On selvää, että puheessa ja kirjoituksessa ilmauksen alkusana korostuu. Mutta myös loppusana ainakin usein, sehän jää ikään kuin leijumaan ilmaan. Tällaisia ajatuksia toi mieleeni tämänaamuisen HS:n otsikko "Kauhajoen surmien käsittely jatkuu Vaasan hovioikeudessa". Ellei asianlaita jo olisi tunnettu, tulisi ensiksi mieleen, että hovioikeuskäsittely on vasta alkamassa käräjäoikeuden päätöksen jälkeen.
Sen sijaan "Kauhajoen surmien käsittely Vaasan hovioikeudessa jatkuu" ilmaisisi asian täsmällisesti. Mutta ehkä tässäkin olisi vielä hienosäätämistä. Kielenkäyttö on taitolaji, jossa ei voida koskaan päästä täydellisyyteen.
Etenkään kun kielen rakenteet ja kirjoitusjärjestelmän karkeus eivät salli ihmisen mielenliikkeiden ja ajatusten täysin tarkkaa ilmaisemista. Puhumattakaan vastaanottajien ajatusmaailman ja käsityskyvyn vaihtelevuudesta.
Sen sijaan "Kauhajoen surmien käsittely Vaasan hovioikeudessa jatkuu" ilmaisisi asian täsmällisesti. Mutta ehkä tässäkin olisi vielä hienosäätämistä. Kielenkäyttö on taitolaji, jossa ei voida koskaan päästä täydellisyyteen.
Etenkään kun kielen rakenteet ja kirjoitusjärjestelmän karkeus eivät salli ihmisen mielenliikkeiden ja ajatusten täysin tarkkaa ilmaisemista. Puhumattakaan vastaanottajien ajatusmaailman ja käsityskyvyn vaihtelevuudesta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos haluttaisiin olla vieläkin yksikäsitteisempiä, niin "Vaasan hovioikeus jatkaa Kauhajoen surmien käsittelyä". Tosin tuonkin otsikon voisi tulkita, että tapauksen oikeuskäsittely jatkuu, nyt hovioikeudessa. "Vaasan hovioikeus jatkaa Kauhajoen surmien käsittelyään", olisi sitten yksitulkintainen, mutta ei enää otsikkomaisen iskevä.
tuosta, ette juttu on jo joskus aloitettu Vaasan hovioikeudessa ja nyt sitä vain jatketaan siellä. Eikös kyse ole siitä, että jutun käsittely Vaasan hovioikeudessa alkaa?
Meidän kielikorvamme taitavat käydä tässä asiassa samaan tahtiin.
Hovioikeus? Kohta vuosisata leikitty tasavaltaa, ja tuollaisia reliikkejä vain on ylläpidettävä!
Kihlakunnanoikeuksista taidettiin päästä eroon 1993? Minä talutin avokkini kahta vuosikymmentä aikaisemmin kultasepänliikkeeseen, tarkoituksena kihlakunnan perustaminen. Silloin ostettu valkokultainen rengas on vasemman nimettömässäni edelleen. Se ei ole paksuuntuneesta sormestani inahtanutkaan minnekään ainakaan kahteenkymmeneen vuoteen – ei saippualla, ei millään! Pizzanpaistajan hygieniapassi saattaisi jäädä hankkimatta.
Kihlakunnan oikeus lienee hakeutua avioliittoon. Käytimme tuota oikeutta hyväksemme 1974, emmekä ole tulleet vieläkään anoneeksi liiton purkamista raastuvan- saati käräjäoikeudessa.
... eräs sketsihahmo:
- Tuttavallisesti pohtii sanajärjestyksiä hän, apuva-apuva - aaaa-pu-vaaaaa ...