Katso tämä
Vihreää tieteentekoa
Vihreän liiton ilmastoguru Oras Tynkkynen on tehnyt tarpeellista tiedettä.
Hän on nimittäin tehnyt pro gradu -tutkielmansa, kunnioitettavassa 32 vuoden iässä. Tampereen yliopiston Yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa, Tiedotusopin laitoksella, ja tiedotusopista. Pro gradu -tutkielma on hyvin syvällinen ja perusteellinen, onhan sitä tehty kuusi vuotta itsekieltäymyksessä ahertaen. Aiheena on Ruutuun sopimattomat ruumiit. Pro Gradu -työn tiivistelmä selittää oikeastaan kaiken:
Representaatiot esittävät todellisuutta, mutta myös luovat käsitystämme siitä. Representaatiot mediateksteissä vaikuttavat siihen, miten eri ihmisryhmiä kuten lihavia kohdellaan - ja miten ihmiset suhtautuvat itseensä.
Tutkimuksessani tarkastelen lihavien representaatiota kotimaisissa ja yhdysvaltalaisissa tv-sarjoissa. Aineisto koostuu satunnaisesti valitulla viikolla keväällä 2003 kolmella valtakunnallisella tv-kanavalla lähetetystä 57 jaksosta.
Aineiston toimijoista vajaat neljä prosenttia oli luokiteltavissa lihaviksi. Vain muutaman lihavan voi laskea kuuluvan päähahmoihin.
Lihavat toimijat näyttävät olevan selvästi aliedustettuja suhteessa väestöön käytännössä koko aineistossa. Puolessa sarjoista ei esiintynyt ainuttakaan lihavaa toimijaa ja liki neljässä viidesosassa ei yhtään lihavaa naista.
Aliedustusta voi selittää useilla tekijöillä, mm. lukumäärän arvioinnin epävarmuuksilla. Aliedustus on kuitenkin niin huomattava, ettei merkittäväkään aliarviointi muuttaisi keskeistä johtopäätöstä. Jäljelle jäävä ero johtunee kulttuurin lihavuuskammosta.
Enemmistössä aineistosta lihavia toimijoita merkitään ei-lihavista poikkeavalla tavalla. Lihavuutta käytetään tuottamaan hahmon tavallisuutta tai rahvaanomaisuutta ja lihavuus liitetään vammaan, ruumiin puutteeseen tai mielisairauteen. Lihavat toimijat voidaan myös merkitä yksinkertaisiksi tai lapsenomaisiksi ja toisaalta vilkkaiksi, temperamenttisiksi tai elehtiviksi.
Lihavat pääsevät kuitenkin esiin, ajoittain myös tasapainoisella ja jopa arvostetulla tavalla. Hegemonisessa ruumisnormissa on murtumia, ja sitä voidaan myös aktiivisesti haastaa. Vastarinnan keinoja voivat olla esimerkiksi vaihtoehtoisten representaatioiden tuottaminen, vastaluenta ja valtarepresentaatioiden muuttaminen.
Oras Tynkkynen on kantanut oman arvokkaan kortensa suomalaisen tieteenteon kekoon tekemällä selkeästi tarpeellista tiedettä. Unohtamatta tietenkään queer-näkökulmaa omista subjektiivisista mieshomoseksuaalin näkökulmistaan. Itse pro gradu -tutkielma - joka siis nyt kruunaa 12 vuoden uutteran opiskelun - löytyy täältä.
Koska Oras Tynkkynen on nyt todistettavasti tiedemies - ja koska hän edustaa Vihreitä, on Vihreiden ilmastoguru ja on tehnyt yli satasivuisen sivistyneen tutkielman - ja koska Vihreät ovat tunnetusti ympäristöpuolue ja edistysmielinen sellainen - niin Tynkkysen pro gradu -tutkielma antaa hänelle nyt pätevyyden olla klimatologian ehdoton auktoriteetti ja guru. On selvää, että Tynkkynen - kansanedustaja ja järjestöjyrä - teki pro gradu -työnsä parantaakseen maailmaa. Siihen hänellä on hyvät edellytykset, sillä antaahan tiedotusopin pro gradu huomattavasti paremmat valmiudet ymmärtää ilmastoa kuin luonnontieteiden kandin, luonnontieteiden maisterin tai diplomi-insinöörin tutkinto. Nuo typerät mutteripäät vain tyytyvät vääntämään omaa jargoniaan erilaisten ikävien ja vaikeaselkoisten yhtälöiden, mallinnusten ja regressioanalyysin kautta. Pessimistejäkin ovat vielä, kun yrittävät aina laatia sen worst case -skenaarion. Mitä on tylsä yhtälönnysväys maailmanparantamiseen verrattuna?
Vihreää tieteentekoa
Vihreän liiton ilmastoguru Oras Tynkkynen on tehnyt tarpeellista tiedettä.
Hän on nimittäin tehnyt pro gradu -tutkielmansa, kunnioitettavassa 32 vuoden iässä. Tampereen yliopiston Yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa, Tiedotusopin laitoksella, ja tiedotusopista. Pro gradu -tutkielma on hyvin syvällinen ja perusteellinen, onhan sitä tehty kuusi vuotta itsekieltäymyksessä ahertaen. Aiheena on Ruutuun sopimattomat ruumiit. Pro Gradu -työn tiivistelmä selittää oikeastaan kaiken:
Representaatiot esittävät todellisuutta, mutta myös luovat käsitystämme siitä. Representaatiot mediateksteissä vaikuttavat siihen, miten eri ihmisryhmiä kuten lihavia kohdellaan - ja miten ihmiset suhtautuvat itseensä.
Tutkimuksessani tarkastelen lihavien representaatiota kotimaisissa ja yhdysvaltalaisissa tv-sarjoissa. Aineisto koostuu satunnaisesti valitulla viikolla keväällä 2003 kolmella valtakunnallisella tv-kanavalla lähetetystä 57 jaksosta.
Aineiston toimijoista vajaat neljä prosenttia oli luokiteltavissa lihaviksi. Vain muutaman lihavan voi laskea kuuluvan päähahmoihin.
Lihavat toimijat näyttävät olevan selvästi aliedustettuja suhteessa väestöön käytännössä koko aineistossa. Puolessa sarjoista ei esiintynyt ainuttakaan lihavaa toimijaa ja liki neljässä viidesosassa ei yhtään lihavaa naista.
Aliedustusta voi selittää useilla tekijöillä, mm. lukumäärän arvioinnin epävarmuuksilla. Aliedustus on kuitenkin niin huomattava, ettei merkittäväkään aliarviointi muuttaisi keskeistä johtopäätöstä. Jäljelle jäävä ero johtunee kulttuurin lihavuuskammosta.
Enemmistössä aineistosta lihavia toimijoita merkitään ei-lihavista poikkeavalla tavalla. Lihavuutta käytetään tuottamaan hahmon tavallisuutta tai rahvaanomaisuutta ja lihavuus liitetään vammaan, ruumiin puutteeseen tai mielisairauteen. Lihavat toimijat voidaan myös merkitä yksinkertaisiksi tai lapsenomaisiksi ja toisaalta vilkkaiksi, temperamenttisiksi tai elehtiviksi.
Lihavat pääsevät kuitenkin esiin, ajoittain myös tasapainoisella ja jopa arvostetulla tavalla. Hegemonisessa ruumisnormissa on murtumia, ja sitä voidaan myös aktiivisesti haastaa. Vastarinnan keinoja voivat olla esimerkiksi vaihtoehtoisten representaatioiden tuottaminen, vastaluenta ja valtarepresentaatioiden muuttaminen.
Oras Tynkkynen on kantanut oman arvokkaan kortensa suomalaisen tieteenteon kekoon tekemällä selkeästi tarpeellista tiedettä. Unohtamatta tietenkään queer-näkökulmaa omista subjektiivisista mieshomoseksuaalin näkökulmistaan. Itse pro gradu -tutkielma - joka siis nyt kruunaa 12 vuoden uutteran opiskelun - löytyy täältä.
Koska Oras Tynkkynen on nyt todistettavasti tiedemies - ja koska hän edustaa Vihreitä, on Vihreiden ilmastoguru ja on tehnyt yli satasivuisen sivistyneen tutkielman - ja koska Vihreät ovat tunnetusti ympäristöpuolue ja edistysmielinen sellainen - niin Tynkkysen pro gradu -tutkielma antaa hänelle nyt pätevyyden olla klimatologian ehdoton auktoriteetti ja guru. On selvää, että Tynkkynen - kansanedustaja ja järjestöjyrä - teki pro gradu -työnsä parantaakseen maailmaa. Siihen hänellä on hyvät edellytykset, sillä antaahan tiedotusopin pro gradu huomattavasti paremmat valmiudet ymmärtää ilmastoa kuin luonnontieteiden kandin, luonnontieteiden maisterin tai diplomi-insinöörin tutkinto. Nuo typerät mutteripäät vain tyytyvät vääntämään omaa jargoniaan erilaisten ikävien ja vaikeaselkoisten yhtälöiden, mallinnusten ja regressioanalyysin kautta. Pessimistejäkin ovat vielä, kun yrittävät aina laatia sen worst case -skenaarion. Mitä on tylsä yhtälönnysväys maailmanparantamiseen verrattuna?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ilmasto lämpenee, jäätiköt sulavat, merenpinta nousee jne, eikä tuo lapsellinen lässytyksesi muuta faktoja yhtään mihinkään:
http://climate.nasa.gov/keyIndicators/
http://climate.nasa.gov/evidence/
http://climate.nasa.gov/causes/
Yloppilas Tynkkynen päättää Suomen energiapolitiikan ?
Oras ei ole ollut päivääkään oikeissa töissä ja oikeassa energiatiedekunnassa.
Pitäisikö se antaa suoli24-retardilauman päätettäväksi?
Ravattia käyttää usen epävarma ihminen omasta asiastaan.
Kuin suojaudutaan naamion taakse,