Minulla ja puolisollani on siis seuraavanlainen ongelma: Puolisollani on takana aika tuore ero. Hänen ex:lälle ei ole vielä asia (ero) oikeen mennyt perille. Vuoro päivin hän uhkailee, kiristää ja toisena päivänä rakastaa ja haluaa. Hän soittelee ympäri kyliä (mm ex anopille) ja avautuu milloin mistäkin, pääasiassa kyselee meidän asioista ja tilittää rakkauttaan. Hänelle on sanottu monta kertaa että suhde on loppu iäksi ja se on todellakin lopullista. Tämä ei mitään auta!! Sama meno jatkuu ja jatkuu. Yritän olla puuttumatta asiaan (puolisoni pyynnöstä) mutta en tiedä kuinka kauan jaksan katsoa vierestä kun tämä tyyppi joka päivä onnistuu pilaan iloisen ilmapiirin milloin minkäkin asian takia. Minulle tämä tyyppi ei puhu mitään mutta entiselle puolisolleen kyllä sitäkin enemmän. Nyt on otettu myös lapset keppihevoseksi!! Uhkaillaan mm. että paha sosiaalitantta tulee ja vie lapset kokonaan jos tuollaista irstasta elämää vietetään siis yritetään elää normaalia yhteiseloa. Keskenään heillä siis on vielä alaikäisiä lapsia ja lapsista yhteis huoltajuus. Kun tässä ei järkevä puhe auta niin mitä voidaan tehdä? Lasten takia niin toivois että keskustelu yhteys säilyisi mutta sekin näyttää nyt menevän pokki kun toisella osapuolella ei ole kuin pahaa sanottavaa kaikesta. Mitä tarvitaan että esim lähestymis kieltoon? Riittääkö tälläiset sannalliset uhkailut?
Miten saa puolison ex:n tajuaan että he ovat eronneet???
Auttakaa :-(
7757
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Valitettavasti nämä asiat eivät mene ex:lle perille ennen, kuin hän on päässyt irti miehestäsi.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että kesti mieheni ex:llä kolme vuotta ennen, kuin ymmärsi ja uskoi, että paluuta entiseen ei todellakaan ole.
Yhtä helvettiähän se on tulla ulkopuolisena ihmisenä kaiken paskan keskelle ja todellakin tahtoa ja rakkautta tosi paljon vaatii, että jaksaa tämän kaiken ulkopuolisena läpi käydä.
Meidän tilanteessa, kun minä tulin kuvioihin mukaan erosta oli kulunut reilu vuosi ja joka ikinen päivä mieheni ex:ltä tuli miehelleni 30-50 soittoa ja textaria joissa haukuttiin ja mollattiin miestäni ja minua.
Minä vaadin tiukasti ettei puheluihin ja viesteihin enää vastattaisi, kuin ainoastaa lapsia koskeviin viesteihin, jotka ehdottomasti vaativat vastausta.
Nyt kolmen vuoden päästä tilanne on jo onneksi hiukan helpottanut, mutta ymmärrän täysin tilanteesi ja toivon todellakin jaksamista sinulle ja teidän parisuhteelle :)
Tämä expuoliso ja lapset eivät kuulu sinulle yhtikäs mitään. Ilmeisesti olet suurin syy itse kaikkeen.
Jos yhtään ajattelet näitä lapsia, olet vienyt heiltä kaiken elämästä. Heidän mahdollisuutensa kasvaa vastuuntuntoisiksi aikuisiksi. Tämä kirjoituksesni jo hyvin tuo esiin, että olet ollut määräämässä kaikesta.
Sinä olet se pahin . Mene pois ja pian.
Kun jokin teilaisi sinut kokonaan, veisi munasi hiivattiin ja hakoittaisi kätesi ja jalkasi, jotta oppisit ymmärtämään, minkälaista helvettiä toisten elämä on, jonka itse olet saanut aikaan.
Tai sitten olet itse katkera omasta erostasi.. paha sanoa, kumpi.
Vanhempani erosivat aikoinaan, äidilleni tuli uusi kumppani aika nopeaan - ja hah - eipä ole mitään menetetty, kummatkin biologiset vanhemmat ovat elämässäni :D eikä kukaan lapsista ole kasvanut kieroon vaan ollemme - yhteiskunnan määrittelemällä tavalla - vastuuntuntoisia aikuisia.
Suosittelen kirjoittajalle asennemuutosta ja kurssia: "miten päästä eroon ylenpaattisesta ja turhasta vittuilusta muille".
Vittuilen itse? Ehkä vähän, mutta.. Mieleltään sisäsiittoiset ihmiset ovat ärsyttäviä :3
Ei varmaan helpota, mutta eron käsittelyyn menee aikaa keskimäärin 3-7 vuotta. Toisilla se on kovemmin esillä, toisilla enemmän pinnan alla. Sitten kun on yhteisiä lapsia, niin tilanne vaan mutkittuu ja pitkittyy henkisesti.
Saman kokeneena kuin sinä ainoa ohjeeni on - anna olla. Lue, harrasta ja tee mitä vaan, mutta älä suostu kuuntelemaan miehesu lasten äidin puheita muiden suusta. Ne on aina väritettyjä. Anna olla. Sano miehellesi ettei vaivaa sinua exä jutuilla. Elä miehesi kanssa, älä tee draamaa. Anna olla. Nauti hetkestä, älä sterssaa. Elämässä saa aikaan niin paljon ongelmia ja draamaa kuin haluaa. Uusperheessä se on varsin helppoa - jos haluaa ja lähtee siihen mukaan.
Arvosta itseäsi, arvosta miestäsi, arvosta suhdettanne. Jos ne ovat vanhoja, et kuuntekle, suostu kuuntelemaan etkä vastaanottamaan suoraan tai välillisesti kommentteja miehesi lasten äidistä/äidiltä. Miehessäsi täytyy olla sen verran selkärankaa, että iosaa hoitaa ja sopia asiat ihan suoraan ilman erityisvuodatusta. Älkää ruokkiko ongelmia. Se on tahdon ja päätöksen alainen asia samoin kuin se, että päätätte ja tahdotte rakastaa toisianne. Siis- tehkää päätös. Olkaa tiettyjen asioiden yläpuolella.
kirjoitin niin tunnekuohussa ettei tullut tarkastettua tekstiä...:)
Puolisosi tehtävä on pitää etäisyyttä häirikköön, lapset kärsivät tuollaisesta epävarmuudesta eniten.
Puhu hänelle kauniisti tai vähemmän kauniisti, imarteleeko häntä kiistakapulana oleminen.
Inhosin exääni miehenä juuri tuon hiukan naismaisen piirteen tähden.
Rakkauden tähden näe vaivaa, minä en viitsinyt koska en rakastanut.
Olet tosi hankalassa tilanteessa, sen voin sanoa omasta kokemuksestani. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä kohta viisi vuotta ja miehen ex on edelleen mustana pilvenä päällämme. Aluksi teki kaikkensa ettemme voineet tavata heidän lapsiaan yhdessä ja kuulin että oli myös yrittänyt miestä takaisin aina kun mies kävi alkuun tapaamassa lapsiaan.
Muutama vuosi meni siten että ex oli vain katkera ja kiristi lapsilla mutta viimeisin käänne oli se että sama takaisinmankuminen alkoi jälleen. Eli hän ei edelleenkään kaikkien näiden vuosien jälkeen ymmärrä että hän kuuluu entiseen ja sillä siisti. Hän ei ole "löytänyt" itselleen miestä koska elää täysin menneessä ja haaveilee yhteisestä tulevasta mieheni kanssa. Miten tuossa tilanteessa voisikaan päästä eteenpäin elämässään jos riuduttaa itseään jäämällä kiinni menneeseen? Kova taival tämä on ollut kaikin puolin enkä tiedä olisinko lähtenyt tähän mukaan jos olisin tiennyt mitä tuleman pitää. Ei ole kivaa kun tietää että joku toinen osapuoli on koko ajan lykkäämässä lusikkaansa soppaan.
Paljon paljon helpommalla olisin ainakin päässyt jos olisin silloin heti luopunut leikistä. En usko että pääsemme kunnolla vieläkään elämään elämäämme rauhassa ilman exän haamuiluja mutta kai senkin kanssa oppii ajan kuluessa elämään. Harmittaahan se pirusti mutta minkäs teet.