Miksi kauneutta suositaan?

Totta toinen puoli, nyt vain pitäisi määritellä se kauneus, onko se jonkun "meksikon eskimon" näkemys, sinun, minun vai veli simpanssin? Kauneuskäsitys on muuttunut jo suomessakin varsin radikaalisti vuosien myötä, esmes 1600 luvun kaunotar on ainakin allekirjoittaneen makuun hiukka turhan kalpea ja pullea.

"Markus Jokelan Helsingin yliopistolla tekemän tutkimuksen mukaan kauniit naiset saavat enemmän lapsia, ja normaalia todennäköisemmin lapset ovat tyttöjä.

Kaavan moninkertaistuessa kauneuskuilu naisten ja miesten välillä näin ollen kasvaa ajan saatossa.

Jokela käytti tutkimuksessaan 1244 yhdysvaltalaisen naisen ja 997 miehen neljän vuosikymmenen ajalta kerättyjä tietoja. Heidän viehättävyyttään arvioitiin tutkimuksen kuluessa otettujen valokuvien perusteella. Tutkija havaitsi, että kauniilla naisilla on 16 prosenttia enemmän lapsia, ja erittäin kauniilla kuusi prosenttia enemmän lapsia vähemmän viehättäviin naisiin verrattuna."
http://www.uusisuomi.fi/viihde/67115-naiset-kaunistuvat-–-miehet-eivat

"Turha höpöttää "kauneus on katsojan silmässä", jo sylivauvat reagoivat kauniisiin ihmisiin positiivisemmin kuin rumiin. Kauniilla on paremmat geenit, mitään muuta järkevää selitystä ei ole?"

Eiköhän taustalla liene se yksinkertainen evoluution periaate että pyritään turvaamaan omien kaltaisten geenien jatkuvuus. Se turvaaminen on toki monisyinen juttu mutta yksi avainkysymys on tietysti se kenen kanssa tehdään jälkeläisiä ja sopivien ehdokkaiden arvioinnissa tulee ulkonäkö vastaan ensimmäiseksi. Olosuhteista riiippuen voi suosituin ulkonäkökin vaihdella aika lailla mutta esim. miespuolisten arvioijien näkökulmasta lienee vaikkapa vastakkaisen sukupuolen maitorauhasten koolla aina joltinenkin merkitys, ravinnon saanti uuden yksilön alkutaipaleella on tärkeä juttu. Kovin poikkeuksellisten näköisillä ehdokkailla on todennäköisesti omien kanssa erilaisemmat geenit kuin sopusuhtaisemmilla ja siksi heidät koetaan rumemmiksi eikä jälkeläisten hankkiminen sellaisen kanssa houkuttele. Se taas mikä koetaan sopusuhtaiseksi ja mikä poikkeukselliseksi lienee viime kädessä koodattu geeneihimme. Ja kun se on valintamme pohjana, periytämme saman suuntaisen valintakriteerin jälkeläisille.

Usein on niin, että kaksi kaunista ihmistä saavat ns. ruman (tai sanotaan mieluummin Ei-kauniin) Jälkeläisen. Toisaalta kahden ns. ruman parin lapset saattavat olla keskivertoa kauniimpia.
Kauneutta ilmentävät geenit eivät siis aina periydy, eikä rumuutta aiheuttavat geenitkään.

Ja onhan se niin, että yksi tykkää yhden näköisestä, toinen toisen. Tietusti voidaan puhua yleisestä kauneusihanteesta, mutta se ei päde kaikkiin - ihmisillä kun on (onneksi) erilainen maku.

Sille ei voi mitään, että viisari ei värähdä, eikä housut kostu kuin tietyntyyppisten ihmisten kohdatessa.

Ihmiset, joilla on vartalossaan tai kasvoissaan symmetria, ovat perimältään parempia kuin ihmiset, joilla näitä ominaisuuksia ei ole. Tämä ainakin asiaa yleisesti tarkastellen. Siksi symmetriaa suositaan, ei siinä kummemmasta ole kysymys.

ovat kyllä muuttuneet kovasti aikojen saatossa. 1600-luvulla ihailtiin ihmisiä joita nykyään haukuttaisiin lähinnä "läskeiksi" Syynä oli se että aikana jolloin Eurooppaa vaivasi ns. pieni jääkausi ja sadot olivat heikkoja ja suuri osa ihmisistä näki nälkää, niin lihava ihminen oli taatusti rikas ja varakas. Köyhiä ja lihavia ei todellakaan ollut. Kauneusihanteen siis saneli se mitä pidettiin tavoittelemisen arvoisena.

Nykyään tilanne on kääntynyt lähinnä päälaelleen. Nykyään ihannoidaan hoikkuutta ja nuoruutta. Hoikkuus merkitsee yleensä liikunallista elämäntapaa ja viestittää aktiivisesta elämäntavasta. Samalla se viestittää ihmisen kyvystä hallita itseään. Taloudellisen hyvinvoinnin aikana kun ruokaa on tarjolla yllin kyllin, niin lihavuus viestittää laiskuudesta ja tyhmyydestä. Hoikka ihminen siis kykenee huolehtimaan itsestään. 1600-luvulla tilanne oli päinvastoin.

Minusta on typerää väittää, että kauneus periytyy geneettisesti. Se mielestäni pitää paikkaansa lähinnä vain siinä mielessä, että kauneuteen kuuluu symmetria. Kasvot ovat samanlaiset kummaltakin puolelta, raajat ovat yhtä pitkiä jne... Siis pikemminkin on niin, että rumuus periytyy koska geneettisiä epämuodostumia ei yleensä pidetä kauniina. No kauneuden periytyminen voi pitää paikkaansa toki myös sikäli, että ilmeisesti hoikkuus on osittain periytyvää. On olemassa ihmisiä jotka eivät liho läheskään yhtä helposti kuin toiset ja näin he hyötyvät perimästään. Tosin 1600-luvulla eläesään näitä ihmisiä olisi pidetty rumina ja heidän perimästään olisi ollut vain haittaa.

Kauneusihanteet ovat paljon myös kulttuurisidonnaisia. Vai mitä pitäisi ajatella joistakin afrikkalaisista heimoista joiden naiset venyttävät kaulaansa luonnottoman pitkiksi?

Tästä tullaankiin sitten siihen, että ihmiset ovat aina muokanneet kehoaan kulloinkin vallitsevien kauneusihanteiden mukaisiksi. Tässä ei todellakaan ole kyse mistään geneettisestä periytymisestä. Naiset käyvät kampaamoilla, meikkaavat ja ehostavat itseään. Kun puhutaan vaikka kauniista naisesta, niin tarkoitetaanko kauniilla naisella naista joka on ehostanut itseään vai kelpaako luonnollinen kauniiksi? Ehostus ei periydy mihinkään, ei ne vaatteet joita ihmiset hankkivat eivätkä hienot kampaukset. Mikä osuus kauneudesta siis on luonnollista kauneutta ja siis periytyvää?

Nykyään plastiikkagirurgia mahdollistaa aivan uudenlaisia kehon muokkausmenetelmiä ja heikentää edelleen geneettisen perimän osuutta kauneudessa. Syntymävikoja kun voidaan korjata jälkikäteen jne.

Lisäksi myös yksilöiden kauneusihanteissa on eroja ja juuri tätä tarkoitetaan kun sanotaan että "kauneus on katsojan silmässä". Etenkin länsimaissa ulkonäkö on lisäksi hyvin sukupuolittunutta. Miehen ulkonäköön ei yleensä juuri kiinnitetä huomiota, miestä arvioidaan ihan muilla kriteereillä kuin naista. Naista taas arvioidaan usein juuri ulkonäön perusteella.