Älykkyyskeskustelussa ärsyttää se outo tapa jolla aina liitetään sana "äly" jonkun etuliitteen perään. Kuten vaikka tunneäly, mihin tämä oikein perustuu? Onko niin, että nykyajan yhteiskunnassa on totuttu ajattelemaan, että äly ja järki ovat aina jotain hyödyllistä ja tunne on aina jotain tyhmää, hyödytöntä ja tarpeetonta.
Eli kun on huomattu että pelkkä äly, tieto tai asiaosaaminen ei johdakaan siihen, että yksilö menestyy työelämässä tai elämässä noin yleensä on sitten keksitty käsite "tunneäly" selittämään asiaa. Eikö olisi paljon yksinkertaisempaa vain hyväksyä, että tunteet ovat tarpeellisia ja hyödyllisiä elämässä, siinä missä älykin. Ei tarvitsisi sitten keksiä sellaisia käsitehirviöitä kuten tunneäly. Ilmeisesti tämä "äly"-liite on tarkoitettu erottamaan hyödyllinen tunne hyödyttömästä tunteesta.
Lahjakkuutta on monenlaista ja niistä äly on vain yksi pieni osanen, kokonaisuus aina ratkaisee lopputuloksen. Ajatellaan vaikka sitä, miten jostain ihmisestä tulee vaikkapa menestyvä biologi? Onko se äly joka ratkaisee asian? Ei varmaankaan, luulen että rakkaus ja kiinostus luontoa kohtaan ovat paljon tärkeämpiä kuin äly ja ratkaisevat sen miksi jostakin tulee biologi. Järjellä tai älykkyydellä ei ole mitään tekemistä koko asian kanssa. Siis tunne on aina tärkeä kaikessa mitä ihminen tekee. Entäs jos vaikka se biologi menettäisi kokonaan kiinnostuksensa luontoa kohtaan, eikä koko biologia enään huvittaisi ollenkaan, luulen että menestyvä biologin ammatin harjoittaminen vaikeutuisi aivan olennaisesti. Tämä sama periaate mielestäni sopii hyvin kaikkien ammattien kanssa. Motivaation tärkeyttä ei sovi unohtaa koskaan, eikä se ole sinänsä mitään älyä.
Eli kun on huomattu että pelkkä äly, tieto tai asiaosaaminen ei johdakaan siihen, että yksilö menestyy työelämässä tai elämässä noin yleensä on sitten keksitty käsite "tunneäly" selittämään asiaa. Eikö olisi paljon yksinkertaisempaa vain hyväksyä, että tunteet ovat tarpeellisia ja hyödyllisiä elämässä, siinä missä älykin. Ei tarvitsisi sitten keksiä sellaisia käsitehirviöitä kuten tunneäly. Ilmeisesti tämä "äly"-liite on tarkoitettu erottamaan hyödyllinen tunne hyödyttömästä tunteesta.
Lahjakkuutta on monenlaista ja niistä äly on vain yksi pieni osanen, kokonaisuus aina ratkaisee lopputuloksen. Ajatellaan vaikka sitä, miten jostain ihmisestä tulee vaikkapa menestyvä biologi? Onko se äly joka ratkaisee asian? Ei varmaankaan, luulen että rakkaus ja kiinostus luontoa kohtaan ovat paljon tärkeämpiä kuin äly ja ratkaisevat sen miksi jostakin tulee biologi. Järjellä tai älykkyydellä ei ole mitään tekemistä koko asian kanssa. Siis tunne on aina tärkeä kaikessa mitä ihminen tekee. Entäs jos vaikka se biologi menettäisi kokonaan kiinnostuksensa luontoa kohtaan, eikä koko biologia enään huvittaisi ollenkaan, luulen että menestyvä biologin ammatin harjoittaminen vaikeutuisi aivan olennaisesti. Tämä sama periaate mielestäni sopii hyvin kaikkien ammattien kanssa. Motivaation tärkeyttä ei sovi unohtaa koskaan, eikä se ole sinänsä mitään älyä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Äly on logiikkaa, päättelykykyä, ongelmanratkaisua, keksimistä. Se voi olla täysin erillään tunteesta. Tunne on mielialojen vaihtelua. Tunne on usein vahvana taiteellisesti lahjakkailla ihmisillä. Äly ja vahva/"vuoristoratainen" tunne-elämä ja tunneäly voi helposti saada kuupan sekoamaan.
Tunneälyä voi käyttää joko oikein tai sitten väärin. Tunneälyltään tyhmemmän puoleiset ihmiset ovat todella helposti höynäytettävissä. Tunneälykäs saattaa helposti turhautua jos ei löydä vertaistaan. Sanoisin, että tunneälyä oikein käyttävät saavuttavat onneliset ihmissuhteet elämässä, joka on kaikista olennaisinta tämän lyhyen elämän aikana.
kansandemokratia: sen pitäisi antaa kaikille jotakin, mutta itse asiassa koko käsite on harhaanjohtava. Älyn ja tunteen erottelu on aika hyvä lähtökohta, vaikkei sekään täydellinen ole. Molemmat asiat vaikuttavat toisiinsa. Tunteet vaikuttavat siihen, miten käytämme älyämme, mutta älylliset prosessit ovat kuitenkin luonteeltaan erilaisia kuin tunteet. Voimme kiistellä älyllisesti erilaisista näkemyksistä, mutta emme voi kiistellä niistä tunteista, jotka liittyvät noihin näkemyksiin. Toisaalta, mitä rationaalisempia ihmisiä olemme, sitä älyllisempiä ja älyllistetympiä myös tunteemme ovat. Tiedemies voi todella innostua jostakin tieteellisestä ongelmasta ja olla hyvin intohimoinen omien näkemystensä oikeudesta. Taiteilija voi, kuten Da Vinci, tutkia todella älyllisesti ja nerokkaasti kohdettaan ja silti luoda syvän merkityksellistä ja tunteita herättävää taidetta.
Kumpikin, äly ja tunne, täydentävät toisiaan ja luovat ihmisen kokonaisuuden. Pelkästään rationaalinen ihminen olisi robotti, pelkästään tunteellinen ihminen olisi lihaksi tullut id: näiden kaltaiset ihmiset ovat varsin kammottavia olemukseltaan. Molemmilta puuttuisi kyky moraaliin täysin, koska sen paremmin järki kuin tunnekaan eivät voi olla yksin moraalin perustana.
Tunneälyn sosialidemokraattinen puoli korostaa kaikkien ihmisten tasavertaisuutta. Jos ihminen on tyhmä kuin pässi, voi silti olla tunneälykäs, koska hän kykenee sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Tämä on asioiden vääristelyä. Sosiaalinen vuorovaikutukseen kykenevät lähes kaikki, koska se on ihmisille lajityypillinen ominaisuus. Ihmisen älystä se ei kerro mitään. Eiköhän se, että kutsumme ihmistä miellyttäväksi ja mukavaksi, ole aivan riittävä tunnustus empaattiselle ihmiselle. Vastaavasti älykäs epäsosiaalinen ihminen on epäsosiaalinen. Sana "epäsosiaalinen tms." kuvaa tällaista - älykästä tai tyhmää - ihmistä aivan riittävästi. Kun lisäksi muistamme, että älykkyyskin on ihmiselle lajityypillinen ominaisuus, jokainen ihminen voi todeta olevansa älykäs. Lisäksi älykkyyden käsite on niin monimuotoinen ja venyvä, että eiköhän sitä älyä ja lahjakkuutta ole aika monelle jaettu, myös niille "tunneälykkäille".