"Tiede" Naurattaa...

Minäpä en usko siihen väitteeseen, että me olisimme kaikkein kehittynein laji edes tällä pallolla. Kaikki eläimet, kuten esimerkiksi sinivalaat eivät tapa järjestelmällisesti toisiaan. Ihmiset ovat lopulta aika alkukantaisia luonteeltaan.

Vaihtoehtosi voisivat olla mahdollisia, paitsi se lähiavaruusjuttu. Lähiavaruus tarkoittaa aurinkokuntaa. Lähin tähti on useiden valovuosien (4,2?) etäisyydellä ja planeetaton, joten siellä ei elämää ole.

Se, että vaihtoehdot ovat mahdollisia, ei tee niistä kuitenkaan vielä tosia. Monet astronomit uskovat maan ulkoiseen elämään ja jopa älyyn. Asiasta ei vaan ole todisteita. Tuo "totuuden julkituominen" kuuluu taas lähinnä salaliitto- ja UFO- porukoiden jargoniin, eikä sillä ole tieteen kanssa mitään tekemistä.

Russelin teepannukin VOI olla olemassa.

Heppu oli Giordano Bruno, joka oli sitä mieltä, että Maa kiertää Aurinkoa ja maailmankaikkeus on ääretön. Hänen väitteensä Maan pyörimisestä ja aurinkokeskeisyydestä eivät olleet vailla todisteita. Häntä ennen käsitys oli jo saanut vahvaa jalansijaa. Kopernikus oli julkaissut teoksensa aurikokeskeisestä mallista 50 vuotta ennen Brunoa. Maan ja planeettojen kiertäminen Auringon ympäri selitti paljon maakeskeistä mallia paremmin ja ennenkaikkea yksinkertaisemmin, planeettojen näkyvät liikkeet taivaankannella. Brunolla oli siis väitteensä tueksi hyvin vahvoja todisteita. Katolinen kirkko ja myös mm. Martin Luther oli pysynyt todisteista välittämättä käsityksessään raamatun totuudesta, että Maa kiertää Aurinkoa. Lopulta Bruno, joka ei halunnut hylätä käsityksiään julkisesti poltettiin vuonna 1600 Roomassa.

Brunon ero nykyisiin ufo-hörhöihin on, että hänen ajatuksensa olivat havaintoihin, todisteihin ja logiikkaan perustuvia, toisin kuin silloisen kirkon tai nykyisten ufohörhöjen päätelmät, jotka perustuvat vain erilaisiin opinkappaleisiin: "Aurinko kiertää maata" tai "Ufoja on".

On täysin mahdollista ja mielestäni myös loogisesti pääteltynä todennäköistä, että maailmankaikkeudessa on elämää muuallakin kuin täällä. On myös loogista olettaa, että ainakin osassa näistä planeetoista on syntynyt myös älyllistä, kulttuuria luovaa, elämää. Minkäänlaisia havaintoja elämästä, älystä puhumattakaan, meillä kuitenkaan ei ole mistään muualta kuin täältä.

Maailmankaikkeudessa riittää tähtiä ja niillä planeettoja. Hyvin monissa niistä voi olla kaltaistamme tai meitä paljon älyllisesti kehittyneempää elämää. Etäisyydet vain ovat ihmiselle lähes käsittämättömän pitkät. Lähimmät mahdolliset paikatkin ovat noin kymmenen valovuoden päässä. Nämäkin ovat noin tuhannen kertaa kauempana kuin useiden vuosien ajan matkustaneet Saturnuksen kuita tutkineet luotaimet ovat tehneet matkaa. Nämä lähimmät mahdolliset tädet ovat silti todella lähellä meitä. Tässä samassa galaksissa noita mahdollisia planeettoja on 10 000 kertaa kauempanakin. Seuraava galaksi täynnä taas tähtiä, joissa voi olla älyllistä elämää on noin 20 kertaa kauempana kuin oman galaksimme kaukaisimmat tähdet.

Vaikka älyllistä elämää olisi maailmankaikkeudessa paljonkin on valtavista etäisyyksistä johtuvaa, että kohtaaminen toisen älyllisen elämän kanssa on erittäin epätodennäköistä. Mahdotonta se ei tietenkään ole, mutta ei mitenkään oletettavaa.

Kaikki todisteet muiden älyllisten olentojen kohtaamisista puuttuvat, ja todennäköisyys puhuu sen puolesta, että näin ei ole tapahtunut eikä missään yhden lajin kannalta järjellisessä ajassa tapahdukaan.

Giordano Bruno oli suuri ajattelija ja hänen näkemyksensä perustuivat juuri sellaiseen ajatteluun, jonka silloin syntyvä tiede otti omakseeen. Jos halutaan allegoriaa nykyhetkeen, niin tiede toimii kuten Bruno ja ufo-uskovaiset kuin katolinen kirkko.

"Ensiksi kaikki tiede perustui uskontoon, joutui roviolle jos väitti että maailmankaikkeus oli ääretön, että maapallo ei ollut kaiken keskus, en muista sen hepun nimeä, joka oli urhoollinen ja paloi uskonnon edessä?"