansa, kahdesta pahasta suuttuminen on vielä pahempaa. Toinen ajattelee kuitenkin niin kun ajattelee, ja lisäksi tuhoan mahdollisuuden muutokseen.

Niin puhetta tulee kirjoitti:

Parit aikaisemmat seurustelut laitoin poikki, kun poikakaveri tuntui olevan"vieraitten naisten" perään tai jopa jäi kiinni syrjähypystä. Olin ehdoton!
Tästä nykyisestä kuvittelin ettei petä, kun oli itse rankasti petetyksi tulleena eronnut. Joo, vuosikymmeniä on kohta kaksi vierinyt tämän mieheni kanssa. Vasta nyt tajuan päivänselvästi että sen mölliys ja puhumattomuus alkoi samantien kun se oli salaa alkanut silloin tällöin huoraileen niiden ns. sellasten yhdenillan vosujen kanssa. Noin 7-8 vuotta oli oltu yhdessä kun työkomennus reissulla oli saanut tulta heppiinsä. Tunnontuskissaan meni ja tunnusti sitten mulle kun erinäisiä kapakkaruusujen pikapanoja alkoi olla noin tusina oli täynnä. Voi helvetti että minä olin maassa, itsemurhaakin suunnittelin ja eroa varsinkin. Lapset oli pieniä ja tiukkaa joka saralla. Oli kuin olisin saastaläjästä noussut ja perseenläpivedetty joka aamu kun äijä kuorssas vieressä, ja itse olin valvonut ja pohtinut Mitä tehdä? Pakko oli vaan jatkaa elämää jollaintavalla...Päätin jäädä. Viisas vanha ystäväni ymmärsi minua ja sanoi että "mistäs luulet löytäväsi tuollaisenkaan. Itse olet kohta tuolla katkerana jakamassa tavaraasi lähes jokaiselle kuka huolii. Mites lapsesi, mikä olisi heille parasta? Kyllä asialla on monet puolensa...MUTTA takaisin aiheeseen.
Veikkaan että lähes joka suhteessa (joka molemminpuolisena oikeena rakkautena saa alkunsa) tuo PUHUMATTOMUUS ja JUROTTAMINEN on varmin merkki syrjähypyistä...Hänellä itsellään asia laukesi kun mulle tunnusti, hän pääsi hetkessä tunnonvaivoistaan. Niin ja jäi mulle ikuinen haava ja tietynlainen inhotuskin, joka aina välillä nousee pintaan...Saas nähdä helpottaako ihan kokonaan koskaan...Siis mies tai miksei nainenkin jos suunnitteletjaan syrjähyppyä, muista että sen toteuttaminen vaikka vain YHDENKIN KERRAN ihan varmasti pilaa suhteen kuin suhteen ennen pitkää. Tai sitte olette molemmat tosi paatuneita puuaivovalehtelioita ja tunteettomia limailijoita. Monessa perheissä on myös lapset, joita riidat ja erot raastavat hirveellä tavalla. Tosi syövyttävää on myös kiree ilmapiiri, joka ympäröi puhumattomia robottivanhempia ja tärvelee lasten tunneelämää sekä heidän tulevia ihmissuhteitaan. PAHINTA MITÄ VOIT TEHDÄ LAPSELLESI ON ETTÄ OMASSA NARSISTISESSA ITSEKKYYDESSÄSI tuhoot heidän kotinsa ja (turvallisuudentunteen joka tasapainoisilta vanhemmilta on saatavilla) turvallisuudentarpeensa. Joten miettikää ihmeessä sata kertaa, mikä oikeesti on tärkeetä ennenkuin rupeette nussuttamaan jotakuta irtoperää hetken huumassa.
Se on se loppuelämänne ensimmäinen päivä kun lampsitte kotiin petturina. Sitten sitä puhumattomuutta ja ymmärtämättömyyttä riittääkin eroon asti sekä vielä niin pitkälti tuleviin sukupolviin kuin niitä piisaa. En ole marttyyrinkruunua vailla enkä jaksa uuttakaan ukkoa valkkaileen. Tässä on muuten paljon hyviä puolia, mutta syrjähypyt kun olisi jääny tekemättä niin olisipa mmeillä mukavaa. En ikimaailmassa olisi häntä enkä ketään muutakaan ohmistä olisi halunnut loukata ja haavoittaa moisilla pettämispaskatempuilla. Ennen kaikkee en itseänikään tahdo pettää. Miten voisin katsoa itseäni "peilistä" jos äheltäisin jonkun playboyn kyrvän nokassa. EI mulla silti oo mitään uskonnollisia syitä olla uskollinenkaan. Vissiin olen sitten tyhmä kun en ole itse vieraissa käynyt... Vaikka tilaisuuksia ja tarjokkaita on ollut kovinkin runsaasti. (sekä ennen että jälkeen petosten ilmituloa:
Siis puhumattomuus kun alkaa - olet todennäköisesti tullut jo petetyksi. Sori vaan mutta näin se on. Sen jälkeen kun olet tän kaavan sisäistänyt ja se on yleisessä tiedossa, SINÄ oletkin hirvee akka miehesi miespuolisten ystävien ja sukulaisten parissa jotka syrjähyppivät ja joiden vaimot ovat edelleen ruusunpunaiseissa "uskollisuusluuloissaan." Koeta kestää useimmat meistä tulee petetyksi ja viisastuu siitä, jotkut päätyy itsariin. Kaikkee tältä valiltä... oon nähnyt sen jälkeen kun "silmäni aukesivat"...Usein olisi parasta vaan erota! Jotkut tuntemani naiset ovat jättäneet vanhan läskiintyneen sohvaperunansa muistelemaan syrjähyppyjaan ja syrjäytyyn kaljatuttipulloineen omanonnenesa nojaan, JA etsineet selkeesti nuoremman ja hyvännäköisen miehen iltojensa iloksi. Enkä puhu näistä nokikepin oleskeluluvattarista vaan löytäneet jostain ihan rehdin näpsäkän ja vireän suomalaisuroon joka tunteilee, puhuu ja pusaa. Ehkä minäkin vielä ;) Leskenä kai sitten viimeistään.

Lue lisää

Oli kyllä kamalaa tekstiä, uskaltaako tuohon mitään sanoakkaan..
Et kovin helppo, hellä mielinen kyllä ole luonteeltasi sinäkään ja näin ollen tuntuisi, että miehet oikein pötkivät karkuun, kun suusi aukaiset?
Miten ihmeessä kaikki miehesi ovatkin sinua pettäneet?
Lyötkä luukkusi kiinni, kun saat ne satimeen vai miten voi noin olla?
Keskustelemaan sinusta ei ole, se tulee tekstistäsi heti ilmi, on vain se yksi totuus ja se tulee sinun suustasi, luulenpa..se siitä vuorovaikutuksesta ainakin siellä teidän päässä.
Kysyin kerran miehiltä, että minkälaisen sen naisen pitäisi olla, että sen kanssa olisi hyvä olla.
Kaikki tulivat siihen tulokseen, että hellä nainen, joka hellästi porisee..;)

Kuka hiton mies nyt jaksaa joka helvetin porua kuunnella.
"Puhutaanko tunteista" blalblaaaablaaa.
Hyi saatana. Jos tunteilijaa haluaa, etsiköön jonkun taiteilijapuppelin, jolleka
voi avautua jokaisesta asiasta. Tämä taiteilijahinuri kyllä kuuntelee mukisematta ja
hyvä ettei poruun paukahda.
Itseasiassa tunnen erään taiteilija"miehen" yläaste ajoilta ja kertoi
minulle että muija hakkasi hänet. Voi Hasselhoff sentään!!
Hävetkää naiset ja kasvattakaa pari sinne alapäähän prkl!!

Der Führer kirjoitti:

Kuka hiton mies nyt jaksaa joka helvetin porua kuunnella.
"Puhutaanko tunteista" blalblaaaablaaa.
Hyi saatana. Jos tunteilijaa haluaa, etsiköön jonkun taiteilijapuppelin, jolleka
voi avautua jokaisesta asiasta. Tämä taiteilijahinuri kyllä kuuntelee mukisematta ja
hyvä ettei poruun paukahda.
Itseasiassa tunnen erään taiteilija"miehen" yläaste ajoilta ja kertoi
minulle että muija hakkasi hänet. Voi Hasselhoff sentään!!
Hävetkää naiset ja kasvattakaa pari sinne alapäähän prkl!!

Lue lisää

Heh...
Silipa-Tuuli

Itsekin kirjoitan kirjeitä - tosin vähän erilaisesta syystä. Olen aina ollut arka lähestymään ihmisiä ja siksi olen yrittänyt luoda keskusteluyhteyden kirjoittamalla kirjeitä. No, ei se ihan ole toiminut, mutta olenhan ainakin saanut sanottua edes jotain, siitä mikä oli sydämmelläni. Olisihan se keskustelukin ollut mukavaa, vaikka en kovin puhelias olekaan. :)

Heh... Silipa-Tuuli kirjoitti:

Heh...
Silipa-Tuuli

Ja jotkut ukot tuollaisia saatanan törkyturpia, joita pitäisi lyödä kaksnelosella joka päivä haaroihin ja
sinne toiseenkin tyhmään päähän!!
Sulle vittunaama vaan terveisiä, että on meitä saatana sellaisiakin akkoja, jotka ei märise, eikä lätise ja kun
tuollainen rotannaama tulee vastaan, puristan siitä pikkumulkustasi sen vähänkin tunnon kartanolle ja syötän kissalle!
Tuollaiset saatanan isottelijat on loppupeleissä just niitä märisijöitä, joilla paska on housussa ensimmäisenä , kun
tällainen amatsooni potkaisee munille ja lujaa!

syöt kädestäni.. kirjoitti:

Ja jotkut ukot tuollaisia saatanan törkyturpia, joita pitäisi lyödä kaksnelosella joka päivä haaroihin ja
sinne toiseenkin tyhmään päähän!!
Sulle vittunaama vaan terveisiä, että on meitä saatana sellaisiakin akkoja, jotka ei märise, eikä lätise ja kun
tuollainen rotannaama tulee vastaan, puristan siitä pikkumulkustasi sen vähänkin tunnon kartanolle ja syötän kissalle!
Tuollaiset saatanan isottelijat on loppupeleissä just niitä märisijöitä, joilla paska on housussa ensimmäisenä , kun
tällainen amatsooni potkaisee munille ja lujaa!

Lue lisää

lehmänraato haiseva kalma et potki ketään, äijät on potkinu sua päähän läpi mätäisen elosi, lyönyt silmäsi mustaksi ja nyt märiset katkeruuttasi täällä. Oot vitun läskikasa 130 kiloa lödöä, kuka sellasta tiinua katseleekaan.

hoikka timmi mies. kirjoitti:

lehmänraato haiseva kalma et potki ketään, äijät on potkinu sua päähän läpi mätäisen elosi, lyönyt silmäsi mustaksi ja nyt märiset katkeruuttasi täällä. Oot vitun läskikasa 130 kiloa lödöä, kuka sellasta tiinua katseleekaan.

Lue lisää

Ota hei se kaverin mulkku sieltä suustas pois, kun ei saa mitään selvää tuosta sun sönkötyksestäs, muka "hoikka mies"..
Eiköhän se suuri läskimahas ja se olematon kullinpala siellä haaroissas kerro jo susta kaiken.
Paahan sitä rasvaa sinne persereikään nyt oikein reilusti, kun näyttää se kaveris kulli haluavan seuraavaksi sinne persepukamies joukkoon hinkkaamaan ja tuottamaan sulle sen ainoan seksikokemuksen, mistä oikein nautit! Nauti nyt läski homo, nauti! Aaaaaaah! Syvemmmmälle! Aaaah!!!

punakkanaama siellä. kirjoitti:

Ota hei se kaverin mulkku sieltä suustas pois, kun ei saa mitään selvää tuosta sun sönkötyksestäs, muka "hoikka mies"..
Eiköhän se suuri läskimahas ja se olematon kullinpala siellä haaroissas kerro jo susta kaiken.
Paahan sitä rasvaa sinne persereikään nyt oikein reilusti, kun näyttää se kaveris kulli haluavan seuraavaksi sinne persepukamies joukkoon hinkkaamaan ja tuottamaan sulle sen ainoan seksikokemuksen, mistä oikein nautit! Nauti nyt läski homo, nauti! Aaaaaaah! Syvemmmmälle! Aaaah!!!

Lue lisää

Tais homppeli vetää sen mulkun kurkkuunsa! ;))))

hoikka timmi mies. kirjoitti:

lehmänraato haiseva kalma et potki ketään, äijät on potkinu sua päähän läpi mätäisen elosi, lyönyt silmäsi mustaksi ja nyt märiset katkeruuttasi täällä. Oot vitun läskikasa 130 kiloa lödöä, kuka sellasta tiinua katseleekaan.

Lue lisää

Onpa mukavaa taas painautua oman miehen kainaloon, kun lukee täällä tuollaisen "miehen" kirjoittelua.
Sulla ei taida olla sitä kainaloa, eikä kyllä tulekkaan, jos et muutu tavoiltasi.
Säälin sinua.

hoikka timmi mies. kirjoitti:

lehmänraato haiseva kalma et potki ketään, äijät on potkinu sua päähän läpi mätäisen elosi, lyönyt silmäsi mustaksi ja nyt märiset katkeruuttasi täällä. Oot vitun läskikasa 130 kiloa lödöä, kuka sellasta tiinua katseleekaan.

Lue lisää

Käyn tässä ensin paskalla ja tuun sitten istuun sun naamalles, niin saat oikein lutkuttaa kunnon märkää tavaraa kerrankin sinäkin sen mulukun sijaan välillä.
Joten meeppä sinne sängylle retkottaan valmiiksi ja pese hampaas.
Mulukkus saa semmoisen käsittelyn, että et viikkoon saa sitä solmusta selviteltyä, kun tämä iso amatsooni tulee sitä vähän käsittelemään..

ootappa tätiä... kirjoitti:

Käyn tässä ensin paskalla ja tuun sitten istuun sun naamalles, niin saat oikein lutkuttaa kunnon märkää tavaraa kerrankin sinäkin sen mulukun sijaan välillä.
Joten meeppä sinne sängylle retkottaan valmiiksi ja pese hampaas.
Mulukkus saa semmoisen käsittelyn, että et viikkoon saa sitä solmusta selviteltyä, kun tämä iso amatsooni tulee sitä vähän käsittelemään..

Lue lisää

Aaaaaah!
Olipa ihana kokemus...mulkun lutkutuksen jälkeen tuntu tosi hyvältä saada ison naisen pillua imeskellä paskakokkareista huolimatta.
Pyydän anteeksi tuota tyhmää kirjoittelua tuolla edempänä.
Onneksi tulit Amatsooni alistamaan minua, sen tarpeessahan olinkin..
Saisko vielä vähän sitä piiiiiskaaaa!! Ja patukkaaa.....

Eikö Kenelläkään ole toisinpäin? Meillä vaimoni ei puhu vaikka mitä tekisi.

Mies___ kirjoitti:

Eikö Kenelläkään ole toisinpäin? Meillä vaimoni ei puhu vaikka mitä tekisi.

vaimoni ei puhu vaikka mitä tekisin,paitsi kun on hiukan viiniä ottanut niin johan alkaa solvaus minua kohtaan,milloin olen niin paska että hän haluaa erota,mitä milloinkin.
eli kyllä naisetkin osaa tuon puhumattomuuden !

Kiitos hyvästä palauttesta.
Kun luen näitä kaikkia vastauksia, niin huomaa miten tunteet nousee pintaan molemmilla sukupuolilla, kuulluksi tuleminen tuntuu olevan yhtä tärkeää miehille kuin naisillekkin. Silti useammin naiset ataa palautetta miehistä jotka eivät puhu, ainakin keskustelupalstoilla.

Sinulla oli hyvä kuvaus siitä miten myös hiljaisempi mies saa tilaa omille ajatuksille. Oli ihana lukea viisautta, jolla kohtasit ongelman, sillä helposti vaan aletaan syyttelemään toista mörökölliksi, eikä edes yritetä tehdä asialle mitään.

Joku on joskus kuvannut parisuhteessa olevaa erilaisuutta, siilillä ja sarvikuonolla. Toinen käyttäytyy uhkaavassa tilanteessa niin kuin siili, laittaen piikit pystyyn, ja jos sitä yrittää lähestyä, niin pistää oikein p.......sti. Toinen taas käyttäytyy uhkaavassa tilanteessa kuten sarvikuono, ja jos sitä yrittää lähestyä, niin tulee varmasti pusketuksi.
Jos parisuhteessa on kaksi siiliä, niin ongelmatilanteissa molemmat käpertyy piikkipalloksi, lakataan puhumasta ja koskettamasta toisia.
Jos taas molemmat ovat sarvikuonoja, niin ongelmatilanteissa kipunat lentelee ja on lähellä että käydään käsiksi.
Jos toinen on siili ja toinen on sarvikuono, niin ongelmatilanteessa toinen menee piikkipalloksi ja toista sattuu aina kun tulee lähelle.

Oma avioliittoni oli sellainen jossa itse olin sarvikuono vaimoni oli siili. Riitatilanteissa vaimoni lakkasi puhumata, ja hiljaisuus ärsytti vielä enemmän, olisi edes raivonnut hetken. Sitten kun yritti mennä lähelle ja vaikkapa halata, niin piikit pisteli, ai että se sattui. Itse taas puskin sanoillani, olin kuulemma katujyrä, joka jyrää kaiken mikä tulee eteen.

Kun ollaan voitu puhua, niin on ollut helpompi ymmärtää, ei vaimoni minua kiusatakseni pistele, vaan pistäminen johtuu omasta käytöksestäni, sanani tai toimintani oli koettu liian uhkaavina. Siili vaan käpertyy piikkipalloksi. Vastaavasti oma puskemiseni on myös ymmärretty, sarvikuono puskee kun sitä uhataan.

Esa. kirjoitti:

Kiitos hyvästä palauttesta.
Kun luen näitä kaikkia vastauksia, niin huomaa miten tunteet nousee pintaan molemmilla sukupuolilla, kuulluksi tuleminen tuntuu olevan yhtä tärkeää miehille kuin naisillekkin. Silti useammin naiset ataa palautetta miehistä jotka eivät puhu, ainakin keskustelupalstoilla.

Sinulla oli hyvä kuvaus siitä miten myös hiljaisempi mies saa tilaa omille ajatuksille. Oli ihana lukea viisautta, jolla kohtasit ongelman, sillä helposti vaan aletaan syyttelemään toista mörökölliksi, eikä edes yritetä tehdä asialle mitään.

Joku on joskus kuvannut parisuhteessa olevaa erilaisuutta, siilillä ja sarvikuonolla. Toinen käyttäytyy uhkaavassa tilanteessa niin kuin siili, laittaen piikit pystyyn, ja jos sitä yrittää lähestyä, niin pistää oikein p.......sti. Toinen taas käyttäytyy uhkaavassa tilanteessa kuten sarvikuono, ja jos sitä yrittää lähestyä, niin tulee varmasti pusketuksi.
Jos parisuhteessa on kaksi siiliä, niin ongelmatilanteissa molemmat käpertyy piikkipalloksi, lakataan puhumasta ja koskettamasta toisia.
Jos taas molemmat ovat sarvikuonoja, niin ongelmatilanteissa kipunat lentelee ja on lähellä että käydään käsiksi.
Jos toinen on siili ja toinen on sarvikuono, niin ongelmatilanteessa toinen menee piikkipalloksi ja toista sattuu aina kun tulee lähelle.

Oma avioliittoni oli sellainen jossa itse olin sarvikuono vaimoni oli siili. Riitatilanteissa vaimoni lakkasi puhumata, ja hiljaisuus ärsytti vielä enemmän, olisi edes raivonnut hetken. Sitten kun yritti mennä lähelle ja vaikkapa halata, niin piikit pisteli, ai että se sattui. Itse taas puskin sanoillani, olin kuulemma katujyrä, joka jyrää kaiken mikä tulee eteen.

Kun ollaan voitu puhua, niin on ollut helpompi ymmärtää, ei vaimoni minua kiusatakseni pistele, vaan pistäminen johtuu omasta käytöksestäni, sanani tai toimintani oli koettu liian uhkaavina. Siili vaan käpertyy piikkipalloksi. Vastaavasti oma puskemiseni on myös ymmärretty, sarvikuono puskee kun sitä uhataan.

Lue lisää

Voi, millainen aarre olet.

Olen itse pitkässä parisuhteessa hankalan ja hiljaisen kanssa.

Pysyttelemme asioissa joista tämän pinna ei pala.
Mistään tärkeästä ei pysty puhumaan. Arkiasioitten hoitoa vaikeuttaa hänen suuttumuksensa, syyllistämisensä. Ei sen jälkeen haluakaan mitään yhteistä, vaan tyytyy kantamaan murheet yksin.

Vuosia sitten suhteemme oli mieheni mukaan "ainutlaatuinen", hän kuvaili suhdettamme kauniiksi kahden aikuisen ihmisen liitoksi, jossa on rakkautta ja syvää välittämistä.
- kävi ilmi, että syvä välittäminen olikin pelkoa yksinäisyydestä, siitä että eron tullessa hän jäisi yksin.

Olemme käyneet pariterapiassa, koska en tunne tätä syvää rakkautta hänen ivassa, halveksunnassa, sarkasmissa, joita käyttää voittaakseen tai ollakseen oikeassa ja parempi... hänelle parisuhde on oikeassa olemista.
Käyttäydyn rauhallisesti, kuunnellen, yrittäen tasoitella kuohahtavaa mieltään.
Hän menettää herkästi malttinsa: viimeksi ,koska en muistanut jonkun työkaverinsa kutsumanimeä !
- lopulta itkin haukuttuna sohvalla .

Ei ymmärrä , että kun itken, itken koska hän on satuttanut puheillaan. Hän "tietää" minun itkevän, kun en keksi mitään nasevaa vastaan sanoakseni.
En käsitä moista ollenkaan, ehkä se on hänelle tyypillinen tapa reagoida ?
Riidassa on valmis mihin tahansa. Hän käyttää haavoittuvuuttani hyväkseen. Miettimällä miettii, miten sanoisi asiansa tarpeeksi pahasti.

Arvelen , että tuntee epäonnistuvansa, koska rähjää, ja alentuu sen jälkeen sanoihin ja tekoihin, joita kukaan ei tietenkään voi kunnialla itsessään hyväksyä. Silti sortuu uudelleen ja uudelleen samaan.
-ja sen päälle tukeva mykkäkoulu ilman sovintoa.

Sanomattakin on selvää, että en ole onnellinen. Mies vakuuttaa, että haluaa muuttaa kommunikaatiotaan, mutta sitä on 7 vuotta tahkottu. Pariterapeutti kuulemma ei puhu mitään häntä koskettavaa. Ja että muutos alkaa siitä, että ensin minä muutun että hän voi muuttua.. tällaista soopaa.
satunnaisesti muuttuu 2-3 päivää, ja taas on sama ilkeily päällä.
Narsistiseksi kutsuisin,tavattoman huonolla itsetunnolla varustetuksi. Purkaa lapsuuden traumoja ( äiti kurittanut ja ollut kylmä ) käyttäen apunaan omaa parisuhdettaan ja suhdettaan vaimoonsa.

Oman terapian tarpeesta puhuttu monta vuotta, mutta eipä tuo mene, kun ei arvele itsessään minkään olevan vialla.
Tiedostan, ettei ole lapsille hyväksi, että näkevät isänsä kohtelevan äitiään huonosti, mutta olen työkyvyttömyyseläkkeellä lihassairauden takia, enkä saa edes 600 e / kk, joten pakko on olla yhdessä.

Mieheni on ihminen joka ei huolehdi laskuistaan tai vastuistaan, joten en usko että tulee maksamaan elatusapua.

Joten jatkan hammasta purren puurtamista. Yritän jaksaa, ja kärsin valtavasta rakkauden puutteesta ja hyväksytyksi tulemisen tarpeesta. Janoan kosketusta, kuulluksi tulemista, hyäksytyksi tulemista , turhaan.

Ei ole muuta kuin arki ja hänen huomionhakuinen käytöksensä.
- siunattu netti, on paikka jonne voi työntää mielensä kun kotona on todella paha olla.

Miestä ei saa tajuamaan, että yksinäisyys odottaa tökerön, piittaamattoman käytöksen takia aivan varmasti.
Toisaalta uskon, että jollain tasolla tajuaa tämän itsekin.

Jos nyt jollakin lamppu syttyi, että teepä näin, sanopa noin, niin kommenttia, asiallista, kiitos.

Erot on pohdittu, terapiassa käydään, ja lääkkeitä mies syö impulsiivisuuteensa. Sepä taas latistaa seksielämän olemattomiin. Toisaalta, kuka syttyisi seksiin ivan ja haukkujen jälkeen.. ?

Toivonsa menettänyt kirjoitti:

Voi, millainen aarre olet.

Olen itse pitkässä parisuhteessa hankalan ja hiljaisen kanssa.

Pysyttelemme asioissa joista tämän pinna ei pala.
Mistään tärkeästä ei pysty puhumaan. Arkiasioitten hoitoa vaikeuttaa hänen suuttumuksensa, syyllistämisensä. Ei sen jälkeen haluakaan mitään yhteistä, vaan tyytyy kantamaan murheet yksin.

Vuosia sitten suhteemme oli mieheni mukaan "ainutlaatuinen", hän kuvaili suhdettamme kauniiksi kahden aikuisen ihmisen liitoksi, jossa on rakkautta ja syvää välittämistä.
- kävi ilmi, että syvä välittäminen olikin pelkoa yksinäisyydestä, siitä että eron tullessa hän jäisi yksin.

Olemme käyneet pariterapiassa, koska en tunne tätä syvää rakkautta hänen ivassa, halveksunnassa, sarkasmissa, joita käyttää voittaakseen tai ollakseen oikeassa ja parempi... hänelle parisuhde on oikeassa olemista.
Käyttäydyn rauhallisesti, kuunnellen, yrittäen tasoitella kuohahtavaa mieltään.
Hän menettää herkästi malttinsa: viimeksi ,koska en muistanut jonkun työkaverinsa kutsumanimeä !
- lopulta itkin haukuttuna sohvalla .

Ei ymmärrä , että kun itken, itken koska hän on satuttanut puheillaan. Hän "tietää" minun itkevän, kun en keksi mitään nasevaa vastaan sanoakseni.
En käsitä moista ollenkaan, ehkä se on hänelle tyypillinen tapa reagoida ?
Riidassa on valmis mihin tahansa. Hän käyttää haavoittuvuuttani hyväkseen. Miettimällä miettii, miten sanoisi asiansa tarpeeksi pahasti.

Arvelen , että tuntee epäonnistuvansa, koska rähjää, ja alentuu sen jälkeen sanoihin ja tekoihin, joita kukaan ei tietenkään voi kunnialla itsessään hyväksyä. Silti sortuu uudelleen ja uudelleen samaan.
-ja sen päälle tukeva mykkäkoulu ilman sovintoa.

Sanomattakin on selvää, että en ole onnellinen. Mies vakuuttaa, että haluaa muuttaa kommunikaatiotaan, mutta sitä on 7 vuotta tahkottu. Pariterapeutti kuulemma ei puhu mitään häntä koskettavaa. Ja että muutos alkaa siitä, että ensin minä muutun että hän voi muuttua.. tällaista soopaa.
satunnaisesti muuttuu 2-3 päivää, ja taas on sama ilkeily päällä.
Narsistiseksi kutsuisin,tavattoman huonolla itsetunnolla varustetuksi. Purkaa lapsuuden traumoja ( äiti kurittanut ja ollut kylmä ) käyttäen apunaan omaa parisuhdettaan ja suhdettaan vaimoonsa.

Oman terapian tarpeesta puhuttu monta vuotta, mutta eipä tuo mene, kun ei arvele itsessään minkään olevan vialla.
Tiedostan, ettei ole lapsille hyväksi, että näkevät isänsä kohtelevan äitiään huonosti, mutta olen työkyvyttömyyseläkkeellä lihassairauden takia, enkä saa edes 600 e / kk, joten pakko on olla yhdessä.

Mieheni on ihminen joka ei huolehdi laskuistaan tai vastuistaan, joten en usko että tulee maksamaan elatusapua.

Joten jatkan hammasta purren puurtamista. Yritän jaksaa, ja kärsin valtavasta rakkauden puutteesta ja hyväksytyksi tulemisen tarpeesta. Janoan kosketusta, kuulluksi tulemista, hyäksytyksi tulemista , turhaan.

Ei ole muuta kuin arki ja hänen huomionhakuinen käytöksensä.
- siunattu netti, on paikka jonne voi työntää mielensä kun kotona on todella paha olla.

Miestä ei saa tajuamaan, että yksinäisyys odottaa tökerön, piittaamattoman käytöksen takia aivan varmasti.
Toisaalta uskon, että jollain tasolla tajuaa tämän itsekin.

Jos nyt jollakin lamppu syttyi, että teepä näin, sanopa noin, niin kommenttia, asiallista, kiitos.

Erot on pohdittu, terapiassa käydään, ja lääkkeitä mies syö impulsiivisuuteensa. Sepä taas latistaa seksielämän olemattomiin. Toisaalta, kuka syttyisi seksiin ivan ja haukkujen jälkeen.. ?

Lue lisää

Veikkaisin miehellesi sydän-verisuoni tauteja. Voisi olla kyse muustakin.
Tuo hengentuote mitä hän ylläpitää, vaikuttaa terveysongelmalta.
Hän ei jaksa keskisttyä elämiseen, kun hänen sisällään on ongelma.
Joskus se voi olla myös psyykkinen ongelma yksistään tai ympäristöpaineinen ( vaikeuksia töissä-pärjäämisessä).

Ihminen voi hyvin, kun hänellä on hyvä olla. Hän ei hermoile tai menetä malttiaan pienistä asioista.

Joskus ihmiselle riittää, että hänellä on väärä maailmankuva, eli " miesmalli" on jokin johon hän pyrkii.

Älä pidä näitä minään totuuksina, mutta älä estä itseäsi myöskään miettimästä asioita.

Jokin on kuitenkin pielessä ja siitä olemme yhtä mieltä.
Toisaalta, kellä ihmisellä olisi kaikki kohdallaan ?
Jotain voimme antaa anteeksikin.

Toivonsa menettänyt kirjoitti:

Voi, millainen aarre olet.

Olen itse pitkässä parisuhteessa hankalan ja hiljaisen kanssa.

Pysyttelemme asioissa joista tämän pinna ei pala.
Mistään tärkeästä ei pysty puhumaan. Arkiasioitten hoitoa vaikeuttaa hänen suuttumuksensa, syyllistämisensä. Ei sen jälkeen haluakaan mitään yhteistä, vaan tyytyy kantamaan murheet yksin.

Vuosia sitten suhteemme oli mieheni mukaan "ainutlaatuinen", hän kuvaili suhdettamme kauniiksi kahden aikuisen ihmisen liitoksi, jossa on rakkautta ja syvää välittämistä.
- kävi ilmi, että syvä välittäminen olikin pelkoa yksinäisyydestä, siitä että eron tullessa hän jäisi yksin.

Olemme käyneet pariterapiassa, koska en tunne tätä syvää rakkautta hänen ivassa, halveksunnassa, sarkasmissa, joita käyttää voittaakseen tai ollakseen oikeassa ja parempi... hänelle parisuhde on oikeassa olemista.
Käyttäydyn rauhallisesti, kuunnellen, yrittäen tasoitella kuohahtavaa mieltään.
Hän menettää herkästi malttinsa: viimeksi ,koska en muistanut jonkun työkaverinsa kutsumanimeä !
- lopulta itkin haukuttuna sohvalla .

Ei ymmärrä , että kun itken, itken koska hän on satuttanut puheillaan. Hän "tietää" minun itkevän, kun en keksi mitään nasevaa vastaan sanoakseni.
En käsitä moista ollenkaan, ehkä se on hänelle tyypillinen tapa reagoida ?
Riidassa on valmis mihin tahansa. Hän käyttää haavoittuvuuttani hyväkseen. Miettimällä miettii, miten sanoisi asiansa tarpeeksi pahasti.

Arvelen , että tuntee epäonnistuvansa, koska rähjää, ja alentuu sen jälkeen sanoihin ja tekoihin, joita kukaan ei tietenkään voi kunnialla itsessään hyväksyä. Silti sortuu uudelleen ja uudelleen samaan.
-ja sen päälle tukeva mykkäkoulu ilman sovintoa.

Sanomattakin on selvää, että en ole onnellinen. Mies vakuuttaa, että haluaa muuttaa kommunikaatiotaan, mutta sitä on 7 vuotta tahkottu. Pariterapeutti kuulemma ei puhu mitään häntä koskettavaa. Ja että muutos alkaa siitä, että ensin minä muutun että hän voi muuttua.. tällaista soopaa.
satunnaisesti muuttuu 2-3 päivää, ja taas on sama ilkeily päällä.
Narsistiseksi kutsuisin,tavattoman huonolla itsetunnolla varustetuksi. Purkaa lapsuuden traumoja ( äiti kurittanut ja ollut kylmä ) käyttäen apunaan omaa parisuhdettaan ja suhdettaan vaimoonsa.

Oman terapian tarpeesta puhuttu monta vuotta, mutta eipä tuo mene, kun ei arvele itsessään minkään olevan vialla.
Tiedostan, ettei ole lapsille hyväksi, että näkevät isänsä kohtelevan äitiään huonosti, mutta olen työkyvyttömyyseläkkeellä lihassairauden takia, enkä saa edes 600 e / kk, joten pakko on olla yhdessä.

Mieheni on ihminen joka ei huolehdi laskuistaan tai vastuistaan, joten en usko että tulee maksamaan elatusapua.

Joten jatkan hammasta purren puurtamista. Yritän jaksaa, ja kärsin valtavasta rakkauden puutteesta ja hyväksytyksi tulemisen tarpeesta. Janoan kosketusta, kuulluksi tulemista, hyäksytyksi tulemista , turhaan.

Ei ole muuta kuin arki ja hänen huomionhakuinen käytöksensä.
- siunattu netti, on paikka jonne voi työntää mielensä kun kotona on todella paha olla.

Miestä ei saa tajuamaan, että yksinäisyys odottaa tökerön, piittaamattoman käytöksen takia aivan varmasti.
Toisaalta uskon, että jollain tasolla tajuaa tämän itsekin.

Jos nyt jollakin lamppu syttyi, että teepä näin, sanopa noin, niin kommenttia, asiallista, kiitos.

Erot on pohdittu, terapiassa käydään, ja lääkkeitä mies syö impulsiivisuuteensa. Sepä taas latistaa seksielämän olemattomiin. Toisaalta, kuka syttyisi seksiin ivan ja haukkujen jälkeen.. ?

Lue lisää

Jos edes vähän lohduttaisi, niin et todellakaan ole ainoa ja itsekkin olen siunannut tätä nettiä, missä voi purkaa pahaa oloaan ja vähän helpottaa tietää, että on meitä muitakin!
Kaikista ei ole kuitenkaan sitä suhdetta hoitamaan tuon "Esan" lailla, jonka luulen olevan muutenkin aika harvinaisen miehen . ;))
Esalle vaan halaus, että jaksat olla tuollainen kaiken saastankin vastaanottaja, tuntuu, että jaksatko kuitenkaan aina vain yrittää ymmärtää ja sietää huonoakin palautetta vaimolta? Onko se varmasti sen arvoista?
Itse olen löytänyt harrastuksistani sen elämän langan ja antanut periksi sen suhteen hoitamisen puhumalla. Erota en halua lastenkaan takia, eikä se mies mikään huono mies ole, puhumaton vain ja joskus vetää örvelökännit.
Mutta sille tunteelle, mikä syntyy kahden toisistaan välittävän ihmisen välille,kun kosketus tuntuu hyvälle, sen olen haudannut muistoihini..mutta ilman sitäkin pärjää.

"Minun oli opittava sekin, että tämä mies tarvitsi todella aikaa miettiäkseen. Kiirehtiminen vain synnytti mökötysreaktion."

Meillä opetellaan juuri tätä, tosin nimen omaan toisin päin. Minä otan naisena herkästi itseeni ja koen tulevani syytellyksi, ja tarvitsen esim. puoli tuntisen asioiden pohdiskeluun, jotta tajuan että hei, ihan turhaan itseeni otan, jos toisesta tuntuu tältä, hänestä tuntuu eikä sitä muuta minun mököttäminen, muka oikeassa oleminen tai riidan haastaminen. Vaikeaa meinaa olla!

Toivonsa menettänyt kirjoitti:

Voi, millainen aarre olet.

Olen itse pitkässä parisuhteessa hankalan ja hiljaisen kanssa.

Pysyttelemme asioissa joista tämän pinna ei pala.
Mistään tärkeästä ei pysty puhumaan. Arkiasioitten hoitoa vaikeuttaa hänen suuttumuksensa, syyllistämisensä. Ei sen jälkeen haluakaan mitään yhteistä, vaan tyytyy kantamaan murheet yksin.

Vuosia sitten suhteemme oli mieheni mukaan "ainutlaatuinen", hän kuvaili suhdettamme kauniiksi kahden aikuisen ihmisen liitoksi, jossa on rakkautta ja syvää välittämistä.
- kävi ilmi, että syvä välittäminen olikin pelkoa yksinäisyydestä, siitä että eron tullessa hän jäisi yksin.

Olemme käyneet pariterapiassa, koska en tunne tätä syvää rakkautta hänen ivassa, halveksunnassa, sarkasmissa, joita käyttää voittaakseen tai ollakseen oikeassa ja parempi... hänelle parisuhde on oikeassa olemista.
Käyttäydyn rauhallisesti, kuunnellen, yrittäen tasoitella kuohahtavaa mieltään.
Hän menettää herkästi malttinsa: viimeksi ,koska en muistanut jonkun työkaverinsa kutsumanimeä !
- lopulta itkin haukuttuna sohvalla .

Ei ymmärrä , että kun itken, itken koska hän on satuttanut puheillaan. Hän "tietää" minun itkevän, kun en keksi mitään nasevaa vastaan sanoakseni.
En käsitä moista ollenkaan, ehkä se on hänelle tyypillinen tapa reagoida ?
Riidassa on valmis mihin tahansa. Hän käyttää haavoittuvuuttani hyväkseen. Miettimällä miettii, miten sanoisi asiansa tarpeeksi pahasti.

Arvelen , että tuntee epäonnistuvansa, koska rähjää, ja alentuu sen jälkeen sanoihin ja tekoihin, joita kukaan ei tietenkään voi kunnialla itsessään hyväksyä. Silti sortuu uudelleen ja uudelleen samaan.
-ja sen päälle tukeva mykkäkoulu ilman sovintoa.

Sanomattakin on selvää, että en ole onnellinen. Mies vakuuttaa, että haluaa muuttaa kommunikaatiotaan, mutta sitä on 7 vuotta tahkottu. Pariterapeutti kuulemma ei puhu mitään häntä koskettavaa. Ja että muutos alkaa siitä, että ensin minä muutun että hän voi muuttua.. tällaista soopaa.
satunnaisesti muuttuu 2-3 päivää, ja taas on sama ilkeily päällä.
Narsistiseksi kutsuisin,tavattoman huonolla itsetunnolla varustetuksi. Purkaa lapsuuden traumoja ( äiti kurittanut ja ollut kylmä ) käyttäen apunaan omaa parisuhdettaan ja suhdettaan vaimoonsa.

Oman terapian tarpeesta puhuttu monta vuotta, mutta eipä tuo mene, kun ei arvele itsessään minkään olevan vialla.
Tiedostan, ettei ole lapsille hyväksi, että näkevät isänsä kohtelevan äitiään huonosti, mutta olen työkyvyttömyyseläkkeellä lihassairauden takia, enkä saa edes 600 e / kk, joten pakko on olla yhdessä.

Mieheni on ihminen joka ei huolehdi laskuistaan tai vastuistaan, joten en usko että tulee maksamaan elatusapua.

Joten jatkan hammasta purren puurtamista. Yritän jaksaa, ja kärsin valtavasta rakkauden puutteesta ja hyväksytyksi tulemisen tarpeesta. Janoan kosketusta, kuulluksi tulemista, hyäksytyksi tulemista , turhaan.

Ei ole muuta kuin arki ja hänen huomionhakuinen käytöksensä.
- siunattu netti, on paikka jonne voi työntää mielensä kun kotona on todella paha olla.

Miestä ei saa tajuamaan, että yksinäisyys odottaa tökerön, piittaamattoman käytöksen takia aivan varmasti.
Toisaalta uskon, että jollain tasolla tajuaa tämän itsekin.

Jos nyt jollakin lamppu syttyi, että teepä näin, sanopa noin, niin kommenttia, asiallista, kiitos.

Erot on pohdittu, terapiassa käydään, ja lääkkeitä mies syö impulsiivisuuteensa. Sepä taas latistaa seksielämän olemattomiin. Toisaalta, kuka syttyisi seksiin ivan ja haukkujen jälkeen.. ?

Lue lisää

Koskettavasti kirjoitat. Kokeile anteeksiantoa. Anna ensin itsellesi anteeksi joka ilta ennen nukkumaanmenoa. Sitten voit alkaa antaa anteeksi miehellekin. Voimistut pikku hiljaa ja näet valoisat puolet. Saat myös voimaa selviytyä yksin. Vahvuutesi alkaa tarttua myös ympäristöösi.

Työkyvyttömyys on vaikea asia, mutta sillä on moniin muihin vaikeisiin asioihin verrattuna se hyvä puoli, että ajan myötä siitä kärsii vähemmän, kun alkaa uskoa ettei tosiaan ole mitään velkaa muille ja että voi vapaasti tehdä ihan mitä itse haluaa tehdä. (Jos fyysinen sairaus ei pahene.) Monissa muissa vaikeissa asioissa tilanne pahenee koko ajan, mutta häpeä työkyvyttömyydestä kyllä hellittää. Alkaa nähdä niitä valoisia kohtia.

A kirjoitti:

Koskettavasti kirjoitat. Kokeile anteeksiantoa. Anna ensin itsellesi anteeksi joka ilta ennen nukkumaanmenoa. Sitten voit alkaa antaa anteeksi miehellekin. Voimistut pikku hiljaa ja näet valoisat puolet. Saat myös voimaa selviytyä yksin. Vahvuutesi alkaa tarttua myös ympäristöösi.

Työkyvyttömyys on vaikea asia, mutta sillä on moniin muihin vaikeisiin asioihin verrattuna se hyvä puoli, että ajan myötä siitä kärsii vähemmän, kun alkaa uskoa ettei tosiaan ole mitään velkaa muille ja että voi vapaasti tehdä ihan mitä itse haluaa tehdä. (Jos fyysinen sairaus ei pahene.) Monissa muissa vaikeissa asioissa tilanne pahenee koko ajan, mutta häpeä työkyvyttömyydestä kyllä hellittää. Alkaa nähdä niitä valoisia kohtia.

Lue lisää

Uskon että viestisi tavoittaa useita ihmisiä kokemuksineen.
Meidän halumme on auttaa ihmisiä jotka oikeasti apua tarvitsevat ( kristillinen ajatus).
Siitä ei ole mitään velkaa, eikä selitystä kellekään. Haluamme, että ihminen kokee elämisen arvoista elämää ja on onnellinen omassa elämässään.
Meille kelle tahansa voi käydä huonosti tavalla tai toisella. Silloin tarvitsemme apua ja se on järjestelmämme tarkoitus, että silloin apua saa.

Ongelmaa ehkä tuottaa kovapuheisissa ihmisissä se, että kyseistä apua haluaisivat käyttää myös ne, joita ei vain huvita tehdä mitään.
Siihen se itänaapurikin kaatui.

Ole siis vapaa elämääsi. Elämäsi on muuta kun suorittamista. Opettele ajattelemaan kauniisti ja rakkaudella.
Silloin voit puolestasi antaa itsellesi ja muille.

Toivonsa menettänyt kirjoitti:

Voi, millainen aarre olet.

Olen itse pitkässä parisuhteessa hankalan ja hiljaisen kanssa.

Pysyttelemme asioissa joista tämän pinna ei pala.
Mistään tärkeästä ei pysty puhumaan. Arkiasioitten hoitoa vaikeuttaa hänen suuttumuksensa, syyllistämisensä. Ei sen jälkeen haluakaan mitään yhteistä, vaan tyytyy kantamaan murheet yksin.

Vuosia sitten suhteemme oli mieheni mukaan "ainutlaatuinen", hän kuvaili suhdettamme kauniiksi kahden aikuisen ihmisen liitoksi, jossa on rakkautta ja syvää välittämistä.
- kävi ilmi, että syvä välittäminen olikin pelkoa yksinäisyydestä, siitä että eron tullessa hän jäisi yksin.

Olemme käyneet pariterapiassa, koska en tunne tätä syvää rakkautta hänen ivassa, halveksunnassa, sarkasmissa, joita käyttää voittaakseen tai ollakseen oikeassa ja parempi... hänelle parisuhde on oikeassa olemista.
Käyttäydyn rauhallisesti, kuunnellen, yrittäen tasoitella kuohahtavaa mieltään.
Hän menettää herkästi malttinsa: viimeksi ,koska en muistanut jonkun työkaverinsa kutsumanimeä !
- lopulta itkin haukuttuna sohvalla .

Ei ymmärrä , että kun itken, itken koska hän on satuttanut puheillaan. Hän "tietää" minun itkevän, kun en keksi mitään nasevaa vastaan sanoakseni.
En käsitä moista ollenkaan, ehkä se on hänelle tyypillinen tapa reagoida ?
Riidassa on valmis mihin tahansa. Hän käyttää haavoittuvuuttani hyväkseen. Miettimällä miettii, miten sanoisi asiansa tarpeeksi pahasti.

Arvelen , että tuntee epäonnistuvansa, koska rähjää, ja alentuu sen jälkeen sanoihin ja tekoihin, joita kukaan ei tietenkään voi kunnialla itsessään hyväksyä. Silti sortuu uudelleen ja uudelleen samaan.
-ja sen päälle tukeva mykkäkoulu ilman sovintoa.

Sanomattakin on selvää, että en ole onnellinen. Mies vakuuttaa, että haluaa muuttaa kommunikaatiotaan, mutta sitä on 7 vuotta tahkottu. Pariterapeutti kuulemma ei puhu mitään häntä koskettavaa. Ja että muutos alkaa siitä, että ensin minä muutun että hän voi muuttua.. tällaista soopaa.
satunnaisesti muuttuu 2-3 päivää, ja taas on sama ilkeily päällä.
Narsistiseksi kutsuisin,tavattoman huonolla itsetunnolla varustetuksi. Purkaa lapsuuden traumoja ( äiti kurittanut ja ollut kylmä ) käyttäen apunaan omaa parisuhdettaan ja suhdettaan vaimoonsa.

Oman terapian tarpeesta puhuttu monta vuotta, mutta eipä tuo mene, kun ei arvele itsessään minkään olevan vialla.
Tiedostan, ettei ole lapsille hyväksi, että näkevät isänsä kohtelevan äitiään huonosti, mutta olen työkyvyttömyyseläkkeellä lihassairauden takia, enkä saa edes 600 e / kk, joten pakko on olla yhdessä.

Mieheni on ihminen joka ei huolehdi laskuistaan tai vastuistaan, joten en usko että tulee maksamaan elatusapua.

Joten jatkan hammasta purren puurtamista. Yritän jaksaa, ja kärsin valtavasta rakkauden puutteesta ja hyväksytyksi tulemisen tarpeesta. Janoan kosketusta, kuulluksi tulemista, hyäksytyksi tulemista , turhaan.

Ei ole muuta kuin arki ja hänen huomionhakuinen käytöksensä.
- siunattu netti, on paikka jonne voi työntää mielensä kun kotona on todella paha olla.

Miestä ei saa tajuamaan, että yksinäisyys odottaa tökerön, piittaamattoman käytöksen takia aivan varmasti.
Toisaalta uskon, että jollain tasolla tajuaa tämän itsekin.

Jos nyt jollakin lamppu syttyi, että teepä näin, sanopa noin, niin kommenttia, asiallista, kiitos.

Erot on pohdittu, terapiassa käydään, ja lääkkeitä mies syö impulsiivisuuteensa. Sepä taas latistaa seksielämän olemattomiin. Toisaalta, kuka syttyisi seksiin ivan ja haukkujen jälkeen.. ?

Lue lisää

Lähde hyvä ihminen, lähde. Sinä kulut loppuun.
Ei raha ole syy olla yhdessä. Tiedätkös sinä saat elarit vaikka miehesi ei niitä maksaisi, kunhan lastenvalvojalle ilmoitat, että haluat ne maksettavan Kelan kautta, näin Kela perii ne mieheltäsi. Tavalla ja toisella. Saat yksinhuoltaja korotukset jne. Ihan varmasti pärjäät ja löydät arvoistasi seuraa! Älä tyydy elämään varjossa. Sinä olet aurinko ja sinun kuuluu saada loistaa. Mieti nyt kuitenkin eroa. Ajattele itseäsi. Mitä onnellisempi SINÄ olet, sitä onnellisempia lapsenne ovat! VOIMIA!

Juu , hyvä idea, mutta kun olet miettinyt, miksi sanoo, muista tarkistaa, oliko asia todella kuten arvelet.

Sepä se vasta on raivostuttavaa, kun toinen luulee tietävänsä, sitten elää sen mukaan mitä luulee ja on vielä luulostaan omahyväinen kun itse keksi.
Oikaisepa siinä, jos se " miksi" meni pieleen, kun toinen on ihan varma luulostaan. Ei todellakaan ole mikään vippaskonsti tuo.

Ei ole helppo asia. Vaatii molemmilta joustoa,ja kärsivällisyyttä.Jos molemmat on työelämässä, kärjistyy tilanne äkkiä pelkästään kodinhoidosta .Molempien kun tarttis sitä himaa hoitaa, ei riitä selitykseksi lätkämatsi tai vaimon kuntosalilla käynti. Parisuhteessa eläminen vaatii opettelua ja asiallista keskustelua asiasta heti. Ei kannata kerätä asioita, paineet kasvaa ,juttu päättyy huutoon ja haukkuihin . Suhteemme alkuaikoina vaimo harrasti mykkäkoulua, kirjoitteli asioita lapuille. Oli kerran jättänyt lapun ,jossa luki. Herätä aamulla kun lähdet. Aamulla herättyäni lähdin töihin. Jätin kyllä lapun jossa luki kultaseni herää kello on seitsemän. Illalla kun tulin kotiin ,mökää kyllä riitti. Ei ole sen jälkeen lappuja kirjoiteltu .Tässä ollan kohta taivallettu 40vuotta kimpassa. Viimmeset 10vuotta on ollut helpompia kun ollaan opittu ottamaan toisemme huomioon ja elämä on muutenkin helpottunut. Ei ole velkoja ja poika on mailmalla ,elää omaa elämää. Yhteis elo on kovaa kamppailua .Nykyään luovutetaan liian helposti. Otetaan liian isoja lainoja ,muutenkin eletään överiksi. Ei ihme jos suhteet ei kestä. Kannattais sopia pelisäännöt joita molemmat noudattaa. Jakaa kotityöt ja muut tasapuolisesti. Ei ole oikein jos vaimo työpäivänjälkeen saa tehdä vielä kotityöt, pestä pyykit, silittää paidat. Äijä kattoo lätkämatsii tai surfaa netissä, lörppii olutta illalla pitäis vielä saada revaa. Ei nainen oikein jaksa tollasta. Nainen ansaitsee osakseen kunnioitusta.

ällintallin kirjoitti:

Juu , hyvä idea, mutta kun olet miettinyt, miksi sanoo, muista tarkistaa, oliko asia todella kuten arvelet.

Sepä se vasta on raivostuttavaa, kun toinen luulee tietävänsä, sitten elää sen mukaan mitä luulee ja on vielä luulostaan omahyväinen kun itse keksi.
Oikaisepa siinä, jos se " miksi" meni pieleen, kun toinen on ihan varma luulostaan. Ei todellakaan ole mikään vippaskonsti tuo.

Lue lisää

Nyt suditaan veteen viivoja, mutta ei tosiaan pidäkään itse tehdä mitään johtopäätöksiä.

En syyttäisi miestäsi yhtään enempää kun sinuakaan. Olette kaksi ihmistä erilaisin varustein ( ominaisuuksin).
Jos pidät halpana puolisosi ominaisuuksia, olet itse halpa ja et koskaan voi tavoittaa nenääsi pidemmälle liittoanne.
Esan kirjoitus on hyvä ja hymy naiselle. Miksi hän sen tekee, se ei aukea kellekään. Oletamme hänessä olevan jotakin "fiksua" , mutta hänessä ei ole. Hän on kuten kaikki ihmiset, turha ja mitätön.
Kuitenkin hän etsii elämässä oikeaa suuntaa ja on siinä pidemmällä ainakin kirjotuksineen, kun jokunen muu mies.
Asioissa tulee olla sisällöllinen totuus. Se puuttuu.
Totuus kun löytyy, löytyy tapa asioiden ymmärtämiseen ja sisälle pääsyyn. Ei pelkästään itsekkään miehen tai naisen itsekkyyteen " tämä tuntuu MINUSTA hyvältä" .
Mukavaa jos asioita mietitään edes vähän.

Esan kirjoitus on nykynaisen sydämeen suunnattu kukka. Se ei palvele ketään, mutta hetken se kaunistaa oloa sydämessä. Sitten se sammuu-maatuu ja on rasite, jos se vielä siellä sydämessä kummittelee.

Mukava huomata ihmisen osto.

yksi vaan joukossa kirjoitti:

En syyttäisi miestäsi yhtään enempää kun sinuakaan. Olette kaksi ihmistä erilaisin varustein ( ominaisuuksin).
Jos pidät halpana puolisosi ominaisuuksia, olet itse halpa ja et koskaan voi tavoittaa nenääsi pidemmälle liittoanne.
Esan kirjoitus on hyvä ja hymy naiselle. Miksi hän sen tekee, se ei aukea kellekään. Oletamme hänessä olevan jotakin "fiksua" , mutta hänessä ei ole. Hän on kuten kaikki ihmiset, turha ja mitätön.
Kuitenkin hän etsii elämässä oikeaa suuntaa ja on siinä pidemmällä ainakin kirjotuksineen, kun jokunen muu mies.
Asioissa tulee olla sisällöllinen totuus. Se puuttuu.
Totuus kun löytyy, löytyy tapa asioiden ymmärtämiseen ja sisälle pääsyyn. Ei pelkästään itsekkään miehen tai naisen itsekkyyteen " tämä tuntuu MINUSTA hyvältä" .
Mukavaa jos asioita mietitään edes vähän.

Esan kirjoitus on nykynaisen sydämeen suunnattu kukka. Se ei palvele ketään, mutta hetken se kaunistaa oloa sydämessä. Sitten se sammuu-maatuu ja on rasite, jos se vielä siellä sydämessä kummittelee.

Mukava huomata ihmisen osto.

Lue lisää

>Esan kirjoitus on nykynaisen sydämeen suunnattu kukka...<
En suunnannut tätä kenellekkään, halusin vain kertoa miten itse olen oppinut rakastamaan keskustelua, jossa puhutaan niistäkin aiheista mitkä sattuu. Juuri ne ovat olleet eniten silmiä avaavia, ja myös eniten vapauttavia.
Ei minulta odotettukkaan monia asioita, joiden eteen olin nähnyt paljon vaivaa, eikä myöskään pyydetyt asiat olleet vaikeita. Ne oli lähinnä läsnäoloa, ajatukset oli muualla kun tein jotain.

Itse olin monissa kohdissa samanlainen mies mitä kuvaat, tunteet kävi ylikierroksilla kun vaimoni halusi kertoa jotain mitä en olisi halunnut kuulla. Isän rooli oli jäänyt päälle, ja yritin olla vaimollenikin isä. Yritin luoda rajoja, määrätä mitä voidaan puhua ja jopa mitä voidaan ajatella. Luulin että se tuo turvallisuutta, ja se on aviomiehen tehtävä.

Jälkeenpäin tämä naurattaa, mutta silloin se oli totisinta totta. Lapseni teki murrosiässä paljon sellaista, mitä en hyväksynyt enkä voinut sille mitään. Tämä avasi silmiäni, voin neuvoa mutta en ole vastuussa toisten tekemisistä. Oli huomattavasti helpompi kuunnella, kun sai heittää mahdottoman kuorman pois selästä.

Toki on paljon muitakin syitä, miksi on vaikea kuunnella, mutta itseäni helpotti, kun tajusin ettei minun kuulu olla vaimolleni isä. Tämä sama koskee myös toisinpäin, aviomies ei halua vaimostaan äitiä. Jos mies ei osaa käyttäytyä julkisilla paikoilla, tai ei osaa tehdä itselleen ruokaa yms. niin kuolkoon vaikka nälkään. Voimme ja kuuluukin ottaa toisemme huomioon, mutta vain lapsi tarvitsee äidin ja isän.

Ps. Mummomuorilla oli myös hyvä kirjoitus, miten mörökölli saadaan puhumaan.

Kun julkisesti ihmisten edessä , papin edessä ja Jumalan edessä sanomme rakastavamme aviopuolisoksi tulevaa, niin rakastammeko ? Myötä ja vastoin käymisissä ? Näin luvataan !

Onko rakkautta se että näemme toisissamme ikävää ja koemme pahaa?
Onko rakkautta arvostella toista tai toisen puutteita ?
Yritämmekö kaikkemme, jättämättä mitään yrittämättä ?

Sanoisin, että meidän kaikkien tulee pyytää anteeksi puolisoiltamme. Niin miehet vaimoiltaan, kun vaimot miehiltään.

Jos emme jaksa rakastaa toisiamme, ei jäljellä ole mitään.
Monet elävät tässä tyhjyydessä, neuvottomana ja kurjana. Avioliiton lupaukset on rikottu, syöty ja heitetty vanhentuneina pois.
Lupauksissa on kuitenkin ainoa mahdollisuus. Se lupaus : HALUAN RAKASTAA.
Onko se haluamista, jos ajattelemme toisistamme pahaa, etsimme omaa etuamme jne?

Annan ilmaisen neuvon : Pyytäkää anteeksi, muistakaa lupaus rakastaa. Muuta se avioliitto ei ole. Ei mitään muuta. Se on rakkausliitto jossa kummatkin rakastaa toistaan( ei itseään).
Tämän verran on hyvä löytää ymmärrystä. Enempää ei puhetta tarvita, sillä se sisältää kaiken. Muuta ei ole eikä tule.

Tämän vuoden alusta tuli voimaan uusi laki, joka edllyttää, että huoltajuuskiistoissa on oltava kaksi asiantuntijaa, joilla on kokemusta ja tuntemusta huoltajuusriidoista. Myös lapsen kuuleminen ja lapsen mielipide on otettava huomioon, huoltajuuspäätöstä tehtäessä.

Hesarin mukaan Suomessa on 100.000 yksinhuoltajaäitiä, joilla on 150.000 lasta. Artikkelissa todettiin, jos puolet ovat poikia, on Suomessa kasvamassa isättömien poikien sukupolvi.
Toista puolta ei mainittu, eli toinen puoli 75.000 ovat isättömiä tyttöjä.

On huomioitava myös mitä lapset joutuvat kokemaan erotilanteessa.
Useinmiten he joutuvat muuttamaan toiselle paikkakunnalle, toiseen kouluun. He saatavat joutua eroon sisaruksistaan, isovanhemmistaan, hyvistä kavereista ja ystävistään, joilla on suuri merkitys lapselle ja nuorille. Usein heistä tulee myös koulukiusattuja.

Suomessa taphtuu vuosittain noin 14.000 avioeroa, jotka koskettavat 28.000 aikuista ja noin 30.000 lasta. Luvussa ei ole uusperheiden erolapset, eivätkä huostaanotetut ja sijoitetut lapset, joita on lähes 20.000.

Avierot lisääntyivät voimakkaasti, kun avioliittolakia muutettiin parikymmentä vuotta sitten. Enään ei tarvinnut mennä oikeuteen ja hankkia todistajia todistamaan toista puolta syylliseksi.

70- luvulla alettiin esittämään perättömiä väkivalta, raiskaus ja lapsen hyväksikäyttösyytöksiä, joka oli äideille oiva keino saada huoltajuus itselle ja ukko ulkoruokintaan.

Tuttavaperheessä kolmen lapsen äiti löysi elämänsä, vai oliko elimensä miehen.
Varmistaakseen tyttären itselleen ja salarakkaalleen hän uhkasi syyttää miestään alkoholistiksi, vainoharhaiseksi, sekä tyttärensä seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Lasten isä ilmoitti, että siinä tapauksessa hän nostaa syytteen perättömästä syytöksestä, josta voi seurata kahden vuoden vankeustuomio. Lasten äiti pelkäsi joutuvansa vankilaan ja perui uhkauksensa.

Lapset halusivat jäädä asumaan tämän "väkivaltaisen jupporenttu hyväksikäyttäjäisän kanssa".
Lasten äiti pakkasi tavaransa ja muutti salarakkaansa luokse ilman tytärtään.
Tänä päivänä kaikilla kolmella lapsella on ammatti ja vakituineen työpaikka ja asunto.

Varatuomari Anja Hannuniemi on valmistellut parikymmentä vuotta muissa maissa käytössä olevaa lapsen vieraanuuttamisoireyhtymään liittyvää tutkimusta.
Tutkimus on valmis lähiaikoina ja on saattanut vaikuttaa vuoden alussa käyttöönotettuun uudenlaiseen oikeuskäytäntöön.

"Äitiautomaatti" ei toimi enään tänä päivänä.
Porin Sanomissa julkaistiin tutkimus, joka löytyy allaolevassa linkissä, jossa on myös 23 kommenttia.

http://www.porinsanomat.fi/uutiset.php?id=997

---

Lapsen oikeus isään. kirjoitti:

Tämän vuoden alusta tuli voimaan uusi laki, joka edllyttää, että huoltajuuskiistoissa on oltava kaksi asiantuntijaa, joilla on kokemusta ja tuntemusta huoltajuusriidoista. Myös lapsen kuuleminen ja lapsen mielipide on otettava huomioon, huoltajuuspäätöstä tehtäessä.

Hesarin mukaan Suomessa on 100.000 yksinhuoltajaäitiä, joilla on 150.000 lasta. Artikkelissa todettiin, jos puolet ovat poikia, on Suomessa kasvamassa isättömien poikien sukupolvi.
Toista puolta ei mainittu, eli toinen puoli 75.000 ovat isättömiä tyttöjä.

On huomioitava myös mitä lapset joutuvat kokemaan erotilanteessa.
Useinmiten he joutuvat muuttamaan toiselle paikkakunnalle, toiseen kouluun. He saatavat joutua eroon sisaruksistaan, isovanhemmistaan, hyvistä kavereista ja ystävistään, joilla on suuri merkitys lapselle ja nuorille. Usein heistä tulee myös koulukiusattuja.

Suomessa taphtuu vuosittain noin 14.000 avioeroa, jotka koskettavat 28.000 aikuista ja noin 30.000 lasta. Luvussa ei ole uusperheiden erolapset, eivätkä huostaanotetut ja sijoitetut lapset, joita on lähes 20.000.

Avierot lisääntyivät voimakkaasti, kun avioliittolakia muutettiin parikymmentä vuotta sitten. Enään ei tarvinnut mennä oikeuteen ja hankkia todistajia todistamaan toista puolta syylliseksi.

70- luvulla alettiin esittämään perättömiä väkivalta, raiskaus ja lapsen hyväksikäyttösyytöksiä, joka oli äideille oiva keino saada huoltajuus itselle ja ukko ulkoruokintaan.

Tuttavaperheessä kolmen lapsen äiti löysi elämänsä, vai oliko elimensä miehen.
Varmistaakseen tyttären itselleen ja salarakkaalleen hän uhkasi syyttää miestään alkoholistiksi, vainoharhaiseksi, sekä tyttärensä seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Lasten isä ilmoitti, että siinä tapauksessa hän nostaa syytteen perättömästä syytöksestä, josta voi seurata kahden vuoden vankeustuomio. Lasten äiti pelkäsi joutuvansa vankilaan ja perui uhkauksensa.

Lapset halusivat jäädä asumaan tämän "väkivaltaisen jupporenttu hyväksikäyttäjäisän kanssa".
Lasten äiti pakkasi tavaransa ja muutti salarakkaansa luokse ilman tytärtään.
Tänä päivänä kaikilla kolmella lapsella on ammatti ja vakituineen työpaikka ja asunto.

Varatuomari Anja Hannuniemi on valmistellut parikymmentä vuotta muissa maissa käytössä olevaa lapsen vieraanuuttamisoireyhtymään liittyvää tutkimusta.
Tutkimus on valmis lähiaikoina ja on saattanut vaikuttaa vuoden alussa käyttöönotettuun uudenlaiseen oikeuskäytäntöön.

"Äitiautomaatti" ei toimi enään tänä päivänä.
Porin Sanomissa julkaistiin tutkimus, joka löytyy allaolevassa linkissä, jossa on myös 23 kommenttia.

http://www.porinsanomat.fi/uutiset.php?id=997

---

Lue lisää

Dorka. Olisit avannut oman keskustelusi, etkä yrittänyt kaapata tätä, jossa ei puhuta suoranaisesti aiheestasi.

sdiiop kirjoitti:

Dorka. Olisit avannut oman keskustelusi, etkä yrittänyt kaapata tätä, jossa ei puhuta suoranaisesti aiheestasi.

ehkä hän avaa. Ei me niin täydellisiä olla, etteikö hairahduta aiheesta vähän sivuun. Annetaan anteeksi.
Uutena keskusteluna tuo on hyvä aihe varmasti, joten sdiiop , laita " uusi keskustelu" aiheesta.
Järkyttäviä lukuja tuo tilastotiede. Olen surullinen, että ihmiset voivat pahoin.
Olkaamme ystäviä ja tukena etenkin heille, joilla on tosi vaikeaa.

Hyviä keskusteluita ja kaikenlaisia ajatuksia. Ei santerikaan voinut antaa mitään, mutta kuten moni, on kuitenkin jotakin sanomista. Se on se pinnallisuus, että syvemmälle ei uskalla tai kykene menemään.
Aihehan on maailman räjäyttäjä. Ei siis suotta, että pelkäät sanoa edes ajatuksiasi, mutta omalaatuinen analyysisi ilmaantui.

Bonuksena sinulle : Elämää ei voi väistellä jos sitä haluaa elää.

Lisäbonuksena kaikille :
Suomalaisessa on kunnollista reilua ja rehtiä kansaa. Siksi me uskallamme puhua ja miettiä asioita täälläkin.
Minkään maan parisuhde ei ole kunnossa. Useissa maissa vain tyydytään johonkin.

Itseironiaa:
Meissä on paljon kummallisia piirteitä. Me olemme onnellisia ja vahvoja kuitenkin siinä heikkouden ja mittojen edessä. Me olemme taistelijoita aina, kun emme laiskottele .

suomi on hyvä maa kirjoitti:

Hyviä keskusteluita ja kaikenlaisia ajatuksia. Ei santerikaan voinut antaa mitään, mutta kuten moni, on kuitenkin jotakin sanomista. Se on se pinnallisuus, että syvemmälle ei uskalla tai kykene menemään.
Aihehan on maailman räjäyttäjä. Ei siis suotta, että pelkäät sanoa edes ajatuksiasi, mutta omalaatuinen analyysisi ilmaantui.

Bonuksena sinulle : Elämää ei voi väistellä jos sitä haluaa elää.

Lisäbonuksena kaikille :
Suomalaisessa on kunnollista reilua ja rehtiä kansaa. Siksi me uskallamme puhua ja miettiä asioita täälläkin.
Minkään maan parisuhde ei ole kunnossa. Useissa maissa vain tyydytään johonkin.

Itseironiaa:
Meissä on paljon kummallisia piirteitä. Me olemme onnellisia ja vahvoja kuitenkin siinä heikkouden ja mittojen edessä. Me olemme taistelijoita aina, kun emme laiskottele .

Lue lisää

Koiran nilkkaan kalikka taas kalahti ja vingunta alkoi ...

Vinkki sinulle:

Pysy vaan suomessa loppuelämäsikin, älä vahingossakaan aukaise silmiäsi ... pidä ne edelleenkin kiinni ja unelmoi paratiisista (siellähän kuvittelet asuvasi).

Suomalaiset ansaitsevat toisensa, jos ei kerran elää osata, kärsitään ja kiristellään pimeessä hampaita.
Voi teitä reppahousuja ja lampaita, suomi on euroopan Pohjois-Korea ja itsesuggestio on kollektiivista ... parhaat ja lahjakkaimmat lähtevät heti kun käytännössä pystyvät, rupusakki jää kärvistelemään.

Ja tällaisilla palstoilla pitää kuitenkin sun roikkua?? ;))))))

Santeri777 kirjoitti:

Koiran nilkkaan kalikka taas kalahti ja vingunta alkoi ...

Vinkki sinulle:

Pysy vaan suomessa loppuelämäsikin, älä vahingossakaan aukaise silmiäsi ... pidä ne edelleenkin kiinni ja unelmoi paratiisista (siellähän kuvittelet asuvasi).

Suomalaiset ansaitsevat toisensa, jos ei kerran elää osata, kärsitään ja kiristellään pimeessä hampaita.
Voi teitä reppahousuja ja lampaita, suomi on euroopan Pohjois-Korea ja itsesuggestio on kollektiivista ... parhaat ja lahjakkaimmat lähtevät heti kun käytännössä pystyvät, rupusakki jää kärvistelemään.

Lue lisää

Kukaan ei täällä sua kaipaa, heippa!

Erittäin yksinkertainen. Ei hallita vuorovaikutusta,jolloin ei saada puhuttua ymmärretyksi. Useat parisuhteet kaatuvat tähän,koska kommunikointitaitoja ei hallita. Jos hallittaisiin tällaiset perusasiat,niin molemmat osapuolet olisivat tyytyväisiä parisuhteessa. On aivan turhaa syylistää,jopa naivia, toista osapuolta,etten tule kuulluksi.

Emme ole eronneet, mutta tilanne on hankala. Itse olen kiinnostunut monenlaisista asioista,
maailman tapahtumista, uutisista, ihmisistä, mutta miehestä ei saa juttukaveria. Ei myöskään siedä mitään
asioiden "jankkaamista", kuulema asiat vaan ovat niin, piste. Haluaa iltaisin olla rauhassa ja tuijottaa
telkkaria. Koskaan ei edes ohimennen kosketa. Ei kuulema voi teeskennellä, jos ei siltä tunnu.
Jos jotain kanssakäymistä on, minun täytyy jotenkin ilmaista kiinnostukseni asiaan, hän ei koskaan edes yritä. Ei lähde kanssasi mihinkään, ellei ole kyse pakollisista sukujuhlista.

En puhua pulputa jatkuvasti, en nalkuta, pidän itsestäni ja kunnostani huolta. Mutta tosiaan jos
juttukaveria kaipaan, se on etsittävä kodin ulkopuolelta. Jos läheisyyttä kaipaan, sitä saan lähinnä jos
lähden tanssimaan (mieheni ei tanssi missään tilanteessa, itse pidän tanssimisesta). Pakolliset
arkiasiat kyllä hoituvat, eikä meillä riidellä. Alkoholi kyllä muuttaa hänet puheliaammaksi ja mukavammaksi.

Olen jo oppinut liikkumaan itsekseni tai naistuttavieni kanssa erilaisissa tapahtumissa. Mies ei ole
koskaan estänyt menojani, hän ei myöskään ole mustasukkainen. Joskus jopa toivoin, että olisi.
En kyllä ole koskaan pettänyt, hänellä oli joskus ihastus työpaikallaan vuosia sitten.
Tällaista elämää meillä eletään.

on. kirjoitti:

Erittäin yksinkertainen. Ei hallita vuorovaikutusta,jolloin ei saada puhuttua ymmärretyksi. Useat parisuhteet kaatuvat tähän,koska kommunikointitaitoja ei hallita. Jos hallittaisiin tällaiset perusasiat,niin molemmat osapuolet olisivat tyytyväisiä parisuhteessa. On aivan turhaa syylistää,jopa naivia, toista osapuolta,etten tule kuulluksi.

Lue lisää

Että sekin on sen toisen syy, vaikka yrittää!! :))
Vittu, että olet tyhmä!!
Kyllä eroon päädytään juuri tuon takia, että toinen on niin YLIMIELINEN, ettei välitä toisen mielipiteistä mitään.
Vaikka toinen yrittää ja saa tyhjää palkaksi, ei todellakaan ole silloin hänen syytä ero!!
Muuten naiiviin tulee kaksi iitä....

yksin yhdessä kirjoitti:

Emme ole eronneet, mutta tilanne on hankala. Itse olen kiinnostunut monenlaisista asioista,
maailman tapahtumista, uutisista, ihmisistä, mutta miehestä ei saa juttukaveria. Ei myöskään siedä mitään
asioiden "jankkaamista", kuulema asiat vaan ovat niin, piste. Haluaa iltaisin olla rauhassa ja tuijottaa
telkkaria. Koskaan ei edes ohimennen kosketa. Ei kuulema voi teeskennellä, jos ei siltä tunnu.
Jos jotain kanssakäymistä on, minun täytyy jotenkin ilmaista kiinnostukseni asiaan, hän ei koskaan edes yritä. Ei lähde kanssasi mihinkään, ellei ole kyse pakollisista sukujuhlista.

En puhua pulputa jatkuvasti, en nalkuta, pidän itsestäni ja kunnostani huolta. Mutta tosiaan jos
juttukaveria kaipaan, se on etsittävä kodin ulkopuolelta. Jos läheisyyttä kaipaan, sitä saan lähinnä jos
lähden tanssimaan (mieheni ei tanssi missään tilanteessa, itse pidän tanssimisesta). Pakolliset
arkiasiat kyllä hoituvat, eikä meillä riidellä. Alkoholi kyllä muuttaa hänet puheliaammaksi ja mukavammaksi.

Olen jo oppinut liikkumaan itsekseni tai naistuttavieni kanssa erilaisissa tapahtumissa. Mies ei ole
koskaan estänyt menojani, hän ei myöskään ole mustasukkainen. Joskus jopa toivoin, että olisi.
En kyllä ole koskaan pettänyt, hänellä oli joskus ihastus työpaikallaan vuosia sitten.
Tällaista elämää meillä eletään.

Lue lisää

Meillä myös..
Nyt kävi sitten niin, että kun itsekkin huomasin tuon tanssimisen yhdeksi viattomaksi läheisyyden lähteeksi,
ja harrastan sitä viikottain, yhden miehen kanssa se tuntuikin erityisen hyvältä...
Siis se ihon lämpö tuntui erinlaiselta kuin aikoihin, eikä kumpikaan olisi halunnut lopettaa koko tanssia.
Mies sanoi illan päätteeksi, että tapaammehan vielä ja tottakai!!
Ehkä minun tympeään elämääni on tulossa nyt muutos, sain jonkinlaisen sähköiskun tämän
vieraan miehen kosketuksesta ja olen ollut tulessa sen jälkeen koko ajan.
Seksiä olen ajatellut pitkästä aikaa ja sekin tuntuu hyvältä ajatukselta.
Elämä tuntuu taas elämisen arvoiselta.

Noudata itse neuvoasi, paskahousu.

Olenkin katsellut, että kuka tuolla ulkona seisoo valopylvään luona ja näyttää, että hän puhuu.
Hyvä, että tiedän, että mistä on kyse.
Eipä tule ihmetelleeksi enään samaa asiaa.

"Miten vain pääsisi kompromissiin, että kumpikin osapuoli tuntisi olonsa kuulluksi ja ymmärretyksi! "

Vaihtarit ovat (rumpujen pärinää ... ):

- Lähetetään savumerkkejä ja toivotaan parasta.
- Tuijotetaan kristallipalloa ja toivotaan parasta.
- Puhutaan asioista oikeilla termeillä ja mietitään yhdessä mikä on molemmille parasta ja löydetään ratkaisu.

Normaali tapa on tuijottaa kristallikuulaa ja valittaa kun mikään ei mene niinkuin haluaa, lahjakkaat lähettää savumerkkejä ja toivoo saavansa huomion osakseen ... ovelana voisitkin kokeilla tuota vuorovaikutuksen peruskiveä, puhumista olennaisista asioista ja sen jälkeen vasta siirtymistä rutiineihin (korjattuihin).

saada töistä kotio kun jäi aina auttamaan muita ja töitä oisi kui muille jaanut.
mutta työn vaihos oli helpotus meille 8D

kun vain täyttää nämä vaatimukset: http://www.mtv3.fi/helmi/vapaalla/artikkeli.shtml/2011/01/1262010

pertsamies66 kirjoitti:

kun vain täyttää nämä vaatimukset: http://www.mtv3.fi/helmi/vapaalla/artikkeli.shtml/2011/01/1262010

Lue lisää

Ei toi lista kovin vaikea ollut, riittää kun oppii kuuntelemaan mitä millonkin halutaan, ja on läsnä toisen seurassa. Ajatusten lukijalle varmaan mahdotonta.

Kun et pärjää tälle oikeelle Esalle...

lukea mut ku nukutaan eri huoneis jo 20 vuoden jälkeen ei oo mitään yhteistä enää...toinen kuorsaa ja on uniapnea ym. jo työaikoja ajatellen pitää saada nukkua, siinä meni se loppusexikin..4v yksinoloa naisel ja hänel, hänel metaboliaa ym.
Naisena haluaisin jo muutakin kuin yksinäisiä öitä!
Tämä on elämätön loppuelämäni yksinäisyyden synkyys...

niinku naiminenkin..

jaksanut kirjoitti:

lukea mut ku nukutaan eri huoneis jo 20 vuoden jälkeen ei oo mitään yhteistä enää...toinen kuorsaa ja on uniapnea ym. jo työaikoja ajatellen pitää saada nukkua, siinä meni se loppusexikin..4v yksinoloa naisel ja hänel, hänel metaboliaa ym.
Naisena haluaisin jo muutakin kuin yksinäisiä öitä!
Tämä on elämätön loppuelämäni yksinäisyyden synkyys...

Lue lisää

Kuule, ei ole kuin yksi tie ylös tuosta!
Omaa elämääsi elämään!
Täytä se elämäsi mukavilla asioilla, et jaksa sitten murehtia sitä parisuhdettasi.
Älä uskokkaan, että kukaan mies kauaa mukavana pysyy, sellaisia yksinviihtyjiä ne on loppujen lopuksi..
Ei niistä porisijoiksi ole, ainakaan oman eukon kanssa loppupeleissä.
Tuo Esa nyt on poikkeus, mutta enpä ole koskaan tavannut luonnossa tuollaistakaan...

Sun ilmoituksistasi sen kummemmin kuin mistään muustakaan sinuun liittyvästä ole kukaan täällä kiinnostunut..
Ime munaaaaaaaa..........

Teidän ?
Vai Suomen Lain Hallussa ?

haiset...! kirjoitti:

Sun ilmoituksistasi sen kummemmin kuin mistään muustakaan sinuun liittyvästä ole kukaan täällä kiinnostunut..
Ime munaaaaaaaa..........

Uuspappi ?

Pysy sä vaan siellä burkhas sisällä, ei sun lässytykses kiinnosta ketään..