Mukautuminen, tottelevaisuus

aika paljonkin, erityisesti aluksi. - Teen kaikkeni, jotta muodostun toiselle korvaamattomaksi. - En voi silti sanoa muuttuvani enkä varsinkaan "tottelevani", eli en alistu. - Mutta jos huomaan minua käytettävän vain hyväksi tai en saa vastaavasti parisuhteesta yhtä paljon tyydytystä kuin siihen panostan, se on sitten siinä.

- Äidinrakkaus on muuttanut minua sekä suhteessa äitiini että lapsiini.

Jos mukautuu naisen tahtoon ja on tottelevainen, muuttuu naisen silmissä munattomaksi vätykseksi ja saa kenkää. Tietysti suhteessa täytyy yrittää edistää kumppaninsa onnea, mutta ei se matelemalla onnistu.

on suhde kestänyt, mitä vähemmän multa on vaadittu muuttumista. Itsekään en sellaista vaadi. Miehen takia en ole valmis mukautumaan kauhean pitkälle, koska se ei kuitenkaan pidemmän päälle toimi. Helpompi olla sellaisen kanssa, joka haluaa elää just tällaisen kanssa. En siis usko muokkaamiseen, mukautumiseen puolin, enkä toisin. Rakkaus on sitä, että hyväksyy toisen sellaisena kuin hän on. Ja erilaiset mielipiteet ja luonteet tuovat vain suhteeseen rikkautta. Mikskään toisen ihmisen peilikuvaksi ei kannata pyrkiä.

Totteleminen... En todellakaan tottele xD

niin sanoisivat varmaan etten mukaudu ja muutu toisen mieliksi ollenkaan.

niin valtavasti ihmisestä kenenkä kanssa suhteessa on. Jonku kanssa on/ollut joustavampi, kun toisen kanssa. Joskus on tuntunnu etten mukaudu juuri mitenkään ja joskus taas liikaa...Rakkaus tekee pehmeemmäksi. :)

Kuten tämän illan elokuvatarjontakin...

ku o välitön pakko. muuten tekis mitä lystää.

vallitseviin olosuhteisiin, mutta silloin kun vallitsevat olosuhteet kääntyvät minua vastaan, ne olosuhteet kohtaavat kylmän ja läpäisemättömän muurin.

Hieman liian hitaasti ja vastaan tapellen.




Tieto lisää tuskaa, mutta meissä kaikissa asuu utelias pikku masokisti. Lueskelkaa vaikka wikipediaa. Hyvää yötä.
http://www.aijaa.com/v.php?i=009137493840.jpg

kj. Joo askartelin sen vaivalla, joten sitähän käytetään.

Sitä jotenkin mukautuu, muutu en koskaan ja tottelemaan minua ei saa.
Kaikki lähtee ihan siitä omasta halustani.

Aito rakkaus saakin vähän muuttaa ihmistä. siinä niinkuin eläytyy toiseen.

niin paljonja pitkälle kuin huvittaa!

Täytyy mukautua jos haluaa suhteessa olla ja kumppani on edes normaalijärkinen. Parisuhde on kompromissi ja se tietää venymistä oman alueen ulkopuolelle ja sellaisien asioiden tekemistä jotka eivät nyt niin nappaa itteensä.

Muutun kohtuullisessa määrin eli en nyt täysin erilaiseksi muutu ja on tietysti asioita joita en suostu tekeen ollenkaan. Totteleminen kuulostaa niiin pahalta että niskakarvat nousi pystyyn. Sanotaanko näin että jos olen samaa mieltä niin homma luistaa. Jos taas en, niin sitten ollaan veitsenterällä ja täytyy katsoa tarkkaan onko asia mitenkä suuri ja merkittävä. jos se on ihansama- sarjaa niin voin toisen mieliksi olla jos taas ei käy mitenkään, niin toinen tottelee mua tai suksii kuuseen.

Rakkaus voi pehmentää ja laittaa, ainakin alussa, yrittään kunnolla ja vähemmän itsekkäänä.

Parisuhde on kahden kauppa, pakkohan siinä on tulla toista vastaan jos jatkoa mielii, muuten saa jatkaa selkien katselua edelleenkin. Kaipa tuota etenkin alussa etitään niitä omia paikkoja uudessa tilanteessa, käydään helposti "kauppaa" myös sellaisella mikä ei ole kaupan, mistä voipi seurata myöhemmin harmeja.

Tuon ihmisen muuttumisen suhteen olen sikäli eri mieltä, etten suoranaisesti usko ihmisen muuttuvan suhteessa, vaan ainoastaan mukautuvan ja omaksuvan uusia asioita, sopeutuvan uudenlaiseen elämäntilanteeseen. Jos ihminen oikeasti muuttuu toiseksi suhteen myötä, niin tokko on ihan kaikki muumit laaksossa sillä yksilöllä, taitaisi olla hiukan toisenlaista hoitoa vailla semmoi...

Mun mielestä pitää tehdä vain oikein. Sen voi sitten ulkopuoliset mieltää mukautumiseksi, tai mukautumattomuudeksi. Se myös voi olla mukautumista tai mukautmattomuutta. Mutta sehän on aivan sama mitä muut siitä ajattelee. Ja jos akka ajattelee samalla tavalla, niin suhde voi toimia pitkässäkin juoksussa. Asiathan sen ratkaisee, ei mukautuminen tai mukautumattomuus. Eli en suosi esim. Ratikkakuskin kaltaista periaatteellista vastustamis-ajattelutapaa. Tai en siis miellä sitä toimivaksi. Joskaan en miellä jatkuvaa myötäilyäkään toimivaksi.

Hmmm... Jatkuva myötäily ei tietenkään tarkoita sitä, että akka myötäilis pelkästään myötäilyn vuoksi. Se voi tehdä sen tahattomasti ja silloin se on vain liian samanlainen persoona parisuhteen kannalta. Jatkuva vastustaminen taas saattaa tarkoittaa liian erilaista persoonaa.

No se siitä. hELEVETIN KYLYMÄ ON. Puuta palaa.

puheiden mukaan on aina kompromissi, ellei löydy henkilöä, jolla samat tavoitteet ja tavat.
Ja silti se on kompromissi.

Lapset muuttaa ihmistä eniten, mutta myös pitkä parisuhde hioo särmät pois ja opettaa miettimään kaksi kertaa ennen kuin sanoo oman mielipiteen:)))