...kertoisikin Sinulle yllättäen että hän vaan on ~rakastunut~ erääseen ihmiseen, ja aikoo lähteä viikonloppuna hänen mökilleen....
:*(
:*(
Mitä tekisit ja sanoisit, jos kumppanisi..
*
401379
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
rehellisyydestä ja pyytäisin juttelemaan asian selväksi jatkot jne.. :) Surisin sitten keskenäni..
Luulisi, että eron voisi tyylikkäämminkin hoitaa. Jos todellakin tulisin noilla sanoilla jätetyksi, niin kyllähän asian tyylittömyys auttaisi pääsemään ko. ihmisestä sähäkästi yli.
ro hoidetaan tyylikkäästi tai tyylikkäämmin? Mua on aina tää kiinnostanut aiheena :)
ystävänpäivänä tekstiviestillä.
ps. kokemusta on :)
toi on aika suurellista..mutta tyylikästä njääh :( Jokusen kerran oon miettinyt, kun aina puhutaan tyylikkäästä jättämisestä tai tyylittömästä. Mitä se tyylikäs sitten on..tyylittömiä tuntuu kaikki tietävän mutta tyylikästä tapaa ei kukaan :) Mutta eipä mulla nyt oo aikaa enempiä tässä nököttää..ehkäpä se selvii joskus. Moi..
No minä ainakin toivoisin kuulevani, että tunteet minua kohtaan ovat kuolleet ja että on parempi lähteä eri teille. Syykin olisi helpottavaa kuulla, vaikka se sitten olisi oma typeryyteni tai toinen mies. Toivoisin, että käytännön asiat hoidettaisiin asioina ja keskustellen.
Siihen saakka uudesta suhteesta pidettäisiin matalaa profiilia. Jos minä olisin lähtijä, en minä raportoisi reissuistani toiselle ja tulisi vihellellen takaisin yhteiseen kotiin. Mielummin vuokraisin siksi ajaksi kämpän itselleni, kunnes vanha myytäisiin ja saisin ostettua uuden.
Avustaisin vähän lähdössä ja paiskaisin mokoman parvekkeen kautta ulos ja tavarat perään. Takaisin ei ole asiaa.
Sinänsä tuommoinen temppu on hyvä että se paljastaa toisen todellisen luonteen kuin myös tehokkaasti lopettaa tunteet. Ei jää kaipaan.
Kuulostat aivan mieheltäni.
ymmärrän vaimoasi, yritän nyt auttaa sinuakin ymmärtämään häntä kertomalla oman tarinani.
minulla on takana pitkä suhde, joka oli aluksi muutama vuosi todella hieno ja kaunis asia, josta olin niin onnellinen. minulla oli kaikki niin hyvin. oli oma pehmoinen paikka mieheni kainalossa. rahaa en kaivannut, vaan rakkautta.
sitten tuli riita, mieheni löi minua. annoin anteeksi. tuli lisää riitoja, milloin mistäkin syystä, MITÄÄN EI PUHUTTU LÄPI, miehellä sama logiikka kuin sinulla "kymmenessä vuodessa pitäisi jo synnit antaa anteeksi", eli antaa anteeksi, ilman, että käy läpi asioita, eli selvittää sotkut ja solmut, jotta ei tulisi suurta ongelmamöykkyä. ja kun niitä ongelmia perässään tarpeeksi kerää, alkaa kiehua yli ihan pienimmistäkin asioista, sillä pienten asioiden takana on suuria asioita, kuka nyt muuten pelkistä pikkuasioista suuttuisikaan! ja vaikka niitä asioita olisi jonkun verran käyty läpi, jos ne täytyy kaivaa sieltä aina uudelleen, niin se on merkki että niitä ei ole käyty TARPEEKSI läpi.
ja kun olen yrittänyt puhua, mieheni on sitä mieltä, että kaikki hyvin, ei vanhoja riitoja tarvitse kaivella. minua on myös vuosikaudet rieponut se, että mieheni ei haluaisi tulla mihinkään sukujuhliin. suku on minulle tärkeä, ja heihin haluan pitää yhteyttä. miksi sinä et halua nähdä vaimosi sukua? haluat että hänkään ei mene sukujuhliin? onko kyse siitä, että haluat "omistaa" hänet niin, että kun tarpeeksi häntä satutat, hänellä ei ole paikkaa eikä sukua minkä puoleen kääntyä, ns. eristää hänet muista ihmisistä? itse käyn mielelläni mieheni sukua tapaamassa, pidän heistä. mutta tiedätkö, kuinka hävettävältä tuntuu selitellä omalle suvulle, että ei se nyt taaskaan viitsinyt tulla kasa tekosyitä, kaikki ihmettelee ja minua nolottaa mieheni puolesta. ja jos mieheni on tullut paikalle, näyttää hapanta naamaa kaikille ja taas saan hävetä.
Sinusta on löydettävissä hyvin samoja piirteitä kuin miehestäni. juuri tuokin, että olet kiukkuinen siitä, että hän on iloinen thaimaan matkastanne ja uudesta autostanne. minäkin olin iloinen asunnostamme, joka kyettiin ostamaan pääosassa miehen rahoilla (minun nimeäni ei ole papereissa, sillä minä laitoin vain osan rahoistani siihen kiinni, sillä minulla on paljon pienemmät tulot.). lisäksi ostettiin uudempi auto. ja minä ajattelin; onpa mukavaa, saadaan yhdessä iloita asunnosta ja autosta! kumpa mieheni vain huomioisi minua enemmän!
mieheni ajatteli asiasta: "jaaha, ämmä tahtoo vaan rahaa koska se on noin iloinen."
kyllä on tavallisen tollo mies, sillä olisin vaatinut nimeni talon ja auton omistajapapereihin jos olisin rahan perässä!
noh, tarina jatkuu: yritin miellyttää miestäni parhaani mukaan, ja sitten sairastuin vakavasti. (siis fyysisesti) olin suoraan sanottuna täysi invalidi, joka taisteli elämästä. mieheni haukkui minua laiskaksi, syytti, menetin työni sairauden takia, mieheni hylkäsi minut, ja puhui minusta pahaa selkäni takana. emme kuitenkaan eronneet. makasin sairaalassa aivan ypöyksin, miettien, miksi hän hylkäsi minut, ei anna tukea, haukkuu vain laiskaksi. menetin täysin luottamukseni mieheen, kun huomasin, ettei hän ole minun kallioni, joka kestää rinnallani mitä vain.
mieheni huomasi vasta silloin sairauteni vakavuuden, kun jouduin sairaalaan, ja pyysi kyllä anteeksi, mutta asiaa ei sen tarkemmin käyty läpi, sillä hän ei halunnut.
kun selvisin pois sairaalasta, ja tokenin vähän parempaan kuntoon; räjähdin: annoin tulla kaiken ulos, revin vanhat haavat auki ja haukuin mieheni alimpaan maan rakoon, sillä luottamukseni oli mennyttä.
sanoin nuo samat sanat, mitä sinun vaimosi sinulle on sanonut.
nyt valitan hänelle joka asiasta, ihan siitä saunakaljastakin, sillä takanamme on niin paljon selvittämättömiä asioita, jotka vaikuttavat nykyhetkeen, ja puhuminen on hankalaa, koska mies ei halua puhua. valittaminen ja nalkuttaminen ja v#tutus alkaa, kun kaikki keinot on käytetty, että yritetään parantaa suhde. valitus kertoo, että toinen on aivan avuton ja neuvoton tilanteeseen. luulen, että alitajuisesti haluan hänestä eroon, koska olen alkanut valittamaan ja haukkumaan. minusta on löytynyt oikea räyhänhenki, jollaista en uskonut olevan olemassakaan.
mutta rakastan häntä kuitenkin niin paljon. en halua hänelle mitään pahaa, vaikka olen sanonut hänelle ilkeästi. muistan kyllä kaikki ihanat hetket, joita meillä on ollut. ne vain tällä hetkellä peittyvät kaiken pskan alle.
nyt yritän vielä puhua miehelle jonkin aikaa nätisti, jos saataisiin solmut auki ja voitaisiin unohtaa menneet. mutta jos häntä en puhumaan saa, vaan olen ainut, kuka yrittää pitää suhdetta pystyssä, niin sitten lähden itku silmässä nuolemaan jonnekin haavojani, jotka ovat tulleet siitä, kun mieheni petti minun luottamukseni ja särki sydämeni.
SIINÄ SINULLE MIETITTÄVÄÄ.
nimim; samassa tilanteessa, kuin vaimosi.
Ei mulla ole vaimoa :O
Tuommoista se on kun parisuhteessa olo on tärkeämpää kuin onnellinen elämä.
eräs nimeltä mainitsematon mahtoi eilen tarkoittaa kun kuvasi sua telaketjumaiseksi ja tyranniksi? Tuota telaketjua en ymmärrä edes käsitteenä. En mä sulta mitään erikoisia kommentteja ole lukenut, tosin en palstallakaan ole ollut kuin vajaa puoli vuotta.
laittoi vaan virheessä sun vastauksen perään, luulen??? :)
En ole nähnyt mitään tuommoista kommenttia, en ollut eilen kauheesti palstalla. Auttais kun tietäis kuka kommentoi.
Mutjoo, olenhan mä välillä hieman tyranni ja telaketjumainen. Telaketjumainen mun kohdalla usein tarkoittaa sitä että pusken linjallani eteenpäin muitten jorinoista välittämättä.
omalla nimellä kirjoitti, bluikkis oli kyseessä. Sit vielä kysyisin kun olen kiinnostunut tapauksesta eewari, niin hän mainitsee sut usein (melkein joka viestissään) negatiivisessa mielessä, että olisit aikoinaan hyökännyt sen kimppuun jne, jne... Onko eewari oikeassa vai valheitako niinkuin siltä yleensä?
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9634476
Se.
Joo, mä hyökkäsin Eewarin kimppuun. Se eka tuli jotain nussuttaan mun ulkonäöstä jne. ja iskin vähän takaisin. Siitä se sitten solvas lisää ja mä iskin takas. Eewari on seko taikka trolli (taikka kumpaakin) ja se on kaikkien kimpussa koko ajan solvaamassa ja yrittämässä saada jotakuta vänkään sen kanssa.. eikun siis keskusteleen henkilöönkäymättömiä asiakeskusteluita (joita se itse vain ainoastaan käy)
En ole enää aikoihin viittinyt vaivautua leikkiin sen kanssa vaikka se kyllä kovasti yrittää aina välillä :)
Mennyt taas ihan ohi.. sen siitä saa kun ei päivystä täällä :/
Ei mitään väliä.
selvä homma :)
massapostitat? Sama viesti on Avioero palstalla 2.2.2011 11:34
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/9615577/47910727
joku kopioi viestin toiselta palstalta! >:(
viesti ei kuulu tähän keskusteluun, vaan joku kopioinut sen.
häipymistä vähintään hwt asti, ja alkaisin pakata.
too aika hiljaseks ja kyykkyyn vetäis...
Onhan tommonen aina yllätys, vaikka suhteen tila on luultavasti ollut jo jonkun aikaa hanurista, mikä sitten syynä on ollutkaan. Voi kysyä mitä kumppanin päässä liikkuu, onko pakko lyödä kovempaa kuin olisi tarpeen, olisiko mahdollista ensin ilmottaa eroavansa ja edes alkaa etsiä omaa luukkuaan ennenkö rupeaa säätämään...
Luulen, että alkushokin jälkeen käpy hiiltyneenä sanoisin, että sopii ottaa tavaransa mukaan mökille ja antaa avain pois, koska takaisin ei ole tulemista tuollaisen tempun jälkeen.
Tsemppiä, luultavasti kumppanillesi koittaa päivä jolloin hän katuu tekojaan.
tulemista.
...
vehtasi netissä
viime yöltäkin jonkun mielikuvitusta. Ei kaikesta pidä välittää, jokainen tietää itse, mikä on totta.
Saisin kauhean raivarin, paiskoisin tavaroita vissiin ja sit itkua vääntäisin hetken päästä. Ja käskisin tuon painua lopullisesti "mökille".. Sit vasta tulis suru..
Vaikea kyl sanoa mitään yksittäisiä lauseita tai tekoja kyllä. Mutta sanat olis aika sivaltavia varmaan, olen aika paha suustani tarpeeksi vihastuttuani. Onneks koskaan ei ole tullut tämmöistä tilannetta, suhteet on sikäli päätyneet rauhanomaisesti ja nätisti, ainakin omalta osalta.
notta oikeenko tosi?
Seuraavasta reaktiosta en oo varma, mutta luultavasti se olis jotain arkista tyyliin, 'mun pitää nyt syöttää vauva/antaa koiralle ruokaa/ripustaa pyykit'
Jne.
Sitteku se suru ja murhe iskis aikanaan, niin ottaisin kunnon pöhönän ensiksi.
"Luulit lähteväsi. Luulit väärin".
Naiselle suukapula ja nippusiteillä patteriin kiinni ettei tee mitään hätiköityjä päätöksiä. Sitten jerrykannu kainaloon ja käyn polttamassa Mr. Kallupin mökin.
Kyllä minä nämä "eräät ihmiset" tiedän.
mitä se mökki sulle olis tehnyt ? :( Ei kosteta viattomille osapuolille eli mökeille ihmisten turha-aikaisia hörhöilyjä..
pitäkää hauskaa. Harmi kun mulla oli sulle yllätys, olen säästänyt rahaa lomaa varten ja matka on varattu, lähtö perjantaina. Mutta otan sitten jonkun muun mukaan.
Sitten pakkaamaan sen kamat, laukku oven ulkopuolelle ja soitto lukkosepälle.
"Sitten voitkin pakata tavarasi ja jättää avaimet ennen lähtöäsi?"
Sitä en kertoisi, että sunnuntai-iltaan mennessä avainpesät vaihtuisi.
että onko tosissaan jos olis, niin mikäs siinä... Shit happens ja baari kutsuisi...
Mut kyllä mä fiksuna toivottaisin ensiksi Turvallista Matkaa :) Ja en mä tiiä tosta baaristakaan. Ei kai sinne ainakaan minkään miehen katoomisen takia kannata mennä? Sieltä voi huonolla tuurilla tarttua matkaan samanlainen turhake, kuin se, joka just lähti!
tai sitten tartut itse jollekin turhakkeeksi matkaan...
Baariin kannattaa mennä aina, kun sinne tekee mieli ja rahat riittää.
Luottaisin kuitenkin tyttöjen pehmeyteen ja kysyisin syytä suoraan häneltä.
heti alkuun jota harvemmin kyllä on.. mutta sanoisin sitte luultavasti kiroamisen kautta että toivottavasti tietää mitä tekee koska en aio olla mikään olkapää kellekkään jota vasten tullaan sitte taas kohta nyyhkimään kuinka väärin ollaan tehty. hah, tervemenoa. sitte kurkkisin ku toinen olis turvallisen välimatkan päässä ja ottaisin kunnon känät ja söisin suklaata itseni täyteen.
Sanoisin, että kannattaa kerätä kaikki tavaransa mukaansa, että maanantaina on enää niiden perään kysellä.
.
että viittiks viedä tuon roskapusssin samalla kun ei itte jaksais suoriutua
.
.